Lue keskustelun säännöt.
Sinä vanhempi, joka "et joutunut luopumaan mistään" hankittuasi lapsia – minkälaista elämää oikein elit?
21.03.2017 |
Kommentoin toiseen ketjuun, että jos minä saisin lapsia ja jatkaisin elämää samaan malliin, lapseni otettaisiin huostaan alle viikossa. Ymmärrän täysin, että jollakulla se eniten vaativa juttu elämässä on työväenopiston jumppa kerran viikossa, ja sellaiseen elämään lapsi solahtaa varmaan paljon helpommn.
En kuitenkaan oikein osaa kuvitella, miten on fysiikan lakienkaan mahdollista ottaa hoidettavakseen jokin lapsen kokoinen projekti ilman, että se on jostakin muusta pois. Aikaa ja rahaa kun on meillä jokaisella rajoitettu määrä.
Jos olet sellainen aika–avaruusjatkumoa venyttävä supermamma, etkä ole joutunut luopumaan harrastuskerroistasi, yksinolotunneistasi, kahdenkeskisistä hetkistäsi puolison kanssa,kahvilla ja kaljalla käynneistäsi, kaveritapaamiskerroistasi, jokaviikonloppuisista pitkään nukkumisista puolisosi kanssa, seksistä milloin ja missä tahansa, osastakaan shoppailubudjettiasi tai yleisestä elämän heppoudesta ja huolettomuudesta, haluaisin tosissani kuulla, miten se on mahdollista.
Olen kyllä valmis myös hyväksymään, ettei tämä ole oikeasti mahdollista, mutta yritetään!
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?Voi vauvakuume sentäs. Tuo kiteyttää kaiken. Vauvakuumeiset haluavat tartuttaa muutkin eivätkä tajua, että toiset ehkä ilman sitä vauvakuumetta näkevät selvemmin, mitä elämältään haluavat.
Voi pupunen, no mitä sä haluat?
Yleensä teillä on niin hassunhauskoja toiveita että kerro toki.Voi mussukkamurmeli, mene ihmeessä lukemaan hassunhauskoja lapsettomien fiiliksiä niistä ketjuista, missä te äityliinit aina penäätte perusteluita ja selityksiä teistä eroaville elämänvalinnoille.
Vaikka tästä viimeisimmästä mussulipussulimussuli...
http://www.vauva.fi/keskustelu/2820267/vapaaehtoisesti-lapseton-miksi-i…
Sä olet ihan itse hyökkäävä ja arvostelet.
Ja tässähän vain vastaan sinulle tasan tarkkaan samaan sävyyn, kuin sinä olet minulle kirjoittanut. Eli jos koet viestini hyökkääväksi ja arvostelevaksi, niin se peilaa täysin omien viestiesi sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?En ole avioeroperheestä enkä ole traumatisoitunut. Kuinka niin? Luuletko, että jos nainen ei halua lapsia hänen on oltava jollakin tavalla traumatisoitunut tai päästään vialla? Tajuatko yhtään mitä selität? Minut on vain yksinkertaisesti kasvatettu tavoittelemaan sellaista elämää, mikä tuntuu itselle sopivalta. Ja jos siihen ei kuulu lapset, niin se on ollut yhtä luonnollinen valinta kuin jollekin toiselle lasten hankkiminen. Minua ei ole kasvatettu ajattelemaan, että naisen rooliin kuuluu automaattisesti olla myös äiti vaan, että naisella on arvo myös ilman lapsia ja lisääntymistä.
"Luonto hoitaa asian" Juuri tällaiset kommentit ovat inhottavia ja alentavia teidän äitien suunnalta. Ihan kuin esittäisit, että on jotenkin luonnotonta, jos nainen ei missään vaiheessa ala haluta lapsia, koska äitiys on se ainoa oikea ja luonnollinen valinta naiselle. Juuri tällaisilla kommenteilla sinä osoitat, kuinka suvaitsemattomia te äidit oikeasti pinnan alla olette muita (lapsettomia) naisia kohtaan.
Ihan itse neito lukee nyt uudelleen mitä kirjoitti HYVIN halveksivaan sävyyn.
Sinä et oikeasti voi olla tosissasi??
Tai ehkä se kuuluisa vauvakuume on pehmentänyt oman ajatusmaailmasi, etkä tajua, millaisilta teidän selittelyt lasten hankinnalle muiden korvissa kuulostavat?
Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että jos joku hankkii lapsia, koska se kuuluu tiettyyn ikään, tekee parisuhteen vakavammaksi, vanhuudenturva on turvattu, lapset voivat sitten hoitaa pikkusisaruksiaan, se on naisen luonnollinen tehtävä, joka pitää täyttää, ei voi muuten tietää, mitä rakkaus on jne., on lasten kannalta vahingollista. Ja toivon todella, ettei tällainen ajatusmaailma siirry lapsille, vaan he pystyvät tekemään omat päätöksensä oman elämänsä suhteen. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että joutuu kyseenalaistamaan tällaiset mammapaineet äitiensä taholta.
Mitkä ihmeen mammapaineet??
Sä oot oikeasti lapsiparka niin sekaisin.
En mä jaksa puhua tuollaisen kanssa joka on täysin irrallaan normaalista elämästä.
Mä kysyn edelleen, aloitetaan siitä minkä ikäisen ihmisen kanssa keskustelen, epäilen puhuvani parikymppisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etusivu
Etsi
Alueen etusivulle
Tilanneviesti Kommenttisi on lähetetty.
Keskustelun etusivu | Aihe vapaa
Sinä vanhempi, joka "et joutunut luopumaan mistään" hankittuasi lapsia – minkälaista elämää oikein elit?Sivut
1
‹
…
15
16
17
18
KOMMENTIT (256)
Vierailija
256/256
klo 13:03 | 22.3.2017
Piilota aiemmat lainaukset (6)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti---Näin kirjoittaa siis kiusattu lapseton, hyviä arvoja omaava, avarakatseinen, kaikkia kunnioittava ja täysin asenteeton ihminen.
Palautetaan nyt kaikille mieleen---
Miksi ihmeessä loukkaannut viestin sisällöstä? Siinähän vain on lueteltu teidän äitien itse luettelemia syitä lasten hankinnalle? Jos niissä on sinusta jotain kummallista, niin kannattaisi katsoa itseensä. Tuollaistahan te tänne kirjoittelette. Etkö vain osaa enää ajatella objektiivisesti sen suhteen, mitä tänne saman mielisenä mammajoukkiona suollatte?
Siis sinusta nyt vaan on väärin hankkia lapsia? Minkä minä sille voin?
Jos itse kysyy ja äidit kertoo ja siitä saa jotain paineviboja niin eiköhän olisi aika hoidattaa sinun se nuppi kuntoon?
Vastaan alkuperäiseen kysymykseen, eli "millaista elämää oikein elit."
Tylsistynyttä. Ihan oikeasti aika harmaata. Oli työ ja harrastukset. Opiskelut hoidettu. Matkustelusta en ole ikinä oikein pitänyt, kaupunkilomat Euroopan alueella vielä menee, mutta reppureissut ja hostelleissa asustelut ei jaksa kiinnostaa, on kokeiltu. Spontaanit ravintolaillat jo niin nähty.
Elämä rullasi mukavilla, turvallisilla raiteilla. Alkoi rullata 26- vuotiaana ja viisi- kuusi vuotta myöhemmin mitään suurempaa muutosta ei ollut tapahtunut eikä ollut näköpiirissä. Edelleen työ ja harrastukset ja joku ihan mukiinmenevä reissu kerran vuodessa Sveitsiin tai Italiaan ja minne nyt milloinkin. Alkoi tuntua tyhjältä. En ollut menossa elämässä mihinkään, etenin uralla normaalisti, mutta vapaa- ajasta alkoi kadota ilo ja merkitys.
Tuli vauvakuume, se imelä olo että on enemmän rakkautta annettavana kuin sitä voi tuhlata puolisoon, lemmikkiin ja harrastuksiin.
Tuli lapsia. Edelleen on työ. Ja harrastukset ja lemmikit ja puoliso ja joku mukiinmenevä reissu minne nyt milloinkin. En siis koe joutuneeni luopumaan mistään, koska hankin lapsia vasta, kun koin olevani ehdottoman valmis ja varma siitä, että jaksan ja haluan kantaa sen vastuun.
Haluan elämältä täyden shown. Nuoruus ja dinkkeily oli siistiä. Oman aikansa. Nyt neljääkymppiä kohti ravatessa siirtymä uuteen rooliin on luonteva.
Minusta täällä suurimmaksi osaksi pilkataan lapsiperheitä juuri lapsettomien osalta ja heidän valintojaan kritisoidaan.
Ensin kysytään ja haukutaan päälle ja asia käännetään niin, että kaikki haluaa ja pakottaa kaikki muutkin tekemään lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken muun vielä voin jotenkin ymmärtää "mikään ei muuttunut lasten myötä" -ajattelussa, mutta en sitä, että ei kaivata sitä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa ennen lapsia. Mieheni on paras kaverini eikä mikään ole yhtä kivaa kenenkään muun kanssa kuin mieheni. Kaipaan kunnon vaelluksia, vklmatkoja, yhdessä urheilua, ravintolaillallisia, museo- ja teatterikäyntejä, shoppailua jne. Voihan niitä tehdä koko perheen kanssa yhdessä, mutta kyllä se saa ihan eri ulottuvuuden jos vain kahdestaan ollaan. Meillä ainakin kun koko perhe on yhdessä, niin ei siinä vaihdeta välttämättä mitään erityisen syvällistä. Lähinnä käytännöllisempiä asioita, kuten missä syödään, kuka vie esikoisen vessaan, kumpi vaihtaa keskimmäisen vaipan ja kuka heijaa itkevää taaperoa.
Kerran vuodessa tehty pidennetty viikonloppumatka ja leffailta lauantaisin lasten mentyä nukkumaan, ei riitä vastaamaan siihen kaipuuseen ja ikävään, mitä tunnen miestäni kohtaan. Ymmärrän, että yllä luettelemani jutut eivät ole kaikkien mieleen, mutta kai kaikilla on jotakin tekemistä, mitä pariskuntana yhdessä kaipaa.
Lasten myötä tuntuu välillä, että menetin parhaan ystäväni. Onhan se ihan kiva kotonakin oleilla ja pyöriä lasten mentyä nukkumaan, mutta aika rajalliset mahdollisuudet neljän seinän sisällä on. Itse koen tätä myötä luopuneeni tosi isosta osasta elämääni. Tietysti saahan sen takaisin joskus, mutta 20v odotus on aika pitkä aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?En ole avioeroperheestä enkä ole traumatisoitunut. Kuinka niin? Luuletko, että jos nainen ei halua lapsia hänen on oltava jollakin tavalla traumatisoitunut tai päästään vialla? Tajuatko yhtään mitä selität? Minut on vain yksinkertaisesti kasvatettu tavoittelemaan sellaista elämää, mikä tuntuu itselle sopivalta. Ja jos siihen ei kuulu lapset, niin se on ollut yhtä luonnollinen valinta kuin jollekin toiselle lasten hankkiminen. Minua ei ole kasvatettu ajattelemaan, että naisen rooliin kuuluu automaattisesti olla myös äiti vaan, että naisella on arvo myös ilman lapsia ja lisääntymistä.
"Luonto hoitaa asian" Juuri tällaiset kommentit ovat inhottavia ja alentavia teidän äitien suunnalta. Ihan kuin esittäisit, että on jotenkin luonnotonta, jos nainen ei missään vaiheessa ala haluta lapsia, koska äitiys on se ainoa oikea ja luonnollinen valinta naiselle. Juuri tällaisilla kommenteilla sinä osoitat, kuinka suvaitsemattomia te äidit oikeasti pinnan alla olette muita (lapsettomia) naisia kohtaan.
Ihan itse neito lukee nyt uudelleen mitä kirjoitti HYVIN halveksivaan sävyyn.
Sinä et oikeasti voi olla tosissasi??
Tai ehkä se kuuluisa vauvakuume on pehmentänyt oman ajatusmaailmasi, etkä tajua, millaisilta teidän selittelyt lasten hankinnalle muiden korvissa kuulostavat?
Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että jos joku hankkii lapsia, koska se kuuluu tiettyyn ikään, tekee parisuhteen vakavammaksi, vanhuudenturva on turvattu, lapset voivat sitten hoitaa pikkusisaruksiaan, se on naisen luonnollinen tehtävä, joka pitää täyttää, ei voi muuten tietää, mitä rakkaus on jne., on lasten kannalta vahingollista. Ja toivon todella, ettei tällainen ajatusmaailma siirry lapsille, vaan he pystyvät tekemään omat päätöksensä oman elämänsä suhteen. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että joutuu kyseenalaistamaan tällaiset mammapaineet äitiensä taholta.
Mitkä ihmeen mammapaineet??
Sä oot oikeasti lapsiparka niin sekaisin.
En mä jaksa puhua tuollaisen kanssa joka on täysin irrallaan normaalista elämästä.
Mä kysyn edelleen, aloitetaan siitä minkä ikäisen ihmisen kanssa keskustelen, epäilen puhuvani parikymppisen kanssa?
Miksi kuvittelet, että haluan kanssasi edes keskustella? Et selvästi ole kykeneväinen keskusteluun.
Ainut toiveesi ja argumentointitapasi tässä "keskustelussa" on leimata minut lapsiparaksi, täysin irrallaan normaalista elämästä olevaksi parikymppiseksi, jotta voisit itseäsi tyydyttävällä syyllä (nuori ikä) mitätöidä toisen ihmisen näkökulmat merkityksettömiksi.
En ole parikymppinen lapsiparka. Olen tätä mieltä etkä valitettavasti voi mielipidettäni mitätöidä vetoamalla liian nuoreen ikään. Tietenkin voit sen pikkupääkopassasi tehdä, jos et millään pysty sisäistämään, että joku ihminen voi olla eri mieltä kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta täällä suurimmaksi osaksi pilkataan lapsiperheitä juuri lapsettomien osalta ja heidän valintojaan kritisoidaan.
Ensin kysytään ja haukutaan päälle ja asia käännetään niin, että kaikki haluaa ja pakottaa kaikki muutkin tekemään lapsia.
Vaatii melkoisen valikoivaa lukukykyä väittää noin, etten sanoisi jo sokeutta.
Kylläpä jollakin supermammalla taas kilahti nupissa.
On mullakin lapsia, mutta kyllähän tuollainen vauhkoaminen on aika pimeää touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei mistään joudu luopumaan kun saa lapsia, niin miksi on niin monia äitejä, jotka kavereitaan tavatessaan valittavat aina vain lasten tuomasta stressistä ja kaaoksesta... Jännä, että täällä palstalla kukaan äideistä ei ole tällainen äiti, joka kokee, että joistakin asioista tosiaan on joutunut luopumaan ja välillä se lapsiperhearki todellakin on raskasta ja rasittavaa eikä enää pysty tekemään samalla tavalla asioita, jotka tuottaa tyydytystä kuin aikaisemmin. Täällähän parveilee vain hyvin jaksavia ja äitiydestä täysin rinnoin ja joka ikinen päivä nauttivia äitösiä.
Ihan samanlaisia valittajia sitä on lapsettomissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?En ole avioeroperheestä enkä ole traumatisoitunut. Kuinka niin? Luuletko, että jos nainen ei halua lapsia hänen on oltava jollakin tavalla traumatisoitunut tai päästään vialla? Tajuatko yhtään mitä selität? Minut on vain yksinkertaisesti kasvatettu tavoittelemaan sellaista elämää, mikä tuntuu itselle sopivalta. Ja jos siihen ei kuulu lapset, niin se on ollut yhtä luonnollinen valinta kuin jollekin toiselle lasten hankkiminen. Minua ei ole kasvatettu ajattelemaan, että naisen rooliin kuuluu automaattisesti olla myös äiti vaan, että naisella on arvo myös ilman lapsia ja lisääntymistä.
"Luonto hoitaa asian" Juuri tällaiset kommentit ovat inhottavia ja alentavia teidän äitien suunnalta. Ihan kuin esittäisit, että on jotenkin luonnotonta, jos nainen ei missään vaiheessa ala haluta lapsia, koska äitiys on se ainoa oikea ja luonnollinen valinta naiselle. Juuri tällaisilla kommenteilla sinä osoitat, kuinka suvaitsemattomia te äidit oikeasti pinnan alla olette muita (lapsettomia) naisia kohtaan.
Ihan itse neito lukee nyt uudelleen mitä kirjoitti HYVIN halveksivaan sävyyn.
Sinä et oikeasti voi olla tosissasi??
Tai ehkä se kuuluisa vauvakuume on pehmentänyt oman ajatusmaailmasi, etkä tajua, millaisilta teidän selittelyt lasten hankinnalle muiden korvissa kuulostavat?
Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että jos joku hankkii lapsia, koska se kuuluu tiettyyn ikään, tekee parisuhteen vakavammaksi, vanhuudenturva on turvattu, lapset voivat sitten hoitaa pikkusisaruksiaan, se on naisen luonnollinen tehtävä, joka pitää täyttää, ei voi muuten tietää, mitä rakkaus on jne., on lasten kannalta vahingollista. Ja toivon todella, ettei tällainen ajatusmaailma siirry lapsille, vaan he pystyvät tekemään omat päätöksensä oman elämänsä suhteen. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että joutuu kyseenalaistamaan tällaiset mammapaineet äitiensä taholta.
Mitkä ihmeen mammapaineet??
Sä oot oikeasti lapsiparka niin sekaisin.
En mä jaksa puhua tuollaisen kanssa joka on täysin irrallaan normaalista elämästä.
Mä kysyn edelleen, aloitetaan siitä minkä ikäisen ihmisen kanssa keskustelen, epäilen puhuvani parikymppisen kanssa?Miksi kuvittelet, että haluan kanssasi edes keskustella? Et selvästi ole kykeneväinen keskusteluun.
Ainut toiveesi ja argumentointitapasi tässä "keskustelussa" on leimata minut lapsiparaksi, täysin irrallaan normaalista elämästä olevaksi parikymppiseksi, jotta voisit itseäsi tyydyttävällä syyllä (nuori ikä) mitätöidä toisen ihmisen näkökulmat merkityksettömiksi.
En ole parikymppinen lapsiparka. Olen tätä mieltä etkä valitettavasti voi mielipidettäni mitätöidä vetoamalla liian nuoreen ikään. Tietenkin voit sen pikkupääkopassasi tehdä, jos et millään pysty sisäistämään, että joku ihminen voi olla eri mieltä kanssasi.
Mitkä ihmeen näkökulmat.
Mä sanon edelleenkin, lue mitä kirjoitit ja mieti sitten uudelleen.
Sulle on normaali elämä ilmeisesti ihan outo käsite. Mä en tiä mitä sulle on tehty, mut voin sanoa että ihan normaalit ihmiset hankkii ihan normaaleista syistä ihan normaaliin parisuhteeseen ihan normaaleja lapsia ja se on ihan normaalia.
Ei sulla ollut mitään näkökulmia vaan kirjoitit perheistä ja äideistä hirvittävän rumaan sävyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaiken muun vielä voin jotenkin ymmärtää "mikään ei muuttunut lasten myötä" -ajattelussa, mutta en sitä, että ei kaivata sitä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa ennen lapsia. Mieheni on paras kaverini eikä mikään ole yhtä kivaa kenenkään muun kanssa kuin mieheni. Kaipaan kunnon vaelluksia, vklmatkoja, yhdessä urheilua, ravintolaillallisia, museo- ja teatterikäyntejä, shoppailua jne. Voihan niitä tehdä koko perheen kanssa yhdessä, mutta kyllä se saa ihan eri ulottuvuuden jos vain kahdestaan ollaan. Meillä ainakin kun koko perhe on yhdessä, niin ei siinä vaihdeta välttämättä mitään erityisen syvällistä. Lähinnä käytännöllisempiä asioita, kuten missä syödään, kuka vie esikoisen vessaan, kumpi vaihtaa keskimmäisen vaipan ja kuka heijaa itkevää taaperoa.
Kerran vuodessa tehty pidennetty viikonloppumatka ja leffailta lauantaisin lasten mentyä nukkumaan, ei riitä vastaamaan siihen kaipuuseen ja ikävään, mitä tunnen miestäni kohtaan. Ymmärrän, että yllä luettelemani jutut eivät ole kaikkien mieleen, mutta kai kaikilla on jotakin tekemistä, mitä pariskuntana yhdessä kaipaa.
Lasten myötä tuntuu välillä, että menetin parhaan ystäväni. Onhan se ihan kiva kotonakin oleilla ja pyöriä lasten mentyä nukkumaan, mutta aika rajalliset mahdollisuudet neljän seinän sisällä on. Itse koen tätä myötä luopuneeni tosi isosta osasta elämääni. Tietysti saahan sen takaisin joskus, mutta 20v odotus on aika pitkä aika.
Onhan muillakin se mies paras ystävä.
Tukiverkostot? Viekää lapset hoitoon ja lähtekää vähän useammin.
Eikä siihen mene 20 vuotta.
Vastaus ap:n kysymykseen. Todellakin jouduin luopumaan. Jouduin luopumaan vapaudestani, enkä usko saavani sitä täysin takaisin sittenkään, kun lapset ovat isoja ja maailmalla. Huoli, rakkauden kääntöpuoli, on aina läsnä.
Lasten saaminen on peruuttamaton muutos, ja jos se ei tunnu missään, käy mielessä, tuntuuko mikään muukaan elämässä paljon miltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?En ole avioeroperheestä enkä ole traumatisoitunut. Kuinka niin? Luuletko, että jos nainen ei halua lapsia hänen on oltava jollakin tavalla traumatisoitunut tai päästään vialla? Tajuatko yhtään mitä selität? Minut on vain yksinkertaisesti kasvatettu tavoittelemaan sellaista elämää, mikä tuntuu itselle sopivalta. Ja jos siihen ei kuulu lapset, niin se on ollut yhtä luonnollinen valinta kuin jollekin toiselle lasten hankkiminen. Minua ei ole kasvatettu ajattelemaan, että naisen rooliin kuuluu automaattisesti olla myös äiti vaan, että naisella on arvo myös ilman lapsia ja lisääntymistä.
"Luonto hoitaa asian" Juuri tällaiset kommentit ovat inhottavia ja alentavia teidän äitien suunnalta. Ihan kuin esittäisit, että on jotenkin luonnotonta, jos nainen ei missään vaiheessa ala haluta lapsia, koska äitiys on se ainoa oikea ja luonnollinen valinta naiselle. Juuri tällaisilla kommenteilla sinä osoitat, kuinka suvaitsemattomia te äidit oikeasti pinnan alla olette muita (lapsettomia) naisia kohtaan.
Ihan itse neito lukee nyt uudelleen mitä kirjoitti HYVIN halveksivaan sävyyn.
Sinä et oikeasti voi olla tosissasi??
Tai ehkä se kuuluisa vauvakuume on pehmentänyt oman ajatusmaailmasi, etkä tajua, millaisilta teidän selittelyt lasten hankinnalle muiden korvissa kuulostavat?
Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että jos joku hankkii lapsia, koska se kuuluu tiettyyn ikään, tekee parisuhteen vakavammaksi, vanhuudenturva on turvattu, lapset voivat sitten hoitaa pikkusisaruksiaan, se on naisen luonnollinen tehtävä, joka pitää täyttää, ei voi muuten tietää, mitä rakkaus on jne., on lasten kannalta vahingollista. Ja toivon todella, ettei tällainen ajatusmaailma siirry lapsille, vaan he pystyvät tekemään omat päätöksensä oman elämänsä suhteen. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että joutuu kyseenalaistamaan tällaiset mammapaineet äitiensä taholta.
Mitkä ihmeen mammapaineet??
Sä oot oikeasti lapsiparka niin sekaisin.
En mä jaksa puhua tuollaisen kanssa joka on täysin irrallaan normaalista elämästä.
Mä kysyn edelleen, aloitetaan siitä minkä ikäisen ihmisen kanssa keskustelen, epäilen puhuvani parikymppisen kanssa?Miksi kuvittelet, että haluan kanssasi edes keskustella? Et selvästi ole kykeneväinen keskusteluun.
Ainut toiveesi ja argumentointitapasi tässä "keskustelussa" on leimata minut lapsiparaksi, täysin irrallaan normaalista elämästä olevaksi parikymppiseksi, jotta voisit itseäsi tyydyttävällä syyllä (nuori ikä) mitätöidä toisen ihmisen näkökulmat merkityksettömiksi.
En ole parikymppinen lapsiparka. Olen tätä mieltä etkä valitettavasti voi mielipidettäni mitätöidä vetoamalla liian nuoreen ikään. Tietenkin voit sen pikkupääkopassasi tehdä, jos et millään pysty sisäistämään, että joku ihminen voi olla eri mieltä kanssasi.
Mitkä ihmeen näkökulmat.
Mä sanon edelleenkin, lue mitä kirjoitit ja mieti sitten uudelleen.
Sulle on normaali elämä ilmeisesti ihan outo käsite. Mä en tiä mitä sulle on tehty, mut voin sanoa että ihan normaalit ihmiset hankkii ihan normaaleista syistä ihan normaaliin parisuhteeseen ihan normaaleja lapsia ja se on ihan normaalia.
Ei sulla ollut mitään näkökulmia vaan kirjoitit perheistä ja äideistä hirvittävän rumaan sävyyn.
Edelleen, ne asiat, mitä siinä viestissä oli lueteltu, olivat teidän av-mammalaisten omista viesteistä poimittuja. Te olette tuollaisia kirjoitelleet syiksi lasten hankinnalle. Älä siis sysää vastuuta teidän mammojen perusteluista muiden suuhun. Ja tuo sun normaalin elämän julistus alleviivaa hyvin selvästi, miksi sinun kanssasi on turha vaihtaa ajatuksia erilaisista elämänvalinnoista. Sinulle on olemassa vain se yksi ja ainoa oikea normaali elämäntapa. Muuta et edes osaa kuvitella.
Toivon, että lapsillesi tulee hieman avarampi näkökulma elämään ja muihin ihmisiin. Ehkä koulussa opetetaan, kun kotona selvästikään ei.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus ap:n kysymykseen. Todellakin jouduin luopumaan. Jouduin luopumaan vapaudestani, enkä usko saavani sitä täysin takaisin sittenkään, kun lapset ovat isoja ja maailmalla. Huoli, rakkauden kääntöpuoli, on aina läsnä.
Lasten saaminen on peruuttamaton muutos, ja jos se ei tunnu missään, käy mielessä, tuntuuko mikään muukaan elämässä paljon miltään.
Sulta ei vaan kysytty mitään.
Kysymys kuuluu että miten ne elivät, jotka eivät joutuneet luopumaan mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus ap:n kysymykseen. Todellakin jouduin luopumaan. Jouduin luopumaan vapaudestani, enkä usko saavani sitä täysin takaisin sittenkään, kun lapset ovat isoja ja maailmalla. Huoli, rakkauden kääntöpuoli, on aina läsnä.
Lasten saaminen on peruuttamaton muutos, ja jos se ei tunnu missään, käy mielessä, tuntuuko mikään muukaan elämässä paljon miltään.
Sulta ei vaan kysytty mitään.
Kysymys kuuluu että miten ne elivät, jotka eivät joutuneet luopumaan mistään.
No, eiköhän kaikki tiedä, että tässä ketjussa "superäidit" kusettaa minkä ehtivät. Hyvä vain, että jokunen totuudensiemenkin tuo vähän realiteettia peliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?En ole avioeroperheestä enkä ole traumatisoitunut. Kuinka niin? Luuletko, että jos nainen ei halua lapsia hänen on oltava jollakin tavalla traumatisoitunut tai päästään vialla? Tajuatko yhtään mitä selität? Minut on vain yksinkertaisesti kasvatettu tavoittelemaan sellaista elämää, mikä tuntuu itselle sopivalta. Ja jos siihen ei kuulu lapset, niin se on ollut yhtä luonnollinen valinta kuin jollekin toiselle lasten hankkiminen. Minua ei ole kasvatettu ajattelemaan, että naisen rooliin kuuluu automaattisesti olla myös äiti vaan, että naisella on arvo myös ilman lapsia ja lisääntymistä.
"Luonto hoitaa asian" Juuri tällaiset kommentit ovat inhottavia ja alentavia teidän äitien suunnalta. Ihan kuin esittäisit, että on jotenkin luonnotonta, jos nainen ei missään vaiheessa ala haluta lapsia, koska äitiys on se ainoa oikea ja luonnollinen valinta naiselle. Juuri tällaisilla kommenteilla sinä osoitat, kuinka suvaitsemattomia te äidit oikeasti pinnan alla olette muita (lapsettomia) naisia kohtaan.
Ihan itse neito lukee nyt uudelleen mitä kirjoitti HYVIN halveksivaan sävyyn.
Sinä et oikeasti voi olla tosissasi??
Tai ehkä se kuuluisa vauvakuume on pehmentänyt oman ajatusmaailmasi, etkä tajua, millaisilta teidän selittelyt lasten hankinnalle muiden korvissa kuulostavat?
Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että jos joku hankkii lapsia, koska se kuuluu tiettyyn ikään, tekee parisuhteen vakavammaksi, vanhuudenturva on turvattu, lapset voivat sitten hoitaa pikkusisaruksiaan, se on naisen luonnollinen tehtävä, joka pitää täyttää, ei voi muuten tietää, mitä rakkaus on jne., on lasten kannalta vahingollista. Ja toivon todella, ettei tällainen ajatusmaailma siirry lapsille, vaan he pystyvät tekemään omat päätöksensä oman elämänsä suhteen. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että joutuu kyseenalaistamaan tällaiset mammapaineet äitiensä taholta.
Mitkä ihmeen mammapaineet??
Sä oot oikeasti lapsiparka niin sekaisin.
En mä jaksa puhua tuollaisen kanssa joka on täysin irrallaan normaalista elämästä.
Mä kysyn edelleen, aloitetaan siitä minkä ikäisen ihmisen kanssa keskustelen, epäilen puhuvani parikymppisen kanssa?Miksi kuvittelet, että haluan kanssasi edes keskustella? Et selvästi ole kykeneväinen keskusteluun.
Ainut toiveesi ja argumentointitapasi tässä "keskustelussa" on leimata minut lapsiparaksi, täysin irrallaan normaalista elämästä olevaksi parikymppiseksi, jotta voisit itseäsi tyydyttävällä syyllä (nuori ikä) mitätöidä toisen ihmisen näkökulmat merkityksettömiksi.
En ole parikymppinen lapsiparka. Olen tätä mieltä etkä valitettavasti voi mielipidettäni mitätöidä vetoamalla liian nuoreen ikään. Tietenkin voit sen pikkupääkopassasi tehdä, jos et millään pysty sisäistämään, että joku ihminen voi olla eri mieltä kanssasi.
Mitkä ihmeen näkökulmat.
Mä sanon edelleenkin, lue mitä kirjoitit ja mieti sitten uudelleen.
Sulle on normaali elämä ilmeisesti ihan outo käsite. Mä en tiä mitä sulle on tehty, mut voin sanoa että ihan normaalit ihmiset hankkii ihan normaaleista syistä ihan normaaliin parisuhteeseen ihan normaaleja lapsia ja se on ihan normaalia.
Ei sulla ollut mitään näkökulmia vaan kirjoitit perheistä ja äideistä hirvittävän rumaan sävyyn.
Edelleen, ne asiat, mitä siinä viestissä oli lueteltu, olivat teidän av-mammalaisten omista viesteistä poimittuja. Te olette tuollaisia kirjoitelleet syiksi lasten hankinnalle. Älä siis sysää vastuuta teidän mammojen perusteluista muiden suuhun. Ja tuo sun normaalin elämän julistus alleviivaa hyvin selvästi, miksi sinun kanssasi on turha vaihtaa ajatuksia erilaisista elämänvalinnoista. Sinulle on olemassa vain se yksi ja ainoa oikea normaali elämäntapa. Muuta et edes osaa kuvitella.
Toivon, että lapsillesi tulee hieman avarampi näkökulma elämään ja muihin ihmisiin. Ehkä koulussa opetetaan, kun kotona selvästikään ei.
Ei, vaan sinä itse leimasit äidit ja perheiden valinnat epänormaaleiksi ja haukuit ja parjasit perheitä ja kuinka he ovat itsekkäitä ja ilkeitä ja käyttävät lapsiaan hyväksi.
Mä listaan nyt velojen syitä olla veloja
- pillu repee
- tissit venyy
- koiralle ei riitä rakkautta
- ei voi enää mennä kauppaan/ parturiin/ juhliin/ ravintolaan.
- seksi loppuu siihen
- vauvat on ällöttäviä
- vauvat huutaa ja paskantaa
- vauva pilaa ihmisten elämän
- suonikohjut
- raskausarvet
- mies pettää kuitenkin raskausaikana
- raskausaikana eikä lasten tultua ei voi harrastaa seksiä
- anoppi
- ei oo enää työtä
- ura päättyy
- elämä on pilalla
- pillu venyy muodottamaksi ja rupeaa haisemaan...
Tässä nyt muutama teidän esittämä syy miksi ei lapsia.
Vaikutattepa tosi järkeviltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ura, vapaus ja vapaus päättää millainen vanhempi olet. Eniten olen katkera uran takia, koska ollut aina ykkönen ennen lasta ja miestä.
Mies kun on idiootti, kun ei anna luoda omaa uraa. Tein virheen, jota kadun joka päivä
O_o
ihan ilman sarvia ja hampaita kysyn, että millä tavoin se mies oikein estää sua luomasta omaa uraa. Kuullostaa ikävältä ihmiseltä.
Meillä on alle vuoden ikäinen lapsi ja jo ennen synnytystä oli kaikilla tiedossa, että palaisin töihin synnytyksestä vauva olisi silloin 5-6 kk. Sopiva ja tuttu hoitajakin olisi ollut valmiina. Mut muksu on 7 kk ja mies ei ole tehnyt elettäkään muutokseen, koska ei halua lasta näin nuorena hoitoonkaan. Tekisi mieli lähteä usein lätkimään ja katkaista yhteys koko paskaan ja porukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ura, vapaus ja vapaus päättää millainen vanhempi olet. Eniten olen katkera uran takia, koska ollut aina ykkönen ennen lasta ja miestä.
Mies kun on idiootti, kun ei anna luoda omaa uraa. Tein virheen, jota kadun joka päivä
O_o
ihan ilman sarvia ja hampaita kysyn, että millä tavoin se mies oikein estää sua luomasta omaa uraa. Kuullostaa ikävältä ihmiseltä.
Meillä on alle vuoden ikäinen lapsi ja jo ennen synnytystä oli kaikilla tiedossa, että palaisin töihin synnytyksestä vauva olisi silloin 5-6 kk. Sopiva ja tuttu hoitajakin olisi ollut valmiina. Mut muksu on 7 kk ja mies ei ole tehnyt elettäkään muutokseen, koska ei halua lasta näin nuorena hoitoonkaan. Tekisi mieli lähteä usein lätkimään ja katkaista yhteys koko paskaan ja porukkaan.
Tuota. Mee ja soita muksulle hoitopaikka ja soitat töihin että tulisit nyt. Vaikka heti?
Miksi ihmeessä loukkaannut viestin sisällöstä? Siinähän vain on lueteltu teidän äitien itse luettelemia syitä lasten hankinnalle? Jos niissä on sinusta jotain kummallista, niin kannattaisi katsoa itseensä. Tuollaistahan te tänne kirjoittelette. Etkö vain osaa enää ajatella objektiivisesti sen suhteen, mitä tänne saman mielisenä mammajoukkiona suollatte?