Äitiyslomalta töihin palanneena en voi käsittää, miten missään perheessä ehditään siivota ja tehdä ruokaa!! Apua!
Ensimmäinen lapsi meni päiväkotiin kuukausi sitten, kun täytti 3 vuotta. Olin siihen asti kotona. Sekä minulla että miehelläni on normaalit virkatyöt ja työajat sen mukaiset. Työmatkoineen kotiovelta takaisin menee noin 8,5 kummallakin.
Tullaan kotiin viiden aikaan. Ruoanlaittoon menee 30-60min. Sitten kello onkin jo kuusi. Poika menee klo 20-21 nukkumaan. Kolmessa tunnissa siis pitäisi hoitaa KAIKKI! Siivoukset, pyykki, kaupassa käyminen, omat juoksulenkit ja sosiaalinen elämä.
Toin sunnuntai-iltana pyykkiä sohvalle lajiteltavaksi. Ne lojuvat siinä edelleen. En käsitä. Ei ole ollut aikaa tai ei vain yksinkertaisesti jaksa, vaikka pyykin selvittämiseen menisi ehkä 10 minuuttia. Ja meillä on siis vain yksi lapsi!
Elämä oli niin helppoa, kun olin kotona. Ehkei oikeasti molempien vanhempien pitäisi käydä töissä. Ei tällaista jaksa kukaan. Helpottaako koskaan!?!
Kommentit (183)
Ihan hyviäkin neuvoja on tullut, mutta toisilla on kyllä aika kullannut muistot. Ei ole kovin järkevää verrata pikkulapsiperheen ja teinien arkea. Yksikin kehuu, että pärjää hienosti kolmen koululaisen kanssa, jotka ovat onneksi jo itsenäisiä. Siinähän se juttu juuri onkin. Pieni lapsi roikkuu päiväkotipäivän jälkeen ensimmäisen tunnin äidin kaulassa.
Kaikkeen tottuu mtta onhan tämä työn ja perhe-elämän yhdistäminen hiton raskasta. Itse olen tehnyt sen ratkaisun, että en tee mitään kotihommia lasten nukkuessa. Saatan laittaa pyykit kuivumaan tai maksaa jonkun laskun mutta siinäpä se. Illat ovat minun aikaani ja niistä en luovu. Olen yksinhuoltaja, enkä pääse koskaan mihinkään (paitsi töihin) ilman lapsia, ja todellakin tarvitsen aikaa myös itselleni. Sosiaalinen elämä on viikonloppuisin, jos silloinkaan, en vain jaksa. Eikä kyllä kukaan muukaan viikolla tunnu mitään erityistä kaveritapaamista kaipaavan.
Juoksen, kävelen tai pyöräilen työmatkat, käytän eineksiä surutta, teen viikonloppuna ruokaa reilusti, laitan illalla pesukoneen valmiiksi ja töistä tultua vain napsautan sen päälle. En silitä mitään ja siivoan kun jaksan, meillä ei esim. välttämättä imuroida joka viikko.Iltaisin käytän ajan lasten kanssa olemiseen. On helpompaa vain antautua leikkeihin kuin yrittää tehdä kotitöitä lapset sylissä.
Vierailija kirjoitti:
Ruoanlaittoon menee 30-60min.
Tee vähän enemmän kerralla, ei isompi määrä yhtään sen enempää aikaa vie, niin sitten seuraavana päivänä selviä viiden minuutin mikrottamisella. Ja välillä voi eineksiäkin.
Kolmessa tunnissa siis pitäisi hoitaa KAIKKI! Siivoukset, pyykki, kaupassa käyminen, omat juoksulenkit ja sosiaalinen elämä.
Miksi ihmeessä sun pitää joka päivä siivota tai käydä kaupassa. 1-2 kertaa viikossa riittää ihan hyvin kauppaostoksiin. Ja päivittäiseksi siivoukseksi riittää ihan hyvin joku muutaman minuutin pikapyrähdys, ja isomman siivouksen sitten viikonloppuna.
Juoksulenkillä voitte käydä joka toinen päivä vuorotellen puolison kanssa.
Ei pyykkikään kauheasti aikaa vie, täyttää koneen ja sitten parin tunnin päästä kerää ne kuivamaan, jotkut päivittäiset silitykset tms. on ihan turhaa ajan haaskausta.
Päivittäisestä sosiaalisesta elämästä kavereitten kanssa saattaa kyllä joutua vähentämään esim. vain viikonlopuille tms. Tai sitten vaikka duunin jälkeen käytte kaverin kanssa pelaamassa sulkapallloa tms, niin siinä pelin lomassa kerkiätte vaihtaa juorut.
Ne lojuvat siinä edelleen. En käsitä. Ei ole ollut aikaa tai ei vain yksinkertaisesti jaksa
Aikaa kyllä löytyy, jos riittää halua ja jaksatusta, joten ilmeisesti syy on tuo jaksatuksen puute.
Ja kyllä ne siinä voi välillä ollakin. Järjestät sitten seuraavan pyykkikerran jälkeen molempien kertojen kamat kerralla.
Hei., koittakaa väha ryhdistytyä. Tehkää hommanne ajallaan ja niin paljon etukäteen kuin mahdollista. Ihme avutonta. Muutama muksu ja tuollainen haloo. Meillä oli aikanaan 5 tenavaa ja homma pyöri ihan omalla painollaan. Ei tarvitse nukkua niin paljoa, muutaman vuoden kun on valvoillut niin siihen tottuu ja 5h unilla pärjää. Asennetta peliin!