Lue keskustelun säännöt.
Olisitko valmis abortoimaan down-sikiön myöhäisillä viikoilla? Entä jos kaikista seuloista huolimatta syntyisi down?
31.03.2017 |
Down-sikiön voi abortoida vielä raskausviikolla 23. Jos olisit tähän valmis, miten suhtautuisit, jos kaikista seuloista huolimatta saisitkin down-lapsen? Toivoisitko, että olisit jäänyt seulassa "kiinni" ja saanut abortin?
Kommentit (135)
Downin syndrooma ei periydy. Kyseessä on sattumanvarainen kromosomihäiriö. Vain pieni osa kehitysvammaisista ylipäätään on downeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yhden abortin nuorena tehnyt, oli lääkkeellinen keskeytys jossain rv 8 tienoilla. Vaikka tuosta on jo melkein 20 vuotta aikaa, asia kummittelee vieläkin mielessäni. Miten kauheaa olisikaan jos abortin tekisi vaikka rv 22? Kamalaa. Silti luulen, että päätyisin aborttiin, koska minusta ei olisi vammaisen lapsen huoltajaksi. Olen itsekäs, koska en haluaisi uhrata elämääni ikuisen lapsen hoitamiseen. Siis ei kai siinä downien vauva- ja taaperoajassa ole mitään kamalaa muihin lapsiin verrattuna, mutta ne muut lapset kasvavat, kehittyvät ja aikuistuvat. Downit eivät.
Minulla on 11-vuotias lapsi, jonka voi kauppareissujen tai muiden ajaksi jättää yksin kotiin. Hän käy myös itse vessassa ja suihkussa, osaa vaihtaa vaatteensa ja itsenäisesti hoitaa kouluasiansa. Jos hänellä olisi down, olisin kiinni hänessä 24/7, joutuisin ehkä vaihtamaan vaippoja ja pukemaan vaatteet päälle jne. Ja tämä ei päättyisi koskaan.
Höpöhöpä. Down-ihmiset ovat yksilöitä. Riippuu paljon vanhemmista, paljonko panostavat opettamiseen. Tietysti oheissairaudet ovat ongelmina, mutta niitähän on kaikilla lapsilla ilman kehitysvammaakin.
Tunnen Down-ihmisiä, jotka osaavat lukea, käyttää tietokonetta, kulkea bussilla. Ovat aivan viehättäviä, ystävällisiä, jopa osaavat kiukutella ja kovastikin. Tuntuuko tutulta omassa elämässäsi? Etkö koskaan ole pahalla tuulella? Monet täyspäiset aikuiset ovat kännissä paljon vaikeammin hallittavia kuin Downit.
T. Hoitaja
Minun elämässäni ei ole kännissä hilluvia ihmisiä, koska haluan nauttia elämästäni. Samasta syystä olen keskeyttänyt down-raskauden.
Jos tapaan down-ihmisen jossain, vietän hänen seurassaan hetkisen aikaa paljon mieluummin kuin kännissä olevan ihmisen, tai ilkeän ja ylimielisen ihmisen seurassa. En ajattele ettei heilläkin olisi oikeus syntyä ja elää. Mutta itse en pystyisi downin syndroomaisen vanhemmaksi, varsinkin kun mistään ei voinut tietää kuinka vakava häiriö juuri minun lapsellani olisi. Se olisi tragedia sekä lapsen että minun kannaltani, joten siksi keskeytin raskauden. Se ei ole mitenkään pois niiltä downeilta, jotka ovat syntyneet ja keskuudessamme elävät. Itse asiassa tekemäni abortti parantaa heidän tilannettaan, koska näin valtion apua ja tukea riittää heille hieman enemmän.
Down-ihmisten abortoiminen ei todellakaan auta heitä millään tavoin. Päinvastoin, kun heitä pidetään ei-toivottuina "haittoina" joita yritetään seuloa pois testeillä ja aborteilla, heitä marginalisoidaan entistä enemmän.
Jos mitä tahansa muuta ihmisryhmää yritettäisiin karsia pois geenipoolistamme, sitä pidettäisiin natsismina ja sen kannattamista vihapuheena. Jostain syystä vammaiset eivät ole niin suojeltuja kuin muut vähemmistöt.
Down on geenivirhe. Sitä ei voi verrata muihin vähemmistöihin. Down-lapsia syntyy vaikka kaikki down-ihmiset hävitettäisiin. Moni muu ekstrakromosomi aiheuttaa sen, että sikiö ei ehdi edes syntymään kun haitta on liian suuri elämiseen, tai jos syntyy niin elinaikaa ei ole edes muutamaa vuotta.
Onko Suomessa nämä seulat kaikille ilmaisia? Itse asun ulkomailla ja vastaavat seulat täällä tehtävä yksityisellä 300-500 euron hintaan. Olemme miehen kanssa reilu parikymppisiä. Itse vielä opiskelija ja mies juuri päässyt kiinni työelämään. Tuntuu hintavalta, mutta mietin, että ehkä kuitenkin olisi ihan järkevää käydä kokeissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yhden abortin nuorena tehnyt, oli lääkkeellinen keskeytys jossain rv 8 tienoilla. Vaikka tuosta on jo melkein 20 vuotta aikaa, asia kummittelee vieläkin mielessäni. Miten kauheaa olisikaan jos abortin tekisi vaikka rv 22? Kamalaa. Silti luulen, että päätyisin aborttiin, koska minusta ei olisi vammaisen lapsen huoltajaksi. Olen itsekäs, koska en haluaisi uhrata elämääni ikuisen lapsen hoitamiseen. Siis ei kai siinä downien vauva- ja taaperoajassa ole mitään kamalaa muihin lapsiin verrattuna, mutta ne muut lapset kasvavat, kehittyvät ja aikuistuvat. Downit eivät.
Minulla on 11-vuotias lapsi, jonka voi kauppareissujen tai muiden ajaksi jättää yksin kotiin. Hän käy myös itse vessassa ja suihkussa, osaa vaihtaa vaatteensa ja itsenäisesti hoitaa kouluasiansa. Jos hänellä olisi down, olisin kiinni hänessä 24/7, joutuisin ehkä vaihtamaan vaippoja ja pukemaan vaatteet päälle jne. Ja tämä ei päättyisi koskaan.
Höpöhöpä. Down-ihmiset ovat yksilöitä. Riippuu paljon vanhemmista, paljonko panostavat opettamiseen. Tietysti oheissairaudet ovat ongelmina, mutta niitähän on kaikilla lapsilla ilman kehitysvammaakin.
Tunnen Down-ihmisiä, jotka osaavat lukea, käyttää tietokonetta, kulkea bussilla. Ovat aivan viehättäviä, ystävällisiä, jopa osaavat kiukutella ja kovastikin. Tuntuuko tutulta omassa elämässäsi? Etkö koskaan ole pahalla tuulella? Monet täyspäiset aikuiset ovat kännissä paljon vaikeammin hallittavia kuin Downit.
T. Hoitaja
Minun elämässäni ei ole kännissä hilluvia ihmisiä, koska haluan nauttia elämästäni. Samasta syystä olen keskeyttänyt down-raskauden.
Jos tapaan down-ihmisen jossain, vietän hänen seurassaan hetkisen aikaa paljon mieluummin kuin kännissä olevan ihmisen, tai ilkeän ja ylimielisen ihmisen seurassa. En ajattele ettei heilläkin olisi oikeus syntyä ja elää. Mutta itse en pystyisi downin syndroomaisen vanhemmaksi, varsinkin kun mistään ei voinut tietää kuinka vakava häiriö juuri minun lapsellani olisi. Se olisi tragedia sekä lapsen että minun kannaltani, joten siksi keskeytin raskauden. Se ei ole mitenkään pois niiltä downeilta, jotka ovat syntyneet ja keskuudessamme elävät. Itse asiassa tekemäni abortti parantaa heidän tilannettaan, koska näin valtion apua ja tukea riittää heille hieman enemmän.
Down-ihmisten abortoiminen ei todellakaan auta heitä millään tavoin. Päinvastoin, kun heitä pidetään ei-toivottuina "haittoina" joita yritetään seuloa pois testeillä ja aborteilla, heitä marginalisoidaan entistä enemmän.
Jos mitä tahansa muuta ihmisryhmää yritettäisiin karsia pois geenipoolistamme, sitä pidettäisiin natsismina ja sen kannattamista vihapuheena. Jostain syystä vammaiset eivät ole niin suojeltuja kuin muut vähemmistöt.Down on geenivirhe. Sitä ei voi verrata muihin vähemmistöihin. Down-lapsia syntyy vaikka kaikki down-ihmiset hävitettäisiin. Moni muu ekstrakromosomi aiheuttaa sen, että sikiö ei ehdi edes syntymään kun haitta on liian suuri elämiseen, tai jos syntyy niin elinaikaa ei ole edes muutamaa vuotta.
Ei geeni- vaan kromosomihäiriö. Syntyy sattumanvaraisesti, äidin korkea ikä lisää riskiä.
Vierailija kirjoitti:
Onko Suomessa nämä seulat kaikille ilmaisia? Itse asun ulkomailla ja vastaavat seulat täällä tehtävä yksityisellä 300-500 euron hintaan. Olemme miehen kanssa reilu parikymppisiä. Itse vielä opiskelija ja mies juuri päässyt kiinni työelämään. Tuntuu hintavalta, mutta mietin, että ehkä kuitenkin olisi ihan järkevää käydä kokeissa?
On ilmaisia Suomessa. Kannattaa miettiä että mitä haluat. Haluatko seuloa ja abortoida jossain tilanteessa. Jos et halua missään nimessä abortoida niin vähän turha seuloakaan. Luulen että Suomessa moni menee ilmaisiin seulontoihin kun niitä tarjotaan, miettimättä hirveästi mitä sitten jos jotain poikkeamaa löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään seula ei takaa tervettä lasta. Suurimmalla osalla kehitysvammaisista ei ole Downin syndroomaa.
Kyllä abortoisin. Minusta ei olisi vammaisen lapsen äidiksi. Nipin napin selviydyn terveistä lapsistani. En tiedä mitä tekisin, jos saisin vammaisen lapsen. Pidän ehkäisystä huolen, jotta näin ei pääsisi käymään. Tekisin varmaan abortin joka tapauksessa, jos tulisin nyt vahingossa raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikista mahdollisista seuloinnoista huolimatta syntyisi down, niin silloin voisi käydä rattaiden kanssa joku vahinko niin pian kuin mahdollista - jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Abortoisin. Ja jos ei onnistuisi, toimittaisin johonkin laitokseen ja jatkaisin elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tehnyt enkä tekisi jatkossakaan mitään seuloja. Normaalit ultrat vain. Lapsi on rakas ja minun, syntyi se millaisena tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En abortoisi ja pitäisin lapseni. En koskaan tule pääsemään yli siitä, kun kaveri abortoi yli 20 viikkoisen lapsensa. Se kertomus oli karu. Lapsi oli terve ja syntyi elävänä, tapettiin lääkkeillä. Olemme täällä toisiamme rakastamassa ja siihen rakkauteen kuuluvat kaikenlaiset ihmiset. Kun olet valmis hankkimaan lapsia, niin sinun pitää todellakin olla valmis siihen, tuli mitä tuli. Lapsi ei ole tavara, joka tilataan ja sitten muutetaan mieltä tai annetaan ehtoja rakkaudelle.
Noilla viikoilla ei terveitä lapsia abortoida. Eikä tapeta lääkkeillä syntymän jälkeen.
Niinhän sitä luulisi. Vaikea tilanne, ei parisuhdetta. Monet abortoidut lapset selviäisivät, jos heitä hoidettaisiin. Avatkaa silmänne!
Ei se nyt silti yleistä ole. Joku kätilö jossain haastattelussa sanoi että kerran on ollut tuollainen tilanne. Tämä kätilö kylläkin lopetti työnsä siihen. Mutta että ei ole mitään ”monet”.
Eri edelleen
Ja en ole mikään abortinvastustaja, itsellenikin on tehty abortti, mutta mielestäni näihin myöhäisiin abortteihin liittyy suuria eettisiä ongelmia, joita pitäisi pohtia erikseen. Kerrotaanko raskaana olevalle edes että on mahdollista että vauva tulee ulos elävänä?
Mitkä ovat mielestäsi nämä eettiset ongelmat? Sekö, että kaikkien näkemys elämän arvoisesta elämästä ei ole sama?
Kaikille abortoiville on selvää, että lapsi kuolee abortissa. Se, että lapsi kuolee vasta kehon ulkopuolella ei tätä tosiasiaa muuta.
Se eettinen ongelma on se että kyseessä on selkeästi lapsi. Suurin osa abortin tehneistä suhtautuu asiaan niin että kyseessä ei ole vielä lapsi. Meillä ei perinteisesti aiheuteta tarkoituksella lasten kuolemia.
Miksi kyseessä on mielestäsi selkeästi lapsi? Senkö takja, että sikiö näyttää jo lapselta vaikka sikiöllä ei ole tietoisuutta itsestään tai kykyä kokea kipua?
Tottakai on kyky tuntea kipua. Mitä keskiaikaisia käsityksiä sinulla on? Ei kai täysiaikainen vauvakaan ole tietoinen itsestään. Jos lapsi hengittää itse, itkee, liikkuu, niin kyllä uskon että suurin osa pitää sellaista vauvana. Mielenkiinnolla kyllä kuulen sinun käsityksesi, missä vaiheessa ja mistä syystä ja milloin vauva on vauva.
Miten niin tottakai kyky tuntea kipua? Nykytietämyksen kyky tuntea kipua syntyy vasta raskausviikolla 25. En tiedä, mitä asiasta keskiajalla ajateltiin.
Mikä on eettinen ongelma siis, jos kipua tuntematon, itseään tiedostamaton sikiö abortoidaan viikolla 23, kun sikiö on vaikeasti vammainen eikä pystyisi elämään normaalia ihmisen elämää ja todennäköisesti kuormittaisi lähimmäistensä elämää kohtuuttomasti. Mikäänhän ei takaa, että vammaisen saa aikuisena tuettuun asumiseen vielä 20 vuoden päästä. 2000-luvun alkuun asti oli normaalia, että kehitysvammaisen vanhemmat hoitivat lapsensa omaan tai lapsensa kuolemaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole tehnyt enkä tekisi jatkossakaan mitään seuloja. Normaalit ultrat vain. Lapsi on rakas ja minun, syntyi se millaisena tahansa.
Ymmärräthän, että rakenneultrassa saattaa paljastua vamma, joka aiheuttaa lapselle järkyttäviä kipuja ja kuoleman sikiöaikana tai heti synnytyksen jälkeen? Silloin rakastavan vanhemman viimeinen palvelus lapselle on tehdä keskeytys silloin, kun lapsi ei vielä tunne kipua, vai oletko kenties eri mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En abortoisi ja pitäisin lapseni. En koskaan tule pääsemään yli siitä, kun kaveri abortoi yli 20 viikkoisen lapsensa. Se kertomus oli karu. Lapsi oli terve ja syntyi elävänä, tapettiin lääkkeillä. Olemme täällä toisiamme rakastamassa ja siihen rakkauteen kuuluvat kaikenlaiset ihmiset. Kun olet valmis hankkimaan lapsia, niin sinun pitää todellakin olla valmis siihen, tuli mitä tuli. Lapsi ei ole tavara, joka tilataan ja sitten muutetaan mieltä tai annetaan ehtoja rakkaudelle.
Noilla viikoilla ei terveitä lapsia abortoida. Eikä tapeta lääkkeillä syntymän jälkeen.
Niinhän sitä luulisi. Vaikea tilanne, ei parisuhdetta. Monet abortoidut lapset selviäisivät, jos heitä hoidettaisiin. Avatkaa silmänne!
Ei se nyt silti yleistä ole. Joku kätilö jossain haastattelussa sanoi että kerran on ollut tuollainen tilanne. Tämä kätilö kylläkin lopetti työnsä siihen. Mutta että ei ole mitään ”monet”.
Eri edelleen
Ja en ole mikään abortinvastustaja, itsellenikin on tehty abortti, mutta mielestäni näihin myöhäisiin abortteihin liittyy suuria eettisiä ongelmia, joita pitäisi pohtia erikseen. Kerrotaanko raskaana olevalle edes että on mahdollista että vauva tulee ulos elävänä?
Mitkä ovat mielestäsi nämä eettiset ongelmat? Sekö, että kaikkien näkemys elämän arvoisesta elämästä ei ole sama?
Kaikille abortoiville on selvää, että lapsi kuolee abortissa. Se, että lapsi kuolee vasta kehon ulkopuolella ei tätä tosiasiaa muuta.
Se eettinen ongelma on se että kyseessä on selkeästi lapsi. Suurin osa abortin tehneistä suhtautuu asiaan niin että kyseessä ei ole vielä lapsi. Meillä ei perinteisesti aiheuteta tarkoituksella lasten kuolemia.
Miksi kyseessä on mielestäsi selkeästi lapsi? Senkö takja, että sikiö näyttää jo lapselta vaikka sikiöllä ei ole tietoisuutta itsestään tai kykyä kokea kipua?
Tottakai on kyky tuntea kipua. Mitä keskiaikaisia käsityksiä sinulla on? Ei kai täysiaikainen vauvakaan ole tietoinen itsestään. Jos lapsi hengittää itse, itkee, liikkuu, niin kyllä uskon että suurin osa pitää sellaista vauvana. Mielenkiinnolla kyllä kuulen sinun käsityksesi, missä vaiheessa ja mistä syystä ja milloin vauva on vauva.
Miten niin tottakai kyky tuntea kipua? Nykytietämyksen kyky tuntea kipua syntyy vasta raskausviikolla 25. En tiedä, mitä asiasta keskiajalla ajateltiin.
Mikä on eettinen ongelma siis, jos kipua tuntematon, itseään tiedostamaton sikiö abortoidaan viikolla 23, kun sikiö on vaikeasti vammainen eikä pystyisi elämään normaalia ihmisen elämää ja todennäköisesti kuormittaisi lähimmäistensä elämää kohtuuttomasti. Mikäänhän ei takaa, että vammaisen saa aikuisena tuettuun asumiseen vielä 20 vuoden päästä. 2000-luvun alkuun asti oli normaalia, että kehitysvammaisen vanhemmat hoitivat lapsensa omaan tai lapsensa kuolemaan asti.
Eettinen ongelma on siinä, että kyseessä on kaikesta huolimatta ihminen. Ja perinteisesti lapsensurmaa ei ole länsimaissa pidetty hyväksyttävänä tapana ratkaista ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tehnyt enkä tekisi jatkossakaan mitään seuloja. Normaalit ultrat vain. Lapsi on rakas ja minun, syntyi se millaisena tahansa.
Ymmärräthän, että rakenneultrassa saattaa paljastua vamma, joka aiheuttaa lapselle järkyttäviä kipuja ja kuoleman sikiöaikana tai heti synnytyksen jälkeen? Silloin rakastavan vanhemman viimeinen palvelus lapselle on tehdä keskeytys silloin, kun lapsi ei vielä tunne kipua, vai oletko kenties eri mieltä?
Olen eri, mutta olen eri mieltä. En surmaisi syntynyttäkään lasta vaikka hänellä olisi millaisia kipuja tahansa, joten en tekisi samaa syntymättömällekään.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikista mahdollisista seuloinnoista huolimatta syntyisi down, niin silloin voisi käydä rattaiden kanssa joku vahinko niin pian kuin mahdollista - jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Miksi alapeukutatte? Eihän tuo eroa abortista mitenkään.
En tietenkään. Lapsi olisi sydämellisesti ja rakkaasti tervetullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En abortoisi ja pitäisin lapseni. En koskaan tule pääsemään yli siitä, kun kaveri abortoi yli 20 viikkoisen lapsensa. Se kertomus oli karu. Lapsi oli terve ja syntyi elävänä, tapettiin lääkkeillä. Olemme täällä toisiamme rakastamassa ja siihen rakkauteen kuuluvat kaikenlaiset ihmiset. Kun olet valmis hankkimaan lapsia, niin sinun pitää todellakin olla valmis siihen, tuli mitä tuli. Lapsi ei ole tavara, joka tilataan ja sitten muutetaan mieltä tai annetaan ehtoja rakkaudelle.
Noilla viikoilla ei terveitä lapsia abortoida. Eikä tapeta lääkkeillä syntymän jälkeen.
Niinhän sitä luulisi. Vaikea tilanne, ei parisuhdetta. Monet abortoidut lapset selviäisivät, jos heitä hoidettaisiin. Avatkaa silmänne!
Ei se nyt silti yleistä ole. Joku kätilö jossain haastattelussa sanoi että kerran on ollut tuollainen tilanne. Tämä kätilö kylläkin lopetti työnsä siihen. Mutta että ei ole mitään ”monet”.
Eri edelleen
Ja en ole mikään abortinvastustaja, itsellenikin on tehty abortti, mutta mielestäni näihin myöhäisiin abortteihin liittyy suuria eettisiä ongelmia, joita pitäisi pohtia erikseen. Kerrotaanko raskaana olevalle edes että on mahdollista että vauva tulee ulos elävänä?
Mitkä ovat mielestäsi nämä eettiset ongelmat? Sekö, että kaikkien näkemys elämän arvoisesta elämästä ei ole sama?
Kaikille abortoiville on selvää, että lapsi kuolee abortissa. Se, että lapsi kuolee vasta kehon ulkopuolella ei tätä tosiasiaa muuta.
Se eettinen ongelma on se että kyseessä on selkeästi lapsi. Suurin osa abortin tehneistä suhtautuu asiaan niin että kyseessä ei ole vielä lapsi. Meillä ei perinteisesti aiheuteta tarkoituksella lasten kuolemia.
Miksi kyseessä on mielestäsi selkeästi lapsi? Senkö takja, että sikiö näyttää jo lapselta vaikka sikiöllä ei ole tietoisuutta itsestään tai kykyä kokea kipua?
Tottakai on kyky tuntea kipua. Mitä keskiaikaisia käsityksiä sinulla on? Ei kai täysiaikainen vauvakaan ole tietoinen itsestään. Jos lapsi hengittää itse, itkee, liikkuu, niin kyllä uskon että suurin osa pitää sellaista vauvana. Mielenkiinnolla kyllä kuulen sinun käsityksesi, missä vaiheessa ja mistä syystä ja milloin vauva on vauva.
Miten niin tottakai kyky tuntea kipua? Nykytietämyksen kyky tuntea kipua syntyy vasta raskausviikolla 25. En tiedä, mitä asiasta keskiajalla ajateltiin.
Mikä on eettinen ongelma siis, jos kipua tuntematon, itseään tiedostamaton sikiö abortoidaan viikolla 23, kun sikiö on vaikeasti vammainen eikä pystyisi elämään normaalia ihmisen elämää ja todennäköisesti kuormittaisi lähimmäistensä elämää kohtuuttomasti. Mikäänhän ei takaa, että vammaisen saa aikuisena tuettuun asumiseen vielä 20 vuoden päästä. 2000-luvun alkuun asti oli normaalia, että kehitysvammaisen vanhemmat hoitivat lapsensa omaan tai lapsensa kuolemaan asti.
Eettinen ongelma on siinä, että kyseessä on kaikesta huolimatta ihminen. Ja perinteisesti lapsensurmaa ei ole länsimaissa pidetty hyväksyttävänä tapana ratkaista ongelmia.
Perinteisesti länsimaissa vammaisina syntyneitä on hoidettu niin huonosti, että he ovat kuolleet pian syntymän jälkeen.
Suurta osaa pahoja rakennevikoja ei voi löytää ennen viikkoa 20. Keskeytys ei tule noilla viikoilla nappia painamalla ja vanhemmat tarvitsevat harkinta-aikaa, onhan kyseessä yleensä toivottu raskaus. Jos aborttia ei saisi tehdä myöhäisessä vaiheessa, syntyisi paljon lyhyen ja tuskaisen elämän eläviä lapsiparkoja ja sikiöitä kuolisi kohtuun raskauden loppuvaiheissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tehnyt enkä tekisi jatkossakaan mitään seuloja. Normaalit ultrat vain. Lapsi on rakas ja minun, syntyi se millaisena tahansa.
Ymmärräthän, että rakenneultrassa saattaa paljastua vamma, joka aiheuttaa lapselle järkyttäviä kipuja ja kuoleman sikiöaikana tai heti synnytyksen jälkeen? Silloin rakastavan vanhemman viimeinen palvelus lapselle on tehdä keskeytys silloin, kun lapsi ei vielä tunne kipua, vai oletko kenties eri mieltä?
Olen eri, mutta olen eri mieltä. En surmaisi syntynyttäkään lasta vaikka hänellä olisi millaisia kipuja tahansa, joten en tekisi samaa syntymättömällekään.
Antaisit siis lapsesi kärsiä aivan turhaan, vai mitä tuolla kärsimyksellä sitten saavutettaisiin, sinun moraalinen ylemmyydentunne siitä, ettet vapauttanut lastasi kokemasta tuota määrätöntä tuskaa, vaikka olisit voinut? Syntyneen lapsen tuskia voidaan lievittää lääkkeillä, kohdussa olevan ei. Tämä on merkittävä ero, eikö sinusta?
Vierailija kirjoitti:
Olen raskaana ja miettinyt tätä. En voisi pitää lasta itselläni. Abortoida en enää voisi. Elämäntilaanteeni ja luonteeni huomioiden minusta ei olisi vaikeasti vammaisen lapsen huoltajaksi. Kunnioitan suuresti heitä ketkä siihen kykenevät.
Luonteesi on todellakin tullut kaikelle kansalle tutuksi.
Mitä pienempi osuus heitä on väestöstä, sitä helpompaa on olla näkemättä heitä haittana. Tosiasia on, että heillä on avun ja tuen tarve aivan eri tasolla kuin ihmisillä keskimäärin. Jos näin ei olisi, downin syndroomaa ei luokiteltaisi kehityshäiriöksi.
Jos vaikkapa 15% ihmisistä olisi kehityshäiriöisiä, koko yhteiskunta kaatuisi kun tuottavaan työhön pystyviä ihmisiä olisi liian vähän suhteessa siihen, kuinka paljon rahaa kehityshäiriöisten tukitoimiin menee. Haluan, että vammaisille voidaan tarjota mahdollisuudet elämisen arvoiseen elämään, ja siitä syystä on hyvä että heidän määränsä pysyy hallittavalla tasolla, kun osa ihmisistä mieluummin keskeyttää raskauden.