Kiusaaja. Miltä tuntuu kun tiedät pilanneesi jonkun elämän?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka siitä on jo niin monia vuosia aikaa en vielläkään tunne yhtään häpeää, en myötätuntoa enkä sääliä ;(

Onhan sinulla lääkitys? Noin kovan ihmisen psyyke on pahasti vaurioitunut

Miksi julistat tätä suomalaista aivojen sekoittelua?

Miltä tuntuu.. Kaduttaa, hävettää, tunnen syvää vastenmielisyyttä itseäni kohtaan kun ajattelen minkälainen kusipää olen ollut. Olin kai vaan niin idiootti ja keskenkasvuinen etten oikeasti edes ajatellut miltä toisesta tuntuu kunhan vaan suunnilleen ajankuluksi hetken mielijohteesta olin ilkeä. En näe omassa toiminnassani mitään puolusteltavaa. Kotiolot olivat kunnossa ja kavereita oli joten minuun ei ainakaan pätenyt se että "kiusaaja voi itse huonosti, hänkin on uhri". Olin vaan yksinkertaisesti lapsellinen ja vittumainen. En ymmärrä miten olen voinut olla sellainen! Joskus kun nyt aikuisena tulee eteen vastoinkäymisiä ajattelen että sitä saa mitä tilaa, ihan oikein minulle. Sydämestäni toivon että silloin kauan sitten kiusaamaani ihminen on kaikesta huolimatta nyt onnellinen ja tasapainoinen. Kaikki lapset ansaitsevat onnellisen lapsuuden ja hyväksyntää mahdollisesta erilaisuudesta riippumatta. En tule koskaan antamaan itselleni anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka siitä on jo niin monia vuosia aikaa en vielläkään tunne yhtään häpeää, en myötätuntoa enkä sääliä ;(

Olisi varmaan kannattanut keskittyä koulunkäyntiin sen kiusaamisen sijasta. No, se näkyy.

Kyllä ne kympin tytötkin kiusaa, vaikka kiusaaminen mielletäänkin usein niiden vitosen keskiarvon häirikköjen touhuksi.

Omalla kohdalla ne kympin tytöt olivat niitä mukana naureskelijoita, kun pääkiusaajat huutelivat ja nimittelivät minua. Välillä intoutuivat mukaan, muunmuassa tunnilla yksi näistä kympittäristä hihkaisi kiusaamistilanteessa vieressäni istuessaan, että "no miettikää hei että mä joudun istuu vielä ton vieressä!".

Ja samaan aikaan olivat tukioppilaita ja niin kehuttuja tyyppejä.

Ja tosiaan, tuo esimerkkinä kertomani neiti jatkoi lukion jälkeen yliopistoon kasvatustieteelliseen, ja toimii nykyään lastentarhanopettajana.

Miettikääpä sitä 😔

Entä jos on kiusattu kiusaaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka siitä on jo niin monia vuosia aikaa en vielläkään tunne yhtään häpeää, en myötätuntoa enkä sääliä ;(

Olisi varmaan kannattanut keskittyä koulunkäyntiin sen kiusaamisen sijasta. No, se näkyy.

Kyllä ne kympin tytötkin kiusaa, vaikka kiusaaminen mielletäänkin usein niiden vitosen keskiarvon häirikköjen touhuksi.

Omalla kohdalla ne kympin tytöt olivat niitä mukana naureskelijoita, kun pääkiusaajat huutelivat ja nimittelivät minua. Välillä intoutuivat mukaan, muunmuassa tunnilla yksi näistä kympittäristä hihkaisi kiusaamistilanteessa vieressäni istuessaan, että "no miettikää hei että mä joudun istuu vielä ton vieressä!".

Ja samaan aikaan olivat tukioppilaita ja niin kehuttuja tyyppejä.

Ja tosiaan, tuo esimerkkinä kertomani neiti jatkoi lukion jälkeen yliopistoon kasvatustieteelliseen, ja toimii nykyään lastentarhanopettajana.

Miettikääpä sitä 😔

Lastentarhaopettajana? Tällaisia kun on opettajina niin ei ihme ettei kiusaamiseen puututa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka siitä on jo niin monia vuosia aikaa en vielläkään tunne yhtään häpeää, en myötätuntoa enkä sääliä ;(

Olisi varmaan kannattanut keskittyä koulunkäyntiin sen kiusaamisen sijasta. No, se näkyy.

Jos sitä ahdisti tai jotain sellasta?

En ole kiusaaja, en tosin kiusattukaan. 

Tuntuu kuitenkin liioittelulta sanoa koko elämänsä menneen pieleen kiusaamisen takia. Kyllä siinä varmasti on muitakin kodista ja itsestä johtuvia syitä. 

Ja miksi on kiusattu? En usko, että siihen ajautuu kuin lastu lainehilla ilman mitään omaa osuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Miltä tuntuu.. Kaduttaa, hävettää, tunnen syvää vastenmielisyyttä itseäni kohtaan kun ajattelen minkälainen kusipää olen ollut. Olin kai vaan niin idiootti ja keskenkasvuinen etten oikeasti edes ajatellut miltä toisesta tuntuu kunhan vaan suunnilleen ajankuluksi hetken mielijohteesta olin ilkeä. En näe omassa toiminnassani mitään puolusteltavaa. Kotiolot olivat kunnossa ja kavereita oli joten minuun ei ainakaan pätenyt se että "kiusaaja voi itse huonosti, hänkin on uhri". Olin vaan yksinkertaisesti lapsellinen ja vittumainen. En ymmärrä miten olen voinut olla sellainen! Joskus kun nyt aikuisena tulee eteen vastoinkäymisiä ajattelen että sitä saa mitä tilaa, ihan oikein minulle. Sydämestäni toivon että silloin kauan sitten kiusaamaani ihminen on kaikesta huolimatta nyt onnellinen ja tasapainoinen. Kaikki lapset ansaitsevat onnellisen lapsuuden ja hyväksyntää mahdollisesta erilaisuudesta riippumatta. En tule koskaan antamaan itselleni anteeksi.

Jos sinun vanhemmat olisi sillon tällöin muistuttaneet ettei ketään saa kiusata, olisiko se vaikuttanut käyttäytymiseesi? Mikä tai kuka olisi voinut saada sinut lopettamaan kiusaamisen? Jos olisit ollut kiusaajani, antaisin sinulle nyt anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Miltä tuntuu.. Kaduttaa, hävettää, tunnen syvää vastenmielisyyttä itseäni kohtaan kun ajattelen minkälainen kusipää olen ollut. Olin kai vaan niin idiootti ja keskenkasvuinen etten oikeasti edes ajatellut miltä toisesta tuntuu kunhan vaan suunnilleen ajankuluksi hetken mielijohteesta olin ilkeä. En näe omassa toiminnassani mitään puolusteltavaa. Kotiolot olivat kunnossa ja kavereita oli joten minuun ei ainakaan pätenyt se että "kiusaaja voi itse huonosti, hänkin on uhri". Olin vaan yksinkertaisesti lapsellinen ja vittumainen. En ymmärrä miten olen voinut olla sellainen! Joskus kun nyt aikuisena tulee eteen vastoinkäymisiä ajattelen että sitä saa mitä tilaa, ihan oikein minulle. Sydämestäni toivon että silloin kauan sitten kiusaamaani ihminen on kaikesta huolimatta nyt onnellinen ja tasapainoinen. Kaikki lapset ansaitsevat onnellisen lapsuuden ja hyväksyntää mahdollisesta erilaisuudesta riippumatta. En tule koskaan antamaan itselleni anteeksi.

Mitä jos ottaisit yhteyttä ja pyytäisit anteeksi? 

Oma kiusaajani teki näin ja saatiin hyvä keskusteluyhteys. Annoin anteeksi ja kaikki hyvin. 

Usein kiusaajan herkkuruokaa on pahan tekeminen. Saattaa joku lopettaakin pahuuden tekemisen.  Kiusaaja pitäisi laittaa heti vastuuseen ensimmäisestä kiusaamisestaan.

Entäs minä jolla on jo ennen kouluikää aiheutettu pysyvä vamma sisaruksen puolesta. Ketä mun täytyy syyttää siitä et mua kiusataan töissä? Voi olla et olen tietämättäni "kiusankut" jotakuta teininä, mut en pidä itseäni varsinaisesti kiusaajana. Mua sen sijaan on kiusattu aina. Koko elämäni. Olen jopa saanut rytmihäiriöitä siitä. Todella toivoisin vastausta tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen jaksa sympatisoida jotain kolmeakymppiä lähestyvää, joka jankkaa ja ulisee lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisesta. Oliko se rankkaa? No oli. Oliko se väärin? No oli. Mutta nimenomaan OLI ja se on mennyttä elämää ja sellaista ei tarvitse enää aikuisena kokea. Se on ohi nyt ja jo ajat sitten. Miksi kiusatut ANTAA sen vaikuttaa niin paljon elämään myöhemminkin?  Miksi ne ei mene elämässä ettenpäin vaan märehtii menneissä ja vetoaavat kaikissa elämän tuomissa ongelmissa (parisuhteissa, ihmissuhteissa, töissä menestymisessä jne) siihen, että olin koulukiusattu? Niin OLIT, mutta nyt et enää ole etkä ole ollut pitkiin aikoihin. Mikä on nyt se ongelma? Menneessä eläminen ja katkeruus josta et pääse yli?

Kommenttisi selittää paljon olet idiootti.

Idiootti on sellainen, joka ei katso elämässä ETEENPÄIN vaan velloo menneessä. Syyttää nykyisiä ongelmia aina menneisyyden vääryyksillä. Idiootti käyttää valtavati energiaa ja aikaa jauhamalla lapsuudessa/nuoruudessa tapahtuneista vääryyksistä, sen sijaan kuin suuntaisi energiavarat ja aikansa kehittämään tämänhetkistä, uutta ja parempaa elämää. Ja idiootti myös suuttuu, jos hänelle sanotaan että menneisiin vetoamalla tai niistä jauhamalla ei voi saavuttaa enää mitään. Koulukiusaaminen tutuu olevan joku haava, jota kiusatut eivät halua arpeuttaa vaan pitävät sen auki, ja vetoavat siihen aina tiukan paikan tullen.

Mä todella toivon, että jokainen joka sanoo, että kiusaamisesta pitää vaan päästä sormia napsauttamalla yli joutuu kohtaamaan jonkun tragedian ja heille todetaan samoin.

Jos itse nappasin toiselta karkin ja toinen vei siitä hyvästä mun polkupyörän, niin miks tuntisin enää mitään. Ei hyvistä kodeista tulleille tule aikuisena ongelmia kiusaamisesta huolimattakaan. Joku on sillon menny vikaan kasvatuksessa kiusatullakin.

Hei sinä kiusaajani menneisyydestä!

Et pystynyt pilaamaan elämääni, vaikka kateuksissasi kaikkesi yrititkin. Et pystynyt nujertamaan minua, olin jo silloin sinua vahvempi ja kypsempi. Menestykseni on paras kosto sinua kohtaan. 

:) 

Vierailija kirjoitti:

Mä todella toivon, että jokainen joka sanoo, että kiusaamisesta pitää vaan päästä sormia napsauttamalla yli joutuu kohtaamaan jonkun tragedian ja heille todetaan samoin.

Ehkä joillain se kiusaaminen johtuu siitä stragediasta.

The Winner kirjoitti:

Hei sinä kiusaajani menneisyydestä!

Et pystynyt pilaamaan elämääni, vaikka kateuksissasi kaikkesi yrititkin. Et pystynyt nujertamaan minua, olin jo silloin sinua vahvempi ja kypsempi. Menestykseni on paras kosto sinua kohtaan. 

:) 

Miksi silti mietit häntä? Paras voitto on kun et edes ajattele ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen jaksa sympatisoida jotain kolmeakymppiä lähestyvää, joka jankkaa ja ulisee lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisesta. Oliko se rankkaa? No oli. Oliko se väärin? No oli. Mutta nimenomaan OLI ja se on mennyttä elämää ja sellaista ei tarvitse enää aikuisena kokea. Se on ohi nyt ja jo ajat sitten. Miksi kiusatut ANTAA sen vaikuttaa niin paljon elämään myöhemminkin?  Miksi ne ei mene elämässä ettenpäin vaan märehtii menneissä ja vetoaavat kaikissa elämän tuomissa ongelmissa (parisuhteissa, ihmissuhteissa, töissä menestymisessä jne) siihen, että olin koulukiusattu? Niin OLIT, mutta nyt et enää ole etkä ole ollut pitkiin aikoihin. Mikä on nyt se ongelma? Menneessä eläminen ja katkeruus josta et pääse yli?

Kommenttisi selittää paljon olet idiootti.

Idiootti on sellainen, joka ei katso elämässä ETEENPÄIN vaan velloo menneessä. Syyttää nykyisiä ongelmia aina menneisyyden vääryyksillä. Idiootti käyttää valtavati energiaa ja aikaa jauhamalla lapsuudessa/nuoruudessa tapahtuneista vääryyksistä, sen sijaan kuin suuntaisi energiavarat ja aikansa kehittämään tämänhetkistä, uutta ja parempaa elämää. Ja idiootti myös suuttuu, jos hänelle sanotaan että menneisiin vetoamalla tai niistä jauhamalla ei voi saavuttaa enää mitään. Koulukiusaaminen tutuu olevan joku haava, jota kiusatut eivät halua arpeuttaa vaan pitävät sen auki, ja vetoavat siihen aina tiukan paikan tullen.

Naurettava typerys. Et itsekkään näytä tajuavan kuinka säälittävä olet.

Vierailija kirjoitti:

En ole kiusaaja, en tosin kiusattukaan. 

Tuntuu kuitenkin liioittelulta sanoa koko elämänsä menneen pieleen kiusaamisen takia. Kyllä siinä varmasti on muitakin kodista ja itsestä johtuvia syitä. 

Ja miksi on kiusattu? En usko, että siihen ajautuu kuin lastu lainehilla ilman mitään omaa osuutta. 

Kyllä siihen joutuu ihan omaa osuutta, mutta ainoa syyllinen hyvin harvoin on tämä kiusaaja. Kiusattua ei pitäs missään tilanteessa syyllistää.