Miksi konmari ja ''marittaminen'' ärsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Jos minulla on vaatekaapissa vanhat lempihousut, joita en ole käyttäny vuoteen, niin heitän ne pois. En tarvitse mitään riittejä ---

Tarvitsethan. Tarvitset "vuoden säännön" heittääksesi housut pois. Mikset heitä pois aiemmin, tai mikset käytä niitä, jos ne ovat lempparisi. Miksi ne ovat kaapissasi nimellä "vanhat lempihousut"?

Minua ärsyttää se ehdottomuus ja mustavalkoisuus. Jos et ole marittanut kotiasi, olet hamstraaja. Jos et ole marittanut, olet shoppailuaddikti. Jos et ole marittanut, kotisi on sekaisin. Jos et ole marittanut, kotisi on täynnä romua. Jos et ole marittanut, elämäsi ei ole hallinnassa. Jos et ole marittanut, et voi olla oikeasti onnellinen. Ehkä tämä on vain äänekkään vähemmistön meuhkaamista, mutta ärsyttävää silti.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää se ehdottomuus ja mustavalkoisuus. Jos et ole marittanut kotiasi, olet hamstraaja. Jos et ole marittanut, olet shoppailuaddikti. Jos et ole marittanut, kotisi on sekaisin. Jos et ole marittanut, kotisi on täynnä romua. Jos et ole marittanut, elämäsi ei ole hallinnassa. Jos et ole marittanut, et voi olla oikeasti onnellinen. Ehkä tämä on vain äänekkään vähemmistön meuhkaamista, mutta ärsyttävää silti.

No kyllä Facebookin konmariryhmissä meininki on juuri tuollaista. Sitten tällaisissa paikoissa esitetään ulkokultaisesti ymmärtäväistä ja kiihkoilematonta. Eli toimii siis samalla tavalla kuin muutkin lahkot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää se ehdottomuus ja mustavalkoisuus. Jos et ole marittanut kotiasi, olet hamstraaja. Jos et ole marittanut, olet shoppailuaddikti. Jos et ole marittanut, kotisi on sekaisin. Jos et ole marittanut, kotisi on täynnä romua. Jos et ole marittanut, elämäsi ei ole hallinnassa. Jos et ole marittanut, et voi olla oikeasti onnellinen. Ehkä tämä on vain äänekkään vähemmistön meuhkaamista, mutta ärsyttävää silti.

No kyllä Facebookin konmariryhmissä meininki on juuri tuollaista. Sitten tällaisissa paikoissa esitetään ulkokultaisesti ymmärtäväistä ja kiihkoilematonta. Eli toimii siis samalla tavalla kuin muutkin lahkot.

Ja toki kaikki jotka kyseisen kirjan oppeja käyttävät omassa elämässään kuuluvat noihin ryhmiin, paasaavat kaikille tai vähintään salaa paheksuvat toisin toimivia. Muita vaihtoehtojahan ei ole :) 

Siksi että siinä on jotain häiriintynyttä. Jopa lasten askartelemat koristeet nähdään vain roskana. Kuin ihmisellä ei saisi olla mitään muistoja ja joita vaalia. Minusta tuo kertoo hyvin itsekkäästä ihmisestä. Neuvo heittää pois käyttöohjeetkin menee jo komiikan puolelle. Siitä kirjasta voi sanoa että ei kannata ostaa eikä edes nähdä vaivaa lainata kirjastosta. Joku parin rivin artikkeli tiivistää tuon aatteen.

Vierailija kirjoitti:

Konmarituksessa rassaa ja ärsyttää se, että jonkun muun koti ei ole täynnä tavaroita jotka tuottavat negatiivisia tunteita ja ovat käyttökelvottomia, vaikka oma kotini on.

Ei vaan se, että konmarittajat puhuvat aivan kuin kaikkien muiden  kodit olisivat täynnä tavaroita jotka tuottavat negatiivisia tunteita ja ovat käyttökelvottomia.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko konmarista ärsyyntyvät ottaneet huomioon että

-läheskään kaikki jotka metodia käyttävät eivät käytä kaikkia kirjan juttuja, esim. tavaroiden kiittämistä tai käsilaukun jokapäiväistä tyhjennystä

-kaikki eivät hankkiudu eroon tavarasta ja sitten hanki tilalle uutta (osa tietysti tekee näin)

-kaikki jotka metodia käyttävät eivät ole hulluna shoppailevia, vaan tavaraa voi kertyä vuosien mittaan myös siksi että on otettu vastaan kaikki mitä joku on halunnut antaa, säästetty pahan päivän varalle, tullut perintönä jne. Osa näistä käyttäytymismalleista on voinut tulla vanhempian ja isovanhempien perintönä (pula-ajan lapset jne)

-tarkoitus ei tosiaankaan ole puuttua muihin kuin omiin tavaroihin

-ilmaisu "heitin pois" voi tarkoittaa myös kierrättämistä, ei roskikseen viemistä

-kirjassakaan ei ole tavoiteltuna päätepisteenä asketismi, vaan sielläkin puhutaan siitä miten oman kiinnostuksen mukaan voi tavaraa säilyttää enemmän kuin minimin, jollekin se on vaatettam, toiselle kirjoja jne. Ei siis ole tarkoitus heittää esim. käistyötarvikkeita pois jos harrastaa käsitöitä, vaan ainoastaan jos niitä ei oikeasti käytä vaan säilyttää vaan tavan vuoksi.

Ja joo, osa tähänkin metodiin hurahtaa ja alkaa saarnata, ihan kuten kaikissa elämäntapamuutoksissa ruokavaliosta uskontoon. Yleensä se on kuitenkin äänekäs vähemmistö, eikä sen takia kannattaisi tuomita kaikkia.

joo varsinkin toi "heitin pois" ilmaisu on tavattoman harhaanjohtava. Itse siis joku aika sitten kerroin siivousurakastani ja sanoin että heitin pois lasten kaikki turhat vaatteet (pieniä ja sellaisia joita ei käytä) ja sain jonkun viherpiipertäjän niskaani että en nyt kai vaatteita oli roskiin heittänyt ja kuinka tuhoan maapallon. Oli siinä seliteltävää että vaatteet menevät siis oikeasti eka siskolleni joka käy läpi ja ottaa kaikki mitkä käy yms ja loput mitä jää menee kierrätykseen, eikä suinkaan jätelavalle.

Tuosta tavaroiden pois heittämisestä. Konmari-kirjassa kielletään ihan suoraan näyttämästä (/tarjoamasta) pois heitettäviä tavaroita muille, mikä on ihan älytöntä. Kirjassa myös puhutaan paljon siitä, kuinka monia jätesäkkejä pois heitettävää tavaraa kertyy, mikä sekään ei varsinaisesti viittaa tavaran kierrätykseen.

Koska siivoaminen ja järjestely ovat sinänsä ihan hyviä ja käyttökelpoisia suomen kielen sanoja ja kertovat  varmasti meille kaikille kyllä ihan tarkkaan sen  sen mistä niissä on kysymys.

Lisänä voidaan vielä käyttää vaikkapa käsitettä 'vanhojen romujen ja käyttökelvottomien tavaroiden karsiminen varastoista ja  säilytyspaikoistaan '(turhaan tilaa viemästä.) 

Nämä  jutut kun tekee perusteellisesti,niin mitä siinä  muka jää tekemättä ?

Kuten ei siis   siis mitään turhaa mainosjakelua, niin ei myöskään  mitään  tuollaista  turhaa 'uuskieltä ',kiitos!

Jotkut hurahtaa Jeesukseen, jotkut taas juoksemiseen, matkusteluun, vegaaniruokavalioon, jotkut Konmariin. Jos se parantaa jonkun elämänlaatua edes väliaikaisesti ja toteutetaan roskiin menevät lajitellen ja kierrätykseen kaikki mahdollinen, eikä kosketa toisen tavaroihin niin mikä ongelma?

Joo, jotkut saarnaa ja se on ärsyttävää oli aiheena sitten jeesus, karppaus tai konmaritus. Jos itse voi paremmin sitä haluaa usein levittää ''ilosanomaa'' eikä ehkä tajua olla tuputtamatta. Toisaalta jotkut ottavat neutraalin asian maininnan jo tuputtamisena. Live and let live...

Niin ja kun joku ihmettelee miten ihmiset tarvitsevat kirjan osatakseen järjestellä kotiaan. Samalla lailla sitä myydään juoksuoppaita, kokkikirjoja, puutarhanhoito-oppaita... Mitä, eikö jokainen osaa juosta, mihin sitä opasta tarvitaan? Ja kasvit kasvaa kun niitä vaan kastelee? Niinpä.

Ei ärsytä, mutta ihmetyttää nykyihmisen  tarve tehdä tavallisista arkiasioista hirveällä hypetyksellä, jotakin erikoista, johon  pitää vihkiytyä. Kuten tämä konmarittaminen tai "polkujuoksu". Milloin ei olisi suomalaiset juosseet pitkin metsiä? Mutta nyt kun laitetaan sykemittari kiinni ja kalleimmat kamppeet, mitä kaupasta löytyy ja löhdetään harrastamaan polkujuoksua, syntyykin aivan uusi mahtava keksintö =) Tietysti tämä pitää saada vielä somesta ulos, ennenkuin se on jotakin mitä voi mainostaa harrastavansa.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta tavaroiden pois heittämisestä. Konmari-kirjassa kielletään ihan suoraan näyttämästä (/tarjoamasta) pois heitettäviä tavaroita muille, mikä on ihan älytöntä. Kirjassa myös puhutaan paljon siitä, kuinka monia jätesäkkejä pois heitettävää tavaraa kertyy, mikä sekään ei varsinaisesti viittaa tavaran kierrätykseen.

Japanissa kierrätys on itsestäänselvyys, ei sitä tarvitse erikseen mainita että poisheitettävät kierrätetään.

Kirjassa sanotaan että jos on ehdottoman varma että joku voisi tarvita niin voi tarjota. Mutta omaa tavaramäärää ei saa siirtää toisten vaivoiksi. Tämä neuvo johtuu siitä, kun Kondo huomasi että monesti maritetut tavarat siirtyi esim vanhojen vanhempien vaivoiksi ja kodintäytteeksi jätesäkeittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää koska se lisää kerskakulutusta. Kaikkien tavaroiden pitää olla jotenkin kivoja ja tunteita herättäviä, jos ei ole, niin nakataan pois ja ostetaan uutta.

Erittäin ERITTÄIN huono juttu mielestäni, nykytilanteessa.

Kuinka tyhmiä ihmiset ovat? Eihän tämä liity mitenkään konmarittamiseen :D

Taitaa liittyä.

Konmari on kiva ajatus, se on tarkoitettu niille joilla on ongelma nimeltä hamstraus, ihmiset jotka eivät pysty heittämään mitään pois vaan varastoivat kaiken. Konmaria ei ole tarkoitettu minimalisteille eikä niille joille tavaroiden hamstraaminen ei ole ongelma. Se ei myöskään ole ekologinen eikä minimalistinen perusajatuksiltaan. Konmarin opetuksilla ei ole tarkoitus lopettaa myöskään shoppailua. Viikkaukset ja muu järjestely pohjautuu siihen että hänen metodillaan voi pieneen tilaan saada siististi PALJON tavaraa. Fokus on edelleen siinä tavarassa ja sen omistamisessa kunhan vaan omistat tavaraa josta tykkäät (voit siis vaikka omistaa kasan barbeja etkä lainkaan haarukoita jos et satu haarukoista tykkäämään) Marie Kondo on innokkaasti marittanut muiden ihmisten rahat omalle tililleen:)  

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä, mutta ihmetyttää nykyihmisen  tarve tehdä tavallisista arkiasioista hirveällä hypetyksellä, jotakin erikoista, johon  pitää vihkiytyä. Kuten tämä konmarittaminen tai "polkujuoksu". Milloin ei olisi suomalaiset juosseet pitkin metsiä? Mutta nyt kun laitetaan sykemittari kiinni ja kalleimmat kamppeet, mitä kaupasta löytyy ja löhdetään harrastamaan polkujuoksua, syntyykin aivan uusi mahtava keksintö =) Tietysti tämä pitää saada vielä somesta ulos, ennenkuin se on jotakin mitä voi mainostaa harrastavansa.

Maastojuoksu on kilpalajin nimi, joten mikä olisi sinun ehdotus nimeksi toiminnalle jossa harrastuksenomaisesti juostaan polkuja ja vaellusreittejä pitkin ja josta englanniksi käytetään nimeä "trail running?"

1Tähän hurahtaneet itse tietämäni eivät ole hyviä ihmisiä vaan kontrolloivia. Kaikki jotka eivät hanki kuormalavaa ovat hamstereita jne eli erilaisten syyllistäminen kuten kaikissa uskonnoissa. Toisten näkeminen vääränlaisina

2Neuvo että kaiken elämässä pitää perustua omaan onneen.

3 Kaatopaikkojen kuormittuminen ja tavallisten tuotteiden tilalle ostetaan jotain jolla on nimi, ei välttämättä laadukkaampaa, vaan samaa merkkiä kuin muilla ja sisustusblogeissa

Tiedän että tämä kielletään mutta on täysin selviö että suurin osa toimii näin.

Heittävät kaatopaikalle ja kohta ostavat sellaista mikä" tuottaa "heille iloa ja se tuote on sattumalta se mikä muilekin massaihmisille, on oikea design ja malli. Vaikka samassa hikipajassa se lokkivalaisin tehty kuin joku muu.

4Tuputtaminen, hurahtaminen, kauppaaminen, väkivaltainen mainostaminen

5muistojen hävittäminen. Ei se heidän oma sisin rumuus katoa vaikka hävittäisi asiat jotka menneisyydestä muistuttavat

Onko taustalla häpeä siitä, että on ollut riippuvuus ostella ja halutaan äkkiä hävittää kaikki, jotta kukaan ei huomaa?

Mutta eihän siinä mitään häpeämistä ole, jos näin on käynyt. Moni muukin hurahti shoppailuun, kun sitä tuputettiin.

Ovatko samat ihmiset nyt konmareja, jotka 80-90-2000 luvuilla vielä arvottivat ihmisiä tavaran perusteella? Vai tekevätkö nämä edelleen niin?

Mielestäni konmarissa keskitytään liikaa siihen hetkelliseen iloon ja hyvään oloon. Kertaakaan ei esimerkiksi muistuteta, että joitakin asioita ei pysty enää hankkimaan uudestaan, että kun ne kerran heittää pois niin se on lopullista. Luonnollisesti korvaamattomia tavaroita voi heittää pois myös ilman konmaria, eli ei se pelkästään tämän metodin syytä ole. Vaikka muistoesineet kuinka käydään läpi viimeisenä, prosessi on silti lyhyt. Sen lisäksi, että miettii tuottaako tämä minulle iloa vai ei, voisi miettiä että jos se ei juuri nyt tuotakaan iloa, saattaisinko tarvita tätä joskus myöhemmin. Ihminen kuitenkin muuttuu ikääntyessään, ja joskus voi tulla se hetki, kun vaikkapa se järjestämätön laatikollinen isoisän valokuvia olisikin korvaamattoman arvokas.

Valokuvista ja muistoista: Itse pidän kyllä valokuvista ja säilytän vanhoja valokuvia, mutta pystyn ymmärtämään myös heitä, jotka haluavat heittää pois ne ja pitävät niitä menneisyyden painolastina. Jollain ei ole ollut onnellinen menneisyys ja miksi pitää kiinni jostain, mikä tuo vain huonoja muistoja? Jospa se isoisä, jonka valokuvia kaikki tuntuvat esimerkkinä käyttävän, olikin pelottava ja agressiivinen juoppo ja se laatikollinen kuvia tuo aina mieleen negatiivisia asioita kun sen näkee komeron ylähyllyllä.

Kaikille  ei myöskään yksinkertaisesti  ole tärkeää säilyttää valokuvia ruotsinmatkalta -78 tai isoisoäidin hautajaisista. Tietysti aina olisi hyvä kysyä esim. lapsilta tai omilta sisaruksiltaan, jos kyse on kuvista joihin liittyy suvun henkilöitä, että haluavatko he jotain valokuvia itselleen, mutta miksi kenenkään pitäisi toimia varastona tahtomattaan? Jos valokuvat ahdistavat nyt ja ovat aina ahdistaneet, miksi ne yhtäkkiä muuttuisivat kivoiksi muistoiksi kun täytät 85 ja olet puolihöperönä hoitokodissa? Harva sitäpaitsi kaikkia valokuvia tuhoaa vaan säilyttää rakkaimmat. Niihin ei välttämättä kuulu kuvat eksästä joka petti (ja edelleen, jos kyseessä on oman lapsen isän kuvat, niitä voi tarjota sille jälkikasvulle ennen poisheittoa).

Vierailija kirjoitti:

Siksi että siinä on jotain häiriintynyttä. Jopa lasten askartelemat koristeet nähdään vain roskana. Kuin ihmisellä ei saisi olla mitään muistoja ja joita vaalia. Minusta tuo kertoo hyvin itsekkäästä ihmisestä. Neuvo heittää pois käyttöohjeetkin menee jo komiikan puolelle. Siitä kirjasta voi sanoa että ei kannata ostaa eikä edes nähdä vaivaa lainata kirjastosta. Joku parin rivin artikkeli tiivistää tuon aatteen.

Mutta eihän siellä missään noin sanota lasten askarteluista? Nyt keksit itse. Eikä tuo käyttöohjeiden hävittäminenkään nyt mitenkään koomista ole, vaan useimmissa tilanteissa ihan perusteltu ratkaisu. Leivänpaahtimen ja kahvinkeittimen käyttöön ei tarvitse ohjetta, ja jos tarvii niin netistä sitten löytyy. Poikkeuksen tekevät ainoastaan monimutkaiset, erittäin vanhat laitteet joita ei enää osata yleisesti käyttää ja jonka ohjeita ei netistä löydy.

Tietysti ihmisellä saa ja pitää olla muistoja. Kirjassa kehotetaan vain pohtimaan sitä, asuvatko ne muistot oikeasti niissä tavaroissa vai säilötkö niitä vain tavan vuoksi tai velvollisuudentunnosta. Aikuisena ihmisenä saat tietysti pitää kotonasi vaikka kaikki seinäkalenterit syntymävuodestasi asti, mikä on myös fiksua silloin jos niistä jotain iloa itsellesi saat.