Kiusaaja. Miltä tuntuu kun tiedät pilanneesi jonkun elämän?

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja. Täällä ei eritellä mistä kiusaamisesta täällä puhutaan. Puhutaanko vuosien piinaamisesta, väkivallasta ja kiusanteosta vai jostain tyttöjen ollaan kavereita -ei ollakaan-sotkuja, joita on joka koulussa. On tutkittu että suurinta osaa kiusataan joskus ja enemmistö osallistuu kiusaamiseen vähintään hiljaisena seuraajana.

Mun mielestä joku perus kuittailu ei edes oo sinänsä kiusaamista. Itse sitä kokeneena ja myös antaneena. Kyllä se kiusaaminen on systemaattista toimintaa eikä mitään vähäistä pottuilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka siitä on jo niin monia vuosia aikaa en vielläkään tunne yhtään häpeää, en myötätuntoa enkä sääliä ;(

Olisi varmaan kannattanut keskittyä koulunkäyntiin sen kiusaamisen sijasta. No, se näkyy.

Kyllä ne kympin tytötkin kiusaa, vaikka kiusaaminen mielletäänkin usein niiden vitosen keskiarvon häirikköjen touhuksi.

Omalla kohdalla ne kympin tytöt olivat niitä mukana naureskelijoita, kun pääkiusaajat huutelivat ja nimittelivät minua. Välillä intoutuivat mukaan, muunmuassa tunnilla yksi näistä kympittäristä hihkaisi kiusaamistilanteessa vieressäni istuessaan, että "no miettikää hei että mä joudun istuu vielä ton vieressä!".

Ja samaan aikaan olivat tukioppilaita ja niin kehuttuja tyyppejä.

Ja tosiaan, tuo esimerkkinä kertomani neiti jatkoi lukion jälkeen yliopistoon kasvatustieteelliseen, ja toimii nykyään lastentarhanopettajana.

Miettikääpä sitä 😔[/

Kyseessä on selviytymisstragedia. Ei kannata riskeerata asemaansa kiusaajan puolustamiseen. Riski joutua itse kiusatuksi on suuri. 10:n tyttö osaa tämän valitettavasti nopeasti päätellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka siitä on jo niin monia vuosia aikaa en vielläkään tunne yhtään häpeää, en myötätuntoa enkä sääliä ;(

tuut näkemään sen paska kun sun lasta kiusataan, älä sitten itke ja hae sääliä et saa myötätuntoa

Maailmassa todellakin toimii karman laki. Nähty on. Pahoista teoista seuraa aina jollain aikataululla pahaa tekijälle. Ehkä tosiaan lastasi kiusataa, elämä on vaikeaa, työttömyyttä, pahoinpitely ...mitä vain

Kuinka niin lasta, siis yksikössä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaajille pitäisi tehdä polttomerkki otsaan. Sillä tavalla he olisivat alakynnessä lähes kaikkialla elämässä, paitsi ehkä urheilujoukkueen hyökkääjää ja Kokoomuksen puheenjohtajaa valitsessa. Lakiin voisi myös määritellä, että väkivallasta koulukiusaajia kohtaan ei joudu vastuuseen. Silloin voisi hetken mielijohteesta hakata kaupungilla otsamerkityn ja ulostaa väkevää ripulia sen tajuttomaan suuhun. :)

Aikamoiset kostofantasiat. Oletko ihan terve vai oletko pudonnut päälles pari kertaa liikaa pienenä.

Mietin samaa ja sit mietin myös sitä et mites ne jotka on kiusannu sisaruksiaan? Ei kaikki kiusaaminen suinkaan tapahdu koulussa.

Tämä on totta. Veljeni oli kova kiusaamaan ja mitään sisarusten välistä hyväntahtoista piikittelyä se ei ollut vaan julmaa, ilkeää, syvästi satuttavaa. Se satutti ehkä siksikin niin paljon kun se tuli perheen sisältä, ihmiseltä jonka kuuluisi rakastaa ja välittää. Hän jatkaa tuota samaa vielä aikuisenakin. Tasapainoton kusipää. Oma veli.

No eipä ne kiusais jos se pahalta tuntuis. En usko, että tuntuu myöhemminkään miltään. Eräs tuntemani ei vain näe että olisi vastuussa mistään. Täysin sokea omille teoilleen, mutta odottaa muilta anteeksipyytelyjä, eikä riitä sekään kyllä.

Hector laulaa jossain biisissään että "aina jollain lahjuksella hyvä myydään maailmasta". Kiusaajan saama lahjus on heikkoa itsetuntoa hivelevä vallan ja voiman tunne. Vahvan itsetunnon omaava ei kiusaa. Hän tuntee oman arvonsa ja tunnustaa muiden arvon.

Vierailija kirjoitti:

Ap ota myös huomioon tällainen näkökulma. Jos en olisi itte "kiusannut" niin olisin voinut olla silloin itte vaarassa joutua kiusatuksi. Järkevämpää pysyä pysyä voittajan puolella ja turvata oma selusta... Sen oli vaan pakko mennä niin

Oot pelkuri. Tiedäthän sen?

Mä en voi uskoa että koulukiusaamista on tai on ollut niin paljon kuin mitä siitä puhutaan. Ihan suhteettomasti, ja kiusaamista on nyt sitten kaikki pikkujekutkin, joilla onkin hyvä selittää aikuisiän ongelmat ettei tarvitse miettiä onko itse vastuussa jostain. Ei tää maailma koskaan oo ollut lintukoto eikä tule olemaan. Lopettakaa valitus. (Ja oikeat systemaattiset kiusaamiset on asia erikseen.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä katselmus kiusaajien mielenmaisemaan. Täysin ilman ymmärrystä jankataan itselle vieraista asioista, muita ei kuunnella eikä erilaisten ihmisten tunteita edes pyritä ymmärtämään. Ajattelu on mustavalkoista ja kaikki hyvä, mitä itselle on tapahtunut, on totta kai vain omaa ansiota. Sattumien ja syy-seuraussuhteiden vaikutusta tapahtumien kulkuun ei ymmärretä. Vapaan tahdon käsite on absoluuttinen. Tsemppiä kiusatuille, ei tyhmien ja röyhkeiden kanssa kannata väitellä.

Juuri näin. Kiusaajien profiili alkaa hahmottua heidän kommenttiensa kautta. He eivät vielä aikuisenakaan näe teoissaan mitään väärää saati ota niistä vastuuta. He kuvittelevat vieläkin olevansa muiden yläpuolella ja suhtautuvat ylimielisesti kiusattuihin. "Se nyt oli vaan koulumaailmaa, jokaisella on vastuu elämästään ja itsetuntonsa eheyttämisestä" - tyyliset kommentit kertovat tyhjentävästi kaiken heidän persoonastaan. 

He eivät uskalla katsoa itseään ja tekojaan rehellisesti koska pelkäävät mitä joutuvat kohtaamaan. Jos uskaltaisivat, he joutuisivat miettimään millaista tuhoa ovat kanssaihmisilleen aiheuttaneet. Haavoja, jotka eivät välttämättä parane täysin koskaan. Huonon itsetunnon myötä menetettyjä mahdollisuuksia, vuosia, ehkä vuosikymmeniä jatkunutta psyykkistä kipua.

Vähättely on kiusaajien tapa suojautua siltä tosiasialta että he ovat tuomitsematta jääneitä henkisen väkivallan harjoittajia.

Viimeinen lause kiteyttää koko tämän ketjun ydinajatuksen. Miettikää sitä, kiusaajat.[/

Paraski puhumaan.

Taas vastuutaan ja omaa itseään pakeneva kiusaaja kommentoimassa. Mutta yksin ollessasi, hiljaisina hetkinä mietit sinäkin mitkä olivat tekojesi seuraukset etkä pääse pakoon syyllisyyttäsi. Ja nämä ajatukset tulevat yhä uudelleen ja uudelleen. Et pääse pakoon vaikka haluaisit ja se on sinun tuomiosi henkisen väkivallan harjoittamisesta. Sinun vankilasi. Ja se on ihan oikein. Karma.

Joo, näin 15 vuotta myöhemmin yhtäkkiä iltaisin olenkin alkanut miettimään miksen ollut sen ärsyttävän tytön kaveri joka yritti määräillä jopa mitä muut saavat vapaa ajalla Harrastaa.. Jos leikit eivät menneet niinkuinhän halusi hän suuttui ja meni kertomaan kiusaamisesta kun kukaan ei halunnut olla hänen kaverinsa. Mutta kyllä, kaduttaa etten uhrannut omaa lapsuuttani siihen että olisin ollut hänen sätkynukkensa. Ehdottomasti valvon öitä :D

Mulle ei oo vieläkään selvinny miks mun kanssa ei haluttu leikkiä tai ehkä se oli se että pelkäsin muita lapsia. En tienny mitä niille olis pitäny sanoa tai niiden kanssa tehdä. Tuijotin vaan. En sinänsä ihmettele miks mua kiusattiin mut toisaalta ymmärrän kyllä itseenikin.

Tän keskustelun myötä huomasin, että murto-osa kiusaajista käsittää edes tekoaan. Selityksiä löytyy vaikka muille jakaa "kaverit käski", "mulla oli huono vaihe" jne. mutta samaan hengenvetoon syyllistetään sitä kiusattua "koska on ihan oma vikas, kun et oo päässy asian yli!". Me ollaan erilaisia, ja miettikääpä kiusaajat, jos vaikka raiskauksen uhrille menet sanomaan noin. Nuoruuden kokemukset vaikuttavat pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ota myös huomioon tällainen näkökulma. Jos en olisi itte "kiusannut" niin olisin voinut olla silloin itte vaarassa joutua kiusatuksi. Järkevämpää pysyä pysyä voittajan puolella ja turvata oma selusta... Sen oli vaan pakko mennä niin

Oot pelkuri. Tiedäthän sen?

Inhimillistä pieneltä kesken kasvuiselta ihmisen taimelta. T. Kiusattu

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi uskoa että koulukiusaamista on tai on ollut niin paljon kuin mitä siitä puhutaan. Ihan suhteettomasti, ja kiusaamista on nyt sitten kaikki pikkujekutkin, joilla onkin hyvä selittää aikuisiän ongelmat ettei tarvitse miettiä onko itse vastuussa jostain. Ei tää maailma koskaan oo ollut lintukoto eikä tule olemaan. Lopettakaa valitus. (Ja oikeat systemaattiset kiusaamiset on asia erikseen.)

Ala-astella mua nimitettiin läskiksi ja possuksi. Olin kyllä ylipainoinen ja sen tiedostin vahvasti jo lapsenakin. Ehkä siksi en osannu silloin tai vieläkään mieltää sitä kiusaamiseksi. Myös lapsena jo omistin suhteellisuudentajua. Toisten nimittely nyt ei vaan oo semmoinen asia, että siitä kannattaisi itkua alkaa vääntää tai sillä perusteella tulevaa elämäänsä pilata. Rankan/jatkuvan/systemaattisen kiusaamisen kyllä tunnistaa ja se ei ole missään mielessä hyväksyttävää. Mutta tässä maailmassa kun ei kukaan (edes lapset) pääse helpolla ja joskus voi tehdä hyvääkin kokea vaikeita asioita lapsuudessa. Niistäkin asioista oppii. Ihan piestä en valita nyt aikuisenakaan. Joskus kun tapaa ihan mitättömistä asioista uikuttavia aikuisia, jotka lyyhistyy pienemmistäkin vastoinkäymisistä niin herää kysymys: pumpulissako te olette kasvaneet? Sekö on sitten hyvä?

Mä mietin myös, että miten lapset muka voisivat ymmärtää miten vakavaa vahinkoa kiusaaminen voi tehdä kiusatulle, jos aikuisten (heidän vanhempansa) ymmärrys on tasolla jokavalitettavasti tulee ketjun viesteistä ilmi?

Kiusaaminen vaikuttaa yleensä koko loppuelämän, enemmän tai vähemmän, riippuen kiusaamisen vakavuudesta, kestosta, kiusatusta yksilönä ja monesta muusta seikasta.

Kiusaaminen vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin ja niiden luomiseen koko loppuelämän. 

Kiusaaminen vaikuttaa henkilön itsetuntoon heikentävästi ja se näkyy koko loppuiän.

Kiusaaminen tekee kiusatulle vaikeaksi luottaa yhteenkään ihmiseen, jopa koko loppuiän.

Kiusaaminen aiheuttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ahdistusta, masennusta ja paniikkihäiriöitä. Sekä lisää julkisten paikkojen pelkoa (agorafobia.) Kiusaamisen vaikutukset eivät ole mutuilua vaan on tutkittua faktaa että kiusaaminen voi aiheuttaa pysyviä ja vaikeita psyykkisiä ongelmia.

Vähintä mitä aikuinen ihminen voi tehdä on ymmärtää tämän, eikä huudella mistään naurettavasta uhriutumisesta kun aiheesta on tutkittua faktaa saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Tän keskustelun myötä huomasin, että murto-osa kiusaajista käsittää edes tekoaan. Selityksiä löytyy vaikka muille jakaa "kaverit käski", "mulla oli huono vaihe" jne. mutta samaan hengenvetoon syyllistetään sitä kiusattua "koska on ihan oma vikas, kun et oo päässy asian yli!". Me ollaan erilaisia, ja miettikääpä kiusaajat, jos vaikka raiskauksen uhrille menet sanomaan noin. Nuoruuden kokemukset vaikuttavat pitkään.

Mitä jos joku raiskauksen uhri sanois sulle että asioista täytyy päästä yli, oman itsensä takia? Mikset vastaa mihinkään esitettyihin järkeviin pointteihin? Koska et halua ajatella asiaa yhtään laajemmin koska se pilais sun uhriutumisen joka tuo sulle turvaa. Oikeasti se tuhoaa sut mut sä olet niin tottunut siihen ettet pysty luopumaan siitä. Been there done that.

Mä selvisin kiusaamisen haavoista vasta uskoontulon avulla. Terapia ei auttanut, vasta sen tajuaminen ja tunteminen että Jumala on rakkaus eheytti mut. Terapia toimi pään tasolla mutta ei yltänyt tunnetasolle asti, vaikea selittää.

Ei ainoastaan kiusaaminen vaan myös rikkinäisessä kodissa kasvaminen vaikuttivat siihen että minäkuvani särkyi. Nykyään pyrin viettämään aikaa kasvuani tukevien, hyvyyteen uskovien ja sitä todeksi elävien ihmisten parissa. Kiusaajakin on haavoittunut, eheytymistä tarvitseva ihminen, hänen arvomaailmansa ja ihmiskuvansa on vääristynyt.

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin myös, että miten lapset muka voisivat ymmärtää miten vakavaa vahinkoa kiusaaminen voi tehdä kiusatulle, jos aikuisten (heidän vanhempansa) ymmärrys on tasolla jokavalitettavasti tulee ketjun viesteistä ilmi?

Kiusaaminen vaikuttaa yleensä koko loppuelämän, enemmän tai vähemmän, riippuen kiusaamisen vakavuudesta, kestosta, kiusatusta yksilönä ja monesta muusta seikasta.

Kiusaaminen vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin ja niiden luomiseen koko loppuelämän. 

Kiusaaminen vaikuttaa henkilön itsetuntoon heikentävästi ja se näkyy koko loppuiän.

Kiusaaminen tekee kiusatulle vaikeaksi luottaa yhteenkään ihmiseen, jopa koko loppuiän.

Kiusaaminen aiheuttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ahdistusta, masennusta ja paniikkihäiriöitä. Sekä lisää julkisten paikkojen pelkoa (agorafobia.) Kiusaamisen vaikutukset eivät ole mutuilua vaan on tutkittua faktaa että kiusaaminen voi aiheuttaa pysyviä ja vaikeita psyykkisiä ongelmia.

Vähintä mitä aikuinen ihminen voi tehdä on ymmärtää tämän, eikä huudella mistään naurettavasta uhriutumisesta kun aiheesta on tutkittua faktaa saatavilla.

Itsellä on ollu noita kaikkia. Älä yritä saada mua uudelleen katkeraks. En suostu siihen!

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtään miltään. Jos joku pitää itsensä koulukiusaamista syynä oman elämänhallinnansa puutteeseen, niin avakoon silmänsä ja käsittäköön sen olevan vain tekosyy. Elämässä tapahtuu paljon pahempiakin asioita kuin koulukiusaaminen ja niistä päästään yli joten siinä rähminen on vain omaa uhriutumista.

Kerrotko ystävällisesti tämän myös kaverilleni, joka on käynyt pahan, pitkään jatkuneen koulukiusaamisen takia terapiassa pitkään (on nyt 28), ja vieläkin on töitä tehtävänä jotta saisi itsensä kunnolla kokoon?

Toivon sydämestäni, että kommenttisi oli provo.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen jaksa sympatisoida jotain kolmeakymppiä lähestyvää, joka jankkaa ja ulisee lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisesta. Oliko se rankkaa? No oli. Oliko se väärin? No oli. Mutta nimenomaan OLI ja se on mennyttä elämää ja sellaista ei tarvitse enää aikuisena kokea. Se on ohi nyt ja jo ajat sitten. Miksi kiusatut ANTAA sen vaikuttaa niin paljon elämään myöhemminkin?  Miksi ne ei mene elämässä ettenpäin vaan märehtii menneissä ja vetoaavat kaikissa elämän tuomissa ongelmissa (parisuhteissa, ihmissuhteissa, töissä menestymisessä jne) siihen, että olin koulukiusattu? Niin OLIT, mutta nyt et enää ole etkä ole ollut pitkiin aikoihin. Mikä on nyt se ongelma? Menneessä eläminen ja katkeruus josta et pääse yli?

Minä lähestyn jo neljääkymppiä mutta yläasteen kiusaaminen näkyy edelleen elämässäni. Kiusaamisen takia minusta tuli sulkeutunut ja varautunut ihminen. Pelkään ihmisiä ja en osaa enkä halua olla huomion keskipisteenä. Välttelen sukujuhlia ja jään pois työpaikan virkistyspäivistä ym. tapahtumista joissa on tuttujakin ihmisiä. Olen outo, en osaa olla ihmisten seurassa normaalisti. Minulla on vain muutama hyvä ystävä ja uusiin ihmisiin tottumiseen työpaikalla menee vuosi-pari. Muuten elämässä menee hyvin, on koulutus ja hyvä työ, oma asunto. Elämänkumppania ei yllättäen ole, en pysty kuvittelemaan että joku minut haluaisi enkä pysty kommunikoimaan miesten kanssa normaalisti. Että kiitos vaan kolmen vuoden kiusaamisesta! Voisin olla aivan eri ihminen jos elämä olisi mennyt toisin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin kiusaaja kouluaikoinani. En voi myöntää olevani nyt ylpeä teoistani, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa etten ole juurikaan ajatusta jälkeenpäin kiusatulle suonut. Ihan vaan sen takia, että menneet on menneitä ja ne ei miettimällä muuksi muutu. Ei voisi vähempää enää kiinnostaa jotkut iän ikuiset kouluasiat. Varmaan tuo kiusattu on tarvittaessa sitten vanhempana hankkinut apua (terapiaa ja/tai lääkkeitä) ja mennyt eteenpäin. Jos taas ei ole, niin se ei ole minun syy. Jokaisella on oma vastuu huolehtia elämästään.

Niin, jokaisella on vastuu omastaan, MUTTA kenelläkään ei ole oikeutta tuhota toisen.

Sitähän sinä taas olet tehnyt...tuhonnut sillä kiusaamisella.

Heität ihmisen rikki ja sanot, että jokaisella on vastuu omasta hyvinvoinnistaan. Toki joo, mutta siihen paikkalukunsa krnee hurjasti energiaa....jos vaan olisit antanut sen ihmisen silloin muinoin OLLA. Hänkin voisi miettiä yhtä kevyesti kuin sinä, murra ne arvet mitä olet saanut tyhmyydelläsi toiselle aikaan,,,eivät jousta joka suuntaan. Häpeä ja syyllisyys, ulkopuolisuuden tunne...niitä olet saanut aikaan...sille ihmiselle, joka nyt vastaa omastaan.

Olet edelleen sokea paska kiusaaja. Et edes tajua. Mieti sitä.

Kuvottava kylmyys hohkaa.

Tuskin tuo sulle mitään on tehny ja toiseks: Kostitko? Jos niin mitä uliset.

Miten sulla onnistuu sosiaalinen kanssakäyminen noin yleensä? Minkä ikäinen olet?

On päiviä kun tarttee pinnaa.