Lue keskustelun säännöt.
Päälle 60v äiti ei halua enää poistua juuri kotoa?
06.02.2025 |
Muistan kun hän vielä oli 50-58v niin kävimme esim yhdessä kirpputoreilla, kahviloissa, hän lähti myös joskus reissuun. Nyt ei lähde enää edes kahvilaan vaikka sanon että maksan. Eikä kirpputoreille. Olen huomannut, että hänen mieliala on alkanut alentua, on säikky ja vaikuttaa yksinäiseltä. Hänellä ei ole juuri läheisiä ystäviä, ainoastaan naapureita ja neki vaihtuu vähän väliä. Onko normaalia, että vähän päälle 60v ei halua käydä enää uusissa paikoissa?
Kommentit (440)
Vierailija kirjoitti:
Juttele suoraan äitisi kanssa. Kai teillä puheyhteys on?
No olen kysynyt suoraan, miksei voisi lähteä esim kahvilaan jos tarjoan, niin syy on aina "ei jaksa, ei viihdy sellaisissa, ei tykkää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, olen 60v ja minulla on työelämää jäljellä vielä 5-6 vuotta riippuen siitä, kumman eläkeiän valitse.
Miksi äitisi ei ole töissä
On ihan normaalia! Kun vihdoinkin saa päättää, mitä tekee, niin ei välttämättä halua pois kotoa yhtään mihinkään. Kirppikset on jo nähty, kahvia voi keittää itse ja televisiosta tulee koko ajan ohjelmaa.
Sinä huomaat mielialan alentumisen, koska mielestäsi noin pitää tapahtua, jos riekkuminen kaupungilla alkaa kyllästyttää. Todellisuudessa äitisi on vain rauhallinen ja onnellinen, että saa elää omaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, olen 60v ja minulla on työelämää jäljellä vielä 5-6 vuotta riippuen siitä, kumman eläkeiän valitse.
Miksi äitisi ei ole töissä
Hänellä on ollut mt ongelmia, mutta ne pitäisi olla hoidossa nyt (lääkitys)
eristäytyminen ja aloitekyvyttömyys ovat muistisairauden oireita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia! Kun vihdoinkin saa päättää, mitä tekee, niin ei välttämättä halua pois kotoa yhtään mihinkään. Kirppikset on jo nähty, kahvia voi keittää itse ja televisiosta tulee koko ajan ohjelmaa.
Sinä huomaat mielialan alentumisen, koska mielestäsi noin pitää tapahtua, jos riekkuminen kaupungilla alkaa kyllästyttää. Todellisuudessa äitisi on vain rauhallinen ja onnellinen, että saa elää omaa elämäänsä.
Musta ei vaikuta niin onnellisilta, esim aina kun kyläilen niin on kauhea "puhetulva" kun ei ole jutellut kenellekään. Vaikuttaa yksinäiseltä. Olen vain huolissani. Tuntuu että uusissa paikoissa käyminen piristäisi häntä, mutta ei.
Jos on erakkoluonne ja on tähän asti tehnyt asioita sinua miellyttääkseen, elänyt kuten ihmisen oletetaan elävän. Nyt on sitten päättänyt, että hän tekee just niin kuin itse haluaa eikä tarvitse enää teeskennellä. Tai sitten vaihtoehtoisesti se entinen äiti on ollut se oikea ja nyt on esimerkiksi masentunut eikä "oma itsensä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
eristäytyminen ja aloitekyvyttömyys ovat muistisairauden oireita
Vai niin. Siinä tapauksessa minulla on ollut useampi vuosikymmen vaikea muistisairaus. Aloin eristäytyä heti kun yhteiskunnalta pystyin. Näiden oireiden lisäksi itsemuisti ei ole vielä alentunut 🤔
Vierailija kirjoitti:
Juttele suoraan äitisi kanssa. Kai teillä puheyhteys on?
Mitä ihmettä?? Miten olisi?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on erakkoluonne ja on tähän asti tehnyt asioita sinua miellyttääkseen, elänyt kuten ihmisen oletetaan elävän. Nyt on sitten päättänyt, että hän tekee just niin kuin itse haluaa eikä tarvitse enää teeskennellä. Tai sitten vaihtoehtoisesti se entinen äiti on ollut se oikea ja nyt on esimerkiksi masentunut eikä "oma itsensä".
Tämä. Minä esitin kompuroiden äitiroolin lapsien ollessa pieniä, mutta kun sain oman vapauteni takaisin, lopetin kaiken mahdollisen kodin ulkopuolisen elämän. Mikä autuus ja rauha! En edes pidä ihmisistä! Ja mitä helvettiä tekisin kirppareilla ja kahvilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on erakkoluonne ja on tähän asti tehnyt asioita sinua miellyttääkseen, elänyt kuten ihmisen oletetaan elävän. Nyt on sitten päättänyt, että hän tekee just niin kuin itse haluaa eikä tarvitse enää teeskennellä. Tai sitten vaihtoehtoisesti se entinen äiti on ollut se oikea ja nyt on esimerkiksi masentunut eikä "oma itsensä".
Tämä. Minä esitin kompuroiden äitiroolin lapsien ollessa pieniä, mutta kun sain oman vapauteni takaisin, lopetin kaiken mahdollisen kodin ulkopuolisen elämän. Mikä autuus ja rauha! En edes pidä ihmisistä! Ja mitä helvettiä tekisin kirppareilla ja kahvilla?
Mutta eikö se ole mielenterveydelle huonoksi, jos on vain jatkuvsti omassa mökissään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole normaalia. Yleensä 60-vuotiaat on vielä työelämässä ja harrastavat asioita. Itse olen 61, ja hyvin aktiivinen. Matkustan yksin ulkomailla usean kerran vuodessa, käyn kulttuuritapahtumissa ja tapaan ihmisiä.
Ehkä hän ei vain pidä sinusta. Ei kaikki lapset ole mukavia ja hyvää seuraa.
Mäkin mieluummin peuhaan miehen kanssa kuin lähden kahville tylsän keski-ikäisen pakkosukulaisen kanssa, jonka elämässä ei tapahdu mitään kiinnostavaa.
Onneksi mun tyttäret on kiinnostavia ja älykkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie se metsään! Ehkä haluaa luonnon rauhaan.
Olen liki seitsemänkymppinen eikä tule mieleenkään jäädä paikoilleen,vaikka en koko ajan kuljekaan joka paikkaan. En ole kovinkaan sosiaalinen,mutta liikun mielelläni.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän ei vain pidä sinusta. Ei kaikki lapset ole mukavia ja hyvää seuraa.
Mäkin mieluummin peuhaan miehen kanssa kuin lähden kahville tylsän keski-ikäisen pakkosukulaisen kanssa, jonka elämässä ei tapahdu mitään kiinnostavaa.
Onneksi mun tyttäret on kiinnostavia ja älykkäitä.
Siis olen hänen ainoa läheinen ja käyn siellä aika usein kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on erakkoluonne ja on tähän asti tehnyt asioita sinua miellyttääkseen, elänyt kuten ihmisen oletetaan elävän. Nyt on sitten päättänyt, että hän tekee just niin kuin itse haluaa eikä tarvitse enää teeskennellä. Tai sitten vaihtoehtoisesti se entinen äiti on ollut se oikea ja nyt on esimerkiksi masentunut eikä "oma itsensä".
Tämä. Minä esitin kompuroiden äitiroolin lapsien ollessa pieniä, mutta kun sain oman vapauteni takaisin, lopetin kaiken mahdollisen kodin ulkopuolisen elämän. Mikä autuus ja rauha! En edes pidä ihmisistä! Ja mitä helvettiä tekisin kirppareilla ja kahvilla?
Mutta eikö se ole mielenterveydelle huonoksi, jos on vain jatkuvsti omassa mökissään?
Miksi olisi, jos se on aidosti se, mistä ihminen tykkää? Eikä tuo varmasti tarkoita, ettei koskaan poistuisi kotoaan, mutta kaikki tuollaiset turhat ihmisten sekaan menemiset voi jättää pois halutessaan. Voi mennä vaikka metsään tai kävellä ympäriinsä tai käväistä lähikaupassa. Eikä siinä, jos ei halua lähteä koskaan mihinkään, niin kuka pakottaa? Enemmän se mielenterveyttä haittaa, jos joutuu tekemään jatkuvasti asioita, joita ei halua tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia! Kun vihdoinkin saa päättää, mitä tekee, niin ei välttämättä halua pois kotoa yhtään mihinkään. Kirppikset on jo nähty, kahvia voi keittää itse ja televisiosta tulee koko ajan ohjelmaa.
Sinä huomaat mielialan alentumisen, koska mielestäsi noin pitää tapahtua, jos riekkuminen kaupungilla alkaa kyllästyttää. Todellisuudessa äitisi on vain rauhallinen ja onnellinen, että saa elää omaa elämäänsä.
Musta ei vaikuta niin onnellisilta, esim aina kun kyläilen niin on kauhea "puhetulva" kun ei ole jutellut kenellekään. Vaikuttaa yksinäiseltä. Olen vain huolissani. Tuntuu että uusissa paikoissa käyminen piristäisi häntä, mutta ei.
Kyse on nyt sinun kokemuksestasi, sinusta äiti ei vaikuta ja sinusta tuntuu, joten ongelma on omassa päässäsi. Äiti ei kelpaa sinulle tuollaisena!
Vierailija kirjoitti:
No ei ole normaalia. Yleensä 60-vuotiaat on vielä työelämässä ja harrastavat asioita. Itse olen 61, ja hyvin aktiivinen. Matkustan yksin ulkomailla usean kerran vuodessa, käyn kulttuuritapahtumissa ja tapaan ihmisiä.
Minä olen 66v, työelämässä edelleen enkä totisesti halua riekkua ympäriinsä nyt, kun on velaton koti ja iso puutarha. Kun 4 vuoden kuluttua jää eläkkeelle, en poistu kotoa mihinkään, tilaan ruuatkin ovelle.
Juttele suoraan äitisi kanssa. Kai teillä puheyhteys on?