Lue keskustelun säännöt.
Suomen ainoa ison pörssiyhtiön naisjohtaja oli kotiäitinä yhteensä seitsemän vuotta. Miettikääs tätä, te kotiäitiyden parjaajat!
29.03.2017 |
Täälläkin koko ajan näkee kommentointia, jossa naiset puukottavat sisariaan ja haukkuvat, että kotiäidin rooliin heittäytyminen on työuralle tuhoisaa ja ammattinsa hukkaan heittämistä.
No juu ei ole. Tai ainakin uraan vaikuttaa moni muukin asia.
Nimittäin lukekaapa vaikka tämän päivän Hesarista Alkon pääjohtajan ja kohta Nokia Renkaiden toimarin Hille Korhosen valinnoista. Mimmi on 55-vuotias, sai kaksi lasta pian valmistuttuaan 25/26-vuotiaana, hoiti heitä viisi vuotta kotona ja uudelleen kuopusta kaksi vuotta 40-vuotiaana.
Ja silti tehnyt poikkeuksellisen kovan uran bisneselämässä.
Että hattua nostan Hillelle, oikeat prioriteetit ja tiukka mimmi!
Kommentit (152)
Tämä kova naisjohtaja rupesi seukkaamaan esimiehensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita vielä kerran "kova mimmi" ja oksennan.
Onko pörssiyhtiön naisjohtaja sinusta hienointa maailmassa? Onko nyt epätasa-arvo pörssiyhtiöissä, noissa tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kotiluolissa, korjattu kuntoon kun siellä on yksi lapsia pykännyt kotiäiti?
Kova mimmi kova mimmi kova mimmi.
Nyt järki käteen siellä!
Tässä EI EDES PUHUTTU nyt sukupuolitasa-arvosta, jossa todella on vielä työsarkaa ja paljon.
Mutta jopa sinun luulisi ymmärtävän, että JUURI tasa-arvoon kuuluu, että naisille perinteisesti kuuluvia hommia arvostetaan. Eli myös kotiäitiyttä. Ettei sitä katsota toisarvoiseksi hommeliksi, jonka varjolla naisten työura voidaan pitää huonona ja palkka pienenä.
On todella vanhanaikaista feminismiä ajatella, että ainoastaan palkkatyö on arvokasta. Sanoisinpa jopa sovinistista.
Omien lasten hoitaminen ei ole työtä eikä sitä pidäkkään kenenkään muun arvostaa pätkääkään. Sen enempää kuin oman kodin siivoamista tai paskalla käymistä.
Menee aivan naurettavaksi kko keskustelu jos oikeasti vertaat oikeata työtä johonkin kotona olemiseen omien lapsien kanssa.
En ole tuo, jota yllä lainaat mutta olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä ja on hienosti sanottu tuo vanhanaikainen feminismi. Olen ajatellut mielessäni näin pitkään, mutten ole saanut kiteytettyä sitä yhtä hyvin. 60-70-lukujen naisten emansipaatio oli nimenomaan sellaista että naisesta piti tulla mies miesten joukkoon, jotta nainen sai täysivaltaisen kansalaisuuden ja aseman.
Nykyaikaisempi tapa tasa-arvoon olisi mielestäni se, että naiselliset puolet yhteiskunnassa nähtäisiin yhtä arvokkaina kuin miehiset. Tasa-arvon ei missään tapauksessa pitäisi tarkoittaa sitä, että lastenhoito, opetus tai hoito-/lääketiede ovat vähemmän arvokkaita asioita kuin tekniikka tai sotateollisuus, vain sen tähden että ensimmäiset ovat naisellisia aloja ja jälkimmäiset maskuliinisia. Pieniä hyviä merkkejä on ilmassa, että uudenajan tasa-arvo voisi tuoda maailmaan enemmän pehmeitä arvoja, joilla pelastetaan lasten lapsuus, suojellaan ympäristöä ja maapallon tulevaisuutta ja saadaan parannettua elinoloja köyhillä alueilla, esim. Afrikassa.
Edelleen on ikävä kyllä näitä ihmisiä, myös naisia, joiden mielestä kaikki tällainen on pehmojen naisten hömppää ja Ville Niinistön kaltaiset miehetkin ovat naisia, "akkoja". Sini Saarelat ovat hihhuleita ja vain autoteollisuus ja porno ovat kovia juttuja. Maailma muuttuu hitaasti mutta luojalle kiitos muuttuu ja pörssiyhtiöiden johtajina tulee olemaan sekä naisia että miehiä, jotka ovat hoitaneet kotona omia lapsiaan. Miehiä, joiden mielestä se on kunniakas asia.
Tämä oli harvinaisen kovaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hillen vanhin lapsi on kolmikymppinen, joten Hille on ollut kotiäitinä 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa. Juu, ajat olivat silloin vähän toiset. Nykyään olisi itsemurha jäädä koulutetulle äidille heti valmistumisen jälkeen kotiäidiksi viideksi vuodeksi.
Oletko ihan sekaisin?
Vilkaisepa 90-luvun alun työttömyysprosentteja ja tule sitten pyytämään kommenttiasi anteeksi.
Ihan ohiksena totean, että minä ymmärsin kommentin ihan eri tavalla kuin sinä. Luulen, että kommentoija yritti tarkoittaa sitä, miten ilmapiiri ja suhtautuminen kotiäiteyteen, uraan, koulutukseen ym. on muuttunut 30 vuodessa. Myös rakenteelliset uudistukset (mm. koulutusjärjestelmä) ovat muuttuneet noista ajoista todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ainakaan ole mitään kotiäiteyttä vastaan, kunhan perhe kustantaa sen itse. Sen sijaan alati kovemmalla äänellä yhteistä rahaa itselleen mankuvat ihmiset ottavat kaaliin, ihan sukupuolesta ja lapsiluvusta riippumatta.
Mikäpäs siinä. Jaetaan samalla eläkerahastojen varat 1-1 maksettujen eläkemaksujen mukaan ja lopetetaan niiden lasten kuppaus jo lähes 30% eläkemaksuilla. Eläkkeeksi riittää omat säästöt ja takuueläke 68 vuoden iässä.
Mainio idea. Nykyiset kolmekymppisethän ei nykysysteemillä niitä eläkerahojaan näe ikinä - suurten ikäluokkien ylisuuret eläkkeet kun syövät useamman sukupolven eläkemaksut. Nykyisille eläkelläisille eläkkeet sen mukaan mitä ovat aikanaan maksaneet ja tuleville sukupolville vapaaehtoinen vakuutuspohjainen järjestelmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita vielä kerran "kova mimmi" ja oksennan.
Onko pörssiyhtiön naisjohtaja sinusta hienointa maailmassa? Onko nyt epätasa-arvo pörssiyhtiöissä, noissa tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kotiluolissa, korjattu kuntoon kun siellä on yksi lapsia pykännyt kotiäiti?
Kova mimmi kova mimmi kova mimmi.
Nyt järki käteen siellä!
Tässä EI EDES PUHUTTU nyt sukupuolitasa-arvosta, jossa todella on vielä työsarkaa ja paljon.
Mutta jopa sinun luulisi ymmärtävän, että JUURI tasa-arvoon kuuluu, että naisille perinteisesti kuuluvia hommia arvostetaan. Eli myös kotiäitiyttä. Ettei sitä katsota toisarvoiseksi hommeliksi, jonka varjolla naisten työura voidaan pitää huonona ja palkka pienenä.
On todella vanhanaikaista feminismiä ajatella, että ainoastaan palkkatyö on arvokasta. Sanoisinpa jopa sovinistista.
Omien lasten hoitaminen ei ole työtä eikä sitä pidäkkään kenenkään muun arvostaa pätkääkään. Sen enempää kuin oman kodin siivoamista tai paskalla käymistä.
Menee aivan naurettavaksi kko keskustelu jos oikeasti vertaat oikeata työtä johonkin kotona olemiseen omien lapsien kanssa.
En ole tuo, jota yllä lainaat mutta olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä ja on hienosti sanottu tuo vanhanaikainen feminismi. Olen ajatellut mielessäni näin pitkään, mutten ole saanut kiteytettyä sitä yhtä hyvin. 60-70-lukujen naisten emansipaatio oli nimenomaan sellaista että naisesta piti tulla mies miesten joukkoon, jotta nainen sai täysivaltaisen kansalaisuuden ja aseman.
Nykyaikaisempi tapa tasa-arvoon olisi mielestäni se, että naiselliset puolet yhteiskunnassa nähtäisiin yhtä arvokkaina kuin miehiset. Tasa-arvon ei missään tapauksessa pitäisi tarkoittaa sitä, että lastenhoito, opetus tai hoito-/lääketiede ovat vähemmän arvokkaita asioita kuin tekniikka tai sotateollisuus, vain sen tähden että ensimmäiset ovat naisellisia aloja ja jälkimmäiset maskuliinisia. Pieniä hyviä merkkejä on ilmassa, että uudenajan tasa-arvo voisi tuoda maailmaan enemmän pehmeitä arvoja, joilla pelastetaan lasten lapsuus, suojellaan ympäristöä ja maapallon tulevaisuutta ja saadaan parannettua elinoloja köyhillä alueilla, esim. Afrikassa.
Edelleen on ikävä kyllä näitä ihmisiä, myös naisia, joiden mielestä kaikki tällainen on pehmojen naisten hömppää ja Ville Niinistön kaltaiset miehetkin ovat naisia, "akkoja". Sini Saarelat ovat hihhuleita ja vain autoteollisuus ja porno ovat kovia juttuja. Maailma muuttuu hitaasti mutta luojalle kiitos muuttuu ja pörssiyhtiöiden johtajina tulee olemaan sekä naisia että miehiä, jotka ovat hoitaneet kotona omia lapsiaan. Miehiä, joiden mielestä se on kunniakas asia.
Minusta naisvaltaisten alojen töiden arvostusta ei pidä verrata omien lasten hoitamiseen sen paremmin kuin muuhunkaan kodinhoitoon. Kodin ja lasten hoitaminen tehdään oman perheen hyväksi, palkkatyö taas tehdään ulkopuolisen tahon hyväksi ja siksi tuo kyseinen ulkopuolinen taho maksaa siitä palkkaa. Omista lapsista ja kodista huolehtiminen kuuluu lähtökohtaisesti ihan kaikille sukupuolesta ja työssäkäymisestä riippumatta. Kotiäiteys on perheen sisäinen työnjakovalinta, jota ei tarvitse ulkopuolisten erikseen arvostaa tai jättää arvostamatta sen paremmin kuin mitään muitakaan perheen sisäisiä päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä hyvä esimerkki kuinka uran ja kotiäitiyden voi yhdistää.
Kyvyistähän se on kiinni. Niitä ei voi jakaa tasa-arvoisesti, vaikka kuinka vinguttaisiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita vielä kerran "kova mimmi" ja oksennan.
Onko pörssiyhtiön naisjohtaja sinusta hienointa maailmassa? Onko nyt epätasa-arvo pörssiyhtiöissä, noissa tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kotiluolissa, korjattu kuntoon kun siellä on yksi lapsia pykännyt kotiäiti?
Kova mimmi kova mimmi kova mimmi.
Nyt järki käteen siellä!
Tässä EI EDES PUHUTTU nyt sukupuolitasa-arvosta, jossa todella on vielä työsarkaa ja paljon.
Mutta jopa sinun luulisi ymmärtävän, että JUURI tasa-arvoon kuuluu, että naisille perinteisesti kuuluvia hommia arvostetaan. Eli myös kotiäitiyttä. Ettei sitä katsota toisarvoiseksi hommeliksi, jonka varjolla naisten työura voidaan pitää huonona ja palkka pienenä.
On todella vanhanaikaista feminismiä ajatella, että ainoastaan palkkatyö on arvokasta. Sanoisinpa jopa sovinistista.
Omien lasten hoitaminen ei ole työtä eikä sitä pidäkkään kenenkään muun arvostaa pätkääkään. Sen enempää kuin oman kodin siivoamista tai paskalla käymistä.
Menee aivan naurettavaksi kko keskustelu jos oikeasti vertaat oikeata työtä johonkin kotona olemiseen omien lapsien kanssa.
En ole tuo, jota yllä lainaat mutta olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä ja on hienosti sanottu tuo vanhanaikainen feminismi. Olen ajatellut mielessäni näin pitkään, mutten ole saanut kiteytettyä sitä yhtä hyvin. 60-70-lukujen naisten emansipaatio oli nimenomaan sellaista että naisesta piti tulla mies miesten joukkoon, jotta nainen sai täysivaltaisen kansalaisuuden ja aseman.
Nykyaikaisempi tapa tasa-arvoon olisi mielestäni se, että naiselliset puolet yhteiskunnassa nähtäisiin yhtä arvokkaina kuin miehiset. Tasa-arvon ei missään tapauksessa pitäisi tarkoittaa sitä, että lastenhoito, opetus tai hoito-/lääketiede ovat vähemmän arvokkaita asioita kuin tekniikka tai sotateollisuus, vain sen tähden että ensimmäiset ovat naisellisia aloja ja jälkimmäiset maskuliinisia. Pieniä hyviä merkkejä on ilmassa, että uudenajan tasa-arvo voisi tuoda maailmaan enemmän pehmeitä arvoja, joilla pelastetaan lasten lapsuus, suojellaan ympäristöä ja maapallon tulevaisuutta ja saadaan parannettua elinoloja köyhillä alueilla, esim. Afrikassa.
Edelleen on ikävä kyllä näitä ihmisiä, myös naisia, joiden mielestä kaikki tällainen on pehmojen naisten hömppää ja Ville Niinistön kaltaiset miehetkin ovat naisia, "akkoja". Sini Saarelat ovat hihhuleita ja vain autoteollisuus ja porno ovat kovia juttuja. Maailma muuttuu hitaasti mutta luojalle kiitos muuttuu ja pörssiyhtiöiden johtajina tulee olemaan sekä naisia että miehiä, jotka ovat hoitaneet kotona omia lapsiaan. Miehiä, joiden mielestä se on kunniakas asia.
Minusta naisvaltaisten alojen töiden arvostusta ei pidä verrata omien lasten hoitamiseen sen paremmin kuin muuhunkaan kodinhoitoon. Kodin ja lasten hoitaminen tehdään oman perheen hyväksi, palkkatyö taas tehdään ulkopuolisen tahon hyväksi ja siksi tuo kyseinen ulkopuolinen taho maksaa siitä palkkaa. Omista lapsista ja kodista huolehtiminen kuuluu lähtökohtaisesti ihan kaikille sukupuolesta ja työssäkäymisestä riippumatta. Kotiäiteys on perheen sisäinen työnjakovalinta, jota ei tarvitse ulkopuolisten erikseen arvostaa tai jättää arvostamatta sen paremmin kuin mitään muitakaan perheen sisäisiä päätöksiä.
se on kyllä arvovalinta ja siihen liittyy paljon koko yhteiskuntaa koskevia asioita. Siksi päivähoito/kotihoidontuki/äitiys- ja isyysvapaat ovat esillä paljon mediassa, poliittisessa keskustelussa ja vaaliteemoina. Lastenhoidon järjestäminen ja sen arvostaminen - sekä kotona että hoitopaikoissa tehtävänä työnä - on yhteiskunnallisena kysymyksenä merkittävä. Kokonaisten sukupolvien suotuisan kehityksen turvaaminen on kansakunnalle erittäin merkityksellinen seikka. Se, että sinä pidät sitä vähäpätöisenä ja yksityisenä asiana, ei siitä sellaista tee. Joku perhe voi kuvitella tekevänsä yksityisiä päätöksiä, mutta ne päätökset tehdään aina niissä raameissa, jotka sen hetkinen yhteiskunta taloustilanteineen ja arvoineen tarjoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli n. 2 vuotta oli kotona aina yhdestä lapsesta ennenkuin vei hoitoon. Ihan kohtuullista.
Onhan toi Hille aika poikkeusyksilö, joten en vertailisi häntä ns. keskiarvotavikseen. Harvoissa ihmisissä on noin paljon virtaa ja kunnianhimoa. Hän on tehnyt ja saavuttanut elämässään paljon enemmän kuin moni ihminen yhteensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita vielä kerran "kova mimmi" ja oksennan.
Onko pörssiyhtiön naisjohtaja sinusta hienointa maailmassa? Onko nyt epätasa-arvo pörssiyhtiöissä, noissa tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kotiluolissa, korjattu kuntoon kun siellä on yksi lapsia pykännyt kotiäiti?
Kova mimmi kova mimmi kova mimmi.
Nyt järki käteen siellä!
Tässä EI EDES PUHUTTU nyt sukupuolitasa-arvosta, jossa todella on vielä työsarkaa ja paljon.
Mutta jopa sinun luulisi ymmärtävän, että JUURI tasa-arvoon kuuluu, että naisille perinteisesti kuuluvia hommia arvostetaan. Eli myös kotiäitiyttä. Ettei sitä katsota toisarvoiseksi hommeliksi, jonka varjolla naisten työura voidaan pitää huonona ja palkka pienenä.
On todella vanhanaikaista feminismiä ajatella, että ainoastaan palkkatyö on arvokasta. Sanoisinpa jopa sovinistista.
Omien lasten hoitaminen ei ole työtä eikä sitä pidäkkään kenenkään muun arvostaa pätkääkään. Sen enempää kuin oman kodin siivoamista tai paskalla käymistä.
Menee aivan naurettavaksi kko keskustelu jos oikeasti vertaat oikeata työtä johonkin kotona olemiseen omien lapsien kanssa.
En ole tuo, jota yllä lainaat mutta olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä ja on hienosti sanottu tuo vanhanaikainen feminismi. Olen ajatellut mielessäni näin pitkään, mutten ole saanut kiteytettyä sitä yhtä hyvin. 60-70-lukujen naisten emansipaatio oli nimenomaan sellaista että naisesta piti tulla mies miesten joukkoon, jotta nainen sai täysivaltaisen kansalaisuuden ja aseman.
Nykyaikaisempi tapa tasa-arvoon olisi mielestäni se, että naiselliset puolet yhteiskunnassa nähtäisiin yhtä arvokkaina kuin miehiset. Tasa-arvon ei missään tapauksessa pitäisi tarkoittaa sitä, että lastenhoito, opetus tai hoito-/lääketiede ovat vähemmän arvokkaita asioita kuin tekniikka tai sotateollisuus, vain sen tähden että ensimmäiset ovat naisellisia aloja ja jälkimmäiset maskuliinisia. Pieniä hyviä merkkejä on ilmassa, että uudenajan tasa-arvo voisi tuoda maailmaan enemmän pehmeitä arvoja, joilla pelastetaan lasten lapsuus, suojellaan ympäristöä ja maapallon tulevaisuutta ja saadaan parannettua elinoloja köyhillä alueilla, esim. Afrikassa.
Edelleen on ikävä kyllä näitä ihmisiä, myös naisia, joiden mielestä kaikki tällainen on pehmojen naisten hömppää ja Ville Niinistön kaltaiset miehetkin ovat naisia, "akkoja". Sini Saarelat ovat hihhuleita ja vain autoteollisuus ja porno ovat kovia juttuja. Maailma muuttuu hitaasti mutta luojalle kiitos muuttuu ja pörssiyhtiöiden johtajina tulee olemaan sekä naisia että miehiä, jotka ovat hoitaneet kotona omia lapsiaan. Miehiä, joiden mielestä se on kunniakas asia.
Minusta naisvaltaisten alojen töiden arvostusta ei pidä verrata omien lasten hoitamiseen sen paremmin kuin muuhunkaan kodinhoitoon. Kodin ja lasten hoitaminen tehdään oman perheen hyväksi, palkkatyö taas tehdään ulkopuolisen tahon hyväksi ja siksi tuo kyseinen ulkopuolinen taho maksaa siitä palkkaa. Omista lapsista ja kodista huolehtiminen kuuluu lähtökohtaisesti ihan kaikille sukupuolesta ja työssäkäymisestä riippumatta. Kotiäiteys on perheen sisäinen työnjakovalinta, jota ei tarvitse ulkopuolisten erikseen arvostaa tai jättää arvostamatta sen paremmin kuin mitään muitakaan perheen sisäisiä päätöksiä.
se on kyllä arvovalinta ja siihen liittyy paljon koko yhteiskuntaa koskevia asioita. Siksi päivähoito/kotihoidontuki/äitiys- ja isyysvapaat ovat esillä paljon mediassa, poliittisessa keskustelussa ja vaaliteemoina. Lastenhoidon järjestäminen ja sen arvostaminen - sekä kotona että hoitopaikoissa tehtävänä työnä - on yhteiskunnallisena kysymyksenä merkittävä. Kokonaisten sukupolvien suotuisan kehityksen turvaaminen on kansakunnalle erittäin merkityksellinen seikka. Se, että sinä pidät sitä vähäpätöisenä ja yksityisenä asiana, ei siitä sellaista tee. Joku perhe voi kuvitella tekevänsä yksityisiä päätöksiä, mutta ne päätökset tehdään aina niissä raameissa, jotka sen hetkinen yhteiskunta taloustilanteineen ja arvoineen tarjoaa.
Lasten hoidon muodostama kysymys on aivan oleellinen osa koko yhteiskuntaa. Nykyisellään maassamme kuolevuus on jo kauan sitten ohittanut syntyvyyden, lapsia ei tehdä enää, lastenhoitoa ei arvosteta. Minusta tämä ainakin ole huolestuttavaa kehitystä. Jotta voimme selvitä tulevaisuudessa yhteiskuntamme tuomista velvoitteista jotain on tapahduttava. Joko hyväksytään se, että kun vanhenemme, meitä ei hoideta, tai hyväksymme ison määrä maahanmuuttajia. Voimme myös alkaa arvostaa omia lapsiamme ja heidän parissa tehtävää työtä. Toki on perheen sisäinen asia päättää onko lasten hoito kotona tapahtuvaa työtä vai päiväkodissa, mutta mikäli se perheen valinta on koti, tulisi tätä ratkaisua pitää aivan yhtä arvokkaana kuin päivähoitoratkaisuakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita vielä kerran "kova mimmi" ja oksennan.
Onko pörssiyhtiön naisjohtaja sinusta hienointa maailmassa? Onko nyt epätasa-arvo pörssiyhtiöissä, noissa tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kotiluolissa, korjattu kuntoon kun siellä on yksi lapsia pykännyt kotiäiti?
Kova mimmi kova mimmi kova mimmi.
Nyt järki käteen siellä!
Tässä EI EDES PUHUTTU nyt sukupuolitasa-arvosta, jossa todella on vielä työsarkaa ja paljon.
Mutta jopa sinun luulisi ymmärtävän, että JUURI tasa-arvoon kuuluu, että naisille perinteisesti kuuluvia hommia arvostetaan. Eli myös kotiäitiyttä. Ettei sitä katsota toisarvoiseksi hommeliksi, jonka varjolla naisten työura voidaan pitää huonona ja palkka pienenä.
On todella vanhanaikaista feminismiä ajatella, että ainoastaan palkkatyö on arvokasta. Sanoisinpa jopa sovinistista.
Omien lasten hoitaminen ei ole työtä eikä sitä pidäkkään kenenkään muun arvostaa pätkääkään. Sen enempää kuin oman kodin siivoamista tai paskalla käymistä.
Menee aivan naurettavaksi kko keskustelu jos oikeasti vertaat oikeata työtä johonkin kotona olemiseen omien lapsien kanssa.
En ole tuo, jota yllä lainaat mutta olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä ja on hienosti sanottu tuo vanhanaikainen feminismi. Olen ajatellut mielessäni näin pitkään, mutten ole saanut kiteytettyä sitä yhtä hyvin. 60-70-lukujen naisten emansipaatio oli nimenomaan sellaista että naisesta piti tulla mies miesten joukkoon, jotta nainen sai täysivaltaisen kansalaisuuden ja aseman.
Nykyaikaisempi tapa tasa-arvoon olisi mielestäni se, että naiselliset puolet yhteiskunnassa nähtäisiin yhtä arvokkaina kuin miehiset. Tasa-arvon ei missään tapauksessa pitäisi tarkoittaa sitä, että lastenhoito, opetus tai hoito-/lääketiede ovat vähemmän arvokkaita asioita kuin tekniikka tai sotateollisuus, vain sen tähden että ensimmäiset ovat naisellisia aloja ja jälkimmäiset maskuliinisia. Pieniä hyviä merkkejä on ilmassa, että uudenajan tasa-arvo voisi tuoda maailmaan enemmän pehmeitä arvoja, joilla pelastetaan lasten lapsuus, suojellaan ympäristöä ja maapallon tulevaisuutta ja saadaan parannettua elinoloja köyhillä alueilla, esim. Afrikassa.
Edelleen on ikävä kyllä näitä ihmisiä, myös naisia, joiden mielestä kaikki tällainen on pehmojen naisten hömppää ja Ville Niinistön kaltaiset miehetkin ovat naisia, "akkoja". Sini Saarelat ovat hihhuleita ja vain autoteollisuus ja porno ovat kovia juttuja. Maailma muuttuu hitaasti mutta luojalle kiitos muuttuu ja pörssiyhtiöiden johtajina tulee olemaan sekä naisia että miehiä, jotka ovat hoitaneet kotona omia lapsiaan. Miehiä, joiden mielestä se on kunniakas asia.
Tunge nyt persikkaas ilmaisu "naisellinen ala". Millään muulla ei vedetä tasa-arvoa ja vapautta yhtä nopeasti lokaan ja alas kuin luokittelemalla asioita "naisille sopiviksi ja miehille sopiviksi". Hyi.
Olen feministi ja ylpeä siitä. Minulle feminismi on tasa-arvoa, joka kattaa myös miehet. Ajattelen myös niitä poikia, jotka haluaisivat vaikka opetella ompelemaan, mutta eivät uskalla kun se on "naisten alaa". Ajattele sinäkin. Ihan sama mitä keskiverto "sukupuoli" tekee, ihmiset ovat yksilöjä. Yksilöllä pitää olla vapaus ja se kattaa myös kanssaihmisten arvomaailman ja asenteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuopa ei viettänytkään kotona kymmentä vuotta putkeen. Ja veikkaan että huolehti osaamisestaan muutenkin myös kotona olon aikana. Siinä esikuvaa av-palstan mammuleille, tehkääpä sama ;)
Vierailija kirjoitti:
Eli n. 2 vuotta oli kotona aina yhdestä lapsesta ennenkuin vei hoitoon. Ihan kohtuullista.
Jep, mutta aika usein kuulee, että nopeasti muuttuvalla alalla uraa tekevä/johtajaäiti(saati isä!) ei voi jäädä kotiin edes 9 kuukaudeksi vaan lastenteko on unohdettava tai palkattava vauvalle hoitaja kotiin. Ihan kiva kuulla, että se ei mene aina kuitenkaan noin.
Itselläni on kokemusta akateemisesta maailmasta, joka on myös erittäin kilpailtu ja nopeasti etenevä. Tutuissa tutkijoissa on mm 2 äitiä, jotka ovat olleet 2 tai 3 lapsen kanssa kotona sen pari vuotta per lapsi, ja molemmat ovat saaneet opetusviran pian kotonaolon jälkeen tai lasten välissä. Tuttu miestutkija oli yhteensä yli 2v lastensa kanssa kotona ja sai professuurin todella kilpaillulta alalta. Lisääkin vastaavia esimerkkejä on. Itse olen ollut kotona vajaat 2 v per lapsi (2lasta, erilliset 2v) ja olen saanut silti arvostettuja apurahoja, sekä hyviä julkaisuja.
Jokainen tekee omat valintansa, mutta kannattaa kyseenalaistaa tämä joidenkin lanseeraama "totuus", että ura on ohi jos ei vie vauvaa hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinäs näette.
Naisilla on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet menestyä työelämässä. Se on lahjakkuudesta ja motivaatiosta kiinni.
Palkka on miehillä ja naisilla sama. Eri asia on, jos työhaastettelussa naiset arvioivat osaamisensa alhaisemmalle tasolle ja myyvät itsensä halvalla töihin.
Jokaisella naisella on oikeus päättää, ryhtyykö hän perheenäidiksi vai ei.
Ei ole pakko ryhtyä perheenäidiksi.
Kirjoittaa mm. näin:
Miten siirtymä töihin onnistui pitkän kotiäitiyden jälkeen?
”Ei siinä mitään kummallisempaa ollut. Olin yhteydessä yritykseen, jossa olin tehnyt diplomityöni ja kysyin, löytyisikö töitä”, Korhonen kuittaa. Outokummusta löytyi.
Kuinkahan moni nykyään voi 5 vuoden kotiäitiyden jälkeen vain puhelinsoitolla saada duunia alati muuttuvassa maailmassa?
No, moni meistä äitys- ja hoitovapailla olleista ovat itse ja lapsen isän kanssa maksaneet veroja, joita voi ajatella kohdentavan omalle perheelleen. Kun on esim. kumpikin ollut töissä 10-15 vuotta ennen lasten tekoa, niin kyllä siinä on ehtinyt jo sen verran verovaroja kartuttaa, että niistä voi hieman nauttiakin esim. hoitamalla lastaan hetken kotona. Jos näin perheellisenä töitä tekevänä saisi valita sen, mihin omia veroäyrejään käyttäisi, niin esim. työttömille ja muka-työkyvyttömyyseläkkeellä makaaville pummeille en laittaisi latin latia.
Suurin osa töissäkäyvistä aikuisista on kuitenkin jossain vaiheessa elämäänsä perheellisiä. Ainakin toistaiseksi lapsettomat 50-vuotiaat (jotka eivät pääsääntöisesti voi enää lisääntyä) ovat vähemmistöä. Veikkaan, että jos perheettömät ja perheelliset saisivat valita mihin tarkoitukseen maksamiaan veroja käyttäisi, niin lapsettomat vetäis tässä kisassa lopulta lyhyemmän korren. Voihan olla, että jossain vaiheessa tilanne kääntyy niin, että lapsettomia, lisääntymisiän ylittäneitä aikuisia on enemmän kuin lapsiperheitä. Lapsettomien määrähän toki kasvaa koko ajan. Ehkä vielä joskus ollaan myös tilanteessa, jossa kukin saa korvamerkitä ja kohdentaa veronsa haluamallaan tavalla. Sitäpä siis odotellessa...
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on huippukoulutus.
Jep, mutta jutun pointtina onkin, että hyvin koulutettu ihminen voi työllistyä hyviin töihin vaikka on ollut lasten kanssa kotona vähän kauemmin kuin ihan sen minimiajan.
Nyt usein keskustelussa työstä ja lastenhoidosta sekoitetaan usein iloisesti matalasti koulutetut ja/tai työttömät äidit, jotka ovat pitkään kotona ja joiden on (ymmärrettävästi) hankala työllistyä, ja ylipäätään lapsiaan kotona hoitavat äidit, ja todetaan esimerkiksi, että kh-tukia pitää leikata, että saadaan äidit töihin. Vaikka korkeasti koulutetuille äideille /isille muutamasta vuodesta kotona ei välttämättä ole haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ainakaan ole mitään kotiäiteyttä vastaan, kunhan perhe kustantaa sen itse. Sen sijaan alati kovemmalla äänellä yhteistä rahaa itselleen mankuvat ihmiset ottavat kaaliin, ihan sukupuolesta ja lapsiluvusta riippumatta.
Mikäpäs siinä. Jaetaan samalla eläkerahastojen varat 1-1 maksettujen eläkemaksujen mukaan ja lopetetaan niiden lasten kuppaus jo lähes 30% eläkemaksuilla. Eläkkeeksi riittää omat säästöt ja takuueläke 68 vuoden iässä.
Mainio idea. Nykyiset kolmekymppisethän ei nykysysteemillä niitä eläkerahojaan näe ikinä - suurten ikäluokkien ylisuuret eläkkeet kun syövät useamman sukupolven eläkemaksut. Nykyisille eläkelläisille eläkkeet sen mukaan mitä ovat aikanaan maksaneet ja tuleville sukupolville vapaaehtoinen vakuutuspohjainen järjestelmä.
Lisäksi nykyeläkeläiset käyttäkööt omaisuutensa olemiseensa...
En ole tuo, jota yllä lainaat mutta olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä ja on hienosti sanottu tuo vanhanaikainen feminismi. Olen ajatellut mielessäni näin pitkään, mutten ole saanut kiteytettyä sitä yhtä hyvin. 60-70-lukujen naisten emansipaatio oli nimenomaan sellaista että naisesta piti tulla mies miesten joukkoon, jotta nainen sai täysivaltaisen kansalaisuuden ja aseman.
Nykyaikaisempi tapa tasa-arvoon olisi mielestäni se, että naiselliset puolet yhteiskunnassa nähtäisiin yhtä arvokkaina kuin miehiset. Tasa-arvon ei missään tapauksessa pitäisi tarkoittaa sitä, että lastenhoito, opetus tai hoito-/lääketiede ovat vähemmän arvokkaita asioita kuin tekniikka tai sotateollisuus, vain sen tähden että ensimmäiset ovat naisellisia aloja ja jälkimmäiset maskuliinisia. Pieniä hyviä merkkejä on ilmassa, että uudenajan tasa-arvo voisi tuoda maailmaan enemmän pehmeitä arvoja, joilla pelastetaan lasten lapsuus, suojellaan ympäristöä ja maapallon tulevaisuutta ja saadaan parannettua elinoloja köyhillä alueilla, esim. Afrikassa.
Edelleen on ikävä kyllä näitä ihmisiä, myös naisia, joiden mielestä kaikki tällainen on pehmojen naisten hömppää ja Ville Niinistön kaltaiset miehetkin ovat naisia, "akkoja". Sini Saarelat ovat hihhuleita ja vain autoteollisuus ja porno ovat kovia juttuja. Maailma muuttuu hitaasti mutta luojalle kiitos muuttuu ja pörssiyhtiöiden johtajina tulee olemaan sekä naisia että miehiä, jotka ovat hoitaneet kotona omia lapsiaan. Miehiä, joiden mielestä se on kunniakas asia.