Lue keskustelun säännöt.
Olisitko valmis abortoimaan down-sikiön myöhäisillä viikoilla? Entä jos kaikista seuloista huolimatta syntyisi down?
31.03.2017 |
Down-sikiön voi abortoida vielä raskausviikolla 23. Jos olisit tähän valmis, miten suhtautuisit, jos kaikista seuloista huolimatta saisitkin down-lapsen? Toivoisitko, että olisit jäänyt seulassa "kiinni" ja saanut abortin?
Kommentit (135)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tehnyt enkä tekisi jatkossakaan mitään seuloja. Normaalit ultrat vain. Lapsi on rakas ja minun, syntyi se millaisena tahansa.
Ymmärräthän, että rakenneultrassa saattaa paljastua vamma, joka aiheuttaa lapselle järkyttäviä kipuja ja kuoleman sikiöaikana tai heti synnytyksen jälkeen? Silloin rakastavan vanhemman viimeinen palvelus lapselle on tehdä keskeytys silloin, kun lapsi ei vielä tunne kipua, vai oletko kenties eri mieltä?
Olen eri, mutta olen eri mieltä. En surmaisi syntynyttäkään lasta vaikka hänellä olisi millaisia kipuja tahansa, joten en tekisi samaa syntymättömällekään.
Antaisit siis lapsesi kärsiä aivan turhaan, vai mitä tuolla kärsimyksellä sitten saavutettaisiin, sinun moraalinen ylemmyydentunne siitä, ettet vapauttanut lastasi kokemasta tuota määrätöntä tuskaa, vaikka olisit voinut? Syntyneen lapsen tuskia voidaan lievittää lääkkeillä, kohdussa olevan ei. Tämä on merkittävä ero, eikö sinusta?
On olemassa sellaisia kipuja, joita ei voi hoitaa lääkkeillä pois mutta en siltikään tappaisi lasta joka sellaisista kivuista kärsii. Ja sama pätee kohdussa olevaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan olen parempi ihminen kuin monet, koska moraalini asettaa rajat. Minä en hallitse elämää, joten rakastan ja PÄÄTÄN rakastaa kaikki lapsiani. Minä nimenomaan uhraudun rakkauden ja elämän tähden, koska se on oikein. Näin tästä asiasta tulisi kaikkien ajatella. Mutta minä uskon ymmärtäväni rakkaudesta enemmän kuin moni muu.
Miten tämän uhrautumisesi ja rakkautesi siis osoittaisit? Antamalla lapsesi kärsiä, vaikka olisit voinut kärsimyksen estää? Minä luulen kyllä, että ne, jotka abortoivat rakastamansa lapsen estääkseen tämän turhan kärsimyksen, ovat empaattisempia kuin sinä. Ja ymmärtävät rakkaudesta enemmän kuin sinä.
Mä ennen ajattelin ettei meistä olisi vammaisen lapsen vanhemmiksi, ja ajattelin että ehdottomasti abortoitaisiin vielä myöhäisilläkin viikoilla.
Tässä viimeisimmässäkin raskaudessa olin henkisesti valmistaututut keskeytykseen jos rakenneultrassa ilmenisi jotain vakavia sairauksia/poikkeavuuksia.. Kaikki oli onneksi kunnossa.
No, tyttö syntyikin yllättäen rv 27, ja kun muutaman päivän sokki vaiheen jälkeen katselin tätä 900 grammasta olentoa kaikkien letkujen, piuhojen, kanyylien ja antureiden peitossa, muistan ajatelleeni että kestän ihan mitä vaan kunhan tyttäreni jää henkiin. Siinä kuunnellessani neonatologin varoitteluja mahdollisista aivoverenvuodoista, keuhkosairauksista, silmäongelmista, kehitysviivästymistä, neurologisista häiriöistä jne jne, olin yllättävän tyyni ja ainoa päämääräni tuolloin oli vain saada tyttö kotiin.
Nyt tyttö on puolivuotias (korjattua ikää 3kk) eikä voida tietää millainen tulevaisuus häntä odottaa. Kooltaan hän vastaa n 4kk ikäistä vauvaa, hymyilee, kannattelee päätään ja katselee leluja. Ja se on jo paremmin kuin koskaan uskalsin toivoa. Ja mikä parasta, hän on täällä kotona meidän kanssa.
Jos tulen joskus vielä raskaaksi, luulen että jätetään sikiöseulonnat väliin ja otetaan lapsi vastaan sellaisena kuin hän on. Tietenkin sitä aina toivoo tervettä lasta, mutta kun se lapsi siinä jo on, niin onhan se rakas ja täydellinen vaikkei aivan terve olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tehnyt enkä tekisi jatkossakaan mitään seuloja. Normaalit ultrat vain. Lapsi on rakas ja minun, syntyi se millaisena tahansa.
Ymmärräthän, että rakenneultrassa saattaa paljastua vamma, joka aiheuttaa lapselle järkyttäviä kipuja ja kuoleman sikiöaikana tai heti synnytyksen jälkeen? Silloin rakastavan vanhemman viimeinen palvelus lapselle on tehdä keskeytys silloin, kun lapsi ei vielä tunne kipua, vai oletko kenties eri mieltä?
Noissa seulonnoissa tehdään myös virheitä ja abortoidaan terveitä. Jonkun riskin siinä joutuu ottamaan. Ehkä mielummin itse ottaisin tuon riskin että syntyy elinkelvoton vauva, kuin sen riskin että vahingossa abortoidaankin terve.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus ei aseta ehtoja. Se on vanhemmuudessa välttämätöntä. Jos et voi rakastaa lasta, et varmaan rakasta itseäsikään. Joten laita nyt heti piuhat poikki.
Jos joku tietoisesti synnyttää down-lapsen, niin toivoisin, etteivät he sitten valittaisi miten rankkaa se on eivätkä vaatisi yhteiskunnalta tukiaisia.
Muuten minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku haluaa tietoisesti pitää down-lapsensa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abortoisin ehdottomasti. En kestäisi ajatusta että kun minusta aika jättäisi, niin vammainen lapsi olisi muiden armoilla.
Itsepetosta on abortti. Ei kuolema ole rakkautta? Tässä ei tarvita kuin rehellisyyttä, mutta sitä ei tahdo löytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tehnyt enkä tekisi jatkossakaan mitään seuloja. Normaalit ultrat vain. Lapsi on rakas ja minun, syntyi se millaisena tahansa.
Ymmärräthän, että rakenneultrassa saattaa paljastua vamma, joka aiheuttaa lapselle järkyttäviä kipuja ja kuoleman sikiöaikana tai heti synnytyksen jälkeen? Silloin rakastavan vanhemman viimeinen palvelus lapselle on tehdä keskeytys silloin, kun lapsi ei vielä tunne kipua, vai oletko kenties eri mieltä?
Noissa seulonnoissa tehdään myös virheitä ja abortoidaan terveitä. Jonkun riskin siinä joutuu ottamaan. Ehkä mielummin itse ottaisin tuon riskin että syntyy elinkelvoton vauva, kuin sen riskin että vahingossa abortoidaankin terve.
Eri
Todella suuri osa kehityshäiriöistä nähdään aivan selvästi 3D kuvista ilman mitään erehtymisen vaaraa. Niin selvästi, että vanhemmatkin pystyvät ne maallikkoina näkemään. Sikiökin ehditään ultraamaan useilla laitteilla ennen keskeytyspäätöstä, joten laitevikakaan ei voi virhetuomiota antaa. Jos useilla laitteilla tutkittuna toistuisi se, että lapseltasi puuttuisi sisäelimiä tai puolet päästä, etkö olisi 100 %:n varma vai jäisitkö odottamaan ihmettä?
Vierailija kirjoitti:
Itsepetosta on abortti. Ei kuolema ole rakkautta? Tässä ei tarvita kuin rehellisyyttä, mutta sitä ei tahdo löytyä.
Jännä, miten joku kokee turhan kärsimyksen aiheuttamisen rakkautena. Ei mitenkään mahdu minun tiukkaan moraaliini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abortoisin jos voisin, hoitaisin jos kuitenkin seuloista huolimatta pääsisi syntymään. Varmaan toivoisin että olisi jäänyt seuloissa kiinni sillä en halua vammaisen lapsen vanhemmaksi. Mutta jos kaikesta huolimatta niin käy, niin tietysti omista lapsista huolehditaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tehnyt enkä tekisi jatkossakaan mitään seuloja. Normaalit ultrat vain. Lapsi on rakas ja minun, syntyi se millaisena tahansa.
Ymmärräthän, että rakenneultrassa saattaa paljastua vamma, joka aiheuttaa lapselle järkyttäviä kipuja ja kuoleman sikiöaikana tai heti synnytyksen jälkeen? Silloin rakastavan vanhemman viimeinen palvelus lapselle on tehdä keskeytys silloin, kun lapsi ei vielä tunne kipua, vai oletko kenties eri mieltä?
Noissa seulonnoissa tehdään myös virheitä ja abortoidaan terveitä. Jonkun riskin siinä joutuu ottamaan. Ehkä mielummin itse ottaisin tuon riskin että syntyy elinkelvoton vauva, kuin sen riskin että vahingossa abortoidaankin terve.
Eri
Todella suuri osa kehityshäiriöistä nähdään aivan selvästi 3D kuvista ilman mitään erehtymisen vaaraa. Niin selvästi, että vanhemmatkin pystyvät ne maallikkoina näkemään. Sikiökin ehditään ultraamaan useilla laitteilla ennen keskeytyspäätöstä, joten laitevikakaan ei voi virhetuomiota antaa. Jos useilla laitteilla tutkittuna toistuisi se, että lapseltasi puuttuisi sisäelimiä tai puolet päästä, etkö olisi 100 %:n varma vai jäisitkö odottamaan ihmettä?
Kuitenkin niitä virheitä edelleen tehdään. Onhan se kummallista. Sisäelimien kohdalla en osaa sanoa, puolikkaan pään kanssa päätös olisi varmasti helpompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan olen parempi ihminen kuin monet, koska moraalini asettaa rajat. Minä en hallitse elämää, joten rakastan ja PÄÄTÄN rakastaa kaikki lapsiani. Minä nimenomaan uhraudun rakkauden ja elämän tähden, koska se on oikein. Näin tästä asiasta tulisi kaikkien ajatella. Mutta minä uskon ymmärtäväni rakkaudesta enemmän kuin moni muu.
Olen eri, mutta kyllä minunkin moraalini asettaa tiukat rajat, ne eivät vaan ole samanlaiset kuin sinulla. Sinänsä kyllä pointsit siitä että myönnät suoraan pitäväsi omaa näkökantaasi ylivertaisena muihin nähden. Harva kehtaa sitä nykyaikana myöntää vaikka moni niin pohjimmiltaan ajattelee. "Minä olen parempi kuin muut ja siksi minun pitäisi saada päättää muidenkin puolesta." Eihän se totta tietenkään ole, mutta on virkistävä lähtökohta keskustelulle, että kerrankin joku myöntää tämän harhansa ääneen.
Nythän tässä on harhaista se, että suurin osa ihmisistä menee sen mukaan mitä kulloinkin media syöttää. Ei teillä ole mitään periaatteita, vaan menette vain lauman mukana. Ei sellaista toimintaa tarvitse arvostaa. Mielestäni selkein kanta on se, että valitsee elämän aina. Tämä on periaate, josta en luovu. Periaatteeni on se, että en tapa. Tästäkään en luovu. Nämä pitäisi olla normaaleja asioita, mikä siinä on harhaista? Kuka sanoo, miten todellisuus rakentuu? Tiedätkö itse elämästä kaiken?
Näissä pohdinnoissa ei kannata katsoa sitä, miten naapurilla on 5-kymppinen downlapsi, joka ei osaa sitä ja tätä. Nykyään on tarjolla vaikka ja mitä kuntoutusta ja tukea vauvasta lähtien ja tulevaisuudessa on siis entistä harvinaisempaa, että aikuinen down ei osaisi esimerkiksi puhua ihan kunnolla. Yksilöllistä se on tietenkin edelleen, mutta nykyään tiedetään paljon siitä, miten kannattaa harjoitella mitäkin asiaa niin että toimintakyky aikuisena on mahdollisimman hyvä. Tutkimukset, kuntoutukset yms. kuormittavat lapsiperhearkea kuten minkä tahansa erityislapsen vaatimat jutut, mutta itse perhe-elämässä downlapsi ei usein ole sen raskaampi kuin kuka tahansa lapsi, vähän vain hitaammin kehittyvä. Kun lapsi kasvaa aikuiseksi hän todennäköisesti haluaa muuttaa omaan asuntoonsa ihan kuin kuka tahansa muukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsepetosta on abortti. Ei kuolema ole rakkautta? Tässä ei tarvita kuin rehellisyyttä, mutta sitä ei tahdo löytyä.
Jännä, miten joku kokee turhan kärsimyksen aiheuttamisen rakkautena. Ei mitenkään mahdu minun tiukkaan moraaliini.
Ihan ohis, mutta juuri eilen tapasin leikkipuistossa downin. Hän puhui ”omaa” kieltä kolmevuotiaan lapseni kanssa, nauroi katketakseen ja laski liukumäkeä lapseni kanssa. Erittäin hyvin hän onnistui turhan kärsimyksensä salaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tehnyt enkä tekisi jatkossakaan mitään seuloja. Normaalit ultrat vain. Lapsi on rakas ja minun, syntyi se millaisena tahansa.
Ymmärräthän, että rakenneultrassa saattaa paljastua vamma, joka aiheuttaa lapselle järkyttäviä kipuja ja kuoleman sikiöaikana tai heti synnytyksen jälkeen? Silloin rakastavan vanhemman viimeinen palvelus lapselle on tehdä keskeytys silloin, kun lapsi ei vielä tunne kipua, vai oletko kenties eri mieltä?
Noissa seulonnoissa tehdään myös virheitä ja abortoidaan terveitä. Jonkun riskin siinä joutuu ottamaan. Ehkä mielummin itse ottaisin tuon riskin että syntyy elinkelvoton vauva, kuin sen riskin että vahingossa abortoidaankin terve.
Eri
Todella suuri osa kehityshäiriöistä nähdään aivan selvästi 3D kuvista ilman mitään erehtymisen vaaraa. Niin selvästi, että vanhemmatkin pystyvät ne maallikkoina näkemään. Sikiökin ehditään ultraamaan useilla laitteilla ennen keskeytyspäätöstä, joten laitevikakaan ei voi virhetuomiota antaa. Jos useilla laitteilla tutkittuna toistuisi se, että lapseltasi puuttuisi sisäelimiä tai puolet päästä, etkö olisi 100 %:n varma vai jäisitkö odottamaan ihmettä?
Kuitenkin niitä virheitä edelleen tehdään. Onhan se kummallista. Sisäelimien kohdalla en osaa sanoa, puolikkaan pään kanssa päätös olisi varmasti helpompi.
Olisiko sinulla dokumentoituna tällaista virhettä? Virhe ei ole, jos NP-ultra hälyyttää. Virhe on vasta, kun punktiosta otetun näytteen tulos on virheellinen. Tiedän, että mosaikismissa saattaa down-muutoksia ääritapauksissa olla vain sikiön ihosoluissa. Suomessa ei tietääkseni ole ollut tällaista tapausta.
Voihan sen lapsen antaa adoptioon. Miksi adoptiosta ei puhuta. Miksi tappaminen on helpompaa kuin pois antaminen?
Minä varmaan olen parempi ihminen kuin monet, koska moraalini asettaa rajat. Minä en hallitse elämää, joten rakastan ja PÄÄTÄN rakastaa kaikki lapsiani. Minä nimenomaan uhraudun rakkauden ja elämän tähden, koska se on oikein. Näin tästä asiasta tulisi kaikkien ajatella. Mutta minä uskon ymmärtäväni rakkaudesta enemmän kuin moni muu.