Tarjosin yhteiseen kotiin muutavalle nuorelle parille kaikenlaisia tavaroita, mikään ei kelvannut

Ap! Täältä löytyis paljon takkeja! Tosi hyviä, melkein kun käyttämättömiä. On toppatakkeja, villakangastakkeja ja trenssejä. Löytyy eri kokoisia. Minä olen ostanut jo uusia itselleni, mutta voin laittaa nämä kiertoon vaikkapa sulle. Laitapa osoitetta kehiin, niin kärrätään teille! Tai oikeastaan, kai hommaat itse kyydin näille, koska minä hyvää hyvyyttäni sulle nämä vanhat kamani kuitenkin lahjoitan?

Vierailija kirjoitti:

Sanoin jo aikaisemmin, että meillä on jo meidän asuntoon paremmin sopivat tavarat, siksi emme käytä noita enää. Lukekaa ketju ennen kuin alatte kitisemään. Ja edelleen, tavarat on olleet säilytyksessä varastossa, ihan siistiä ja käyttökelpoista tavaraa. Luulisi kelpaavan kun ilmaiseksi saa. Ja kyseinen nuori pari on asunut kyllä omillaan jo useita vuosia tahoillaan, mutta että MIKÄÄN ei kelpaa. Ei edes eteisen matto kelvannut. Ja olivat jo kolmannet nuoret ketkä kieltäytyivät. Ja edelleen, jos väri on se mikä ei miellytä huonekaluissa, niin ne voi vaikka maalata.

Ap

Eli tää pariskunta luultavasti joutuu itsekin osan tavaroistaan luovuttamaan pois, jottei kaikkea ole kaksin kappalein ja sinä vielä tyrkytät heille omiasikin ristiksi?

Haloo. Että olet itsekäs ja tekopyhä mielesi pahoittaja.

Vierailija kirjoitti:

Sanoin jo aikaisemmin, että meillä on jo meidän asuntoon paremmin sopivat tavarat, siksi emme käytä noita enää. Lukekaa ketju ennen kuin alatte kitisemään. Ja edelleen, tavarat on olleet säilytyksessä varastossa, ihan siistiä ja käyttökelpoista tavaraa. Luulisi kelpaavan kun ilmaiseksi saa. Ja kyseinen nuori pari on asunut kyllä omillaan jo useita vuosia tahoillaan, mutta että MIKÄÄN ei kelpaa. Ei edes eteisen matto kelvannut. Ja olivat jo kolmannet nuoret ketkä kieltäytyivät. Ja edelleen, jos väri on se mikä ei miellytä huonekaluissa, niin ne voi vaikka maalata.

Ap

Sinäkö maalaat? Et voi vaatia muita ottamaan omia roiniasi vaivakseen missään muodossa. Piste. Sulla on nyt tasan kaksi vaihtoehtoa:

1. Lakkaa ripustautumasta tunnearvoon ja hankkiudu niistä eroon ihan itse.

2. Ole kuspää ja jätä kuolinpesään muiden vaivoiksi.

Aika tavaran kaupitsee kirjoitti:

Soita hyväntekeväisyysjärjestölle tai kierrätyskeskukseen. Ottavat kaiken myyntikelpoisen myyntiin. Muita voi tarjota vaikka tori.fi:n Annetaan-osastolla.

Kaikilla ei ole säästäväisyyden ja järkevyyden lahjaa. Siksipä ostavat mieluummin sossun laskuun Ikean ö-luokan astioita ja kalusteita kuin ottavat vastaan tai ostavat laadukkaita suomalaisia vanhoja tavaroita.

Kirjahyllyjä ei moukilla ole, sivistyneillä kylläkin - tosin noilla pudokkailla tuskin on kirjallisuus harrastuksena.

Älä välitä. Teit parhaasi ja jos eivät kelvanneet, ei mahda mitään. Itsekään en voi sietää esim. kukkakuvioisia sukulaisten ostamia lakanoita, joten vien ne aina kierrätykseen enkä nykyisin niitä enää saakaan, kun sanon, että on jo liikaa muutenkin...

Jos ne ap:n tavarat on laadukkaita suomalaisia tavaroita, niin miksei hän itse käytä niitä? Joku ristiriita tässä nyt kyllä on. Miksi ap haluaa eroon laadukkaista huonekaluista. Onko hän enties ostanut tilalle Ikean halpiskamaa?

Ja kyllä sun pitäis ottaa ne kukkakuvioiset lakanat vastaan. Herranjestas, eihän se sovi ollenkaan että sanoo laadukkaille ja kauniille lakanoille ei. Kaikki mitä ilmaiseksi saa pitää ottaa suurella kiitollisuudella vastaan. Tai on tuhlaileva ja säästämisestä mitään ymmärtämätön moukka. Eikö vaan? Vai onko sulla joku erioikeus sanoa ei ilmaisille tavaroille?

Tästä ketjusta tuli mieleen oma anoppini, joka kyllä on mulle rakas ja muutenkin ihana ihminen, mutta joskus vaan ei oikein ajattele loppuun asti. Eli kun noin 20 vuotta sitten muutimme mieheni kanssa yhteen ensimmäiseen kotiimme, hurahti anoppini jostain syystä ostelemaan meille kotitaloustavaraa. Kattiloita, astioita, ruokailuvälineitä, lakanoita ja pyyhkeitä, maljakoita, koriste-esineitä jne. Tilanne oli sillä tavalla vähän kiusallinen, kun anopin maku oli ja on edelleen sellainen koukeroita ja kruusausta rakastava, ja minä ja mieheni tykätään enemmän selkeämmästä tyylistä. Vaikka meillä ei nyt niin hirveästi rahaa ollutkaan, niin säästöjä kuitenkin oli sen verran, että olisimme omillammekin päässeet ihan hyvin alkuun. Anoppi kertoi että haluavat auttaa meitä alkuun, kun heitä ei ollut aikanaan kukaan auttanut. Meni aika kauan saada hänet ymmärtämään, että rakastamme ja arvostamme häntä ihan ilman niitä tavaroitakin. Asiassa harmitti ensinnäkin se, että anoppi ja appi tuhlasivat turhaa rahojaan tavaraan ja krääsään, joka usein oli vielä aika heikkolaatuista. Toiseksi, vaikka tarkoitus oli anopilla hyvä, niin sillä että hän kävi omaa "traumaansa" läpi meidän kauttamme, hän tavallaan ryösti meiltä sen ilon, mikä tulee siitä, että hankkii itse omat tavaransa ensimmäiseen kotiinsa. Itse piilottelin mauttomimpia virityksiä kaappeihin, mutta mies oli aika raivona äidilleen ja sanoi aika pahastikin ennen kuin tavaran tulo väheni. Eli itse ainakaan en koskaan tule lapsilleni tuputtamaan mitään heidän koteihinsa, kun se aika tulee. Kysyn toki, miten voin auttaa, mutta en tule olemaan makutuomarina ostoksilla, saatikka tyrkyttää jotain vanhoja rojuja nuorten kotiin.      

Kun itse muutin poikaystävän kanssa yhteen (molemmat muutti lapsuudenkodeista), vanhempani kohteliaasti kysyivät, olisiko jotain, mitä haluaisin ottaa mukaan. Ei tullut mitään pakkoroinaa, vaan esimerkiksi otin minun ja veljeni sängyt (jotka saa liitettyä parisängyksi), johon ostimme sitten vain ison petarin.

Koska poikaystävältä tuli myös joitain huonekaluja, vanhemmat tarjoutuivat maksamaan jotain uutta huonekalua (esim. Sohva, ruokapöytä) meille.

Kaikilla meillä on eri maku ja minusta on ikävää asettaa lapsi asemaan, jossa hänen on joko pakko ottaa vastaan tavaroita, joista hän ei pidä lainkaan tai joutua riitaan vanhempien kanssa.

Voit viedä niitä tavaroita kirpparille tai lahjoittaa esim. facebookin kautta. Ei ne hukkaan mene, kun et nyt marttyyripäissäs niitä polta tai heivaa kaatikselle turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Kummalliseks on vähän mennyt. Mä otin mielelläni vanhempieni vanhoja huonekaluja. Minusta ne oli kivojakin. Niin kuin esimerkiksi sohvapöytä. Maalasin sen vaan valkoiseksi niin hyvä tuli.

Tokikin nuoret on ottaneet mummoloista ym jotain mitä ovat halunneet ja on minullakin. Se on vain tämä vapaaehtoisuus tärkeä seikka, että tuntee olevansa kotonaan:-) kierrätys ja kunnostaminen on hieno juttu.

Tavaraa vain on niin paljon liikkeellä, vaikka ja missä varastoissa ja omakotitaloissa ja toreilla ja kirppareilla.

Jos ne olisivat ottaneet ne tavarat vastaan, niin he olisivat olleet sinun talutusnarussasi vielä vuosien jälkeenkin. Joka kerran kun olisit käynyt heillä, olisit heti kyylännyt, ovatko "lahjat" edelleen tallella vain onko viety taas joku "arvokas" tavara kierrätykseen. Kun itse hankkii, niin saa myös itse päättää, mitä vie kierrätykseen ja mitä ei. Ei oma koti tunnu omalta kodilta, jos siitä on tehty sukulaisten kierrätyskeskus tai peräti kaatopaikka.

Jos pariskunta muuttaa yhteen niin luultavasti kaikkea löytyy jo, jopa tuplakappaleita jos ovat keränneet tavaroita, astioita yms ennen muuttoa. Meille sukulaiset tunki kaikkea kamaa, otettiin toki vastaan mutta myöhemmin anoppi valitti että sisustus on niin sekava ja eriparinen... 

Teit kivasti kun tarjosit tavaroita mutta jos eivät tarvitse/halua niin eivät tarvitse/halua. Kaikki ei halua eriparista tavarapaljoutta. Itse haluaisin kovasti astiat samaa sarjaa ja pyyhkeet samaa väriä, mutta nyt on ne muiden antamat eripariset. Paljon tavaraa jäi äidilleni varastoon, kun ei saatu pieneen kaksioon kaikkea sitä tavaraa. Onpahan varalla sitten mummolassa jos menee jotain rikki :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pinnasänky yhteen muutaville nuorille? Vauvasänkyäkö tarkoitat???

Voihan sen laittaa varastoon odottamaan. Ei ihme että nykyään nuoret ovat maksuvaikeuksissa, kun taloutta ei yhtään osata suunnitella pitkällä tähtäimellä eteenpäin.

Pääkaupunkiseudulla asuinneliöt maksavat vähintään 3000e/m2. Erilliset vuokrattavat pienimmätkin varastokopit alkaen muutaman kympin kuussa.

Kumpi on taloudellisesti järkevämpää? Ostaa/vuokrata neliöitä pinnasängyn (tai minkä tahansa mitä tarvitaan "sitten joskus" säilömiseen vai ostaa omiin tarpeisiinsa sopiva pinnasänky (hinnat alkaen 10e/kpl tori.fi:ssä) sitten kun vauva on todella tulossa ja tiedetään myös millaiseen tilaan sänky tulee sijoittaa?

Onko sinulla matematiikallasi taloudenhallinnassa ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin huolinut...
Etenkin sängyt ja patjat ovat törkyhintaisia.

Anna ne sellaiselle nuorelle, jolla on oikeasti tiukkaa!

Vanhat patjat ovat varsinaisia bakteeripommeja. Minä en anna tai myy kenellekään vanhoja patjojani, ne menevät suoraan kaatikselle.

Vierailija kirjoitti:

Huomasin saman. Toimeentulotuella elävä pariskunta muutti yhteen (18v ikäisiä opintonsa keskeyttäneitä molemmat) ja tarjosin Arctican tavallisia valkoisia käyttämättömiä lautasia ja leipälautasia. Ei kelvanneet. Ikeasta piti hakea, kun oli saatu maksusitoumuskin.

Arcticat olisivat kelvanneet mulle. Ehkä nuoret eivät osaa vielä arvostaa klassikkoja, haluavat omanlaistaan ja oman kodin tyyli on jo mietitty. Ylimääräistä ei mahdu kaappiin odottelemaan eikä halutakaan.

Me oltiin miehen kanssa asuttu jo vuosia omillaan ennen yhteenmuuttoa eikä ihan nuoriakaan enää olla. Muuton aikaan kukaan ei tarjonnut mitään, mutta molempien sukulaiset haluasivat kovasti meille ostaa kodin tavaraa esimerkiksi joululahjaksi. Me ei ihan oikeasti tarvita yhtään mitään! Nytkin on varastossa laatikollinen keittiötavaroita, kun valikoitiin tuplakappaleista parhaat käyttöön. Muutama kulahtanut lakana on menossa tekstiilikierrätykseen, uusia ei todellakaan olla hankkimassa tilalle. Kymmenisen paria lakanoita riittää kahdelle paremmin, kuin hyvin. Sisustusesineille ei ole tarvetta, koska pölyjen pyyhkiminen ei ole kummankaan mielipuuhaa, ja siksi esillä olevat tavarat halutaan pitää minimissä.

Kuten ap itsekin on huomannut, kalusteiden kiertoon laittaminen on vaivalloista. Siksi olen mieluummin ilman vaikka hyllyä tai pöytää siihen asti, kunnes löydän sopivan. Kaikkea ei voi maalata (ja vaikka voisikin, ei kovin kummoisia hionta- ja maalaustöitä kerrostaloasunnossa tehdä) eikä maalitkaan ilmaisia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin saman. Toimeentulotuella elävä pariskunta muutti yhteen (18v ikäisiä opintonsa keskeyttäneitä molemmat) ja tarjosin Arctican tavallisia valkoisia käyttämättömiä lautasia ja leipälautasia. Ei kelvanneet. Ikeasta piti hakea, kun oli saatu maksusitoumuskin.

Arcticat olisivat kelvanneet mulle. Ehkä nuoret eivät osaa vielä arvostaa klassikkoja, haluavat omanlaistaan ja oman kodin tyyli on jo mietitty. Ylimääräistä ei mahdu kaappiin odottelemaan eikä halutakaan.

Tutun 20v pojalle kelpasi Arcticat. Otti koko 12 hengen sarjan liemikulhoineen ja munakuppeineen.... En keski-ikäisenä täti-ihmisenä tajua mitä se niillä kaikilla tekee. Jakeli kai kavereilleen osan. Itse en niitä omaan kotiini tahtonut, minulla oli jo itse valittua sarjaa ja eriparikippoja ihan riitäämiin. Enkä saa niille eriparisille muuta tehdä kuin säilöä tilaa viemässä, ne kun on jotain miehen sukulaisten vanhoja rämiä :D

Vierailija kirjoitti:

Kummalliseks on vähän mennyt. Mä otin mielelläni vanhempieni vanhoja huonekaluja. Minusta ne oli kivojakin. Niin kuin esimerkiksi sohvapöytä. Maalasin sen vaan valkoiseksi niin hyvä tuli.

Aika moni tekee vieläkin noin mutta en tiedä minkäikäiset. Ap:n otanta on tosiaankin vain kaksi nuorta ihmistä. Tuunaaminen on joidenkin juttu, mutta ei ollut tämän pariskunnan. Itse olen nelissäkymmenissä ja otan mieluummin vanhan ja laadukkaan kierrätetyn kuin uuden lastulevyhuonekalun, mutta nykynuorista minulla ei ole kyllä minkäänlaista tietoa. Onko tosiaan kulttuuri täysin muuttunut? 

Kyllä ilmaiseksi menee pikkuviallisetkin, jos on muuten laadukasta tavaraa. 

Vaikka toki nuorilla on subjektiivinen oikeus valita omat roinansa (niin kuin vanhemmillakin), olen kuitenkin pikkuisen kauhistunut tämän ketjun jokainen hankkikoon mitä tahtoo -mentaliteetista.

Se, että hukumme ryönään, on seurausta siitä, että kaiken pitää olla niin vimpan päälle täydellistä. Ap:lle eivät ole kelvanneet hänen omat, täysin kelvolliset taloustavaransa, vaan uutta on pitänyt saada.  Ja nyt hän kärsii seurauksista.

Aiempina vuosikymmeninä elintaso on ollut sen verran matalampi, että nuorille on saanut dumpattua esim. kuolinpesien kamoja. Itsekin muistan, miten ysärinuorena ylpeästi otin kotoa ne tylsimmät leipäveitset ja kulahtaneet lakanat, ja ostin kirpparilta sen hetken epätrendikkäintä astiastoa. Nykyään Ikean myötä jokainen toteuttaa juuri sitä omaa makuaan, ensimmäisestä kodista saakka. Ei nuoria voi siitä moralisoida sen enempää kuin vanhojakaan, se on ajan henki.

Mutta kuten sanottu, kakkaan me hukumme, eikä ratkaisu ole konmarittaminen ja uuden täydellisyyden hakeminen ikeasta, vaan sen ymmärtäminen, että juustohöylä voi olla ihan vaan juustohöylä eikä sen tarvitse olla elämää suurempi design-esine. Ja että juustohöyliä on maailmassa ja Suomessa jo ihan riittävästi kaikille, jos käytetty kelpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pinnasänky yhteen muutaville nuorille? Vauvasänkyäkö tarkoitat???

Voihan sen laittaa varastoon odottamaan. Ei ihme että nykyään nuoret ovat maksuvaikeuksissa, kun taloutta ei yhtään osata suunnitella pitkällä tähtäimellä eteenpäin.

Entä jos varastokin on jo täynnä anopin vanhoja tavaroita? Tila maksaa, etenkin pk-seudulla. KonMarin idea jäi mieleeni: miksi maksamme valtavia neliövuokria ja sitten käytämme kotiamme varastona? 

Ärsyttäviä ovat myös nämä Stockan, Marimekon jne poistomyynneistä "löytöjä" tehneet, jotka sitten tuputtavat näitä "arvokkaita" löytöjään, kun "alkuperäinen hinta oli niin ja niin paljon".   Poistoeriä juuri sellaisista tuotteista, jotka eivät ole kelvanneet kellekään.

Esim tyynyliinoja, joissa on semmoinen lieve tai kehysreuna, joka rypistyy pesussa ja pitäisi siksi silittää, että näyttäisi hyvältä.  Toki silkkiä, ja siksi varmasti arvokas ja hieno.

Saahan sitä juustoa tietty voiveitselläki vuolla. Olispa mulleki joku tarjonnu edes käytettyjä tavaroita.

Ap kuulostaa ihan anopiltani. Kun muutimme miehen kanssa toiseen yhteiseen asuntoomme, sain miehen lopulta luopumaan vuodesohvasta johon anoppi oli antanut rahaa joskus vuonna kirves ja käpy. Sohva oli siis 10 vuotta vanha, vuodemekanismi ei enää toiminut, se oli linttaan istuttu ja kulunut.

Anoppi määki: "Voivoi kun te sen sinne kierrätyskeskukseen toimititte. Kyllä mä niin olisin sen vielä jollekulle tutulle suonut." Totesin sille että kukaan ei huoli rumaa, rikkinäistä ja nuhjuista sohvaa...

Samaan aikaan hankkiuduttiin eroon miehen vitriinikaapista, joka oli jonkun sukulaisen vanha 80-luvulta, MUSTAA melamiinilla päällystettyä lastulevyä. Aivan hirveä. Sekin olisi mennyt kierrätyskeskukseen mutta anoppi halusi sen itselleen. Siellä se nyt nököttiin feikkiantiikkihuonekalujen keskellä. Anoppi ei ole ilmeisesti ostanut eläessään itse yhtään huonekalua, kun kaikki on aina haalittu sukulaisilta kun mikään ei saa mennä "hukkaan", niin nuo feikkiantiikitkin.

Meidän sisustuksemme on tätä nykyä minun sukuni rustiikkihuonekaluja ja iso kirjahyllykin löytyy.  Toisin sanoen, on vanhoja huonekaluja jotka kelpaavat ja niitä vanhoja huonekaluja jotka eivät kelpaa. Massiivipuu hyvä, lastulevy paha.

Ja vanhojen liinavaatteiden paikka on eläinhoitolassa, ottavat mielellään vastaan. Tai lumpunkeräyksessä. Miksi kukaan huolisi kenenkään vanhoja rättejä? Minulla ainakin oli kotoa muuttaessa "kapiot", siis liinavaatteet ja astiat kerättynä. Ihan uutta tavaraa.