Lue keskustelun säännöt.
Olisitko valmis abortoimaan down-sikiön myöhäisillä viikoilla? Entä jos kaikista seuloista huolimatta syntyisi down?
31.03.2017 |
Down-sikiön voi abortoida vielä raskausviikolla 23. Jos olisit tähän valmis, miten suhtautuisit, jos kaikista seuloista huolimatta saisitkin down-lapsen? Toivoisitko, että olisit jäänyt seulassa "kiinni" ja saanut abortin?
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En abortoisi ja pitäisin lapseni. En koskaan tule pääsemään yli siitä, kun kaveri abortoi yli 20 viikkoisen lapsensa. Se kertomus oli karu. Lapsi oli terve ja syntyi elävänä, tapettiin lääkkeillä. Olemme täällä toisiamme rakastamassa ja siihen rakkauteen kuuluvat kaikenlaiset ihmiset. Kun olet valmis hankkimaan lapsia, niin sinun pitää todellakin olla valmis siihen, tuli mitä tuli. Lapsi ei ole tavara, joka tilataan ja sitten muutetaan mieltä tai annetaan ehtoja rakkaudelle.
Noilla viikoilla ei terveitä lapsia abortoida. Eikä tapeta lääkkeillä syntymän jälkeen.
Niinhän sitä luulisi. Vaikea tilanne, ei parisuhdetta. Monet abortoidut lapset selviäisivät, jos heitä hoidettaisiin. Avatkaa silmänne!
Ei se nyt silti yleistä ole. Joku kätilö jossain haastattelussa sanoi että kerran on ollut tuollainen tilanne. Tämä kätilö kylläkin lopetti työnsä siihen. Mutta että ei ole mitään ”monet”.
Eri edelleen
Ja en ole mikään abortinvastustaja, itsellenikin on tehty abortti, mutta mielestäni näihin myöhäisiin abortteihin liittyy suuria eettisiä ongelmia, joita pitäisi pohtia erikseen. Kerrotaanko raskaana olevalle edes että on mahdollista että vauva tulee ulos elävänä?
Mitkä ovat mielestäsi nämä eettiset ongelmat? Sekö, että kaikkien näkemys elämän arvoisesta elämästä ei ole sama?
Kaikille abortoiville on selvää, että lapsi kuolee abortissa. Se, että lapsi kuolee vasta kehon ulkopuolella ei tätä tosiasiaa muuta.
Se eettinen ongelma on se että kyseessä on selkeästi lapsi. Suurin osa abortin tehneistä suhtautuu asiaan niin että kyseessä ei ole vielä lapsi. Meillä ei perinteisesti aiheuteta tarkoituksella lasten kuolemia.
Miksi kyseessä on mielestäsi selkeästi lapsi? Senkö takja, että sikiö näyttää jo lapselta vaikka sikiöllä ei ole tietoisuutta itsestään tai kykyä kokea kipua?
Minäkin puollan aborttioikeutta, mutta kyllä minunkin mielestäni ollaan eettisesti vähän harmaalla alueella, kun viikolla 21-23 syntynyt voidaan pitää sairaalahoidossa elossa. Ja näin Suomessa näin tehdäänkin, jos lapsi syntyy ennenaikaisesti. Toki siinä ei aina onnistuta.
Eli miten kyseessä ei olisi sitten aborttitilanteessa lapsi, kun toisaalta kohdellaan lapsena, mikäli synnytys käynnistyy itsestään? Äiti taitaa olla oikeutettu äityslomaankin, jos lapsi syntyy kuolleena noilla viikoilla.
En silti Suomen aborttikainsäädäntöä muuttaisi ja sympatiat kaikille, jotka ovat abortin kokeneet myöhäisillä viiloilla.
Jos rakennevika saadaan selville rakenneultrassa viikolla 20, miten voisi sen perusteella abortoida aiemmin kuin viikolla 21, kun mukaan pitää sisällyttää sekä harkinta että luvan käsittely?
Jos pikkukeskosten hengissäpitäminen otetaan mittapuuksi, ilmeisesti tulevaisuudessa ei saisi mitään aborttia, jos keinokohdulla pystytään sikiö pitämään hengissä jo esim. viikolla 6.
Keinokohdut sekä keskostekniikka ei tee tietyn ikäisiä sikiöitä yhtään kehittyneemmiksi kuin ennenkään. Pelottavaa, jos sitä käytetään perusteena konservatiivisempien aborttilakien ajamiselle.
Olisi kätevää, jos kaikki sikiön mahdolliset viat voisi seuloa vaikka viikolle 8 mennessä. Kaikkihan siinä voittaisivat. Ei kukaan tee huvikseen Suomessa aborttia viikolla 23, se on karmea ja kivulias kokemus.
Turhaan sinä minua yrität vakuutella, minähän tuossa kirjoitin, että EN muuttaisi Suomen aborttilainsäädöntöä eli en ole vaatimassa abortin rajaksi 6 viikkoa tai mitään muutakaan. Enkä myöskään väittänyt, että kukaan tekisi huvikseen aborttia. Ajattelin , että typoista huolimatta se kantani tulisi viestistä selville, mutta ilmeisesti ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En downin takia abortoisi. On pahempia trisomioita, niiden kohdalla saattaisin abortoida.
Kaikista seuloista huolimatta voi syntyä vaikeasti kehitysvammainen tai muuten vammainen lapsi. Kuka tahansa lapsi voi myös tulla tällaiseksi syntymänsä jälkeen. Down on lievä vamma, kun vertaa moneen muuhun.
Olen käynyt läpi abortin viikolla 18 yllämainitusta syystä. Tämä toimenpide vielä viivästyi, koska sain ensin virheellisen tuloksen seulonnasta. En muista kuinka paljon aikaisemmin sen olisi voinut tehdä, ehkä pari viikkoa. Kokemus oli tietysti kauhea, mutta minulla ei silloin ollut vaihtoehtoja, ja jälkeenpäinkin ajatellen se oli ainoa oikea ratkaisu.
En tiedä miltä olisi tuntunut jos olisin saanut tietää asiasta myöhemmin, vaikka viikolla 22. Ehkä olisin tullut toisenlaiseen päätökseen. En vaan voi tietää.
Jos seuloista huolimatta olisi syntynyt down-lapsi niin sitten olisin tietenkin down-lapsen (yh) äiti. Mieheni olisi nimittäin lähtenyt kävelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En abortoisi ja pitäisin lapseni. En koskaan tule pääsemään yli siitä, kun kaveri abortoi yli 20 viikkoisen lapsensa. Se kertomus oli karu. Lapsi oli terve ja syntyi elävänä, tapettiin lääkkeillä. Olemme täällä toisiamme rakastamassa ja siihen rakkauteen kuuluvat kaikenlaiset ihmiset. Kun olet valmis hankkimaan lapsia, niin sinun pitää todellakin olla valmis siihen, tuli mitä tuli. Lapsi ei ole tavara, joka tilataan ja sitten muutetaan mieltä tai annetaan ehtoja rakkaudelle.
Noilla viikoilla ei terveitä lapsia abortoida. Eikä tapeta lääkkeillä syntymän jälkeen.
Niinhän sitä luulisi. Vaikea tilanne, ei parisuhdetta. Monet abortoidut lapset selviäisivät, jos heitä hoidettaisiin. Avatkaa silmänne!
Ei se nyt silti yleistä ole. Joku kätilö jossain haastattelussa sanoi että kerran on ollut tuollainen tilanne. Tämä kätilö kylläkin lopetti työnsä siihen. Mutta että ei ole mitään ”monet”.
Eri edelleen
Ja en ole mikään abortinvastustaja, itsellenikin on tehty abortti, mutta mielestäni näihin myöhäisiin abortteihin liittyy suuria eettisiä ongelmia, joita pitäisi pohtia erikseen. Kerrotaanko raskaana olevalle edes että on mahdollista että vauva tulee ulos elävänä?
Mitkä ovat mielestäsi nämä eettiset ongelmat? Sekö, että kaikkien näkemys elämän arvoisesta elämästä ei ole sama?
Kaikille abortoiville on selvää, että lapsi kuolee abortissa. Se, että lapsi kuolee vasta kehon ulkopuolella ei tätä tosiasiaa muuta.
Se eettinen ongelma on se että kyseessä on selkeästi lapsi. Suurin osa abortin tehneistä suhtautuu asiaan niin että kyseessä ei ole vielä lapsi. Meillä ei perinteisesti aiheuteta tarkoituksella lasten kuolemia.
Miksi kyseessä on mielestäsi selkeästi lapsi? Senkö takja, että sikiö näyttää jo lapselta vaikka sikiöllä ei ole tietoisuutta itsestään tai kykyä kokea kipua?
Minäkin puollan aborttioikeutta, mutta kyllä minunkin mielestäni ollaan eettisesti vähän harmaalla alueella, kun viikolla 21-23 syntynyt voidaan pitää sairaalahoidossa elossa. Ja näin Suomessa näin tehdäänkin, jos lapsi syntyy ennenaikaisesti. Toki siinä ei aina onnistuta.
Eli miten kyseessä ei olisi sitten aborttitilanteessa lapsi, kun toisaalta kohdellaan lapsena, mikäli synnytys käynnistyy itsestään? Äiti taitaa olla oikeutettu äityslomaankin, jos lapsi syntyy kuolleena noilla viikoilla.
En silti Suomen aborttikainsäädäntöä muuttaisi ja sympatiat kaikille, jotka ovat abortin kokeneet myöhäisillä viiloilla.
Jos rakennevika saadaan selville rakenneultrassa viikolla 20, miten voisi sen perusteella abortoida aiemmin kuin viikolla 21, kun mukaan pitää sisällyttää sekä harkinta että luvan käsittely?
Jos pikkukeskosten hengissäpitäminen otetaan mittapuuksi, ilmeisesti tulevaisuudessa ei saisi mitään aborttia, jos keinokohdulla pystytään sikiö pitämään hengissä jo esim. viikolla 6.
Keinokohdut sekä keskostekniikka ei tee tietyn ikäisiä sikiöitä yhtään kehittyneemmiksi kuin ennenkään. Pelottavaa, jos sitä käytetään perusteena konservatiivisempien aborttilakien ajamiselle.
Olisi kätevää, jos kaikki sikiön mahdolliset viat voisi seuloa vaikka viikolle 8 mennessä. Kaikkihan siinä voittaisivat. Ei kukaan tee huvikseen Suomessa aborttia viikolla 23, se on karmea ja kivulias kokemus.
Koko abortin ajatus yleisesti hyväksytään vain siksi että ajatellaan että kyseessä ei ole vielä lapsi. Lapsen murhia ei hyväksytä. En minäkään ole abortteja kieltämässä, mutta väitän että todella monen on vaikea suhtautua noin kylmän rauhallisesti kuin jotkut täällä, että vaikka se pikku olento siinä kaarimaljassa itkee ja liikkuu, niin se ei ole ihminen koska viikkoja on liian vähän.
No meille syntyi yllätys-down. Noita seulontoja tehdään miten sattuu, ja meillä todettiin selkeä hoitovirhe.
Ei ollut helppoa nähdä down-piirteet omassa vastasyntyneessä vauvassa.
Se oli yksi elämäni rajuimmista kokemuksista. Kunnes tuli tieto hoitovirheestä.
Jos ette varmasti halua kromosomipoikkeavaa lasta, niin käykää ehdottomasti yksityisellä tutkimuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihan varmasti koko abortin hyväksyttävyys käsitellään uudelleen jos joskus saadaan kehitettyä toimiva keinokohtu. Siinä vaiheessa aborttia ei voi enää perustella naisen oikeudella kehoonsa, joten se täytyy perustella jollakin muulla. Ja minä siis en ole abortinvastustaja, tympii muuten hokea tätä, mutta kyllä minua kiinnostaa tämä eettinen pohdinta tässä.
En näe down-syndroomaa maailmanloppua nykypäivänä. Enkä voisi valita muunkaan sairauden kohdalla abortti vai lapsi.
Tämän vuoksi en käynyt seulonnoissa, koska en halua joutua kysymyksen tilanteeseen.
Otan sen mitä annetaan. En ole uskonnollinen tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä testejä tehdään? Abortin tekijöitä syyllistetään, vaikka testit näyttää että voi syntyä vammainen. Väittäisin että jos kysyttäisiin vammaisten vanhemmilta suljetulla kyselyllä, niin ei siellä montaa ihanaa henkutusta olisi.
Niin. Kun ei kaikessa sitä hehkutusta ole. Kun ei ole tarkoituskaan olla. Ei vanhemmuus ole kevyttä, helppoa ja auringonpaistetta. Mutta se hieno tehtävä, jonka hyvin hoitamalla ansaitsee kunnioitusta.
Tässä se onkin ongelma: että kun sen pitäis olla kivaa? Aikuisten elämä ei aina ole kivaa ja silti tulee hoitaa vastuunsa. Ei tässä kysytä sitä, miltä sinusta tuntuu. Lasta TULEE rakastaa, tuntui miltä vain.
Kristiina xx kirjoitti:
Jos joku tietoisesti synnyttää down-lapsen, niin toivoisin, etteivät he sitten valittaisi miten rankkaa se on eivätkä vaatisi yhteiskunnalta tukiaisia.
Muuten minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku haluaa tietoisesti pitää down-lapsensa
Jos joku tietoisesti synnyttää terveen lapsen, niin toivoisin, etteivät he sitten valittaisi, miten rankkaa lapsiarki on eivätkä vaatisi yhteiskunnalta tukiaisia.
Muuten minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku ylipäätään tietoisesti lisääntyy ja synnyttää lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt läpi abortin viikolla 18 yllämainitusta syystä. Tämä toimenpide vielä viivästyi, koska sain ensin virheellisen tuloksen seulonnasta. En muista kuinka paljon aikaisemmin sen olisi voinut tehdä, ehkä pari viikkoa. Kokemus oli tietysti kauhea, mutta minulla ei silloin ollut vaihtoehtoja, ja jälkeenpäinkin ajatellen se oli ainoa oikea ratkaisu.
En tiedä miltä olisi tuntunut jos olisin saanut tietää asiasta myöhemmin, vaikka viikolla 22. Ehkä olisin tullut toisenlaiseen päätökseen. En vaan voi tietää.
Jos seuloista huolimatta olisi syntynyt down-lapsi niin sitten olisin tietenkin down-lapsen (yh) äiti. Mieheni olisi nimittäin lähtenyt kävelemään.
Kyllä sinulla oli vaihtoehto. Kokemus oli sinulle kamala, mutta lapselle vielä pahempi. Ikinä en voisi elää miehen kanssa, jonka tietäisin lähtevän kävelemään, kun lapsi ei ole hänelle oikeanlainen.
Abortoisin samoin kuin muut vakavat vammat. Jos kuitenkin syntyisi Down tai muu vamma niin rakastaisin ja kasvattaisin lapsen kuin minkä vaan terveenkin. En näe tässä mitään vikaa.
Itse en koe että ehdoin tahdoin kykenisin lähtemään mahdollisesti koko elämäkseni lapsen omahoitajaksi, samoin kuin en adoptioksi vammaista lasta, mutta terveen voisin adoptoida. Monet sairaudet eivät tule esiin ennen kuin lapsi kasvaa ja sitten sitä vaan adaptoituu tilanteeseen eikä sitä lasta rakasta yhtään vähempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnollisuus tai epäluonnollisuus, mitä väliä? Koko ihmisten nykyinen elämä on epäluonnollista.