Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita, joiden puoliso ei koskaan lähde mihinkään / ovat aina kotona?
05.05.2023 |
Meillä on tämä tilanne. Mies ei IKINÄ ole poissa kotoa, ei ikinä (työpäivää lukuun ottamatta). Jos hän jossain käy, on hänellä aina kova kiire takaisin kotiin. Työmatkat ovat hänelle kuin punainen vaate ja yrittää aina minimoida matkustusajan minun silmiin järjettömillä konsteilla, kuten yöllä matkustamalla ja valvomalla.
Jos hän on joskus hairahtuu johonkin lupautumaan, kuten kavereiden kanssa yön yli reissuun tai edes johonkin illanviettoon, niin hän alkaa monta päivää ennen h-hetkeä harmitella asiaa ja usein on käynyt niin, että hän sitten peruu lopulta osallistumisensa tyystin.
Hänestä on tosi kurjaa, jos minä lähden työmatkalle / koulutukseen / tyttöjen reissuun tai illanviettoon. Hän alkaa osoittaa mieltään jossain vaiheessa aina tai antaa palaa suoraa valitusta niin, että lähden kotoa apealla mielellä.
Eikä siinä sinänsä mitään, ihan hienoahan se on, jos ihminen tykkää olla kotonaan. Mutta joskus IHAN VAAN JOSKUS olisi rentouttavaa olla YKSIN kotona... Voitteko ymmärtää mun tilannetta? Jos tsemppaan ja kannustan häntä lähtemään, hän saattaa raivostua silmittömästi, koska "usutan häntä johonkin mitä hän ei halua" tms.
Kukaan muu samassa tilanteessa? EIkö ole ahdistavaa....?!!
Kommentit (26)
Ahdistavaa on kun mies ei malta olla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan molemmat aina kotona. Ei, ei se ole introvertille koti-ihmiselle ahdistavaa vaan ihanaa.
Minusta ihmsitä ei voi oikein toivoa/vaatia/odottaa lähtemään omasta kodistaan, vaan jos sitä yksinoloaikaa haluaa, täytyy mennä jonnekin itse.
Sama täällä. Töissä ja tunnin ulkoilulenkissä on riittävästi omaa aikaa. Ja mitään poikien tai tyttöjen reissuja en todellakaan kaipaa.
Voin ymmärtää. Olen ollut ihan hajalla sen jälkeen kun mies jäi etätöihin. Työttömänä en pääse mihinkään karkuun ja mies on nykyään aina kotona. Raskasta on.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan molemmat aina kotona. Ei, ei se ole introvertille koti-ihmiselle ahdistavaa vaan ihanaa.
Minusta ihmsitä ei voi oikein toivoa/vaatia/odottaa lähtemään omasta kodistaan, vaan jos sitä yksinoloaikaa haluaa, täytyy mennä jonnekin itse.
Tiedostan ja ymmärrän tämän. Mutta joskus, heikkoina hetkinä, mieleen hiipii ajatus, että kunpa hän joskus edes lähtisi jonnekin. Vaikka vaan yhdeksi yöksi. Hänellä oli esim. tälle keväälle yksi työreissu ja yksi siviilireissu, molemmat perui, koska ei halua OLLA KOTOA POIS!
Hei, kysymys sulle: entä jos puolisosi haluaisi lähteä ja käydä kavereiden kanssa esim. Olisiko se sinne ok? Vai valittaisitko hänelle tästä?
Ei ole muita, sinä olet ainoa maailmassa tässä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä on varmaan kiva ja viihtyisä koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin ymmärtää. Olen ollut ihan hajalla sen jälkeen kun mies jäi etätöihin. Työttömänä en pääse mihinkään karkuun ja mies on nykyään aina kotona. Raskasta on.
Hei ihan järkyttävää! Olen pahoillani puolestasi :( Se tunne, kun "ei pääse mihinkään karkuun", todella painostava olotila. Mulle nämä omat työ- ja vapaa-ajan matkat on sitten niitä henkireikiä. Mutta ongelmaksi muodostuu se, että puoliso yrittää sabotoida niitäkin. Etäpäivää en vietä koskaan samaan aikaan hänen kanssaan, en pystyisi. Tukehtuisin lopullisesti.
Jotain ehkä kertoo sekin, että kun olen vaikkapa 3-4pv työreissussa, niin en koskaan ikävöi häntä! Käytän sen ajan hengittämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan molemmat aina kotona. Ei, ei se ole introvertille koti-ihmiselle ahdistavaa vaan ihanaa.
Minusta ihmsitä ei voi oikein toivoa/vaatia/odottaa lähtemään omasta kodistaan, vaan jos sitä yksinoloaikaa haluaa, täytyy mennä jonnekin itse.
Tämä. Mekin ollaan introvertteja ja aina kotona. Bonuksena on lapsia ja kun valitan oman ajan puutetta ohje (ulkopuolisilta ja läheisiltä) on aina, että poistu kotoa. Niin minne? Kyllä minä kotoa pois pääsen, mutta kun en halua! Haluan olla kotona hetken rauhassa.
Itse vien kyllä lapset mukanani silloin kun kotoa lähden, että mies saa kyllä olla kotona rauhassa. Itse ei tee samoin minulle, että nappais lapset ja häippäsis jonnekin vaikka tunniksi.
Toisaalta jos lapset on vaikka isovanhemmilla hoidossa ja molemmat ollaan kotona, niin molemmat tekee omia asioitaan yksinään. Samoin illat. Kumpikin omalla koneella, niin kuin jo vuosia ennen lapsia. Minua ei enää edes kiinnosta tehdä asioita yhdessä, kun silloin kun kiinnosti, mies ei viitsinyt. Nyt valitsen hyvällä omalla tunnolla yksinolon silloin kun se on mahdollista. Lapset tietysti ensin, mutta introverttina tarvitsee myös sitä omaa aikaa ja rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä on varmaan kiva ja viihtyisä koti.
NO ON!!! Mutta kun se ei oo se pointti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan molemmat aina kotona. Ei, ei se ole introvertille koti-ihmiselle ahdistavaa vaan ihanaa.
Minusta ihmsitä ei voi oikein toivoa/vaatia/odottaa lähtemään omasta kodistaan, vaan jos sitä yksinoloaikaa haluaa, täytyy mennä jonnekin itse.
Tämä. Mekin ollaan introvertteja ja aina kotona. Bonuksena on lapsia ja kun valitan oman ajan puutetta ohje (ulkopuolisilta ja läheisiltä) on aina, että poistu kotoa. Niin minne? Kyllä minä kotoa pois pääsen, mutta kun en halua! Haluan olla kotona hetken rauhassa.
Itse vien kyllä lapset mukanani silloin kun kotoa lähden, että mies saa kyllä olla kotona rauhassa. Itse ei tee samoin minulle, että nappais lapset ja häippäsis jonnekin vaikka tunniksi.
Toisaalta jos lapset on vaikka isovanhemmilla hoidossa ja molemmat ollaan kotona, niin molemmat tekee omia asioitaan yksinään. Samoin illat. Kumpikin omalla koneella, niin kuin jo vuosia ennen lapsia. Minua ei enää edes kiinnosta tehdä asioita yhdessä, kun silloin kun kiinnosti, mies ei viitsinyt. Nyt valitsen hyvällä omalla tunnolla yksinolon silloin kun se on mahdollista. Lapset tietysti ensin, mutta introverttina tarvitsee myös sitä omaa aikaa ja rauhaa.
Samaistun moneen kohtaan tässä, vaikka viihdyn kyllä reissussakin. Mutta kotona en saa koskaan olla yksin, en koskaan.
Otan myös lapset usein mukaan ja annan miehelle mahdollisuuden omaan aikaan KOTONA. Hän ei ole koskaan sanonut arvostavansa sitä. Itse arvostaisin jos sellainen mahdollisuus tarjoutuisi.
Olen aina kotona kun ei ole kovin paljon rahaa. Vaimo haluaisi matkustaa, minulla ei siihen rahat riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan molemmat aina kotona. Ei, ei se ole introvertille koti-ihmiselle ahdistavaa vaan ihanaa.
Minusta ihmsitä ei voi oikein toivoa/vaatia/odottaa lähtemään omasta kodistaan, vaan jos sitä yksinoloaikaa haluaa, täytyy mennä jonnekin itse.
Tiedostan ja ymmärrän tämän. Mutta joskus, heikkoina hetkinä, mieleen hiipii ajatus, että kunpa hän joskus edes lähtisi jonnekin. Vaikka vaan yhdeksi yöksi. Hänellä oli esim. tälle keväälle yksi työreissu ja yksi siviilireissu, molemmat perui, koska ei halua OLLA KOTOA POIS!
Hei, kysymys sulle: entä jos puolisosi haluaisi lähteä ja käydä kavereiden kanssa esim. Olisiko se sinne ok? Vai valittaisitko hänelle tästä?
Olisi minulle täysin ok. Minä viihdyn yksinkin oikein hyvin, en ole paranoidi joka luulee että toinen siellä pettää tms. Nuorempana joskus asuinkin pari vuotta hyvin ekstrovertin ja meneväisen miehen kanssa, joka meni paljon, ja minä pysyin kotona. Se oli minulle ihan ok. Häntä se joskus ärsytti, kun en halunnut lähteä mukaan ties mihin kaveriporukan mökkiviikonloppuihin tai bileisiin.
Eilen viimeksi oli oma puoliso kavereiden kanssa iltaa istumassa. Ei ole kauan, kun oli siskonsa luona käymässä ja yöpyi siellä. Minäkin nautin siitä, että saan välillä olla yksin. Ei pauhaa taustalla televisio eikä radio, saa olla täysin hiljaisuudessa.
Itse olen viettänyt tälle vuodelle yhden oman loman (hotelliviikonloppu), kesällä olen sitten vähän pitemmän ajan pois (ulkomaanreissu). Yhdessä matkustellaan paljon eli ei ole ongelmaa saada puolisoa mukaan myöskään maailmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan molemmat aina kotona. Ei, ei se ole introvertille koti-ihmiselle ahdistavaa vaan ihanaa.
Minusta ihmsitä ei voi oikein toivoa/vaatia/odottaa lähtemään omasta kodistaan, vaan jos sitä yksinoloaikaa haluaa, täytyy mennä jonnekin itse.
Tämä. Mekin ollaan introvertteja ja aina kotona. Bonuksena on lapsia ja kun valitan oman ajan puutetta ohje (ulkopuolisilta ja läheisiltä) on aina, että poistu kotoa. Niin minne? Kyllä minä kotoa pois pääsen, mutta kun en halua! Haluan olla kotona hetken rauhassa.
Itse vien kyllä lapset mukanani silloin kun kotoa lähden, että mies saa kyllä olla kotona rauhassa. Itse ei tee samoin minulle, että nappais lapset ja häippäsis jonnekin vaikka tunniksi.
Toisaalta jos lapset on vaikka isovanhemmilla hoidossa ja molemmat ollaan kotona, niin molemmat tekee omia asioitaan yksinään. Samoin illat. Kumpikin omalla koneella, niin kuin jo vuosia ennen lapsia. Minua ei enää edes kiinnosta tehdä asioita yhdessä, kun silloin kun kiinnosti, mies ei viitsinyt. Nyt valitsen hyvällä omalla tunnolla yksinolon silloin kun se on mahdollista. Lapset tietysti ensin, mutta introverttina tarvitsee myös sitä omaa aikaa ja rauhaa.
Samaistun moneen kohtaan tässä, vaikka viihdyn kyllä reissussakin. Mutta kotona en saa koskaan olla yksin, en koskaan.
Otan myös lapset usein mukaan ja annan miehelle mahdollisuuden omaan aikaan KOTONA. Hän ei ole koskaan sanonut arvostavansa sitä. Itse arvostaisin jos sellainen mahdollisuus tarjoutuisi.
Hän ei ole varmaan sanonut arvostavansa sitä, koska ei arvosta, eli hänelle asialla varmaan ei ole mitään merkitystä. Ei kaikki kaipaa sitä yksin oloa kotona, ei edes kaikki introvertit. Itse olen jopa aika ääri-intro, ennen mieheni tapaamista yli nelikymppisenä elin jopa lähes erakkomaisesti, aina yksin kotona ja täysin etätyö. Mutta tuo puoliso kuuluu tavallaan mun yksinoloon, ei tunnu siltä että hän on toinen henkilö ja kuormittaisi, tai hänestä tarvisi rauhaa. Kaikki muut ihmiset kuormittaa, hän ei. Lapsia meillä ei ole, voi olla että lapsista kaipaisi joskus rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin ymmärtää. Olen ollut ihan hajalla sen jälkeen kun mies jäi etätöihin. Työttömänä en pääse mihinkään karkuun ja mies on nykyään aina kotona. Raskasta on.
Hei ihan järkyttävää! Olen pahoillani puolestasi :( Se tunne, kun "ei pääse mihinkään karkuun", todella painostava olotila. Mulle nämä omat työ- ja vapaa-ajan matkat on sitten niitä henkireikiä. Mutta ongelmaksi muodostuu se, että puoliso yrittää sabotoida niitäkin. Etäpäivää en vietä koskaan samaan aikaan hänen kanssaan, en pystyisi. Tukehtuisin lopullisesti.
Jotain ehkä kertoo sekin, että kun olen vaikkapa 3-4pv työreissussa, niin en koskaan ikävöi häntä! Käytän sen ajan hengittämiseen.
Erikoista, että joku kokee ettei puolison kanssa samassa asunnossa voi jotenkin hengittää edes. Onko sitten liian pieni asunto tai jotain? Mä olen mieheni kanssa ollut etätöissä lähes 10 vuotta. Eikä kumpikaan harrasta, matkustele, tms. Kotona aina ollaan, työpäivät ja vapaapäivät. Mutta on meillä talossa huoneita, joissa saa ihan yksikseen olla kun siltä tuntuu. Mennä pelaamaan yläkertaan tietokoneella, tai pikkuolohuoneeseen lukemaan nojatuoliin, tai vaikka pihaan jotain hommailemaan, tai grillikotaan. Siinähän sitä yksinoloa saa.
Aikaisemmin, oikeastaan ihan vähän aikaa sitten kun ei ollut somea, televio vain muutamassa kodissa,
ja puhelimet oli langallisia. Ihmiset/puolisot pääsääntöisesti viihtyi keskenään. Jokin on muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmin, oikeastaan ihan vähän aikaa sitten kun ei ollut somea, televio vain muutamassa kodissa,
ja puhelimet oli langallisia. Ihmiset/puolisot pääsääntöisesti viihtyi keskenään. Jokin on muuttunut.
Lähde? Et pysty mitenkään todistamaan, että ihmiset olisivat viihtyneet yhtään sen paremmin kuin nyt. Silloin ei vain ollut tällaisia keskustelufoorumeita, joissa ajatuksistaan olisi voinut anonyymisti kertoa.
Kyllä minä jo 1980-luvulla nautin siitä, että puolisoni oli välillä omissa menoissaan ja sain olla lapsen kanssa kaksin kotona.
Alue: Aihe vapaa
Me ollaan molemmat aina kotona. Ei, ei se ole introvertille koti-ihmiselle ahdistavaa vaan ihanaa.
Minusta ihmsitä ei voi oikein toivoa/vaatia/odottaa lähtemään omasta kodistaan, vaan jos sitä yksinoloaikaa haluaa, täytyy mennä jonnekin itse.