Lue keskustelun säännöt.
Äitiyslomalta töihin palanneena en voi käsittää, miten missään perheessä ehditään siivota ja tehdä ruokaa!! Apua!
22.03.2017 |
Ensimmäinen lapsi meni päiväkotiin kuukausi sitten, kun täytti 3 vuotta. Olin siihen asti kotona. Sekä minulla että miehelläni on normaalit virkatyöt ja työajat sen mukaiset. Työmatkoineen kotiovelta takaisin menee noin 8,5 kummallakin.
Tullaan kotiin viiden aikaan. Ruoanlaittoon menee 30-60min. Sitten kello onkin jo kuusi. Poika menee klo 20-21 nukkumaan. Kolmessa tunnissa siis pitäisi hoitaa KAIKKI! Siivoukset, pyykki, kaupassa käyminen, omat juoksulenkit ja sosiaalinen elämä.
Toin sunnuntai-iltana pyykkiä sohvalle lajiteltavaksi. Ne lojuvat siinä edelleen. En käsitä. Ei ole ollut aikaa tai ei vain yksinkertaisesti jaksa, vaikka pyykin selvittämiseen menisi ehkä 10 minuuttia. Ja meillä on siis vain yksi lapsi!
Elämä oli niin helppoa, kun olin kotona. Ehkei oikeasti molempien vanhempien pitäisi käydä töissä. Ei tällaista jaksa kukaan. Helpottaako koskaan!?!
Kommentit (183)
Itse haen lapsen hoidosta eväiden kanssa. Meillä 2 km kävelymatka kotiin. Se on meidän yhteistä seikkailu, rentoutumisaikaa. Matkalla on leikkipuisto, pihoja, ruokapaikkoja, metsiköitä, ojia, lumikasan yms. Molemmat rentoutuu työpäivän ja iäiväkotipäivän jälkeen. Siinä menee pari tuntia. Sitten kotiini lämmittämään edellisenä iltana tehty ruoka. Lapsi nukkumaan ja sen jälkeen teen kotityöt. Aamupala on myös rauhallinen. Se on meidän yhteistä keskusteluaikaa. Viikonloppuna lapsi osallistuu kotitöihin. Olen yrittänyt tehdä niistä mukavia yhdessäolon hetkiä. Joo miestä ei ole. Tarpeeksi unta, niin elämä tuntuu hyvältä. Vähänkin kun joutuu valvomaan, tuntuu heti että voimat loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuo päivällisen siirto normaaliin eurooppalaiseen aikaan pelastaa arjen. Helppo välipala kotiin tultua. Sen jälkeen kaikki muu ja lopuksi kello seitsemältä rauhoitutaan päivälliselle.
Olemme sumplineet miehen kanssa työvuoromme ristiin, että lapsilla olisi mahdollisimman vähän hoitopäiviä ja harrastukset onnistuvat. Sama koskee lomia. Huono puoli tässä on se, että perheen yhteistä aikaa ei ole oikeastaan lainkaan, mutta arki on näin sujuvampaa ja kai tätä muutaman vuoden jaksaa. Me luovuimme myös omakotitalosta niin samalla jäi remontoinnin ja pihatöiden tekemisen tarve ja sekin aika on sitten lisää lapsille.
Minusta tuntuu usein jo kesäloman jälkeen, että kuinka kukaan suoriutuu arjesta ja ehtii mitään, mutta nopeasti ne rutiinit taas loksahtavat paikoilleen ja arki lähtee rullaamaan.
Itselläni 2 lasta, vaativa työ, koira, omakotitalo, omia ja lasten harrastuksia sekä olen siis yh. Näin minä pärjään:
- Kahdella lapsella yhteensä 8 harrastuskertaa viikossa. Näistä selviän yhteistyöllä, eli kuljetusringeillä, joissa jokainen hoitaa yhtä paljon kuljetuksia. Kuöjetusringit helpottavat paljon. Lisäksi lasten kasvaessa he voivat paljon kulkjea bussilla/pyörällä itsekin.
- Ruokatalous: Yhdistän kaupassakäymisen muuhun kuljetukseen (tyyliin nyt tunti aikaa odottaa lasta treeneistä - teen ostokset). Suunnitelmallisuus auttaa tässäkin. Su iltana voi suunnitella ja esivalmistaa koko viikon ruuat.
- Ennen eroa oli varaa siivoojaan, yh:na ei. Minulla on silti hyvin siisti koti, koska olen karsinut turhan rojun pois, meillä ei siis ole kaapot täynnä epämääräistä sälää. Ja kaikelle on oma helppo paikka (kori tms). Siivoushetken suunnittelen etukäteen. Perusjärjestyksen pidän yllä joka päivä (vartin vauhtikierros aamuin illoin) niin varsinaista kaaosta ei synny.
- Omakotitalon huoltotoimissa onneksi auttaa isäni.
Jotenkin arki toimii kun pitää tietyn rytmin yllä ja ei anna kaaoksen kasaantua.
Järkyttävän kuuloisiahan useimmat tarinat täällä on (ja kyllä, juoksen itsekin oravanpyörässä kolmen lapsen kanssa) ei pidä yhtään ihmetellä syntyvyyden vähenemistä kun nykynuoriso ei halua tälläistä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuo päivällisen siirto normaaliin eurooppalaiseen aikaan pelastaa arjen. Helppo välipala kotiin tultua. Sen jälkeen kaikki muu ja lopuksi kello seitsemältä rauhoitutaan päivälliselle.
Tämä! Suosittelen!
Ehdotus sunnuntain pitkästä brunssista ja maidon juomisesta viinilaseista oli mainio. Juuri näin.
Elämä ei ole pelkkää suorittamista, vaikka suomalainen yhteiskunta siihen työssäkäyvät lapsiperheet ajaakin. Pienet onnen hetket on vaan raivattava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuo päivällisen siirto normaaliin eurooppalaiseen aikaan pelastaa arjen. Helppo välipala kotiin tultua. Sen jälkeen kaikki muu ja lopuksi kello seitsemältä rauhoitutaan päivälliselle.
Tämä! Suosittelen!
Ehdotus sunnuntain pitkästä brunssista ja maidon juomisesta viinilaseista oli mainio. Juuri näin.
Elämä ei ole pelkkää suorittamista, vaikka suomalainen yhteiskunta siihen työssäkäyvät lapsiperheet ajaakin. Pienet onnen hetket on vaan raivattava.
Harrastavien lasten kanssa ei toimi enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä vartenhan siellä töissä käydään, ettei tarvitse siivota eikä tehdä ruokaa.
Ennen käytiin töissä, hoidettiin lapset ja pyykki pestiin käsin. Ainiin mutta kun nykyäidin elämä on niin mukakiireistä. Huoooooh.
Ennen käytiin töissä ja pyykit pestiin käsin, mutta lapsia ei kyllä hoidettu. Lapsia ei viety harrastuksiin, heidän kanssa ei leikitty tai luettu. Jo kaksivuotiaat tuupattiin pihalle pois jaloista, jos pihalla oli vanhempia lapsia, jotka katsoivat perään - jos katsoivat. Jos pihalla ei ollut muita lapsia, niin kaksivuotias istui sisällä leikkikehässä. Kolmevuotias lapsi pärjäsi pihalla yksinkin. Ennen vanhaan lapsikuolleisuus tapaturmaisesti oli ihan toista kuin nykyään.
Aloittaja elää vielä shokkivaihetta, mutt kyllä se siitä tasaantuu. Kaikkein tärkeintä on se, että mies tekee osansa eikä luule, että palvelu pelaa kuten vaimon kotona ollessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka teillä sotkee jos kaikki ovat poissa koko päivän? Meillä ainakin sotkun määrä väheni kun menin töihin ja lapsi hoitoon. Iso pyykkikone ja nopeat ohjelmat, saa paljon pyykkiä pestyä nopeasti. Pyykkejä ei meillä viikata kuin vaan joskus ja jouluna, napsitaan telineestä päälle tai heitetään yhteen kasaan sellaisessa huoneessa, jossa vähemmän aikaa vietetään. Iso satsi ruokaa kerralla, lämmitetään seuraavina päivinä tai sitten ostan valmisruokaa. Onko pakko siivota jokapäivä? Robotti-imuri on kätsä.
Niin. Oottakaas kun ne lapset on koululaisia.
Silloin se koti todellakaan ei säily in tact sillä aikaa kun te itse ootte poissa...
Ja ruokaa saa varata ihan toisella lailla kuin yhden päiväkotilaisen kanssa...
No kouluikäiset osallistuu jo kotitöihin ja siivoaa ihan eri tavalla kuin 3-vuotias, joka yleensä vain sotkee.
Ne koululaiset tulee koulusta kotiin kavereiden kanssa ja pistää kämpän remonttiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuo päivällisen siirto normaaliin eurooppalaiseen aikaan pelastaa arjen. Helppo välipala kotiin tultua. Sen jälkeen kaikki muu ja lopuksi kello seitsemältä rauhoitutaan päivälliselle.
Tämä! Suosittelen!
Ehdotus sunnuntain pitkästä brunssista ja maidon juomisesta viinilaseista oli mainio. Juuri näin.
Elämä ei ole pelkkää suorittamista, vaikka suomalainen yhteiskunta siihen työssäkäyvät lapsiperheet ajaakin. Pienet onnen hetket on vaan raivattava.
Harrastavien lasten kanssa ei toimi enää.
Harrastavien lasten kanssa voidaan käydä kisamatkalla ravintolassa syömässä, jolloin sunnuntaisin ei tarvitse laittaa kotona ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamulla ennen töihin lähtöä heität pesukoneen pyörimään, töistä palatessa heität ne kuivumaan. Minä kasaan ne puhtaat koriin ja viikkaan ne kaappeihin viikonloppuisin :D
Tiskikone helpottaa elämää, kone illalla iltapalan jälkeen päälle. (Tyhjennän ensin toki kaappiin, yleensä kupit yms otetaan suoraan koneesta käyttöön ja nakataan likaisena tiskialtaaseen ja illalla sitten tosiaan tyhjennys/täyttö :) )
Käydään kaupassa aina päiväkodin jälkeen kotimatkalla.
Siivoan yleensä arkisin vain vähän. Esim. Maanantaina pesen vessan, tiistaina laitan tavaroita paikoilleen, keskiviikkona imuroin, torstaina ei jaksa tehdä mitään, perjantaina teen alku raivauksen, että lauantaina voin tehdä tehosiivouksen ja sunnuntaina en tee mitään.
Kyllä se oma rytmi sieltä löytyy :D Joskus kämppä räjähtää, saatan olla siivoamatta ja jätän kaiken viikonlopulle... mut yleensä noin kuten yllä kirjoitin :) Eli käytän siivoamiseen aikaa vain vähän/päivä.
Kuka jättää pesukoneen päälle kun ketään ei ole kotona moneen tuntiin??!!
Minä. Meillä ei kone heilu, että liikenteeseen lähtisi ja jos lähtisi, kone sammuttaisi itsensä. Ikäväähän toki jos vettä valittaisi jostain, mutta kone on vessassa missä on viemäri lattialla. Ja muutenkin kyllä sammuttaa itsensä jos havaitsee jotain virhettä yms.
Siskono teki ton. Ja sitten taloyhtiöön tulikin vedenjakelun katkos.
Juu on meilläkin kerran vedetty vedet poikki asiasta etukäteen ilmoittamatta. Myös tässä tapauksessa kun kone ei saa vettä, sammuttaa ohjelman. Sitten se odottelee vaan vikakoodin kera, että "kuitataan" ja laitetaan takas päälle :)
Tuo astianpesukoneen jatkais vaan jurnuttamistaan, sitä en kyllä yksin jätä. Ton uskallan jättää kun se tosiaan on välillä ärsyttävänkin fiksu ja lopettaa ohjelman jos esim. nukkasihti on liian likainen. :D
Kyllä meillä yleensä joku ihminen pyörii jossain vaiheessa päivää kotona, mutta hoidan usein pyykkauksen näin :) Jurnuttelee sen pari tuntia sillä välillä kun oon töissä. Ehtii sitten tarvittaessa pesemään myös toisen koneellisen tai kuivaamaan pyykit. Kuivatusta en jätä tekemään yksin.
Meillä tuli käynnissä olevan pyykkikoneen pistorasiaan oikosulku ja siitä seurasi tulipalo. Onneksi olin kotona ja vahingot rajoittuivat pieniksi. En jätä enää mitään konetta valvomatta päälle.
En kyllä jätä minäkään ja luulin, että tämä olisi ihan yleinen käytäntö. En ainakaan laske sen varaan, ettei mitään vesivahinkoja tule tai torppani pala maan tasalle. Enkä pidä siitä, että pyykki lojuu märkänä koneessa tuntikausia.
Minä lähinnä olen ajatellut, että syy on siinä, kun se kone lähtee linkoo ja liikenteeseen. Meijän vanha kone ei tosiaan sammunu ja se oli joskus liikkunu niin pitkälle kun vaan johto periks anto... Rikkoo kaakelit yms kun jyskyttelee. Mut enpä ole ton uuden kanssa moista pelännyt kun se painaa 2* sen mitä vanha. Tulipalon riski piilee kodin joka koneessa, enkä irroittele niitäkään seinistä lähtiessäni. Mutta tietenkään ei ole kenenkään pakko pyykkiä pestä, jos ei ole kotona! :) Se nyt vaan on mun tapani hoitaa ne pois alta.
Toivottavasti asutte omakotitalossa. Kerrostaloapurit olisivat ikionnellisia jos aiheuta työ vesivahingon tai tulipalon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuo päivällisen siirto normaaliin eurooppalaiseen aikaan pelastaa arjen. Helppo välipala kotiin tultua. Sen jälkeen kaikki muu ja lopuksi kello seitsemältä rauhoitutaan päivälliselle.
Tämä! Suosittelen!
Ehdotus sunnuntain pitkästä brunssista ja maidon juomisesta viinilaseista oli mainio. Juuri näin.
Elämä ei ole pelkkää suorittamista, vaikka suomalainen yhteiskunta siihen työssäkäyvät lapsiperheet ajaakin. Pienet onnen hetket on vaan raivattava.
Harrastavien lasten kanssa ei toimi enää.
Tämäkin totta, mutta tähän voi ainakin yrittää pyrkiä, vaikkei aina onnistuisikaan.
T. Futisäiti
Ihan kuin kaikki lasten harrastukset olisivat jäähallilla ja vaatisivat kuljetukseen tila-auton? Huilun kanssa voi hyvin pyöräillä soittotunnille, ja sunnuntaikonsertteja on vain pari kertaa vuodessa.
Me muutimme ison kaupunkiseudun laitamalla pikkukaupunkiin, jossa on helppo asua pyörämatkan päässä kaikista palveluista: neljän kilometrin säteellä on uimahalli, jäähalli, musiikkiopisto, kuvataidekoulu, tennishalli, pallohalli jne. Jne. Tokaluokan jälkeen lapsia ei ole tarvinnut kuljetella enää mihinkään.
Hintana on, ettei toimi näissä kaupoissa kauppakassopalvelu. Mutta en käy isoa marketeissa, jotta pikkukaupasta pääsee ulos puolessa tunnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun sinkkuna en koe työtaakkaa musertavaksi. Samalla lailla minunkin pitää siivota, käydä salilla, tehdä ruokaa. Ei ole kauheasti eroa, tekeekö nämä asiat yhdelle vaik kolmelle. Yksi iso apu on kyllä kuivausrumpu, toinen on robotti-imuri.
Sinkulla robotti-imuri😂😂😂
Väitätkö oikeasti, että sinkulla on yhtä paljon hommaa kuin perheellisellä? Eihän siinä tosiaan mitään eroa ole tekeekö ruokaa yhdelle vai kolmelle, siiivoaako yhden vai kolmen jäljet, pesee yhden vai kolmen pyykit...oletko vähän tyhmä?
Meillä kaupassa.kävi se, joka ei hakenut lasta päiväkodista. Kun perheessä on kaksi aikuista, yhden ei tarvitse tehdä kaikkea. Toinen hakee lapsen ja toinen käy kaupassa.
Lenkillä en käynyt koskaan. En harrasta liikuntaa.
Arki-iltaisin syötiin usein einesruokaa.
Siivous jäi usein viikonloppuun.
Tällä tavalla jäi aikaa olla muksun kanssa, ulkoilla ja lukea satuja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi arkena tarvitsee kuluttaa ruoan laittoon tunti? Tai voihan olla, että ruoka kypsyy tunnin, mutta ei kait siinä vieressä tarvitse seisoa. Lapsen kanssa kyllä pitää viettää aikaa heti kotiin tultua se tunti eikä esim siivota, mutta en minäkään ymmärrä miten se kämppä voi olla siivoamisen tarpeessa jos eilen on siivottu ja kotona on nukuttu ja syöty. Tiskit voi hoitaa sitten, kun lapsi on mennyt nukkumaan ja pyykitkin voi viikata silloin ja katsoa telkkaria yms omaa. Kavereita nähdään viikonloppuisin paitsi jos asuvat naapurissa, jolloin iltaulkoilulla hoituu myös sosiaaliset kontaktit. Mulla on kolme kouluikäistä lasta, jotka harrastavat yhteensä 12 kertaa viikossa. Hyvin ehditään. Kattilan ääressä ei seisota tuntia, pyykit hoidetaan viikonloppuna, joskus on eineksiä ja viikonloppuna siivotaan, eteisen ja keittiön imurointiin ei kauan mene jos välillä on tarvetta, sosiaaliset tarpeet hoituu lasten harrastusten aikana ja viikonloppuna kuten myös kaupassa käynnit.
Samaa mieltä! Meillä myös kolme lasta jotka harrastavat niin että jokaiselle viikonpäivällä riitää kuskaamista, hoidetaan nämä vuorotellen miehen kanssa niin että samalla itse pääsee lenkille/uimaan/mitä milloinkin. Ruokaa tehdään yleensä sekä lauantaina että sunnuntaina tuplamäärä niin maanantaina eikä tiistaina ei tarvitse kuin lämmittää. Joskus syödään jopa eineksiä (pinaattilettuja, kalapuikkoja). Pyykkiä kyllä pestään joka päivä mutta konehan ne ainakin meillä pesee, ei siihen ripustamiseen ja kuivien viikkaamisen niin kauaa mene.
Hehee...näköjään mulla menee aika hyvin, kun on aikaa harrastaa ja tehdä vaikka mitä, vaikka olen kolmen lapsen ja kahden koiran yh.
Käyn kokopäivätöissä ja työmatkoihin kuluu yhteensä reilu tunti, mutta silti ehdin harrastaa urheilua, tehdä itse ruuat ja pitää kodin suhteellisen siistinä. Eikä ole edes rankkaa! Harrastuskuljetuksia ei enää ole kuin yhden lapsen osalta muutaman kerran viikossa, koska pari muuta ovat jo niin isoja. että kulkevat itse harrastuksiinsa. Kun vien nuorimman harrastukseen, käyn itse sillä aikaa juoksemassa tai hiihtämässä, tai koirien kanssa kävelylenkillä. Muina iltoina ehdimme yhdessä lapsen ja koirien kanssa hyvin ulkoilla ruuan ja iltapalan välissä.
Ruuat mietin aina etukäteen, ja esimerkiksi sunnuntaisin kokkaan ruokaa aina parille seuraavallekin illalle valmiiksi. Vähentää myös keittiösotkun määrää. Siivoan noin kerran viikossa "kunnolla" (meillä "kunnolla siivoaminen" tarkoittaa imurointia, vessan pesua, mahdollisesti lakanoiden vaihtoa ja petivaatteiden tuuletusta - sekin tehdään meillä vain parin viikon välein). Lattiat pesen ja isot ja painavat matot vien ulos vain noin kerran kuussa.
Ehdin hyvin pestä pyykit (meillä on ihan kone sitä varten) eikä kaappiin viikkaamisen kovin montaa minuuttia päivästä mene. Yleensä teen sen katsellen samalla telkkaria. Muuten sitä ei tulekaan juuri katseltua, koska luen mieluummin. Siihenkin minulla riittää aikaa.
Mihin te ihmiset oikein sen kaiken ajan saatte käytettyä, jos ei aika riitä mihinkään? En tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun sinkkuna en koe työtaakkaa musertavaksi. Samalla lailla minunkin pitää siivota, käydä salilla, tehdä ruokaa. Ei ole kauheasti eroa, tekeekö nämä asiat yhdelle vaik kolmelle. Yksi iso apu on kyllä kuivausrumpu, toinen on robotti-imuri.
Sinkulla robotti-imuri😂😂😂
Väitätkö oikeasti, että sinkulla on yhtä paljon hommaa kuin perheellisellä? Eihän siinä tosiaan mitään eroa ole tekeekö ruokaa yhdelle vai kolmelle, siiivoaako yhden vai kolmen jäljet, pesee yhden vai kolmen pyykit...oletko vähän tyhmä?
Jaa-a, joku on kyllä vähän tyhmä, jos väittää, että vuonna 2017 kahden aikuisen perheessä yksi ihminen tekee kaikki hommat. Vai onko nämä niitä Naisia isolla ännällä, jota hesarin mielipidekirjoituksessa kehuttiin? Sitten on turha ruikuttaa, jos on itse osansa valinnut.
Kun lapset oli pieniä, niin hommat meni näin. Aamulla päiväkotiin aamupalalle ts. Keittiö pysyi siistinä. Päikystä kaupan kautta kotiin. valmis ruuat mikroon. syönti. Ei paljoa tiskiä. Pyykki koneesta kuivumaan ja uusi kone päälle. Seuraavan päivän vaatteet valmiiksi. Ensisijaisesti pyykkitelineeltä. Viikoloppuna tiski ja imurointi. Lapset nukkumaan. Yleensä ei iltapalaa tarvittu, kun ruuasta niin vähän aikaa. Viikonloppuna imurointi ja tiskaus. Silloin myös tehtiin ruuat ja ulkoiltiin.
Nyt: Koko ajan joku jättää likaisia astioita ja vaatteita pitkin kämppää, mutta kukaan ei ehdi tekeen kotitöitä, kun pitää mennä harrastuksiin tai on kokeet jne. Ruokaa on kaapissa, mutta siitä syödään, vaan parhaat päältä ja normaalit ruuat jää pilaantumaan. Kyytiä tarvitaan sinne tänne tai sitten on jokin varojen keräys keskustelu tms. Epämääräisiä paperi pinoja pakkauksia ym. tavaraa lojuu pöydillä ja harrastusvälineet on levällään, myös juotava läikkiä loiskutellaan pitkin lattioita ja meikit, föönit ym. on levällään ja tähän päälle vielä kokkaukset, käsityö ym. jutut joiden jälkiä ei siivota. Mitenkään normaali työssäkäyvä ei pysty vahtimaan teinien touhuja, kun koulut alkavat ja loppuvat aikaisemmin. Lisäksi tietenkin pelit, videot ja elektroniset laitteen on missä sattuu, mutta kukaan ei koskaan oo koskenut mihinkään. Onhan se niin helppoa, kun lapset on isoja.
Tämä on se syy myös, miksi monet nukkuu liian vähän. Kun aamusta iltaysiin juoksee henki hieverissä vailla hetken rauhaa, niin sitä vaan alkaa nautiskella siitä omasta ajasta. Ei malta lähteä nukkumaan, kun vihdoin saa vaan olla, katsoa telkkua, lukea tai surffata netissä. Kukaan ei pyydä mitään. Sitten aamulla maksetaan hinta siitä ihanasta illasta, kun väsyttää taas kerran...