Nanna vei kiljukaulansa ravintolaan

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ihmettelen naapuripöydän lapsen käytöstä. Miksi hänen annettiin kovaan ääneen kommentoida muiden asioita? Jos osaa jo kunnolla puhua niin on sen ikäinen että voisi omata jonkinlaisia käytöstapoja. Eikö vanhemmat opeta lapsilleen enää lainkaan kohteliaisuutta?

Samoin päänpyörittelijä käyttäytyi typerästi. Ajatella saa mitä haluaa mutta fiksu jättää negatiiviset mielipiteet näyttämättä. Tämmöiset sitten ovat vaatimassa muilta että heidät pitää huomioida paremmin. 

Noh, lapsi viereisessä pöydässä, ikävä homma Jaxun seurueelle. Ihan tyypillistä ikään kuuluvaa toimintaa myöskin. Olivat jo herättäneet huomion, kestettäköön se loppun asti. Mikä Nanna on tuomitsemaan toisen lapsen uteliaisuuden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravintolaan EI MENNÄ jos lapsi häiritsee siellä muita. Sitten odotetaan kunnes lapsi on hiukkasen isompi ja osaa olla.

Vihaan märiseviä kakaroita ja ennen kaikkea heidän vanhempiaan.

Minä vihaan ravintoloissa aikuisia jotka niiskuttaa, mässyttää, aivastelee, rykii, huutaa puhelimessa, juttelee kovaan ääneen seuralaisensa kanssa, nauraa ääneen, huutelee tarjoilijalle, hiissaa tuolia edestakas, nirskuttaa veistä lautaseen, kolistelee ja kilistelee... Kaikki te jotka teette jotain tästä niin ravintolaan ETTE SAA MENNÄ!! Te häiritsette Pyhää Minäminäminää!

Siitä vaan, muut eivät näin tee.

Sen sijaan kaikkia muita ärsyttää se rääkyvä kakara idioottivanhempansa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne vitun kakarat pitää viedä sinne ravintolaan jos on vaara saada itkupotkuraivarit? Pöytätavat opetellaan ensin kotona ja kun pentu tajuaa ettei kaikki mene naps välittömästi hänen mielensä mukaan tai ainakaan siitä ei seuraa karjumista ja lattialla pyöriskelyä, voi siirtyä ravintolaan. Se kiljuminen, huuto, karjuminen on oikeasti ärsyttävän kuuloista eikä muiden ruokailijoiden pidä joutua sitä kuuntelemaan.

Miksi niiden kiljukaulaisten keski-ikäisten naisten täytyy tulla ravintolaan nauramaan "rempseästi"? Vituttaa huomattavasti enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Olisikohan tämä ketju nyt oivallinen paikka ilmaista oma mielipide. Ensinnäkin puran nyt tätä yleisintä argumenttia, jota lapsensa julkista kiukuttelua puolustavat vanhemmat käyttävät:

"Täytyyhän sen lapsen oppia olemaan ihmisten ilmoilla."

Tämä väite pitää sisällään olettaman, että lapsi ei opi olemaan ihmisten ilmoilla, jos häntä ei viedä ravintolaan, kun hän on hyvin pieni? Samaa perustelua käytetään siihen, kun hääkirkossa vauvan itkua pitää sietää, koska "lapsen pitää opetella olemaan ihmisiksi kanssaihmisten seurassa".

Olettamus siitä, että lapsi ei opi olemaan julkisissa paikoissa kunnolla ilman, että hänet otetaan mukaan kaikkiin julkisiin paikkoihin vauvasta saakka, on virheellinen. Julkisia paikkoja on lukuisia sellaisiakin, joihin AIKUISET ihmiset eivät mene rentoutumaan ja keskustelemaan. Kun täällä puhutaan kovasti eurooppalaisista pöytätavoista, niin sylivauvoja ei pariisilaisissa ravintoloissa juuri näe, kuin turisteilla. Britanniassa ja Suomessa on ihan omaa luokkaansa olevat vanhemmat, jotka roudaavat lastenvaunut karaokebaariinkin ja juovat itse olutta. Varmaan siksi, että "vauva oppii tavoille".

Lapsen kognitiiviset taidot kehittyvät hurjasti kuuden ensimmäisen ikävuoden aikana, ja opettelu tehdään pikkuhiljaa. Nykyisin näkee puolivuotiaita vauvoja festareilla kuulokkeet päässä, koska vanhemmat haluavat kovasti pienestä pitäen opettaa lapsensa ihmisten ilmoille. Lapset heitetään kuin avantoon yhtäkkiä kohdusta, samantien valtavaan aistiärsykkeiden maailmaan.

Lapsi oppii olemisen eri tavat kasvaessaan joka tapauksessa, ja pienemmällä volyymilla. Liike yhdistettynä kuulokkeiden aiheuttamaan tyhjiöön tuottaa lapselle stressitilan ja on aistikokemukseltaan ylirasittava pienille aivoille. Siksihän lapset usein kiukkuavat ravintolassa, heitä ahdistaa. Mutta ei, vanhemmat eivät välitä.

Pienet lapset ahdistuvat täyteen ahdetussa ravintolassa jossa on meteliä, virikkeitä, liikettä, puhetta, musiikkia, kännykän soittoääniä, kiirehtiviä tarjoilijoita ja tämä kaikki koetaan lapsen perspektiivistä, syöttötuoliin sidottuna. Sitten vanhemmat toitottavat, että tässä nyt koulutetaan tätä meidän kaksivuotiasta. Siis pakkoistutetaan paikassa, jossa lasta ahdistaa ja tämä itkee, mutta ei saa itkeä, koska muut asiakkaat kärsivät? Itsekkyys tähän on syynä, eikä hyvä vanhemmuus.

Ajatelkaa itsenne siihen lapsen asemaan, ennen kuin kiikutatte heidät "oppimaan ihmisten tavoille". Kokeilkaa joskus olla päivä lattiatasossa ja seuratkaa, miltä ihmiset näyttävät ja miten tömiä kuuluu kovempaa ja ihmiset näyttävät suurilta. Sitten kuvitelkaa itsenne täyteen ravintolaan.

Nykyvanhemmat eivät käy ravintolassa kasvattaakseen lastaan, vaan itsekkäistä syistä, koska he eivät itse kestä olla kotona.

Pitää olla jumppaa, salia, pumppia, vauvajumppaa, tuttipulloiltamia, vauvakutsuja, lastenvaatekutsuja, äiti-lapsi-koirajumppaa, vekaramuskaria, vauvagolfia yms. lapsen aisteja ylikuormittavia toimia.

Pysykää sieltä täydestä ravintolasta, ei muiden asiakkaiden, vaan sen lapsenne takia!!

Vauvani ei harrasta mitään.

Häntä ei häiritse tunti, pari ihmisten ilmoilla. On normaali lapsi, joka sietää ärsykkeitä koska on niihin tottunut.

Lounas ravintolassa ei ole verrattavissa esim. festareihin.

Rakas äitini täyttää huomenna 65 ja juhlimme sitä ravintolassa. En aio jäädä kotiin ja otan vauvani mukaan, ilman rakasta perheenjäsentä ja lastenlasta meillä ei vietetä juhlahetkiä.

Kai olette varanneet pöydän joko lapsille sopivasta ravintolasta, tai älynneet pyytää edes kabinetin tai pöydän joka on kaukana normaaleista asiakkaista?

Joku ihmisvihaaja tehtailee alapeukkuja kaikkiin normaalia sosiaalista käyttäytymistä kannattaviin viesteihin.

Lapset ei tietenkään ole toisen luokan kansalaisia. Mua ei ole ikinä häirinnyt lapset bussissa, ravintolassa, kaupassa, missään! Mutta oonkin normaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ihmettelen naapuripöydän lapsen käytöstä. Miksi hänen annettiin kovaan ääneen kommentoida muiden asioita? Jos osaa jo kunnolla puhua niin on sen ikäinen että voisi omata jonkinlaisia käytöstapoja. Eikö vanhemmat opeta lapsilleen enää lainkaan kohteliaisuutta?

Samoin päänpyörittelijä käyttäytyi typerästi. Ajatella saa mitä haluaa mutta fiksu jättää negatiiviset mielipiteet näyttämättä. Tämmöiset sitten ovat vaatimassa muilta että heidät pitää huomioida paremmin. 

Jos joku häiriköi niin miksei siihen muka saisi puuttua?

Itse en ikinä jää toiseksi jos joku vaan antaa lapsensa pitkään häiriköidä.

Ensinnäkin pienen lapsen itku ei ole häiriköimistä. Toisekseen päänpyöritys tai se että antaa oman lapsensa kälättää kovaan ääneen ei ole asiaan puuttumista. Ja tässä tapauksessa äiti puuttui asiaan, vieläpä hyvin. Otti lapsen syliin, käytti ulkona rauhoittumassa. Jos äiti ei tekisi mitään, voisi hänelle sanoa nätisti asiasta, "anteeksi voisitko rauhoitella lastasi?" 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Olisikohan tämä ketju nyt oivallinen paikka ilmaista oma mielipide. Ensinnäkin puran nyt tätä yleisintä argumenttia, jota lapsensa julkista kiukuttelua puolustavat vanhemmat käyttävät:

"Täytyyhän sen lapsen oppia olemaan ihmisten ilmoilla."

Tämä väite pitää sisällään olettaman, että lapsi ei opi olemaan ihmisten ilmoilla, jos häntä ei viedä ravintolaan, kun hän on hyvin pieni? Samaa perustelua käytetään siihen, kun hääkirkossa vauvan itkua pitää sietää, koska "lapsen pitää opetella olemaan ihmisiksi kanssaihmisten seurassa".

Olettamus siitä, että lapsi ei opi olemaan julkisissa paikoissa kunnolla ilman, että hänet otetaan mukaan kaikkiin julkisiin paikkoihin vauvasta saakka, on virheellinen. Julkisia paikkoja on lukuisia sellaisiakin, joihin AIKUISET ihmiset eivät mene rentoutumaan ja keskustelemaan. Kun täällä puhutaan kovasti eurooppalaisista pöytätavoista, niin sylivauvoja ei pariisilaisissa ravintoloissa juuri näe, kuin turisteilla. Britanniassa ja Suomessa on ihan omaa luokkaansa olevat vanhemmat, jotka roudaavat lastenvaunut karaokebaariinkin ja juovat itse olutta. Varmaan siksi, että "vauva oppii tavoille".

Lapsen kognitiiviset taidot kehittyvät hurjasti kuuden ensimmäisen ikävuoden aikana, ja opettelu tehdään pikkuhiljaa. Nykyisin näkee puolivuotiaita vauvoja festareilla kuulokkeet päässä, koska vanhemmat haluavat kovasti pienestä pitäen opettaa lapsensa ihmisten ilmoille. Lapset heitetään kuin avantoon yhtäkkiä kohdusta, samantien valtavaan aistiärsykkeiden maailmaan.

Lapsi oppii olemisen eri tavat kasvaessaan joka tapauksessa, ja pienemmällä volyymilla. Liike yhdistettynä kuulokkeiden aiheuttamaan tyhjiöön tuottaa lapselle stressitilan ja on aistikokemukseltaan ylirasittava pienille aivoille. Siksihän lapset usein kiukkuavat ravintolassa, heitä ahdistaa. Mutta ei, vanhemmat eivät välitä.

Pienet lapset ahdistuvat täyteen ahdetussa ravintolassa jossa on meteliä, virikkeitä, liikettä, puhetta, musiikkia, kännykän soittoääniä, kiirehtiviä tarjoilijoita ja tämä kaikki koetaan lapsen perspektiivistä, syöttötuoliin sidottuna. Sitten vanhemmat toitottavat, että tässä nyt koulutetaan tätä meidän kaksivuotiasta. Siis pakkoistutetaan paikassa, jossa lasta ahdistaa ja tämä itkee, mutta ei saa itkeä, koska muut asiakkaat kärsivät? Itsekkyys tähän on syynä, eikä hyvä vanhemmuus.

Ajatelkaa itsenne siihen lapsen asemaan, ennen kuin kiikutatte heidät "oppimaan ihmisten tavoille". Kokeilkaa joskus olla päivä lattiatasossa ja seuratkaa, miltä ihmiset näyttävät ja miten tömiä kuuluu kovempaa ja ihmiset näyttävät suurilta. Sitten kuvitelkaa itsenne täyteen ravintolaan.

Nykyvanhemmat eivät käy ravintolassa kasvattaakseen lastaan, vaan itsekkäistä syistä, koska he eivät itse kestä olla kotona.

Pitää olla jumppaa, salia, pumppia, vauvajumppaa, tuttipulloiltamia, vauvakutsuja, lastenvaatekutsuja, äiti-lapsi-koirajumppaa, vekaramuskaria, vauvagolfia yms. lapsen aisteja ylikuormittavia toimia.

Pysykää sieltä täydestä ravintolasta, ei muiden asiakkaiden, vaan sen lapsenne takia!!

Vauvani ei harrasta mitään.

Häntä ei häiritse tunti, pari ihmisten ilmoilla. On normaali lapsi, joka sietää ärsykkeitä koska on niihin tottunut.

Lounas ravintolassa ei ole verrattavissa esim. festareihin.

Rakas äitini täyttää huomenna 65 ja juhlimme sitä ravintolassa. En aio jäädä kotiin ja otan vauvani mukaan, ilman rakasta perheenjäsentä ja lastenlasta meillä ei vietetä juhlahetkiä.

Kai olette varanneet pöydän joko lapsille sopivasta ravintolasta, tai älynneet pyytää edes kabinetin tai pöydän joka on kaukana normaaleista asiakkaista?

Normaali asiakas = lapseton aikuinen?

Huh.

On se törkeetä kun maailma ei pyörikkään Nannan kiljukaulan mielen mukaan.

Pitäisi todellakin olla lapsilta kielletyt ravintolat, kun vanhemmat nykyään täysiä urpoja kaikki.

Vapaakasvatus ja golddiggerit....

Kas kun ei ruvennu kakkavaippoja vaihtaan ravintolan pöydässä.

Olisi niin sopinut tollaselle nousukkaalle.

No, lapsettomana en jaksa lapsia huutamassa lentokoneessa, ravintolassa, juhlissa, museoissa jne. Ei se pelkkä huuto vaan vanhempien munattomuus rauhoitella muksuja ja ottaa tilannetta haltuun. Ja siihen päälle ympäristöltä odotetaan yliymmärrystä ikäänkuin oma muksu ois joku spesiaalitapaus. Ehkä se lounastauko on monelle se päivän ainoa hetki vähän relata ja kerätä voimia. Eikä niille vauvaikäisille tarvi tauotta selitellä ajatuksiaan ( tyyliin äiti se niin tykkää tästä ravintolasta ja on niin kivat taulut seinillä...) ja lyödä sitä tissiä naamaan toisten ruokailijoiden edessä. Ja pahimmat tosiaan vaihtanu vaipat siinä ruokapöydän ääressä ihan pokalla!

Vierailija kirjoitti:

On se törkeetä kun maailma ei pyörikkään Nannan kiljukaulan mielen mukaan.

Pitäisi todellakin olla lapsilta kielletyt ravintolat, kun vanhemmat nykyään täysiä urpoja kaikki.

Siis mitä? Miten vanhempi on urpo jos LAPSI suuttuu ravintolassa?

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Olisikohan tämä ketju nyt oivallinen paikka ilmaista oma mielipide. Ensinnäkin puran nyt tätä yleisintä argumenttia, jota lapsensa julkista kiukuttelua puolustavat vanhemmat käyttävät:

"Täytyyhän sen lapsen oppia olemaan ihmisten ilmoilla."

Tämä väite pitää sisällään olettaman, että lapsi ei opi olemaan ihmisten ilmoilla, jos häntä ei viedä ravintolaan, kun hän on hyvin pieni? Samaa perustelua käytetään siihen, kun hääkirkossa vauvan itkua pitää sietää, koska "lapsen pitää opetella olemaan ihmisiksi kanssaihmisten seurassa".

Olettamus siitä, että lapsi ei opi olemaan julkisissa paikoissa kunnolla ilman, että hänet otetaan mukaan kaikkiin julkisiin paikkoihin vauvasta saakka, on virheellinen. Julkisia paikkoja on lukuisia sellaisiakin, joihin AIKUISET ihmiset eivät mene rentoutumaan ja keskustelemaan. Kun täällä puhutaan kovasti eurooppalaisista pöytätavoista, niin sylivauvoja ei pariisilaisissa ravintoloissa juuri näe, kuin turisteilla. Britanniassa ja Suomessa on ihan omaa luokkaansa olevat vanhemmat, jotka roudaavat lastenvaunut karaokebaariinkin ja juovat itse olutta. Varmaan siksi, että "vauva oppii tavoille".

Lapsen kognitiiviset taidot kehittyvät hurjasti kuuden ensimmäisen ikävuoden aikana, ja opettelu tehdään pikkuhiljaa. Nykyisin näkee puolivuotiaita vauvoja festareilla kuulokkeet päässä, koska vanhemmat haluavat kovasti pienestä pitäen opettaa lapsensa ihmisten ilmoille. Lapset heitetään kuin avantoon yhtäkkiä kohdusta, samantien valtavaan aistiärsykkeiden maailmaan.

Lapsi oppii olemisen eri tavat kasvaessaan joka tapauksessa, ja pienemmällä volyymilla. Liike yhdistettynä kuulokkeiden aiheuttamaan tyhjiöön tuottaa lapselle stressitilan ja on aistikokemukseltaan ylirasittava pienille aivoille. Siksihän lapset usein kiukkuavat ravintolassa, heitä ahdistaa. Mutta ei, vanhemmat eivät välitä.

Pienet lapset ahdistuvat täyteen ahdetussa ravintolassa jossa on meteliä, virikkeitä, liikettä, puhetta, musiikkia, kännykän soittoääniä, kiirehtiviä tarjoilijoita ja tämä kaikki koetaan lapsen perspektiivistä, syöttötuoliin sidottuna. Sitten vanhemmat toitottavat, että tässä nyt koulutetaan tätä meidän kaksivuotiasta. Siis pakkoistutetaan paikassa, jossa lasta ahdistaa ja tämä itkee, mutta ei saa itkeä, koska muut asiakkaat kärsivät? Itsekkyys tähän on syynä, eikä hyvä vanhemmuus.

Ajatelkaa itsenne siihen lapsen asemaan, ennen kuin kiikutatte heidät "oppimaan ihmisten tavoille". Kokeilkaa joskus olla päivä lattiatasossa ja seuratkaa, miltä ihmiset näyttävät ja miten tömiä kuuluu kovempaa ja ihmiset näyttävät suurilta. Sitten kuvitelkaa itsenne täyteen ravintolaan.

Nykyvanhemmat eivät käy ravintolassa kasvattaakseen lastaan, vaan itsekkäistä syistä, koska he eivät itse kestä olla kotona.

Pitää olla jumppaa, salia, pumppia, vauvajumppaa, tuttipulloiltamia, vauvakutsuja, lastenvaatekutsuja, äiti-lapsi-koirajumppaa, vekaramuskaria, vauvagolfia yms. lapsen aisteja ylikuormittavia toimia.

Pysykää sieltä täydestä ravintolasta, ei muiden asiakkaiden, vaan sen lapsenne takia!!

Amen. Tässä on sanallistettu just se, mitä itse olen aina ajatellut aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

No, lapsettomana en jaksa lapsia huutamassa lentokoneessa, ravintolassa, juhlissa, museoissa jne. Ei se pelkkä huuto vaan vanhempien munattomuus rauhoitella muksuja ja ottaa tilannetta haltuun. Ja siihen päälle ympäristöltä odotetaan yliymmärrystä ikäänkuin oma muksu ois joku spesiaalitapaus. Ehkä se lounastauko on monelle se päivän ainoa hetki vähän relata ja kerätä voimia. Eikä niille vauvaikäisille tarvi tauotta selitellä ajatuksiaan ( tyyliin äiti se niin tykkää tästä ravintolasta ja on niin kivat taulut seinillä...) ja lyödä sitä tissiä naamaan toisten ruokailijoiden edessä. Ja pahimmat tosiaan vaihtanu vaipat siinä ruokapöydän ääressä ihan pokalla!

Lapsettomana et taida myöskään tietää ettei se lapsen rauhoittelu ole aina niin helppoa. Joku tuolla ehdotti lapsen läpsäisyä, sellaistako sinäkin odotat?

Vierailija kirjoitti:

No, lapsettomana en jaksa lapsia huutamassa lentokoneessa, ravintolassa, juhlissa, museoissa jne. Ei se pelkkä huuto vaan vanhempien munattomuus rauhoitella muksuja ja ottaa tilannetta haltuun. Ja siihen päälle ympäristöltä odotetaan yliymmärrystä ikäänkuin oma muksu ois joku spesiaalitapaus. Ehkä se lounastauko on monelle se päivän ainoa hetki vähän relata ja kerätä voimia. Eikä niille vauvaikäisille tarvi tauotta selitellä ajatuksiaan ( tyyliin äiti se niin tykkää tästä ravintolasta ja on niin kivat taulut seinillä...) ja lyödä sitä tissiä naamaan toisten ruokailijoiden edessä. Ja pahimmat tosiaan vaihtanu vaipat siinä ruokapöydän ääressä ihan pokalla!

Täsmälleen samaa mieltä, vaikka lapsia itselläni onkin. Kävin äitiyslomilla ravintolassa syömässä useinkin ystävieni kanssa. Lapset jätin isän tai mummon hoiviin kotiin. He pääsivät opettelemaan ravintolassa ruokailemista siinä iässä, kun jo osasivat syödä itse ja tottelivat puhetta. Eli ei sen äidin tarvitse kotona pysytellä 24/7, mutta ei sitä muksuakaan pidä joka paikkaan mukanaan viedä.

Miksi joku laittaa alastonkuvia lapsistaan nettiin? Vielä ilmeisesti julkinen profiili? Tuo kuva missä Jax istuu keinutuolissa on kyllä söpö, mutta eikö Nannalla ole sen verran järkeä päässä että tuollaiset kuvat ei sovi nettiin?

Krista Kosonen kirjoitti juuri tänään samasta aiheesta, siis siitä kuinka suomi on lapsivihamielinen maa. Minä olen samaa mieltä.

Ihan vinkkinä, että jos ravintolassa on syöttötuoleja sielä saattaa olla lapsia ja niihin ravintoloihin lapset on ihan tervetulleita.

Olisi kyllä hyvä, että olisi ravintoloita joihin lapsia ei saisi viedä niin kaikki lastenvihaajat voisivat sinne mennä nauttimaan toisistaan ja pitää mölyt mahassaan kun lapsiperheet ei elä vain neljän seinän sisällä (ja sieläkin hiljaa ettei häiritse naapureita).

Toinen vinkki muuten on, että illemmalla lapsiperheitä on huomattavasti vähemmän liikkeellä.

Suurin ongelma tässä taisi olla se, että kyseessä oli Nanna Jax poikansa kanssa. Nanna saa mammat näkemään punaista, vaikka rupeaisi äiti Teresaksi.

Ah, taas tämä ikuisuusaihe joka takuuvarmasti herättää kiivasta keskustelua :D Itse olen samaa mieltä kuin 51. Tietenkään lapsen kanssa ei tarvitse sulkeutua neljän seinän sisälle, mutta järjen käyttö olisi toivottavaa. Jos on tiedossa, että lapsi saa itkupotkuraivareita ja on kovin vaikeasti rauhoiteltava, niin ehkä sinne ravintolaan kannattaa mennä vasta kun lapsi on vähän isompi. Tai sellaiseen aikaan, että lapsi nukkuu ruokailun ajan vaunuissa. Yksivuotiasta nyt on vielä vähän turha yrittää tapakasvattaa raahaamalla ravintoloihin kiireisimpään lounasaikaan syömään… Ei minua lapset ravintoloissa sinänsä haittaa, mutta sellaista toisten yleistä huomioonottamista kaipaisin. Et niinku joo, sulla on oikeus olla lapsen kanssa ravintolassa ja antaa sen huutaa niin lujaa kuin kurkusta lähtee, mutta voisi myös miettiä vähän muidenkin viihtyvyyttä. Töissä on monesti niin stressaavaa, että on kurjaa, jos päivän ainoa pidempi tauko menee kirkuvan lapsen huutoa kuunnellessa. Se ääni jos mikä nostaa stressitasoja entisestään.