Lue keskustelun säännöt.
Sinä vanhempi, joka "et joutunut luopumaan mistään" hankittuasi lapsia – minkälaista elämää oikein elit?
21.03.2017 |
Kommentoin toiseen ketjuun, että jos minä saisin lapsia ja jatkaisin elämää samaan malliin, lapseni otettaisiin huostaan alle viikossa. Ymmärrän täysin, että jollakulla se eniten vaativa juttu elämässä on työväenopiston jumppa kerran viikossa, ja sellaiseen elämään lapsi solahtaa varmaan paljon helpommn.
En kuitenkaan oikein osaa kuvitella, miten on fysiikan lakienkaan mahdollista ottaa hoidettavakseen jokin lapsen kokoinen projekti ilman, että se on jostakin muusta pois. Aikaa ja rahaa kun on meillä jokaisella rajoitettu määrä.
Jos olet sellainen aika–avaruusjatkumoa venyttävä supermamma, etkä ole joutunut luopumaan harrastuskerroistasi, yksinolotunneistasi, kahdenkeskisistä hetkistäsi puolison kanssa,kahvilla ja kaljalla käynneistäsi, kaveritapaamiskerroistasi, jokaviikonloppuisista pitkään nukkumisista puolisosi kanssa, seksistä milloin ja missä tahansa, osastakaan shoppailubudjettiasi tai yleisestä elämän heppoudesta ja huolettomuudesta, haluaisin tosissani kuulla, miten se on mahdollista.
Olen kyllä valmis myös hyväksymään, ettei tämä ole oikeasti mahdollista, mutta yritetään!
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että, perheelliset koittaa todistella taas itselleen jotain. Kun mä katselen kaupassa teidän rääkyviä kakaroita, oon niin onnellinen kun ei tarvi kestää tollasta.
Simple as that. Sori vaan.Se joka aloitti tämänkin ketjun on se se joka yritätä todistaa itselleen jotain.
Kyllä se tuntuu kaihertavan että ihmiset tykkäävät elää eri tavalla.
Kaikista kipeintä taitaa tehdä se että lapseton ei olekkaan itse superonnellinen ja toivoo että perheellisillä on vielä kurjempaa mutta näinpä ei näytä olevan.
http://www.vauva.fi/keskustelu/2820267/vapaaehtoisesti-lapseton-miksi-i…
En halua aiheuttaa riitaa vaan haluan vaan kysyä vilpittömästi miksi et halua lapsia. Kun minä olen tehnyt lapset enkä ole nähnyt elämälleni muuta suuntaa. En tiedä mitä tekisin jos ei olisi lapsia. En keksi muuta tekemistä. Joten mikä on saanut sinut valitsemaan toisin?
Juu, joitakin tosiaan taitaa hiertää kun muut haluavat eri asioita elämältä. Unohtuikos nyt sinulta, kuka tämänkin keskustelun laittoi alulle? Taisi olla joku mamma, joka ei hyväksynyt lapsettomien erilaista valintaa.
Miten sinä edes kykenet tulkitsemaan lainaamasi aloituksen niin, ettei kirjoittaja HYVÄKSY erilaista valintaa? Tämähän on kysymys - "miksi valitsit toisin?" Se on uteliaisuutta, mielenkiintoa toisia ajatusmalleja kohtaan, ei kritisointia. Sinä itse tulkitset sen kritiikiksi.
En näe elämälle muuta suuntaa
En tietäisi mitä tekisin jos ei olisi lapsia
En keksi muuta tekemistä (kuin lasten kasvattamisen)
Älä ole naiivi. Ihminen, joka julistaa, että elämällä ei ole mitään suuntaa ilman lapsia, ei todellakaan ole vilpittömästi utelias muiden (lapsettomien) valintojen suhteen. Koko aloitus alleviivaa sitä, kuin lapset ovat tärkeintä elämässä ja muunlainen elämä on aloittajalle epänormaalia.
Niin, en minäkään näe elämälleni muuta suuntaa, kuin yrittää saada lapsia. En tiedä, mitä tekisin suraavat 20 vuotta, jos kävisi ilmi etten voisikaan saada lapsia. En silti ole sitä mieltä että kaikkien tulisi hankkia lapsia, enkä kysy lapsettomalta ystävältä miksi heillä ei ole lapsia tai koska he hankkivat lapsia. Kyllä minua silti voi kiinnostaa, miksi he eivät lapsia halua, jos kyse on vapaaehtoisuudesta. Se on keskustelua ja näkemysten avartamista. En minä voi tietää miksi joku katsoo elämäänsä eri tavalla, jos en kysy. Ei se tarkoita sitä että ajattelisin että vain minun mielipiteeni on oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Kultaseni, kukas täällä nyt halveksii ja ketä...?
Kultaseni, en minä halveksi. Minua vain surettaa ja säälittää teidän lapsenne. Olen ihan vilpittömästi täynnä myötätuntoa viattomia kohtaan.
Muistakaan nyt kaikki lastenvihaajat, äidin ja isän haukkuvat ja ylipäänsä kaikki.
Ootte kaikki olleet vauvoja, uhmaikäisiä, teinejä kaikkine kohtauksineen ja kapinoineen, niin hyvässä kuin ärsyttävässäkin mielessä. Ketään teistä ei olisi täällä valittamassa ja Kommentoimassa muiden juttuja ellei teidän omat äidit ja isät olis teitä tehny. Vahingossa tai tarkoituksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?
Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Kyllä mä tiedän mitä on aito ja syvä rakkaus.
Mä rakastan mun koiraani niin paljon. Se on mun paras ystävä, lohduttaja, murheiden kuuntelija, lenkkikaveri ja ihan kuin lapsi.
En usko että yksikään lapsen synnyttänyt voi tuntea edes lastaan kohtaan näin syvää ja puhdasta rakkautta kuin minä koiraani kohtaan ja hän minua. Hän on elämäni.
Et kyl mä tiän mitä on rakkaus, enkä tarvi siihen mitään ällöä räkänokkaa joka pilaa elämäni lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joo, yksinelävistä aika moni on yli 65- vuotiaita leskiä et ehkä taas tää ikärakenne?
Sama vaikuttaa lapsien määrään.
Turha tästä poikkeusajasta on mitään kummia johtopäätöksiä vetää.
Tästä päästäänkin siihen asiaan, että kuinkahan pahalta yksinelävistä vanhuksista tuntuu, kun lapsiperheet mittaava ihmisenarvoisen elämän lasten kasvattamisen muodossa? He eivät ole enää työelämässä, joten arvostusta ei tule sitä kautta. Ja he ovat joko lasten kasvattamisen hoitaneet tai valinneet lapsettomuuden tai ajautuneet lapsettomuuteen ja ovat nyt myös sen kautta arvostuksen ulkopuolella.
Miltä tuntuu vanhuksista, kun tässä yhteiskunnassa naisen arvo määrittyy lisääntymisestä ja lasten kasvatuksesta?
Olisi hienoa elää yhteiskunnassa, jossa ihmisellä on arvo niistä lapsista riippumattakin. Koska loppupeleissä viimeistään vanhuudessa se kohtaaminen muiden ihmisten kanssa tapahtuu itsenäisenä yksilönä. Ei jonkun äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi. Lapset on vaan ihania. Myönnetään että hurahdin asiaan täysin. Ja mulle on aivan sama mitä kukakin ajattelee, eikä mua vois vähempää kiinnostaa muiden lapsitilanne.
Kaikki ei tee kun pelkäävät, niin pelkäsin minäkin mutta luonto voitti.Hyi. Lällytilällytilää. Ruikkuvaipparakastajat koolle vaan sitten. Ketään kuule ei kiinnosta kuinka paljon rakastat äitinä oloa. Mutta niinhän vaan haluat sitä julistaa kuin olisi isompikin juttu.
Nii, mulla on niiin ihania, suloisia lutusia söpöjä lapsia joille olen uhrannut liki koko elämäni ja jotka saa kaiken mitä keksivät toivoa.
Tee sinäkin lapsia, ne on ihania etkä tiedä rakkaudesta mitään, ennenkuin sulla on oma ihana vauva!
Äidit ja isät on parhaita ja lapset ylivertosöpöjä!
Sairasta. Tässä taas esimerkki kuinka lapset saavat tuntea nahoissaan, kuinka äiti on joutunut UHRAUTUMAAN. Ja tietty samalla hemmotellaan antamalla kaikki, mitä haluavat, niin olettavat muiltakin ihmisiltä olevansa etuoikeutettuja saamaan kaiken, minkä haluavat.
Voi lapsiparkoja ja heidän tulevia kumppaneitaan, jotka tulevat olemaan suuri pettymys, jos eivät uhraudu ja anna koko elämäänsä kuten äitirakas teki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, yksinelävistä aika moni on yli 65- vuotiaita leskiä et ehkä taas tää ikärakenne?
Sama vaikuttaa lapsien määrään.
Turha tästä poikkeusajasta on mitään kummia johtopäätöksiä vetää.Tästä päästäänkin siihen asiaan, että kuinkahan pahalta yksinelävistä vanhuksista tuntuu, kun lapsiperheet mittaava ihmisenarvoisen elämän lasten kasvattamisen muodossa? He eivät ole enää työelämässä, joten arvostusta ei tule sitä kautta. Ja he ovat joko lasten kasvattamisen hoitaneet tai valinneet lapsettomuuden tai ajautuneet lapsettomuuteen ja ovat nyt myös sen kautta arvostuksen ulkopuolella.
Miltä tuntuu vanhuksista, kun tässä yhteiskunnassa naisen arvo määrittyy lisääntymisestä ja lasten kasvatuksesta?
Olisi hienoa elää yhteiskunnassa, jossa ihmisellä on arvo niistä lapsista riippumattakin. Koska loppupeleissä viimeistään vanhuudessa se kohtaaminen muiden ihmisten kanssa tapahtuu itsenäisenä yksilönä. Ei jonkun äitinä.
Buahahahahahaa!
Kiitos, nauroin ääneen.
Nyt tuli sellasta skeidaa että tiedän olevani puheissa ihan kakaran kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?
Voi vauvakuume sentäs. Tuo kiteyttää kaiken. Vauvakuumeiset haluavat tartuttaa muutkin eivätkä tajua, että toiset ehkä ilman sitä vauvakuumetta näkevät selvemmin, mitä elämältään haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, yksinelävistä aika moni on yli 65- vuotiaita leskiä et ehkä taas tää ikärakenne?
Sama vaikuttaa lapsien määrään.
Turha tästä poikkeusajasta on mitään kummia johtopäätöksiä vetää.Tästä päästäänkin siihen asiaan, että kuinkahan pahalta yksinelävistä vanhuksista tuntuu, kun lapsiperheet mittaava ihmisenarvoisen elämän lasten kasvattamisen muodossa? He eivät ole enää työelämässä, joten arvostusta ei tule sitä kautta. Ja he ovat joko lasten kasvattamisen hoitaneet tai valinneet lapsettomuuden tai ajautuneet lapsettomuuteen ja ovat nyt myös sen kautta arvostuksen ulkopuolella.
Miltä tuntuu vanhuksista, kun tässä yhteiskunnassa naisen arvo määrittyy lisääntymisestä ja lasten kasvatuksesta?
Olisi hienoa elää yhteiskunnassa, jossa ihmisellä on arvo niistä lapsista riippumattakin. Koska loppupeleissä viimeistään vanhuudessa se kohtaaminen muiden ihmisten kanssa tapahtuu itsenäisenä yksilönä. Ei jonkun äitinä.
Buahahahahahaa!
Kiitos, nauroin ääneen.
Nyt tuli sellasta skeidaa että tiedän olevani puheissa ihan kakaran kanssa.
AV-mammn tyypillinen reaktio. Kun jokin ei miellytä, niin leimataan toinen kakaraksi. Oma napa tärkein napa. Muut ryhmät ja heidän hyvinvointinsa ei kiinnosta. Kyllä sinäkin vielä vanhenet mammaliini ja ei ne kuravaipat sua jää hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä muuttuu kun vauva tulee. Ei voi enään nukkua nukkua niin pitkään kun haluttaa vapaalla . Osasta harrastuksista täytyy luopua. Ei voi enään matkustella niin vapaasti kun ennen vauvaa. Ei hätää se on sen arvoista. Itse sain paljon kun sain vauvan. Sain paljon parempaa tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän Suomessa on tämän ketjun aloittajan tyyppisiä ihmisiä sitä nopeammin Suomi kuolee sukupuuttoon. Hauskinta on että ketään ei tule kiinnostanaan ap:t vaan päätöksiä tekee lisääntyneiden lapset.
Lisääntyneiden lapsista myös osa voi haluta elää lapsetonta elämää. Ja heidän tulevaisuudesta huolehtiminen on yhtä tärkeää kuin heidän, jotka haluavat lisääntyä. Suomessa elää jo nyt yli miljoona yksineläjää. Se on aika merkittävä osa viisimiljoonaisesta kansasta. On aika lyhytnäköistä yrittää lakaista maton alle näin suuren ryhmän oikeutta elää omannäköistänsä elämää.
Yksineläminen lisää myös yksinäisyyttä joka on Suomen yksi suurimpia ongelmia. Moni lapseton ei kuitenkaan ole vihamielinen lapsellisia ja lapsia kohtaan kuten tämän ketjun aloittaja.
Missä ihmeessä luet vihamielisyyttä lapsia kohtaan ap:n taholta? Onko sulla itsetunnossa ongelmia? Hieman ylitulkintaa. Oletko hankkinut lapsia ryhmäpaineen alla, koska sinulla on noin alhainen itsetunto, että et pysty itsenäisiä päätöksiä tekemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi. Lapset on vaan ihania. Myönnetään että hurahdin asiaan täysin. Ja mulle on aivan sama mitä kukakin ajattelee, eikä mua vois vähempää kiinnostaa muiden lapsitilanne.
Kaikki ei tee kun pelkäävät, niin pelkäsin minäkin mutta luonto voitti.Hyi. Lällytilällytilää. Ruikkuvaipparakastajat koolle vaan sitten. Ketään kuule ei kiinnosta kuinka paljon rakastat äitinä oloa. Mutta niinhän vaan haluat sitä julistaa kuin olisi isompikin juttu.
Nii, mulla on niiin ihania, suloisia lutusia söpöjä lapsia joille olen uhrannut liki koko elämäni ja jotka saa kaiken mitä keksivät toivoa.
Tee sinäkin lapsia, ne on ihania etkä tiedä rakkaudesta mitään, ennenkuin sulla on oma ihana vauva!
Äidit ja isät on parhaita ja lapset ylivertosöpöjä!Sairasta. Tässä taas esimerkki kuinka lapset saavat tuntea nahoissaan, kuinka äiti on joutunut UHRAUTUMAAN. Ja tietty samalla hemmotellaan antamalla kaikki, mitä haluavat, niin olettavat muiltakin ihmisiltä olevansa etuoikeutettuja saamaan kaiken, minkä haluavat.
Voi lapsiparkoja ja heidän tulevia kumppaneitaan, jotka tulevat olemaan suuri pettymys, jos eivät uhraudu ja anna koko elämäänsä kuten äitirakas teki.
Ei ne mitään saa tuntea. Tottakai mä annan elämästäni tämän muutaman vuoden heille täysin. Kohta ovat koulussa ja pyrähtävät maailmalle eikä enää tarvitse minua niin. Sitten palaan töihini ja keskityn taas itseeni ja työhöni täysillä.
Ja meillä tuo isukki on sellainen höpsö, että hankkii lapsille kaiken mitä tajuavat toivoa ja mummut ja vaarit hellii ja vie kaikkialle vielä kaupan päälle.
On niin ihanaa meidän elämä ja lapset suloisia ja ihania. Oon kyllä tosi tyytyväinen!:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?Voi vauvakuume sentäs. Tuo kiteyttää kaiken. Vauvakuumeiset haluavat tartuttaa muutkin eivätkä tajua, että toiset ehkä ilman sitä vauvakuumetta näkevät selvemmin, mitä elämältään haluavat.
Voi pupunen, no mitä sä haluat?
Yleensä teillä on niin hassunhauskoja toiveita että kerro toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, yksinelävistä aika moni on yli 65- vuotiaita leskiä et ehkä taas tää ikärakenne?
Sama vaikuttaa lapsien määrään.
Turha tästä poikkeusajasta on mitään kummia johtopäätöksiä vetää.Tästä päästäänkin siihen asiaan, että kuinkahan pahalta yksinelävistä vanhuksista tuntuu, kun lapsiperheet mittaava ihmisenarvoisen elämän lasten kasvattamisen muodossa? He eivät ole enää työelämässä, joten arvostusta ei tule sitä kautta. Ja he ovat joko lasten kasvattamisen hoitaneet tai valinneet lapsettomuuden tai ajautuneet lapsettomuuteen ja ovat nyt myös sen kautta arvostuksen ulkopuolella.
Miltä tuntuu vanhuksista, kun tässä yhteiskunnassa naisen arvo määrittyy lisääntymisestä ja lasten kasvatuksesta?
Olisi hienoa elää yhteiskunnassa, jossa ihmisellä on arvo niistä lapsista riippumattakin. Koska loppupeleissä viimeistään vanhuudessa se kohtaaminen muiden ihmisten kanssa tapahtuu itsenäisenä yksilönä. Ei jonkun äitinä.
Buahahahahahaa!
Kiitos, nauroin ääneen.
Nyt tuli sellasta skeidaa että tiedän olevani puheissa ihan kakaran kanssa.
AV-mammn tyypillinen reaktio. Kun jokin ei miellytä, niin leimataan toinen kakaraksi. Oma napa tärkein napa. Muut ryhmät ja heidän hyvinvointinsa ei kiinnosta. Kyllä sinäkin vielä vanhenet mammaliini ja ei ne kuravaipat sua jää hoitamaan.
Ei kun oli niin pöljää tekstiä että sun pitäisi julkaista tuo jossain.
Mitään noin typerää en ole IKINÄ lukenut!!!:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittävästi ikää ja elämistä niin ei tee mieli enää riekkua öitä kaupungilla. Ei intohimoisia harrastuksia, jotka vievät paljon aikaa. Vain yksi lapsi ja mies tasavertainen vanhempi. Hyvä tulotaso = mahdollisuus matkustaa tasokkaasti. Osallistuvat, auttavaiset, eläkkeellä olevat isovanhemmat. Näillä eväillä on pystynyt jatkamaan dinkkuelämää lapsiperhe-elämänä varsin vähäisin muutoksin.
Tylsä elämä on jatkunut tylsänä.
Sinulle tylsä elämä ei sitä välttämättä ole muille. Olet kapeakatseinen. Ja luultavasti reippaasti alle 30v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän Suomessa on tämän ketjun aloittajan tyyppisiä ihmisiä sitä nopeammin Suomi kuolee sukupuuttoon. Hauskinta on että ketään ei tule kiinnostanaan ap:t vaan päätöksiä tekee lisääntyneiden lapset.
Lisääntyneiden lapsista myös osa voi haluta elää lapsetonta elämää. Ja heidän tulevaisuudesta huolehtiminen on yhtä tärkeää kuin heidän, jotka haluavat lisääntyä. Suomessa elää jo nyt yli miljoona yksineläjää. Se on aika merkittävä osa viisimiljoonaisesta kansasta. On aika lyhytnäköistä yrittää lakaista maton alle näin suuren ryhmän oikeutta elää omannäköistänsä elämää.
Yksineläminen lisää myös yksinäisyyttä joka on Suomen yksi suurimpia ongelmia. Moni lapseton ei kuitenkaan ole vihamielinen lapsellisia ja lapsia kohtaan kuten tämän ketjun aloittaja.
Missä ihmeessä luet vihamielisyyttä lapsia kohtaan ap:n taholta? Onko sulla itsetunnossa ongelmia? Hieman ylitulkintaa. Oletko hankkinut lapsia ryhmäpaineen alla, koska sinulla on noin alhainen itsetunto, että et pysty itsenäisiä päätöksiä tekemään?
Ryhmäpaine!!!! :D :D
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä tiedän mitä on aito ja syvä rakkaus.
Mä rakastan mun koiraani niin paljon. Se on mun paras ystävä, lohduttaja, murheiden kuuntelija, lenkkikaveri ja ihan kuin lapsi.
En usko että yksikään lapsen synnyttänyt voi tuntea edes lastaan kohtaan näin syvää ja puhdasta rakkautta kuin minä koiraani kohtaan ja hän minua. Hän on elämäni.
Et kyl mä tiän mitä on rakkaus, enkä tarvi siihen mitään ällöä räkänokkaa joka pilaa elämäni lopullisesti.
Oot itekin ollut "ällö räkänokka" joskus
Yksinelämisen ei tarvitsisi tarkoittaa yksinäisyyttä, jos yhteiskunnassa otettaisiin huomioon tämä kasvava joukko ihmisiä, jotka valitsevat itsenäisen kodin ja elämän. Esimerkiksi monet tarjoukset ovat kaksi yhden hinnalla -tyyppisiä ja monet tapahtumat ja tilat on suunniteltu lapsiperheille. Yksineläjällä menee myös suhteessa enemmän ruokaan, vuokraan jne. rahaa, koska kohtuuhintaisia pieniä asuntoja ei edelleenkään ole tarpeeksi ja usein ruoka isommissa pakkauksissa ostettuina tulee edullisemmaksi. Se on epäoikeudenmukaista. Jos pelkkään elämiseen kuluu kaikki varat, ei osallistumiseen muulla tavoin jää paljon rahaa. Tottakai tämävoi ruokkia yksinäisyyttä, jos ei pysty samalla lailla harrastamaan ja osallistumaan. Yritysten, kuntien ja muiden palvelujen tuottajien tulisi herätä siihen, että tässä on ammottava markkinarako. Julkisista tiloista ja tapahtumista tulisi tehdä sellaisia, että myös yksineläjät kokevat ne omikseen. Tällöin yksineläminen ei tarkoita samaa kuin erakoituminen ja yksinäisyys, vaan yksineläjä voi samalla lailla osallistua yhteisölliseen toimintaan niin halutessaan menettämättä kuitenkaan toivomaansa itsenäisyyttä kodin ja elämänvalintojensa suhteen.