Äitiyslomalta töihin palanneena en voi käsittää, miten missään perheessä ehditään siivota ja tehdä ruokaa!! Apua!

En ymmärrä ihmisiä, joiden täytyy käydä kaupassa joka päivä, siivota joka päivä, pestä pyykkiä joka päivä jne. Ei mikään ihme jos aika ei riitä. Tai sitten teillä ja monella muulla kotityöt tekee vain toinen aikuinen. Se ei ole reilua eikä oikein, mutta jos olet itse tyytynyt osaasi niin älä valita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotas kun mukaan tulee harrastukset ja koulu...

Eiku, muistan tuon alkujärkytyksen. Voin kuitenkin lohduttaa, että sitä oppii tehokkaaksi ja organisoimaan. Kärjistäen kotitöiden määrä on suurin piirtein vakio, mutta käytettävissä oleva aika niihin sen työviikon verran pienempi. Joten on vaan pakko olla tehokas ja priorisoida. Pyykit ne pääsee meilläkin paikoilleen yleensä viikonloppuisin.

Asioita kannattaa myös joiltain osin luopua ja ulkoistaakin. Esimerkiksi enää en pyykkihifistele tai välitä tahrojenpoistosta, ja ruokaostokset tilataan suoraan kotiin. Ruokia ei tehdä fiiliksen mukaan, vaan vaihtuvat viikkoreseptit. Kun aikaa on vähemmän, kannattaa miettiä miten sen ajan oikeasti haluaa käyttää.

Olen ihan eri mieltä kotitöiden määrästä. Kyllä siivouksen, tiskien ja ruuanlaiton sekä kauppakäyntien määrä vähenee, kun kaikki on päivät poissa! Ei ehdi muutamassa tunnissa iltaisin sotkea. Olin itse kotiäitinä, ja viimeisimmäksi kotona oli vauva, 4-5-vuotias ja koulusta tuli ekaluokkalainen. Nyt kun pienemmät lapset on hoidossa ja aikuiset töissä päivisin, ei tarvitse koko ajan siivota. Aamupalaa ja lounasta ei tarvitse myöskään laittaa.

Koululaiset eivät ole koko päivää poissa. Päinvastoin. Ja heille pitää olla iltapäivällä välipala.

Kouluikäiseltä voi jo vaatia asioita. Itse en kattelis päivääkään sellasta että tulen töistä kotiin ja kämppä on kuin kaatopaikka. Omassa huoneessa saa olla vapaammin, mutta muuten omat jäljet korjataan. Eli eteiseen ei jätetä vaatevuorta, astioita ei jätetä pitkin pöytiä. Roskat laitetaan roskikseen ja likaiset vaatteet viedään pyykkikoriin ihan itse.

Välipalaksi voi tehdä vaikka leivän aamupalalla jo valmiiksi ja kylkeen jogurtti. Ei tule siitäkään sitten sotkua kun lapset on itsekseen kotona.

Mutta monet vanhemmat on leväperäisiä itse. Eteinen on vaatevuori josta lapsi ei löydä omille tavaroilleen helposti paikkaa -> ei ihme että ne jätetään sitten mihin sattuu. Annetaan lasten olla puhelimella ja tabletilla lähes rajattomasti, sen sijaan että ensin vaadittaisiin läksyjen tekoa ja omien kotitöiden hoitamista esim. Muutenkin se jatkuva ruudun tuijottaminen passivoi ihan kaikessa.

Vaan silti ne koululaiset ei ole poissa koko päviää kuten selitettiin. Lukiolaisillakin on ihan ihmeellisiä päiviä ja kakhdesti viikossa syö jopa lounaankin kotona.

Kiitos kymmenistä vastauksista! Tämä on meille niin uusi elämänvaihe, ettei olla vielä totuttu ja rutinoiduttu. Ollaan kumpikin väsyneitä ihan vain sen takia, että elämä on nyt muuttunut. Aiemmin mies oli töissä ja minä hoidin kaikki kotityöt miehen työpäivän aikana. Meillä oli kaikki illat vapaita, joten molemmilla oli aikaa harrastaa. Oli aikaa nähdä omia kavereitakin. 

Nyt ollaan työpäivän jälkeen väsyneitä, eikä jakseta pojan nukkumaanmenon jälkeen enää tehdä mitään. Vaikka olisikin sitä aikaa se tunti-kaksi, niin se menee ihan sohvalla maatessa ja telkkaria katsoessa - ei vaan jaksa.

Ehkä tästä noustaan! Tuli vaan niin yllättävänä asiana tämä väsymys ja saamattomuus. Ja ne pyykit ovat edelleen tuossa sohvalla!

ap

En mä ainakaan ikinä totu tai SUOSTU siihen, ettei mulla ole omaa elämää. Ja on kaksi lasta. Lapsille ei tartte olla siisti koti eikä aikaa. Kyllä isä niitä katsoo ja kuuntelee ja tekee samat einekset kuin tekin.

Ihmettelen suuresti tuota että harrastuksiin pitää kuskata ja kykkiä sen kentän vieressä pelin ajan. En ikinä suostuisi moiseen vaan kävisin välillä kaupassa. Lapsena pyöräilin itse joka garrastukseen. Toisaalta tuloksena oli surkea pianisti johtuuko lie siitä:) nykäänkin kuljen pyörällä harrastuksiini. Ja niistä en luovu vaikka lapsia onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen lapsi meni päiväkotiin kuukausi sitten, kun täytti 3 vuotta. Olin siihen asti kotona. Sekä minulla että miehelläni on normaalit virkatyöt ja työajat sen mukaiset. Työmatkoineen kotiovelta takaisin menee noin 8,5 kummallakin.

Tullaan kotiin viiden aikaan. Ruoanlaittoon menee 30-60min. Sitten kello onkin jo kuusi. Poika menee klo 20-21 nukkumaan. Kolmessa tunnissa siis pitäisi hoitaa KAIKKI! Siivoukset, pyykki, kaupassa käyminen, omat juoksulenkit ja sosiaalinen elämä.

Toin sunnuntai-iltana pyykkiä sohvalle lajiteltavaksi. Ne lojuvat siinä edelleen. En käsitä. Ei ole ollut aikaa tai ei vain yksinkertaisesti jaksa, vaikka pyykin selvittämiseen menisi ehkä 10 minuuttia. Ja meillä on siis vain yksi lapsi!

Elämä oli niin helppoa, kun olin kotona. Ehkei oikeasti molempien vanhempien pitäisi käydä töissä. Ei tällaista jaksa kukaan. Helpottaako koskaan!?!

Odotapa sitten, jos lapsesi alkaa harrastaa kolmesti viikossa. Kotona ei ehdi olemaan kuin muutaman hereilläolotunnin viikossa. Ne on ne ruuhkavuodet... Itse oikaisen kolmesti viikossa valmisruoalla. Säästää aikaa edes vähän. Siivoukset viikonloppuna. Viikonloput on vain arkipäivien valmistelua.

Miksi jokaisen lapsen täytyy harrastaa monena päivänä viikossa? Ja sellaista vielä mihin vanhemman pitää kuskata?

Miten mahtaa olla, jos lapsi harrastaa tavoitteelista kilpaurheilua ja on hyvä siinä. Esim jäähallit ja uimahallit ovat harvalla kodin vieressä. Monissa joukkuelajissa viikonloput täyttyvät turnauksista ja matseista. Oma teini-ikäiseni ui 6 krt viikossa. Tänä vuonna halli on lähellä, viime vuonna piti kuskata.

Kumma kun sinkkuna en koe työtaakkaa musertavaksi. Samalla lailla minunkin pitää siivota, käydä salilla, tehdä ruokaa. Ei ole kauheasti eroa, tekeekö nämä asiat yhdelle vaik kolmelle. Yksi iso apu on kyllä kuivausrumpu, toinen on robotti-imuri.

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun sinkkuna en koe työtaakkaa musertavaksi. Samalla lailla minunkin pitää siivota, käydä salilla, tehdä ruokaa. Ei ole kauheasti eroa, tekeekö nämä asiat yhdelle vaik kolmelle. Yksi iso apu on kyllä kuivausrumpu, toinen on robotti-imuri.

Joo. On se kyllä kumma.😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen lapsi meni päiväkotiin kuukausi sitten, kun täytti 3 vuotta. Olin siihen asti kotona. Sekä minulla että miehelläni on normaalit virkatyöt ja työajat sen mukaiset. Työmatkoineen kotiovelta takaisin menee noin 8,5 kummallakin.

Tullaan kotiin viiden aikaan. Ruoanlaittoon menee 30-60min. Sitten kello onkin jo kuusi. Poika menee klo 20-21 nukkumaan. Kolmessa tunnissa siis pitäisi hoitaa KAIKKI! Siivoukset, pyykki, kaupassa käyminen, omat juoksulenkit ja sosiaalinen elämä.

Toin sunnuntai-iltana pyykkiä sohvalle lajiteltavaksi. Ne lojuvat siinä edelleen. En käsitä. Ei ole ollut aikaa tai ei vain yksinkertaisesti jaksa, vaikka pyykin selvittämiseen menisi ehkä 10 minuuttia. Ja meillä on siis vain yksi lapsi!

Elämä oli niin helppoa, kun olin kotona. Ehkei oikeasti molempien vanhempien pitäisi käydä töissä. Ei tällaista jaksa kukaan. Helpottaako koskaan!?!

Odotapa sitten, jos lapsesi alkaa harrastaa kolmesti viikossa. Kotona ei ehdi olemaan kuin muutaman hereilläolotunnin viikossa. Ne on ne ruuhkavuodet... Itse oikaisen kolmesti viikossa valmisruoalla. Säästää aikaa edes vähän. Siivoukset viikonloppuna. Viikonloput on vain arkipäivien valmistelua.

Miksi jokaisen lapsen täytyy harrastaa monena päivänä viikossa? Ja sellaista vielä mihin vanhemman pitää kuskata?

Miten mahtaa olla, jos lapsi harrastaa tavoitteelista kilpaurheilua ja on hyvä siinä. Esim jäähallit ja uimahallit ovat harvalla kodin vieressä. Monissa joukkuelajissa viikonloput täyttyvät turnauksista ja matseista. Oma teini-ikäiseni ui 6 krt viikossa. Tänä vuonna halli on lähellä, viime vuonna piti kuskata.

Tai lapsi ei haluakaan harrastaa sitä mikä on siinä vieressä?

Tai lapset on eri asioissa lahjakkaita? Pakotetaanko toinen väärään harrastukseen jotta olisi vanhemmille helppoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun sinkkuna en koe työtaakkaa musertavaksi. Samalla lailla minunkin pitää siivota, käydä salilla, tehdä ruokaa. Ei ole kauheasti eroa, tekeekö nämä asiat yhdelle vaik kolmelle. Yksi iso apu on kyllä kuivausrumpu, toinen on robotti-imuri.

Joo. On se kyllä kumma.😂😂😂😂

Syynä on varmaan se kuuluisa metatyö, joka on uhriutuville mammoille ihan kamala haaste. Muille se ei ole metatyötä, vaan osa elämää.

Mä jotenkin haluaisin nähdä yhden miehen vastauksen tässä ketjussa. Miehet, miten olette hoitaneet nämä asiat? 

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun sinkkuna en koe työtaakkaa musertavaksi. Samalla lailla minunkin pitää siivota, käydä salilla, tehdä ruokaa. Ei ole kauheasti eroa, tekeekö nämä asiat yhdelle vaik kolmelle. Yksi iso apu on kyllä kuivausrumpu, toinen on robotti-imuri.

Heko heko.

Vierailija kirjoitti:

Mä jotenkin haluaisin nähdä yhden miehen vastauksen tässä ketjussa. Miehet, miten olette hoitaneet nämä asiat? 

Siten etten tee lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Mä voin sanoa heti suoraan luettuani ekan sivun, että mä en jaksa. Enkä pysty. Mun psyyke hajoaa, jos mulla ei ole useampaa tuntia päivässä aikaa vain olla ja tehdä ei-mitään. Kokeiltu on ja voin hirvittävän huonosti.

Tästäkään miten hirveästi kotitöitä moni tekee ei kukaan puhu mitään lapsettomille, mä kuvittelin, että se ei voi olla niin vaikeaa, mutta kyllä se on, se on peräti mahdotonta.

Hei,

Meillä on kolme lasta.

Ja harrastuksia.

Meillä imuroidaan kerran viikossa. Max.

Likapyykit heitetään khh lattialle ja siitä sitten koneeseen kun ehditään.

Jokaiselle on oma kori johon heitetään kuivauskoneesta/telineeltä kuivat ja jokainen laittaa ne itse kaappiin.

Pakkosilitettävät roikkuu omassa telineessään josta silitetään se "minkä huomenna tarvitsen".

Tiskit isketään koneeseen ja illalla päälle (sen tyhjentää aamulla nopeasti kun ei ole aivan supertäysi)

Kaupassa tykkään käydä itse jotta voin vähän inspirpotuakin ja valita juuri sen kanapaketin minkä haluan.

Meillä on aina monta pakettia kanaa, jauhelihaa yms pakkasessa, munia, pastaa, tonnikalaa jne mistä voi tyhjästä taikoa ruokaa jopa teini helposti.

Aika nopeasti sitä oppii priorisoimaan ne jutut mitkä on ihan pakko tehdä JA arvostamaan isovanhempia, joille joskus voi ulkoistaa jonkun kuljetuksen, ruokkimisen, tyllihameen ompelemisen jne. Paras päätös ikinä minulla oli, kun vain päätin että kestän niitä isovanhempia kun ne "neuvovat ja auttavat ja hösäävät" - alakoululaisaikaan he olivat tosi iso apu - ja vieläkin, vaikka vähitellen avun tarve kallistuisin toiseen suuntaan ❤

Ai kamala mitä suorittamista lapsiperhe arki on :(

Itsellä ei ole lapsia eikä varmaan tulekaan...

Huhhuh ei houkuttele lapsiperhe-elämä ei.. Nyt ymmärrän miksi veloille ollaan niin kateellisia.

Muutamat asiat pitää laittaa kuntoon, jotta arki sujuu.

Ensimmäinen on järjestys; tavaroita on mahdollisimman vähän ja niille kaikille on oma paikkansa, jonne ne pannaan takaisin heti käytön jälkeen.

Toinen on työnjako; molemmat vanhemmat huolehtivat lapsista ja kodinhoidosta.

Kolmas koneet ja ostopalvelut; astianpesukone ja pesutorni ovat peruskoneet imurin lisäksi. Ei tiskivuoria, eikä pyykin ripustamista. Robotti-imuri auttaa myös. Ostopalveluista kauppakassi on hyvä arjen helpottaja. Tulee suunniteltua ruokalista, jää heräteostokset pois ja aikaa säästyy. Jos on varaa, niin siivouspalveluja kannattaa myös käyttää.

Neljäs on oma aika ja vanhempien yhteinen aika; kun perusasiat on kunnossa, varataan omaan harrastukseen tarpeeksi aikaa ja tasapuolisesti molemmalle vanhemmalle. Lisäksi ratkaistaan tavalla tai toisella, että myös kahdenkeskistä aikaa löytyy.

Viides on lasten mukaanotto kotitöihin. Koululaiset osaavat jo mm. laittaa välipalan, käyttää astianpesukonetta ja pesutornia ja siivota jälkensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotas kun mukaan tulee harrastukset ja koulu...

Eiku, muistan tuon alkujärkytyksen. Voin kuitenkin lohduttaa, että sitä oppii tehokkaaksi ja organisoimaan. Kärjistäen kotitöiden määrä on suurin piirtein vakio, mutta käytettävissä oleva aika niihin sen työviikon verran pienempi. Joten on vaan pakko olla tehokas ja priorisoida. Pyykit ne pääsee meilläkin paikoilleen yleensä viikonloppuisin.

Asioita kannattaa myös joiltain osin luopua ja ulkoistaakin. Esimerkiksi enää en pyykkihifistele tai välitä tahrojenpoistosta, ja ruokaostokset tilataan suoraan kotiin. Ruokia ei tehdä fiiliksen mukaan, vaan vaihtuvat viikkoreseptit. Kun aikaa on vähemmän, kannattaa miettiä miten sen ajan oikeasti haluaa käyttää.

Olen ihan eri mieltä kotitöiden määrästä. Kyllä siivouksen, tiskien ja ruuanlaiton sekä kauppakäyntien määrä vähenee, kun kaikki on päivät poissa! Ei ehdi muutamassa tunnissa iltaisin sotkea. Olin itse kotiäitinä, ja viimeisimmäksi kotona oli vauva, 4-5-vuotias ja koulusta tuli ekaluokkalainen. Nyt kun pienemmät lapset on hoidossa ja aikuiset töissä päivisin, ei tarvitse koko ajan siivota. Aamupalaa ja lounasta ei tarvitse myöskään laittaa.

Olin itsekin yli 4 vuotta kotiäitinä, nyt useamman vuoden töissä. Oma kokemukseni on, että kotitöiden määrä on silti about vakio. Lapset sotkevat hetkessä, saavat sotkun aikaan myös hyvin illan tuntien aikana, vaikka toki siihen liittyvä jälkien korjailu väheni. Keittiöön ja ruoanlaittoon liittyvät työt vähenivät lounaan verran (aamupalan syömme me aikuiset aina kotona, usein lapsetkin), se osuus helpotti, mutta edelleen aamupala, usein välipalakin, illallinen ja iltapala mukana kuvioissa. Aamupalan jäljet jää usein kiireessä illaksi hoidettavaksi. Pyykin ja silittämisen määrä nousi kun alettiin olemaan enemmän kodin ulkopuolella, sitäkin enemmän kun lapsille tuli harrastuskamat.

Pointtini ei ollut aloittaa suurta vertailua, mutta ei ne kotityöt mitenkään maagisesti katoa töihin mennessä, vaikka kotiäitinä sitä vielä niin ajatteli. Niihin käytetty aika vaan pieneni, koska aikaa ei ollut.

Muistan, kun äitiyslomalla kiertelin kirppareita etsimässä edullisia tarvikkeita. Kaapissa oli villahaalarit, kengät, hanskat ja kaikki, edullisesti priimakuntoisina ostettuna kirppareilta. Sitten menin töihin. Ei ehtinyt enää ennakoida ja pyöriä tuollaisten asioiden ympärillä. Sitä vaan huomasi yksi päivä, että tarvii villahaalarin, marssi Cittariin ja osti sieltä sen 34,90. Ei ollut aika etsiä ja pohtia asioita etukäteen.

Mutta kaikkeen tottuu ja pikkuhiljaa tuntuu aikaa riittävän paremmin kaikkeen. Ja lasten kasvaessa perushoitotyö vähenee, vaikka onhan ne kouluhommatkin rankkoja, kun "hyvä vanhempi" tietysti valvoo lapsen koulua, läksyjä ja kuulustelee kokeisiin. Ei aina jaksaisi, mutta pakko vaan puristaa. Liian vähän tulee kuitenkin valvottua, pitäisi jaksaa joka päivä, mutta nyt lähinnä joskus tekee pistokokeita läksyihin (että onko tehty ja asiallisesti) ja kokeisiin pitää kuulustella. Sitten on ne harrastukset.... Toisaalta lapset voi jättää keskenään, kun käy kävelyllä. Osaavat itse ottaa sen voikkarin ja käydä ulkoilemassa keskenään.

Lapset nyt 7 ja 11.

Kyse on aikatauluista ja niiden aiheuttamasta ahdistuksesta. Hoitovapaalla ei ollut merkitystä lähtikö leikkipuistoon tasalta vai varttin yli. Töihin palatessa on lähdettävä tasalta eikä varttin yli, koska muuten myöhästyy töistä. Lapsi aistii aamulla vanhempien kiireen ja saattaa alkaa temppuilemaan pukemisen ja lähtemisen kanssa. Sen vuoksi kannattaa laittaa illalla kaikki valmiiksi aamua varten ja muutenkin pyrkiä tekemään aamu mahdollisimman sujuvaksi. Huonosti alkanut aamu vaikuttaa koko päivään.

Mulla auttoi aikoinaan, kun vaihdoin päivällisen ja iltapalan paikkaa. Meillä siis syötiin kotiin tultua "kello viiden tee". Karjalanpiirakkaa, hedelmiä tms nälkäisten napaan nopeasti ja samalla lapsi sai kertoa päivän kuulumisensa ja vanhemmiltaan päivän aikana kaipaamansa huomion. Sen jälkeen lapsi jo viihtyikin vähän aikaa omissa leikeissään ja minä sain hengähdystauon. Laitoin pyykit pesukoneeseen ja luin puolisen tuntia kirjaa tms. Aika usein tein ruokia, joiden valmistelu kesti vain hetken, mutta kypsyminen kauemmin kuten karjalanpaistia ja muita lihapatoja. Ruualla ei ollut kiire, koska se syötiin vasta myöhemmin illalla. Joskus laitoin samaan aikaan esimerkiksi hernekeiton porisemaan ja se syötiin seuraavana päivänä. 

Nukutko riittävästi? Jo puolen tunnin univaje saa perjantaihin mennessä aikaiseksi 2,5 tunnin univelat ja sen seurauksena saatat olla koko viikonlopunkin väsynyt. Tai jos nukut viikonloppuisin pidempään, sinusta tuntuu, että viikonloppu meni ihan hukkaan. Älä myöskään täytä kalenteriasi vapaa-ajan osalta. Pidä huoli, että sulla on joka kuukausi yksi viikonloppu, jolloin ei ole mitään etukäteen sovittua menoa. Ei anopin syntymäpäiviä, ei ystävien tapaamisia eikä mitään muutakaan. Näinä viikkoina koita tehdä torstaina töiden jälkeen kaikki isommat kotityöt ja kauppareissut, jolloin perjantaina töistä tullessasi sulla on koko viikonloppu aikaa, jonka voitte käyttää miten haluatte. Mikään ei ole enempää ajantuhlausta kuin lähteä lauantaina koko perheen voimin Prismaan tekemään ostoksia ja reissuun menee helposti parikin tuntia. 

En ole uskovainen, mutta olen noudattanut "muista pyhittää lepopäiväsi" -ohjetta. Sunnuntai on erilainen päivä kuin muut. Vähän tavallista parempi aamiainen brunssityyliin ja muutkin ateriat arkiruokaa parempia. Kata silloin pöytä kauniisti, käytä tarjoiluastioita kattiloiden ja pannujen sijaan, salaatttia varten pikkulautanen  ja laita pöytään lautasliinat. Maidon ja kivennäisvedenkin voi juoda viinilaseista. Näin saat myös lapsesi oppimaan, että koko elämä ei ole samaa arkea. Joku ketjussa sanoi, että viikonloppu on arkeen valmistautumista, mutta mä suosittelen silti pitämään sen yhden päivän erilaisena kuin muut. Lähtekää sunnuntaisin koko perhe yhdessä päiväkävelylle, leikkipuistoon, kesällä picnicille jne. Jotain sellaista, mitä ei ehdi tehdä arki-iltaisin.