Äitiyslomalta töihin palanneena en voi käsittää, miten missään perheessä ehditään siivota ja tehdä ruokaa!! Apua!

Odotas kun mukaan tulee harrastukset ja koulu...

Eiku, muistan tuon alkujärkytyksen. Voin kuitenkin lohduttaa, että sitä oppii tehokkaaksi ja organisoimaan. Kärjistäen kotitöiden määrä on suurin piirtein vakio, mutta käytettävissä oleva aika niihin sen työviikon verran pienempi. Joten on vaan pakko olla tehokas ja priorisoida. Pyykit ne pääsee meilläkin paikoilleen yleensä viikonloppuisin.

Asioita kannattaa myös joiltain osin luopua ja ulkoistaakin. Esimerkiksi enää en pyykkihifistele tai välitä tahrojenpoistosta, ja ruokaostokset tilataan suoraan kotiin. Ruokia ei tehdä fiiliksen mukaan, vaan vaihtuvat viikkoreseptit. Kun aikaa on vähemmän, kannattaa miettiä miten sen ajan oikeasti haluaa käyttää.

Pyykit hoituu helposti, kun hankkii pesutornin. Astiat hoitaa myös kone.

Toinen hoitaa aamun ja vie lapsen. Toinen lähtee töihin aiemmin ja hakee lapsen. Päivällisen aika on vasta klo 18-19. Lapsille annetaan välipala kotiin tultua. Ei tarvitse kiirehtiä päivällisen kanssa ja iltapala jää pois.

Siivous kerran viikossa riittää, kauppakassipalvelu kannattaa ottaa käyttöön.

Itse tein osa-aikatyötä siihen asti, kun kuopus täytti 4v. Sen jälkeen mies teki 80% työaikaa. Työajat meillä limittäin, jolloin toinen hoiti lasten hoitoon viemisen ja toinen pääsi aiemmin hakemaan lapset ja tekemään ruuan. Kauppareissut tehtiin miehen kanssa vuorotellen. Ja emme ole rikkaita, mutta otimme asuntolainan lasten pikkulapsiajan jälkeen, jolloin pienemmät asumismenot mahdollistivat minun osa-aikatyöni ja miehen 80% työajan. Ja omat harrastukset olivat myös vähempänä lasten ollessa pieniä. En todellakaan ole suorittajatyyppiä, joka siivoisi lasten mentyä nukkumaan. Eli priorisoikaa: mikä on teille tärkeää ja tehkää sen mukaisia valintoja.

http://www.asikaine.fi/miten-selvita-yhdessa-pikkulapsiajasta/

Mä voin sanoa heti suoraan luettuani ekan sivun, että mä en jaksa. Enkä pysty. Mun psyyke hajoaa, jos mulla ei ole useampaa tuntia päivässä aikaa vain olla ja tehdä ei-mitään. Kokeiltu on ja voin hirvittävän huonosti.

Tästäkään miten hirveästi kotitöitä moni tekee ei kukaan puhu mitään lapsettomille, mä kuvittelin, että se ei voi olla niin vaikeaa, mutta kyllä se on, se on peräti mahdotonta.

Kukanyt muutenkaan jaksaa arkisin mitään tuttuja tavata

Vierailija kirjoitti:

http://www.asikaine.fi/miten-selvita-yhdessa-pikkulapsiajasta/

Tää teksti siis siltä kantilta, että miten parisuhde kestää pikkulapsiajan... Ja kyllä siinä yhteispeliä tarvitaan aika lailla, että kumpikin jaksaa. Ja luopumista tiukoista standardeista minkään elämänalueen suhteen.

Nämä on olleet hyviä vinkkejä!Robotti-imuri ja siivoaja,kannattaa harkita.Ruoat voi ostaa netistä monessa paikkaa.

Jos jaatte tunnit,niin ei niitä tavallaan ole kolme vaan kuusi.Sopikaa selkeästi kumpi hoitaa mitäkin,niin jo tulee lenkille aikaa.Nyt voi aamullakin juosta.

Hyi että millaisia suorittajia te olette. Mikrossa ei pidä jatkuvasti lämmittää ruokaa, se on ihan sairasta. Olette kansakunnan roskasakkia, niitä pikku pelinappuloita, joille rikkaat nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.asikaine.fi/miten-selvita-yhdessa-pikkulapsiajasta/

Tää teksti siis siltä kantilta, että miten parisuhde kestää pikkulapsiajan... Ja kyllä siinä yhteispeliä tarvitaan aika lailla, että kumpikin jaksaa. Ja luopumista tiukoista standardeista minkään elämänalueen suhteen.

Ai luopumista tiukoista standardeista tämä ketju..! Hahhahaha, parempaa vitsiä en ole kuullu aikoihin! xD

Hirveetä tiukkapipojen suorittamista. Teillä ei varmaan kukaan jaksa panna... ;)

Vierailija kirjoitti:

Itse tein osa-aikatyötä siihen asti, kun kuopus täytti 4v. Sen jälkeen mies teki 80% työaikaa. Työajat meillä limittäin, jolloin toinen hoiti lasten hoitoon viemisen ja toinen pääsi aiemmin hakemaan lapset ja tekemään ruuan. Kauppareissut tehtiin miehen kanssa vuorotellen. Ja emme ole rikkaita, mutta otimme asuntolainan lasten pikkulapsiajan jälkeen, jolloin pienemmät asumismenot mahdollistivat minun osa-aikatyöni ja miehen 80% työajan. Ja omat harrastukset olivat myös vähempänä lasten ollessa pieniä. En todellakaan ole suorittajatyyppiä, joka siivoisi lasten mentyä nukkumaan. Eli priorisoikaa: mikä on teille tärkeää ja tehkää sen mukaisia valintoja.

Sen näkeekin, että tämä ketju on täynnä köyhiä. Vain köyhä suorittaa näin säälimättä lasten lapsuusaikaa. Typerät pyykki-iidojen jälkeläiset te olette! Ja köyhinä aina pysyttekin, kuka ehtii olla luova ja innovatiivinen joka on sellainen paska kuin te?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin konmaritin koko kämpän ja nyt pysyy kivasti siistinä. Menen töihin jo seiskaksi, niin olen lapsen kanssa kotona jo neljältä. (Mies vie aamuisin lapsen kasiksi). Kokkaan isoja satseja ja eineksiäkin syödään surutta. Mitään omaa liikuntaharrastusta ei ole, koska en jaksa enää 20:30 jälkeen, kun lapsi nukkuu. Näillä mennään. Joskus sitten taas on sitä omaakin aikaa.

Ohis tätä asennetta en ymmärrrä, että lapsen takia mennään klo 7aamulla töihin, jotta lapsi voidaan hakea hoidosta, juuri kun se vapaa ulkoilu ja ulkoleikki alkaa. Illalla ei voida irrottautua lapsesta oman kuntoilun vertaa ja todennäköisesti parisuhdekin kärsii tuosta aikaisesta aamuherätyksestä.

Lapsi on tällä tekniikalla jo 8 tuntia päivässä hoidossa ja se riittää kyllä kolme vuotiaalle ihan hyvin. Haen lapsen vähän ennen neljää (päiväkoti on kodin vieressä, mutta työpaikka ei ole.) Parisuhde on kuollut jo ajat sitten, mutta se johtuu puhtaasti siitä, ettei mies osallistu kotitöihin lainkaan. Olen siis illat kahden lapsen kanssa, joten ei siitä nyt noin vain irtauduta mihinkään. Asiasta on riidelty lukuisat kerrat, mutta koska mikään ei muutu, niin en jaksa enää taistella, näillä mennään. (Ja ero on varmasti edessä kunhan lapsi kasvaa.)

Vierailija kirjoitti:

Odotas kun mukaan tulee harrastukset ja koulu...

Eiku, muistan tuon alkujärkytyksen. Voin kuitenkin lohduttaa, että sitä oppii tehokkaaksi ja organisoimaan. Kärjistäen kotitöiden määrä on suurin piirtein vakio, mutta käytettävissä oleva aika niihin sen työviikon verran pienempi. Joten on vaan pakko olla tehokas ja priorisoida. Pyykit ne pääsee meilläkin paikoilleen yleensä viikonloppuisin.

Asioita kannattaa myös joiltain osin luopua ja ulkoistaakin. Esimerkiksi enää en pyykkihifistele tai välitä tahrojenpoistosta, ja ruokaostokset tilataan suoraan kotiin. Ruokia ei tehdä fiiliksen mukaan, vaan vaihtuvat viikkoreseptit. Kun aikaa on vähemmän, kannattaa miettiä miten sen ajan oikeasti haluaa käyttää.

Olen ihan eri mieltä kotitöiden määrästä. Kyllä siivouksen, tiskien ja ruuanlaiton sekä kauppakäyntien määrä vähenee, kun kaikki on päivät poissa! Ei ehdi muutamassa tunnissa iltaisin sotkea. Olin itse kotiäitinä, ja viimeisimmäksi kotona oli vauva, 4-5-vuotias ja koulusta tuli ekaluokkalainen. Nyt kun pienemmät lapset on hoidossa ja aikuiset töissä päivisin, ei tarvitse koko ajan siivota. Aamupalaa ja lounasta ei tarvitse myöskään laittaa.

Meillä mies vie ja hakee lapsen.

Aamulla pyykit koneeseen ja kerkeän pesemään koneellisen pyykkiä ja siivota n. 30 min

Edellisenä iltana olen naputtanut kauppakassiin ostokset, niiden hakuun menee 5min.

Kotona olemme klo 16.30 jolloin minä laitan ruuan ja mies siivoaa/leikkii lapsen kanssa.

Klo 18-> aikaa perheelle ja harrastuksille.

Tosin meillä järjestelmällisesti kaikille oma paikkansa, mitään ylimääräistä ei ole. Tekee siivouksesta helppoa. Robotti imuri helpottaa myös paljon kun ei viikolla juuri tarvi imuroida, ja tosiaan tuo kauppakassi, vaikka maksaakin niin maksan mielelläni sen 5€ että kaupassa "käynti" vie vain 5 min kun haen valmiin kassin ovelta.

Siitähän ne ruuhkavuodet alkaa, kun vanhemmat menevät töihin. Eikä niitä turhaan kutsuta ruuhkavuosiksi, ruuhkaa ja vuosia. Moni meistä jatkaa töitä vielä iltaisin kotona koska kasvaneet työmäärät. Ehkä 3-vuotiaan lapsen kohdalla säästyt kuitenkin siltä alle 3-vuotias ei kuulu päiväkotiin -syyllistämiseltä.

Työssäkäyvät vanhemmat on tavallaan tämän yhteiskunnan selkäranka. Venyvät joka suuntaan, maksavat veroja, organisoivat. Vielä kun löytyisi se sisäinen tyytyväisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotas kun mukaan tulee harrastukset ja koulu...

Eiku, muistan tuon alkujärkytyksen. Voin kuitenkin lohduttaa, että sitä oppii tehokkaaksi ja organisoimaan. Kärjistäen kotitöiden määrä on suurin piirtein vakio, mutta käytettävissä oleva aika niihin sen työviikon verran pienempi. Joten on vaan pakko olla tehokas ja priorisoida. Pyykit ne pääsee meilläkin paikoilleen yleensä viikonloppuisin.

Asioita kannattaa myös joiltain osin luopua ja ulkoistaakin. Esimerkiksi enää en pyykkihifistele tai välitä tahrojenpoistosta, ja ruokaostokset tilataan suoraan kotiin. Ruokia ei tehdä fiiliksen mukaan, vaan vaihtuvat viikkoreseptit. Kun aikaa on vähemmän, kannattaa miettiä miten sen ajan oikeasti haluaa käyttää.

Olen ihan eri mieltä kotitöiden määrästä. Kyllä siivouksen, tiskien ja ruuanlaiton sekä kauppakäyntien määrä vähenee, kun kaikki on päivät poissa! Ei ehdi muutamassa tunnissa iltaisin sotkea. Olin itse kotiäitinä, ja viimeisimmäksi kotona oli vauva, 4-5-vuotias ja koulusta tuli ekaluokkalainen. Nyt kun pienemmät lapset on hoidossa ja aikuiset töissä päivisin, ei tarvitse koko ajan siivota. Aamupalaa ja lounasta ei tarvitse myöskään laittaa.

Koululaiset eivät ole koko päivää poissa. Päinvastoin. Ja heille pitää olla iltapäivällä välipala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.asikaine.fi/miten-selvita-yhdessa-pikkulapsiajasta/

Tää teksti siis siltä kantilta, että miten parisuhde kestää pikkulapsiajan... Ja kyllä siinä yhteispeliä tarvitaan aika lailla, että kumpikin jaksaa. Ja luopumista tiukoista standardeista minkään elämänalueen suhteen.

Ai luopumista tiukoista standardeista tämä ketju..! Hahhahaha, parempaa vitsiä en ole kuullu aikoihin! xD

Hirveetä tiukkapipojen suorittamista. Teillä ei varmaan kukaan jaksa panna... ;)

Niin tosiaan tuon blogin linkittäjänä olin ihan samaa mieltä :D Aika hurjalta kuulostaa monien siivoamiset ym...

T.8 ja 12v lasten äiti

Monelta lapsi herää? Meillä herää kuudelta ja yritetään saada nukahtamaan ennen yhdeksää, nämä yöunet riittävät kun nukkuu päiväkodissa päiväunet, mikä tavallaan lyhentää hoitopäivääkin. Eli todennäköisesti voisitte hiukan venyttää iltaa. Ja sitten vain suunnitelmallisuutta ja tehokkuutta; kerran viikossa ruokaostokset, helpoiten vielä netistä valmiiksi noudettavaksi tilattuna, ruokaa pariksi päiväksi kerrallaan, siivouspalvelujakin voi käyttää jne. Meilläkin tosiaan kiirettä pitää kun itse haluaa harrastaa ja lapsellakin useampia harrastuksia. Ja oikeasti, meillä tiskikone pyörii noin kaksi kertaa viikossa ja pyykkikone tuskin sitäkään, tämä on sitä suunnitelmallisuutta:) Eli esim. pyykki pestään kun puhtaat loppuu, ei siksi että huomiseksi halutaan joku tietty paita.

Tervetuloa ruuhkavuosiin. Sitähän se on, erityisesti alussa tuntuu ahdistavalta. Sitten jotkut ihmettelee, miksei harrasta, näe ystäviä jne. Alussa se on niin uuvuttavaa ja pieni lapsi vaatii enemmän kuin iso + ei raski kauheasti tehdä omia iltaisin, kun yhteistä aikaa on lapsen kanssa kovin vähän.

Mutta kaikkeen tottuu. Siihenkin, ettei ole omaa elämää lainkaan. Onneksi on viikonloput, lomat ja lapsi kasvaa, joten elämäkin menee uomiinsa ja ei tunnu enää niin kiireiseltä. Tosin sitten alkaa se harrastusrumba. Viet lapsen harrastukseen, olet tunnin kotona, ostoksilla, omassa harrastuksessa ja haet taas lapsen sieltä pois jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotas kun mukaan tulee harrastukset ja koulu...

Eiku, muistan tuon alkujärkytyksen. Voin kuitenkin lohduttaa, että sitä oppii tehokkaaksi ja organisoimaan. Kärjistäen kotitöiden määrä on suurin piirtein vakio, mutta käytettävissä oleva aika niihin sen työviikon verran pienempi. Joten on vaan pakko olla tehokas ja priorisoida. Pyykit ne pääsee meilläkin paikoilleen yleensä viikonloppuisin.

Asioita kannattaa myös joiltain osin luopua ja ulkoistaakin. Esimerkiksi enää en pyykkihifistele tai välitä tahrojenpoistosta, ja ruokaostokset tilataan suoraan kotiin. Ruokia ei tehdä fiiliksen mukaan, vaan vaihtuvat viikkoreseptit. Kun aikaa on vähemmän, kannattaa miettiä miten sen ajan oikeasti haluaa käyttää.

Olen ihan eri mieltä kotitöiden määrästä. Kyllä siivouksen, tiskien ja ruuanlaiton sekä kauppakäyntien määrä vähenee, kun kaikki on päivät poissa! Ei ehdi muutamassa tunnissa iltaisin sotkea. Olin itse kotiäitinä, ja viimeisimmäksi kotona oli vauva, 4-5-vuotias ja koulusta tuli ekaluokkalainen. Nyt kun pienemmät lapset on hoidossa ja aikuiset töissä päivisin, ei tarvitse koko ajan siivota. Aamupalaa ja lounasta ei tarvitse myöskään laittaa.

Koululaiset eivät ole koko päivää poissa. Päinvastoin. Ja heille pitää olla iltapäivällä välipala.

Kouluikäiseltä voi jo vaatia asioita. Itse en kattelis päivääkään sellasta että tulen töistä kotiin ja kämppä on kuin kaatopaikka. Omassa huoneessa saa olla vapaammin, mutta muuten omat jäljet korjataan. Eli eteiseen ei jätetä vaatevuorta, astioita ei jätetä pitkin pöytiä. Roskat laitetaan roskikseen ja likaiset vaatteet viedään pyykkikoriin ihan itse.

Välipalaksi voi tehdä vaikka leivän aamupalalla jo valmiiksi ja kylkeen jogurtti. Ei tule siitäkään sitten sotkua kun lapset on itsekseen kotona.

Mutta monet vanhemmat on leväperäisiä itse. Eteinen on vaatevuori josta lapsi ei löydä omille tavaroilleen helposti paikkaa -> ei ihme että ne jätetään sitten mihin sattuu. Annetaan lasten olla puhelimella ja tabletilla lähes rajattomasti, sen sijaan että ensin vaadittaisiin läksyjen tekoa ja omien kotitöiden hoitamista esim. Muutenkin se jatkuva ruudun tuijottaminen passivoi ihan kaikessa.