Lue keskustelun säännöt.
Olisitko valmis abortoimaan down-sikiön myöhäisillä viikoilla? Entä jos kaikista seuloista huolimatta syntyisi down?
31.03.2017 |
Down-sikiön voi abortoida vielä raskausviikolla 23. Jos olisit tähän valmis, miten suhtautuisit, jos kaikista seuloista huolimatta saisitkin down-lapsen? Toivoisitko, että olisit jäänyt seulassa "kiinni" ja saanut abortin?
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortoisin sellaisen vaikka millä viikoilla.
Ja jos seuloista huolimatta pääsisi syntymään sellainen, niin jättäisin sen laitokselle. t. äiti 42
Käyköhän joskus oikeasti noin? Siis että vammainen lapsi jätetään laitokselle/annetaan sijaiskotiin/adoptioon?
Aika harvoin. Down lapsille kyllä löytyy uusi koti ja perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Abortoinkin rv18. Jos kaikesta huolimatta saisin, niin pitäisin. Tottakai toivoisin, että olisin voinut asiaan vaikuttaa etukäteen.
Surullista että teit noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yhden abortin nuorena tehnyt, oli lääkkeellinen keskeytys jossain rv 8 tienoilla. Vaikka tuosta on jo melkein 20 vuotta aikaa, asia kummittelee vieläkin mielessäni. Miten kauheaa olisikaan jos abortin tekisi vaikka rv 22? Kamalaa. Silti luulen, että päätyisin aborttiin, koska minusta ei olisi vammaisen lapsen huoltajaksi. Olen itsekäs, koska en haluaisi uhrata elämääni ikuisen lapsen hoitamiseen. Siis ei kai siinä downien vauva- ja taaperoajassa ole mitään kamalaa muihin lapsiin verrattuna, mutta ne muut lapset kasvavat, kehittyvät ja aikuistuvat. Downit eivät.
Minulla on 11-vuotias lapsi, jonka voi kauppareissujen tai muiden ajaksi jättää yksin kotiin. Hän käy myös itse vessassa ja suihkussa, osaa vaihtaa vaatteensa ja itsenäisesti hoitaa kouluasiansa. Jos hänellä olisi down, olisin kiinni hänessä 24/7, joutuisin ehkä vaihtamaan vaippoja ja pukemaan vaatteet päälle jne. Ja tämä ei päättyisi koskaan.
Höpöhöpä. Down-ihmiset ovat yksilöitä. Riippuu paljon vanhemmista, paljonko panostavat opettamiseen. Tietysti oheissairaudet ovat ongelmina, mutta niitähän on kaikilla lapsilla ilman kehitysvammaakin.
Tunnen Down-ihmisiä, jotka osaavat lukea, käyttää tietokonetta, kulkea bussilla. Ovat aivan viehättäviä, ystävällisiä, jopa osaavat kiukutella ja kovastikin. Tuntuuko tutulta omassa elämässäsi? Etkö koskaan ole pahalla tuulella? Monet täyspäiset aikuiset ovat kännissä paljon vaikeammin hallittavia kuin Downit.
T. Hoitaja
Heitä varten on olemassa levetirasetaami:-D
Abortoisin, koska ei sen lapsenkaan elämä olisi hohdokasta vammaisena. Jos taas syntyisi yllätyksenä niin pitäisin. Jos ei seulonnassa ole selvinnyt niin todennäköisesti ei vamma ole kovin pahalaatuinen. Onhan noita down-ihmisiä, jotka käyvät normaalisti töissä yms
En, en noin lähellä niitä viikkoja kun keskonen jo selviää, kun ottaa huomioon miten hyvää elämää downsyndrooman kanssa nykyään voi elää. Itse asiassa en varmaan edes menisi lapsivesipunktioon, niin ei tarvitsisi tehdä tuota päätöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yatäväni sai väärän seulan myös. He päätyivät siihen pitkän pohdinnan jälkeen, että lapsi pidetään, vaikka downlapsi onkin.
Heille syntyi terve lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En abortoisi ja pitäisin lapseni. En koskaan tule pääsemään yli siitä, kun kaveri abortoi yli 20 viikkoisen lapsensa. Se kertomus oli karu. Lapsi oli terve ja syntyi elävänä, tapettiin lääkkeillä. Olemme täällä toisiamme rakastamassa ja siihen rakkauteen kuuluvat kaikenlaiset ihmiset. Kun olet valmis hankkimaan lapsia, niin sinun pitää todellakin olla valmis siihen, tuli mitä tuli. Lapsi ei ole tavara, joka tilataan ja sitten muutetaan mieltä tai annetaan ehtoja rakkaudelle.
Noilla viikoilla ei terveitä lapsia abortoida. Eikä tapeta lääkkeillä syntymän jälkeen.
On näistä ollut lehdissäkin. Jos kyseessä on raskaudenkeskeytys niin se vauva jätetään hoitamatta, jos ennen aikainen synnytys niin yritetään hoitaa. Toimenpiteen aikana tai sen jälkeen ei muuteta sitä nimikettä mitä siinä ollaan tekemässä vaikka vauva tulisi ulos elävänä.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En abortoisi ja pitäisin lapseni. En koskaan tule pääsemään yli siitä, kun kaveri abortoi yli 20 viikkoisen lapsensa. Se kertomus oli karu. Lapsi oli terve ja syntyi elävänä, tapettiin lääkkeillä. Olemme täällä toisiamme rakastamassa ja siihen rakkauteen kuuluvat kaikenlaiset ihmiset. Kun olet valmis hankkimaan lapsia, niin sinun pitää todellakin olla valmis siihen, tuli mitä tuli. Lapsi ei ole tavara, joka tilataan ja sitten muutetaan mieltä tai annetaan ehtoja rakkaudelle.
Noilla viikoilla ei terveitä lapsia abortoida. Eikä tapeta lääkkeillä syntymän jälkeen.
Niinhän sitä luulisi. Vaikea tilanne, ei parisuhdetta. Monet abortoidut lapset selviäisivät, jos heitä hoidettaisiin. Avatkaa silmänne!
Ei se nyt silti yleistä ole. Joku kätilö jossain haastattelussa sanoi että kerran on ollut tuollainen tilanne. Tämä kätilö kylläkin lopetti työnsä siihen. Mutta että ei ole mitään ”monet”.
Eri edelleen
Enää en lisäänny, mutta 15-20 vuotta sitten päätökseni oli, että en käy niskapussiseulassa ja otan vastaan lapset sellaisena kuin he ovat. En vastusta aborttia ja muille suon seulat sun muut, mutta omalla kohdallani asia oli näin. Olisi vieläkin, mikäli lisääntyminen olisi ajatuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En abortoisi, sillä vastustan ajatusta eugeniikasta. Ymmärrän että elämä vammaisen kanssa olisi varmasti raskasta, mutta ei se olisi mikään syy tappaa omaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yhden abortin nuorena tehnyt, oli lääkkeellinen keskeytys jossain rv 8 tienoilla. Vaikka tuosta on jo melkein 20 vuotta aikaa, asia kummittelee vieläkin mielessäni. Miten kauheaa olisikaan jos abortin tekisi vaikka rv 22? Kamalaa. Silti luulen, että päätyisin aborttiin, koska minusta ei olisi vammaisen lapsen huoltajaksi. Olen itsekäs, koska en haluaisi uhrata elämääni ikuisen lapsen hoitamiseen. Siis ei kai siinä downien vauva- ja taaperoajassa ole mitään kamalaa muihin lapsiin verrattuna, mutta ne muut lapset kasvavat, kehittyvät ja aikuistuvat. Downit eivät.
Minulla on 11-vuotias lapsi, jonka voi kauppareissujen tai muiden ajaksi jättää yksin kotiin. Hän käy myös itse vessassa ja suihkussa, osaa vaihtaa vaatteensa ja itsenäisesti hoitaa kouluasiansa. Jos hänellä olisi down, olisin kiinni hänessä 24/7, joutuisin ehkä vaihtamaan vaippoja ja pukemaan vaatteet päälle jne. Ja tämä ei päättyisi koskaan.
Höpöhöpä. Down-ihmiset ovat yksilöitä. Riippuu paljon vanhemmista, paljonko panostavat opettamiseen. Tietysti oheissairaudet ovat ongelmina, mutta niitähän on kaikilla lapsilla ilman kehitysvammaakin.
Tunnen Down-ihmisiä, jotka osaavat lukea, käyttää tietokonetta, kulkea bussilla. Ovat aivan viehättäviä, ystävällisiä, jopa osaavat kiukutella ja kovastikin. Tuntuuko tutulta omassa elämässäsi? Etkö koskaan ole pahalla tuulella? Monet täyspäiset aikuiset ovat kännissä paljon vaikeammin hallittavia kuin Downit.
T. Hoitaja
Minun elämässäni ei ole kännissä hilluvia ihmisiä, koska haluan nauttia elämästäni. Samasta syystä olen keskeyttänyt down-raskauden.
Jos tapaan down-ihmisen jossain, vietän hänen seurassaan hetkisen aikaa paljon mieluummin kuin kännissä olevan ihmisen, tai ilkeän ja ylimielisen ihmisen seurassa. En ajattele ettei heilläkin olisi oikeus syntyä ja elää. Mutta itse en pystyisi downin syndroomaisen vanhemmaksi, varsinkin kun mistään ei voinut tietää kuinka vakava häiriö juuri minun lapsellani olisi. Se olisi tragedia sekä lapsen että minun kannaltani, joten siksi keskeytin raskauden. Se ei ole mitenkään pois niiltä downeilta, jotka ovat syntyneet ja keskuudessamme elävät. Itse asiassa tekemäni abortti parantaa heidän tilannettaan, koska näin valtion apua ja tukea riittää heille hieman enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En abortoisi ja pitäisin lapseni. En koskaan tule pääsemään yli siitä, kun kaveri abortoi yli 20 viikkoisen lapsensa. Se kertomus oli karu. Lapsi oli terve ja syntyi elävänä, tapettiin lääkkeillä. Olemme täällä toisiamme rakastamassa ja siihen rakkauteen kuuluvat kaikenlaiset ihmiset. Kun olet valmis hankkimaan lapsia, niin sinun pitää todellakin olla valmis siihen, tuli mitä tuli. Lapsi ei ole tavara, joka tilataan ja sitten muutetaan mieltä tai annetaan ehtoja rakkaudelle.
Noilla viikoilla ei terveitä lapsia abortoida. Eikä tapeta lääkkeillä syntymän jälkeen.
Niinhän sitä luulisi. Vaikea tilanne, ei parisuhdetta. Monet abortoidut lapset selviäisivät, jos heitä hoidettaisiin. Avatkaa silmänne!
Ei se nyt silti yleistä ole. Joku kätilö jossain haastattelussa sanoi että kerran on ollut tuollainen tilanne. Tämä kätilö kylläkin lopetti työnsä siihen. Mutta että ei ole mitään ”monet”.
Eri edelleen
tässä on se juttu
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2014111718842601
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yhden abortin nuorena tehnyt, oli lääkkeellinen keskeytys jossain rv 8 tienoilla. Vaikka tuosta on jo melkein 20 vuotta aikaa, asia kummittelee vieläkin mielessäni. Miten kauheaa olisikaan jos abortin tekisi vaikka rv 22? Kamalaa. Silti luulen, että päätyisin aborttiin, koska minusta ei olisi vammaisen lapsen huoltajaksi. Olen itsekäs, koska en haluaisi uhrata elämääni ikuisen lapsen hoitamiseen. Siis ei kai siinä downien vauva- ja taaperoajassa ole mitään kamalaa muihin lapsiin verrattuna, mutta ne muut lapset kasvavat, kehittyvät ja aikuistuvat. Downit eivät.
Minulla on 11-vuotias lapsi, jonka voi kauppareissujen tai muiden ajaksi jättää yksin kotiin. Hän käy myös itse vessassa ja suihkussa, osaa vaihtaa vaatteensa ja itsenäisesti hoitaa kouluasiansa. Jos hänellä olisi down, olisin kiinni hänessä 24/7, joutuisin ehkä vaihtamaan vaippoja ja pukemaan vaatteet päälle jne. Ja tämä ei päättyisi koskaan.
Höpöhöpä. Down-ihmiset ovat yksilöitä. Riippuu paljon vanhemmista, paljonko panostavat opettamiseen. Tietysti oheissairaudet ovat ongelmina, mutta niitähän on kaikilla lapsilla ilman kehitysvammaakin.
Tunnen Down-ihmisiä, jotka osaavat lukea, käyttää tietokonetta, kulkea bussilla. Ovat aivan viehättäviä, ystävällisiä, jopa osaavat kiukutella ja kovastikin. Tuntuuko tutulta omassa elämässäsi? Etkö koskaan ole pahalla tuulella? Monet täyspäiset aikuiset ovat kännissä paljon vaikeammin hallittavia kuin Downit.
T. Hoitaja
Minun elämässäni ei ole kännissä hilluvia ihmisiä, koska haluan nauttia elämästäni. Samasta syystä olen keskeyttänyt down-raskauden.
Jos tapaan down-ihmisen jossain, vietän hänen seurassaan hetkisen aikaa paljon mieluummin kuin kännissä olevan ihmisen, tai ilkeän ja ylimielisen ihmisen seurassa. En ajattele ettei heilläkin olisi oikeus syntyä ja elää. Mutta itse en pystyisi downin syndroomaisen vanhemmaksi, varsinkin kun mistään ei voinut tietää kuinka vakava häiriö juuri minun lapsellani olisi. Se olisi tragedia sekä lapsen että minun kannaltani, joten siksi keskeytin raskauden. Se ei ole mitenkään pois niiltä downeilta, jotka ovat syntyneet ja keskuudessamme elävät. Itse asiassa tekemäni abortti parantaa heidän tilannettaan, koska näin valtion apua ja tukea riittää heille hieman enemmän.
Down-ihmisten abortoiminen ei todellakaan auta heitä millään tavoin. Päinvastoin, kun heitä pidetään ei-toivottuina "haittoina" joita yritetään seuloa pois testeillä ja aborteilla, heitä marginalisoidaan entistä enemmän.
Jos mitä tahansa muuta ihmisryhmää yritettäisiin karsia pois geenipoolistamme, sitä pidettäisiin natsismina ja sen kannattamista vihapuheena. Jostain syystä vammaiset eivät ole niin suojeltuja kuin muut vähemmistöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En abortoisi ja pitäisin lapseni. En koskaan tule pääsemään yli siitä, kun kaveri abortoi yli 20 viikkoisen lapsensa. Se kertomus oli karu. Lapsi oli terve ja syntyi elävänä, tapettiin lääkkeillä. Olemme täällä toisiamme rakastamassa ja siihen rakkauteen kuuluvat kaikenlaiset ihmiset. Kun olet valmis hankkimaan lapsia, niin sinun pitää todellakin olla valmis siihen, tuli mitä tuli. Lapsi ei ole tavara, joka tilataan ja sitten muutetaan mieltä tai annetaan ehtoja rakkaudelle.
Noilla viikoilla ei terveitä lapsia abortoida. Eikä tapeta lääkkeillä syntymän jälkeen.
Niinhän sitä luulisi. Vaikea tilanne, ei parisuhdetta. Monet abortoidut lapset selviäisivät, jos heitä hoidettaisiin. Avatkaa silmänne!
Ei se nyt silti yleistä ole. Joku kätilö jossain haastattelussa sanoi että kerran on ollut tuollainen tilanne. Tämä kätilö kylläkin lopetti työnsä siihen. Mutta että ei ole mitään ”monet”.
Eri edelleen
Ja en ole mikään abortinvastustaja, itsellenikin on tehty abortti, mutta mielestäni näihin myöhäisiin abortteihin liittyy suuria eettisiä ongelmia, joita pitäisi pohtia erikseen. Kerrotaanko raskaana olevalle edes että on mahdollista että vauva tulee ulos elävänä?
Olisin. Jos syntyisi, antaisin adoptioon suoraan synnäriltä. Vammaiset inhottavat minuat luonnostaan ja pelkkä ajatuksiin vammaisen imettämisestä tuntuu todella vastenmieliseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En abortoisi ja pitäisin lapseni. En koskaan tule pääsemään yli siitä, kun kaveri abortoi yli 20 viikkoisen lapsensa. Se kertomus oli karu. Lapsi oli terve ja syntyi elävänä, tapettiin lääkkeillä. Olemme täällä toisiamme rakastamassa ja siihen rakkauteen kuuluvat kaikenlaiset ihmiset. Kun olet valmis hankkimaan lapsia, niin sinun pitää todellakin olla valmis siihen, tuli mitä tuli. Lapsi ei ole tavara, joka tilataan ja sitten muutetaan mieltä tai annetaan ehtoja rakkaudelle.
Noilla viikoilla ei terveitä lapsia abortoida. Eikä tapeta lääkkeillä syntymän jälkeen.
Niinhän sitä luulisi. Vaikea tilanne, ei parisuhdetta. Monet abortoidut lapset selviäisivät, jos heitä hoidettaisiin. Avatkaa silmänne!
Ei se nyt silti yleistä ole. Joku kätilö jossain haastattelussa sanoi että kerran on ollut tuollainen tilanne. Tämä kätilö kylläkin lopetti työnsä siihen. Mutta että ei ole mitään ”monet”.
Eri edelleen
Ja en ole mikään abortinvastustaja, itsellenikin on tehty abortti, mutta mielestäni näihin myöhäisiin abortteihin liittyy suuria eettisiä ongelmia, joita pitäisi pohtia erikseen. Kerrotaanko raskaana olevalle edes että on mahdollista että vauva tulee ulos elävänä?
Mitkä ovat mielestäsi nämä eettiset ongelmat? Sekö, että kaikkien näkemys elämän arvoisesta elämästä ei ole sama?
Kaikille abortoiville on selvää, että lapsi kuolee abortissa. Se, että lapsi kuolee vasta kehon ulkopuolella ei tätä tosiasiaa muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En abortoisi ja pitäisin lapseni. En koskaan tule pääsemään yli siitä, kun kaveri abortoi yli 20 viikkoisen lapsensa. Se kertomus oli karu. Lapsi oli terve ja syntyi elävänä, tapettiin lääkkeillä. Olemme täällä toisiamme rakastamassa ja siihen rakkauteen kuuluvat kaikenlaiset ihmiset. Kun olet valmis hankkimaan lapsia, niin sinun pitää todellakin olla valmis siihen, tuli mitä tuli. Lapsi ei ole tavara, joka tilataan ja sitten muutetaan mieltä tai annetaan ehtoja rakkaudelle.
Noilla viikoilla ei terveitä lapsia abortoida. Eikä tapeta lääkkeillä syntymän jälkeen.
Niinhän sitä luulisi. Vaikea tilanne, ei parisuhdetta. Monet abortoidut lapset selviäisivät, jos heitä hoidettaisiin. Avatkaa silmänne!
Ei se nyt silti yleistä ole. Joku kätilö jossain haastattelussa sanoi että kerran on ollut tuollainen tilanne. Tämä kätilö kylläkin lopetti työnsä siihen. Mutta että ei ole mitään ”monet”.
Eri edelleen
Ja en ole mikään abortinvastustaja, itsellenikin on tehty abortti, mutta mielestäni näihin myöhäisiin abortteihin liittyy suuria eettisiä ongelmia, joita pitäisi pohtia erikseen. Kerrotaanko raskaana olevalle edes että on mahdollista että vauva tulee ulos elävänä?
Mitkä ovat mielestäsi nämä eettiset ongelmat? Sekö, että kaikkien näkemys elämän arvoisesta elämästä ei ole sama?
Kaikille abortoiville on selvää, että lapsi kuolee abortissa. Se, että lapsi kuolee vasta kehon ulkopuolella ei tätä tosiasiaa muuta.
Se eettinen ongelma on se että kyseessä on selkeästi lapsi. Suurin osa abortin tehneistä suhtautuu asiaan niin että kyseessä ei ole vielä lapsi. Meillä ei perinteisesti aiheuteta tarkoituksella lasten kuolemia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En abortoisi ja pitäisin lapseni. En koskaan tule pääsemään yli siitä, kun kaveri abortoi yli 20 viikkoisen lapsensa. Se kertomus oli karu. Lapsi oli terve ja syntyi elävänä, tapettiin lääkkeillä. Olemme täällä toisiamme rakastamassa ja siihen rakkauteen kuuluvat kaikenlaiset ihmiset. Kun olet valmis hankkimaan lapsia, niin sinun pitää todellakin olla valmis siihen, tuli mitä tuli. Lapsi ei ole tavara, joka tilataan ja sitten muutetaan mieltä tai annetaan ehtoja rakkaudelle.
Noilla viikoilla ei terveitä lapsia abortoida. Eikä tapeta lääkkeillä syntymän jälkeen.
Niinhän sitä luulisi. Vaikea tilanne, ei parisuhdetta. Monet abortoidut lapset selviäisivät, jos heitä hoidettaisiin. Avatkaa silmänne!
Ei se nyt silti yleistä ole. Joku kätilö jossain haastattelussa sanoi että kerran on ollut tuollainen tilanne. Tämä kätilö kylläkin lopetti työnsä siihen. Mutta että ei ole mitään ”monet”.
Eri edelleen
Ja en ole mikään abortinvastustaja, itsellenikin on tehty abortti, mutta mielestäni näihin myöhäisiin abortteihin liittyy suuria eettisiä ongelmia, joita pitäisi pohtia erikseen. Kerrotaanko raskaana olevalle edes että on mahdollista että vauva tulee ulos elävänä?
Mitkä ovat mielestäsi nämä eettiset ongelmat? Sekö, että kaikkien näkemys elämän arvoisesta elämästä ei ole sama?
Kaikille abortoiville on selvää, että lapsi kuolee abortissa. Se, että lapsi kuolee vasta kehon ulkopuolella ei tätä tosiasiaa muuta.
Se eettinen ongelma on se että kyseessä on selkeästi lapsi. Suurin osa abortin tehneistä suhtautuu asiaan niin että kyseessä ei ole vielä lapsi. Meillä ei perinteisesti aiheuteta tarkoituksella lasten kuolemia.
Miksi kyseessä on mielestäsi selkeästi lapsi? Senkö takja, että sikiö näyttää jo lapselta vaikka sikiöllä ei ole tietoisuutta itsestään tai kykyä kokea kipua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En abortoisi ja pitäisin lapseni. En koskaan tule pääsemään yli siitä, kun kaveri abortoi yli 20 viikkoisen lapsensa. Se kertomus oli karu. Lapsi oli terve ja syntyi elävänä, tapettiin lääkkeillä. Olemme täällä toisiamme rakastamassa ja siihen rakkauteen kuuluvat kaikenlaiset ihmiset. Kun olet valmis hankkimaan lapsia, niin sinun pitää todellakin olla valmis siihen, tuli mitä tuli. Lapsi ei ole tavara, joka tilataan ja sitten muutetaan mieltä tai annetaan ehtoja rakkaudelle.
Noilla viikoilla ei terveitä lapsia abortoida. Eikä tapeta lääkkeillä syntymän jälkeen.
Niinhän sitä luulisi. Vaikea tilanne, ei parisuhdetta. Monet abortoidut lapset selviäisivät, jos heitä hoidettaisiin. Avatkaa silmänne!
Ei se nyt silti yleistä ole. Joku kätilö jossain haastattelussa sanoi että kerran on ollut tuollainen tilanne. Tämä kätilö kylläkin lopetti työnsä siihen. Mutta että ei ole mitään ”monet”.
Eri edelleen
Ja en ole mikään abortinvastustaja, itsellenikin on tehty abortti, mutta mielestäni näihin myöhäisiin abortteihin liittyy suuria eettisiä ongelmia, joita pitäisi pohtia erikseen. Kerrotaanko raskaana olevalle edes että on mahdollista että vauva tulee ulos elävänä?
Mitkä ovat mielestäsi nämä eettiset ongelmat? Sekö, että kaikkien näkemys elämän arvoisesta elämästä ei ole sama?
Kaikille abortoiville on selvää, että lapsi kuolee abortissa. Se, että lapsi kuolee vasta kehon ulkopuolella ei tätä tosiasiaa muuta.
Se eettinen ongelma on se että kyseessä on selkeästi lapsi. Suurin osa abortin tehneistä suhtautuu asiaan niin että kyseessä ei ole vielä lapsi. Meillä ei perinteisesti aiheuteta tarkoituksella lasten kuolemia.
Miksi kyseessä on mielestäsi selkeästi lapsi? Senkö takja, että sikiö näyttää jo lapselta vaikka sikiöllä ei ole tietoisuutta itsestään tai kykyä kokea kipua?
Tottakai on kyky tuntea kipua. Mitä keskiaikaisia käsityksiä sinulla on? Ei kai täysiaikainen vauvakaan ole tietoinen itsestään. Jos lapsi hengittää itse, itkee, liikkuu, niin kyllä uskon että suurin osa pitää sellaista vauvana. Mielenkiinnolla kyllä kuulen sinun käsityksesi, missä vaiheessa ja mistä syystä ja milloin vauva on vauva.
Käyköhän joskus oikeasti noin? Siis että vammainen lapsi jätetään laitokselle/annetaan sijaiskotiin/adoptioon?