Lue keskustelun säännöt.
Kiusaaja. Miltä tuntuu kun tiedät pilanneesi jonkun elämän?
23.03.2017 |
Ahdistaako asia vai tuntuuko edelleen siltä että uhri ansaitsi kohtalonsa?
Kommentit (348)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikeen jaksa sympatisoida jotain kolmeakymppiä lähestyvää, joka jankkaa ja ulisee lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisesta. Oliko se rankkaa? No oli. Oliko se väärin? No oli. Mutta nimenomaan OLI ja se on mennyttä elämää ja sellaista ei tarvitse enää aikuisena kokea. Se on ohi nyt ja jo ajat sitten. Miksi kiusatut ANTAA sen vaikuttaa niin paljon elämään myöhemminkin? Miksi ne ei mene elämässä ettenpäin vaan märehtii menneissä ja vetoaavat kaikissa elämän tuomissa ongelmissa (parisuhteissa, ihmissuhteissa, töissä menestymisessä jne) siihen, että olin koulukiusattu? Niin OLIT, mutta nyt et enää ole etkä ole ollut pitkiin aikoihin. Mikä on nyt se ongelma? Menneessä eläminen ja katkeruus josta et pääse yli?
Tietäisit jos olisit saman kokenut. Kannattaa myös perehtyä kehityspsykologiaan, aika monet sosiaaliset taidot ja itsetunto rakennetaan juuri kouluiässä. Mutta mistäs sinä sitä tietäisit :D On se vaan coolia tulla pätemään vauvapalstalle ja mitätöimään toisten kokemuksia.
T. Lapsena kiusattu
Ps. Olen iloinen että olen hengissä, monet tekevät itsemurhan koska eivät kestä kiusaamista. Itsestäni tuli henkisesti vahva ihminen. Olen empaattinen, ymmärrän toisten vaikeita kokemuksia jne. Kaikille ei käy yhtä hyvin.
Ja edelleen toistoa: sosiaalisia taitoja ja itsentuntoa rakennetaan kyllä vahvasti lapsuudessa. MUTTA se kehitys ei jää välttämättä siihen. Myös aikuisiällä on mahdollista opetella uusia tai korvaavia sosiaalisia taitoja, vahvistaa itsetuntoa jne. Se vaan vaatii aikaa, energiaa, opetelua ja vaivaa. Ja uhrin roolissa ei viitsi/halua vaivautua.
Siinä sulle sitä kehityspsykologiaa.
Ota huomioon että elämä on jatkumo. Et saa pois pyyhittyä menneisyyden traumoja. Rikotun itsetunnon korjaaminen ja terveen itsetunnon kehittäminen ei ole sama kuin jos sitä itsetuntoa pääsee lapsuuden ja nuoruuden aikana ilman häiriöitä puhtaalta pöydältä rakentamaan.
Tämä on totta. On aivan eri asia päästä rakentamaan tervettä itsetuntoa lapsesta lähtien kuin yrittää myöhemmin korjata särkynyttä minäkuvaa. Ongelmat tulevat esiin usein viimeistään nuorena aikuisena kun pitäisi alkaa rakentaa omaa elämää. Voi olla masennusta, ahdistuneisuutta, paniikkihäiriötä.
Todella invalidisoivia oireita joihin ei välttämättä saa apua tai ei edes ymmärrä hakea. Kokee vielä niidenkin takia itsensä epäonnistuneeksi ja huonommaksi kuin muut. Ei riitä että itsetunto on murskattu kiusaajien taholta, vielä pitää kantaa häpeää mielenterveysongelmien takia.
Kaikkea tätä te kiusaajat olette aiheuttaneet, viimeistään nyt teidän pitää osata hävetä. Sillä häpeä kuuluu teille, ei kiusaamisen uhrille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä katselmus kiusaajien mielenmaisemaan. Täysin ilman ymmärrystä jankataan itselle vieraista asioista, muita ei kuunnella eikä erilaisten ihmisten tunteita edes pyritä ymmärtämään. Ajattelu on mustavalkoista ja kaikki hyvä, mitä itselle on tapahtunut, on totta kai vain omaa ansiota. Sattumien ja syy-seuraussuhteiden vaikutusta tapahtumien kulkuun ei ymmärretä. Vapaan tahdon käsite on absoluuttinen. Tsemppiä kiusatuille, ei tyhmien ja röyhkeiden kanssa kannata väitellä.
Juuri näin. Kiusaajien profiili alkaa hahmottua heidän kommenttiensa kautta. He eivät vielä aikuisenakaan näe teoissaan mitään väärää saati ota niistä vastuuta. He kuvittelevat vieläkin olevansa muiden yläpuolella ja suhtautuvat ylimielisesti kiusattuihin. "Se nyt oli vaan koulumaailmaa, jokaisella on vastuu elämästään ja itsetuntonsa eheyttämisestä" - tyyliset kommentit kertovat tyhjentävästi kaiken heidän persoonastaan.
He eivät uskalla katsoa itseään ja tekojaan rehellisesti koska pelkäävät mitä joutuvat kohtaamaan. Jos uskaltaisivat, he joutuisivat miettimään millaista tuhoa ovat kanssaihmisilleen aiheuttaneet. Haavoja, jotka eivät välttämättä parane täysin koskaan. Huonon itsetunnon myötä menetettyjä mahdollisuuksia, vuosia, ehkä vuosikymmeniä jatkunutta psyykkistä kipua.
Vähättely on kiusaajien tapa suojautua siltä tosiasialta että he ovat tuomitsematta jääneitä henkisen väkivallan harjoittajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä katselmus uhrautujien mielenmaisemaan. Täysin ilman ymmärrystä jankataan itselle vieraista asioista, muita ei kuunnella eikä erilaisten ihmisten tunteita edes pyritä ymmärtämään. Ajattelu on mustavalkoista ja kaikki paha, mitä itselle on tapahtunut, on totta kai vain muiden syytä. Sattumien ja syy-seuraussuhteiden vaikutusta tapahtumien kulkuun ei ymmärretä. Vapaan tahdon käsite on absoluuttinen. Tsemppiä kiusatuille, ei tyhmien ja röyhkeiden kanssa kannata väitellä.
joku tai jokin olisi pilannut sen kuitenkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä katselmus kiusaajien mielenmaisemaan. Täysin ilman ymmärrystä jankataan itselle vieraista asioista, muita ei kuunnella eikä erilaisten ihmisten tunteita edes pyritä ymmärtämään. Ajattelu on mustavalkoista ja kaikki hyvä, mitä itselle on tapahtunut, on totta kai vain omaa ansiota. Sattumien ja syy-seuraussuhteiden vaikutusta tapahtumien kulkuun ei ymmärretä. Vapaan tahdon käsite on absoluuttinen. Tsemppiä kiusatuille, ei tyhmien ja röyhkeiden kanssa kannata väitellä.
Juuri näin. Kiusaajien profiili alkaa hahmottua heidän kommenttiensa kautta. He eivät vielä aikuisenakaan näe teoissaan mitään väärää saati ota niistä vastuuta. He kuvittelevat vieläkin olevansa muiden yläpuolella ja suhtautuvat ylimielisesti kiusattuihin. "Se nyt oli vaan koulumaailmaa, jokaisella on vastuu elämästään ja itsetuntonsa eheyttämisestä" - tyyliset kommentit kertovat tyhjentävästi kaiken heidän persoonastaan.
He eivät uskalla katsoa itseään ja tekojaan rehellisesti koska pelkäävät mitä joutuvat kohtaamaan. Jos uskaltaisivat, he joutuisivat miettimään millaista tuhoa ovat kanssaihmisilleen aiheuttaneet. Haavoja, jotka eivät välttämättä parane täysin koskaan. Huonon itsetunnon myötä menetettyjä mahdollisuuksia, vuosia, ehkä vuosikymmeniä jatkunutta psyykkistä kipua.
Vähättely on kiusaajien tapa suojautua siltä tosiasialta että he ovat tuomitsematta jääneitä henkisen väkivallan harjoittajia.
Viimeinen lause kiteyttää koko tämän ketjun ydinajatuksen. Miettikää sitä, kiusaajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluvuosistani on jo pitkä aika. Ala- asteella, luokallani oli erilainen tyttö jota kiusattiin niin rankasti, että hän joutui lopulta mielisairaalaan. Itse olin juuri siirtynyt toisesta koulusta kun tämä kiusaaminen alkoi. Tein silloin, omasta mielestäni ainoan oikean ratkaisun ja puolustin tyttöä kiusaajilta ja hyvin nopeasti olinkin siirtynyt ns. neutraalilta maaperältä kiusattujen joukkoon ja siellä pysyin vuosia. Sain osakseni rankkaa kiusaamista, henkistä ja fyysistä. Edelleen silti mietin sitä tyttöä, joka rikottiin niin pahasti, ettei kai koskaan pystynyt elämään normaalia elämää. Minä selvisin, en kai ilman vammoja, mutta kuitenkin. Nyt aikuisena, keski- ikäisenä ikuisesti kai tulen elämään sosiaalisen elämän ulkopuolella. Tarkoitan, että tiedän kyllä miten näytellään sosiaalista eläintä, mutta en tunne pienintäkään kiinnostusta muodostaa syviä ystävyys- ynnä muita suhteita. Ja tämä on ihan ok näin.
Vierailija kirjoitti:
Kouluvuosistani on jo pitkä aika. Ala- asteella, luokallani oli erilainen tyttö jota kiusattiin niin rankasti, että hän joutui lopulta mielisairaalaan. Itse olin juuri siirtynyt toisesta koulusta kun tämä kiusaaminen alkoi. Tein silloin, omasta mielestäni ainoan oikean ratkaisun ja puolustin tyttöä kiusaajilta ja hyvin nopeasti olinkin siirtynyt ns. neutraalilta maaperältä kiusattujen joukkoon ja siellä pysyin vuosia. Sain osakseni rankkaa kiusaamista, henkistä ja fyysistä. Edelleen silti mietin sitä tyttöä, joka rikottiin niin pahasti, ettei kai koskaan pystynyt elämään normaalia elämää. Minä selvisin, en kai ilman vammoja, mutta kuitenkin. Nyt aikuisena, keski- ikäisenä ikuisesti kai tulen elämään sosiaalisen elämän ulkopuolella. Tarkoitan, että tiedän kyllä miten näytellään sosiaalista eläintä, mutta en tunne pienintäkään kiinnostusta muodostaa syviä ystävyys- ynnä muita suhteita. Ja tämä on ihan ok näin.
Hienoa että puolustit kiusattua vaikka jouduit kärsimään itsekin. Juuri tuota kykenemättömyyttä luottaa ja muodostaa syvällisiä ystävyyssuhteita kiusaaminen aiheuttaa. Mäkin tiedän uhrin joka päätyi yläasteelta loppuiäkseen mielisairaalaan. Miettikää tätä, kiusaajat!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän täällä ketjussa oo kuin tuo yksi defenssit päällä ja suu vaahdossa räyhäävä mitätöijä trollaamassa... joten ehkä ihmiskunnalla on vielä toivoa.
pelottaako aitojen tunteiden kohtaaminen noin kovasti? Olet oikein oppikirjaesimerkki itsensä väkisin kovettaneesta tekovahvasta tunnevammaisesta ihmisestä. Kannattaa pitää varansa, voi olla että rautakuori jossain vaiheessa raottuu, ja siitä vasta romahdus alkaakin. Toivottavasti saat silloin enemmän myötätuntoa osaksesi kuin olet täällä itse pystynyt muille antamaan.
Toinen vaihtoehto on se, että elät hautaan asti samalla lailla täysin tekaistua "vahvuuttasi" räyhäten ja muita mitätöiden ja ruoskien. Sitten kuolinvuoteella vähän pettyneenä mietit, että tätäkö se elämä nyt vain olikin? Mutta hei, sitä se meille kaikille ja kaikilla on omat ristinsä, sulla se nyt vain näyttää olevan aivan jäätävä empatian puute. Tsemppiä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Jännä katselmus kiusaajien mielenmaisemaan. Täysin ilman ymmärrystä jankataan itselle vieraista asioista, muita ei kuunnella eikä erilaisten ihmisten tunteita edes pyritä ymmärtämään. Ajattelu on mustavalkoista ja kaikki hyvä, mitä itselle on tapahtunut, on totta kai vain omaa ansiota. Sattumien ja syy-seuraussuhteiden vaikutusta tapahtumien kulkuun ei ymmärretä. Vapaan tahdon käsite on absoluuttinen. Tsemppiä kiusatuille, ei tyhmien ja röyhkeiden kanssa kannata väitellä.
Eli ihan sama kun joillain kiusatuilla paitsi mulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka siitä on jo niin monia vuosia aikaa en vielläkään tunne yhtään häpeää, en myötätuntoa enkä sääliä ;(
Oletpa harvinaisen ruma ihminen.
Mustamaalattu kirjoitti:
Olen ollut nuorena monta vuotta koulukiusattu. Nyt keski-ikäisenä olen joutunut yhäkin kiusatuksi. Lähipiirissäni on todella taitava kuusikymppinen mies, joka manipuloi ihmisiä minua vastaan. Olen yrittänyt keskustella asiasta, mutta saanut huomata, että tilanne on vain pahentunut. Sekään ei auta, jos yritän vältellä häntä. Hän on alkanut juonitella selkäni takana tehden elämästäni entistä kurjempaa esim. vakoilun ja kontrollin avulla. Julkisesti tämä henkilö kauhistelee kovaan ääneen toisten käytöstä sitä kuinka maailmassa on niin paljon pahuutta.
Lähipiirissä oli tuollainen mies joka jäi varhaiseläkkeelle ja sen jälkeen häiritsi säännöllisesti. Olimme ex-miehen kanssa eri mieltä, mutta kun tarpeeksi kauan jatkui, kauluksesta ulos. Hän oli kylässä vielä iltakymmeneltäkin, kun sanoin, aina selitys valmiina, nythän on kesäaika, sovimme miehesi kanssa...
Pirullinen hymy.
Toivottavasti saat oikeutta.
Hän oli kurjassa maineessa mutta jollain ihmeellisellä tavalla sai muut kuuntelemaan.
Olin yksin kotona en päästänyt sisälle, hän heti ensimmäisen ihmisen otti ja haukkui kuinka minä kohtelin häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä katselmus kiusaajien mielenmaisemaan. Täysin ilman ymmärrystä jankataan itselle vieraista asioista, muita ei kuunnella eikä erilaisten ihmisten tunteita edes pyritä ymmärtämään. Ajattelu on mustavalkoista ja kaikki hyvä, mitä itselle on tapahtunut, on totta kai vain omaa ansiota. Sattumien ja syy-seuraussuhteiden vaikutusta tapahtumien kulkuun ei ymmärretä. Vapaan tahdon käsite on absoluuttinen. Tsemppiä kiusatuille, ei tyhmien ja röyhkeiden kanssa kannata väitellä.
Juuri näin. Kiusaajien profiili alkaa hahmottua heidän kommenttiensa kautta. He eivät vielä aikuisenakaan näe teoissaan mitään väärää saati ota niistä vastuuta. He kuvittelevat vieläkin olevansa muiden yläpuolella ja suhtautuvat ylimielisesti kiusattuihin. "Se nyt oli vaan koulumaailmaa, jokaisella on vastuu elämästään ja itsetuntonsa eheyttämisestä" - tyyliset kommentit kertovat tyhjentävästi kaiken heidän persoonastaan.
He eivät uskalla katsoa itseään ja tekojaan rehellisesti koska pelkäävät mitä joutuvat kohtaamaan. Jos uskaltaisivat, he joutuisivat miettimään millaista tuhoa ovat kanssaihmisilleen aiheuttaneet. Haavoja, jotka eivät välttämättä parane täysin koskaan. Huonon itsetunnon myötä menetettyjä mahdollisuuksia, vuosia, ehkä vuosikymmeniä jatkunutta psyykkistä kipua.
Vähättely on kiusaajien tapa suojautua siltä tosiasialta että he ovat tuomitsematta jääneitä henkisen väkivallan harjoittajia.
Viimeinen lause kiteyttää koko tämän ketjun ydinajatuksen. Miettikää sitä, kiusaajat.[/
Paraski puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kouluvuosistani on jo pitkä aika. Ala- asteella, luokallani oli erilainen tyttö jota kiusattiin niin rankasti, että hän joutui lopulta mielisairaalaan. Itse olin juuri siirtynyt toisesta koulusta kun tämä kiusaaminen alkoi. Tein silloin, omasta mielestäni ainoan oikean ratkaisun ja puolustin tyttöä kiusaajilta ja hyvin nopeasti olinkin siirtynyt ns. neutraalilta maaperältä kiusattujen joukkoon ja siellä pysyin vuosia. Sain osakseni rankkaa kiusaamista, henkistä ja fyysistä. Edelleen silti mietin sitä tyttöä, joka rikottiin niin pahasti, ettei kai koskaan pystynyt elämään normaalia elämää. Minä selvisin, en kai ilman vammoja, mutta kuitenkin. Nyt aikuisena, keski- ikäisenä ikuisesti kai tulen elämään sosiaalisen elämän ulkopuolella. Tarkoitan, että tiedän kyllä miten näytellään sosiaalista eläintä, mutta en tunne pienintäkään kiinnostusta muodostaa syviä ystävyys- ynnä muita suhteita. Ja tämä on ihan ok näin.
Jotenkin ymmärrän tuon "tämä on ihan ok näin". En mäkään luota enkä enää edes välitä. En avaa sisintäni kenellekään mutta näyttelen sosiaalista sujuvasti. Kiusaamisen ja hylkäämisen seuraus. Se ei edes vaivaa mua koska olen ikäänkuin kärsimyksen yläpuolella.
Kannattaa lukea Tollen "Läsnäolon voima" niin ymmärrät mitä tarkoitan. Elämä on sosiaalista peliä johon ei kannata lähteä mukaan. Ydinminuus on tärkein, sinne mitkään pelit ja niistä aiheutuva kärsimys eivät yllä. Siellä on rauha ja hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluvuosistani on jo pitkä aika. Ala- asteella, luokallani oli erilainen tyttö jota kiusattiin niin rankasti, että hän joutui lopulta mielisairaalaan. Itse olin juuri siirtynyt toisesta koulusta kun tämä kiusaaminen alkoi. Tein silloin, omasta mielestäni ainoan oikean ratkaisun ja puolustin tyttöä kiusaajilta ja hyvin nopeasti olinkin siirtynyt ns. neutraalilta maaperältä kiusattujen joukkoon ja siellä pysyin vuosia. Sain osakseni rankkaa kiusaamista, henkistä ja fyysistä. Edelleen silti mietin sitä tyttöä, joka rikottiin niin pahasti, ettei kai koskaan pystynyt elämään normaalia elämää. Minä selvisin, en kai ilman vammoja, mutta kuitenkin. Nyt aikuisena, keski- ikäisenä ikuisesti kai tulen elämään sosiaalisen elämän ulkopuolella. Tarkoitan, että tiedän kyllä miten näytellään sosiaalista eläintä, mutta en tunne pienintäkään kiinnostusta muodostaa syviä ystävyys- ynnä muita suhteita. Ja tämä on ihan ok näin.
Hienoa että puolustit kiusattua vaikka jouduit kärsimään itsekin. Juuri tuota kykenemättömyyttä luottaa ja muodostaa syvällisiä ystävyyssuhteita kiusaaminen aiheuttaa. Mäkin tiedän uhrin joka päätyi yläasteelta loppuiäkseen mielisairaalaan. Miettikää tätä, kiusaajat!!!
Kiitos sanoistasi. Kovat arvot, maine, raha, ne ovat niitä asioita millä maailma tuntuu pyörivän. Olkoon niin, mutta valitsen kuitenkin aina sen puolen, missä ovat ne herkät ja haavoittuvat, vaikka saisin turpaan, koska se on oikein. Aina.
Vierailija kirjoitti:
No eihän täällä ketjussa oo kuin tuo yksi defenssit päällä ja suu vaahdossa räyhäävä mitätöijä trollaamassa... joten ehkä ihmiskunnalla on vielä toivoa.
pelottaako aitojen tunteiden kohtaaminen noin kovasti? Olet oikein oppikirjaesimerkki itsensä väkisin kovettaneesta tekovahvasta tunnevammaisesta ihmisestä. Kannattaa pitää varansa, voi olla että rautakuori jossain vaiheessa raottuu, ja siitä vasta romahdus alkaakin. Toivottavasti saat silloin enemmän myötätuntoa osaksesi kuin olet täällä itse pystynyt muille antamaan.
Toinen vaihtoehto on se, että elät hautaan asti samalla lailla täysin tekaistua "vahvuuttasi" räyhäten ja muita mitätöiden ja ruoskien. Sitten kuolinvuoteella vähän pettyneenä mietit, että tätäkö se elämä nyt vain olikin? Mutta hei, sitä se meille kaikille ja kaikilla on omat ristinsä, sulla se nyt vain näyttää olevan aivan jäätävä empatian puute. Tsemppiä vaan.
Kuka täällä on räyhänny?
Vierailija kirjoitti:
Mä olin kiusaaja kouluaikoinani. En voi myöntää olevani nyt ylpeä teoistani, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa etten ole juurikaan ajatusta jälkeenpäin kiusatulle suonut. Ihan vaan sen takia, että menneet on menneitä ja ne ei miettimällä muuksi muutu. Ei voisi vähempää enää kiinnostaa jotkut iän ikuiset kouluasiat. Varmaan tuo kiusattu on tarvittaessa sitten vanhempana hankkinut apua (terapiaa ja/tai lääkkeitä) ja mennyt eteenpäin. Jos taas ei ole, niin se ei ole minun syy. Jokaisella on oma vastuu huolehtia elämästään.
Niin, jokaisella on vastuu omastaan, MUTTA kenelläkään ei ole oikeutta tuhota toisen.
Sitähän sinä taas olet tehnyt...tuhonnut sillä kiusaamisella.
Heität ihmisen rikki ja sanot, että jokaisella on vastuu omasta hyvinvoinnistaan. Toki joo, mutta siihen paikkalukunsa krnee hurjasti energiaa....jos vaan olisit antanut sen ihmisen silloin muinoin OLLA. Hänkin voisi miettiä yhtä kevyesti kuin sinä, murra ne arvet mitä olet saanut tyhmyydelläsi toiselle aikaan,,,eivät jousta joka suuntaan. Häpeä ja syyllisyys, ulkopuolisuuden tunne...niitä olet saanut aikaan...sille ihmiselle, joka nyt vastaa omastaan.
Olet edelleen sokea paska kiusaaja. Et edes tajua. Mieti sitä.
Kuvottava kylmyys hohkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä katselmus kiusaajien mielenmaisemaan. Täysin ilman ymmärrystä jankataan itselle vieraista asioista, muita ei kuunnella eikä erilaisten ihmisten tunteita edes pyritä ymmärtämään. Ajattelu on mustavalkoista ja kaikki hyvä, mitä itselle on tapahtunut, on totta kai vain omaa ansiota. Sattumien ja syy-seuraussuhteiden vaikutusta tapahtumien kulkuun ei ymmärretä. Vapaan tahdon käsite on absoluuttinen. Tsemppiä kiusatuille, ei tyhmien ja röyhkeiden kanssa kannata väitellä.
Juuri näin. Kiusaajien profiili alkaa hahmottua heidän kommenttiensa kautta. He eivät vielä aikuisenakaan näe teoissaan mitään väärää saati ota niistä vastuuta. He kuvittelevat vieläkin olevansa muiden yläpuolella ja suhtautuvat ylimielisesti kiusattuihin. "Se nyt oli vaan koulumaailmaa, jokaisella on vastuu elämästään ja itsetuntonsa eheyttämisestä" - tyyliset kommentit kertovat tyhjentävästi kaiken heidän persoonastaan.
He eivät uskalla katsoa itseään ja tekojaan rehellisesti koska pelkäävät mitä joutuvat kohtaamaan. Jos uskaltaisivat, he joutuisivat miettimään millaista tuhoa ovat kanssaihmisilleen aiheuttaneet. Haavoja, jotka eivät välttämättä parane täysin koskaan. Huonon itsetunnon myötä menetettyjä mahdollisuuksia, vuosia, ehkä vuosikymmeniä jatkunutta psyykkistä kipua.
Vähättely on kiusaajien tapa suojautua siltä tosiasialta että he ovat tuomitsematta jääneitä henkisen väkivallan harjoittajia.
Viimeinen lause kiteyttää koko tämän ketjun ydinajatuksen. Miettikää sitä, kiusaajat.[/
Paraski puhumaan.
Taas vastuutaan ja omaa itseään pakeneva kiusaaja kommentoimassa. Mutta yksin ollessasi, hiljaisina hetkinä mietit sinäkin mitkä olivat tekojesi seuraukset etkä pääse pakoon syyllisyyttäsi. Ja nämä ajatukset tulevat yhä uudelleen ja uudelleen. Et pääse pakoon vaikka haluaisit ja se on sinun tuomiosi henkisen väkivallan harjoittamisesta. Sinun vankilasi. Ja se on ihan oikein. Karma.
Vierailija kirjoitti:
No eihän täällä ketjussa oo kuin tuo yksi defenssit päällä ja suu vaahdossa räyhäävä mitätöijä trollaamassa... joten ehkä ihmiskunnalla on vielä toivoa.
pelottaako aitojen tunteiden kohtaaminen noin kovasti? Olet oikein oppikirjaesimerkki itsensä väkisin kovettaneesta tekovahvasta tunnevammaisesta ihmisestä. Kannattaa pitää varansa, voi olla että rautakuori jossain vaiheessa raottuu, ja siitä vasta romahdus alkaakin. Toivottavasti saat silloin enemmän myötätuntoa osaksesi kuin olet täällä itse pystynyt muille antamaan.
Toinen vaihtoehto on se, että elät hautaan asti samalla lailla täysin tekaistua "vahvuuttasi" räyhäten ja muita mitätöiden ja ruoskien. Sitten kuolinvuoteella vähän pettyneenä mietit, että tätäkö se elämä nyt vain olikin? Mutta hei, sitä se meille kaikille ja kaikilla on omat ristinsä, sulla se nyt vain näyttää olevan aivan jäätävä empatian puute. Tsemppiä vaan.
Itse olen ollu aina enemmänkin se kiusattu, että ei tainnu olla mulle tämäkään. Olen myös puolustanut kiusattuja aikuisiällä saaden siitä aimokasan p*skaa niskaan et enköhä ole naljailuni sovittanu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä katselmus kiusaajien mielenmaisemaan. Täysin ilman ymmärrystä jankataan itselle vieraista asioista, muita ei kuunnella eikä erilaisten ihmisten tunteita edes pyritä ymmärtämään. Ajattelu on mustavalkoista ja kaikki hyvä, mitä itselle on tapahtunut, on totta kai vain omaa ansiota. Sattumien ja syy-seuraussuhteiden vaikutusta tapahtumien kulkuun ei ymmärretä. Vapaan tahdon käsite on absoluuttinen. Tsemppiä kiusatuille, ei tyhmien ja röyhkeiden kanssa kannata väitellä.
Juuri näin. Kiusaajien profiili alkaa hahmottua heidän kommenttiensa kautta. He eivät vielä aikuisenakaan näe teoissaan mitään väärää saati ota niistä vastuuta. He kuvittelevat vieläkin olevansa muiden yläpuolella ja suhtautuvat ylimielisesti kiusattuihin. "Se nyt oli vaan koulumaailmaa, jokaisella on vastuu elämästään ja itsetuntonsa eheyttämisestä" - tyyliset kommentit kertovat tyhjentävästi kaiken heidän persoonastaan.
He eivät uskalla katsoa itseään ja tekojaan rehellisesti koska pelkäävät mitä joutuvat kohtaamaan. Jos uskaltaisivat, he joutuisivat miettimään millaista tuhoa ovat kanssaihmisilleen aiheuttaneet. Haavoja, jotka eivät välttämättä parane täysin koskaan. Huonon itsetunnon myötä menetettyjä mahdollisuuksia, vuosia, ehkä vuosikymmeniä jatkunutta psyykkistä kipua.
Vähättely on kiusaajien tapa suojautua siltä tosiasialta että he ovat tuomitsematta jääneitä henkisen väkivallan harjoittajia.
Viimeinen lause kiteyttää koko tämän ketjun ydinajatuksen. Miettikää sitä, kiusaajat.[/
Paraski puhumaan.
Taas vastuutaan ja omaa itseään pakeneva kiusaaja kommentoimassa. Mutta yksin ollessasi, hiljaisina hetkinä mietit sinäkin mitkä olivat tekojesi seuraukset etkä pääse pakoon syyllisyyttäsi. Ja nämä ajatukset tulevat yhä uudelleen ja uudelleen. Et pääse pakoon vaikka haluaisit ja se on sinun tuomiosi henkisen väkivallan harjoittamisesta. Sinun vankilasi. Ja se on ihan oikein. Karma.
Kelle sä luulet juttelevas? :D Mua ei kuule hetkauta asiat jotka on mulle korkojen kera maksettu. Multa sensijaan ei ole kukaan vielä anteeks pyytäny. Eikä tarviikaan.
Kamalaa, miten täälläkään jotkut ei oikeasti vaan tajua, miten kiusaaminen voi vaikuttaa ihmiseen! Idiootit!