Olisitko valmis abortoimaan down-sikiön myöhäisillä viikoilla? Entä jos kaikista seuloista huolimatta syntyisi down?

Vierailija kirjoitti:

Voihan sen lapsen antaa adoptioon. Miksi adoptiosta ei puhuta. Miksi tappaminen on helpompaa kuin pois antaminen?

Adoptioon tarvitaan molempien vanhempien suostumus, toisen tai molempien mieli voi muuttua raskauden aikana.

Jos katsoo, että on lapsen etu olla syntymättä, ihmisen moraali harvoin kestää synnyttämisen ja adoptioon antamisen.

Miksi niitä testejä tehdään? Abortin tekijöitä syyllistetään, vaikka testit näyttää että voi syntyä vammainen. Väittäisin että jos kysyttäisiin vammaisten vanhemmilta suljetulla kyselyllä, niin ei siellä montaa ihanaa henkutusta olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä varmaan olen parempi ihminen kuin monet, koska moraalini asettaa rajat. Minä en hallitse elämää, joten rakastan ja PÄÄTÄN rakastaa kaikki lapsiani. Minä nimenomaan uhraudun rakkauden ja elämän tähden, koska se on oikein. Näin tästä asiasta tulisi kaikkien ajatella. Mutta minä uskon ymmärtäväni rakkaudesta enemmän kuin moni muu.

Olen eri, mutta kyllä minunkin moraalini asettaa tiukat rajat, ne eivät vaan ole samanlaiset kuin sinulla. Sinänsä kyllä pointsit siitä että myönnät suoraan pitäväsi omaa näkökantaasi ylivertaisena muihin nähden. Harva kehtaa sitä nykyaikana myöntää vaikka moni niin pohjimmiltaan ajattelee. "Minä olen parempi kuin muut ja siksi minun pitäisi saada päättää muidenkin puolesta." Eihän se totta tietenkään ole, mutta on virkistävä lähtökohta keskustelulle, että kerrankin joku myöntää tämän harhansa ääneen.

Ohis. Minä en osaa sanoa, kuinka tositilanteessa päättäisin. Siihen vaikuttaisi moni asia lapsen vamman vakavuudesta muuhun perhetilanteeseen. Olen kyllä sikiöseulonnoissa kiinni jäänyt ja joutunut näitä asioita alustavasti miettimään. Nykyään lapsiluku on täysi eikä minun toivottavasti koskaan tarvitse päättää down-lapsen tai muunkaan lapsen elämästä.

Mutta kyllä minä voin yleisellä tasolla todeta, että ihminen, joka on valmis antamaan omalle lapselleen mahdollisuuden elämään, on noin keskimäärin erilainen arvomaailmaltaan. Kuinka ei olisi, arvokysymyksiähän nämä ovat. Optimistisempi ehkä. Ja elämää itseisarvona pitävä. Minusta ne ovat arvostettavia ominaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ystävälleni syntyi down-lapsi, vaikka seulonnoissa ei näkynyt vikaa, oli kolmas lapsi heille. 

Tämän takia kaikki halukkaat voivat yksityisellä käydä lapsivesitutkimuksissa, joissa selviää 100% varmuudella onko lapsella down. Julkisen tarjoama seula on noin 85% tarkka, joten virheen mahdollisuus on mielestäni aika suuri.

Ennen ensimmäistä lasta olisin sanonut kyllä abortille. Ensimmäisen lapsen jälkeen en ole enää varma. Asiaan voisi vaikuttaa sekin, näyttäisikö ultran perusteella kyseessä olevan Downin syndrooman vaikeampi vai lievempi muoto. Traumaattista noin pitkälle edenneen raskauden abortointi joka tapauksessa olisi. Kenenkään valintaa en halua tuomita.

Vaikea sanoa, mitä ajattelisin abortista, koa saisin yllätyksenä down-lapsen.

Kaikista seuloista huolimatta syntyy down-lapsia ja myös muita kehitysvammaisia. Terveenä syntyneelle lapselle voi myös tulla kuolemaan johtava etenevä sairaus.

Kaikkea ei voi kontrolloida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävälleni syntyi down-lapsi, vaikka seulonnoissa ei näkynyt vikaa, oli kolmas lapsi heille. 

Tämän takia kaikki halukkaat voivat yksityisellä käydä lapsivesitutkimuksissa, joissa selviää 100% varmuudella onko lapsella down. Julkisen tarjoama seula on noin 85% tarkka, joten virheen mahdollisuus on mielestäni aika suuri.

Ei kai kukaan enää lapsivesitutkimuksiin mene, kun on vauvalle riskitön nipt vaihtoehtona. Minä sain julkiselta niptin, jonka tarkkuus on 99,7 prosenttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En abortoisi ja pitäisin lapseni. En koskaan tule pääsemään yli siitä, kun kaveri abortoi yli 20 viikkoisen lapsensa. Se kertomus oli karu. Lapsi oli terve ja syntyi elävänä, tapettiin lääkkeillä. Olemme täällä toisiamme rakastamassa ja siihen rakkauteen kuuluvat kaikenlaiset ihmiset. Kun olet valmis hankkimaan lapsia, niin sinun pitää todellakin olla valmis siihen, tuli mitä tuli. Lapsi ei ole tavara, joka tilataan ja sitten muutetaan mieltä tai annetaan ehtoja rakkaudelle.

Noilla viikoilla ei terveitä lapsia abortoida. Eikä tapeta lääkkeillä syntymän jälkeen.

Niinhän sitä luulisi. Vaikea tilanne, ei parisuhdetta. Monet abortoidut lapset selviäisivät, jos heitä hoidettaisiin. Avatkaa silmänne!

Ei se nyt silti yleistä ole. Joku kätilö jossain haastattelussa sanoi että kerran on ollut tuollainen tilanne. Tämä kätilö kylläkin lopetti työnsä siihen. Mutta että ei ole mitään ”monet”.

Eri edelleen

Ja en ole mikään abortinvastustaja, itsellenikin on tehty abortti, mutta mielestäni näihin myöhäisiin abortteihin liittyy suuria eettisiä ongelmia, joita pitäisi pohtia erikseen. Kerrotaanko raskaana olevalle edes että on mahdollista että vauva tulee ulos elävänä?

Mitkä ovat mielestäsi nämä eettiset ongelmat? Sekö, että kaikkien näkemys elämän arvoisesta elämästä ei ole sama?

Kaikille abortoiville on selvää, että lapsi kuolee abortissa. Se, että lapsi kuolee vasta kehon ulkopuolella ei tätä tosiasiaa muuta.

Se eettinen ongelma on se että kyseessä on selkeästi lapsi. Suurin osa abortin tehneistä suhtautuu asiaan niin että kyseessä ei ole vielä lapsi. Meillä ei perinteisesti aiheuteta tarkoituksella lasten kuolemia.

Miksi kyseessä on mielestäsi selkeästi lapsi? Senkö takja, että sikiö näyttää jo lapselta vaikka sikiöllä ei ole tietoisuutta itsestään tai kykyä kokea kipua?

Tottakai on kyky tuntea kipua. Mitä keskiaikaisia käsityksiä sinulla on? Ei kai täysiaikainen vauvakaan ole tietoinen itsestään. Jos lapsi hengittää itse, itkee, liikkuu, niin kyllä uskon että suurin osa pitää sellaista vauvana. Mielenkiinnolla kyllä kuulen sinun käsityksesi, missä vaiheessa ja mistä syystä ja milloin vauva on vauva.

Miten niin tottakai kyky tuntea kipua? Nykytietämyksen kyky tuntea kipua syntyy vasta raskausviikolla 25. En tiedä, mitä asiasta keskiajalla ajateltiin.

Mikä on eettinen ongelma siis, jos kipua tuntematon, itseään tiedostamaton sikiö abortoidaan viikolla 23, kun sikiö on vaikeasti vammainen eikä pystyisi elämään normaalia ihmisen elämää ja todennäköisesti kuormittaisi lähimmäistensä elämää kohtuuttomasti. Mikäänhän ei takaa, että vammaisen saa aikuisena tuettuun asumiseen vielä 20 vuoden päästä. 2000-luvun alkuun asti oli normaalia, että kehitysvammaisen vanhemmat hoitivat lapsensa omaan tai lapsensa kuolemaan asti.

Ottamatta muihin asiavirheisiisi kantaa: miten ihmeessä voit väittää että sikiö alkaisi tuntea kipua vasta raskausviikolla 25?

Ihan vertailun vuoksi; nuorin tällä hetkellä selviytynyt keskonen syntyi viikolla 21.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quot=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En abortoisi ja pitäisin lapseni. En koskaan tule pääsemään yli siitä, kun kaveri abortoi yli 20 viikkoisen lapsensa. Se kertomus oli karu. Lapsi oli terve ja syntyi elävänä, tapettiin lääkkeillä. Olemme täällä toisiamme rakastamassa ja siihen rakkauteen kuuluvat kaikenlaiset ihmiset. Kun olet valmis hankkimaan lapsia, niin sinun pitää todellakin olla valmis siihen, tuli mitä tuli. Lapsi ei ole tavara, joka tilataan ja sitten muutetaan mieltä tai annetaan ehtoja rakkaudelle.

Noilla viikoilla ei terveitä lapsia abortoida. Eikä tapeta lääkkeillä syntymän jälkeen.

Niinhän sitä luulisi. Vaikea tilanne, ei parisuhdetta. Monet abortoidut lapset selviäisivät, jos heitä hoidettaisiin. Avatkaa silmänne!

Ei se nyt silti yleistä ole. Joku kätilö jossain haastattelussa sanoi että kerran on ollut tuollainen tilanne. Tämä kätilö kylläkin lopetti työnsä siihen. Mutta että ei ole mitään ”monet”.

Eri edelleen

Ja en ole mikään abortinvastustaja, itsellenikin on tehty abortti, mutta mielestäni näihin myöhäisiin abortteihin liittyy suuria eettisiä ongelmia, joita pitäisi pohtia erikseen. Kerrotaanko raskaana olevalle edes että on mahdollista että vauva tulee ulos elävänä?

Mitkä ovat mielestäsi nämä eettiset ongelmat? Sekö, että kaikkien näkemys elämän arvoisesta elämästä ei ole sama?

Kaikille abortoiville on selvää, että lapsi kuolee abortissa. Se, että lapsi kuolee vasta kehon ulkopuolella ei tätä tosiasiaa muuta.

Se eettinen ongelma on se että kyseessä on selkeästi lapsi. Suurin osa abortin tehneistä suhtautuu asiaan niin että kyseessä ei ole vielä lapsi. Meillä ei perinteisesti aiheuteta tarkoituksella lasten kuolemia.

Miksi kyseessä on mielestäsi selkeästi lapsi? Senkö takja, että sikiö näyttää jo lapselta vaikka sikiöllä ei ole tietoisuutta itsestään tai kykyä kokea kipua?

Tottakai on kyky tuntea kipua. Mitä keskiaikaisia käsityksiä sinulla on? Ei kai täysiaikainen vauvakaan ole tietoinen itsestään. Jos lapsi hengittää itse, itkee, liikkuu, niin kyllä uskon että suurin osa pitää sellaista vauvana. Mielenkiinnolla kyllä kuulen sinun käsityksesi, missä vaiheessa ja mistä syystä ja milloin vauva on vauva.

Miten niin tottakai kyky tuntea kipua? Nykytietämyksen kyky tuntea kipua syntyy vasta raskausviikolla 25. En tiedä, mitä asiasta keskiajalla ajateltiin.

Mikä on eettinen ongelma siis, jos kipua tuntematon, itseään tiedostamaton sikiö abortoidaan viikolla 23, kun sikiö on vaikeasti vammainen eikä pystyisi elämään normaalia ihmisen elämää ja todennäköisesti kuormittaisi lähimmäistensä elämää kohtuuttomasti. Mikäänhän ei takaa, että vammaisen saa aikuisena tuettuun asumiseen vielä 20 vuoden päästä. 2000-luvun alkuun asti oli normaalia, että kehitysvammaisen vanhemmat hoitivat lapsensa omaan tai lapsensa kuolemaan asti.

Ottamatta muihin asiavirheisiisi kantaa: miten ihmeessä voit väittää että sikiö alkaisi tuntea kipua vasta raskausviikolla 25?

Ihan vertailun vuoksi; nuorin tällä hetkellä selviytynyt keskonen syntyi viikolla 21.

Onko sinulla parempaa tietoa?

"Vaikka sikiön yhteydet talamuksesta aivokuorelle alkavat muodostua jo jossain vaiheessa raskausviikkojen 23 ja 30 välillä, sikiö tuskin pystyy tuntemaan kipua ennen raskausviikkoa 29. Tulokset saatiin Journal of the American Medical Association -lehdessä julkaistussa yhteenvetotutkimuksessa, jossa käytiin järjestelmällisesti läpi kaikki PubMed-tietokannan sikiön kipua koskevat tutkimukset

Miksi luulet, että vatsasta ulos tullut minikeskonen olisi kykenevä kipua tuntemaan sijaintinsa vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En abortoisi ja pitäisin lapseni. En koskaan tule pääsemään yli siitä, kun kaveri abortoi yli 20 viikkoisen lapsensa. Se kertomus oli karu. Lapsi oli terve ja syntyi elävänä, tapettiin lääkkeillä. Olemme täällä toisiamme rakastamassa ja siihen rakkauteen kuuluvat kaikenlaiset ihmiset. Kun olet valmis hankkimaan lapsia, niin sinun pitää todellakin olla valmis siihen, tuli mitä tuli. Lapsi ei ole tavara, joka tilataan ja sitten muutetaan mieltä tai annetaan ehtoja rakkaudelle.

Noilla viikoilla ei terveitä lapsia abortoida. Eikä tapeta lääkkeillä syntymän jälkeen.

Niinhän sitä luulisi. Vaikea tilanne, ei parisuhdetta. Monet abortoidut lapset selviäisivät, jos heitä hoidettaisiin. Avatkaa silmänne!

Ei se nyt silti yleistä ole. Joku kätilö jossain haastattelussa sanoi että kerran on ollut tuollainen tilanne. Tämä kätilö kylläkin lopetti työnsä siihen. Mutta että ei ole mitään ”monet”.

Eri edelleen

Ja en ole mikään abortinvastustaja, itsellenikin on tehty abortti, mutta mielestäni näihin myöhäisiin abortteihin liittyy suuria eettisiä ongelmia, joita pitäisi pohtia erikseen. Kerrotaanko raskaana olevalle edes että on mahdollista että vauva tulee ulos elävänä?

Mitkä ovat mielestäsi nämä eettiset ongelmat? Sekö, että kaikkien näkemys elämän arvoisesta elämästä ei ole sama?

Kaikille abortoiville on selvää, että lapsi kuolee abortissa. Se, että lapsi kuolee vasta kehon ulkopuolella ei tätä tosiasiaa muuta.

Se eettinen ongelma on se että kyseessä on selkeästi lapsi. Suurin osa abortin tehneistä suhtautuu asiaan niin että kyseessä ei ole vielä lapsi. Meillä ei perinteisesti aiheuteta tarkoituksella lasten kuolemia.

Miksi kyseessä on mielestäsi selkeästi lapsi? Senkö takja, että sikiö näyttää jo lapselta vaikka sikiöllä ei ole tietoisuutta itsestään tai kykyä kokea kipua?

Minäkin puollan aborttioikeutta, mutta kyllä minunkin mielestäni ollaan eettisesti vähän harmaalla alueella, kun viikolla 21-23 syntynyt voidaan pitää sairaalahoidossa elossa. Ja näin Suomessa näin tehdäänkin, jos lapsi syntyy ennenaikaisesti. Toki siinä ei aina onnistuta.

Eli miten kyseessä ei olisi sitten aborttitilanteessa lapsi, kun toisaalta kohdellaan lapsena, mikäli synnytys käynnistyy itsestään? Äiti taitaa olla oikeutettu äityslomaankin, jos lapsi syntyy kuolleena noilla viikoilla.

En silti Suomen aborttikainsäädäntöä muuttaisi ja sympatiat kaikille, jotka ovat abortin kokeneet myöhäisillä viiloilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En abortoisi ja pitäisin lapseni. En koskaan tule pääsemään yli siitä, kun kaveri abortoi yli 20 viikkoisen lapsensa. Se kertomus oli karu. Lapsi oli terve ja syntyi elävänä, tapettiin lääkkeillä. Olemme täällä toisiamme rakastamassa ja siihen rakkauteen kuuluvat kaikenlaiset ihmiset. Kun olet valmis hankkimaan lapsia, niin sinun pitää todellakin olla valmis siihen, tuli mitä tuli. Lapsi ei ole tavara, joka tilataan ja sitten muutetaan mieltä tai annetaan ehtoja rakkaudelle.

Noilla viikoilla ei terveitä lapsia abortoida. Eikä tapeta lääkkeillä syntymän jälkeen.

Niinhän sitä luulisi. Vaikea tilanne, ei parisuhdetta. Monet abortoidut lapset selviäisivät, jos heitä hoidettaisiin. Avatkaa silmänne!

Ei se nyt silti yleistä ole. Joku kätilö jossain haastattelussa sanoi että kerran on ollut tuollainen tilanne. Tämä kätilö kylläkin lopetti työnsä siihen. Mutta että ei ole mitään ”monet”.

Eri edelleen

Ja en ole mikään abortinvastustaja, itsellenikin on tehty abortti, mutta mielestäni näihin myöhäisiin abortteihin liittyy suuria eettisiä ongelmia, joita pitäisi pohtia erikseen. Kerrotaanko raskaana olevalle edes että on mahdollista että vauva tulee ulos elävänä?

Mitkä ovat mielestäsi nämä eettiset ongelmat? Sekö, että kaikkien näkemys elämän arvoisesta elämästä ei ole sama?

Kaikille abortoiville on selvää, että lapsi kuolee abortissa. Se, että lapsi kuolee vasta kehon ulkopuolella ei tätä tosiasiaa muuta.

Se eettinen ongelma on se että kyseessä on selkeästi lapsi. Suurin osa abortin tehneistä suhtautuu asiaan niin että kyseessä ei ole vielä lapsi. Meillä ei perinteisesti aiheuteta tarkoituksella lasten kuolemia.

Miksi kyseessä on mielestäsi selkeästi lapsi? Senkö takja, että sikiö näyttää jo lapselta vaikka sikiöllä ei ole tietoisuutta itsestään tai kykyä kokea kipua?

Minäkin puollan aborttioikeutta, mutta kyllä minunkin mielestäni ollaan eettisesti vähän harmaalla alueella, kun viikolla 21-23 syntynyt voidaan pitää sairaalahoidossa elossa. Ja näin Suomessa näin tehdäänkin, jos lapsi syntyy ennenaikaisesti. Toki siinä ei aina onnistuta.

Eli miten kyseessä ei olisi sitten aborttitilanteessa lapsi, kun toisaalta kohdellaan lapsena, mikäli synnytys käynnistyy itsestään? Äiti taitaa olla oikeutettu äityslomaankin, jos lapsi syntyy kuolleena noilla viikoilla.

En silti Suomen aborttikainsäädäntöä muuttaisi ja sympatiat kaikille, jotka ovat abortin kokeneet myöhäisillä viiloilla.

Jos rakennevika saadaan selville rakenneultrassa viikolla 20, miten voisi sen perusteella abortoida aiemmin kuin viikolla 21, kun mukaan pitää sisällyttää sekä harkinta että luvan käsittely?

Jos pikkukeskosten hengissäpitäminen otetaan mittapuuksi, ilmeisesti tulevaisuudessa ei saisi mitään aborttia, jos keinokohdulla pystytään sikiö pitämään hengissä jo esim. viikolla 6.

Keinokohdut sekä keskostekniikka ei tee tietyn ikäisiä sikiöitä yhtään kehittyneemmiksi kuin ennenkään. Pelottavaa, jos sitä käytetään perusteena konservatiivisempien aborttilakien ajamiselle.

Olisi kätevää, jos kaikki sikiön mahdolliset viat voisi seuloa vaikka viikolle 8 mennessä. Kaikkihan siinä voittaisivat. Ei kukaan tee huvikseen Suomessa aborttia viikolla 23, se on karmea ja kivulias kokemus.

En olisi pystynyt abortoimaan downia. He ovat usein mahtavia tyyppejä ja hyvissä olosuhteissa onnellisia. Olen törmännyt useamman kerran musisointia harrastavaan downiin.

Jos heidät voidaan pelastaa vkolla 21, heidät tulisi adoptoida. Ei kenelläkään ole oikeutta päättää, ettei joku saa tänne syntyä. Ihmiset ovat läpikotaisin pahoja nykyään. Ahdistaa ja isosti. It could have been me.

Kyllä lapsivesitutkimuksissa ja istukkatutkimuksissa voi käydä myös omalla rahalla. Ei niitä tutkimuksia tarvitse aina siihen jättää, mitkä kunta maksaa. Eihän ennen ollut mitään tutkimuksia. Silloinkin vammainen lapsi jätettiin joskus laitokselle salaa. Äiti ja isä vain häipyivät. Kaikisa maissa ei tehdä seuloja nytkään.

Niptillä saa kromosomihäiriöiden suhteen lähes 100-prosenttisen varmoja tuloksia jo raskausviikolla kymmenen (tuloksien valmistumiseen menee viikko). Toki positiiviset löydökset pitää sitten vielä varmistaa punktiolla.

Mutta onhan se ihan järjetöntä, että kromosomipoikkeavuuksien vuoksi saa abortoida viikolle 24, koska laki vuodelta miekka ja kivi sen mahdollistaa.

Vierailija kirjoitti:

Downin syndrooma ei periydy. Kyseessä on sattumanvarainen kromosomihäiriö. Vain pieni osa kehitysvammaisista ylipäätään on downeja.

On olemassa myös periytyvä muoto. Harvinainen kyllä.

Tämä ei ole enää ajankohtaista, kun vaihdevuosissa jo ollaan. Kuitenkin aikanaan oltiin lapsettomuushoidoissa, niskaturvotusultra oli normaali ja lääkäri kuitenkin ehdotti ikäni (37-v) vuoksi lapsivesitutkimusta. En halunnut sitä, koska siinä on keskenmenoriski ja NT-ultrahan oli normaali ja lapsen me halusimme, oli sitten vammainen tai ei. Downia en olisi abortoinut, mutta anenkefalisen sikiön kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En abortoisi ja pitäisin lapseni. En koskaan tule pääsemään yli siitä, kun kaveri abortoi yli 20 viikkoisen lapsensa. Se kertomus oli karu. Lapsi oli terve ja syntyi elävänä, tapettiin lääkkeillä. Olemme täällä toisiamme rakastamassa ja siihen rakkauteen kuuluvat kaikenlaiset ihmiset. Kun olet valmis hankkimaan lapsia, niin sinun pitää todellakin olla valmis siihen, tuli mitä tuli. Lapsi ei ole tavara, joka tilataan ja sitten muutetaan mieltä tai annetaan ehtoja rakkaudelle.

Noilla viikoilla ei terveitä lapsia abortoida. Eikä tapeta lääkkeillä syntymän jälkeen.

Niinhän sitä luulisi. Vaikea tilanne, ei parisuhdetta. Monet abortoidut lapset selviäisivät, jos heitä hoidettaisiin. Avatkaa silmänne!

Ei se nyt silti yleistä ole. Joku kätilö jossain haastattelussa sanoi että kerran on ollut tuollainen tilanne. Tämä kätilö kylläkin lopetti työnsä siihen. Mutta että ei ole mitään ”monet”.

Eri edelleen

Ja en ole mikään abortinvastustaja, itsellenikin on tehty abortti, mutta mielestäni näihin myöhäisiin abortteihin liittyy suuria eettisiä ongelmia, joita pitäisi pohtia erikseen. Kerrotaanko raskaana olevalle edes että on mahdollista että vauva tulee ulos elävänä?

Mitkä ovat mielestäsi nämä eettiset ongelmat? Sekö, että kaikkien näkemys elämän arvoisesta elämästä ei ole sama?

Kaikille abortoiville on selvää, että lapsi kuolee abortissa. Se, että lapsi kuolee vasta kehon ulkopuolella ei tätä tosiasiaa muuta.

Se eettinen ongelma on se että kyseessä on selkeästi lapsi. Suurin osa abortin tehneistä suhtautuu asiaan niin että kyseessä ei ole vielä lapsi. Meillä ei perinteisesti aiheuteta tarkoituksella lasten kuolemia.

Miksi kyseessä on mielestäsi selkeästi lapsi? Senkö takja, että sikiö näyttää jo lapselta vaikka sikiöllä ei ole tietoisuutta itsestään tai kykyä kokea kipua?

Minäkin puollan aborttioikeutta, mutta kyllä minunkin mielestäni ollaan eettisesti vähän harmaalla alueella, kun viikolla 21-23 syntynyt voidaan pitää sairaalahoidossa elossa. Ja näin Suomessa näin tehdäänkin, jos lapsi syntyy ennenaikaisesti. Toki siinä ei aina onnistuta.

Eli miten kyseessä ei olisi sitten aborttitilanteessa lapsi, kun toisaalta kohdellaan lapsena, mikäli synnytys käynnistyy itsestään? Äiti taitaa olla oikeutettu äityslomaankin, jos lapsi syntyy kuolleena noilla viikoilla.

En silti Suomen aborttikainsäädäntöä muuttaisi ja sympatiat kaikille, jotka ovat abortin kokeneet myöhäisillä viiloilla.

Jos rakennevika saadaan selville rakenneultrassa viikolla 20, miten voisi sen perusteella abortoida aiemmin kuin viikolla 21, kun mukaan pitää sisällyttää sekä harkinta että luvan käsittely?

Jos pikkukeskosten hengissäpitäminen otetaan mittapuuksi, ilmeisesti tulevaisuudessa ei saisi mitään aborttia, jos keinokohdulla pystytään sikiö pitämään hengissä jo esim. viikolla 6.

Keinokohdut sekä keskostekniikka ei tee tietyn ikäisiä sikiöitä yhtään kehittyneemmiksi kuin ennenkään. Pelottavaa, jos sitä käytetään perusteena konservatiivisempien aborttilakien ajamiselle.

Olisi kätevää, jos kaikki sikiön mahdolliset viat voisi seuloa vaikka viikolle 8 mennessä. Kaikkihan siinä voittaisivat. Ei kukaan tee huvikseen Suomessa aborttia viikolla 23, se on karmea ja kivulias kokemus.

Olen samoilla linjoilla. 

Kehittyvän tekniikan avulla voidaan joskus pitää hengissä erittäin pieniä keskosia. Silti monille heistä jää pysyviä, vaikeitakin vammoja. On myös oikeastaan epäluonnollista, että näitä pidetään keinotekoisesti hengissä, vaikka ymmärränkin miksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista seuloista huolimatta syntyy down-lapsia ja myös muita kehitysvammaisia. Terveenä syntyneelle lapselle voi myös tulla kuolemaan johtava etenevä sairaus.

Kaikkea ei voi kontrolloida.

Ei voikaan, mutta jos on mahdollisuus siihen miksei sitä tekisi, varsinkin jos ja kun kun se on mahdollista tehdä varhaisessa vaiheessa. 

Toki kehitysvammaisia ja down-henkilöitä tulee aina olemaan, ja heille pitää taata parhaat mahdolliset palvelut. 

Minusta nämä kaksi asiaa eivät sulje toisiaan pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quot=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En abortoisi ja pitäisin lapseni. En koskaan tule pääsemään yli siitä, kun kaveri abortoi yli 20 viikkoisen lapsensa. Se kertomus oli karu. Lapsi oli terve ja syntyi elävänä, tapettiin lääkkeillä. Olemme täällä toisiamme rakastamassa ja siihen rakkauteen kuuluvat kaikenlaiset ihmiset. Kun olet valmis hankkimaan lapsia, niin sinun pitää todellakin olla valmis siihen, tuli mitä tuli. Lapsi ei ole tavara, joka tilataan ja sitten muutetaan mieltä tai annetaan ehtoja rakkaudelle.

Noilla viikoilla ei terveitä lapsia abortoida. Eikä tapeta lääkkeillä syntymän jälkeen.

Niinhän sitä luulisi. Vaikea tilanne, ei parisuhdetta. Monet abortoidut lapset selviäisivät, jos heitä hoidettaisiin. Avatkaa silmänne!

Ei se nyt silti yleistä ole. Joku kätilö jossain haastattelussa sanoi että kerran on ollut tuollainen tilanne. Tämä kätilö kylläkin lopetti työnsä siihen. Mutta että ei ole mitään ”monet”.

Eri edelleen

Ja en ole mikään abortinvastustaja, itsellenikin on tehty abortti, mutta mielestäni näihin myöhäisiin abortteihin liittyy suuria eettisiä ongelmia, joita pitäisi pohtia erikseen. Kerrotaanko raskaana olevalle edes että on mahdollista että vauva tulee ulos elävänä?

Mitkä ovat mielestäsi nämä eettiset ongelmat? Sekö, että kaikkien näkemys elämän arvoisesta elämästä ei ole sama?

Kaikille abortoiville on selvää, että lapsi kuolee abortissa. Se, että lapsi kuolee vasta kehon ulkopuolella ei tätä tosiasiaa muuta.

Se eettinen ongelma on se että kyseessä on selkeästi lapsi. Suurin osa abortin tehneistä suhtautuu asiaan niin että kyseessä ei ole vielä lapsi. Meillä ei perinteisesti aiheuteta tarkoituksella lasten kuolemia.

Miksi kyseessä on mielestäsi selkeästi lapsi? Senkö takja, että sikiö näyttää jo lapselta vaikka sikiöllä ei ole tietoisuutta itsestään tai kykyä kokea kipua?

Tottakai on kyky tuntea kipua. Mitä keskiaikaisia käsityksiä sinulla on? Ei kai täysiaikainen vauvakaan ole tietoinen itsestään. Jos lapsi hengittää itse, itkee, liikkuu, niin kyllä uskon että suurin osa pitää sellaista vauvana. Mielenkiinnolla kyllä kuulen sinun käsityksesi, missä vaiheessa ja mistä syystä ja milloin vauva on vauva.

Miten niin tottakai kyky tuntea kipua? Nykytietämyksen kyky tuntea kipua syntyy vasta raskausviikolla 25. En tiedä, mitä asiasta keskiajalla ajateltiin.

Mikä on eettinen ongelma siis, jos kipua tuntematon, itseään tiedostamaton sikiö abortoidaan viikolla 23, kun sikiö on vaikeasti vammainen eikä pystyisi elämään normaalia ihmisen elämää ja todennäköisesti kuormittaisi lähimmäistensä elämää kohtuuttomasti. Mikäänhän ei takaa, että vammaisen saa aikuisena tuettuun asumiseen vielä 20 vuoden päästä. 2000-luvun alkuun asti oli normaalia, että kehitysvammaisen vanhemmat hoitivat lapsensa omaan tai lapsensa kuolemaan asti.

Ottamatta muihin asiavirheisiisi kantaa: miten ihmeessä voit väittää että sikiö alkaisi tuntea kipua vasta raskausviikolla 25?

Ihan vertailun vuoksi; nuorin tällä hetkellä selviytynyt keskonen syntyi viikolla 21.

Onko sinulla parempaa tietoa?

"Vaikka sikiön yhteydet talamuksesta aivokuorelle alkavat muodostua jo jossain vaiheessa raskausviikkojen 23 ja 30 välillä, sikiö tuskin pystyy tuntemaan kipua ennen raskausviikkoa 29. Tulokset saatiin Journal of the American Medical Association -lehdessä julkaistussa yhteenvetotutkimuksessa, jossa käytiin järjestelmällisesti läpi kaikki PubMed-tietokannan sikiön kipua koskevat tutkimukset

Miksi luulet, että vatsasta ulos tullut minikeskonen olisi kykenevä kipua tuntemaan sijaintinsa vuoksi?Ei siitä ole kovin kauaa kun tutkijat oli vielä sitä mieltä että normaaliaikainen vastasyntynytkään ei tunne kipua. Jokainen äiti on aina nähnyt että tuntee. En luota tällaiseen tutkimukseen.