Onko väärin käyttää rahat omaan elämiseen ja loikoiluun? Olla jättämättä perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Joku asiantuntijahan tässä hiljattain sanoi, että ihmisen pitäisi käyttää omat varansa eikä laskea, että jättää perintöä.

Minä aion nauttia elämästä tienaamillani rahoilla. En ole tehnyt töitä hulluna vain siksi, että lapset saavat rahani ilmaiseksi. Olen tehnyt töitä, jotta voin toteuttaa haaveitani.

boldasin tuolta tän ajatuksen mikä monilla tuntuu olevan. Hirmu surullista -> usein uhrataan lasten lapsuus siihen uran ja rahan tekemiseen. Vanhemmat eivät ole läsnä. Sitten lapset kasvaa ja ollaan onnellisia kun niistä vihdoin päästään ja voi ruveta ns. vihdoinkin nauttimaan elämästä...

Elämme moraalityhjiössä ja siksi moni ihminen on niin rikki, vaikka materiaalisesti meillä on nykypäivänä enemmän kuin tarpeeksi. Nautinto ei tuo niin syvää tyydytystä kuin hyvä elämä. Nämä kaksi ovat eri asia. 

Sinänsä ihan se ja sama mitä perintöä jää, tärkeintä on henkinen pääoma, jonka kykenee lapsilleen antamaan. 

Käytä itseesi hyvällä omallatunnolla. Mitä järkeä sitä on olla nauttimatta elämästä, jos siihen on mahdollisuus? Ei perinnön jättäminen ole mikään velvollisuus.

Sisarusten kanssa ollaan vanhemmille sanottu, että meitä varten ei tarvi omaisuutta kerätä. Hassatkoon rahat rauhassa, jos niin haluavat.

Ei ole väärin! Minä en ainakin toivon että vanhempani nauttivat vanhuusvuosistaan, onhan sen nyt jokainen ansainnut. Milloinka jos ei silloin?

Jos olet itse jotain saanut tai perinyt, on mielestäni moraalisesti oikein laittaa se myös eteenpäin. Jos on kyse jostain suvun omistuksesta, sen kuuluu pysyä suvulla eikä katketa sinun itsekkyyteesi.

Minusta itse ansaitsemasi rahat voisit käyttää suureksi osaksi. Toisaalta totta on myös se, että sinun sukupolvilla on ollut työpaikkojen suhteen helpompaa kuin nykyisillä polvilla. Eli sinänsä sinä ja lapsesi ette ole samanlaisissa tilanteissa mahdollisukksien suhteen. Voit itse punnita noita juttuja.

Pidä kuitenkin järki päässä! Monikaan meistä ei tiedä kuinka vanhaksi sitä elää ja varakassa siellä loppumetreillä voi tarkoittaa huomattavasti parempaa elämänlaatua ja pidempää kotona oloa, kun voi käyttää tarjolla olevia palveluja. 

Itse en kehtaisi. En itse ole koskaan saanut vanhemmiltani yhtään mitään, mutta omille lapsilleni haluan jättää jotain. En nyt tarkoita että elän itse vedellä ja leivällä, mutten kehtaisi myydä taloa ja törsätä tuottoja sekä säästöjä kokonaan, jättämättä lapsille mitään. Ajat on niin epävarmat nyt ja tulevaisuudessa, ja jos mitenkään pystyn omia lapsiani auttamaan, sen teen. Tärkeää on kuitenkin opettaa ne lapset myös ymmärtämään vähän rahan päällekin (meillä esimerkiksi ollaan hyvin säästäväisiä), ettei käy niin että muksut odottaa kieli pitkällä perintöä ja hassaavat sen hetkessä. Tai no, eihän se kuollutta enää liikuta mutta lasten omalle taloudelle se ei ehkä olisi paras mahdollinen skenaario :D

Mieheni taas on eri mieltä, hän kokee että itse on rahansa ansainnut eikä lapsilla ole osaa eikä arpaa niihin. Hänen isänsä oli samanlainen, appi meinaan sai hyvin suuren perinnön ja hassasi sen täysin itseensä eikä jättänyt lapsilleen mitään. Itse koen, että lapset on itse tänne hankittu heiltä kysymättä, ja siksikin tahdon jotain jättää kuollessani, varsinkin jos tiedän lasteni siitä hyötyvän (eri asia jos itse olisivat miljonäärejä!). Talo nyt varmaan ainakin jää, ellei jotain katastrofaalista tapahdu ja taloa pidä myydä.

Minusta vähän sekä että. Ihmettelisin, jos vanhempani alkaisivat ns. tuhlata kuin viimeistä päivää ennen kuolemaansa ja sit perittävä omaisuus olisi nolla. Mut toisaalta, en todellakaan haluaisi heidän kitkuttavan, jotta me saatais enemmän perintöä. Joku kohtuus, hyvää elämää ansaitsemillaan rahoilla. 

Entäs jos lahjoitat lapsille nyt rahaa, verovapaastihan saa lahjoittaa pieniä summia. Voi olla isompi ilo lapsille NYT kuin se, että saavat enemmän kun kuolet. 

Riippuu meneekö lapsilla hyvin vai huonosti. Jos huonosti, niin silloin sinun pitää helpottaa heidän elämäänsä antamalla heille paljon rahaa, koska itse olet heidät huonosti pärjäämään kasvattanut ja heidän tilansa on sinun syytäsi.

Mun on vaikeaa ymmärtää tätä keskustelua. Jos on lapsia, eikö luonnollisesti halua heille parempaa elämää, varsinkin nyt kun tilanne huononee nuorten osalta jatkuvasti? Jos on itse saanut perintöä, ollut osallisina esim suurten ikäluokkien varallisuuden kartuttamisessa, saanut itsensä koulutettua ja ansaittua hyvässä työssä, osittain ehkä onnella (ja ahkeruudella toki) varallisuutta, MIKSI tätä ei halua OMILLE lapsille jakaa? Mä en kerta kaikkiaan tajua. Tottakai omista rahoistaan pitää nauttia, mutta että oikein miettisi että enpäs jätä lapsille mitään, vaikka toiset kituuttaa huomattavasti vaatimattomammassa elämässä? En ymmärää en sitten pätkääkään. Varsinkin kun se varallisuus on karttunut aiempina vuosina huomattavasti helpommin kuin nyt. Eikö vanhemman tulisi haluta lapsilleen parempaa elämää kuin itselleen?

Itse en saa perintöä, eikä mulla ole lapsia. Mutta jos kuollessani jotain jaettavaa jää, sen saa ystävieni jälkeläiset. Koska mieluummin annan heille kuin tuhlaan joka pennin ja naureskelen nuorempien epäonnelle.

Ei tietenkään ole automaattisesti väärin käyttää rahojaan vain itseensä ja olla jättämättä perintöä. Sehän on valinta ja tietynlainen arvolausuma.

Ymmärrät varmasti sitten myös, ettei ole itsekästä jälkipolviltasikaan se, etteivät osta sulle hautakiveä tai käytä omia rahojaan ostamalla haudallesi kukkia ja kynttilöitä. Hekin vamasti haluavat käyttää omat rahat itseensä, ja ehkä sinusta poiketen, myös lapsiinsa?

Sen verran kannattaisi kuitenkin tilille jättää, ettei tarvitse sossulla maksattaa pieniä hautajaisiasi tai muistotilaisuutta? Toisaalta, ehkei kukaan halua edes järjestää sulle sellaisia? Onhan se aikakin resurssi.

Itse pohtisin vaihtoehtoa jättää omaisuutta lapsenlapsille. Kuitenkin suomen eliniänodotteen ollessa pilvissä, on ne vanhuksen lapset jo siinä iässä, ettei aitoa tarvetta rahalle tai omaisuudelle ole. Sitten taas pienikin pesämuna elämää aloittelevan lapsenlapsen elämään, voi kääntää sen aivan uudelle uralle.

Eli jos haluaa rahoilleen hyötyä ja vaikuttavuutta, niin kannattaa pohtia tuotakin vaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Itse en kehtaisi. En itse ole koskaan saanut vanhemmiltani yhtään mitään, mutta omille lapsilleni haluan jättää jotain. En nyt tarkoita että elän itse vedellä ja leivällä, mutten kehtaisi myydä taloa ja törsätä tuottoja sekä säästöjä kokonaan, jättämättä lapsille mitään. Ajat on niin epävarmat nyt ja tulevaisuudessa, ja jos mitenkään pystyn omia lapsiani auttamaan, sen teen. Tärkeää on kuitenkin opettaa ne lapset myös ymmärtämään vähän rahan päällekin (meillä esimerkiksi ollaan hyvin säästäväisiä), ettei käy niin että muksut odottaa kieli pitkällä perintöä ja hassaavat sen hetkessä. Tai no, eihän se kuollutta enää liikuta mutta lasten omalle taloudelle se ei ehkä olisi paras mahdollinen skenaario :D

Mieheni taas on eri mieltä, hän kokee että itse on rahansa ansainnut eikä lapsilla ole osaa eikä arpaa niihin. Hänen isänsä oli samanlainen, appi meinaan sai hyvin suuren perinnön ja hassasi sen täysin itseensä eikä jättänyt lapsilleen mitään. Itse koen, että lapset on itse tänne hankittu heiltä kysymättä, ja siksikin tahdon jotain jättää kuollessani, varsinkin jos tiedän lasteni siitä hyötyvän (eri asia jos itse olisivat miljonäärejä!). Talo nyt varmaan ainakin jää, ellei jotain katastrofaalista tapahdu ja taloa pidä myydä.

Ajattelen melko samalla tavalla kuin sinä. Vaikka ovatkin jo aikuisia, niin silti koen jotenkin olevani vastuussa heidän pärjäämisestään, koska olen heidät tänne itse halunnut synnyttää. Tuntuisi väärältä käyttää kaikki rahat omaan elämiseen ja loikoiluun.

t.ap

Vierailija kirjoitti:

Itse pohtisin vaihtoehtoa jättää omaisuutta lapsenlapsille. Kuitenkin suomen eliniänodotteen ollessa pilvissä, on ne vanhuksen lapset jo siinä iässä, ettei aitoa tarvetta rahalle tai omaisuudelle ole. Sitten taas pienikin pesämuna elämää aloittelevan lapsenlapsen elämään, voi kääntää sen aivan uudelle uralle.

Eli jos haluaa rahoilleen hyötyä ja vaikuttavuutta, niin kannattaa pohtia tuotakin vaihtoehtoa.

Minulla ei ole lapsenlapsia. Lapseni ovat päättäneet olla hankkimatta omia lapsia, joten en ikinä tule lapsenlapsia saamaan... Se tietenkin harmittaa. Perintö ei myöskään siis jatkaisi ns. suvussa, koska lapsenlapsia ei ole.

t.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kehtaisi. En itse ole koskaan saanut vanhemmiltani yhtään mitään, mutta omille lapsilleni haluan jättää jotain. En nyt tarkoita että elän itse vedellä ja leivällä, mutten kehtaisi myydä taloa ja törsätä tuottoja sekä säästöjä kokonaan, jättämättä lapsille mitään. Ajat on niin epävarmat nyt ja tulevaisuudessa, ja jos mitenkään pystyn omia lapsiani auttamaan, sen teen. Tärkeää on kuitenkin opettaa ne lapset myös ymmärtämään vähän rahan päällekin (meillä esimerkiksi ollaan hyvin säästäväisiä), ettei käy niin että muksut odottaa kieli pitkällä perintöä ja hassaavat sen hetkessä. Tai no, eihän se kuollutta enää liikuta mutta lasten omalle taloudelle se ei ehkä olisi paras mahdollinen skenaario :D

Mieheni taas on eri mieltä, hän kokee että itse on rahansa ansainnut eikä lapsilla ole osaa eikä arpaa niihin. Hänen isänsä oli samanlainen, appi meinaan sai hyvin suuren perinnön ja hassasi sen täysin itseensä eikä jättänyt lapsilleen mitään. Itse koen, että lapset on itse tänne hankittu heiltä kysymättä, ja siksikin tahdon jotain jättää kuollessani, varsinkin jos tiedän lasteni siitä hyötyvän (eri asia jos itse olisivat miljonäärejä!). Talo nyt varmaan ainakin jää, ellei jotain katastrofaalista tapahdu ja taloa pidä myydä.

Ajattelen melko samalla tavalla kuin sinä. Vaikka ovatkin jo aikuisia, niin silti koen jotenkin olevani vastuussa heidän pärjäämisestään, koska olen heidät tänne itse halunnut synnyttää. Tuntuisi väärältä käyttää kaikki rahat omaan elämiseen ja loikoiluun.

t.ap

Älä siis käytä rahoja vain käyttämisen ilosta, vaan käytä tarpeeseen ja suo itsellesi myös pieniä nautintoja. Älä kuitenkaan myöskään tingi oman elämäsi laadusta sen takia, että jää perintöä. Jos rahaa/omaisuutta on oikeasti enemmän kuin tarvitset harkitse tuota ennakkoperintöä/lahjaa.

Itse tienatut rahat voi mun mielestä huoletta käyttää itseensä. Saadut perinnöt sitten ehkä jättäisin lapsille. Siis talot, kesämökit tms.

Ei ole, kun olet ne omalla työlläsi ansainnut. Vähän kiistanalaista voisi olla, jos olisit rahat lastesi työllä hankkinut. Mutta kun näin ei ole, niin totta kai saat käyttää rahasi ihan miten haluat! Nauti! :)

Vanhempani ovat elossa ja heillä on vaarin rakentama mökki. Vaikka se jääkin todennäköisesti perinnöksi, menisi se myyntiin, koska sisarellani ja mulla on omat mökit. Useimmiten perillisiä on enemmän kuin yksi, jolloin vanhempien asunnot ja mökit menevät myyntiin jakamisen helpottamiseksi. Sitä paitsi kuusikymppisillä perillisillä itsellään on silloin yleensä jo kaikki, mitä tarvitsee.

Nykyään vanhukset myyvät jo elinaikanaan talot ja mökit ja muuttavat pienempään kaupunkiasuntoon.

Jos ap:n lapsilla ei ole lapsia eikä tulekaan, niin mitään sukukalleuksia ei kannata säästellä. Jos olisin tilanteessasi, lahjoittaisin lapsilleni nyt vaikka sijoitusasunnon myynnistä saadut rahat ja sanoisin, että tämä oli perintö, loput käytän jäljellä olevan elämäni aikana(0-40v).

Eläisin mukavasti ilman huonoa omaatuntoa. En silti ymmärrä tätä, että oikein yllytetään itsekkyyteen ja rahat on melkein väkipakolla johonkin törsättävä. Työelämä on nykyisin niin epävarmaa, että jos voisin tuolla tavalla jotenkin auttaa lapsia ja lastenlapsia niin auttaisin kyllä. Joskin tärkeää olisi opettaa myös säästäväisyyteen ja sellainen ajattelutapa, että on hyvä pitää jonkinlainen puskurirahasto kriisien varalta eli kaikkea ei laiteta heti haisemaan. Ehkä olen jotenkin curling, mutta kyllä minua puistattaisi ajatus, että vanhempi kylpee rahassa ja lapsi seisoo leipäjonossa...

Vanhemmat on perineet mutta elävät vieläkin. Kumpikin on toki elättänyt mua mutta vähemmän ne jättää kuin on itse saanut. Olen kerinnyt hoitaa omat asuntolainat ja vähän sijoittanutkin ilman vanhempien apua. Nyt keskityn törsäämään kaikkeen kivaan. Ja kivoin törsäyskohde on se, että ainot lapsi tulee miljonääriksi. Tällä hetkellä taas olen itse työtön joten eletään puoliskon kanssa kituuttamalla, eläkesijoituksia ja asuntoa ei viitti realisoida. Totta puhua ei tunnu missään, kun ei vaan yleensäkään viittitä törsätä.