Lue keskustelun säännöt.
Suomen ainoa ison pörssiyhtiön naisjohtaja oli kotiäitinä yhteensä seitsemän vuotta. Miettikääs tätä, te kotiäitiyden parjaajat!
29.03.2017 |
Täälläkin koko ajan näkee kommentointia, jossa naiset puukottavat sisariaan ja haukkuvat, että kotiäidin rooliin heittäytyminen on työuralle tuhoisaa ja ammattinsa hukkaan heittämistä.
No juu ei ole. Tai ainakin uraan vaikuttaa moni muukin asia.
Nimittäin lukekaapa vaikka tämän päivän Hesarista Alkon pääjohtajan ja kohta Nokia Renkaiden toimarin Hille Korhosen valinnoista. Mimmi on 55-vuotias, sai kaksi lasta pian valmistuttuaan 25/26-vuotiaana, hoiti heitä viisi vuotta kotona ja uudelleen kuopusta kaksi vuotta 40-vuotiaana.
Ja silti tehnyt poikkeuksellisen kovan uran bisneselämässä.
Että hattua nostan Hillelle, oikeat prioriteetit ja tiukka mimmi!
Kommentit (152)
Mistä tuo luulo, että kotiäidit kuskaa lapsiaan viikonloppuisin mummolaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(jatkoa)
Totuus on se, että töitä ei oikein enää ole, ja jokainen vakipaikan saanut saa olla siitä kiitollinen, kunnes seuraavat YT:t vievät paikan. Vain todelliset "yksisarviset", eli lääketieteen, tekniikan, talouden ja juridiikan vaativinta erityisosaamista omaavat ammattilaiset ovat turvassa, me muut emme niinkään. Varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla asuminen ja eläminen on todella kallista ja yleensä tarvitaan kahden ihmisen palkka, ettei tili ole tyhjä jo kuun puolivälissä. Pääkaupunkiseudulla on myös eniten työpaikkoja, varsinkin meidän alojen, joten downshiftaus johonkin maakuntaan on mahdotonta, ellei halua elää työmarkkinatuella ja tehdä jotain "kuntouttavia työtoimia" tms. teatteria.
Asia on niin, että te vuosia kotiäiteinä tahkoavat naiset kollektiivisesti tuhoatte myös muiden naisten mahdollisuutta saada vakituista työpaikkaa, sillä jokainen alle 40v nainen on potentiaalinen kolmen vuoden äitiyslomalle+hoitovapaalle jääjä ja tällä hetkellä tämä tulee naisen työntantajalle kalliiksi, mikä on suuri epäkohta ja kulut pitäsi jakaa. Näin ei ainakaan vielä kuitenkaan ole, joten näillä mennään.
Koska kirjoitan tämän vauvapalstalle, jossa vierailee varmasti eniten juuri hoitovapaalla olevia, odotan alapeukkujen määrän olevan valtava. Mutta tämä on kuulkaa naiset ihan oikeasti se totuus. Hoitovapaalla teistä tulee työnantajalle aika samantekeviä, ellette ole näitä edellämainittuja "yksisarvisia". Kannattaako siis taata itselleen silppu-, tai pätkätyön, pahimmassa tapauksessa työttömyyden kanssa painiva tulevaisuus jäämällä kotiin löhöämään? Ja kyllä, kokopäivätöiden ja lastenhoidon, sekä kodinhoidon yhdistäjälle teidän kotonaolonne on ihan suoraan sanottuna löhöilyä. Jotkut kehtaavat vielä valittaa, kun siitä maksetaan niin vähän. Minusta puolentoista vuoden jälkeen siitä ei tarvitsisi yhteiskunnan maksaa edes sitäkään, päivähoidolla on lapsia sosiaalistava ja työllistävä vaikutus. Se on meidän kaikkien lapsiperheiden homma vaatia niitä pienempiä ryhmiä ja enemmän aikuisia.
Miksi turhaan maksaa sitä 1,5 vuottakaan...! Mutta ai juu, se olisi sinulle ikävää, jos hankit lapsia.
Todellisuuteen nyt, nainen! Syntyvyys on jo nyt itsenäisyyden ajan alimmalla tasolla. Lapsiperheiden tuilla pyritään estämään sitä romahtamasta vielä tuostakin. Siinä sulle syyt.
Lapsi ei vielä puolitoistavuotiaana tarvitse sosiaalistumisya, hän tarvitsee aikaa, syliä ja rauhallisen ympäristön. Tämä on niiiiiiin moneen kertaan lastenpsykiatriassa jo todettu, että vaikutat nyt elävän täydessä itsepetoksen tilassa.
Toki, minäkin kannatan inhimillisen kokoisia lapsiryhmiä. Niitä on kumminkin kasvatettu koko ajan, koska päivähoidosta säästetään yhä. Se on tätä realismia.
Fakta on myös, että eniten nuorten naisten uralla etenemistä haittavat sinun kaltaisesi ihmiset, naiset ja miehet, jotka kuvittelevat, että kotona lapsia hoidettaessa vain loikoillaan ja pakoillaan työtä. Ettet häpeä! Sahaat omaa oksaasi, eikä minulla riitä sille ymmärrystä.
Se, että työpaikkojen ilmapiiri on osin kiristynyt, on totta. Mutta se, miten siihen reagoi, on sitten hyvin yksilöllistä. Joku omaksuu työnantajien vaatimukset sellaisinaan ja elää ikuista cv-orientoitunutta elämää, kuten ilmeisesti juuri sinä teet.
Moni taas ajattelee, että juurikin KOSKA mikään ei ole työmarkkinoilla varmaa, on sulaa hulluutta uhrata lastensa varhaislapsuus sille, että ei ole hoitovapaalla puolta vuotta, vaan muka-uraorientoituneena napottaa pomoaan silmiin aamupalaverissa jo vanhempainloman jälkeen.
Varmaan alakohtaistakin se, miten hoitovapaalla oloon suhtaudutaan, mutta enimmäkseen nykyään jo aika hyvin, varsinkin jos töihin palatessaan osoittaa työtehoa ja kouluttautuu eteenpäin, eikä jää ns. tuleen makaamaan.
Naisten kannalta olisi huomattavasti parempi jos lapsista tulevat kustannukset jakautuisivat tasaisemmin äidin ja isän työnantajien kesken. Jaettaisiin vanhempaislomia ja hoitovapaita. Mutta kun tuo on ihmeen vastustettu malli täällä av:lla, halutaan imettää 3-vuotiaaksi asti? Kotiäitiys on uhka työssäkäyville naisille koska synnytysikäisiä naisia pelätään palkata noiden kustannusten vuoksi. Ajattele yksityisyrittäjää joka joutuu maksamaan kustannuksia ja palkkaamaan sijaisia ilman tietoa monenko vuoden jälkeen nainen palaa töihin ja muistaako enää mitään (täälläkin ollut ketjuja joissa kauhistellaan töihinpaluuta vuosien kotiäitiaikojen jälkeen). Eikä sitä pätevämpää sijaista voi vakinaistaa kun on pakko odotella joskoäippä palaisi ja pelätä, että pätevä sijainen saa vakinaisemman paikan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä uraäitejä. Miksi tehdä lapsia, jos niiden kanssa ei halua viettää aikaa. Alle 3-vuotiaan lapsen paikka on kotona äidin kanssa, sitä pienempiä ei saisi viedä hoitoon.
Muutama tuntemani uraäiti on ratkaissut tämän dilemman niin, että mies on ollut kotona kunkin lapsen kanssa sen kolmannen vuoden. Kas uraäidin palkalla tämäkin on ihan todellinen ja varteenotettava vaihtoehto! Näille uramiehille tämä on tarjonnut mahdollisuuden tutustua lapseen kunnolla ja muodostaa läheisen suhteen ja samalla he ovat saaneet breikin työelämän oravanpyörästä. Vuosi kotona lasten kanssa tekee ihmeitä, sen jälkeen on hyvä tarttua takaisin töihin ihan uudella innolla.
Se on vain sinun mielipiteesi. Minusta taas asia on niin, että äidin kuuluu jäädä hoitamaan lapsia. Kyllä niitä töitä ehtii tehdä myöhemminkin.582
Yksikään tuntemani kotiäiti ei noin ajattele. Meilläkin mies on ollut vuoden kotihoidontuella, ja ratkaisu oli mahtava kaikille.
Olen kaksi vuotta sitten valmistunut DI ja minun mielestäni kuulostaa oudolta, että 7v kotona oleminen on parempi kuin työelämässä vietetty aika, vaikka opiskelisi sen ajan mitä tahansa. Tässä pitää muistaa myös se, millaisia määriä alalle on aiemmin koulutettu ja millainen työelämän rakenne silloin vielä oli.
Vierailija kirjoitti:
Se on vain sinun mielipiteesi. Minusta taas asia on niin, että äidin kuuluu jäädä hoitamaan lapsia. Kyllä niitä töitä ehtii tehdä myöhemminkin.582
Eikö miehellä ole mitään oikeuksia? Kuka nainen kehtaa vastustaa sitä, että mies on kotona yhden vuoden lapsensa kanssa siinä vaiheessa kun äiti ei luultavasti enää edes imetä? Eikö miehellä ole oikeutta pitää taukoa työelämästä, tutustua omaan lapseensa ja pyörittää kodin arkea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(jatkoa)
Totuus on se, että töitä ei oikein enää ole, ja jokainen vakipaikan saanut saa olla siitä kiitollinen, kunnes seuraavat YT:t vievät paikan. Vain todelliset "yksisarviset", eli lääketieteen, tekniikan, talouden ja juridiikan vaativinta erityisosaamista omaavat ammattilaiset ovat turvassa, me muut emme niinkään. Varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla asuminen ja eläminen on todella kallista ja yleensä tarvitaan kahden ihmisen palkka, ettei tili ole tyhjä jo kuun puolivälissä. Pääkaupunkiseudulla on myös eniten työpaikkoja, varsinkin meidän alojen, joten downshiftaus johonkin maakuntaan on mahdotonta, ellei halua elää työmarkkinatuella ja tehdä jotain "kuntouttavia työtoimia" tms. teatteria.
Asia on niin, että te vuosia kotiäiteinä tahkoavat naiset kollektiivisesti tuhoatte myös muiden naisten mahdollisuutta saada vakituista työpaikkaa, sillä jokainen alle 40v nainen on potentiaalinen kolmen vuoden äitiyslomalle+hoitovapaalle jääjä ja tällä hetkellä tämä tulee naisen työntantajalle kalliiksi, mikä on suuri epäkohta ja kulut pitäsi jakaa. Näin ei ainakaan vielä kuitenkaan ole, joten näillä mennään.
Koska kirjoitan tämän vauvapalstalle, jossa vierailee varmasti eniten juuri hoitovapaalla olevia, odotan alapeukkujen määrän olevan valtava. Mutta tämä on kuulkaa naiset ihan oikeasti se totuus. Hoitovapaalla teistä tulee työnantajalle aika samantekeviä, ellette ole näitä edellämainittuja "yksisarvisia". Kannattaako siis taata itselleen silppu-, tai pätkätyön, pahimmassa tapauksessa työttömyyden kanssa painiva tulevaisuus jäämällä kotiin löhöämään? Ja kyllä, kokopäivätöiden ja lastenhoidon, sekä kodinhoidon yhdistäjälle teidän kotonaolonne on ihan suoraan sanottuna löhöilyä. Jotkut kehtaavat vielä valittaa, kun siitä maksetaan niin vähän. Minusta puolentoista vuoden jälkeen siitä ei tarvitsisi yhteiskunnan maksaa edes sitäkään, päivähoidolla on lapsia sosiaalistava ja työllistävä vaikutus. Se on meidän kaikkien lapsiperheiden homma vaatia niitä pienempiä ryhmiä ja enemmän aikuisia.
Miksi turhaan maksaa sitä 1,5 vuottakaan...! Mutta ai juu, se olisi sinulle ikävää, jos hankit lapsia.
Todellisuuteen nyt, nainen! Syntyvyys on jo nyt itsenäisyyden ajan alimmalla tasolla. Lapsiperheiden tuilla pyritään estämään sitä romahtamasta vielä tuostakin. Siinä sulle syyt.
Lapsi ei vielä puolitoistavuotiaana tarvitse sosiaalistumisya, hän tarvitsee aikaa, syliä ja rauhallisen ympäristön. Tämä on niiiiiiin moneen kertaan lastenpsykiatriassa jo todettu, että vaikutat nyt elävän täydessä itsepetoksen tilassa.
Toki, minäkin kannatan inhimillisen kokoisia lapsiryhmiä. Niitä on kumminkin kasvatettu koko ajan, koska päivähoidosta säästetään yhä. Se on tätä realismia.
Fakta on myös, että eniten nuorten naisten uralla etenemistä haittavat sinun kaltaisesi ihmiset, naiset ja miehet, jotka kuvittelevat, että kotona lapsia hoidettaessa vain loikoillaan ja pakoillaan työtä. Ettet häpeä! Sahaat omaa oksaasi, eikä minulla riitä sille ymmärrystä.
Se, että työpaikkojen ilmapiiri on osin kiristynyt, on totta. Mutta se, miten siihen reagoi, on sitten hyvin yksilöllistä. Joku omaksuu työnantajien vaatimukset sellaisinaan ja elää ikuista cv-orientoitunutta elämää, kuten ilmeisesti juuri sinä teet.
Moni taas ajattelee, että juurikin KOSKA mikään ei ole työmarkkinoilla varmaa, on sulaa hulluutta uhrata lastensa varhaislapsuus sille, että ei ole hoitovapaalla puolta vuotta, vaan muka-uraorientoituneena napottaa pomoaan silmiin aamupalaverissa jo vanhempainloman jälkeen.
Varmaan alakohtaistakin se, miten hoitovapaalla oloon suhtaudutaan, mutta enimmäkseen nykyään jo aika hyvin, varsinkin jos töihin palatessaan osoittaa työtehoa ja kouluttautuu eteenpäin, eikä jää ns. tuleen makaamaan.
Naisten kannalta olisi huomattavasti parempi jos lapsista tulevat kustannukset jakautuisivat tasaisemmin äidin ja isän työnantajien kesken. Jaettaisiin vanhempaislomia ja hoitovapaita. Mutta kun tuo on ihmeen vastustettu malli täällä av:lla, halutaan imettää 3-vuotiaaksi asti? Kotiäitiys on uhka työssäkäyville naisille koska synnytysikäisiä naisia pelätään palkata noiden kustannusten vuoksi. Ajattele yksityisyrittäjää joka joutuu maksamaan kustannuksia ja palkkaamaan sijaisia ilman tietoa monenko vuoden jälkeen nainen palaa töihin ja muistaako enää mitään (täälläkin ollut ketjuja joissa kauhistellaan töihinpaluuta vuosien kotiäitiaikojen jälkeen). Eikä sitä pätevämpää sijaista voi vakinaistaa kun on pakko odotella joskoäippä palaisi ja pelätä, että pätevä sijainen saa vakinaisemman paikan...
Pöh. Puhut nyt selvästi asiasta, jota et ymmärrä.
Ensinnäkin, yrittäjän kustannukset syntyvät VAIN siitä äitiyslomasta, jonka alussa osa yrityksistä on sitoutunut maksamaan odottavalle/synnyttäneelle tuoreelle äidille täyttä palkkaa JA samaan aikaan palkkaamaan sijaisen.
Sitä äitiyslomaa tuskin olet poistamassa.
Hoitovapaa sen sijaan ei aiheuta kustannuksia työnantajalle. Usein jopa se sijainen on palkkakustannuksiltaan halvempi kuin vakituinen.
Hoitovapaata saa jatkaa kahdesti, ei enempää. Mikään ei estä vähentämästä kertoja yhteen, jos asia koetaan yrityksissä ongelmaksi. Yleensä se ei sitä ole, koska sijaisia harvemmin on vaikea saada, ainakaan tässä työllisyystilanteessa, ja jo talossa olevan sijaisen sopimusta on helppo jatkaa.
Jos sijainen on haluttu työntekijä, hänet voi aina palkata vakituiseksi, jos nyt ei ole ihan nyrkkipajasta kyse, jossa on vain muutama työntekijä.
Ja olennaisin juttu: MIKÄÄN EI ESTÄ JAKAMASTA KUSTANNUKSIA JO NYT. Voisi esimerkiksi velottaa syntyvän lapsen isän työnantajalta puolet äitiysloman alun palkkakustannuksista. Se on poliittinen päätös, joka on järjestettävissä. Ammattiyhdistysliikkeellä ja työnantajaliitoilla on olemassa vaihtoehtoisia malleja kustannusten jakamiseksi, niistä vain kiistellään yhä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua säällittää ne kotiäidit, jotka uskottelevat itselleen olevansa vuosi toisensa jälkeen kotona lapsen parhaaksi - vaikka samalla myöntävät, etteivät pidä työstään tai halua sinne palata. Ja sitten argumentoidaan, että "kyllä niitä töitä saa vielä tehdä vuosikymmeniä". I call bullshit. Te kotiinjäävät äidit tuhoatte työuraanne ja -mahdollisuuksianne.
Otan itseni esimerkiksi: minulla on 5- ja 1,5-vuotiaat lapset, molemmat menneet päiväkotiin 1v iässä ja minä palasin töihin - työpaikkaan josta pidän todella paljon - kun he olivat 7kk, isä jäi omasta halustaan hoitamaan heitä tuon 5kk. Meillä on sama palkka, molemmat olemme asiantuntijatyössä ja kuulumme korkeimpaan tulodesiiliin. Lasten päiväkoti on pieni ja yksityinen, maksaa jonkin verran enemmän kuin kunnallinen, mutta siellä on alle 20 lasta ja 4 aikuista aina paikalla. Jos olisin jäänyt kotiin molempien kanssa kolmeksi vuodeksi, ei minulla olisi työpaikkaa.
Työnantajani on läpikäynyt useita organisaatiouudistuksia, joiden aikana positioita on uudelleenjärjestelty ihan ylimmästä johdosta alaspäin. Jos olisin jäänyt kotiin, ei kukaan nykyjohdosta oikein edes tietäisi kuka ja millainen olen ja mitä osaan, kollegat olisivat edenneet ja minä en, luultavasti minulla ei olisi järkevää työtä, mihin palaisin sitten puolentoista vuoden päästä ja mahdollisissa seuraavissa neuvotteluissa se olisi exit. Työnhaku tilanteessa, missä määrää työnantajan markkinat, ei olisi helppoa, sillä olisin yksi kymmenistä - sadoista hakijoista, monella muulla ei olisi niitä kuuden vuoden lepotaukoja CV:ssään ja enemmän työvuosia ammattitaitoa todistamaan. Ja ollaan rehellisiä: on täysin naivia kuvitella työntantajien arvostavan kotiäitiyttä ja "sen aikana hankittuja organisointikykyjä".. Näin se ei vain mene. Kotiäitiysvuodet on ehkä lapselle mukavia ja leppoisia, äidille se on luoti omaan jalkaan. (jatkuu alla)
No, juurihan tuossa on yksi kovan luokan esimerkki, että noin se EI ole.
Joillekin se voi olla bye-bye äitiysloman takia. Jos on määräaikaisena tai tuntityöläisenä, tilanne on tietysti monisyinen ja hankalakin. Toisaalta, ei Hillelläkään ollut duunia odottamassa, mutta hän oli koulutettu ja luotti siihen, että töitä löytyy. Vaikka palasi siis työelämään keskellä vuosisadan pahinta työttömyyttä.
Mutta monille ei ole kotiäitiydestä haittaa, jos he ovat työssään päteviä ja jaksavat kotona ollessaankin säilyttää työinnon ja -taidon.
Olet muuten aika hyvä esimerkki ihmisestä, joka yrittää vimmaisesti perustella itselleen omien ratkaisujensa hyvyyttä. Taidat potea alitajuisesti huonoa omaatuntoa siitä, että olet pannut lapset jo taaperona päiväkotiin?
Toinen selittävä tekijä yksisilmäisyydellesi olisi tietysti tyhmyys, mutta yritän tulkita nyt asiaa sinulle parhain päin.
Nimittäin kun meitä on hyvin paljon, jotka olemme olleet rauhassa hoitovapaalla JA palanneet vaativaan asiantuntijatyöhön ja jopa tulleet pian paluun jälkeen ylennettyksi. Minä esimerkiksi.
En toki sano, että sama on tilanne kaikilla (huomaa, minä en yleistä omaa elämääni toisin kuin sinä), mutta että on bullshittiä sanoa, että pitkä hoitovapaa on luoti äidin jalkaan.
Mitenhän sinulle saisi selitettyä ilman rautalankaa, että kaikki äidit eivät tunne jatkuvaa syyllisyyttä töihinpaluusta ja taaperon hoitoonviennistä. Käsi sydämelläni voin tämän sinulle vannoa. Lapseni ovat oikein tyytyväisiä hoidossaan ja esikoinen edellä kaikessa kehityksessä ja kuopus päiväkodin aurinkoisin lapsi; yleensä aina hyvällä tuulella. Viikonloput ollaan ja touhutaan yhdessä, me emme käytä lapsenvahteja tai mummoja hoitoapuna ollenkaan, joten turha yrittää syyllistää ajankäytöstä. Minä en ole kuten sinä, joten jos et sinäkään yleistäisi omaa elämääsi ja kauniisti sanottuna yksisilmäisyyttäsi (lue: tyhmyyttäsi ;)) kaikkien kohdalle?
Tämä yksi kovan luokan esimerkki on juurikin sitä: Yksi. Kovan luokan. Esimerkki. On opiskellut kotonaoloaikana ja suhteet on kunnossa, ne vaikuttavat todella paljon työelämässä. Ei voida yleistää naisiin. Mutta tsemppiä sulle todisteluun, että oma valintasi on kaikille sopiva ja oikein ja paras ja erinomaisin ja. Minäkin tulin muuten paluun jälkeen ylennetyksi, molemmilla kerroilla ;). Toisen äitiyslomani aikana suoritin vielä loppuun toisen akateemisen tutkintoni. Mutta turhaan minä näitä sinulle kai kerron, kun naisten kannattaa jäädä kotiin hoitovapaan ajaksi ja siitä sitten ihan kaikilla ura urkenee!
116, ohiksena vaan, että se on tässä ketjussa ollut sinä, joka yleistät. Musta tuo, jonka kanssa kinaat (ap?) on aivan oikeassa siinä että jos noin huipputasollakaan ei kotiäitiydestä ole ollut haittaa, niin ei ainakaan voi sanoa että siitä olisi välttämättä taviksilla niin suuri tuho kuin esim. sinä olet esittänyt. Tietysti jonkun pätkätyöt päättyy, ehkä tulee uusia tilalle tai ei, mutta mikään automaatio se ei ole.
Nainen opiskelu lisuriksi kotiäitinä ollessaan, joten osittain ihan eri asia kuin se että joku vain istuu perseellään kotona sen 7 vuotta. Muutenkin yksittäistapaus ja kotiäitiydestä todellakin on haittaa työnhaussa tavallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
127 lisää, että myös vuosilomat ovat kustannustekijä, mutta niitäkään ei kartu hoitovapaan aikana, ainoastaan äitiys- ja vanhempainrahakauden.
Vierailija kirjoitti:
Olen kaksi vuotta sitten valmistunut DI ja minun mielestäni kuulostaa oudolta, että 7v kotona oleminen on parempi kuin työelämässä vietetty aika, vaikka opiskelisi sen ajan mitä tahansa. Tässä pitää muistaa myös se, millaisia määriä alalle on aiemmin koulutettu ja millainen työelämän rakenne silloin vielä oli.
Ei kai kukaan ole niin väittänytkään, että kotonaolo voittaisi työelämän? Mutta kun ihmisen ei ole mahdollista olla kahdessa paikassa samaan aikaan, niin pitää vähän sumplia ja tehdä kompromisseja. Hille Korhosen valinta oli tehdä lapset nopeasti valmistumisen jälkeen niin että ne on sitten tehty ja sen jälkeen voi panostaa täysillä työelämään. Hän käytti kuitenkin nuo kotiäitivuodetkin ammatillisesti hyödyksi ja kehitti ammatillista osaamistaan eteenpäin suorittamalla jatko-opintoja. Tämän jälkeen hän on pitkän aikaa (yli 10 vuotta?) ollut työelämässä putkeen ja arvatenkin panostanut täysillä, koska on saanut hallituspaikkojakin. Sitten ollessaan jo korkeammassa asemassa kuin mihin moni elämänsä aikana pääsee, hän sai vielä yhden lapsen ja oli pari vuotta kotona.
Joku jossain toisessa palstakeskustelussa totesi hienosti, että jos nainen haluaa saada lapsia ja tehdä uraa, niin hän tarvitsee puolison, joka suhtautuu tasa-arvoisesti. Tämä kuulostaa minusta todella viisaalta neuvolta, koska jos oma puoliso ei ole valmis joustamaan oman uransa kanssa mahdollistaakseen vaimon uran, niin vaikea siinä on vaimonkaan mistään urasta haaveilla. Miehen pitää olla valmis jäämään kotiin sairaan lapsen kanssa ja myös hoitovapaalle, jotta vaimo ei jää oman uransa kanssa aivan paitsioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua säällittää ne kotiäidit, jotka uskottelevat itselleen olevansa vuosi toisensa jälkeen kotona lapsen parhaaksi - vaikka samalla myöntävät, etteivät pidä työstään tai halua sinne palata. Ja sitten argumentoidaan, että "kyllä niitä töitä saa vielä tehdä vuosikymmeniä". I call bullshit. Te kotiinjäävät äidit tuhoatte työuraanne ja -mahdollisuuksianne.
Otan itseni esimerkiksi: minulla on 5- ja 1,5-vuotiaat lapset, molemmat menneet päiväkotiin 1v iässä ja minä palasin töihin - työpaikkaan josta pidän todella paljon - kun he olivat 7kk, isä jäi omasta halustaan hoitamaan heitä tuon 5kk. Meillä on sama palkka, molemmat olemme asiantuntijatyössä ja kuulumme korkeimpaan tulodesiiliin. Lasten päiväkoti on pieni ja yksityinen, maksaa jonkin verran enemmän kuin kunnallinen, mutta siellä on alle 20 lasta ja 4 aikuista aina paikalla. Jos olisin jäänyt kotiin molempien kanssa kolmeksi vuodeksi, ei minulla olisi työpaikkaa.
Työnantajani on läpikäynyt useita organisaatiouudistuksia, joiden aikana positioita on uudelleenjärjestelty ihan ylimmästä johdosta alaspäin. Jos olisin jäänyt kotiin, ei kukaan nykyjohdosta oikein edes tietäisi kuka ja millainen olen ja mitä osaan, kollegat olisivat edenneet ja minä en, luultavasti minulla ei olisi järkevää työtä, mihin palaisin sitten puolentoista vuoden päästä ja mahdollisissa seuraavissa neuvotteluissa se olisi exit. Työnhaku tilanteessa, missä määrää työnantajan markkinat, ei olisi helppoa, sillä olisin yksi kymmenistä - sadoista hakijoista, monella muulla ei olisi niitä kuuden vuoden lepotaukoja CV:ssään ja enemmän työvuosia ammattitaitoa todistamaan. Ja ollaan rehellisiä: on täysin naivia kuvitella työntantajien arvostavan kotiäitiyttä ja "sen aikana hankittuja organisointikykyjä".. Näin se ei vain mene. Kotiäitiysvuodet on ehkä lapselle mukavia ja leppoisia, äidille se on luoti omaan jalkaan. (jatkuu alla)
No, juurihan tuossa on yksi kovan luokan esimerkki, että noin se EI ole.
Joillekin se voi olla bye-bye äitiysloman takia. Jos on määräaikaisena tai tuntityöläisenä, tilanne on tietysti monisyinen ja hankalakin. Toisaalta, ei Hillelläkään ollut duunia odottamassa, mutta hän oli koulutettu ja luotti siihen, että töitä löytyy. Vaikka palasi siis työelämään keskellä vuosisadan pahinta työttömyyttä.
Mutta monille ei ole kotiäitiydestä haittaa, jos he ovat työssään päteviä ja jaksavat kotona ollessaankin säilyttää työinnon ja -taidon.
Olet muuten aika hyvä esimerkki ihmisestä, joka yrittää vimmaisesti perustella itselleen omien ratkaisujensa hyvyyttä. Taidat potea alitajuisesti huonoa omaatuntoa siitä, että olet pannut lapset jo taaperona päiväkotiin?
Toinen selittävä tekijä yksisilmäisyydellesi olisi tietysti tyhmyys, mutta yritän tulkita nyt asiaa sinulle parhain päin.
Nimittäin kun meitä on hyvin paljon, jotka olemme olleet rauhassa hoitovapaalla JA palanneet vaativaan asiantuntijatyöhön ja jopa tulleet pian paluun jälkeen ylennettyksi. Minä esimerkiksi.
En toki sano, että sama on tilanne kaikilla (huomaa, minä en yleistä omaa elämääni toisin kuin sinä), mutta että on bullshittiä sanoa, että pitkä hoitovapaa on luoti äidin jalkaan.
Mitenhän sinulle saisi selitettyä ilman rautalankaa, että kaikki äidit eivät tunne jatkuvaa syyllisyyttä töihinpaluusta ja taaperon hoitoonviennistä. Käsi sydämelläni voin tämän sinulle vannoa. Lapseni ovat oikein tyytyväisiä hoidossaan ja esikoinen edellä kaikessa kehityksessä ja kuopus päiväkodin aurinkoisin lapsi; yleensä aina hyvällä tuulella. Viikonloput ollaan ja touhutaan yhdessä, me emme käytä lapsenvahteja tai mummoja hoitoapuna ollenkaan, joten turha yrittää syyllistää ajankäytöstä. Minä en ole kuten sinä, joten jos et sinäkään yleistäisi omaa elämääsi ja kauniisti sanottuna yksisilmäisyyttäsi (lue: tyhmyyttäsi ;)) kaikkien kohdalle?
Tämä yksi kovan luokan esimerkki on juurikin sitä: Yksi. Kovan luokan. Esimerkki. On opiskellut kotonaoloaikana ja suhteet on kunnossa, ne vaikuttavat todella paljon työelämässä. Ei voida yleistää naisiin. Mutta tsemppiä sulle todisteluun, että oma valintasi on kaikille sopiva ja oikein ja paras ja erinomaisin ja. Minäkin tulin muuten paluun jälkeen ylennetyksi, molemmilla kerroilla ;). Toisen äitiyslomani aikana suoritin vielä loppuun toisen akateemisen tutkintoni. Mutta turhaan minä näitä sinulle kai kerron, kun naisten kannattaa jäädä kotiin hoitovapaan ajaksi ja siitä sitten ihan kaikilla ura urkenee!
116, ohiksena vaan, että se on tässä ketjussa ollut sinä, joka yleistät. Musta tuo, jonka kanssa kinaat (ap?) on aivan oikeassa siinä että jos noin huipputasollakaan ei kotiäitiydestä ole ollut haittaa, niin ei ainakaan voi sanoa että siitä olisi välttämättä taviksilla niin suuri tuho kuin esim. sinä olet esittänyt. Tietysti jonkun pätkätyöt päättyy, ehkä tulee uusia tilalle tai ei, mutta mikään automaatio se ei ole.
Nainen opiskelu lisuriksi kotiäitinä ollessaan, joten osittain ihan eri asia kuin se että joku vain istuu perseellään kotona sen 7 vuotta. Muutenkin yksittäistapaus ja kotiäitiydestä todellakin on haittaa työnhaussa tavallisesti.
Kukaan ei "vaan istu perseellään" kotona lapsia hoitaessaan. Sitä paitsi, sä kuvittelet nyt, että normiuralla on yhtä kovat edellytykset kuin Hillen uralla. Tapu-tapu *naputtaa otsaansa merkitsevästi*
Eli ei, emme väitä, että kaikki kotiäidit jatko-opiskelevat VIIDEN vuoden kotonaolonsa aikana. Muttei heidän tarvitsekaan, koska työtehtävätkin ovat vähän vähemmän vaativat...
Kotiäitiydestä VOI olla myös jopa hyötyä, ainakin mulle sanottiin kun hain uutta duunia pari vuotta töihin paluuni jälkeen, että "hienoa, sulla on myös muuta elämänkokemusta". Että äläpäs mutuile ja esitä oman luulojesi perusteella yleistyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kaksi vuotta sitten valmistunut DI ja minun mielestäni kuulostaa oudolta, että 7v kotona oleminen on parempi kuin työelämässä vietetty aika, vaikka opiskelisi sen ajan mitä tahansa. Tässä pitää muistaa myös se, millaisia määriä alalle on aiemmin koulutettu ja millainen työelämän rakenne silloin vielä oli.
Ei kai kukaan ole niin väittänytkään, että kotonaolo voittaisi työelämän? Mutta kun ihmisen ei ole mahdollista olla kahdessa paikassa samaan aikaan, niin pitää vähän sumplia ja tehdä kompromisseja. Hille Korhosen valinta oli tehdä lapset nopeasti valmistumisen jälkeen niin että ne on sitten tehty ja sen jälkeen voi panostaa täysillä työelämään. Hän käytti kuitenkin nuo kotiäitivuodetkin ammatillisesti hyödyksi ja kehitti ammatillista osaamistaan eteenpäin suorittamalla jatko-opintoja. Tämän jälkeen hän on pitkän aikaa (yli 10 vuotta?) ollut työelämässä putkeen ja arvatenkin panostanut täysillä, koska on saanut hallituspaikkojakin. Sitten ollessaan jo korkeammassa asemassa kuin mihin moni elämänsä aikana pääsee, hän sai vielä yhden lapsen ja oli pari vuotta kotona.
Joku jossain toisessa palstakeskustelussa totesi hienosti, että jos nainen haluaa saada lapsia ja tehdä uraa, niin hän tarvitsee puolison, joka suhtautuu tasa-arvoisesti. Tämä kuulostaa minusta todella viisaalta neuvolta, koska jos oma puoliso ei ole valmis joustamaan oman uransa kanssa mahdollistaakseen vaimon uran, niin vaikea siinä on vaimonkaan mistään urasta haaveilla. Miehen pitää olla valmis jäämään kotiin sairaan lapsen kanssa ja myös hoitovapaalle, jotta vaimo ei jää oman uransa kanssa aivan paitsioon.
Myös kotiäidin opiskelu vaatii puolisolta joustoa. Välttämättä ei kannata odottaa, että kotona on ruoka odottamassa ja koti kiiltää kun puoliso lastenhoidon ohella yrittä laatia opinnäytetyötä tai lukea tenttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin koko ajan näkee kommentointia, jossa naiset puukottavat sisariaan ja haukkuvat, että kotiäidin rooliin heittäytyminen on työuralle tuhoisaa ja ammattinsa hukkaan heittämistä.
No juu ei ole. Tai ainakin uraan vaikuttaa moni muukin asia.
Nimittäin lukekaapa vaikka tämän päivän Hesarista Alkon pääjohtajan ja kohta Nokia Renkaiden toimarin Hille Korhosen valinnoista. Mimmi on 55-vuotias, sai kaksi lasta pian valmistuttuaan 25/26-vuotiaana, hoiti heitä viisi vuotta kotona ja uudelleen kuopusta kaksi vuotta 40-vuotiaana.
Ja silti tehnyt poikkeuksellisen kovan uran bisneselämässä.
Että hattua nostan Hillelle, oikeat prioriteetit ja tiukka mimmi!
No ehkä se pörssijohtajuus kertoo tuossa tapauksessa kaiken oleellisen. Tavalliselle keskiluokkaiselle av-mammalle tuollainen ei ole realistista. Pitää hahmottaa viitekehys. Se on oleellista, ei se mitä kotiäitiys tavalliselle naiselle merkitsee. Eli syrjäytymistä, työmahdollisuuksien menettämistä ja myös terveysongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa pomolla lapsellisia juttuja lapsien merkityksestä johtajuudelle.
Joku velako siellä kiukuttelee? Älä mussuta asiasta, josta et tiedä.
Hille siis vastasi kotiäitiyden vaikutuksesta kysyttäessä, että: "Jokainen, jolla on kaksi pientä vilkasta lasta tietää, miten heidän kanssaan kotona oleminen kehittää organisointitaitoja."
Minusta siinä ei ole mitään lapsellista, vaan se on fakta. Hillellä vielä on vuoden välillä syntyneet lapset.
Kehittääkö se ihan kaikilla organisointitaitoja? Minulla ja monella muullakin touhu oli aika kaoottista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenties myös kyseisen naisen verkostot liikemaailmaan olivat kunnossa? Nykyinen puoliso on entinen Elektobitin johtaja, ja tunnettu Elektobitin ex-johtaja on Juha Sipilä. Naisen puoliso oli Outotecin johtaja, ja hallituspaikkoja siellä täällä.
Vähän niin kuin reittä pitkin siis.
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi Hille aika poikkeusyksilö, joten en vertailisi häntä ns. keskiarvotavikseen. Harvoissa ihmisissä on noin paljon virtaa ja kunnianhimoa. Hän on tehnyt ja saavuttanut elämässään paljon enemmän kuin moni ihminen yhteensä.
No nyt kun taustoja on tullut esille, niin hänhän on noussut mitä vanhanaikaisimmalla tavalla....
yksi pääsky ei kesää tee. Pörssiyhtiöiden johdossa on niin vähän naisia että yksittäistapaukset herättävät oikein huomion. Kotona vuosikausia lusivat tavisäidit eivät tosiaan saa mitään etua poissaolosta oman alansa töistä. Nykytahdissa on pysyttävä, ettei työ lähde välillä alta. On vastuutonta istuttaa nuoria äitejä vuosikausiksi kotiin. Kyse on sovinistisen hallituksen agendasta , mikä on yksi vastenmielinen piirre tässä surkeassa hallituksessa.
Tästä voidaan päätellä, että Nokian renkaiden johtoportaasta ainakin yksi mies on ollut yhdynnässä Hillen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi Hille aika poikkeusyksilö, joten en vertailisi häntä ns. keskiarvotavikseen. Harvoissa ihmisissä on noin paljon virtaa ja kunnianhimoa. Hän on tehnyt ja saavuttanut elämässään paljon enemmän kuin moni ihminen yhteensä.
Toisaalta joutui esim. Nokialta kyllä ihan lähtemään. Mutta ainahan noita hankalia juttuja vastaan tulee, kun vuosia töitä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi Hille aika poikkeusyksilö, joten en vertailisi häntä ns. keskiarvotavikseen. Harvoissa ihmisissä on noin paljon virtaa ja kunnianhimoa. Hän on tehnyt ja saavuttanut elämässään paljon enemmän kuin moni ihminen yhteensä.
No nyt kun taustoja on tullut esille, niin hänhän on noussut mitä vanhanaikaisimmalla tavalla....
No kas kun ette yhdistä Hilleä tuohon Dubai ketjuun.:D
116, ohiksena vaan, että se on tässä ketjussa ollut sinä, joka yleistät. Musta tuo, jonka kanssa kinaat (ap?) on aivan oikeassa siinä että jos noin huipputasollakaan ei kotiäitiydestä ole ollut haittaa, niin ei ainakaan voi sanoa että siitä olisi välttämättä taviksilla niin suuri tuho kuin esim. sinä olet esittänyt. Tietysti jonkun pätkätyöt päättyy, ehkä tulee uusia tilalle tai ei, mutta mikään automaatio se ei ole.