Lue keskustelun säännöt.
Suomen ainoa ison pörssiyhtiön naisjohtaja oli kotiäitinä yhteensä seitsemän vuotta. Miettikääs tätä, te kotiäitiyden parjaajat!
29.03.2017 |
Täälläkin koko ajan näkee kommentointia, jossa naiset puukottavat sisariaan ja haukkuvat, että kotiäidin rooliin heittäytyminen on työuralle tuhoisaa ja ammattinsa hukkaan heittämistä.
No juu ei ole. Tai ainakin uraan vaikuttaa moni muukin asia.
Nimittäin lukekaapa vaikka tämän päivän Hesarista Alkon pääjohtajan ja kohta Nokia Renkaiden toimarin Hille Korhosen valinnoista. Mimmi on 55-vuotias, sai kaksi lasta pian valmistuttuaan 25/26-vuotiaana, hoiti heitä viisi vuotta kotona ja uudelleen kuopusta kaksi vuotta 40-vuotiaana.
Ja silti tehnyt poikkeuksellisen kovan uran bisneselämässä.
Että hattua nostan Hillelle, oikeat prioriteetit ja tiukka mimmi!
Kommentit (152)
Minua säällittää ne kotiäidit, jotka uskottelevat itselleen olevansa vuosi toisensa jälkeen kotona lapsen parhaaksi - vaikka samalla myöntävät, etteivät pidä työstään tai halua sinne palata. Ja sitten argumentoidaan, että "kyllä niitä töitä saa vielä tehdä vuosikymmeniä". I call bullshit. Te kotiinjäävät äidit tuhoatte työuraanne ja -mahdollisuuksianne.
Otan itseni esimerkiksi: minulla on 5- ja 1,5-vuotiaat lapset, molemmat menneet päiväkotiin 1v iässä ja minä palasin töihin - työpaikkaan josta pidän todella paljon - kun he olivat 7kk, isä jäi omasta halustaan hoitamaan heitä tuon 5kk. Meillä on sama palkka, molemmat olemme asiantuntijatyössä ja kuulumme korkeimpaan tulodesiiliin. Lasten päiväkoti on pieni ja yksityinen, maksaa jonkin verran enemmän kuin kunnallinen, mutta siellä on alle 20 lasta ja 4 aikuista aina paikalla. Jos olisin jäänyt kotiin molempien kanssa kolmeksi vuodeksi, ei minulla olisi työpaikkaa.
Työnantajani on läpikäynyt useita organisaatiouudistuksia, joiden aikana positioita on uudelleenjärjestelty ihan ylimmästä johdosta alaspäin. Jos olisin jäänyt kotiin, ei kukaan nykyjohdosta oikein edes tietäisi kuka ja millainen olen ja mitä osaan, kollegat olisivat edenneet ja minä en, luultavasti minulla ei olisi järkevää työtä, mihin palaisin sitten puolentoista vuoden päästä ja mahdollisissa seuraavissa neuvotteluissa se olisi exit. Työnhaku tilanteessa, missä määrää työnantajan markkinat, ei olisi helppoa, sillä olisin yksi kymmenistä - sadoista hakijoista, monella muulla ei olisi niitä kuuden vuoden lepotaukoja CV:ssään ja enemmän työvuosia ammattitaitoa todistamaan. Ja ollaan rehellisiä: on täysin naivia kuvitella työntantajien arvostavan kotiäitiyttä ja "sen aikana hankittuja organisointikykyjä".. Näin se ei vain mene. Kotiäitiysvuodet on ehkä lapselle mukavia ja leppoisia, äidille se on luoti omaan jalkaan. (jatkuu alla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(jatkoa)
Totuus on se, että töitä ei oikein enää ole, ja jokainen vakipaikan saanut saa olla siitä kiitollinen, kunnes seuraavat YT:t vievät paikan. Vain todelliset "yksisarviset", eli lääketieteen, tekniikan, talouden ja juridiikan vaativinta erityisosaamista omaavat ammattilaiset ovat turvassa, me muut emme niinkään. Varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla asuminen ja eläminen on todella kallista ja yleensä tarvitaan kahden ihmisen palkka, ettei tili ole tyhjä jo kuun puolivälissä. Pääkaupunkiseudulla on myös eniten työpaikkoja, varsinkin meidän alojen, joten downshiftaus johonkin maakuntaan on mahdotonta, ellei halua elää työmarkkinatuella ja tehdä jotain "kuntouttavia työtoimia" tms. teatteria.
Asia on niin, että te vuosia kotiäiteinä tahkoavat naiset kollektiivisesti tuhoatte myös muiden naisten mahdollisuutta saada vakituista työpaikkaa, sillä jokainen alle 40v nainen on potentiaalinen kolmen vuoden äitiyslomalle+hoitovapaalle jääjä ja tällä hetkellä tämä tulee naisen työntantajalle kalliiksi, mikä on suuri epäkohta ja kulut pitäsi jakaa. Näin ei ainakaan vielä kuitenkaan ole, joten näillä mennään.
Koska kirjoitan tämän vauvapalstalle, jossa vierailee varmasti eniten juuri hoitovapaalla olevia, odotan alapeukkujen määrän olevan valtava. Mutta tämä on kuulkaa naiset ihan oikeasti se totuus. Hoitovapaalla teistä tulee työnantajalle aika samantekeviä, ellette ole näitä edellämainittuja "yksisarvisia". Kannattaako siis taata itselleen silppu-, tai pätkätyön, pahimmassa tapauksessa työttömyyden kanssa painiva tulevaisuus jäämällä kotiin löhöämään? Ja kyllä, kokopäivätöiden ja lastenhoidon, sekä kodinhoidon yhdistäjälle teidän kotonaolonne on ihan suoraan sanottuna löhöilyä. Jotkut kehtaavat vielä valittaa, kun siitä maksetaan niin vähän. Minusta puolentoista vuoden jälkeen siitä ei tarvitsisi yhteiskunnan maksaa edes sitäkään, päivähoidolla on lapsia sosiaalistava ja työllistävä vaikutus. Se on meidän kaikkien lapsiperheiden homma vaatia niitä pienempiä ryhmiä ja enemmän aikuisia.
Korhonenhan teki lisurin kotiäitinä ollessaan.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittaa mm. näin:
Miten siirtymä töihin onnistui pitkän kotiäitiyden jälkeen?
”Ei siinä mitään kummallisempaa ollut. Olin yhteydessä yritykseen, jossa olin tehnyt diplomityöni ja kysyin, löytyisikö töitä”, Korhonen kuittaa. Outokummusta löytyi.
Kuinkahan moni nykyään voi 5 vuoden kotiäitiyden jälkeen vain puhelinsoitolla saada duunia alati muuttuvassa maailmassa?
ja sitten ihmetellään kun isot johtajat ovat oudosti irrallaan tavallisten ihmisten todellisuudesta..
Vierailija kirjoitti:
(jatkoa)
Totuus on se, että töitä ei oikein enää ole, ja jokainen vakipaikan saanut saa olla siitä kiitollinen, kunnes seuraavat YT:t vievät paikan. Vain todelliset "yksisarviset", eli lääketieteen, tekniikan, talouden ja juridiikan vaativinta erityisosaamista omaavat ammattilaiset ovat turvassa, me muut emme niinkään. Varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla asuminen ja eläminen on todella kallista ja yleensä tarvitaan kahden ihmisen palkka, ettei tili ole tyhjä jo kuun puolivälissä. Pääkaupunkiseudulla on myös eniten työpaikkoja, varsinkin meidän alojen, joten downshiftaus johonkin maakuntaan on mahdotonta, ellei halua elää työmarkkinatuella ja tehdä jotain "kuntouttavia työtoimia" tms. teatteria.
Asia on niin, että te vuosia kotiäiteinä tahkoavat naiset kollektiivisesti tuhoatte myös muiden naisten mahdollisuutta saada vakituista työpaikkaa, sillä jokainen alle 40v nainen on potentiaalinen kolmen vuoden äitiyslomalle+hoitovapaalle jääjä ja tällä hetkellä tämä tulee naisen työntantajalle kalliiksi, mikä on suuri epäkohta ja kulut pitäsi jakaa. Näin ei ainakaan vielä kuitenkaan ole, joten näillä mennään.
Koska kirjoitan tämän vauvapalstalle, jossa vierailee varmasti eniten juuri hoitovapaalla olevia, odotan alapeukkujen määrän olevan valtava. Mutta tämä on kuulkaa naiset ihan oikeasti se totuus. Hoitovapaalla teistä tulee työnantajalle aika samantekeviä, ellette ole näitä edellämainittuja "yksisarvisia". Kannattaako siis taata itselleen silppu-, tai pätkätyön, pahimmassa tapauksessa työttömyyden kanssa painiva tulevaisuus jäämällä kotiin löhöämään? Ja kyllä, kokopäivätöiden ja lastenhoidon, sekä kodinhoidon yhdistäjälle teidän kotonaolonne on ihan suoraan sanottuna löhöilyä. Jotkut kehtaavat vielä valittaa, kun siitä maksetaan niin vähän. Minusta puolentoista vuoden jälkeen siitä ei tarvitsisi yhteiskunnan maksaa edes sitäkään, päivähoidolla on lapsia sosiaalistava ja työllistävä vaikutus. Se on meidän kaikkien lapsiperheiden homma vaatia niitä pienempiä ryhmiä ja enemmän aikuisia.
Minäkin tein vuosikaudet töitä kuvaamasi kaltaisessa yt -rumbassa. Näin miten monelta naiseltä työt loppuivat äitiyslomien takia. Ei paljoa tarvita, kun osasto muuttaa tai uudelleenorganisoidaan, ei ole mihin palata. Nyt lapsen saatuani en todellakaan palaisi takaisin. En vaikka saisin ylennykset ja palkankorotykset. Nyt hoitovapaiden turvin opiskelen kuvaamallesi yksisarvisalalle. Elämässä pitää olla muutakin kuin jatkuvaa pelkoa työpaikan pysyvyydestä. Minulle oma perhe-elämä ja lapsen kasvun seuraaminen vain ovat tärkeämpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasa-arvo on juuri se mihin pyritään, jotta se äidiksi tulo ei tuhoaisi naisen mahdollisuuksia työelämässä. Itse kannatan sitä, ettei kotihoidontukea maksettaisi ihan niin pitkään kuin nyt, ja sitä, että olisi yhteinen potti josta maksettaisiin hoitovapaa kulut. Tällöin yksittäinen työnantaja ei joutuisi maksumieheksi.
Keskusteluissa näkyy, että asenne naisia kohtaan on hirveän jyrkkä ja kova. Lapsen haluaminen nähdään negatiivisena asiana ja halu hoitaa lasta kotona ja imettää pitkään nähdään uhkana omalla urakehitykselle ja naiseudelle.
On aika kova-arvoista syyttää kotiin lapsen kanssa jäävää siitä, että pilaa muidenkin työsskäyntimahdollisuudet. Miten olisi naiset, jos itse alkaisitte pitää puolianne siellä työelämässä? Tutkimusten mukaan nainen tekee enemmän palkatonta ylityötä ja pyytää vähemmän palkkaa. Onko se kotiäidin vika? Se että työelämä ei jousta, ei ole kotiäidin vika. Se, että työelämässä on vaatimuksia ja pätkätöitä, ei ole kotiäidin vika. Vika on työelämässä, työnantajissa ja tekijöissä. Naisissa ja miehissä.
Moni nainen myös kuvittelee, että tasa-arvo on saavutettu ja että tästä hetkestä alkaen nainen jos sössii uransa tekemällä lapsia, se on naisen oma vika. Todellisuudessa me olemme vielä kaukana siitä, että kaikkia aloja arvostettaisiin yhtä lailla ja että pelkkä sukupuoli ei määräisi palkkaeroja.
Itse olen ollut poissa työelämästä jo kauan, sillä sairastuin vakavasti. Sitten tein lapsia. Aion uudelleen kouluttautua kunhan viimeinenkin hoitojakso on ohi. Uskon, että minullekin löytyy paikka työelämässä vaikka aukko cv:ssä on hurja. En anna puheiden lannistaa ja toivon, etteivät muutkaan anna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita vielä kerran "kova mimmi" ja oksennan.
Onko pörssiyhtiön naisjohtaja sinusta hienointa maailmassa? Onko nyt epätasa-arvo pörssiyhtiöissä, noissa tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kotiluolissa, korjattu kuntoon kun siellä on yksi lapsia pykännyt kotiäiti?
Kova mimmi kova mimmi kova mimmi.
Nyt järki käteen siellä!
Tässä EI EDES PUHUTTU nyt sukupuolitasa-arvosta, jossa todella on vielä työsarkaa ja paljon.
Mutta jopa sinun luulisi ymmärtävän, että JUURI tasa-arvoon kuuluu, että naisille perinteisesti kuuluvia hommia arvostetaan. Eli myös kotiäitiyttä. Ettei sitä katsota toisarvoiseksi hommeliksi, jonka varjolla naisten työura voidaan pitää huonona ja palkka pienenä.
On todella vanhanaikaista feminismiä ajatella, että ainoastaan palkkatyö on arvokasta. Sanoisinpa jopa sovinistista.
Omien lasten hoitaminen ei ole työtä eikä sitä pidäkkään kenenkään muun arvostaa pätkääkään. Sen enempää kuin oman kodin siivoamista tai paskalla käymistä.
Menee aivan naurettavaksi kko keskustelu jos oikeasti vertaat oikeata työtä johonkin kotona olemiseen omien lapsien kanssa.
En ole tuo, jota yllä lainaat mutta olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä ja on hienosti sanottu tuo vanhanaikainen feminismi. Olen ajatellut mielessäni näin pitkään, mutten ole saanut kiteytettyä sitä yhtä hyvin. 60-70-lukujen naisten emansipaatio oli nimenomaan sellaista että naisesta piti tulla mies miesten joukkoon, jotta nainen sai täysivaltaisen kansalaisuuden ja aseman.
Nykyaikaisempi tapa tasa-arvoon olisi mielestäni se, että naiselliset puolet yhteiskunnassa nähtäisiin yhtä arvokkaina kuin miehiset. Tasa-arvon ei missään tapauksessa pitäisi tarkoittaa sitä, että lastenhoito, opetus tai hoito-/lääketiede ovat vähemmän arvokkaita asioita kuin tekniikka tai sotateollisuus, vain sen tähden että ensimmäiset ovat naisellisia aloja ja jälkimmäiset maskuliinisia. Pieniä hyviä merkkejä on ilmassa, että uudenajan tasa-arvo voisi tuoda maailmaan enemmän pehmeitä arvoja, joilla pelastetaan lasten lapsuus, suojellaan ympäristöä ja maapallon tulevaisuutta ja saadaan parannettua elinoloja köyhillä alueilla, esim. Afrikassa.
Edelleen on ikävä kyllä näitä ihmisiä, myös naisia, joiden mielestä kaikki tällainen on pehmojen naisten hömppää ja Ville Niinistön kaltaiset miehetkin ovat naisia, "akkoja". Sini Saarelat ovat hihhuleita ja vain autoteollisuus ja porno ovat kovia juttuja. Maailma muuttuu hitaasti mutta luojalle kiitos muuttuu ja pörssiyhtiöiden johtajina tulee olemaan sekä naisia että miehiä, jotka ovat hoitaneet kotona omia lapsiaan. Miehiä, joiden mielestä se on kunniakas asia.
Tunge nyt persikkaas ilmaisu "naisellinen ala". Millään muulla ei vedetä tasa-arvoa ja vapautta yhtä nopeasti lokaan ja alas kuin luokittelemalla asioita "naisille sopiviksi ja miehille sopiviksi". Hyi.
Olen feministi ja ylpeä siitä. Minulle feminismi on tasa-arvoa, joka kattaa myös miehet. Ajattelen myös niitä poikia, jotka haluaisivat vaikka opetella ompelemaan, mutta eivät uskalla kun se on "naisten alaa". Ajattele sinäkin. Ihan sama mitä keskiverto "sukupuoli" tekee, ihmiset ovat yksilöjä. Yksilöllä pitää olla vapaus ja se kattaa myös kanssaihmisten arvomaailman ja asenteet.
En nyt tunge pers****'ni mitään, mutta ehkä puhumme samoista asioista eri termein(?) Kyse on minusta nimenomaan siitä, että nämä ns. perinteisesti naisellisina pidetyt alat ja asiat pitää saada täysivaltaiseksi osaksi yhteiskuntaa. Ne eivät ole "akkojen puuhaa" ja kuten viimeisessä lauseessa totean, tulevaisuudessa tulee olemaan paljon myös miesjohtajia, jotka ovat olleet pitkiä aikoja koti-isinä, nähden sen tärkeänä asiana, joka ei vähennä heidän miehisyyttään. Eli ns. feminiininen puoli elämässä saa arvonsa.
En luokitellut asioita miesten tai naisten aloiksi, mutta perinteinen yhä vallitseva jako tekee niin: esim. päiväkotien henkilöstö on yli 90%:sesti Suomessa naisia. Se on naisvaltainen ala, vähän arvostettu, huonosti palkattu. Tämä on fakta! Minulle feminismi on sitä, että lastenhoitajien työtä (sukupuolesta riippumatta!!!) ruvetaan arvostamaan! Eihän feminismissä ole mitään järkeä, jos se on sitä, että tytön pitää lastentarhan sijaan haluta töihin rakennusinsinööriksi tai jääkiekon pelaajaksi. Tällöinhän feminismi tarkoittaisi sitä, että esim. lastentarhanopettaja on täysin arvoton nolladuuni ja jos tyttö haluaa kunnioitusta ja kunnollisen palkan, hänen on pakko haluta perinteisesti maskuliininen ammatti.Nimenomaan tätä kritisoin yllä: Että ollakseen ns. tosimies pitää perinteisesti olla kiinnostunut miehisistä asioista kuten tekniikasta, kaupankäynnistä, autoista yms ja ollakseen menestynyt nainen pitää olla kiinnostunut tekniikasta, kaupankäynnistä, autoista jne... Eli vain perinteisistä miesten aloista voi saada toimeentulon ja arvostuksen. Onko se hyvää feminismiä ja tekee maailmaa paremmaksi? Että esim. lastenhoito on molemmille sukupuolille vastenmielinen ja aliarvostettu tehtävä, jota ei kannata tavoitella, koska se on pelkkää puuhastelua, jota kenenkään ei tarvitse yhteiskunnassa arvostaa?
Uskon, että tulevaisuudessa olisi toisin, että myös niitä toisia asioita arvostettaisiin, sukupuolesta riippumatta. Kuinka monella miehellä nykyään on itsetuntoa haluta vaikkapa sairaanhoitajaksi... ei kovinkaan monella, koska maskuliinisilla mittareilla se ei ole suotava ammatti miehelle.
Vanhanaikaista feminismiä on juuri sellainen ajatus, että naisesta voi tulla tasaveroinen ihminen vain hakeutumalla miehisemmille aloille ja mies voi olla tosimies vain pysymällä lestissään.
Arvostan naista, joka hakeutuu palomieheksi (huomaa jo sanan etymologia) tai lentokapteeniksi. Mielestäni kuitenkaan naisen ei tarvitse tehdä näin ollakseen arvostettu ja arvokas yhteiskunnan toimija. Ja miehenkään ei tarvitse, mies voi olla koti-isä, vanhustenhoitaja, sosiaalityöntekijä tai kätilö (vaan ei yleensä ole...)
-> eli onko sinusta hyvää feminismiä kieltää tämä ammattialojen välinen, sukupuoleen liittyvä, palkoissa näkyvä arvostusero? Ettei sitä ole olemassakaan, koska ainakin meidän naapurin Jennistäkin tuli tekniikan tohtori, eli naisestakin voi tulla mitä vaan (tässä lauseessa se jo huokuu: naisestakin voi tulla muutakin kuin hoitaja tai kaupan myyjä -> eli nainen voi nousta näiden paskasti palkattujen naisalojen yläpuolelle...nainen voi nousta naiseutensa yläpuolelle) Ihan kiva, mutta mitä v^ttu^ oikeesti? Että esim. palvelualalta voidaan ottaa sunnuntaikorvaukset ja kesälomatkin pois, koska alaa ei tarvitse arvostaa, se on vain puuhastelua, jonka yläpuolelle voi yritteliäs ihminen nousta (?) Sen sijaan ahtaajille, paperimiehille yms. on ok maksaa tuplaliksaa, koska ala itsessään on jotenkin arvokkaampi (?), ei tietenkään sen takia että jo sanassa paperimies on se mies ja maskuliinisuus.
Mitä siis on feminismi ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittaa mm. näin:
Miten siirtymä töihin onnistui pitkän kotiäitiyden jälkeen?
”Ei siinä mitään kummallisempaa ollut. Olin yhteydessä yritykseen, jossa olin tehnyt diplomityöni ja kysyin, löytyisikö töitä”, Korhonen kuittaa. Outokummusta löytyi.
Kuinkahan moni nykyään voi 5 vuoden kotiäitiyden jälkeen vain puhelinsoitolla saada duunia alati muuttuvassa maailmassa?
Parhaat/älykkäimmät/kyvykkäimmät saavat aina töitä, etenkin jos on suhteita (kuten tässä dippatyön kautta saadut suhteet). Tämä joukko on niin kysyttyä työvoimaa, että heille jokunen kotiäitivuosi ei ole uran tuho, etenkään jos on kotivuosina opiskellut alaa, jolle on työelämässä kysyntää. Tästä erittäin pienestä joukosta ei kuitenkaan voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Keskivertonaiselle ja -miehelle usean vuoden kotivanhemmuus voi olla uran kannalta hyvinkin kohtalokasta.
Vierailija kirjoitti:
Minua säällittää ne kotiäidit, jotka uskottelevat itselleen olevansa vuosi toisensa jälkeen kotona lapsen parhaaksi - vaikka samalla myöntävät, etteivät pidä työstään tai halua sinne palata. Ja sitten argumentoidaan, että "kyllä niitä töitä saa vielä tehdä vuosikymmeniä". I call bullshit. Te kotiinjäävät äidit tuhoatte työuraanne ja -mahdollisuuksianne.
Otan itseni esimerkiksi: minulla on 5- ja 1,5-vuotiaat lapset, molemmat menneet päiväkotiin 1v iässä ja minä palasin töihin - työpaikkaan josta pidän todella paljon - kun he olivat 7kk, isä jäi omasta halustaan hoitamaan heitä tuon 5kk. Meillä on sama palkka, molemmat olemme asiantuntijatyössä ja kuulumme korkeimpaan tulodesiiliin. Lasten päiväkoti on pieni ja yksityinen, maksaa jonkin verran enemmän kuin kunnallinen, mutta siellä on alle 20 lasta ja 4 aikuista aina paikalla. Jos olisin jäänyt kotiin molempien kanssa kolmeksi vuodeksi, ei minulla olisi työpaikkaa.
Työnantajani on läpikäynyt useita organisaatiouudistuksia, joiden aikana positioita on uudelleenjärjestelty ihan ylimmästä johdosta alaspäin. Jos olisin jäänyt kotiin, ei kukaan nykyjohdosta oikein edes tietäisi kuka ja millainen olen ja mitä osaan, kollegat olisivat edenneet ja minä en, luultavasti minulla ei olisi järkevää työtä, mihin palaisin sitten puolentoista vuoden päästä ja mahdollisissa seuraavissa neuvotteluissa se olisi exit. Työnhaku tilanteessa, missä määrää työnantajan markkinat, ei olisi helppoa, sillä olisin yksi kymmenistä - sadoista hakijoista, monella muulla ei olisi niitä kuuden vuoden lepotaukoja CV:ssään ja enemmän työvuosia ammattitaitoa todistamaan. Ja ollaan rehellisiä: on täysin naivia kuvitella työntantajien arvostavan kotiäitiyttä ja "sen aikana hankittuja organisointikykyjä".. Näin se ei vain mene. Kotiäitiysvuodet on ehkä lapselle mukavia ja leppoisia, äidille se on luoti omaan jalkaan. (jatkuu alla)
Meidän lapset on menneet hoitoon 6- ja 4-vuotiaina. Meidän paras päätös ikinä oli panostaa perheeseen. Kummallakin tuli joka tapauksessa yyteet. Olisi se lojaalisuus työnantajaa kohtaam ollut ihan typeryyden huippu. Nyt ollaan jo ihan muualla töissä.
T. Akateeminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdestä johtajasta riittää nyt esikuvaksi monelle kotiäidille kymmeniksi vuosiksi. Hienosti naisjohtaja kiersi kysymyksen rengasskandaalista.
No, ainakin hän todistaa, että yhtälö on täysin mahdollinen. Kun te väittätte vastakkaista ilman mitään evidenssiä.
Sitä paitsi, hän on vasta tulossa Nokialle duuniin, miksi edes oletat hänen kommentoivan skandaalia, joka on tapahtunut ennen hänen aikaansa.
:D Hän on ollut hallituksen jäsen skandaalin aikana. Huomasitko, että kyseessä oli naisen tekemä juttu? Fanitusta, jalustalle nostamista, ei asiaa.
Hallituksen jäsenillä ei ole voinut olla tietoa tutkimustulosten vääristelystä. Toimivalla johdolla EHKÄ, ei hallituksella.
Voit olla mitä mieltä haluat jutusta, journalismikritiikistä tässä ei nyt ole puhe.
Vaan siitä, että kotiäitiys ei ole välttämättä tuhoisaa uralle.
Hallituksellahan se tieto juuri on.
Jos hallitus ei tiedä yrityksen asioista niin se on täysin kykenemätön hallitus
Hallitus tietää budjetista, varainkäytöstä, toimintasuunnitelmista, henkilöstösuunnitelmista, strategioista jne.
Muttei hallitusta informoida siitä, jos joku tuotekehittelyssä aikoo tehdä laittomuuksia. Niistä vaietaan visusti.
Haloo, jotain järkeä luuloihin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita vielä kerran "kova mimmi" ja oksennan.
Onko pörssiyhtiön naisjohtaja sinusta hienointa maailmassa? Onko nyt epätasa-arvo pörssiyhtiöissä, noissa tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kotiluolissa, korjattu kuntoon kun siellä on yksi lapsia pykännyt kotiäiti?
Kova mimmi kova mimmi kova mimmi.
Nyt järki käteen siellä!
Tässä EI EDES PUHUTTU nyt sukupuolitasa-arvosta, jossa todella on vielä työsarkaa ja paljon.
Mutta jopa sinun luulisi ymmärtävän, että JUURI tasa-arvoon kuuluu, että naisille perinteisesti kuuluvia hommia arvostetaan. Eli myös kotiäitiyttä. Ettei sitä katsota toisarvoiseksi hommeliksi, jonka varjolla naisten työura voidaan pitää huonona ja palkka pienenä.
On todella vanhanaikaista feminismiä ajatella, että ainoastaan palkkatyö on arvokasta. Sanoisinpa jopa sovinistista.
Omien lasten hoitaminen ei ole työtä eikä sitä pidäkkään kenenkään muun arvostaa pätkääkään. Sen enempää kuin oman kodin siivoamista tai paskalla käymistä.
Menee aivan naurettavaksi kko keskustelu jos oikeasti vertaat oikeata työtä johonkin kotona olemiseen omien lapsien kanssa.
SUN ei sitten muuten pidä meuhkata tasa-arvosta enää lainkaan. Sen verran sovinisti olet.
MOT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kannatan sitä, että miesten pitäisi myös antaa tai velvoittaa ottamaan osaa vuorostaan lasten kotihoitoon. Se on keino sekä lähentää isäsuhdetta lapselle, että lopulta saada naisten palkkoja ylöspäin, kun äitiydestä ja hoitovapaista ja sairaslomista koostuviin kustannuksiin joutuisivat myös miesvaltaiset alat osallistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä kannatan sitä, että miesten pitäisi myös antaa tai velvoittaa ottamaan osaa vuorostaan lasten kotihoitoon. Se on keino sekä lähentää isäsuhdetta lapselle, että lopulta saada naisten palkkoja ylöspäin, kun äitiydestä ja hoitovapaista ja sairaslomista koostuviin kustannuksiin joutuisivat myös miesvaltaiset alat osallistumaan.
Parempi olisi, jos yhteisöverolla maksettaisiin nämä kulut. Vähemmän ehkä aikaa olla hoitovapaalla, mutta enemmän joustoa työelämään? Ja sitä joustoa kaipaavat muutkin kuin vain perheelliset. Ja siitä hyötyisivät kaikki alat ja kaikki työntekijät, että olisi yhteinen potti josta jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hillen vanhin lapsi on kolmikymppinen, joten Hille on ollut kotiäitinä 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa. Juu, ajat olivat silloin vähän toiset. Nykyään olisi itsemurha jäädä koulutetulle äidille heti valmistumisen jälkeen kotiäidiksi viideksi vuodeksi.
Oletko ihan sekaisin?
Vilkaisepa 90-luvun alun työttömyysprosentteja ja tule sitten pyytämään kommenttiasi anteeksi.
Ihan ohiksena totean, että minä ymmärsin kommentin ihan eri tavalla kuin sinä. Luulen, että kommentoija yritti tarkoittaa sitä, miten ilmapiiri ja suhtautuminen kotiäiteyteen, uraan, koulutukseen ym. on muuttunut 30 vuodessa. Myös rakenteelliset uudistukset (mm. koulutusjärjestelmä) ovat muuttuneet noista ajoista todella paljon.
Jos nyt puhutaan vastavalmistuneen työllistymisestä, niin ei, se ei ollut todellakaan helppoa 1990-luvun lamankaan aikaan. Naisten kotiäitiyttä ei arvostettu silloin sen enempää kuin nytkään ja pätkätyöt olivat yleisiä. Itse lopetin yliopisto-opinnot 1991, ja roikuin viisi vuotta pätkätöissä työnantajallani, ennen kuin minut vakinaistettiin.
Myös päivähoitopaikan saaminen saattoi olla siihen aikaan vaikeaa, koska työtä saaneenkin saattoi hankalaa saada lapsia tarhaan. Se oli ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta se!
Ja todella siis töistä oli pula. Eiköhän se äitiysloman jälkeen töihin paluu riipu ennen kaikkea työllisyystilanteesta.
Joten toden totta, teillä tuntuu olevan hyvin huonot lähihistorian tiedot, jos kuvittelette töihinpaluun olevan NYT jotenkin huomattavasti vaikeampaa kuin silloin. Se on kuulkaa helpompaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita vielä kerran "kova mimmi" ja oksennan.
Onko pörssiyhtiön naisjohtaja sinusta hienointa maailmassa? Onko nyt epätasa-arvo pörssiyhtiöissä, noissa tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kotiluolissa, korjattu kuntoon kun siellä on yksi lapsia pykännyt kotiäiti?
Kova mimmi kova mimmi kova mimmi.
Nyt järki käteen siellä!
Tässä EI EDES PUHUTTU nyt sukupuolitasa-arvosta, jossa todella on vielä työsarkaa ja paljon.
Mutta jopa sinun luulisi ymmärtävän, että JUURI tasa-arvoon kuuluu, että naisille perinteisesti kuuluvia hommia arvostetaan. Eli myös kotiäitiyttä. Ettei sitä katsota toisarvoiseksi hommeliksi, jonka varjolla naisten työura voidaan pitää huonona ja palkka pienenä.
On todella vanhanaikaista feminismiä ajatella, että ainoastaan palkkatyö on arvokasta. Sanoisinpa jopa sovinistista.
Omien lasten hoitaminen ei ole työtä eikä sitä pidäkkään kenenkään muun arvostaa pätkääkään. Sen enempää kuin oman kodin siivoamista tai paskalla käymistä.
Menee aivan naurettavaksi kko keskustelu jos oikeasti vertaat oikeata työtä johonkin kotona olemiseen omien lapsien kanssa.
En ole tuo, jota yllä lainaat mutta olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä ja on hienosti sanottu tuo vanhanaikainen feminismi. Olen ajatellut mielessäni näin pitkään, mutten ole saanut kiteytettyä sitä yhtä hyvin. 60-70-lukujen naisten emansipaatio oli nimenomaan sellaista että naisesta piti tulla mies miesten joukkoon, jotta nainen sai täysivaltaisen kansalaisuuden ja aseman.
Nykyaikaisempi tapa tasa-arvoon olisi mielestäni se, että naiselliset puolet yhteiskunnassa nähtäisiin yhtä arvokkaina kuin miehiset. Tasa-arvon ei missään tapauksessa pitäisi tarkoittaa sitä, että lastenhoito, opetus tai hoito-/lääketiede ovat vähemmän arvokkaita asioita kuin tekniikka tai sotateollisuus, vain sen tähden että ensimmäiset ovat naisellisia aloja ja jälkimmäiset maskuliinisia. Pieniä hyviä merkkejä on ilmassa, että uudenajan tasa-arvo voisi tuoda maailmaan enemmän pehmeitä arvoja, joilla pelastetaan lasten lapsuus, suojellaan ympäristöä ja maapallon tulevaisuutta ja saadaan parannettua elinoloja köyhillä alueilla, esim. Afrikassa.
Edelleen on ikävä kyllä näitä ihmisiä, myös naisia, joiden mielestä kaikki tällainen on pehmojen naisten hömppää ja Ville Niinistön kaltaiset miehetkin ovat naisia, "akkoja". Sini Saarelat ovat hihhuleita ja vain autoteollisuus ja porno ovat kovia juttuja. Maailma muuttuu hitaasti mutta luojalle kiitos muuttuu ja pörssiyhtiöiden johtajina tulee olemaan sekä naisia että miehiä, jotka ovat hoitaneet kotona omia lapsiaan. Miehiä, joiden mielestä se on kunniakas asia.
Minusta naisvaltaisten alojen töiden arvostusta ei pidä verrata omien lasten hoitamiseen sen paremmin kuin muuhunkaan kodinhoitoon. Kodin ja lasten hoitaminen tehdään oman perheen hyväksi, palkkatyö taas tehdään ulkopuolisen tahon hyväksi ja siksi tuo kyseinen ulkopuolinen taho maksaa siitä palkkaa. Omista lapsista ja kodista huolehtiminen kuuluu lähtökohtaisesti ihan kaikille sukupuolesta ja työssäkäymisestä riippumatta. Kotiäiteys on perheen sisäinen työnjakovalinta, jota ei tarvitse ulkopuolisten erikseen arvostaa tai jättää arvostamatta sen paremmin kuin mitään muitakaan perheen sisäisiä päätöksiä.
Olen samaa mieltä vain siinä, että lapsista huolehtimisen PITÄISI kuulua myös isille.
Mutta jos nyt kaivat pääsi sieltä pilvestä esiin ja perehdyt faktoihin, niin ehkä ymmärrät, miksi se ei ole naisille yhdentekevä asia, miten kotiäitiytä arvostetaan.
Jos tuo sinun asenteesi, että se on ihan sama, kasvattaako lapsia vai moppaa parkettia kotona yleistyy, niin se karahtaa suoraan naisten nilkkaan. Ja lasten, joiden kotihoito vähenee samaa tahtia.
Joten mietipä vielä uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita vielä kerran "kova mimmi" ja oksennan.
Onko pörssiyhtiön naisjohtaja sinusta hienointa maailmassa? Onko nyt epätasa-arvo pörssiyhtiöissä, noissa tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kotiluolissa, korjattu kuntoon kun siellä on yksi lapsia pykännyt kotiäiti?
Kova mimmi kova mimmi kova mimmi.
Nyt järki käteen siellä!
Tässä EI EDES PUHUTTU nyt sukupuolitasa-arvosta, jossa todella on vielä työsarkaa ja paljon.
Mutta jopa sinun luulisi ymmärtävän, että JUURI tasa-arvoon kuuluu, että naisille perinteisesti kuuluvia hommia arvostetaan. Eli myös kotiäitiyttä. Ettei sitä katsota toisarvoiseksi hommeliksi, jonka varjolla naisten työura voidaan pitää huonona ja palkka pienenä.
On todella vanhanaikaista feminismiä ajatella, että ainoastaan palkkatyö on arvokasta. Sanoisinpa jopa sovinistista.
Omien lasten hoitaminen ei ole työtä eikä sitä pidäkkään kenenkään muun arvostaa pätkääkään. Sen enempää kuin oman kodin siivoamista tai paskalla käymistä.
Menee aivan naurettavaksi kko keskustelu jos oikeasti vertaat oikeata työtä johonkin kotona olemiseen omien lapsien kanssa.
En ole tuo, jota yllä lainaat mutta olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä ja on hienosti sanottu tuo vanhanaikainen feminismi. Olen ajatellut mielessäni näin pitkään, mutten ole saanut kiteytettyä sitä yhtä hyvin. 60-70-lukujen naisten emansipaatio oli nimenomaan sellaista että naisesta piti tulla mies miesten joukkoon, jotta nainen sai täysivaltaisen kansalaisuuden ja aseman.
Nykyaikaisempi tapa tasa-arvoon olisi mielestäni se, että naiselliset puolet yhteiskunnassa nähtäisiin yhtä arvokkaina kuin miehiset. Tasa-arvon ei missään tapauksessa pitäisi tarkoittaa sitä, että lastenhoito, opetus tai hoito-/lääketiede ovat vähemmän arvokkaita asioita kuin tekniikka tai sotateollisuus, vain sen tähden että ensimmäiset ovat naisellisia aloja ja jälkimmäiset maskuliinisia. Pieniä hyviä merkkejä on ilmassa, että uudenajan tasa-arvo voisi tuoda maailmaan enemmän pehmeitä arvoja, joilla pelastetaan lasten lapsuus, suojellaan ympäristöä ja maapallon tulevaisuutta ja saadaan parannettua elinoloja köyhillä alueilla, esim. Afrikassa.
Edelleen on ikävä kyllä näitä ihmisiä, myös naisia, joiden mielestä kaikki tällainen on pehmojen naisten hömppää ja Ville Niinistön kaltaiset miehetkin ovat naisia, "akkoja". Sini Saarelat ovat hihhuleita ja vain autoteollisuus ja porno ovat kovia juttuja. Maailma muuttuu hitaasti mutta luojalle kiitos muuttuu ja pörssiyhtiöiden johtajina tulee olemaan sekä naisia että miehiä, jotka ovat hoitaneet kotona omia lapsiaan. Miehiä, joiden mielestä se on kunniakas asia.
Tunge nyt persikkaas ilmaisu "naisellinen ala". Millään muulla ei vedetä tasa-arvoa ja vapautta yhtä nopeasti lokaan ja alas kuin luokittelemalla asioita "naisille sopiviksi ja miehille sopiviksi". Hyi.
Olen feministi ja ylpeä siitä. Minulle feminismi on tasa-arvoa, joka kattaa myös miehet. Ajattelen myös niitä poikia, jotka haluaisivat vaikka opetella ompelemaan, mutta eivät uskalla kun se on "naisten alaa". Ajattele sinäkin. Ihan sama mitä keskiverto "sukupuoli" tekee, ihmiset ovat yksilöjä. Yksilöllä pitää olla vapaus ja se kattaa myös kanssaihmisten arvomaailman ja asenteet.
Vastasin sulle jo pitkästi, mutta siltä varalta, ettet osaa ja jaksa lukea niin pitkää tekstiä, vastaan vähän lyhyemmin:
Lue lainaamasi teksti uudelleen, erityisen ajatuksella. Minäkin olen feministi ja minulle se on myös tasa-arvoa.
Tasa-arvo ei ole sitä, että kiistetään eri alojen välillä vallitsevat sukupuoleen olennaisesti liittyvät arvostuserot. Nämä arvostuserot näkyvät ratkaisevasti myös palkoissa. Se on todellisuutta nykypäivänä.
Tulevaisuudessa todellisuutta toivottavasti ovat naiset ja miehet, jotka voivat saada ansaitsemansa rahan ja arvostuksen aloilla, joita vielä tänään ei osata arvostaa eikä ymmärtää molempien sukupuolten ammateiksi. Nimenomaan elämän feminiininen puoli (kuten lastenhoito, sairaanhoito, opetus, palveluala ja vaikkapa mainitsemasi ompelu) kuuluu sekä naisille että miehille. Samoin maskuliinisempi puoli kuuluu meille kaikille ja pitää olla jokaiselle mahdollista toteuttaa ammatillisesti ja muutenkin.
Jos haluat korvata sanat maskuliininen, feminiininen, miehekäs, naisellinen jollain toisilla termeillä, voit tehdä niin. Nämä ovat kuitenkin ihan valideja termejä toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi Hille aika poikkeusyksilö, joten en vertailisi häntä ns. keskiarvotavikseen. Harvoissa ihmisissä on noin paljon virtaa ja kunnianhimoa. Hän on tehnyt ja saavuttanut elämässään paljon enemmän kuin moni ihminen yhteensä.
Totta kai hän on omanlaisensa.
Pointtihan olikin, että kotiäitiys ei ole niin suuri riskitekijä kuin osa palstalaisista mielellään haluaa väittää, ehkä omia valintojaan legitimoidaksen. Minun siskoni esimerkiksi palasi suoraa vauvalomalta töihin ja esitelmöi suureen ääneen, kuinka HÄN se ei voisi AJATELLAKAAN heittävänsä koulutustaan hukkaan olemalla vaikka vuoden pidempään kotona...
Joku muu kuin Hille taas palaa vähän vähäpätöisempään duuniin ongelmitta hoitovapaan jälkeen. Vaikka lääkäriksi tai osastopäälliköksi vientiyritykseen tai erikoistoimittajaksi tai... kaikki tuntemiani tapauksia.
Eli toki, urakin myös vähän vaihtelee, eivät kaikki ole ihan hillejä sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita vielä kerran "kova mimmi" ja oksennan.
Onko pörssiyhtiön naisjohtaja sinusta hienointa maailmassa? Onko nyt epätasa-arvo pörssiyhtiöissä, noissa tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kotiluolissa, korjattu kuntoon kun siellä on yksi lapsia pykännyt kotiäiti?
Kova mimmi kova mimmi kova mimmi.
Nyt järki käteen siellä!
Tässä EI EDES PUHUTTU nyt sukupuolitasa-arvosta, jossa todella on vielä työsarkaa ja paljon.
Mutta jopa sinun luulisi ymmärtävän, että JUURI tasa-arvoon kuuluu, että naisille perinteisesti kuuluvia hommia arvostetaan. Eli myös kotiäitiyttä. Ettei sitä katsota toisarvoiseksi hommeliksi, jonka varjolla naisten työura voidaan pitää huonona ja palkka pienenä.
On todella vanhanaikaista feminismiä ajatella, että ainoastaan palkkatyö on arvokasta. Sanoisinpa jopa sovinistista.
Omien lasten hoitaminen ei ole työtä eikä sitä pidäkkään kenenkään muun arvostaa pätkääkään. Sen enempää kuin oman kodin siivoamista tai paskalla käymistä.
Menee aivan naurettavaksi kko keskustelu jos oikeasti vertaat oikeata työtä johonkin kotona olemiseen omien lapsien kanssa.
En ole tuo, jota yllä lainaat mutta olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä ja on hienosti sanottu tuo vanhanaikainen feminismi. Olen ajatellut mielessäni näin pitkään, mutten ole saanut kiteytettyä sitä yhtä hyvin. 60-70-lukujen naisten emansipaatio oli nimenomaan sellaista että naisesta piti tulla mies miesten joukkoon, jotta nainen sai täysivaltaisen kansalaisuuden ja aseman.
Nykyaikaisempi tapa tasa-arvoon olisi mielestäni se, että naiselliset puolet yhteiskunnassa nähtäisiin yhtä arvokkaina kuin miehiset. Tasa-arvon ei missään tapauksessa pitäisi tarkoittaa sitä, että lastenhoito, opetus tai hoito-/lääketiede ovat vähemmän arvokkaita asioita kuin tekniikka tai sotateollisuus, vain sen tähden että ensimmäiset ovat naisellisia aloja ja jälkimmäiset maskuliinisia. Pieniä hyviä merkkejä on ilmassa, että uudenajan tasa-arvo voisi tuoda maailmaan enemmän pehmeitä arvoja, joilla pelastetaan lasten lapsuus, suojellaan ympäristöä ja maapallon tulevaisuutta ja saadaan parannettua elinoloja köyhillä alueilla, esim. Afrikassa.
Edelleen on ikävä kyllä näitä ihmisiä, myös naisia, joiden mielestä kaikki tällainen on pehmojen naisten hömppää ja Ville Niinistön kaltaiset miehetkin ovat naisia, "akkoja". Sini Saarelat ovat hihhuleita ja vain autoteollisuus ja porno ovat kovia juttuja. Maailma muuttuu hitaasti mutta luojalle kiitos muuttuu ja pörssiyhtiöiden johtajina tulee olemaan sekä naisia että miehiä, jotka ovat hoitaneet kotona omia lapsiaan. Miehiä, joiden mielestä se on kunniakas asia.
Tunge nyt persikkaas ilmaisu "naisellinen ala". Millään muulla ei vedetä tasa-arvoa ja vapautta yhtä nopeasti lokaan ja alas kuin luokittelemalla asioita "naisille sopiviksi ja miehille sopiviksi". Hyi.
Olen feministi ja ylpeä siitä. Minulle feminismi on tasa-arvoa, joka kattaa myös miehet. Ajattelen myös niitä poikia, jotka haluaisivat vaikka opetella ompelemaan, mutta eivät uskalla kun se on "naisten alaa". Ajattele sinäkin. Ihan sama mitä keskiverto "sukupuoli" tekee, ihmiset ovat yksilöjä. Yksilöllä pitää olla vapaus ja se kattaa myös kanssaihmisten arvomaailman ja asenteet.
boldasin tuolta lainaamastasi tekstistä kohdat, jotka osoittavat, ettet ymmärtänyt lainaamaasi teksiä ollenkaan. Se oli nimenomaan kirjoitus todellisen tasa-arvon ja feminismin puolesta!
Mahtaako hänellä olla sukulaisia, aviomies tai muita läheisiä saman firman johdossa. Todella vaikeaa kuvitella että mikään yksityinen ottaisi 7 vuotta kotona olleen jos on muita vaihtoehtoja, jotka ovat olleet sen koko ajan töissä.
Käytännössä eriytyminen osoittaa nais- ja miesalojen olemassaolon.
Pistä herne pois nenulista, muuten.