Lue keskustelun säännöt.
Ovatko ystäväni kateellisia vai mikä mättää?
26.03.2017 |
Minulla oli ennen muutama vuosi sitten kaksi hyvää ystävää joiden kanssa jaoin ilot ja surut. Kaikki on muuttunut vähitellen kun olen mennyt naimisiin ja saanut lapsen. He viettävät kahdestaan aikaa eivätkä kerro minulle jos käyvät kahvilla tms. Pääsisin kyllä mukaan ja olen ehdottanut tapaamista mutta sanovat ettei tahdo löytyä aikaa. Silti olen törmännyt heihin kaupungilla ja vähän aikaa sitten satuin huomaamaan kuinka toinen näistä "ystävistä" vaihtoi äkkiä suuntaa kun näki minut. En ole ollut ilkeä enkä ole puhunut itsestäni tai lapsesta. Tai sen verran että jos ovat valitelleet omia miehiään, olen vain todennut etten löydä omasta miehestäni vikoja.
Ärsyttääkö heitä kun elämässäni menee hyvin? Olen löytänyt unelmieni miehen, saanut aivan ihanan lapsen ja teen työkseni sitä mistä pidän. En kehuskele näillä mutta toki jos joku kysyy että miten menee, en valehtele vaan vastaan että oikein hyvin menee!
Mainittakoon myös että olen pysynyt hyvässä kunnossa, olen pitkähiuksinen ja hoikka ja pukeudun naisellisesti. Tosin olen aina ollut tällainen.
Mikä mättää? Kyseessä tietenkin kaksi naispuoleista, miehillä tuskin samaa ongelmaa esiintyy.
Kommentit (122)
Olet vain todennut? Etkö ole yrittänyt auttaa tai lohduttaa?
Kun toinen kertoo ilmenneestä ongelmasta, olisi hyvä yrittää miettiä yhdessä ratkaisua pulmaan eikä ruveta vain toteamaan, kuinka täydellinen oma mies on. Ehkäpä se toinen kaveri osaa pohtia niitä ongelmien ratkaisumalleja.
Vierailija kirjoitti:
Tai sen verran että jos ovat valitelleet omia miehiään, olen vain todennut etten löydä omasta miehestäni vikoja.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksistanne! Eli tiivistetysti: Olen itserakas täydellisen elämän omaava, onnellinen ja tylsää seuraa oleva nainen :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet vain todennut? Etkö ole yrittänyt auttaa tai lohduttaa?
Kun toinen kertoo ilmenneestä ongelmasta, olisi hyvä yrittää miettiä yhdessä ratkaisua pulmaan eikä ruveta vain toteamaan, kuinka täydellinen oma mies on. Ehkäpä se toinen kaveri osaa pohtia niitä ongelmien ratkaisumalleja.
Vierailija kirjoitti:
Tai sen verran että jos ovat valitelleet omia miehiään, olen vain todennut etten löydä omasta miehestäni vikoja.
.
No tietenkin kuuntelen ja lohdutan mutta yritän ajatella asiaa miehenkin kantilta. Nämä "ystäväni" haukkuvat miehiään vaikka miehet olisivat samassa huoneessa! Ovat siis oikeastaan aika ilkeitä...en tainnut menettää paljoa.
Ap
Ystävyys usein perustuu samanlaiseen elämäntilanteeseen ja ystäväsi nyt nähtävästi kokevat että teillä ei ole tarpeeksi yhteistä jotta ainakaan yhtä läheinen ystävyys kuin ennen voisi jatkua.
Kun ihmiset saavat lapsia, monesti he eivät tämän jälkeen kykene puhumaan juuri mistään muusta kun niistä lapsista. Minulla on pari tällaista kaveria. Ihan kiva heitä on silloin tällöin nähdä, mutta kovin usein en jaksa ja tapaamiset pitää pitää lyhyinä koska en vaan kestä keskustella vain ja ainoastaan heidän jälkikasvustaan. En tiedä oletko tällainen, ehkä et, mutta voi olla että ystävilläsi on samanlaisia kokemuksia muualta ja siksi pelkäävät että sinäkin olet taantunut tälläiseksi mammaksi. Kateuteen en millään jaksa uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu yhtään et kuulosta siltä, että olisit itseäsi täynnä. Kumma juttu.
Miksi et aloittanut kirjoitusta esim. niin että sinulla on kaksi läheistä kaveria ja nyt tuntuu etä välit ovat viilenneet,mitähän syitä tähän voisi olla? Halusit oikein päälleliimata ominaisuuksiasi joiden kuvittelet tukevan tuota kateuskorttia. Totta kai se on sinulle ja olemattomalle itsetunnollesi parempi jäädä siihen luuloon että he ovat vain kateellisia. Jos olisit tarpeeksi kypsä, niin kysyisit heiltä suoraan asiasta. Toisekseen, on ihan mahdollista että esim.olet loukannut heitä jotenkin,tai he eivät vain viihdy seurassasi ja ovat kasvaneet sinusta erilleen. Monet ihmiset kylmettävät välit hiljalleen vanhoihin tuttuihin kun eivät vaan millään viitsisi sanoa suoraan että et kiinnosta. Katso peilii.Et ole yhtään heitä parempi,eikä sinussa ole mitään kadehdittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän pointtisi miesten haukkumisessa. Itsekin yritän mieluummin kertoa muille, mitä kivaa mieheni on tehnyt. Tuntuu, että miesten haukkuminen on joku pakollinen tapa.
En pidä aloitusviestiä itsekkäänä. Siinä kerrotaan itsestä, jotta muut voivat paremmin kuvitella tilanteen. Olisiko pitänyt haukkua itseään vartavasten, ettei vaikuta itsekkäältä?
Ystäväsi eivät ehkä ymmärrä, että haluat ja pystyt tekemään asioita välillä niinkuin ennenkin. Ovat päättäneet puolestasi, ettet enää halua samoja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on muuttunut vähitellen kun olen mennyt naimisiin ja saanut lapsen. En ole ollut ilkeä enkä ole puhunut itsestäni tai lapsesta. Tai sen verran että jos ovat valitelleet omia miehiään, olen vain todennut etten löydä omasta miehestäni vikoja.
Ärsyttääkö heitä kun elämässäni menee hyvin? Olen löytänyt unelmieni miehen, saanut aivan ihanan lapsen ja teen työkseni sitä mistä pidän. En kehuskele näillä mutta toki jos joku kysyy että miten menee, en valehtele vaan vastaan että oikein hyvin menee!
Mainittakoon myös että olen pysynyt hyvässä kunnossa, olen pitkähiuksinen ja hoikka ja pukeudun naisellisesti. Tosin olen aina ollut tällainen.
.
Tiivistin hieman aloitustasi, huomaatko mitään? :D Juu, kaikki muut huomaavat itserakkautesi löyhkän, mutta sinä et sitä tietenkään haista. Yritä siis pärjätä tästä eteenpäin oman ihanuutesi kanssa ja jos tarvitset ystävää, niin katsopa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et sano kavereillesi suoraan, että heidän käytös on lapsellista?
Ei ap kirjoita itserakkaasti, vaan yrittää antaa selkeän kuvan millainen hän on. Kyllä se on todennäköistä että tuttavat kiusaavat, koska ap:n asiat ovat hyvin. Täälläkin näitä kiusaajia riittää . Mikä siinä on että nainen ei saa olla tyytyväinen omaan elämäänsä ja ulkonäköönsä? Katsokaa kaikki peiliin, jotka tässäkin ketjussa kiusaatte!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä he eivät pidä lapsista ja heidän mielestään sinä et ole sama kun sinulla on lapsi, sinä olet nyt joku tylsä äiti-ihminen. Jos noin on, niin ovat pikkusieluisia, epäkypsiä kakkiaisia.
Minä olen huomannut, että silloin on paljon enemmän ystäviä kun menee huonosti. Ihmiset nauttivat, kun saavat kuulla, että jollakulla menee huonommin kuin heillä. Olen päättänyt, etten huoli enää ystäväkseni paskakärpäsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huomannut, että silloin on paljon enemmän ystäviä kun menee huonosti. Ihmiset nauttivat, kun saavat kuulla, että jollakulla menee huonommin kuin heillä. Olen päättänyt, etten huoli enää ystäväkseni paskakärpäsiä.
Hienosti sanottu! Kiitos illan piristyksestä. En ole ap.
Tuntuu ,että nykyisin on aivan unohtunut kehotus ;
"Kilpailkaa toinen toistenne kunnioittamisessa".
Ehkä he ovat tehneet samat kuin minä. Itselläni oli ystävä, jonka kanssa halusin katkaista välit mutta pelkäsin tehdä niin.
Pelkäsin ajatusta, että minut haukutaan ja mustamaalataan tämän ystävän toimesta vuosikausiksi eteenpäin. Niin kuin hän oli tehnyt muillekin entisille ystävilleen, joiden kanssa ystävyys oli päättänyt.
En varsinaisesti odottanut että tällä ystävällä tapahtuu elämänmuutos, jotta irtaantuminen olisi helpompaa. Mutta kieltämättä hänen raskautensa tuli hyvään saumaan. Hän siis kuvitteli minun katkaisseeni välit häneen raskautensa takia, josta hän tietysti teki johtopäätökset että olen kateellinen hänelle. Kateuteni hänen raskaudestaan ja uudesta elämäntilanteesta oli siis hänelle ns. "imarteleva" syy, joten sitä hän jaksoi toitottaa kaikille. En tiedä säästyinkö silti näiltä mustamaalauskampanjoilta. Siis verrattuna siihen, että olisin kertonut todelliset syyt välien katkaisuun niin hän ei olisi varmastikaan säästellyt pahoja puheita minusta. Mutta nyt kun syy oli "kateus" niin se oli jopa ehkä hänen egoaan boostaavaa. Itse taas en niin välitä, jos minusta puhutaan kuinka olen katkaissut välit johonkin kateuden takia, koska mielestäni se on enemmänkin noloa selitellä tollasia. En voisi ottaa tosissaan, jos kuulisin että johonkin on katkaistu välit kateuden takia. Tietysti tällaistakin tapahtuu mutta ainakin henkilöt, jotka minut tuntevat tietävät että se on erittäin omituinen väite ja taas tämä ex-ystävä on itse sairaalloisen kateellinen kaikille.
Kuulostaa varmasti erikoiselta ulkopuolisen korvaan mutta joskus pitää suojella itseään, jos/kun tietää miten ex-ystävällä on tapana käyttäytyä.
Ehkei ap:lla tästä kyse. Mutta harvemmin aikuisiällä varmastikaan kukaan syyttä ystävyyttä katkaisee.
Älä välitä näistä katellisista paskoista. Tässä ketjussa olevista tai niistä sun kahdesta "ystävästäsi".
Juttu on niin, että haukkuvat sinua ja puhuvat keskenään niin paljon paskaa sinusta ETTEIVÄT KERTAKAIKKIAAN KEHTAA KOHDATA SINUA.
Tää on niin nähty.
Minulla se meni niin, että haaveilin eri asioista, kuin ystäväni. Jouduin puolustelemaan haaveitani, enkä koskaan saanut heiltä tukea tai kannustusta. Oltiin siis sellainen bailaava likkaporukka, johon kuului 5 vakituista ja muutama on/off mimmiä.
Pitkä stoori lyhyeksi. Opiskelin haaveammattiini, löysin unelmamiehen joka auttoi minua unelmissani. Emme hankkineet lapsia heti, joten olin vapaa bailaamaan myös ystävieni kanssa. Tai siis olisin ollut. Jos minua olisi pyydetty mukaan. Ei pyydetty edes, vaikka kyselin että oltaisiinko menossa.... Aikani kyselin ja kun vielä mieheni kanssa leffasta tullessamme näimme naikkoset ravintolan terassilla juhlimassa, niin johtopäätökset oli vedettävä.
Akkoja vitutti onnistumiseni. Visioni tulevaisuuden ammatistani, joka vielä osui aivan nappiin. Hyvä tuuri miehen valinnassa ja vielä vaikka (heidän mielestään) olin lykännyt lasten tekoa liikaa, sain pojan ja tytön.
Siis tiedättekö nää tyypit, jotka yrittää torpedoida sun kaikki unelmat alas.
Tyyliin: Aion opiskella xxx-ammatin, koska se kiinnostaa minua ja palkka- sekä työtilanne ovat hyvät.... Vastaukseksi saat kauhean ryöpyn kaikkea negatiivista paskaa. Eukot länkyttää asioista, joista ne ei mitään ymmärrä, sen sijaan että kannustaisivat.
Tai kun ilmoitin, että haluan nauttia mieheni kanssa kahdestaan elämisestä ainakin 5 vuotta, ennen kuin hankimme lapsia sain suorastaan viharyöpyn niskaani. Todennäköisesti en tulisi saamaan lapsia lainkaan, kun lykkään niiden hankkimisen niin myöhään. Tai jos ehkä yhden lapsen saan, se on varmasti vammainen.
Kun ilmoitin, että hankimme asunnon kantakaupungista koska mieheni oli täällä töissä ja minä yliopistolla, niin siitäkin tuli lunta tupaan. Joutuisimme asumaan jossain kopperossa, koska rahamme eivät kummosempaan riittäisi. No ei kai sitä 2 aikuista kopperoa kummosempaa tarvitsekaan. Ja asuntomme arvo pompsahti mukavasti niiden vuosien aikana, kun siinä asuttiin.
Kaikesta mahdollisesta tuli vastalausetta. Vaikka näistä neljästä "ystävästä" 2 on jo eronnut ja kukaan heistä ei oikein ole ammatissaan menestynyt. He ovat joko olleet työttömänä, pätkätöissä tai alipalkattuna-ylikoulutettuna.
No heidän peräänsä en enää kaipaa. Enkä tiedä, vieläkö he ovat tekemisissä keskenään. Minulla on uudet ihanat ystävät, joide kanssa juuri olimme laskettelulomalla Lapissa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huomannut, että silloin on paljon enemmän ystäviä kun menee huonosti. Ihmiset nauttivat, kun saavat kuulla, että jollakulla menee huonommin kuin heillä. Olen päättänyt, etten huoli enää ystäväkseni paskakärpäsiä.
No ei tääkään päde aina. Kun sulla menee huonosti, ei ystäviä löydy silloinkaan koska tukeminen on työlästä ja oma elämä on öiian ihanaa.
Mihin tarvitset heidän hyväksyntäänsä? Olisitko vielä onnellisempi jos tietäisit heidän kadehtivan sinua? Ehkä kyse ei olekaan sinusta, vaan siitä että kavereilla on muuta elämää. Eiväthän he kuitenkaan ole mitään pahaa tehneet, joten anna olla.
Eipä oikein aikusimaista käytöstä ystäviltä. Ei kai tuolle mitään mahda.