Tarjosin yhteiseen kotiin muutavalle nuorelle parille kaikenlaisia tavaroita, mikään ei kelvannut

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien käytetyt ei kelpaa, mut kuitenki se raha niihin uusiin pitäs saada vanhempien lompakosta? Itse ymmärsin että tässä puhuttiin nimenomaan köyhistä opiskelijoista, ei työssäkäyvistä aikuisista. Eiväthän he ole enää "nuoria". Enkä usko kenenkään sellaisille mitään tuputtavan. Itse otan kyllä vielä aikuisenakin vastaan vaikka jonkun 100e maton jos on mun tyylinen ja menossa muutoin kaattarille. Tottakai! Mulla on parempaakin noin isolle rahalle. Enkä koe et kukaan yrittäis asettua mun yläpuolelle ja kyllä koenkin että vanhempieni ikäiset tai sitä vanhemmat on mun yläpuolella. Riippuen tietysti tapauksesta. Sehän on aivan luonnollista, että kunnioitetaan vanhempaa ihmistä tai niin mulle on opetettu. Mut jokainen tavallaan.

Ap kertoi, että nuoripari on asunut ennen yhteen muuttamista kumpikin omissa asunnoissaan, eli heillä on jo vähintäänkin kummankin oma valikoima sukulaisten sekalaista rompetta (ellei ole hankittu omia), ja vielä kolmas romukuorma pitäisi ottaa riemumielin vastaan?

Herää epäilys, etteivät he halunneet ottaa tavaraa koska se olit juuri sinä joka sitä tavaraa tyrkytit. Päättele itse loput

Vierailija kirjoitti:

"38 ja mies 40" ei varsinaisesti ole nuorisoa.. Eikä kai tuo a.p niitä väkisin koittanu työntää. Eikös se kysyny ensin? Miksi vastaatte aiheeseen liittymätöntä lööperiä, ihan omilla olettamuksillanne. Yleensäkin joka ketjussa.

Tämä oli ihan aiheellinen kommentti. Oikein inhotti jossain sivuilla 11-12 ne kommentit, joissa oltiin oikein porukalla kippaamassa ap:lle jotain vanhoja toppatakkeja sun muuta roinaa. Pelkkää ilkeyttä, kun alkuperäinen kysymys oli ihan aiheellinen. Hukumme tavaraan, mutta nuoret parit haluavat kaiken uutena. On heillä siihen oikeus, en halua heiltä kieltää sitä iloa, että saavat mieleisensä kodin. Me keski-ikäiset ja vanhemmat olemme yleensä aloittaneet sillä sekalaisella sieltä täältä haalitulla tavaralla ja jonkun on ehkä edelleen vaikea luopua niistä muistoja kantavista esineistä. Koti oli ehkä sen verran vaatimaton, että sieltä ei juuri mitään mukaansa saanut. Nuorissa ihmisissäkin on mielestäni kahdenlaisia: on niitä aidosti ekologisesti ajattelevia, jotka löytävät kotiinsa huonekalut ja muun tarpeellisen kirpputoreilta ja sukulaisilta ja sitten on niitä, jotka menevät ikeaan/iskuun/askoon/maskuun mihin lie ja vaihtavat koko sisustuksen aina uuden parisuhteen alkaessa. Kaikilla kun ei se ensimmäinen avoliitto kuitenkaan kestä kuin muutaman vuoden. Täälläkin on nähty monta kommenttia, joissa ilmoitetaan että kenenkään muun homeiset/luteiset tavarat eivät kelpaa, vaikka kyse olisi täysin puhtaista ja tutulta ihmiseltä tulevasta tavarasta. Afrikassa ihmetellään sitäkin, että valkoisella länsimaisella ihmisellä on kokonainen huone vain nukkumista varten, toinen syömistä varten, kolmas istumista varten jne. Lapsella voi olla vain yksi lelu ja sekin joku luonnosta löydetty esine.

Vähän suhteellisuudentajua toivoisi ihan jokaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"38 ja mies 40" ei varsinaisesti ole nuorisoa.. Eikä kai tuo a.p niitä väkisin koittanu työntää. Eikös se kysyny ensin? Miksi vastaatte aiheeseen liittymätöntä lööperiä, ihan omilla olettamuksillanne. Yleensäkin joka ketjussa.

Tämä oli ihan aiheellinen kommentti. Oikein inhotti jossain sivuilla 11-12 ne kommentit, joissa oltiin oikein porukalla kippaamassa ap:lle jotain vanhoja toppatakkeja sun muuta roinaa. Pelkkää ilkeyttä, kun alkuperäinen kysymys oli ihan aiheellinen. Hukumme tavaraan, mutta nuoret parit haluavat kaiken uutena. On heillä siihen oikeus, en halua heiltä kieltää sitä iloa, että saavat mieleisensä kodin. Me keski-ikäiset ja vanhemmat olemme yleensä aloittaneet sillä sekalaisella sieltä täältä haalitulla tavaralla ja jonkun on ehkä edelleen vaikea luopua niistä muistoja kantavista esineistä. Koti oli ehkä sen verran vaatimaton, että sieltä ei juuri mitään mukaansa saanut. Nuorissa ihmisissäkin on mielestäni kahdenlaisia: on niitä aidosti ekologisesti ajattelevia, jotka löytävät kotiinsa huonekalut ja muun tarpeellisen kirpputoreilta ja sukulaisilta ja sitten on niitä, jotka menevät ikeaan/iskuun/askoon/maskuun mihin lie ja vaihtavat koko sisustuksen aina uuden parisuhteen alkaessa. Kaikilla kun ei se ensimmäinen avoliitto kuitenkaan kestä kuin muutaman vuoden. Täälläkin on nähty monta kommenttia, joissa ilmoitetaan että kenenkään muun homeiset/luteiset tavarat eivät kelpaa, vaikka kyse olisi täysin puhtaista ja tutulta ihmiseltä tulevasta tavarasta. Afrikassa ihmetellään sitäkin, että valkoisella länsimaisella ihmisellä on kokonainen huone vain nukkumista varten, toinen syömistä varten, kolmas istumista varten jne. Lapsella voi olla vain yksi lelu ja sekin joku luonnosta löydetty esine.

Vähän suhteellisuudentajua toivoisi ihan jokaiselle.

Miksi ap:lla on oikeus luopua hyvästä ja käyttökelpoisesta tavarasta, mutta nuorilla ei ole oikeutta kieltäytyä siitä? Miksi muut eivät saa kipata rojujaan ap:lle, vaikka ap:lla on mielestään oikeus kipata omat rojunsa muille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"38 ja mies 40" ei varsinaisesti ole nuorisoa.. Eikä kai tuo a.p niitä väkisin koittanu työntää. Eikös se kysyny ensin? Miksi vastaatte aiheeseen liittymätöntä lööperiä, ihan omilla olettamuksillanne. Yleensäkin joka ketjussa.

Tämä oli ihan aiheellinen kommentti. Oikein inhotti jossain sivuilla 11-12 ne kommentit, joissa oltiin oikein porukalla kippaamassa ap:lle jotain vanhoja toppatakkeja sun muuta roinaa. Pelkkää ilkeyttä, kun alkuperäinen kysymys oli ihan aiheellinen. Hukumme tavaraan, mutta nuoret parit haluavat kaiken uutena. On heillä siihen oikeus, en halua heiltä kieltää sitä iloa, että saavat mieleisensä kodin. Me keski-ikäiset ja vanhemmat olemme yleensä aloittaneet sillä sekalaisella sieltä täältä haalitulla tavaralla ja jonkun on ehkä edelleen vaikea luopua niistä muistoja kantavista esineistä. Koti oli ehkä sen verran vaatimaton, että sieltä ei juuri mitään mukaansa saanut. Nuorissa ihmisissäkin on mielestäni kahdenlaisia: on niitä aidosti ekologisesti ajattelevia, jotka löytävät kotiinsa huonekalut ja muun tarpeellisen kirpputoreilta ja sukulaisilta ja sitten on niitä, jotka menevät ikeaan/iskuun/askoon/maskuun mihin lie ja vaihtavat koko sisustuksen aina uuden parisuhteen alkaessa. Kaikilla kun ei se ensimmäinen avoliitto kuitenkaan kestä kuin muutaman vuoden. Täälläkin on nähty monta kommenttia, joissa ilmoitetaan että kenenkään muun homeiset/luteiset tavarat eivät kelpaa, vaikka kyse olisi täysin puhtaista ja tutulta ihmiseltä tulevasta tavarasta. Afrikassa ihmetellään sitäkin, että valkoisella länsimaisella ihmisellä on kokonainen huone vain nukkumista varten, toinen syömistä varten, kolmas istumista varten jne. Lapsella voi olla vain yksi lelu ja sekin joku luonnosta löydetty esine.

Vähän suhteellisuudentajua toivoisi ihan jokaiselle.

Miksi ap:lla on oikeus luopua hyvästä ja käyttökelpoisesta tavarasta, mutta nuorilla ei ole oikeutta kieltäytyä siitä? Miksi muut eivät saa kipata rojujaan ap:lle, vaikka ap:lla on mielestään oikeus kipata omat rojunsa muille?

Niin että kukahan se oikeasti oli itsekäs ja kenelle ei ollut tarpeeksi hiennoa...

Minä tulen ap tuomaan sinulle meidän vanhan kulahtaneen pinnasängyn, ruokapöydän, parit turkoosit lakanat ja kokoelman erivärisiä mukeja ja baarista mukaan lähteneitä lasituoppeja. Sinä et saa niistä kieltäytyä. Sinun tulee ottaa ne kotiisi ja käyttöön koska muuten olet kiittämätön paska. Ne on meillä kauan odottanut varastossa juuri sinua.

Mä "jouduin" ottaa vastaan äidiltä saadun sohvan eron jälkeen, kun ei ollut rahaa uuteen. Voi juma kun kattelin sitä yli kolme vuotta, kunnes torista onneks löyty sellanen mikä sopii mulle. Vaihtui valkoinen pieni nahkasohva ihanaan isoon kangassohvaan. Lapsetkin totes, että kiva, että näyttää meille. Eli ei, en ihmettele, jos ei halua toisten vanhaa romua.

Vierailija kirjoitti:

Minä tulen ap tuomaan sinulle meidän vanhan kulahtaneen pinnasängyn, ruokapöydän, parit turkoosit lakanat ja kokoelman erivärisiä mukeja ja baarista mukaan lähteneitä lasituoppeja. Sinä et saa niistä kieltäytyä. Sinun tulee ottaa ne kotiisi ja käyttöön koska muuten olet kiittämätön paska. Ne on meillä kauan odottanut varastossa juuri sinua.

Tule tule ap tänne. Mekin annetaan sulle vanhaa roinaa. 

Näistä jutuista tuli oma nuoruus mieleen (tämä nyt vähän on ohi aiheen mutta....) siis -90 luvun alussa muutin omilleni saman katonalle poikaystäväni kanssa. Molemmilla meillä oli työpaikka ja kaupungin vuokra asunto saatiin. Nätti kaksio. Hauskinta muutossa oli että minä ostin omilla säästöilläin sängyn, yöpöydät, astioita, verhoja, mattoja, pesukoneen, television. Äidiltäni sain hieman rahaa pikkutavaroiden ostoon (leivänpaahdin yms.) ja omat vanhempani ostivat meille uuden hienon kalliin pölynimurin (joka muuten on vieläkin ehjä, hyvä ja käytössä), kotoa sain muutenkin jotakin radiota ja ns. omia liinavaatteita. Vanhempani ovat vähävaraisia kun taas silloisen poikaystäväni vanhemmat ovat/olivat rikkaita. Ja Heiltä Saimme vanhan likaisen/pesemättömän räsymaton, sohvanvirkaa ajavan 3 istuttavan penkin jonka päälyset olivat niin likaiset että se oli päällystetty uudelleen jollain tikkikangas peitteellä, vanhan keittönpöydän tuoleineen toisen vanhemman työpaikalta haalittuna.

No otinhan minä nuo mukisematta vastaan, mutta näin jälkeenpäin naurattaa se miten köyhä antaa vähästään ja rikas ei kyllä antaisi paljostakaan.

Vanhemmilla ihmisillä voi olla taustalla pula-ajan muistoja (näillä, jotka pesevät ja laittavat talteen käytetyt jugurttikipotkin eikä mitään, olipa se ehjää tai rikkinäistä, voi laittaa kierrätykseen) ja sen toistumisen pelko ohjaa toimintaa. Ovat varmaan myös huolissaan siitä, miten läheiset tästä kuvitellusta tulevasta tavarapulasta selviävät ja siksi ovat tuppaamassa keräämäänsä tavaraa muille. Tämä tosin selittää vain hyvin pienen osan motiiveja erilaisten tavarantyrkyttäjien joukosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"38 ja mies 40" ei varsinaisesti ole nuorisoa.. Eikä kai tuo a.p niitä väkisin koittanu työntää. Eikös se kysyny ensin? Miksi vastaatte aiheeseen liittymätöntä lööperiä, ihan omilla olettamuksillanne. Yleensäkin joka ketjussa.

Tämä oli ihan aiheellinen kommentti. Oikein inhotti jossain sivuilla 11-12 ne kommentit, joissa oltiin oikein porukalla kippaamassa ap:lle jotain vanhoja toppatakkeja sun muuta roinaa. Pelkkää ilkeyttä, kun alkuperäinen kysymys oli ihan aiheellinen. Hukumme tavaraan, mutta nuoret parit haluavat kaiken uutena. On heillä siihen oikeus, en halua heiltä kieltää sitä iloa, että saavat mieleisensä kodin. Me keski-ikäiset ja vanhemmat olemme yleensä aloittaneet sillä sekalaisella sieltä täältä haalitulla tavaralla ja jonkun on ehkä edelleen vaikea luopua niistä muistoja kantavista esineistä. Koti oli ehkä sen verran vaatimaton, että sieltä ei juuri mitään mukaansa saanut. Nuorissa ihmisissäkin on mielestäni kahdenlaisia: on niitä aidosti ekologisesti ajattelevia, jotka löytävät kotiinsa huonekalut ja muun tarpeellisen kirpputoreilta ja sukulaisilta ja sitten on niitä, jotka menevät ikeaan/iskuun/askoon/maskuun mihin lie ja vaihtavat koko sisustuksen aina uuden parisuhteen alkaessa. Kaikilla kun ei se ensimmäinen avoliitto kuitenkaan kestä kuin muutaman vuoden. Täälläkin on nähty monta kommenttia, joissa ilmoitetaan että kenenkään muun homeiset/luteiset tavarat eivät kelpaa, vaikka kyse olisi täysin puhtaista ja tutulta ihmiseltä tulevasta tavarasta. Afrikassa ihmetellään sitäkin, että valkoisella länsimaisella ihmisellä on kokonainen huone vain nukkumista varten, toinen syömistä varten, kolmas istumista varten jne. Lapsella voi olla vain yksi lelu ja sekin joku luonnosta löydetty esine.

Vähän suhteellisuudentajua toivoisi ihan jokaiselle.

Sen nuoren pariskunnan molemmat puolet ovat jo asuneet omillaan. Heillä on siis jo omat tavaransakin, jotka pitää yhdistää ja osa hävittää, koska eivät tarvitse kaikkea kaksin kappalein. Mitä ihmeessä auttaa asiaa, jos he ottaisivat vielä Ap:nkin kerskakuluttamatkin hutiostokset uuteen asuntoonsa? Hehän nimenomaan eivät halua lisää tavaraa, vaan valitsevat jo omistamistaan sen, mitä tarvitsevat. Ap sen sijaan on hommannut itselleen lisää ja lisää tavaraa, vaikkei ole aikaisempiakaan käyttänyt. Kauhea himo vaan Ap:lla on ollut saada uutta ja yrittää nyt heivata katumusostoksiaan muiden riesaksi. Ap on liiallisen kuluttamisen malliesimerkki. Nuoret sen sijaan ovat järkeviä, koska eivät haali lisää tavaraa nurkkiinsa kun kerran jo heillä tarpeeksi tavaroita on omastakin takaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On liikaa rahaa jos nuorille ei käytetty aluksi kelpaa.

Kaikki uutena Ikeasta,kaatopaikat täyteen ja sitten äänestetään vihreitä vaikka omat kulutustottumukset ovat maapallon kannalta äärimmäisen tuhoavia ?

Miksi kaikki huonekalut pitäisi olla heti kun muuttaa? Miksei voi olla ilman esim. ruokapöytää kunnes löytää omanlaisensa? Miksi se PITÄÄ olla HETI????

Juuri näin! Ilmeisesti krääsäsukupolven ihmiset ei tajua, ettei kämppään pidä hankkia heti kaikkea, vaan voidaan elää ilmankin. Oltiin puolison kanssa varmaan puoli vuotta ilman sohvaa ja ilman kaikkia ruokapöydän tuoleja, koska ei haluttu ostaa mitätahansa "IKEAa" vaan haluttiin valita sellaiset mihin ei heti kyllästytä. Sohvan kanssa oli tärkeintä, ettei vie koko olohuonetta pienestä huoneistosta. Pitää olla joku tolkku kaikessa. Me ollaan nyt sisustettu 2 vuoden ajan ja vieläkin on muutama kohta kämpässä tyhjänä, monet sanoo, että kämppä on kuin sisustus lehdestä, mutta se ei tarkoita, että oltaisiin kärppäilty "arabiaa" tai "desainia" vaan ollaan ostettu hillitysti ja tarkoituksen mukaisesti ja ajatuksella ja vaikka alesta/käytettynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"38 ja mies 40" ei varsinaisesti ole nuorisoa.. Eikä kai tuo a.p niitä väkisin koittanu työntää. Eikös se kysyny ensin? Miksi vastaatte aiheeseen liittymätöntä lööperiä, ihan omilla olettamuksillanne. Yleensäkin joka ketjussa.

Tämä oli ihan aiheellinen kommentti. Oikein inhotti jossain sivuilla 11-12 ne kommentit, joissa oltiin oikein porukalla kippaamassa ap:lle jotain vanhoja toppatakkeja sun muuta roinaa. Pelkkää ilkeyttä, kun alkuperäinen kysymys oli ihan aiheellinen. Hukumme tavaraan, mutta nuoret parit haluavat kaiken uutena. On heillä siihen oikeus, en halua heiltä kieltää sitä iloa, että saavat mieleisensä kodin. Me keski-ikäiset ja vanhemmat olemme yleensä aloittaneet sillä sekalaisella sieltä täältä haalitulla tavaralla ja jonkun on ehkä edelleen vaikea luopua niistä muistoja kantavista esineistä. Koti oli ehkä sen verran vaatimaton, että sieltä ei juuri mitään mukaansa saanut. Nuorissa ihmisissäkin on mielestäni kahdenlaisia: on niitä aidosti ekologisesti ajattelevia, jotka löytävät kotiinsa huonekalut ja muun tarpeellisen kirpputoreilta ja sukulaisilta ja sitten on niitä, jotka menevät ikeaan/iskuun/askoon/maskuun mihin lie ja vaihtavat koko sisustuksen aina uuden parisuhteen alkaessa. Kaikilla kun ei se ensimmäinen avoliitto kuitenkaan kestä kuin muutaman vuoden. Täälläkin on nähty monta kommenttia, joissa ilmoitetaan että kenenkään muun homeiset/luteiset tavarat eivät kelpaa, vaikka kyse olisi täysin puhtaista ja tutulta ihmiseltä tulevasta tavarasta. Afrikassa ihmetellään sitäkin, että valkoisella länsimaisella ihmisellä on kokonainen huone vain nukkumista varten, toinen syömistä varten, kolmas istumista varten jne. Lapsella voi olla vain yksi lelu ja sekin joku luonnosta löydetty esine.

Vähän suhteellisuudentajua toivoisi ihan jokaiselle.

Jos olet ostanut nämä Afrikkalaisia varten lahjoita se heille. Ei se ole kenenkään muun velvollisuus hymysuin kierrättää sinun omistamaasi. Tuonlainen välinpitämätön kerskakuluttaminen on nykyään aika out. Pitäisikö itse miettiä miksi olet ostanut itsellesi niin paljon tavaraa, että sitä jäi yli muille annettavaksi? Pitäisikö ehkä näiden rojun lahjoittajien katsoa peiliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"38 ja mies 40" ei varsinaisesti ole nuorisoa.. Eikä kai tuo a.p niitä väkisin koittanu työntää. Eikös se kysyny ensin? Miksi vastaatte aiheeseen liittymätöntä lööperiä, ihan omilla olettamuksillanne. Yleensäkin joka ketjussa.

Tämä oli ihan aiheellinen kommentti. Oikein inhotti jossain sivuilla 11-12 ne kommentit, joissa oltiin oikein porukalla kippaamassa ap:lle jotain vanhoja toppatakkeja sun muuta roinaa. Pelkkää ilkeyttä, kun alkuperäinen kysymys oli ihan aiheellinen. Hukumme tavaraan, mutta nuoret parit haluavat kaiken uutena. On heillä siihen oikeus, en halua heiltä kieltää sitä iloa, että saavat mieleisensä kodin. Me keski-ikäiset ja vanhemmat olemme yleensä aloittaneet sillä sekalaisella sieltä täältä haalitulla tavaralla ja jonkun on ehkä edelleen vaikea luopua niistä muistoja kantavista esineistä. Koti oli ehkä sen verran vaatimaton, että sieltä ei juuri mitään mukaansa saanut. Nuorissa ihmisissäkin on mielestäni kahdenlaisia: on niitä aidosti ekologisesti ajattelevia, jotka löytävät kotiinsa huonekalut ja muun tarpeellisen kirpputoreilta ja sukulaisilta ja sitten on niitä, jotka menevät ikeaan/iskuun/askoon/maskuun mihin lie ja vaihtavat koko sisustuksen aina uuden parisuhteen alkaessa. Kaikilla kun ei se ensimmäinen avoliitto kuitenkaan kestä kuin muutaman vuoden. Täälläkin on nähty monta kommenttia, joissa ilmoitetaan että kenenkään muun homeiset/luteiset tavarat eivät kelpaa, vaikka kyse olisi täysin puhtaista ja tutulta ihmiseltä tulevasta tavarasta. Afrikassa ihmetellään sitäkin, että valkoisella länsimaisella ihmisellä on kokonainen huone vain nukkumista varten, toinen syömistä varten, kolmas istumista varten jne. Lapsella voi olla vain yksi lelu ja sekin joku luonnosta löydetty esine.

Vähän suhteellisuudentajua toivoisi ihan jokaiselle.

Jos olet ostanut nämä Afrikkalaisia varten lahjoita se heille. Ei se ole kenenkään muun velvollisuus hymysuin kierrättää sinun omistamaasi. Tuonlainen välinpitämätön kerskakuluttaminen on nykyään aika out. Pitäisikö itse miettiä miksi olet ostanut itsellesi niin paljon tavaraa, että sitä jäi yli muille annettavaksi? Pitäisikö ehkä näiden rojun lahjoittajien katsoa peiliin?

En ole ap, en ole koskaan ollut kerskakuluttaja, enkä ole koskaan tyrkyttänyt omia tavaroitani kenellekään. Muuttojen yhteydessä olen vienyt ylimääräistä käyttökelpoista kirpputoreille, rikkinäiset ja kuluneet roskalavalle. Uutta en osta juuri koskaan, koska minulla on tarpeeksi kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Mä "jouduin" ottaa vastaan äidiltä saadun sohvan eron jälkeen, kun ei ollut rahaa uuteen. Voi juma kun kattelin sitä yli kolme vuotta, kunnes torista onneks löyty sellanen mikä sopii mulle. Vaihtui valkoinen pieni nahkasohva ihanaan isoon kangassohvaan. Lapsetkin totes, että kiva, että näyttää meille. Eli ei, en ihmettele, jos ei halua toisten vanhaa romua.

Olisitko mieluummin ollu sen kolme vuotta kokonaan ilman sohvaa?

Missä kohtaa a.p kertoo tämän nuorenparin iän ku se meni multa kokonaan ohi? Itselle tulee mieleen sanasta nuoripari joku 20-25 vuotiaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä "jouduin" ottaa vastaan äidiltä saadun sohvan eron jälkeen, kun ei ollut rahaa uuteen. Voi juma kun kattelin sitä yli kolme vuotta, kunnes torista onneks löyty sellanen mikä sopii mulle. Vaihtui valkoinen pieni nahkasohva ihanaan isoon kangassohvaan. Lapsetkin totes, että kiva, että näyttää meille. Eli ei, en ihmettele, jos ei halua toisten vanhaa romua.

Olisitko mieluummin ollu sen kolme vuotta kokonaan ilman sohvaa?

Minä olen ollut jo viisi vuotta ilman sohvaa, enkä enää edes kaipaa. Vieraiden tullessa otan varapatjat ja annan vieraiden nukkua paremmassa sängyssä. Kaksi nojatuolia riittää ja niihinkin pääsee vieraat, jos ovat meillä katsomassa telkkaria. Kätevää, kun niitä jaksaa siirtää. Varapatjoista saadaan myös rahit.

Tämä menee nyt osin aiheen ohi.Olen välillä ollut auttamassa myyjäisissä jonka yhteydessä myös kirpputori.Aivan uskomatonta tavaraa kipataan sinne myytäväksi.Vaatteita ,tietokirjasarjoja,paripuolikuppeja,yksittäisiä laseja ,lautasia (jälkimmäiset eivät mitään arabia tai vastaavaa) yms yms.Rikkinäistä ja monesti uskomattoman likaista.Joskus aarteidensa lahjoittajat

katsovat silmä kovana mihin kohtaan tavara laitetaan esille jos tuovat myyjäispäivänä.Siinä sitten kiittelet teflonpannusta mistä koko pinnoite täysin kulut koska lahjoittaja tarkoittaa sen vielä jollekin olevan varsinainen aarre.Pakkaaat taas paripuolet särkyvät ym. takaisin laatikoihin seuraavaan kertaan.Huokaus.

Meillä olis asunnollinen huonekaluja. Vanhimmat ovat vuodelta 1988. Meinattiin viedä kaatopaikalle, mutta on ne ihan käyttökelpoisia. Onneksi olette te, joiden mielestä vanhoista tavaroista ei saa kieltäytyä, tarvitsi tai ei, tuomme ne teille. Kun ollaan kaksi aikuista asuttu välillä työn takia erillään, jouduttu hommaamaan toiseenkin asuntoon huonekaluja nyt monia  on kaksin kappalein. Osa on miehen sisarilta saatuja käytettyjä, eli alkaa olla ikää 40 vuotta. Ihan hyviä ne on, tuon ne ap:lle. Ai niin, vastaanottajan pitää olla nuori ja pitää ottaa kaikki mitä me tädit tarjoamme, ei väliä vaikka entisiä on tarpeeksi. Nuorella pitää olla hurjat määrät käytettyä tavaraa.

Te jotka ehdotatte varastointia, olemme tutkineet tätä mahdollisuutta. Maksaa satoja euroja / kk sellainen varasto, mihin nämä tavarat mahtuvat ja mikä ei ole mikää hajuja keräävä tallivarasto.

Vierailija kirjoitti:

Mä "jouduin" ottaa vastaan äidiltä saadun sohvan eron jälkeen, kun ei ollut rahaa uuteen. Voi juma kun kattelin sitä yli kolme vuotta, kunnes torista onneks löyty sellanen mikä sopii mulle. Vaihtui valkoinen pieni nahkasohva ihanaan isoon kangassohvaan. Lapsetkin totes, että kiva, että näyttää meille. Eli ei, en ihmettele, jos ei halua toisten vanhaa romua.

No voi juma, valkoinen nahkasohvan romu...