Nanna vei kiljukaulansa ravintolaan

Ensin opetellaan peruskäytöstavat kotona. Sitten harjoitellaan vähemmän fiineissä ravintoloissa. Kyllä se vaan korpeaa jos satsaa ravintolaan ja saa kuunnella vauvan kiljuntaa. Se on tutkitusti yksi kamalimmista äänistä.

Vierailija kirjoitti:

Itse ennen mietin tosi tarkasti että elän ja olen hillitysti, jotten häiritse muista ihmisiä. Mutta kun on ap.n kaltaisia kusipäitä olemassa, jotka nimittelevät pieniä lapsia, niin heitin tämän periaatteeni puolivuotta sitten romukoppaan. Minulle kävi keskellä katua joku saamarin vela aukomaan päätä, kun 3 vuotias muksuni itki. Siitä lähtien olen käynyt myös ravintoloissa, ja mulle on aivan se ja sama ketä se häiritsee, vastaan vaan että haistappa paska. Ei enää kiinnosta!

En aio enää käyttäytyä itsekkään asiallisesti.. mielensäpahoittajat tukehtukoon omaan sontaansa. Buhahhahahaaa

Perus itsekäs ja ylimielinen "minäminäminä ja mun mussukka"-äiti.

Ranskassa kiukutteleva lapsi saa äidiltä läpsyn sormille. Siellä ei lapset kitise julkisesti, koska sitä pidetään nolona käytöksenä. Suomi-äitien mielestä taas kaikki mitä lapsi perseilee on tosi kivaa ja ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten lapset voi ikinä oppia ns. tavoille jos heitä ei kohdella ihmisinä eikä oteta mukaan mihinkään?

En ihan ymmärrä Nannan ratkaisuja esim. mitä parisuhteisiin ja lapsen nimeen tulee, mutta nyt hän on oikealla asialla.

Mille tavoille YKSIVUOTIAS mielestäsi oppii sotkiessaan kotona tuodulla ruoalla puoli ravintolaa?

Mitä YKSIVUOTIAS kokemuksesta oppii? Miten hyvin muistat mitä itse teit YKSIVUOTIAANA ja mitä siitä opit?

Vierailija kirjoitti:

Lapset on osa elämää ja kuuluu myös ravintoloihin. Ehkä ei fine dining -paikkoihin, mutta tässä kyse oli lounaasta.

Tässä oli kyseessä lounaasta vähättely särähtää. Itselleni lounas on ainoa hektisen työpäivän levähdyshetki ja kyllä korpeaa jos täyteen lounasravintolaan on ängetty vahinkovankkurien ja kiljukaulan kanssa vaikka heillä olisi aikaa ruokailla koska tahansa.

Muistakaa, että kaikki lapsettomat ja velat ei ole samanlaisia kuin tähän ketjuun kirjoittaneet mt-ongelmaiset.

T. Entinen lapsirakas vela, nykyään äiti.

Äidit viekööt lapsensa lounaspaikkaan siinä missä muutkin tulee. Ei muakaan aina kiinnostais kuunnella viereisen pöytäseurueen juttuja jos yksin syö, mutta sitäkin täytyy sietää. Mihinkähän nuo neg kommentteja jättäneet kuvittelivat äidin menevän syömään, jos kaupungilla liikkuivat ja mukana oli vielä muutakin porukkaa? Äidinkö olis pitänyt ootta eväät ja syödä joddain puiston penkillä? Miettikää nyt hei vähän.

Tottakai äiti voi mennä lounasaikaan lapsen kanssa ravintolaan ja jos joku häiriintyy niin haistakoon huilun.

Viis jaksuista, Nanna oisi halunnut repästä puseronsa auki napit lentäen ja karjua: ETTEKSTE TIEDÄ KUKA MÄ OON!

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa, että kaikki lapsettomat ja velat ei ole samanlaisia kuin tähän ketjuun kirjoittaneet mt-ongelmaiset.

T. Entinen lapsirakas vela, nykyään äiti.

Itselläni lapsia ja silti olen enemmistön kanssa samaa mieltä .että kiljuminen ei kuulu ravintolaan.

Enemmän ihmettelen naapuripöydän lapsen käytöstä. Miksi hänen annettiin kovaan ääneen kommentoida muiden asioita? Jos osaa jo kunnolla puhua niin on sen ikäinen että voisi omata jonkinlaisia käytöstapoja. Eikö vanhemmat opeta lapsilleen enää lainkaan kohteliaisuutta?

Samoin päänpyörittelijä käyttäytyi typerästi. Ajatella saa mitä haluaa mutta fiksu jättää negatiiviset mielipiteet näyttämättä. Tämmöiset sitten ovat vaatimassa muilta että heidät pitää huomioida paremmin. 

Huoh. Olisikohan tämä ketju nyt oivallinen paikka ilmaista oma mielipide. Ensinnäkin puran nyt tätä yleisintä argumenttia, jota lapsensa julkista kiukuttelua puolustavat vanhemmat käyttävät:

"Täytyyhän sen lapsen oppia olemaan ihmisten ilmoilla."

Tämä väite pitää sisällään olettaman, että lapsi ei opi olemaan ihmisten ilmoilla, jos häntä ei viedä ravintolaan, kun hän on hyvin pieni? Samaa perustelua käytetään siihen, kun hääkirkossa vauvan itkua pitää sietää, koska "lapsen pitää opetella olemaan ihmisiksi kanssaihmisten seurassa".

Olettamus siitä, että lapsi ei opi olemaan julkisissa paikoissa kunnolla ilman, että hänet otetaan mukaan kaikkiin julkisiin paikkoihin vauvasta saakka, on virheellinen. Julkisia paikkoja on lukuisia sellaisiakin, joihin AIKUISET ihmiset eivät mene rentoutumaan ja keskustelemaan. Kun täällä puhutaan kovasti eurooppalaisista pöytätavoista, niin sylivauvoja ei pariisilaisissa ravintoloissa juuri näe, kuin turisteilla. Britanniassa ja Suomessa on ihan omaa luokkaansa olevat vanhemmat, jotka roudaavat lastenvaunut karaokebaariinkin ja juovat itse olutta. Varmaan siksi, että "vauva oppii tavoille".

Lapsen kognitiiviset taidot kehittyvät hurjasti kuuden ensimmäisen ikävuoden aikana, ja opettelu tehdään pikkuhiljaa. Nykyisin näkee puolivuotiaita vauvoja festareilla kuulokkeet päässä, koska vanhemmat haluavat kovasti pienestä pitäen opettaa lapsensa ihmisten ilmoille. Lapset heitetään kuin avantoon yhtäkkiä kohdusta, samantien valtavaan aistiärsykkeiden maailmaan.

Lapsi oppii olemisen eri tavat kasvaessaan joka tapauksessa, ja pienemmällä volyymilla. Liike yhdistettynä kuulokkeiden aiheuttamaan tyhjiöön tuottaa lapselle stressitilan ja on aistikokemukseltaan ylirasittava pienille aivoille. Siksihän lapset usein kiukkuavat ravintolassa, heitä ahdistaa. Mutta ei, vanhemmat eivät välitä.

Pienet lapset ahdistuvat täyteen ahdetussa ravintolassa jossa on meteliä, virikkeitä, liikettä, puhetta, musiikkia, kännykän soittoääniä, kiirehtiviä tarjoilijoita ja tämä kaikki koetaan lapsen perspektiivistä, syöttötuoliin sidottuna. Sitten vanhemmat toitottavat, että tässä nyt koulutetaan tätä meidän kaksivuotiasta. Siis pakkoistutetaan paikassa, jossa lasta ahdistaa ja tämä itkee, mutta ei saa itkeä, koska muut asiakkaat kärsivät? Itsekkyys tähän on syynä, eikä hyvä vanhemmuus.

Ajatelkaa itsenne siihen lapsen asemaan, ennen kuin kiikutatte heidät "oppimaan ihmisten tavoille". Kokeilkaa joskus olla päivä lattiatasossa ja seuratkaa, miltä ihmiset näyttävät ja miten tömiä kuuluu kovempaa ja ihmiset näyttävät suurilta. Sitten kuvitelkaa itsenne täyteen ravintolaan.

Nykyvanhemmat eivät käy ravintolassa kasvattaakseen lastaan, vaan itsekkäistä syistä, koska he eivät itse kestä olla kotona.

Pitää olla jumppaa, salia, pumppia, vauvajumppaa, tuttipulloiltamia, vauvakutsuja, lastenvaatekutsuja, äiti-lapsi-koirajumppaa, vekaramuskaria, vauvagolfia yms. lapsen aisteja ylikuormittavia toimia.

Pysykää sieltä täydestä ravintolasta, ei muiden asiakkaiden, vaan sen lapsenne takia!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on osa elämää ja kuuluu myös ravintoloihin. Ehkä ei fine dining -paikkoihin, mutta tässä kyse oli lounaasta.

Tässä oli kyseessä lounaasta vähättely särähtää. Itselleni lounas on ainoa hektisen työpäivän levähdyshetki ja kyllä korpeaa jos täyteen lounasravintolaan on ängetty vahinkovankkurien ja kiljukaulan kanssa vaikka heillä olisi aikaa ruokailla koska tahansa.

Tässä särähtää, miten käytät kamalaa kieltä muista ihmisistä ja asetat heille omia sääntöjäsi, haluten rajoittaa heidän liikkumistaan.

Käytöksesi on todella huonoa, huonompaa kuin kenenkään lapsen tai vanhemman.

Lapsi voi oppia tavoille, sinä näemmä et.

Minua säälitti tuo kuva, missä Nanna pitää vauvaa sylissään:( On totta, että oli ehkä ajattelematon riski ottaa vauva mukaan ravintolaan, mutta myös muiden ruokailijoiden käytös ja suhtautuminen oli hieman yliampuvaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on osa elämää ja kuuluu myös ravintoloihin. Ehkä ei fine dining -paikkoihin, mutta tässä kyse oli lounaasta.

Tässä oli kyseessä lounaasta vähättely särähtää. Itselleni lounas on ainoa hektisen työpäivän levähdyshetki ja kyllä korpeaa jos täyteen lounasravintolaan on ängetty vahinkovankkurien ja kiljukaulan kanssa vaikka heillä olisi aikaa ruokailla koska tahansa.

Heh, kuule kyllä niillä lapsilla on aika tarkka aikataulu syömishetkilleen, joka mielellään vielä pidetään samanlaisena joka päivä jotta päiväunirytmit ja muut onnistuu. Ja lapsi kyllä ilmottaa kun sillä on nälkä. Ja ihan tiedoksi, ne lapset ei elä pyhällä hengellä lounasaikaan. Se lounas voi olla myös sille äidille aika rauhoittua ja saada jonkun muun tekemää ruokaa eikä sun lounaasi ole yhtään sen tärkeämpi. Jos sua ärsyttää niin viot ottaa eväät töihin ja syödä niitä työpaikallas. Ei oo pakko tulla niihin lounaspaikkoihin taivasteleen lapsiperheitä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikää työpaikkaruokala.

Vierailija kirjoitti:

Äidit viekööt lapsensa lounaspaikkaan siinä missä muutkin tulee. Ei muakaan aina kiinnostais kuunnella viereisen pöytäseurueen juttuja jos yksin syö, mutta sitäkin täytyy sietää. Mihinkähän nuo neg kommentteja jättäneet kuvittelivat äidin menevän syömään, jos kaupungilla liikkuivat ja mukana oli vielä muutakin porukkaa? Äidinkö olis pitänyt ootta eväät ja syödä joddain puiston penkillä? Miettikää nyt hei vähän.

Tottakai äiti voi mennä lounasaikaan lapsen kanssa ravintolaan ja jos joku häiriintyy niin haistakoon huilun.

Eikun lapset pitää tietenkin viedä aina Mäkkäriin jotta valittajat saavat rääkyä kuinka paskaäidit syöttävät lapsilleen epäterveellistä ja lihottavaa sontaa. 

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Olisikohan tämä ketju nyt oivallinen paikka ilmaista oma mielipide. Ensinnäkin puran nyt tätä yleisintä argumenttia, jota lapsensa julkista kiukuttelua puolustavat vanhemmat käyttävät:

"Täytyyhän sen lapsen oppia olemaan ihmisten ilmoilla."

Tämä väite pitää sisällään olettaman, että lapsi ei opi olemaan ihmisten ilmoilla, jos häntä ei viedä ravintolaan, kun hän on hyvin pieni? Samaa perustelua käytetään siihen, kun hääkirkossa vauvan itkua pitää sietää, koska "lapsen pitää opetella olemaan ihmisiksi kanssaihmisten seurassa".

Olettamus siitä, että lapsi ei opi olemaan julkisissa paikoissa kunnolla ilman, että hänet otetaan mukaan kaikkiin julkisiin paikkoihin vauvasta saakka, on virheellinen. Julkisia paikkoja on lukuisia sellaisiakin, joihin AIKUISET ihmiset eivät mene rentoutumaan ja keskustelemaan. Kun täällä puhutaan kovasti eurooppalaisista pöytätavoista, niin sylivauvoja ei pariisilaisissa ravintoloissa juuri näe, kuin turisteilla. Britanniassa ja Suomessa on ihan omaa luokkaansa olevat vanhemmat, jotka roudaavat lastenvaunut karaokebaariinkin ja juovat itse olutta. Varmaan siksi, että "vauva oppii tavoille".

Lapsen kognitiiviset taidot kehittyvät hurjasti kuuden ensimmäisen ikävuoden aikana, ja opettelu tehdään pikkuhiljaa. Nykyisin näkee puolivuotiaita vauvoja festareilla kuulokkeet päässä, koska vanhemmat haluavat kovasti pienestä pitäen opettaa lapsensa ihmisten ilmoille. Lapset heitetään kuin avantoon yhtäkkiä kohdusta, samantien valtavaan aistiärsykkeiden maailmaan.

Lapsi oppii olemisen eri tavat kasvaessaan joka tapauksessa, ja pienemmällä volyymilla. Liike yhdistettynä kuulokkeiden aiheuttamaan tyhjiöön tuottaa lapselle stressitilan ja on aistikokemukseltaan ylirasittava pienille aivoille. Siksihän lapset usein kiukkuavat ravintolassa, heitä ahdistaa. Mutta ei, vanhemmat eivät välitä.

Pienet lapset ahdistuvat täyteen ahdetussa ravintolassa jossa on meteliä, virikkeitä, liikettä, puhetta, musiikkia, kännykän soittoääniä, kiirehtiviä tarjoilijoita ja tämä kaikki koetaan lapsen perspektiivistä, syöttötuoliin sidottuna. Sitten vanhemmat toitottavat, että tässä nyt koulutetaan tätä meidän kaksivuotiasta. Siis pakkoistutetaan paikassa, jossa lasta ahdistaa ja tämä itkee, mutta ei saa itkeä, koska muut asiakkaat kärsivät? Itsekkyys tähän on syynä, eikä hyvä vanhemmuus.

Ajatelkaa itsenne siihen lapsen asemaan, ennen kuin kiikutatte heidät "oppimaan ihmisten tavoille". Kokeilkaa joskus olla päivä lattiatasossa ja seuratkaa, miltä ihmiset näyttävät ja miten tömiä kuuluu kovempaa ja ihmiset näyttävät suurilta. Sitten kuvitelkaa itsenne täyteen ravintolaan.

Nykyvanhemmat eivät käy ravintolassa kasvattaakseen lastaan, vaan itsekkäistä syistä, koska he eivät itse kestä olla kotona.

Pitää olla jumppaa, salia, pumppia, vauvajumppaa, tuttipulloiltamia, vauvakutsuja, lastenvaatekutsuja, äiti-lapsi-koirajumppaa, vekaramuskaria, vauvagolfia yms. lapsen aisteja ylikuormittavia toimia.

Pysykää sieltä täydestä ravintolasta, ei muiden asiakkaiden, vaan sen lapsenne takia!!

Ok, jos kaikki tuo lapsen kanssa tehtävä on noin paha asia lapselle, niin mitäs sitten pitäisi lapsen kanssa sun mielestä tehdä? Äidin olla kotona 24/7. Ehkä käydä vaunulenkillä..???

Entisaikaan lapset kulki mukana töissä pellolla ja muualla ja oli yhteisö jossa lapset oli mukana. Sun mukaan äitien pitäis olla yksinään kykkiä kotona lapsen kanssa kaiket päivät ja illatkin tietty. Aika erikoista.

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Olisikohan tämä ketju nyt oivallinen paikka ilmaista oma mielipide. Ensinnäkin puran nyt tätä yleisintä argumenttia, jota lapsensa julkista kiukuttelua puolustavat vanhemmat käyttävät:

"Täytyyhän sen lapsen oppia olemaan ihmisten ilmoilla."

Tämä väite pitää sisällään olettaman, että lapsi ei opi olemaan ihmisten ilmoilla, jos häntä ei viedä ravintolaan, kun hän on hyvin pieni? Samaa perustelua käytetään siihen, kun hääkirkossa vauvan itkua pitää sietää, koska "lapsen pitää opetella olemaan ihmisiksi kanssaihmisten seurassa".

Olettamus siitä, että lapsi ei opi olemaan julkisissa paikoissa kunnolla ilman, että hänet otetaan mukaan kaikkiin julkisiin paikkoihin vauvasta saakka, on virheellinen. Julkisia paikkoja on lukuisia sellaisiakin, joihin AIKUISET ihmiset eivät mene rentoutumaan ja keskustelemaan. Kun täällä puhutaan kovasti eurooppalaisista pöytätavoista, niin sylivauvoja ei pariisilaisissa ravintoloissa juuri näe, kuin turisteilla. Britanniassa ja Suomessa on ihan omaa luokkaansa olevat vanhemmat, jotka roudaavat lastenvaunut karaokebaariinkin ja juovat itse olutta. Varmaan siksi, että "vauva oppii tavoille".

Lapsen kognitiiviset taidot kehittyvät hurjasti kuuden ensimmäisen ikävuoden aikana, ja opettelu tehdään pikkuhiljaa. Nykyisin näkee puolivuotiaita vauvoja festareilla kuulokkeet päässä, koska vanhemmat haluavat kovasti pienestä pitäen opettaa lapsensa ihmisten ilmoille. Lapset heitetään kuin avantoon yhtäkkiä kohdusta, samantien valtavaan aistiärsykkeiden maailmaan.

Lapsi oppii olemisen eri tavat kasvaessaan joka tapauksessa, ja pienemmällä volyymilla. Liike yhdistettynä kuulokkeiden aiheuttamaan tyhjiöön tuottaa lapselle stressitilan ja on aistikokemukseltaan ylirasittava pienille aivoille. Siksihän lapset usein kiukkuavat ravintolassa, heitä ahdistaa. Mutta ei, vanhemmat eivät välitä.

Pienet lapset ahdistuvat täyteen ahdetussa ravintolassa jossa on meteliä, virikkeitä, liikettä, puhetta, musiikkia, kännykän soittoääniä, kiirehtiviä tarjoilijoita ja tämä kaikki koetaan lapsen perspektiivistä, syöttötuoliin sidottuna. Sitten vanhemmat toitottavat, että tässä nyt koulutetaan tätä meidän kaksivuotiasta. Siis pakkoistutetaan paikassa, jossa lasta ahdistaa ja tämä itkee, mutta ei saa itkeä, koska muut asiakkaat kärsivät? Itsekkyys tähän on syynä, eikä hyvä vanhemmuus.

Ajatelkaa itsenne siihen lapsen asemaan, ennen kuin kiikutatte heidät "oppimaan ihmisten tavoille". Kokeilkaa joskus olla päivä lattiatasossa ja seuratkaa, miltä ihmiset näyttävät ja miten tömiä kuuluu kovempaa ja ihmiset näyttävät suurilta. Sitten kuvitelkaa itsenne täyteen ravintolaan.

Nykyvanhemmat eivät käy ravintolassa kasvattaakseen lastaan, vaan itsekkäistä syistä, koska he eivät itse kestä olla kotona.

Pitää olla jumppaa, salia, pumppia, vauvajumppaa, tuttipulloiltamia, vauvakutsuja, lastenvaatekutsuja, äiti-lapsi-koirajumppaa, vekaramuskaria, vauvagolfia yms. lapsen aisteja ylikuormittavia toimia.

Pysykää sieltä täydestä ravintolasta, ei muiden asiakkaiden, vaan sen lapsenne takia!!

Vauvani ei harrasta mitään.

Häntä ei häiritse tunti, pari ihmisten ilmoilla. On normaali lapsi, joka sietää ärsykkeitä koska on niihin tottunut.

Lounas ravintolassa ei ole verrattavissa esim. festareihin.

Rakas äitini täyttää huomenna 65 ja juhlimme sitä ravintolassa. En aio jäädä kotiin ja otan vauvani mukaan, ilman rakasta perheenjäsentä ja lastenlasta meillä ei vietetä juhlahetkiä.

Ei yllättänyt, mitä muutakaan voi odottaa äidiltä, joka nimeää lapsen amerikkalaisen tv-sarjan ammattirikollispomon nimen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ravintolaan EI MENNÄ jos lapsi häiritsee siellä muita. Sitten odotetaan kunnes lapsi on hiukkasen isompi ja osaa olla.

Vihaan märiseviä kakaroita ja ennen kaikkea heidän vanhempiaan.

Minä vihaan ravintoloissa aikuisia jotka niiskuttaa, mässyttää, aivastelee, rykii, huutaa puhelimessa, juttelee kovaan ääneen seuralaisensa kanssa, nauraa ääneen, huutelee tarjoilijalle, hiissaa tuolia edestakas, nirskuttaa veistä lautaseen, kolistelee ja kilistelee... Kaikki te jotka teette jotain tästä niin ravintolaan ETTE SAA MENNÄ!! Te häiritsette Pyhää Minäminäminää!

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ihmettelen naapuripöydän lapsen käytöstä. Miksi hänen annettiin kovaan ääneen kommentoida muiden asioita? Jos osaa jo kunnolla puhua niin on sen ikäinen että voisi omata jonkinlaisia käytöstapoja. Eikö vanhemmat opeta lapsilleen enää lainkaan kohteliaisuutta?

Samoin päänpyörittelijä käyttäytyi typerästi. Ajatella saa mitä haluaa mutta fiksu jättää negatiiviset mielipiteet näyttämättä. Tämmöiset sitten ovat vaatimassa muilta että heidät pitää huomioida paremmin. 

Jos joku häiriköi niin miksei siihen muka saisi puuttua?

Itse en ikinä jää toiseksi jos joku vaan antaa lapsensa pitkään häiriköidä.