Miltä tuntuu ajatella, että jonain päivänä sinua ei enää olekaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mitä rakastat katoaa joskus, mitä ajatuksia se ja kuolema sinussa herättää?

En ole uhrannut ajatustakaan asialle. Miksi  pilata nykyhetki murehtimalla turhia?

Kun itse ajattelen kuolemaani, en sanoisi, että murehdin. Ennemminkin se on pohdintaa siitä, miten minun tulisi elää juuri nyt, jotta ei kuoleman hetkellä tarvitsisi murehtia. Oman kuolevaisuuden pohtiminen on suurta rohkeutta, eikä se silti tarkoita, että velloisi jossain synkkyydessä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin helpompi ajatus se on kuin ikuinen elämä taivaassa. Ikuinen elämä on musta vaan pelottava ajatus

Sinulla on väärä käsitys ikuisesta elämästä taivaassa. Ei siellä vaan soitella harppuja ja hilluta siivet selässä pilvien päällä. Itseasiassa yhdelläkään taivaassa asuvalla ihmisellä ei ole mitään siipiä selässään, sillä me emme ole enkeleitä, eikä meistä sellaisia ikinä tule.

Raamattu sanoo selkeästi, että Jeesukseen uskovat elävät taivaassa ihan samanlaista elämää, kuin täälläkin, mutta kaikki pahuus puuttuu, koska saatana on poissa.

Jokainen asuu omassa taivaallisen kauniissa talossaan, tekee töitä ja nauttii elämästään, josta vastoinkäymiset ja kaikki negatiiviset asiat puuttuvat. Kukaan ei ole köyhä tai onneton ja kaikki eläimet ovat kesyjä eikä kukaan tee kellekään enää mitään pahaa.

Sitten on tietenkin myös ikuinen helvetti, joka on kuin kaatopaikka, jonne heitetään paholaisen kiusattavaksi ikuiseen tuleen Jeesuksen kieltäjät ja uskovien pilkkaajat, kun eivät ainoaa Pelastajaa vastaanottaneet elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ajatukset olivat silloin lapsena/melko nuorena. Ei sen jälkeen niin paljoa, vaikka näitä sairauksiakin olin.

Sitten mua vaan ei enää ole, ja monikaan ei muista mua kuin tietyn hetken ajan. Vaikka aina sanotaan, että kuollut säilyy sydämessä. Niinpä. Säilyy kyllä, mutta mutta... Se on ihan normaalia.

Kukaan ei muista eikä tiedä kuka sä olit noin 150v päästä. Lapset ja lapsenlapset muistavat mut heidän lapset ovat ehkä nimen kuullut, mutta siihen se jää. Sen jälkeen nimi voi löytyä jostain sukututkimuksesta, mutta kukaan ei tiedä siitä eteenpäin mitään.

Vierailija kirjoitti:

Selvästikään oma olemassa olo ei ole monellekaan mitenkään merkityksellistä kun kuoleminenkin on saman tekevää.

Ihmiset vain ajattelee kuolemasta eri tavalla. Itse ajattelen, että se nyt vain on välttämätöntä, se miten merkityksellisenä/merkityksettömänä sitä pidän on toisarvoista: Ei se vaikuta siihen milloin kuolen ja miten kuolen, ellen sitten ota tarpeettomia riskejä/tapa itseäni.

Mutta tiedostan sen kyllä, että ajattelen kuolemasta jotenkin rennomin kuin moni muu esim. töissä yksi päivä joku otti puheeksi kuoleman ja kahdella työntekijällä valui vesi silmistä, kun taas itse olin että "aha, okei, jänniä ajatuksia on syöpä sinussa herättänyt", en siis sanonut ääneen mitään, mutta ei sisälläni liikahtanut mikään tunne suuntaan tai toiseen, kun se puhujakin puhui asiasta neutraalisti.

Tavallaan OMAA kuolemaa on ihan turha miettiä, kun kuolee niin ei sitten tod.näk. enää tajua mistään mitään. Hieman mietyttää kyllä, että miltä tuntuu kun aivotoiminta lakkaa, mutta eipä siinä vaiheessa enää kukaan tajuissaan ole, että senkin ajattelminen on vähän turhaa. Erilaisia kuolintapoja on tullut mietittyä, siis esim. hukkumista jne. Hukkumisesta kuolintapana itseasiassa tiedetäänkin eniten, koska siinäkin taju lähtee ennen kuolemista ja ihmisiä on saatu siitä vielä elvytettyä takaisin: Tiedetään ainakin miltä tuntuu ennenkuin taju lähtee (kuulemma lämmin, hyvä olo tulee sitä ennen).

Mutta kuolleita tulee välillä toki ikävä ja surettaa ajatus siitä että isovanhemmat ja nuo koirat kuolee kenties lähivuosina. Koirat ei onneksi kuitenkaan itse kuolemaa tajua ja isovanhemmistakaan toinen ei, toinen taas on hyväksynyt kuoleman ja jopa odottaa sitä: mielestäni lohdullista seurata sitä sivusta, että elämään "kyllästyy" eikä kuolema sitten tunnu enää pelottavalta ajatukselta.

Syö puolukkaa kirjoitti:

Kuolemaa käsittelevissä ketjuissa valtaosa omien sanojensa mukaan ei pelkää kuolemaa.

Mihin nämä urhot katoaa silloin kun oikeasti on tosi kyseessä?

Jos bussissa viereesi istuu mies ja sanoo, että hänen takkinsa alla on kymmenen kiloa dynamiittia ja aikoo räjäyttää sen nyt.

Sinua ei siis pelota?

Totuus kuitenkin on se, että valtaosa uhattuna vaikka jonglooraa yksipyöräisen päällä ja soittaa samaan aikaan huuliharppua henkensä pitimiksi.

Jos ihmiset eivät oikeasti pelkäisi kuolemaa, ei koskaan olisi ollut historiassa yhtäkään hirmu hallitsijaa.

Tuossa on kysymys ihmisen perimmäisistä vaistoista. Kautta ihmisen historia, emme olisi säilyneet lajina, jos vaaran uhatessa, ei olisi valmis pelastautumaan. Se on ihmiseen ja eläimiin sisäänrakennettuna. Eri asia kuin kuolemanpelko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin helpompi ajatus se on kuin ikuinen elämä taivaassa. Ikuinen elämä on musta vaan pelottava ajatus

Sinulla on väärä käsitys ikuisesta elämästä taivaassa. Ei siellä vaan soitella harppuja ja hilluta siivet selässä pilvien päällä. Itseasiassa yhdelläkään taivaassa asuvalla ihmisellä ei ole mitään siipiä selässään, sillä me emme ole enkeleitä, eikä meistä sellaisia ikinä tule.

Raamattu sanoo selkeästi, että Jeesukseen uskovat elävät taivaassa ihan samanlaista elämää, kuin täälläkin, mutta kaikki pahuus puuttuu, koska saatana on poissa.

Jokainen asuu omassa taivaallisen kauniissa talossaan, tekee töitä ja nauttii elämästään, josta vastoinkäymiset ja kaikki negatiiviset asiat puuttuvat. Kukaan ei ole köyhä tai onneton ja kaikki eläimet ovat kesyjä eikä kukaan tee kellekään enää mitään pahaa.

Sitten on tietenkin myös ikuinen helvetti, joka on kuin kaatopaikka, jonne heitetään paholaisen kiusattavaksi ikuiseen tuleen Jeesuksen kieltäjät ja uskovien pilkkaajat, kun eivät ainoaa Pelastajaa vastaanottaneet elämäänsä.

Kuulostaapa kamalan tylsältä ikuisuudelta. Katsos kun asia on niin, että ne mukavat asiat tuntuvat mukavilta vain siksi, että niillä on vastakohta.

Jos syö jatkuvasti suklaata ja vaahtokarkkeja, niin maistuuko ne lopulta sitten enää niin hyviltä?

Sekä taivas että helvetti kuulostavat minusta helvetiltä.

Asia on sillä tavalla että, jos olet rikas haluat elää kauan. Joku köyhä joka yrittää saada pulloja keräämällä pari leipää päivässä niin tuskin haluaa edes elää. Ja on mun mielestä tavallisellakin ihmisellä ihan hiton tylsä elämä käyt vaan duunis ja kuolet pois jee oli ihan hiton hyvä elämä. Tehkää unelmista totta tulkaa pois sieltä oravanpyörästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok. Olen vain pieni pisara valtavassa ihmismeressä ja kun kuolen, maailma jatkaa menoaan ihan entisellään. Läheiset surevat hetken ja toivottavasti jatkavat elämäänsä. Työpaikallani joku toinen tulee tilalleni ja jatkaa samaa työtä. Yksittäinen elämä on loppujen lopuksi aika arkista ja mitätöntä.

Vaikkakin tämä on totta niin silti masentava tapa lähestyä aihetta. Katsot itseäsi lähinnä muiden silmillä sen sijaan että ajattelisit aihetta ajatuksella ja tunteella sisältä päin. Ja mitä elämä ja kuolema merkitsee sinulle.

No tätähän se merkitsee, kun minua ei ole, maailma jatkaa ihan samaa rataa. Yhden ihmisen merkitys nyt vaan on aika mitätön, vaikka sen hyväksyminen on toki vaatinut paljonkin ajattelua ja erilaisten kriisien läpi elämistä. Maailma pyöri ennen olemassaoloani ja niin se jatkaa kuoltuanikin. En usko taivaaseen, mutta buddhalaiset näkemykset kuolemasta ovat varmaankin lähimpänä ajatusmaailmaani. Kelpaako?

Buddha on yksi pääriivaajista, jossa on miljoonia toisia riivaajia - ja häneen sinä uskot? Lieskat tulevat polttamaan perseesi ikuisesti, jos tuossa uskossa luulet kuolevasi???!!!

Helpottava ajatus. Toivottavasti kuolema olisi nopea ja kivuton.

Tulevaisuudessa ihmisestä saadaan biologisesti kuolematon, mutta se ei valitettavasti ole vielä meidän aikana. Ensin täytyy saada syöpä voitettua ja sen jälkeen keksiä miten syövästä saadaan purettua sen dna ja siitä liitettyä ne osat mitkä tekevät syövästä biologisesti kuolemattoman ihmisen dna.han. Maailman vanhin syöpä(kohdunkaulan syöpä) on jo yli 100v vanha ja sitä oli jotain 10 tonnia kasvatettu tällä maapallolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin helpompi ajatus se on kuin ikuinen elämä taivaassa. Ikuinen elämä on musta vaan pelottava ajatus

Sinulla on väärä käsitys ikuisesta elämästä taivaassa. Ei siellä vaan soitella harppuja ja hilluta siivet selässä pilvien päällä. Itseasiassa yhdelläkään taivaassa asuvalla ihmisellä ei ole mitään siipiä selässään, sillä me emme ole enkeleitä, eikä meistä sellaisia ikinä tule.

Raamattu sanoo selkeästi, että Jeesukseen uskovat elävät taivaassa ihan samanlaista elämää, kuin täälläkin, mutta kaikki pahuus puuttuu, koska saatana on poissa.

Jokainen asuu omassa taivaallisen kauniissa talossaan, tekee töitä ja nauttii elämästään, josta vastoinkäymiset ja kaikki negatiiviset asiat puuttuvat. Kukaan ei ole köyhä tai onneton ja kaikki eläimet ovat kesyjä eikä kukaan tee kellekään enää mitään pahaa.

Sitten on tietenkin myös ikuinen helvetti, joka on kuin kaatopaikka, jonne heitetään paholaisen kiusattavaksi ikuiseen tuleen Jeesuksen kieltäjät ja uskovien pilkkaajat, kun eivät ainoaa Pelastajaa vastaanottaneet elämäänsä.

Kuulostaapa kamalan tylsältä ikuisuudelta. Katsos kun asia on niin, että ne mukavat asiat tuntuvat mukavilta vain siksi, että niillä on vastakohta.

Jos syö jatkuvasti suklaata ja vaahtokarkkeja, niin maistuuko ne lopulta sitten enää niin hyviltä?

Sekä taivas että helvetti kuulostavat minusta helvetiltä.

Katsos kun ihmiset eivät ole silloin liharuumiissaan, vaan henki-sieluruumiissaan, joten olotilamme on ihan toinen silloin. Taivaan ihanuus on todellisuutta erittäin konkreettisesti, samoin kuin helvetin hirvittävyys ja lopullisuus.

Mä mietin joskus kun katson naapuri kerrostaloja et jonain päivänä noissa asuu ihan uudet ihmiset. Tuntuu oudolta. Elämä on.

Roinatan kirjoitti:

Asia on sillä tavalla että, jos olet rikas haluat elää kauan. Joku köyhä joka yrittää saada pulloja keräämällä pari leipää päivässä niin tuskin haluaa edes elää. Ja on mun mielestä tavallisellakin ihmisellä ihan hiton tylsä elämä käyt vaan duunis ja kuolet pois jee oli ihan hiton hyvä elämä. Tehkää unelmista totta tulkaa pois sieltä oravanpyörästä.

Tämä nyt ei pidä ollenkaan paikkaansa.

Itse olen siellä oravapyörässä, enkä koe että elämäni olisi jatkuvasti tylsää. Toisaalta, olen ihminen joka nauttii pienistä asioista, pienistä nautinnoista ja kaikelle sille täytyy olla myös vastapainonsa: Peppi Pitkätossukin halusi kouluun vain siksi, että voisi päästä kesälomalle niinkuin muutkin lapset. Kesäloma ei tunnu samalta, jos se on jatkuvaa, mutta jos se on "palkinto" pitkästä vuodesta, niin sille tulee täysin eri merkitys.

Sama koskee kaikkea muutakin elämässä: Jos saisin jatkuvasti elää unelmaani, niin ensinnäkään, se ei olisi enää unelma vaan totta ja pitäisi keksiä uusi unelma ja toisekseen sen merkityksellisyys katoaisi. Juuri tästä syystä kuvaelma taivaasta kuulosta aivan hirveältä kohtalolta. Ikuisuus valkoisessa pumpulissa: Ei koskaan olisi nälkä (eikä ruokakaan tällöin maistuisi hyvältä), ei koskaan tuntisi kipua (jolloin ei saisi kokea parantumisen riemua/helpotusta/kiitollisuutta terveydestä), ei koskaan vituttaisi tai olisi surullinen (jolloin ei myöskään voisi tuntea rentoutta ja iloa), kaikki olisi vain tasaista, millään ei olisi mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin helpompi ajatus se on kuin ikuinen elämä taivaassa. Ikuinen elämä on musta vaan pelottava ajatus

Sinulla on väärä käsitys ikuisesta elämästä taivaassa. Ei siellä vaan soitella harppuja ja hilluta siivet selässä pilvien päällä. Itseasiassa yhdelläkään taivaassa asuvalla ihmisellä ei ole mitään siipiä selässään, sillä me emme ole enkeleitä, eikä meistä sellaisia ikinä tule.

Raamattu sanoo selkeästi, että Jeesukseen uskovat elävät taivaassa ihan samanlaista elämää, kuin täälläkin, mutta kaikki pahuus puuttuu, koska saatana on poissa.

Jokainen asuu omassa taivaallisen kauniissa talossaan, tekee töitä ja nauttii elämästään, josta vastoinkäymiset ja kaikki negatiiviset asiat puuttuvat. Kukaan ei ole köyhä tai onneton ja kaikki eläimet ovat kesyjä eikä kukaan tee kellekään enää mitään pahaa.

Sitten on tietenkin myös ikuinen helvetti, joka on kuin kaatopaikka, jonne heitetään paholaisen kiusattavaksi ikuiseen tuleen Jeesuksen kieltäjät ja uskovien pilkkaajat, kun eivät ainoaa Pelastajaa vastaanottaneet elämäänsä.

Kuulostaapa kamalan tylsältä ikuisuudelta. Katsos kun asia on niin, että ne mukavat asiat tuntuvat mukavilta vain siksi, että niillä on vastakohta.

Jos syö jatkuvasti suklaata ja vaahtokarkkeja, niin maistuuko ne lopulta sitten enää niin hyviltä?

Sekä taivas että helvetti kuulostavat minusta helvetiltä.

Katsos kun ihmiset eivät ole silloin liharuumiissaan, vaan henki-sieluruumiissaan, joten olotilamme on ihan toinen silloin. Taivaan ihanuus on todellisuutta erittäin konkreettisesti, samoin kuin helvetin hirvittävyys ja lopullisuus.

Tylsältä kuulostaa silti. Plaaaaaah. Ja katsos kun mistä ihmeestä sinä voit tuon tietää? Onko raamatussa oikeasti kerrottu asia noin yksityiskohtaisesti vai onko taas tehty jotakin omia tulkintoja ja oletuksia? ;)

Vierailija kirjoitti:

Syö puolukkaa kirjoitti:

Kuolemaa käsittelevissä ketjuissa valtaosa omien sanojensa mukaan ei pelkää kuolemaa.

Mihin nämä urhot katoaa silloin kun oikeasti on tosi kyseessä?

Jos bussissa viereesi istuu mies ja sanoo, että hänen takkinsa alla on kymmenen kiloa dynamiittia ja aikoo räjäyttää sen nyt.

Sinua ei siis pelota?

Totuus kuitenkin on se, että valtaosa uhattuna vaikka jonglooraa yksipyöräisen päällä ja soittaa samaan aikaan huuliharppua henkensä pitimiksi.

Jos ihmiset eivät oikeasti pelkäisi kuolemaa, ei koskaan olisi ollut historiassa yhtäkään hirmu hallitsijaa.

Tuossa on kysymys ihmisen perimmäisistä vaistoista. Kautta ihmisen historia, emme olisi säilyneet lajina, jos vaaran uhatessa, ei olisi valmis pelastautumaan. Se on ihmiseen ja eläimiin sisäänrakennettuna. Eri asia kuin kuolemanpelko.

Samasta asiasta siinä on kyse. Ihminen on vain jalostanut nämä vaistojen tuottamat ajatukset eteenpäin, koska ymmärtää olemassaolemisensa rajallisuuden, mitä kovin muu eläin ei taida ymmärtää.

Halu elää on kuitenkin eri asia kuin pelätä kuolemaa. Voi siis olla pelkäämättä kuolemaa, mutta silti olla elämänhaluinen = ei halua kuolla.

Muistakaa nuoret ihmiset kuitenkin elää elämäänne tässä hetkessä. Minä en aina muistanut. Kaiken kiireen keskellä ajattelin, että tää helpottaa kunhan lapset on isompia, kunhan tuo kuopus lähtee kouluun. Tai kunhan esikoinen saa järkeä päähänsä ja lopettaa hölmöilynsä.

Vierailija kirjoitti:

Selvästikään oma olemassa olo ei ole monellekaan mitenkään merkityksellistä kun kuoleminenkin on saman tekevää.

Samantekevää? Minusta taas paljon kypsiä vastauksia, ja ihmiset suhtautuvat rauhallisen ymmärtäväisesti asiaan. Jos olisi kysytty, miltä tuntuisi, jos lapsesi kuolisi ennen sinua, olisi ilmapiiri varmaan toinen.

Tänne synnytään ja täältä lähdetään. Kuoleman tabusta on vaikea päästä eroon. Kummallista miksi se on alunperin pitänyt tehdä noin salaperäiseksi ja ahdistavaksi. Onneksi  on esim. tv-ohjelmien ansiosta tullut esiin faktoja, jotka ovat monille olleet hämärän peitossa ja siten pelottavia.

Kaunista katsottavaa esim. jostain saattokodista, kuinka kuoleman jälkeen rauha laskeutuu, kaikki ikään kuin seisahtuu, kynttilät palavat ja omaiset hyvästelevät vainajan viimeisen kerran.

Vierailija kirjoitti:

Liityn joukkoon mahtavaan. Toisinsanoen miljardit eläimet minua ennen on kuolleet pois, tulen vain olemaan yksi niistä. Kuka muistaa 100 vuotta sitten kuolleen hirven? Entä 3 vuotta sitten kuolleen hiiren?

Kaikki ihmiset unohtuu joskus, teki sitten lapsia tai ei. Hyvin harva suurmies muistetaan nimeltä ja joitakin hänen tekojaan, mutta ei sitä persoonaa, sitä kuka hän oli, pian muista kukaan. Historiassa on iso joukko ihmisiä joiden jälkeläisiä on yhä elossa, mutta eivät muista esi-isiään, mitä tekivät, missä olivat ja millaisia ihmisiä olivat, kaikki on jo unohtunut.

Sinällään minusta lohdullinen ajatus, kuolema, hiukan pelottava ajatus mielestäni mutta toisaalta, yksikään ihminen ei siltä säästy, ei kuninkaat sen enempää kuin kerjäläisetkään.

Mikä eläin sinä sitten olet? Ainakaan muut ihmiset eivät ole eläimiä, vaan Jumalan ainutlaatuisia ja arvokkaita luomuksia, joille Isä Jumala on antanut tietyn henkilöllisyyden, järjen, tunteet ja oman päätösvallan joko hyljätä Jumala - Jeesus Kristus tai sitten antaa elämänsä Hänen johdatukseensa ja päästä taivastielle.

Vain 150 vuotta sitten keksitty evoluutioteoria määrittelee ihmiset eläimiksi, mutta se on suurta valhetta - Sensijaan Luomisoppi on jo 6000 vuotta vanha totuus, jossa Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, eikä miksikään älyttömäksi kirkuvaksi apinaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin helpompi ajatus se on kuin ikuinen elämä taivaassa. Ikuinen elämä on musta vaan pelottava ajatus

Sinulla on väärä käsitys ikuisesta elämästä taivaassa. Ei siellä vaan soitella harppuja ja hilluta siivet selässä pilvien päällä. Itseasiassa yhdelläkään taivaassa asuvalla ihmisellä ei ole mitään siipiä selässään, sillä me emme ole enkeleitä, eikä meistä sellaisia ikinä tule.

Raamattu sanoo selkeästi, että Jeesukseen uskovat elävät taivaassa ihan samanlaista elämää, kuin täälläkin, mutta kaikki pahuus puuttuu, koska saatana on poissa.

Jokainen asuu omassa taivaallisen kauniissa talossaan, tekee töitä ja nauttii elämästään, josta vastoinkäymiset ja kaikki negatiiviset asiat puuttuvat. Kukaan ei ole köyhä tai onneton ja kaikki eläimet ovat kesyjä eikä kukaan tee kellekään enää mitään pahaa.

Sitten on tietenkin myös ikuinen helvetti, joka on kuin kaatopaikka, jonne heitetään paholaisen kiusattavaksi ikuiseen tuleen Jeesuksen kieltäjät ja uskovien pilkkaajat, kun eivät ainoaa Pelastajaa vastaanottaneet elämäänsä.

Kuulostaapa kamalan tylsältä ikuisuudelta. Katsos kun asia on niin, että ne mukavat asiat tuntuvat mukavilta vain siksi, että niillä on vastakohta.

Jos syö jatkuvasti suklaata ja vaahtokarkkeja, niin maistuuko ne lopulta sitten enää niin hyviltä?

Sekä taivas että helvetti kuulostavat minusta helvetiltä.

Katsos kun ihmiset eivät ole silloin liharuumiissaan, vaan henki-sieluruumiissaan, joten olotilamme on ihan toinen silloin. Taivaan ihanuus on todellisuutta erittäin konkreettisesti, samoin kuin helvetin hirvittävyys ja lopullisuus.

Tylsältä kuulostaa silti. Plaaaaaah. Ja katsos kun mistä ihmeestä sinä voit tuon tietää? Onko raamatussa oikeasti kerrottu asia noin yksityiskohtaisesti vai onko taas tehty jotakin omia tulkintoja ja oletuksia? ;)

Tässä mm yksi kuuluisa Raamatun kohta, josta tästä puhutaan:

Jes 65

11 Mutta te, jotka hylkäätte Herran ja unhotatte minun pyhän vuoreni, jotka valmistatte Gadille pöydän ja vuodatatte uhrijuomaa Menille -

12 teidät minä määrään miekan omiksi ja kaikki te kumarrutte teurastettaviksi, sentähden ettette vastanneet, kun minä kutsuin, ettekä kuulleet, kun minä puhuin, vaan teitte sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsitte sen, mikä ei ole minulle otollista.

13 Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minun palvelijani syövät, mutta te näette nälkää; katso, minun palvelijani juovat, mutta te kärsitte janoa; katso, minun palvelijani iloitsevat, mutta te joudutte häpeään.

14 Katso, minun palvelijani riemuitsevat sydämen onnesta, mutta te huudatte sydämen tuskasta ja voivotatte mielimurteissanne.

17 Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu;

18 vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan.

19 Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.

21 He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät;

22 he eivät rakenna muitten asua, eivät istuta muitten syödä; sillä niinkuin puitten päivät ovat, niin ovat elinpäivät minun kansassani. Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn.

23 He eivät tee työtä turhaan eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat Herran siunattujen siemen, ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä.

24 Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen.

25 Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.

On uusi taivas ja maa, mielestäni jälleensyntymä sekin sanottu moneen kertaan Raamatussa, ei ihan suoraan.

Olisi epäoikeudenmukaista jos olisi totta, vain yksi elämä.  Kun melko vähän sai itse vaikuttaa, jos joutui orjuuteen, että kovin vähän riippui itsestä tympeän sanonnan mukaan.

Kuitenkin ylösnousemuksessa ei olla kuten ihmiset, vaan enkelit taivaassa.

Ehkä henkiruumis myös niin kauan kunnes tuomio on ohi.

Tuhatvuotinen valtakunta on josta puhutaan - sitten vasta tuomitaan.