Lue keskustelun säännöt.
Ovatko ystäväni kateellisia vai mikä mättää?
26.03.2017 |
Minulla oli ennen muutama vuosi sitten kaksi hyvää ystävää joiden kanssa jaoin ilot ja surut. Kaikki on muuttunut vähitellen kun olen mennyt naimisiin ja saanut lapsen. He viettävät kahdestaan aikaa eivätkä kerro minulle jos käyvät kahvilla tms. Pääsisin kyllä mukaan ja olen ehdottanut tapaamista mutta sanovat ettei tahdo löytyä aikaa. Silti olen törmännyt heihin kaupungilla ja vähän aikaa sitten satuin huomaamaan kuinka toinen näistä "ystävistä" vaihtoi äkkiä suuntaa kun näki minut. En ole ollut ilkeä enkä ole puhunut itsestäni tai lapsesta. Tai sen verran että jos ovat valitelleet omia miehiään, olen vain todennut etten löydä omasta miehestäni vikoja.
Ärsyttääkö heitä kun elämässäni menee hyvin? Olen löytänyt unelmieni miehen, saanut aivan ihanan lapsen ja teen työkseni sitä mistä pidän. En kehuskele näillä mutta toki jos joku kysyy että miten menee, en valehtele vaan vastaan että oikein hyvin menee!
Mainittakoon myös että olen pysynyt hyvässä kunnossa, olen pitkähiuksinen ja hoikka ja pukeudun naisellisesti. Tosin olen aina ollut tällainen.
Mikä mättää? Kyseessä tietenkin kaksi naispuoleista, miehillä tuskin samaa ongelmaa esiintyy.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Ei ap kirjoita itserakkaasti, vaan yrittää antaa selkeän kuvan millainen hän on. Kyllä se on todennäköistä että tuttavat kiusaavat, koska ap:n asiat ovat hyvin. Täälläkin näitä kiusaajia riittää . Mikä siinä on että nainen ei saa olla tyytyväinen omaan elämäänsä ja ulkonäköönsä? Katsokaa kaikki peiliin, jotka tässäkin ketjussa kiusaatte!
Ehkä olisi ollut parempi antaa mahdollisimman selkeä kuva tilanteesta, eikä ap:sta itsestään.
Vai miten ap:n pitkät hiukset liittyivät ystävyyteen? Eiköhän toi nyt ollut selvä, että ap on päättänyt ystävien olevan kateellisia ja nyt listasi aloitukseen kaikki piirteet, jotka hänen mukaansa puoltavat tätä väitettä.
Tällaiset aloitukset ovat vähän..nihkeitä. Ap kertoo oman näkemyksensä asioista oman näkövinkkelinsä mukaan ja toivoo, että me muut kommentoimme sen mukaan. "Oi kyllä selkeästi ystävät olivat kateellisia, hyvä kun pääsit heistä eroon." Kun sitten taas, jos ap:n ystävät olisivat tehneet aloituksen niin se olisi voinut olla hieman erilainen, esim. kokevat sinun muuttuneen tai olet kenties muuten käyttäytynyt loukkaavasti heitä kohtaan. (En epäilisi aloituksen perusteella.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä ihmisistä tulee vähän tylsiä lasten myötä lapsettomien mielestä, plus että heidän kanssaan on äkkiä kovin haastavaa löytää sopivia aikoja tavata. Siksi varmaan kaverisi sopivat keskenään omat tapaamiset.
Vaikutat tylsältä. Sori. Siinä kohtaa jos muut tilittää jotain elämästään, sä et voi sanoa "mun mies ei oo tollanen, se on ihq". Et vaan voi. Se ei ole kateus joka saa noi naiset menemään sua karkuun vaan noi tyhmät kommentit. Siinä kohtaa vaan täytyy lähteä vihaamaan miehiä, edes vähän ja vaikka ihan yleisesti. Ei sun omaa miestä tarvitse haukkua. Mukautua keskusteluihin. Et vaan taida olla heidän kaltainen, ei oikein synkkaa.
Tämän on pakko olla provo. Ei kellään voi olla tuollaista ajatusmaailmaa. Ja suuri osa myötäilevistä kommenteista on selvästi AP:n kirjoittamia. Hohhoijaa.
Ottamatta muuhun kantaa nin miksi kaksi ystävää ei saisi käydä kahdestaan kahvilla. Varsinkin jos ehkä kokevat, että olet erilaisen elämäntilanteen myötä hieman etääntynyt heistä ja heillä on omaakin puhuttavaa.
Mutta ehkä syy on noissa pitkissä hiuksissa, se on varmasti lopulta karkoittanut ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat tylsältä nykyään. Oikeasti, ihmisessä pitää olla vähän särmää. Se särmä voi olla ne makkarat, pösilö mies tai mitä vaan. Ei sillä ole kateuden kanssa mitään tekemistä, mutta semmoinen siloiteltu elämä on tylsää ja tulee mieleen, että on jotain ongelmia itsensä kanssa, jos ei osaa vähän pelleillä omalla kustannuksellaan. Minullakin on joitain ystäviä, jotka on niin täydellisiä. Mies on ihana, lasten kanssa hiekkiksellä on oikeasti kivointa maailmassa, kotona syödään vaan aina terveellistä ruokaa ja räntäsateessakin koiran kanssa virkistyy. Työ on ihanan haasteellista ja naapurihenki mukavaa. Sori. BOORING. Tuommoisten ihmisten kanssa jäykistyy itsekin ja aletaan seurustella muodollisesti. Säröt tekee ihmisestä mielenkiintoisemman. Kaikkein kadehdittavimmat ja hauskimmat ihmiset ovat kaikkea muuta kuin täydellisiä, mutta ovat siinä epätäydellisyydessään täydellisiä ja luovat omaa elämäänsä siinä. Esimerkiksi kadehdin suorastaan tai ainakin ihailen erästä ystävääni, joka on lääkäri, kolmelle eri miehelle lapsi, koti hujan hajan, mutta samalla on nerokas, hauska, nauraa itselleen ja elämälleen, matkustelee, uskaltaa todella elää. Hänen elämänsä ei ole kiiltokuva, mutta omannäköinen ja on rohkea tekemään valintansa, menestyväkin.
Entinen bilehile kirjoitti:
Älä välitä näistä katellisista paskoista. Tässä ketjussa olevista tai niistä sun kahdesta "ystävästäsi".
Juttu on niin, että haukkuvat sinua ja puhuvat keskenään niin paljon paskaa sinusta ETTEIVÄT KERTAKAIKKIAAN KEHTAA KOHDATA SINUA.
Tää on niin nähty.
Minulla se meni niin, että haaveilin eri asioista, kuin ystäväni. Jouduin puolustelemaan haaveitani, enkä koskaan saanut heiltä tukea tai kannustusta. Oltiin siis sellainen bailaava likkaporukka, johon kuului 5 vakituista ja muutama on/off mimmiä.
Pitkä stoori lyhyeksi. Opiskelin haaveammattiini, löysin unelmamiehen joka auttoi minua unelmissani. Emme hankkineet lapsia heti, joten olin vapaa bailaamaan myös ystävieni kanssa. Tai siis olisin ollut. Jos minua olisi pyydetty mukaan. Ei pyydetty edes, vaikka kyselin että oltaisiinko menossa.... Aikani kyselin ja kun vielä mieheni kanssa leffasta tullessamme näimme naikkoset ravintolan terassilla juhlimassa, niin johtopäätökset oli vedettävä.
Akkoja vitutti onnistumiseni. Visioni tulevaisuuden ammatistani, joka vielä osui aivan nappiin. Hyvä tuuri miehen valinnassa ja vielä vaikka (heidän mielestään) olin lykännyt lasten tekoa liikaa, sain pojan ja tytön.
Siis tiedättekö nää tyypit, jotka yrittää torpedoida sun kaikki unelmat alas.
Tyyliin: Aion opiskella xxx-ammatin, koska se kiinnostaa minua ja palkka- sekä työtilanne ovat hyvät.... Vastaukseksi saat kauhean ryöpyn kaikkea negatiivista paskaa. Eukot länkyttää asioista, joista ne ei mitään ymmärrä, sen sijaan että kannustaisivat.
Tai kun ilmoitin, että haluan nauttia mieheni kanssa kahdestaan elämisestä ainakin 5 vuotta, ennen kuin hankimme lapsia sain suorastaan viharyöpyn niskaani. Todennäköisesti en tulisi saamaan lapsia lainkaan, kun lykkään niiden hankkimisen niin myöhään. Tai jos ehkä yhden lapsen saan, se on varmasti vammainen.
Kun ilmoitin, että hankimme asunnon kantakaupungista koska mieheni oli täällä töissä ja minä yliopistolla, niin siitäkin tuli lunta tupaan. Joutuisimme asumaan jossain kopperossa, koska rahamme eivät kummosempaan riittäisi. No ei kai sitä 2 aikuista kopperoa kummosempaa tarvitsekaan. Ja asuntomme arvo pompsahti mukavasti niiden vuosien aikana, kun siinä asuttiin.
Kaikesta mahdollisesta tuli vastalausetta. Vaikka näistä neljästä "ystävästä" 2 on jo eronnut ja kukaan heistä ei oikein ole ammatissaan menestynyt. He ovat joko olleet työttömänä, pätkätöissä tai alipalkattuna-ylikoulutettuna.
No heidän peräänsä en enää kaipaa. Enkä tiedä, vieläkö he ovat tekemisissä keskenään. Minulla on uudet ihanat ystävät, joide kanssa juuri olimme laskettelulomalla Lapissa.
Voihan tossa tosiaan olla kyse kateudesta. Mutta siis kokonainen ystäväporukka olisi sinulle kateellisia, vaikka itsekin sanoit, että haaveilitte aivan eri asioista? Kommentistasi huokuu minäkeskeisyys. Ystäväsi eivät kannustaneet sinua, eivätkä olleet sinulle tukena. Entä olitko sinä heille? Samalla kun elit elämääsi toteuttaen unelmiasi niin miten käyttäydyit ystäviäsi kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ööö hommahan on niin että he eivät ole kateellisia sulle, vaan ajattelevat vaan et susta on tullu perheellinen. ts tylsä, mamma, harmaa. Ja jutut on sen mukaisia. Elätte ihan eri maailmassa nyt. Toisilla vielä hauskaa ja vapaata, huoletonta. Sulla taas sitte sitä... toisenlaista.
Ei saa poiketa porukasta. Ei saa mennä ainakaan paremmin kuin muulla mitattuna joko rahalla, onnellisuudella, hyvinvoinnilla. Ei saa näyttää paremmalta. Pitää olla kiva ja kuunteleva & kannustava ystävä. Jos jollain on jotain enemmän on se toiselta pois... Ja ystäviä piisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et sano kavereillesi suoraan, että heidän käytös on lapsellista?
Onhan se kivempi kyselllä anonyymien mielipide hieman väritettyyn tarinaan, jotta saa vahvistuksen sille ettei varmastikaan itse ole tehnyt mitään väärää, ystävät vain ovat kateellisia.
Tuskin on kateutta. Enemmänkin tekstin aloittaja vaikuttaa pinnalliselta, ja minä ainakaan en henk.koht. jaksa pinnallisia ihmisiä. Ehkä on joo vähän ylimielistä ainakin olettaa heti kyse olevan kateudesta. Kyllä kateus tulee aika nopeasti esille ihmisestä jo ennen oman elämänsä saamista ns. järjestykseen. En osaa sanoa mistä on kyse, mutta en usko että kateudesta.
Täydellinenkin elämä saa olla, eikä se haittaa minua jos se ns. särmä puuttuu, mutta pinnallisen ihmisen kanssa on puuduttava olla ja olo on todella tyhjä tapaamisen jälkeen. Särmikkäät ihmiset ovat kyllä niitä ihmisiä kenen kanssa kokee elävänsä itsekin, joten mieluiten heidänlaistensa kanssa viettää aikaa. Ja täydellistä elämää ei tavallaan ole, sanoisin että se on sitten sitä pinnallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jompikumpi tai molemmat eivat ehka saa yrityksista huolimatta lapsia. Tai harrastavat parinvaihto bileita. Tai bonganneet miehesi Tinderista. Vika ei ole aina sinussa ja kaveripiirin vaihtuminen on normaalia.
Q kirjoitti:
Tuskin on kateutta. Enemmänkin tekstin aloittaja vaikuttaa pinnalliselta, ja minä ainakaan en henk.koht. jaksa pinnallisia ihmisiä. Ehkä on joo vähän ylimielistä ainakin olettaa heti kyse olevan kateudesta. Kyllä kateus tulee aika nopeasti esille ihmisestä jo ennen oman elämänsä saamista ns. järjestykseen. En osaa sanoa mistä on kyse, mutta en usko että kateudesta.
Täydellinenkin elämä saa olla, eikä se haittaa minua jos se ns. särmä puuttuu, mutta pinnallisen ihmisen kanssa on puuduttava olla ja olo on todella tyhjä tapaamisen jälkeen. Särmikkäät ihmiset ovat kyllä niitä ihmisiä kenen kanssa kokee elävänsä itsekin, joten mieluiten heidänlaistensa kanssa viettää aikaa. Ja täydellistä elämää ei tavallaan ole, sanoisin että se on sitten sitä pinnallista.
Q kirjoitti:
Tuskin on kateutta. Enemmänkin tekstin aloittaja vaikuttaa pinnalliselta, ja minä ainakaan en henk.koht. jaksa pinnallisia ihmisiä. Ehkä on joo vähän ylimielistä ainakin olettaa heti kyse olevan kateudesta. Kyllä kateus tulee aika nopeasti esille ihmisestä jo ennen oman elämänsä saamista ns. järjestykseen. En osaa sanoa mistä on kyse, mutta en usko että kateudesta.
Täydellinenkin elämä saa olla, eikä se haittaa minua jos se ns. särmä puuttuu, mutta pinnallisen ihmisen kanssa on puuduttava olla ja olo on todella tyhjä tapaamisen jälkeen. Särmikkäät ihmiset ovat kyllä niitä ihmisiä kenen kanssa kokee elävänsä itsekin, joten mieluiten heidänlaistensa kanssa viettää aikaa. Ja täydellistä elämää ei tavallaan ole, sanoisin että se on sitten sitä pinnallista.
Jep. Hieman omituinen ja itsekeskeinen ajatusmaailma. Jos nämä ystävät ovat niin kateellisia luonteeltaan, että kokevat paremmaksi laittaa välit poikki niin eikö tämä kateus olisi tullut ystävyyden aikana jo aiemmin ilmi. Nämä elämänmuutokset ym. kun kerran olivat tapahtuneett pikkuhiljaa niin luulisi, että näitä kateuden merkkejä olisi siis aimmin jo tullut esiin. Eikä niin että ystävät eivät pidä enää yhteyttä niin siitä automaattinen johtopäätös on, että ystävät ovat niin kateellisia. Ehkä ap:n ystävät olivat hoikan olemuksen, pitkät hiukset ja hyvän parisuhteen kuitenkin jo aiemmin huomanneet.
Onhan se tietysti kivempi itselleen todistella, että muut ovat kateellisia, kuin että esim. joutuisi pohtimaan että voiko olla, että on vaikka omalla käytöksellään karkoittanut ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
XDDDDDDD PITKÄT HIUKSET. Et jumalauta voi olla tosissasi XDDD wau! PITKÄT HIUKSET!
Just ton takia vihaan naisia aina kaikesta kateellisia. Miehillä on ihan eri juttu jos toisella menee hyvin niin sillon kehutaan eikä tollasta ihme noitapiiri pelleilyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainittakoon vielä että ystävillänikin ovat miehet, asunnot, mieluisat työt. Ainut eroavaisuus on lapsi ja että olen naimisissa. Lapsista ystäväni ennen puhuivat paljon että haluavat niin ja niin monta lasta. Itse ajattelin tehdä lapset vasta myöhemmin mutta minuun iskikin todellinen vauvakuume ja sain lapsen ennen heitä. En todellakaan kadehdi lapsettomien elämää, nautin perhe-elämästä :D
Tässä nyt ääneen ihmettelen että mikä on muuttunut. Muiden ystävieni kanssa tätä ei ole ilmennyt, ainoastaan näiden kahden kohdalla ja hyvin nopeasti ja voimakkaasti. Aivan kuin olisin loukannut heitä verisesti.
Ap tässä siis kirjoittelee.
Ja en elä kiiltokuvaelämää, he tietävät rankasta lapsuudestani ja ongelmistani. En todellakaan ole syntynyt kultalusikka suussa. Ulkonäkööni liittyvät asiat mainitsin koska he itse keskustelevat hiuksista ja kuinka pitäisi pudottaa muutama kilo ja sitä ja tätä kynnet ja pylly. Ovat fiksuja mutta puhumme yleensä kaikesta maan ja taivaan väliltä. Hankalaa selittää mitä tarkoitan.
Ja tähän keskusteluun tietty vastasit että sinä olet hoikka ja sinun ei tarvi pudottaa painoa ja ai että kun hiuksetkin on pitkät ja ihanat. :D Ihan toki vain ohi mennen, kuten täydellisestä miehestäkin.
Kuulostat vähän ylimieleiseltä ja siltä ettei ole oikein tilannetajua. Jos minun kaverit valittaa porukalla, että kun heidän miehet ei ikinä siivoa, niin en minä ala kehuskelemaan omalla miehellä, joka hoitaa meillä yleensä perus viikkosiivouksen. Tai kun ystäväni kertoi, että hänelle ja hänen naiseudelleen oli kova pala kun hänen toinen rintansa jouduttiin poistamaan, niin en alkanut kehumaan omia ikäisekseni hyvin säilyneitä rintojani.
Enemmän epäilen että johtuu sinusta, sillä kuulostat hiukan ylimieliseltä ja et tekstisi perusteella kovinkaan mielenkiintoiselta. Ainoa mikä voi vetää todella "kateelliseksi" on lapsi. Jos itse toivoo hartaasti lasta, mutta lapsen saaminen on vähintäänkin haasteellista tai jopa mahdotonta, niin muiden lapsihehkutukset tuntuvat puukoniskuilta. Se on niin jännä se tunne joka tulee. Toisaalta on onnellinen ystävän puolesta, mutta samalla niin kateellinen ja sitten yrittää peittää sitä omaa oloa mitä muiden vauvaonnesta tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat tylsältä. Sori. Siinä kohtaa jos muut tilittää jotain elämästään, sä et voi sanoa "mun mies ei oo tollanen, se on ihq". Et vaan voi. Se ei ole kateus joka saa noi naiset menemään sua karkuun vaan noi tyhmät kommentit. Siinä kohtaa vaan täytyy lähteä vihaamaan miehiä, edes vähän ja vaikka ihan yleisesti. Ei sun omaa miestä tarvitse haukkua. Mukautua keskusteluihin. Et vaan taida olla heidän kaltainen, ei oikein synkkaa.
Minä en ollenkaan ymmärrä tuota naisten tapaa jatkuvasti haukkua miehiä ja omaa miestään. Tosi vastenmielistä touhua.
Eri asia on kertoa yhdelle tai kahdelle ystävälleen jostain tosi ongelmasta ( parisuhdeväkivalta tms) ja pyytää apua.
Mutta sellainen suoranainen " kehuskelu" siitä kenen mies on paskin ja kuka siis joutuu kestämään eniten , saa minut oksennuksen partaalle.
Vierailija kirjoitti:
Joo ihan selvä juttu, ilkeitä ovat. Miksi eivät kerro sinulle että menevät kahville? Puhuvat todennäköisesti kahvilla paskaa sinusta. Todennäköisesti ovat kateellisia, mitä muutakaan tuo olisi? Sano niille suorat sanat, että ei ole pakko olla tekemisissä, mutta tuollainen selän takana kyräily on lapsellista ja haluat sanoutua irti sellaisesta ystävyydestä. Löydät varmaan parempia ystäviä muualta.
Ap puhui juuri itse paskaa kavereistaan. Eli hekin jo löysivät parempaa kuin ap.
Miksi pitäisi olla vaatimaton? Miksi ei saisi iloita ja olla onnellinen siitä mitä on? Ap kuulostaa juuri sellaiselta, joka ei halua omia asioitaan muille tyrkyttää eikä tahallaan aiheuttaa kateutta.
Olen samanlainen ihminen. Kaksi sisartani ovat olleet koko elämänsä ylipainoisia, pulskia. Kyläillessä pidän huolen, että en pue mitään liian tyköistuvaa enkä paljastavaa. En muutenkaan pukeudu kovin rohkeasti, mutta siskojen luona kyläillessä olen vielä varovaisempi. Mulla on hyvä kroppa, ihan mainio. Juuri sellainen, jonka korostamista katsotaan pahalla.
Kerran vahingossa sanoin, että uusi pesukone tuli. Sitä oli revitelty sitten sisarusten ja vanhempien kesken. En siis puhu mistään hankinnoista.
En kerro, että lapset pärjäävät hyvin koulussa. Olen siitä onnellinen, mutta se olisi kehuskelua. Jos jäisi luokalleen tai tulisi huonoja arvosanoja, niin jakaa saisi. Menestystä ei. Se on lasten kautta elämistä.
Onneksi on ystäviä, joiden kanssa voin iloita niistä asioista joista koen iloa.