Miksi konmari ja ''marittaminen'' ärsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni konmarissa keskitytään liikaa siihen hetkelliseen iloon ja hyvään oloon. Kertaakaan ei esimerkiksi muistuteta, että joitakin asioita ei pysty enää hankkimaan uudestaan, että kun ne kerran heittää pois niin se on lopullista. Luonnollisesti korvaamattomia tavaroita voi heittää pois myös ilman konmaria, eli ei se pelkästään tämän metodin syytä ole. Vaikka muistoesineet kuinka käydään läpi viimeisenä, prosessi on silti lyhyt. Sen lisäksi, että miettii tuottaako tämä minulle iloa vai ei, voisi miettiä että jos se ei juuri nyt tuotakaan iloa, saattaisinko tarvita tätä joskus myöhemmin. Ihminen kuitenkin muuttuu ikääntyessään, ja joskus voi tulla se hetki, kun vaikkapa se järjestämätön laatikollinen isoisän valokuvia olisikin korvaamattoman arvokas.

Tämä "tätä voi ehkä tarvita vielä joskus"-ajattelu on pääsyy nykyiseen tavaratulvaan kodeissa. Siksi se on aika vaarallinen.

Minulle valokuvat ovat tärkeitä enkä hävitä niitä oleellisin osin. Mutta, jokaisen ei-ammattikuvaajan valokuvapinkasta löytyy hutilaukaisuja, tärähtäneitä otoksia, muutamat tuplakuvat, neljä kuvaa samasta tilanteesta joista yksi on onnistunut. Tässä on aika paljon löysää hävitettäväksi minkään arvokkaan perinteen katoamatta.

Ehkä tämä konkaritaidetta toimii Japanissa, jossa ihmisillä on yleensä pienet asunnot ja vähän säilytystilaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tämä konkaritaidetta toimii Japanissa, jossa ihmisillä on yleensä pienet asunnot ja vähän säilytystilaa.

Konmaritus eikä konkaritaidetta *kiitti autocorrect*

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tämä konkaritaidetta toimii Japanissa, jossa ihmisillä on yleensä pienet asunnot ja vähän säilytystilaa.

Miksei se toimisi muuallakin? Oli asunto pieni tai suuri, miksi säilyttää siellä tavaraa josta et pidä tai tarvitse? Vain koska on tilaa? Senhän pitäisi olla kotisi eikä varasto.

Älä pelkää aloittaja (ja muut änkyttäjät), ei kukaan tule siivoamaan ja poisheittämään niitä teidän kalja- ja viinapullokokoelmia ja pirtin pöytää :D

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä, mutta ihmetyttää nykyihmisen  tarve tehdä tavallisista arkiasioista hirveällä hypetyksellä, jotakin erikoista, johon  pitää vihkiytyä. Kuten tämä konmarittaminen tai "polkujuoksu". Milloin ei olisi suomalaiset juosseet pitkin metsiä? Mutta nyt kun laitetaan sykemittari kiinni ja kalleimmat kamppeet, mitä kaupasta löytyy ja löhdetään harrastamaan polkujuoksua, syntyykin aivan uusi mahtava keksintö =) Tietysti tämä pitää saada vielä somesta ulos, ennenkuin se on jotakin mitä voi mainostaa harrastavansa.

Hitto että naurattaa tuo polkujuoksu.. :D :D En ole aiemmin siitä kuullutkaan, piti vähän googlailla ja katsella muutama video aiheesta. Sehän on tosiaan... tadaa... juoksemista metsässä. :D Voitteko kuvitella sen innovaation hyökyaallon, mikä on kehittäjän läpi pyyhkäissyt.

Tuntuu usein että ihmiset on jotenkin niin aivopestyjä että vähän pelottaa/huvittaa/ällöttää. Ihan kuin eläisi robottien keskellä. Sellaisten joita ohjaillaan ylhäältä ja ne vaan hyppivät iloisen toteuttamassa näitä komentoja. Järki on katoava luonnonvara.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni konmarissa keskitytään liikaa siihen hetkelliseen iloon ja hyvään oloon. Kertaakaan ei esimerkiksi muistuteta, että joitakin asioita ei pysty enää hankkimaan uudestaan, että kun ne kerran heittää pois niin se on lopullista. Luonnollisesti korvaamattomia tavaroita voi heittää pois myös ilman konmaria, eli ei se pelkästään tämän metodin syytä ole. Vaikka muistoesineet kuinka käydään läpi viimeisenä, prosessi on silti lyhyt. Sen lisäksi, että miettii tuottaako tämä minulle iloa vai ei, voisi miettiä että jos se ei juuri nyt tuotakaan iloa, saattaisinko tarvita tätä joskus myöhemmin. Ihminen kuitenkin muuttuu ikääntyessään, ja joskus voi tulla se hetki, kun vaikkapa se järjestämätön laatikollinen isoisän valokuvia olisikin korvaamattoman arvokas.

Tämä "tätä voi ehkä tarvita vielä joskus"-ajattelu on pääsyy nykyiseen tavaratulvaan kodeissa. Siksi se on aika vaarallinen.

Minulle valokuvat ovat tärkeitä enkä hävitä niitä oleellisin osin. Mutta, jokaisen ei-ammattikuvaajan valokuvapinkasta löytyy hutilaukaisuja, tärähtäneitä otoksia, muutamat tuplakuvat, neljä kuvaa samasta tilanteesta joista yksi on onnistunut. Tässä on aika paljon löysää hävitettäväksi minkään arvokkaan perinteen katoamatta.

Siksi "tätä voi vielä joskus tarvita" -ajattelu kannattaisikin ulottaa vain sellaiseen, mikä ei ole korvattavissa, kuten vaikka niihin valokuviin. Kenenkään ei tietenkään ole pakko säilyttää yhtään mitään, mutta kannattaa vain muistaa se, että mikä nyt tuntuu hyvältä ei välttämättä tunnu hyvältä enää myöhemmin, ja pitää tämä ajatus mukana karsimisessa.

Konmaria en ole lukenut. 

Mutta tavaroiden luopumisessa minua on auttanut tietyt meemit: 

Myyn tavarat pois, koska suurta osaa tavaroista en oikeasti tarvitse. Huomasin, että media mainonnallaan on aivopessyt minut ostamaan kaikenlaista ja aina. Olin köyhä. 

Olin köyhä, kunnes rupesin myymään tavarani kotoa pois. 

Olen vähitellen vaurastunut.  Säästin muutaman vuoden pihistelemällä asioista, olemalla ostamatta. 

kun viisi vuotta toteutin "OLE OSTAMATTA, MIETI KAUPASSA VIITEEN KERTAA ENNEN KUIN OSTAT" meemiä, tajusin, että en enää ole rikkaiden orja, joka ostaa tavaraa vain siksi, että rikas teollisuuseliitti rikastuisi. 

En jalallanikaan astu mihinkään Henkka maukka liikkeisiin. 

Ostan harvoin ja laadukasta, mutta vain -60-70% alesta. 

Olin köyhä, mutta en enää. Minulla on ylläni laadukkaita kestäviä vaatteita,. 

Vierailija kirjoitti:

Älä pelkää aloittaja (ja muut änkyttäjät), ei kukaan tule siivoamaan ja poisheittämään niitä teidän kalja- ja viinapullokokoelmia ja pirtin pöytää :D

Tämä ärsyttää. Vihan lietsominen

Minusta vaikkapav maalla asuva vanhus jolla on ulkovarastossa eletty elämä, ne pullot, joita on juonut, ja joihin ehkä mehua säilöö, mutta ei ole koskaan ostanut yhtään ylimääräistä tavaraa jonkun nimen tai brandin tai merkin takia, miksi hän olisi perustavanlaatuisesti huono, mutta kolmivitonen joka on vaihtanut monta kertaa toimivan kahvinkeittimen uuteen muotihilavitkuttimeen tai valaisimet semmoisiksi kuin sisustusblogeissa, tai vaatteet viimeisintä gorea ja lapsille retroa silloin kun se oli must, kysymättä jos he vaikka haluavat prinsessakimallusta, ja on ostanut elämässään vaikkapa 10 kertaa enemmän kuin se, jota haukkuu hamstraajaksi.

Nyt tämä sama tyhjentää kotinsa ja katsoo alentuvasti semmoista joka ei, jolla on varastossa muistoja ja tavaraa jotta voi kutoa mattoja, maalata, ommella, lukea oikeita kirjoja, piirtää, askarrella. Joka ei häpeä menneisyyttä tai halua hävittää ikävien sukulaisten kuvia tai ei koe sellaisia olevankaan, vaan haluaa ymmärtää miksi asiat ovat miten ovat.

Takokaa päähänne  "PIIP PIIP ". Aina kun näette mainoksen, sanotte hiljaa mielessänne PIIP PIIPja ette huomioi mainosta. 

Ettekä osta tavaraa. 

Koko maailma perustuu nykyään siihen, että ihmiset ostavat kiinassa tuotettua krääsää. 

Onneksi Konmari muuttaa ajattelutapa. 

AJATELKAA AINA LUONTOA ! PIIP PIIP , en osta. 

Piip pii, nytkin näkyy mainos tuossa sivusyrjällä silmässä tätä kirjoittaessa. PIIP PIIP, en katso mainosta. 

Tervejärkinen ihminen ymmärtää vähitellen, mitä hän tarvitsee ja mitä ei. Yleensä ei tarvitse ostaa juuri mitään. 

POSTILUUKUUN PITÄÄ LAITTAA:   EI MAINOKSIA ! Ja se postinen lehtinen aina suoraan roskiin. 

Konmarittajat jättävät HULLUT PÄIVÄT tänäkin vuonna väliin. 

Ne on tehty niin ne päivät, jotta ostaisit tavaraa, jotta kotonasi olisi TAVARAHELVETTI !   Ei kiitos. 

Mua vitutti ennen aina tulla kotiin, kun joka paikka oli täynnä tavaraa. Vaatekaapin avatessa vaatteita tipahti lattialle, mitään ei koskaan löytänyt mistään. 

Luettuani Konmarin ja järjestettyäni kodin huomasin, että on ihana tulla siistiin kotiin. 

Mielialani kohentui valtavasti. Koulunumeroni paranivat kokonaisilla numeroilla, kun ei mene enää aikaa siivoamiseen, vaan luen senkin ajan. 

Ihmisillä tai vanhemmilla suomalaisilla naisilla varsinkin on valtava oikeassa olemisen ja pätemisen tarve. Tiedättehän te sen Justiina-tyypin. Näinpä ollen kirja ja metodi saa heidät tuntemaan itsensä yksinkertaisiksi ja jotenkin hölmöiksi, jolloin on helpompi vastustaa koko touhua "huuhaana" tai väittää, että on koko elämänsä on marittanut, ja mainita kaikille konmarista hyötyneille, että "miten te ette muka ole ennen oppineet siivoamaan, eikö teillä ole maalaisjärkeä". Inhottavaa, alentavaa käytöstä.

Oikeasti takana on huono omatunto siivottomista kaapeista ja ehkä rumasta kodista, elämänhallinnan ongelmia, ehkä köyhyyttä, vastustusta muutosta ja uutta kohtaan, pelkoa luopumisesta, epävarmuutta ja pelkoa arvostelun kohteeksi joutumisesta ynnä muuta, jos kokee tarvetta alkaa dissaamaan toisia naisia, kirjaa, siivoamista ja kaikkea siihen liittyvää.

Voimia, justiinat.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä tai vanhemmilla suomalaisilla naisilla varsinkin on valtava oikeassa olemisen ja pätemisen tarve. Tiedättehän te sen Justiina-tyypin. Näinpä ollen kirja ja metodi saa heidät tuntemaan itsensä yksinkertaisiksi ja jotenkin hölmöiksi, jolloin on helpompi vastustaa koko touhua "huuhaana" tai väittää, että on koko elämänsä on marittanut, ja mainita kaikille konmarista hyötyneille, että "miten te ette muka ole ennen oppineet siivoamaan, eikö teillä ole maalaisjärkeä". Inhottavaa, alentavaa käytöstä.

Oikeasti takana on huono omatunto siivottomista kaapeista ja ehkä rumasta kodista, elämänhallinnan ongelmia, ehkä köyhyyttä, vastustusta muutosta ja uutta kohtaan, pelkoa luopumisesta, epävarmuutta ja pelkoa arvostelun kohteeksi joutumisesta ynnä muuta, jos kokee tarvetta alkaa dissaamaan toisia naisia, kirjaa, siivoamista ja kaikkea siihen liittyvää.

Voimia, justiinat.

Hear, hear!

Vierailija kirjoitti:

Konmaria en ole lukenut. 

Mutta tavaroiden luopumisessa minua on auttanut tietyt meemit: 

Myyn tavarat pois, koska suurta osaa tavaroista en oikeasti tarvitse. Huomasin, että media mainonnallaan on aivopessyt minut ostamaan kaikenlaista ja aina. Olin köyhä. 

Olin köyhä, kunnes rupesin myymään tavarani kotoa pois. 

Olen vähitellen vaurastunut.  Säästin muutaman vuoden pihistelemällä asioista, olemalla ostamatta. 

kun viisi vuotta toteutin "OLE OSTAMATTA, MIETI KAUPASSA VIITEEN KERTAA ENNEN KUIN OSTAT" meemiä, tajusin, että en enää ole rikkaiden orja, joka ostaa tavaraa vain siksi, että rikas teollisuuseliitti rikastuisi. 

En jalallanikaan astu mihinkään Henkka maukka liikkeisiin. 

Ostan harvoin ja laadukasta, mutta vain -60-70% alesta. 

Olin köyhä, mutta en enää. Minulla on ylläni laadukkaita kestäviä vaatteita,. 

Mitä vaatteita ostat?

Eikö tule huono omatunto jos ostat halvalla?

Itse pahoitttelen kauppiaslle, että miten nyt kehtaan lähes ilman ostaa, jos kaikki tekisivät näin hän menee konkkaan...

Mitä jos ostat reilulla hintaa, harvemmin?

Siivoatteko te oikeasti vanhat sukulaiset elämästä pois? Kuvat roskiin?

Jos ei täydellinen ihminen?

Jos löytyy suvusta negatiivinen, pessimistinen, jollain suvussa voi olla joku ihan sairauskin jne?

Mutta kaikki pohjimmiltaan hyviä ihmisiä, kukaan ei ole esim vahingoittanut tahallisesti suunnitelmallisesti ketään porukassa jne

Konmari ärsyttää varmaankin kaikkia niitä, jotka eivät pysty olemaan järkeviä ja siistejä, ei muita.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä tai vanhemmilla suomalaisilla naisilla varsinkin on valtava oikeassa olemisen ja pätemisen tarve. Tiedättehän te sen Justiina-tyypin. Näinpä ollen kirja ja metodi saa heidät tuntemaan itsensä yksinkertaisiksi ja jotenkin hölmöiksi, jolloin on helpompi vastustaa koko touhua "huuhaana" tai väittää, että on koko elämänsä on marittanut, ja mainita kaikille konmarista hyötyneille, että "miten te ette muka ole ennen oppineet siivoamaan, eikö teillä ole maalaisjärkeä". Inhottavaa, alentavaa käytöstä.

Oikeasti takana on huono omatunto siivottomista kaapeista ja ehkä rumasta kodista, elämänhallinnan ongelmia, ehkä köyhyyttä, vastustusta muutosta ja uutta kohtaan, pelkoa luopumisesta, epävarmuutta ja pelkoa arvostelun kohteeksi joutumisesta ynnä muuta, jos kokee tarvetta alkaa dissaamaan toisia naisia, kirjaa, siivoamista ja kaikkea siihen liittyvää.

Voimia, justiinat.

No ei. En ole marittanut ikinä. Ei välttämättä ole maalaisjärkeäkään. Kaapit voivat pursuta. Mutta en ole koskaan ollut median aivopesemä ostamaan enkä koe jääneeni yhdestäkään tavarasta paitsi en lapsena en nyt.

Vierailija kirjoitti:

Moni suhtautuu jopa aggressiivisesti konmari-ilmiöön, miksi? Sehän on vain positiivista, jos jokin saa ihmisen miettimään kulutuskäyttäytymistään, suhtautumistaan tavaraan ja auttaa pitämään siisteyttä yllä kodissa.

Raja menee siinä, kun alkaa opettaa muita, hössätä muiden kotona ja muiden kamoilla.