Lue keskustelun säännöt.
Sinä vanhempi, joka "et joutunut luopumaan mistään" hankittuasi lapsia – minkälaista elämää oikein elit?
21.03.2017 |
Kommentoin toiseen ketjuun, että jos minä saisin lapsia ja jatkaisin elämää samaan malliin, lapseni otettaisiin huostaan alle viikossa. Ymmärrän täysin, että jollakulla se eniten vaativa juttu elämässä on työväenopiston jumppa kerran viikossa, ja sellaiseen elämään lapsi solahtaa varmaan paljon helpommn.
En kuitenkaan oikein osaa kuvitella, miten on fysiikan lakienkaan mahdollista ottaa hoidettavakseen jokin lapsen kokoinen projekti ilman, että se on jostakin muusta pois. Aikaa ja rahaa kun on meillä jokaisella rajoitettu määrä.
Jos olet sellainen aika–avaruusjatkumoa venyttävä supermamma, etkä ole joutunut luopumaan harrastuskerroistasi, yksinolotunneistasi, kahdenkeskisistä hetkistäsi puolison kanssa,kahvilla ja kaljalla käynneistäsi, kaveritapaamiskerroistasi, jokaviikonloppuisista pitkään nukkumisista puolisosi kanssa, seksistä milloin ja missä tahansa, osastakaan shoppailubudjettiasi tai yleisestä elämän heppoudesta ja huolettomuudesta, haluaisin tosissani kuulla, miten se on mahdollista.
Olen kyllä valmis myös hyväksymään, ettei tämä ole oikeasti mahdollista, mutta yritetään!
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?En ole avioeroperheestä enkä ole traumatisoitunut. Kuinka niin? Luuletko, että jos nainen ei halua lapsia hänen on oltava jollakin tavalla traumatisoitunut tai päästään vialla? Tajuatko yhtään mitä selität? Minut on vain yksinkertaisesti kasvatettu tavoittelemaan sellaista elämää, mikä tuntuu itselle sopivalta. Ja jos siihen ei kuulu lapset, niin se on ollut yhtä luonnollinen valinta kuin jollekin toiselle lasten hankkiminen. Minua ei ole kasvatettu ajattelemaan, että naisen rooliin kuuluu automaattisesti olla myös äiti vaan, että naisella on arvo myös ilman lapsia ja lisääntymistä.
"Luonto hoitaa asian" Juuri tällaiset kommentit ovat inhottavia ja alentavia teidän äitien suunnalta. Ihan kuin esittäisit, että on jotenkin luonnotonta, jos nainen ei missään vaiheessa ala haluta lapsia, koska äitiys on se ainoa oikea ja luonnollinen valinta naiselle. Juuri tällaisilla kommenteilla sinä osoitat, kuinka suvaitsemattomia te äidit oikeasti pinnan alla olette muita (lapsettomia) naisia kohtaan.
Ihan itse neito lukee nyt uudelleen mitä kirjoitti HYVIN halveksivaan sävyyn.
Sinä et oikeasti voi olla tosissasi??
Tai ehkä se kuuluisa vauvakuume on pehmentänyt oman ajatusmaailmasi, etkä tajua, millaisilta teidän selittelyt lasten hankinnalle muiden korvissa kuulostavat?
Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että jos joku hankkii lapsia, koska se kuuluu tiettyyn ikään, tekee parisuhteen vakavammaksi, vanhuudenturva on turvattu, lapset voivat sitten hoitaa pikkusisaruksiaan, se on naisen luonnollinen tehtävä, joka pitää täyttää, ei voi muuten tietää, mitä rakkaus on jne., on lasten kannalta vahingollista. Ja toivon todella, ettei tällainen ajatusmaailma siirry lapsille, vaan he pystyvät tekemään omat päätöksensä oman elämänsä suhteen. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että joutuu kyseenalaistamaan tällaiset mammapaineet äitiensä taholta.
Mitkä ihmeen mammapaineet??
Sä oot oikeasti lapsiparka niin sekaisin.
En mä jaksa puhua tuollaisen kanssa joka on täysin irrallaan normaalista elämästä.
Mä kysyn edelleen, aloitetaan siitä minkä ikäisen ihmisen kanssa keskustelen, epäilen puhuvani parikymppisen kanssa?Miksi kuvittelet, että haluan kanssasi edes keskustella? Et selvästi ole kykeneväinen keskusteluun.
Ainut toiveesi ja argumentointitapasi tässä "keskustelussa" on leimata minut lapsiparaksi, täysin irrallaan normaalista elämästä olevaksi parikymppiseksi, jotta voisit itseäsi tyydyttävällä syyllä (nuori ikä) mitätöidä toisen ihmisen näkökulmat merkityksettömiksi.
En ole parikymppinen lapsiparka. Olen tätä mieltä etkä valitettavasti voi mielipidettäni mitätöidä vetoamalla liian nuoreen ikään. Tietenkin voit sen pikkupääkopassasi tehdä, jos et millään pysty sisäistämään, että joku ihminen voi olla eri mieltä kanssasi.
Mitkä ihmeen näkökulmat.
Mä sanon edelleenkin, lue mitä kirjoitit ja mieti sitten uudelleen.
Sulle on normaali elämä ilmeisesti ihan outo käsite. Mä en tiä mitä sulle on tehty, mut voin sanoa että ihan normaalit ihmiset hankkii ihan normaaleista syistä ihan normaaliin parisuhteeseen ihan normaaleja lapsia ja se on ihan normaalia.
Ei sulla ollut mitään näkökulmia vaan kirjoitit perheistä ja äideistä hirvittävän rumaan sävyyn.
Edelleen, ne asiat, mitä siinä viestissä oli lueteltu, olivat teidän av-mammalaisten omista viesteistä poimittuja. Te olette tuollaisia kirjoitelleet syiksi lasten hankinnalle. Älä siis sysää vastuuta teidän mammojen perusteluista muiden suuhun. Ja tuo sun normaalin elämän julistus alleviivaa hyvin selvästi, miksi sinun kanssasi on turha vaihtaa ajatuksia erilaisista elämänvalinnoista. Sinulle on olemassa vain se yksi ja ainoa oikea normaali elämäntapa. Muuta et edes osaa kuvitella.
Toivon, että lapsillesi tulee hieman avarampi näkökulma elämään ja muihin ihmisiin. Ehkä koulussa opetetaan, kun kotona selvästikään ei.
Sinulta kysyttiin jo, mikä on sinusta " hyväksyttävä" syy haluta lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?En ole avioeroperheestä enkä ole traumatisoitunut. Kuinka niin? Luuletko, että jos nainen ei halua lapsia hänen on oltava jollakin tavalla traumatisoitunut tai päästään vialla? Tajuatko yhtään mitä selität? Minut on vain yksinkertaisesti kasvatettu tavoittelemaan sellaista elämää, mikä tuntuu itselle sopivalta. Ja jos siihen ei kuulu lapset, niin se on ollut yhtä luonnollinen valinta kuin jollekin toiselle lasten hankkiminen. Minua ei ole kasvatettu ajattelemaan, että naisen rooliin kuuluu automaattisesti olla myös äiti vaan, että naisella on arvo myös ilman lapsia ja lisääntymistä.
"Luonto hoitaa asian" Juuri tällaiset kommentit ovat inhottavia ja alentavia teidän äitien suunnalta. Ihan kuin esittäisit, että on jotenkin luonnotonta, jos nainen ei missään vaiheessa ala haluta lapsia, koska äitiys on se ainoa oikea ja luonnollinen valinta naiselle. Juuri tällaisilla kommenteilla sinä osoitat, kuinka suvaitsemattomia te äidit oikeasti pinnan alla olette muita (lapsettomia) naisia kohtaan.
Ihan itse neito lukee nyt uudelleen mitä kirjoitti HYVIN halveksivaan sävyyn.
Sinä et oikeasti voi olla tosissasi??
Tai ehkä se kuuluisa vauvakuume on pehmentänyt oman ajatusmaailmasi, etkä tajua, millaisilta teidän selittelyt lasten hankinnalle muiden korvissa kuulostavat?
Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että jos joku hankkii lapsia, koska se kuuluu tiettyyn ikään, tekee parisuhteen vakavammaksi, vanhuudenturva on turvattu, lapset voivat sitten hoitaa pikkusisaruksiaan, se on naisen luonnollinen tehtävä, joka pitää täyttää, ei voi muuten tietää, mitä rakkaus on jne., on lasten kannalta vahingollista. Ja toivon todella, ettei tällainen ajatusmaailma siirry lapsille, vaan he pystyvät tekemään omat päätöksensä oman elämänsä suhteen. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että joutuu kyseenalaistamaan tällaiset mammapaineet äitiensä taholta.
Mitkä ihmeen mammapaineet??
Sä oot oikeasti lapsiparka niin sekaisin.
En mä jaksa puhua tuollaisen kanssa joka on täysin irrallaan normaalista elämästä.
Mä kysyn edelleen, aloitetaan siitä minkä ikäisen ihmisen kanssa keskustelen, epäilen puhuvani parikymppisen kanssa?Miksi kuvittelet, että haluan kanssasi edes keskustella? Et selvästi ole kykeneväinen keskusteluun.
Ainut toiveesi ja argumentointitapasi tässä "keskustelussa" on leimata minut lapsiparaksi, täysin irrallaan normaalista elämästä olevaksi parikymppiseksi, jotta voisit itseäsi tyydyttävällä syyllä (nuori ikä) mitätöidä toisen ihmisen näkökulmat merkityksettömiksi.
En ole parikymppinen lapsiparka. Olen tätä mieltä etkä valitettavasti voi mielipidettäni mitätöidä vetoamalla liian nuoreen ikään. Tietenkin voit sen pikkupääkopassasi tehdä, jos et millään pysty sisäistämään, että joku ihminen voi olla eri mieltä kanssasi.
Mitkä ihmeen näkökulmat.
Mä sanon edelleenkin, lue mitä kirjoitit ja mieti sitten uudelleen.
Sulle on normaali elämä ilmeisesti ihan outo käsite. Mä en tiä mitä sulle on tehty, mut voin sanoa että ihan normaalit ihmiset hankkii ihan normaaleista syistä ihan normaaliin parisuhteeseen ihan normaaleja lapsia ja se on ihan normaalia.
Ei sulla ollut mitään näkökulmia vaan kirjoitit perheistä ja äideistä hirvittävän rumaan sävyyn.
Edelleen, ne asiat, mitä siinä viestissä oli lueteltu, olivat teidän av-mammalaisten omista viesteistä poimittuja. Te olette tuollaisia kirjoitelleet syiksi lasten hankinnalle. Älä siis sysää vastuuta teidän mammojen perusteluista muiden suuhun. Ja tuo sun normaalin elämän julistus alleviivaa hyvin selvästi, miksi sinun kanssasi on turha vaihtaa ajatuksia erilaisista elämänvalinnoista. Sinulle on olemassa vain se yksi ja ainoa oikea normaali elämäntapa. Muuta et edes osaa kuvitella.
Toivon, että lapsillesi tulee hieman avarampi näkökulma elämään ja muihin ihmisiin. Ehkä koulussa opetetaan, kun kotona selvästikään ei.
Ei, vaan sinä itse leimasit äidit ja perheiden valinnat epänormaaleiksi ja haukuit ja parjasit perheitä ja kuinka he ovat itsekkäitä ja ilkeitä ja käyttävät lapsiaan hyväksi.
Mä listaan nyt velojen syitä olla veloja
- pillu repee
- tissit venyy
- koiralle ei riitä rakkautta
- ei voi enää mennä kauppaan/ parturiin/ juhliin/ ravintolaan.
- seksi loppuu siihen
- vauvat on ällöttäviä
- vauvat huutaa ja paskantaa
- vauva pilaa ihmisten elämän
- suonikohjut
- raskausarvet
- mies pettää kuitenkin raskausaikana
- raskausaikana eikä lasten tultua ei voi harrastaa seksiä
- anoppi
- ei oo enää työtä
- ura päättyy
- elämä on pilalla
- pillu venyy muodottamaksi ja rupeaa haisemaan...Tässä nyt muutama teidän esittämä syy miksi ei lapsia.
Vaikutattepa tosi järkeviltä.
Sä taidat olla oikeasti hieman sekaisin. Keksit päästäsi asioita. Luepa uudestaan tuo lainaamasi viesti. Tuollaistahan siellä ei lainkaan mainittu vaan nuo ovat sinun omia ajatuksenlentojasi ja piilomerkitysten epätoivoista hakemista. Kuten olen jo moneen kertaan sanonut, niin nuo viestiin poimitut asiat ovat ihan täältä teidän omista viesteistä luettuja perusteluita lastenhankinnalle. Teidän äitien palstalla esittämiä selityksiä, miksi lapsettomuus on hölmö valinta ja lasten hankkiminen sen sijaan parempi vaihtoehto. Mutta jos itsekin näet niissä perusteluissa hivenen itsekkyyttä, niin ehkä et enää jatkossa yritä esittää, että lasten hankkiminen olisi jotenkin epäitsekkäämpi ratkaisu kuin lapsettomuus.
Nuo oli ihan palstalta poimittuja syitä.
Olenko sanonut että lapsettomuus on hölmöä?
Näytäpä se kohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?En ole avioeroperheestä enkä ole traumatisoitunut. Kuinka niin? Luuletko, että jos nainen ei halua lapsia hänen on oltava jollakin tavalla traumatisoitunut tai päästään vialla? Tajuatko yhtään mitä selität? Minut on vain yksinkertaisesti kasvatettu tavoittelemaan sellaista elämää, mikä tuntuu itselle sopivalta. Ja jos siihen ei kuulu lapset, niin se on ollut yhtä luonnollinen valinta kuin jollekin toiselle lasten hankkiminen. Minua ei ole kasvatettu ajattelemaan, että naisen rooliin kuuluu automaattisesti olla myös äiti vaan, että naisella on arvo myös ilman lapsia ja lisääntymistä.
"Luonto hoitaa asian" Juuri tällaiset kommentit ovat inhottavia ja alentavia teidän äitien suunnalta. Ihan kuin esittäisit, että on jotenkin luonnotonta, jos nainen ei missään vaiheessa ala haluta lapsia, koska äitiys on se ainoa oikea ja luonnollinen valinta naiselle. Juuri tällaisilla kommenteilla sinä osoitat, kuinka suvaitsemattomia te äidit oikeasti pinnan alla olette muita (lapsettomia) naisia kohtaan.
Ihan itse neito lukee nyt uudelleen mitä kirjoitti HYVIN halveksivaan sävyyn.
Sinä et oikeasti voi olla tosissasi??
Tai ehkä se kuuluisa vauvakuume on pehmentänyt oman ajatusmaailmasi, etkä tajua, millaisilta teidän selittelyt lasten hankinnalle muiden korvissa kuulostavat?
Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että jos joku hankkii lapsia, koska se kuuluu tiettyyn ikään, tekee parisuhteen vakavammaksi, vanhuudenturva on turvattu, lapset voivat sitten hoitaa pikkusisaruksiaan, se on naisen luonnollinen tehtävä, joka pitää täyttää, ei voi muuten tietää, mitä rakkaus on jne., on lasten kannalta vahingollista. Ja toivon todella, ettei tällainen ajatusmaailma siirry lapsille, vaan he pystyvät tekemään omat päätöksensä oman elämänsä suhteen. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että joutuu kyseenalaistamaan tällaiset mammapaineet äitiensä taholta.
Mitkä ihmeen mammapaineet??
Sä oot oikeasti lapsiparka niin sekaisin.
En mä jaksa puhua tuollaisen kanssa joka on täysin irrallaan normaalista elämästä.
Mä kysyn edelleen, aloitetaan siitä minkä ikäisen ihmisen kanssa keskustelen, epäilen puhuvani parikymppisen kanssa?Miksi kuvittelet, että haluan kanssasi edes keskustella? Et selvästi ole kykeneväinen keskusteluun.
Ainut toiveesi ja argumentointitapasi tässä "keskustelussa" on leimata minut lapsiparaksi, täysin irrallaan normaalista elämästä olevaksi parikymppiseksi, jotta voisit itseäsi tyydyttävällä syyllä (nuori ikä) mitätöidä toisen ihmisen näkökulmat merkityksettömiksi.
En ole parikymppinen lapsiparka. Olen tätä mieltä etkä valitettavasti voi mielipidettäni mitätöidä vetoamalla liian nuoreen ikään. Tietenkin voit sen pikkupääkopassasi tehdä, jos et millään pysty sisäistämään, että joku ihminen voi olla eri mieltä kanssasi.
Mitkä ihmeen näkökulmat.
Mä sanon edelleenkin, lue mitä kirjoitit ja mieti sitten uudelleen.
Sulle on normaali elämä ilmeisesti ihan outo käsite. Mä en tiä mitä sulle on tehty, mut voin sanoa että ihan normaalit ihmiset hankkii ihan normaaleista syistä ihan normaaliin parisuhteeseen ihan normaaleja lapsia ja se on ihan normaalia.
Ei sulla ollut mitään näkökulmia vaan kirjoitit perheistä ja äideistä hirvittävän rumaan sävyyn.
Edelleen, ne asiat, mitä siinä viestissä oli lueteltu, olivat teidän av-mammalaisten omista viesteistä poimittuja. Te olette tuollaisia kirjoitelleet syiksi lasten hankinnalle. Älä siis sysää vastuuta teidän mammojen perusteluista muiden suuhun. Ja tuo sun normaalin elämän julistus alleviivaa hyvin selvästi, miksi sinun kanssasi on turha vaihtaa ajatuksia erilaisista elämänvalinnoista. Sinulle on olemassa vain se yksi ja ainoa oikea normaali elämäntapa. Muuta et edes osaa kuvitella.
Toivon, että lapsillesi tulee hieman avarampi näkökulma elämään ja muihin ihmisiin. Ehkä koulussa opetetaan, kun kotona selvästikään ei.
Sinulta kysyttiin jo, mikä on sinusta " hyväksyttävä" syy haluta lapsia?
Minusta aikaisemmin yksi kirjoittaja oli kuvannut hyvin, kuinka hän haluaa uuden yksilön, perheenjäsenen osaksi perhettään ja osa tämän ihmisen itsenäiseksi persoonaksi kasvamisen prosessia. Lapsi ei siis ollut keino vakiinnuttaa parisuhde ja muuttaa se vakavammaksi. Lapsi ei ollut vanhuudenturvan tae tai lapsenlikka nuoremmille sisaruksille. Lasta ei hankittu, koska oltiin tultu tiettyyn ikään ja ajateltiin sen olevan merkki aikuistumisesta tai ainut keino kokea aitoa rakkautta. Vaan omaan perheeseen haluttiin uusi yksilö lisää. Se kuulosti minusta siltä, että lapsi oli itsessään toivottu. Ei vain tavan vuoksi hankittu, keinona saavuttaa "normaalius" muiden silmissä tms. Sellaisen syyn ymmärrän. Mutta toivon, että myös ymmärretään, ettei se ole kaikkia varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?En ole avioeroperheestä enkä ole traumatisoitunut. Kuinka niin? Luuletko, että jos nainen ei halua lapsia hänen on oltava jollakin tavalla traumatisoitunut tai päästään vialla? Tajuatko yhtään mitä selität? Minut on vain yksinkertaisesti kasvatettu tavoittelemaan sellaista elämää, mikä tuntuu itselle sopivalta. Ja jos siihen ei kuulu lapset, niin se on ollut yhtä luonnollinen valinta kuin jollekin toiselle lasten hankkiminen. Minua ei ole kasvatettu ajattelemaan, että naisen rooliin kuuluu automaattisesti olla myös äiti vaan, että naisella on arvo myös ilman lapsia ja lisääntymistä.
"Luonto hoitaa asian" Juuri tällaiset kommentit ovat inhottavia ja alentavia teidän äitien suunnalta. Ihan kuin esittäisit, että on jotenkin luonnotonta, jos nainen ei missään vaiheessa ala haluta lapsia, koska äitiys on se ainoa oikea ja luonnollinen valinta naiselle. Juuri tällaisilla kommenteilla sinä osoitat, kuinka suvaitsemattomia te äidit oikeasti pinnan alla olette muita (lapsettomia) naisia kohtaan.
Ihan itse neito lukee nyt uudelleen mitä kirjoitti HYVIN halveksivaan sävyyn.
Sinä et oikeasti voi olla tosissasi??
Tai ehkä se kuuluisa vauvakuume on pehmentänyt oman ajatusmaailmasi, etkä tajua, millaisilta teidän selittelyt lasten hankinnalle muiden korvissa kuulostavat?
Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että jos joku hankkii lapsia, koska se kuuluu tiettyyn ikään, tekee parisuhteen vakavammaksi, vanhuudenturva on turvattu, lapset voivat sitten hoitaa pikkusisaruksiaan, se on naisen luonnollinen tehtävä, joka pitää täyttää, ei voi muuten tietää, mitä rakkaus on jne., on lasten kannalta vahingollista. Ja toivon todella, ettei tällainen ajatusmaailma siirry lapsille, vaan he pystyvät tekemään omat päätöksensä oman elämänsä suhteen. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että joutuu kyseenalaistamaan tällaiset mammapaineet äitiensä taholta.
Mitkä ihmeen mammapaineet??
Sä oot oikeasti lapsiparka niin sekaisin.
En mä jaksa puhua tuollaisen kanssa joka on täysin irrallaan normaalista elämästä.
Mä kysyn edelleen, aloitetaan siitä minkä ikäisen ihmisen kanssa keskustelen, epäilen puhuvani parikymppisen kanssa?Miksi kuvittelet, että haluan kanssasi edes keskustella? Et selvästi ole kykeneväinen keskusteluun.
Ainut toiveesi ja argumentointitapasi tässä "keskustelussa" on leimata minut lapsiparaksi, täysin irrallaan normaalista elämästä olevaksi parikymppiseksi, jotta voisit itseäsi tyydyttävällä syyllä (nuori ikä) mitätöidä toisen ihmisen näkökulmat merkityksettömiksi.
En ole parikymppinen lapsiparka. Olen tätä mieltä etkä valitettavasti voi mielipidettäni mitätöidä vetoamalla liian nuoreen ikään. Tietenkin voit sen pikkupääkopassasi tehdä, jos et millään pysty sisäistämään, että joku ihminen voi olla eri mieltä kanssasi.
Mitkä ihmeen näkökulmat.
Mä sanon edelleenkin, lue mitä kirjoitit ja mieti sitten uudelleen.
Sulle on normaali elämä ilmeisesti ihan outo käsite. Mä en tiä mitä sulle on tehty, mut voin sanoa että ihan normaalit ihmiset hankkii ihan normaaleista syistä ihan normaaliin parisuhteeseen ihan normaaleja lapsia ja se on ihan normaalia.
Ei sulla ollut mitään näkökulmia vaan kirjoitit perheistä ja äideistä hirvittävän rumaan sävyyn.
Edelleen, ne asiat, mitä siinä viestissä oli lueteltu, olivat teidän av-mammalaisten omista viesteistä poimittuja. Te olette tuollaisia kirjoitelleet syiksi lasten hankinnalle. Älä siis sysää vastuuta teidän mammojen perusteluista muiden suuhun. Ja tuo sun normaalin elämän julistus alleviivaa hyvin selvästi, miksi sinun kanssasi on turha vaihtaa ajatuksia erilaisista elämänvalinnoista. Sinulle on olemassa vain se yksi ja ainoa oikea normaali elämäntapa. Muuta et edes osaa kuvitella.
Toivon, että lapsillesi tulee hieman avarampi näkökulma elämään ja muihin ihmisiin. Ehkä koulussa opetetaan, kun kotona selvästikään ei.
Ei, vaan sinä itse leimasit äidit ja perheiden valinnat epänormaaleiksi ja haukuit ja parjasit perheitä ja kuinka he ovat itsekkäitä ja ilkeitä ja käyttävät lapsiaan hyväksi.
Mä listaan nyt velojen syitä olla veloja
- pillu repee
- tissit venyy
- koiralle ei riitä rakkautta
- ei voi enää mennä kauppaan/ parturiin/ juhliin/ ravintolaan.
- seksi loppuu siihen
- vauvat on ällöttäviä
- vauvat huutaa ja paskantaa
- vauva pilaa ihmisten elämän
- suonikohjut
- raskausarvet
- mies pettää kuitenkin raskausaikana
- raskausaikana eikä lasten tultua ei voi harrastaa seksiä
- anoppi
- ei oo enää työtä
- ura päättyy
- elämä on pilalla
- pillu venyy muodottamaksi ja rupeaa haisemaan...Tässä nyt muutama teidän esittämä syy miksi ei lapsia.
Vaikutattepa tosi järkeviltä.
Sä taidat olla oikeasti hieman sekaisin. Keksit päästäsi asioita. Luepa uudestaan tuo lainaamasi viesti. Tuollaistahan siellä ei lainkaan mainittu vaan nuo ovat sinun omia ajatuksenlentojasi ja piilomerkitysten epätoivoista hakemista. Kuten olen jo moneen kertaan sanonut, niin nuo viestiin poimitut asiat ovat ihan täältä teidän omista viesteistä luettuja perusteluita lastenhankinnalle. Teidän äitien palstalla esittämiä selityksiä, miksi lapsettomuus on hölmö valinta ja lasten hankkiminen sen sijaan parempi vaihtoehto. Mutta jos itsekin näet niissä perusteluissa hivenen itsekkyyttä, niin ehkä et enää jatkossa yritä esittää, että lasten hankkiminen olisi jotenkin epäitsekkäämpi ratkaisu kuin lapsettomuus.
Nuo oli ihan palstalta poimittuja syitä.
Olenko sanonut että lapsettomuus on hölmöä?
Näytäpä se kohta.
Mihin viittasit luettelemalla lapsettomuusperusteluita ja sanomalla, että " todella järkeviä" syitä. Mielestäsi fiksuihin perusteluihinko? Anteeksi, siinä tapauksessa luin viestisi väärin. Ajattelin, että tarkoituksesi oli olla sarkastinen. Etkö pyrkinytkään kommentillasi sitten kuitenkaan sarkasmiin tarkoittaen päinvastaista, ehkäpä juuri "hölmöjä perusteluja"? ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?En ole avioeroperheestä enkä ole traumatisoitunut. Kuinka niin? Luuletko, että jos nainen ei halua lapsia hänen on oltava jollakin tavalla traumatisoitunut tai päästään vialla? Tajuatko yhtään mitä selität? Minut on vain yksinkertaisesti kasvatettu tavoittelemaan sellaista elämää, mikä tuntuu itselle sopivalta. Ja jos siihen ei kuulu lapset, niin se on ollut yhtä luonnollinen valinta kuin jollekin toiselle lasten hankkiminen. Minua ei ole kasvatettu ajattelemaan, että naisen rooliin kuuluu automaattisesti olla myös äiti vaan, että naisella on arvo myös ilman lapsia ja lisääntymistä.
"Luonto hoitaa asian" Juuri tällaiset kommentit ovat inhottavia ja alentavia teidän äitien suunnalta. Ihan kuin esittäisit, että on jotenkin luonnotonta, jos nainen ei missään vaiheessa ala haluta lapsia, koska äitiys on se ainoa oikea ja luonnollinen valinta naiselle. Juuri tällaisilla kommenteilla sinä osoitat, kuinka suvaitsemattomia te äidit oikeasti pinnan alla olette muita (lapsettomia) naisia kohtaan.
Ihan itse neito lukee nyt uudelleen mitä kirjoitti HYVIN halveksivaan sävyyn.
Sinä et oikeasti voi olla tosissasi??
Tai ehkä se kuuluisa vauvakuume on pehmentänyt oman ajatusmaailmasi, etkä tajua, millaisilta teidän selittelyt lasten hankinnalle muiden korvissa kuulostavat?
Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että jos joku hankkii lapsia, koska se kuuluu tiettyyn ikään, tekee parisuhteen vakavammaksi, vanhuudenturva on turvattu, lapset voivat sitten hoitaa pikkusisaruksiaan, se on naisen luonnollinen tehtävä, joka pitää täyttää, ei voi muuten tietää, mitä rakkaus on jne., on lasten kannalta vahingollista. Ja toivon todella, ettei tällainen ajatusmaailma siirry lapsille, vaan he pystyvät tekemään omat päätöksensä oman elämänsä suhteen. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että joutuu kyseenalaistamaan tällaiset mammapaineet äitiensä taholta.
Mitkä ihmeen mammapaineet??
Sä oot oikeasti lapsiparka niin sekaisin.
En mä jaksa puhua tuollaisen kanssa joka on täysin irrallaan normaalista elämästä.
Mä kysyn edelleen, aloitetaan siitä minkä ikäisen ihmisen kanssa keskustelen, epäilen puhuvani parikymppisen kanssa?Miksi kuvittelet, että haluan kanssasi edes keskustella? Et selvästi ole kykeneväinen keskusteluun.
Ainut toiveesi ja argumentointitapasi tässä "keskustelussa" on leimata minut lapsiparaksi, täysin irrallaan normaalista elämästä olevaksi parikymppiseksi, jotta voisit itseäsi tyydyttävällä syyllä (nuori ikä) mitätöidä toisen ihmisen näkökulmat merkityksettömiksi.
En ole parikymppinen lapsiparka. Olen tätä mieltä etkä valitettavasti voi mielipidettäni mitätöidä vetoamalla liian nuoreen ikään. Tietenkin voit sen pikkupääkopassasi tehdä, jos et millään pysty sisäistämään, että joku ihminen voi olla eri mieltä kanssasi.
Mitkä ihmeen näkökulmat.
Mä sanon edelleenkin, lue mitä kirjoitit ja mieti sitten uudelleen.
Sulle on normaali elämä ilmeisesti ihan outo käsite. Mä en tiä mitä sulle on tehty, mut voin sanoa että ihan normaalit ihmiset hankkii ihan normaaleista syistä ihan normaaliin parisuhteeseen ihan normaaleja lapsia ja se on ihan normaalia.
Ei sulla ollut mitään näkökulmia vaan kirjoitit perheistä ja äideistä hirvittävän rumaan sävyyn.
Edelleen, ne asiat, mitä siinä viestissä oli lueteltu, olivat teidän av-mammalaisten omista viesteistä poimittuja. Te olette tuollaisia kirjoitelleet syiksi lasten hankinnalle. Älä siis sysää vastuuta teidän mammojen perusteluista muiden suuhun. Ja tuo sun normaalin elämän julistus alleviivaa hyvin selvästi, miksi sinun kanssasi on turha vaihtaa ajatuksia erilaisista elämänvalinnoista. Sinulle on olemassa vain se yksi ja ainoa oikea normaali elämäntapa. Muuta et edes osaa kuvitella.
Toivon, että lapsillesi tulee hieman avarampi näkökulma elämään ja muihin ihmisiin. Ehkä koulussa opetetaan, kun kotona selvästikään ei.
Sinulta kysyttiin jo, mikä on sinusta " hyväksyttävä" syy haluta lapsia?
Minusta aikaisemmin yksi kirjoittaja oli kuvannut hyvin, kuinka hän haluaa uuden yksilön, perheenjäsenen osaksi perhettään ja osa tämän ihmisen itsenäiseksi persoonaksi kasvamisen prosessia. Lapsi ei siis ollut keino vakiinnuttaa parisuhde ja muuttaa se vakavammaksi. Lapsi ei ollut vanhuudenturvan tae tai lapsenlikka nuoremmille sisaruksille. Lasta ei hankittu, koska oltiin tultu tiettyyn ikään ja ajateltiin sen olevan merkki aikuistumisesta tai ainut keino kokea aitoa rakkautta. Vaan omaan perheeseen haluttiin uusi yksilö lisää. Se kuulosti minusta siltä, että lapsi oli itsessään toivottu. Ei vain tavan vuoksi hankittu, keinona saavuttaa "normaalius" muiden silmissä tms. Sellaisen syyn ymmärrän. Mutta toivon, että myös ymmärretään, ettei se ole kaikkia varten.
No totta helkkarissa tuo on jokaisen äidin pohjimmainen syy, mitä ihmettä sä kuvittelit?
Luulitko oikeasti että joku palvelija ja hyväksikäytettävän saanti on ykkösprioriteetti??
Itse koin vauvakuumeen tuovan minulle vapautuksen peloistani. Pelkäsin raskautta, synnytystä, verikokeita, uutta elämänvaihetta.
Sitten se kaipuu lapseen iski ja luonto hoiti asian niin, että lapsenkaipuu peitti pelot ja huolen ja päätin heittäytyä.
Meillä ainakin jokainen lapsi on erilainen yksilönsä joista olen onnellinen että olen saanut JUURI HÄNET meille.
Ei nyt oikeasti kenenkään syy haluta lasta ole mikään aika tai ulkopuolinen paine, älä höpsi!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se, että monet naiset ovat onnellisia elämäänsä lasten saannin jälkeen, suututtaa niin monia?
Eipä ikinä käyty ulkomailla tai kaljalla. Tykkäsin ja tykkään edelleen istua sohvalla katsomassa telkkaa tai käydä elokuvissa ja niistä en ole joutunut luopumaan. En pidä sosiaalisista tilanteista niin lapsi on jopa parantanut elämääni kun voi hyvällä syysä jäädä jokaisesta kissanristiäisestä pois. Toisille se kai olisi kauhea asia luopua. Seksiäkin on yhtä paljon kuin ennen mutta nukkumista se vähentää. En silti ole luopunut nukkumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?En ole avioeroperheestä enkä ole traumatisoitunut. Kuinka niin? Luuletko, että jos nainen ei halua lapsia hänen on oltava jollakin tavalla traumatisoitunut tai päästään vialla? Tajuatko yhtään mitä selität? Minut on vain yksinkertaisesti kasvatettu tavoittelemaan sellaista elämää, mikä tuntuu itselle sopivalta. Ja jos siihen ei kuulu lapset, niin se on ollut yhtä luonnollinen valinta kuin jollekin toiselle lasten hankkiminen. Minua ei ole kasvatettu ajattelemaan, että naisen rooliin kuuluu automaattisesti olla myös äiti vaan, että naisella on arvo myös ilman lapsia ja lisääntymistä.
"Luonto hoitaa asian" Juuri tällaiset kommentit ovat inhottavia ja alentavia teidän äitien suunnalta. Ihan kuin esittäisit, että on jotenkin luonnotonta, jos nainen ei missään vaiheessa ala haluta lapsia, koska äitiys on se ainoa oikea ja luonnollinen valinta naiselle. Juuri tällaisilla kommenteilla sinä osoitat, kuinka suvaitsemattomia te äidit oikeasti pinnan alla olette muita (lapsettomia) naisia kohtaan.
Ihan itse neito lukee nyt uudelleen mitä kirjoitti HYVIN halveksivaan sävyyn.
Sinä et oikeasti voi olla tosissasi??
Tai ehkä se kuuluisa vauvakuume on pehmentänyt oman ajatusmaailmasi, etkä tajua, millaisilta teidän selittelyt lasten hankinnalle muiden korvissa kuulostavat?
Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että jos joku hankkii lapsia, koska se kuuluu tiettyyn ikään, tekee parisuhteen vakavammaksi, vanhuudenturva on turvattu, lapset voivat sitten hoitaa pikkusisaruksiaan, se on naisen luonnollinen tehtävä, joka pitää täyttää, ei voi muuten tietää, mitä rakkaus on jne., on lasten kannalta vahingollista. Ja toivon todella, ettei tällainen ajatusmaailma siirry lapsille, vaan he pystyvät tekemään omat päätöksensä oman elämänsä suhteen. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että joutuu kyseenalaistamaan tällaiset mammapaineet äitiensä taholta.
Mitkä ihmeen mammapaineet??
Sä oot oikeasti lapsiparka niin sekaisin.
En mä jaksa puhua tuollaisen kanssa joka on täysin irrallaan normaalista elämästä.
Mä kysyn edelleen, aloitetaan siitä minkä ikäisen ihmisen kanssa keskustelen, epäilen puhuvani parikymppisen kanssa?Miksi kuvittelet, että haluan kanssasi edes keskustella? Et selvästi ole kykeneväinen keskusteluun.
Ainut toiveesi ja argumentointitapasi tässä "keskustelussa" on leimata minut lapsiparaksi, täysin irrallaan normaalista elämästä olevaksi parikymppiseksi, jotta voisit itseäsi tyydyttävällä syyllä (nuori ikä) mitätöidä toisen ihmisen näkökulmat merkityksettömiksi.
En ole parikymppinen lapsiparka. Olen tätä mieltä etkä valitettavasti voi mielipidettäni mitätöidä vetoamalla liian nuoreen ikään. Tietenkin voit sen pikkupääkopassasi tehdä, jos et millään pysty sisäistämään, että joku ihminen voi olla eri mieltä kanssasi.
Mitkä ihmeen näkökulmat.
Mä sanon edelleenkin, lue mitä kirjoitit ja mieti sitten uudelleen.
Sulle on normaali elämä ilmeisesti ihan outo käsite. Mä en tiä mitä sulle on tehty, mut voin sanoa että ihan normaalit ihmiset hankkii ihan normaaleista syistä ihan normaaliin parisuhteeseen ihan normaaleja lapsia ja se on ihan normaalia.
Ei sulla ollut mitään näkökulmia vaan kirjoitit perheistä ja äideistä hirvittävän rumaan sävyyn.
Edelleen, ne asiat, mitä siinä viestissä oli lueteltu, olivat teidän av-mammalaisten omista viesteistä poimittuja. Te olette tuollaisia kirjoitelleet syiksi lasten hankinnalle. Älä siis sysää vastuuta teidän mammojen perusteluista muiden suuhun. Ja tuo sun normaalin elämän julistus alleviivaa hyvin selvästi, miksi sinun kanssasi on turha vaihtaa ajatuksia erilaisista elämänvalinnoista. Sinulle on olemassa vain se yksi ja ainoa oikea normaali elämäntapa. Muuta et edes osaa kuvitella.
Toivon, että lapsillesi tulee hieman avarampi näkökulma elämään ja muihin ihmisiin. Ehkä koulussa opetetaan, kun kotona selvästikään ei.
Sinulta kysyttiin jo, mikä on sinusta " hyväksyttävä" syy haluta lapsia?
Minusta aikaisemmin yksi kirjoittaja oli kuvannut hyvin, kuinka hän haluaa uuden yksilön, perheenjäsenen osaksi perhettään ja osa tämän ihmisen itsenäiseksi persoonaksi kasvamisen prosessia. Lapsi ei siis ollut keino vakiinnuttaa parisuhde ja muuttaa se vakavammaksi. Lapsi ei ollut vanhuudenturvan tae tai lapsenlikka nuoremmille sisaruksille. Lasta ei hankittu, koska oltiin tultu tiettyyn ikään ja ajateltiin sen olevan merkki aikuistumisesta tai ainut keino kokea aitoa rakkautta. Vaan omaan perheeseen haluttiin uusi yksilö lisää. Se kuulosti minusta siltä, että lapsi oli itsessään toivottu. Ei vain tavan vuoksi hankittu, keinona saavuttaa "normaalius" muiden silmissä tms. Sellaisen syyn ymmärrän. Mutta toivon, että myös ymmärretään, ettei se ole kaikkia varten.
No totta helkkarissa tuo on jokaisen äidin pohjimmainen syy, mitä ihmettä sä kuvittelit?
Luulitko oikeasti että joku palvelija ja hyväksikäytettävän saanti on ykkösprioriteetti??
Itse koin vauvakuumeen tuovan minulle vapautuksen peloistani. Pelkäsin raskautta, synnytystä, verikokeita, uutta elämänvaihetta.
Sitten se kaipuu lapseen iski ja luonto hoiti asian niin, että lapsenkaipuu peitti pelot ja huolen ja päätin heittäytyä.
Meillä ainakin jokainen lapsi on erilainen yksilönsä joista olen onnellinen että olen saanut JUURI HÄNET meille.
Ei nyt oikeasti kenenkään syy haluta lasta ole mikään aika tai ulkopuolinen paine, älä höpsi!!!
Älä itse höpsi! Turhankin moni vain pamahtaa paksuksi tai hankkii vauvan pelastamaan parisuhdetta.
Halu saada lapsi on normaali ja terve biologinen tarve, joka tulee suurimmalle osalle meistä jossain elämän vaiheessa. Jos ei tule, ei se mitään, maailma pysyy pystyssä muutenkin. Mutta jos tulee, ei lapsen saamista tarvitse perustella millään ylevillä periaatteella, se on lisääntymistä, kuten millä tahansa eliölajilla, ja biologisesti tärkein tehtävämme elämän jatkumisen kannalta. Kuten myös lapsista huolehtiminen, jotta näistä voi tulla hyviä vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus ap:n kysymykseen. Todellakin jouduin luopumaan. Jouduin luopumaan vapaudestani, enkä usko saavani sitä täysin takaisin sittenkään, kun lapset ovat isoja ja maailmalla. Huoli, rakkauden kääntöpuoli, on aina läsnä.
Lasten saaminen on peruuttamaton muutos, ja jos se ei tunnu missään, käy mielessä, tuntuuko mikään muukaan elämässä paljon miltään.
Sulta ei vaan kysytty mitään.
Kysymys kuuluu että miten ne elivät, jotka eivät joutuneet luopumaan mistään.
Lukutaito hoi. Kirjoitin juuri tuossa yllä, että jos lapsen saaminen ei tunnu missään, ei varmasti tunnu mikään muukaan elämässä.
Sinultakaan ei muuten kukaan ole kysynyt mitään, mutta keskustelen silti mielelläni kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?En ole avioeroperheestä enkä ole traumatisoitunut. Kuinka niin? Luuletko, että jos nainen ei halua lapsia hänen on oltava jollakin tavalla traumatisoitunut tai päästään vialla? Tajuatko yhtään mitä selität? Minut on vain yksinkertaisesti kasvatettu tavoittelemaan sellaista elämää, mikä tuntuu itselle sopivalta. Ja jos siihen ei kuulu lapset, niin se on ollut yhtä luonnollinen valinta kuin jollekin toiselle lasten hankkiminen. Minua ei ole kasvatettu ajattelemaan, että naisen rooliin kuuluu automaattisesti olla myös äiti vaan, että naisella on arvo myös ilman lapsia ja lisääntymistä.
"Luonto hoitaa asian" Juuri tällaiset kommentit ovat inhottavia ja alentavia teidän äitien suunnalta. Ihan kuin esittäisit, että on jotenkin luonnotonta, jos nainen ei missään vaiheessa ala haluta lapsia, koska äitiys on se ainoa oikea ja luonnollinen valinta naiselle. Juuri tällaisilla kommenteilla sinä osoitat, kuinka suvaitsemattomia te äidit oikeasti pinnan alla olette muita (lapsettomia) naisia kohtaan.
Ihan itse neito lukee nyt uudelleen mitä kirjoitti HYVIN halveksivaan sävyyn.
Sinä et oikeasti voi olla tosissasi??
Tai ehkä se kuuluisa vauvakuume on pehmentänyt oman ajatusmaailmasi, etkä tajua, millaisilta teidän selittelyt lasten hankinnalle muiden korvissa kuulostavat?
Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että jos joku hankkii lapsia, koska se kuuluu tiettyyn ikään, tekee parisuhteen vakavammaksi, vanhuudenturva on turvattu, lapset voivat sitten hoitaa pikkusisaruksiaan, se on naisen luonnollinen tehtävä, joka pitää täyttää, ei voi muuten tietää, mitä rakkaus on jne., on lasten kannalta vahingollista. Ja toivon todella, ettei tällainen ajatusmaailma siirry lapsille, vaan he pystyvät tekemään omat päätöksensä oman elämänsä suhteen. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että joutuu kyseenalaistamaan tällaiset mammapaineet äitiensä taholta.
Mitkä ihmeen mammapaineet??
Sä oot oikeasti lapsiparka niin sekaisin.
En mä jaksa puhua tuollaisen kanssa joka on täysin irrallaan normaalista elämästä.
Mä kysyn edelleen, aloitetaan siitä minkä ikäisen ihmisen kanssa keskustelen, epäilen puhuvani parikymppisen kanssa?Miksi kuvittelet, että haluan kanssasi edes keskustella? Et selvästi ole kykeneväinen keskusteluun.
Ainut toiveesi ja argumentointitapasi tässä "keskustelussa" on leimata minut lapsiparaksi, täysin irrallaan normaalista elämästä olevaksi parikymppiseksi, jotta voisit itseäsi tyydyttävällä syyllä (nuori ikä) mitätöidä toisen ihmisen näkökulmat merkityksettömiksi.
En ole parikymppinen lapsiparka. Olen tätä mieltä etkä valitettavasti voi mielipidettäni mitätöidä vetoamalla liian nuoreen ikään. Tietenkin voit sen pikkupääkopassasi tehdä, jos et millään pysty sisäistämään, että joku ihminen voi olla eri mieltä kanssasi.
Mitkä ihmeen näkökulmat.
Mä sanon edelleenkin, lue mitä kirjoitit ja mieti sitten uudelleen.
Sulle on normaali elämä ilmeisesti ihan outo käsite. Mä en tiä mitä sulle on tehty, mut voin sanoa että ihan normaalit ihmiset hankkii ihan normaaleista syistä ihan normaaliin parisuhteeseen ihan normaaleja lapsia ja se on ihan normaalia.
Ei sulla ollut mitään näkökulmia vaan kirjoitit perheistä ja äideistä hirvittävän rumaan sävyyn.
Edelleen, ne asiat, mitä siinä viestissä oli lueteltu, olivat teidän av-mammalaisten omista viesteistä poimittuja. Te olette tuollaisia kirjoitelleet syiksi lasten hankinnalle. Älä siis sysää vastuuta teidän mammojen perusteluista muiden suuhun. Ja tuo sun normaalin elämän julistus alleviivaa hyvin selvästi, miksi sinun kanssasi on turha vaihtaa ajatuksia erilaisista elämänvalinnoista. Sinulle on olemassa vain se yksi ja ainoa oikea normaali elämäntapa. Muuta et edes osaa kuvitella.
Toivon, että lapsillesi tulee hieman avarampi näkökulma elämään ja muihin ihmisiin. Ehkä koulussa opetetaan, kun kotona selvästikään ei.
Sinulta kysyttiin jo, mikä on sinusta " hyväksyttävä" syy haluta lapsia?
Minusta aikaisemmin yksi kirjoittaja oli kuvannut hyvin, kuinka hän haluaa uuden yksilön, perheenjäsenen osaksi perhettään ja osa tämän ihmisen itsenäiseksi persoonaksi kasvamisen prosessia. Lapsi ei siis ollut keino vakiinnuttaa parisuhde ja muuttaa se vakavammaksi. Lapsi ei ollut vanhuudenturvan tae tai lapsenlikka nuoremmille sisaruksille. Lasta ei hankittu, koska oltiin tultu tiettyyn ikään ja ajateltiin sen olevan merkki aikuistumisesta tai ainut keino kokea aitoa rakkautta. Vaan omaan perheeseen haluttiin uusi yksilö lisää. Se kuulosti minusta siltä, että lapsi oli itsessään toivottu. Ei vain tavan vuoksi hankittu, keinona saavuttaa "normaalius" muiden silmissä tms. Sellaisen syyn ymmärrän. Mutta toivon, että myös ymmärretään, ettei se ole kaikkia varten.
No totta helkkarissa tuo on jokaisen äidin pohjimmainen syy, mitä ihmettä sä kuvittelit?
Luulitko oikeasti että joku palvelija ja hyväksikäytettävän saanti on ykkösprioriteetti??
Itse koin vauvakuumeen tuovan minulle vapautuksen peloistani. Pelkäsin raskautta, synnytystä, verikokeita, uutta elämänvaihetta.
Sitten se kaipuu lapseen iski ja luonto hoiti asian niin, että lapsenkaipuu peitti pelot ja huolen ja päätin heittäytyä.
Meillä ainakin jokainen lapsi on erilainen yksilönsä joista olen onnellinen että olen saanut JUURI HÄNET meille.
Ei nyt oikeasti kenenkään syy haluta lasta ole mikään aika tai ulkopuolinen paine, älä höpsi!!!Älä itse höpsi! Turhankin moni vain pamahtaa paksuksi tai hankkii vauvan pelastamaan parisuhdetta.
Ja se on sun syy suhtautua perheisiin ja äiteihin vihamielisesti, joku sinun itsesi aivottelema juttu?
Jos nyt joku sanoo kysyttäessä että parisuhde syveni tai sai uusia värejä, ei se tarkoita että lapsi on haluttu parisuhdetta pelastamaan.
Tai jos kysytään miksi useampi lapsi ja toinen kertoo niistä olevan seuraa toisilleen ja isommista jopa apua, niin ei sekään mikään pohjimmainen syy ole ( eikä varsinkaan kuten sinä kärjistit, syy saada lastenhoitaja)
Kyllä perheillä on ihan tavallisia, normaaleja syitä haluta lapsia.. Eikä se tee sinusta mitenkään epänormaalia kenenkään silmissä, vaikka et ole valmis keskusteluiden läpi näkemäänkään.
Se että puhuin normaalista, puhuin perheiden normaaliudesta, en yleisestä normaalista. Kuka meistä nyt olisi normaali, kukin elää ja on tyylillään. Anna sinäkin kaikkien olla, kuten haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halu saada lapsi on normaali ja terve biologinen tarve, joka tulee suurimmalle osalle meistä jossain elämän vaiheessa. Jos ei tule, ei se mitään, maailma pysyy pystyssä muutenkin. Mutta jos tulee, ei lapsen saamista tarvitse perustella millään ylevillä periaatteella, se on lisääntymistä, kuten millä tahansa eliölajilla, ja biologisesti tärkein tehtävämme elämän jatkumisen kannalta. Kuten myös lapsista huolehtiminen, jotta näistä voi tulla hyviä vanhempia.
Kyllä se näin on. Suunnitella voi kaikenlaista, mutta arki näyttää mitä se on.
Jostakin se on kivaa, mukavaa ja ihanaa kaikkine kauheuksineen, toiset ei selviä millään. Sellaista elämä on.
En mä tiennyt ennenkuin vuotta ennen esikoista että " oho, mää taidankin haluta lapsen" ja ihmeen hyvin on mennyt.
On niitä tullut senkin jälkeen ihan olosuhteiden salliessa sen.
Tämä aloitus menee jo aika tavalla saivartelun puolelle. Tuskin kukaan, joka sanoo, ettei ole lapsen takia joutunut luopumaan mistään, tarkoittaa, että hänen elämänsä on edelleen absoluuttisesti täysin samanlaista kuin ennen lasta. Kyse lienee enemmänkin siitä, etteivät nämä ihmiset koe erityisemmin joutuneensa tinkimään elämänlaadustaan tai muista itselleen tärkeistä asioista lapsen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Mistä sinä sitten koet joutuvasi luopumaan.
Itsellä lapsia, mutta koiraa koitettiin ja luovuttiin, koska siitä oli aivan järkyttävästi työtä ja vaivaa.
Koko perhe oli voinut tuon ajan kun meillä oli koira, huonosti. Huomattiin se jälkikäteen, kun tilanne oli ohi. Joten itse koirattomana ja koirallisena näen, että en koiraa vaivoikseni hankkisi enää ikinä. Lapset eivät ole niin paljon valvomista, vaivaa, sotkua ja tuhoa aiheuttaneet kuin tuo eläin.
Jos sen kanssa jaksat, jaksat lapsen kanssa.[/quote]
Minä olen erittäin koira-rakas ihminen, joten koen että kaikki vaiva, mitä koirastani tulee on sen arvoista, että minulla on koira. Esim. on joskus ärsyttävää kun koko työporukka jää afterworkeille, mutta minun pitää mennä käymään kotona ja hakea koira mukaan afterworkille, tai venkslata avopuolison kanssa siitä kumpi ottaa ilta-vastuun koirasta. Kuitenkin näen kaiken tämän todella pienenä vaivana ja hintana sille, että saan olla koiran omistaja. Hetket koiran kanssa selättää nämä satunnaiset ärsytykset.
Lapset taas tuovat erilaista vaivaa. Jos hankin lapsia, haluan että en kadu sitä, että minun pitää laittaa heidät ykköseksi. Lapsia en voisi/haluaisi jättää pitkän työpäivän jälkeen jonnekin hoitoon, jotta itse pääsisin lasilliselle. Tunnen myös itseni: jos ottaisin vapaa illan lapsista, minulla olisi koko illan huono-omatunto siitä, että en ole heidän kanssaan.
Koiran kanssa eläminen on suht helppoa ja mutkatonta, pystyn tehdä monia asioita "extempore" , mitä en usko lapsien kanssa pystyväni tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Halu saada lapsi on normaali ja terve biologinen tarve, joka tulee suurimmalle osalle meistä jossain elämän vaiheessa. Jos ei tule, ei se mitään, maailma pysyy pystyssä muutenkin. Mutta jos tulee, ei lapsen saamista tarvitse perustella millään ylevillä periaatteella, se on lisääntymistä, kuten millä tahansa eliölajilla, ja biologisesti tärkein tehtävämme elämän jatkumisen kannalta. Kuten myös lapsista huolehtiminen, jotta näistä voi tulla hyviä vanhempia.
Ei ole olemassa mitään biologista tarvetta hankkia lasta. On olemassa seksuaalivietti ja hoivavietti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?En ole avioeroperheestä enkä ole traumatisoitunut. Kuinka niin? Luuletko, että jos nainen ei halua lapsia hänen on oltava jollakin tavalla traumatisoitunut tai päästään vialla? Tajuatko yhtään mitä selität? Minut on vain yksinkertaisesti kasvatettu tavoittelemaan sellaista elämää, mikä tuntuu itselle sopivalta. Ja jos siihen ei kuulu lapset, niin se on ollut yhtä luonnollinen valinta kuin jollekin toiselle lasten hankkiminen. Minua ei ole kasvatettu ajattelemaan, että naisen rooliin kuuluu automaattisesti olla myös äiti vaan, että naisella on arvo myös ilman lapsia ja lisääntymistä.
"Luonto hoitaa asian" Juuri tällaiset kommentit ovat inhottavia ja alentavia teidän äitien suunnalta. Ihan kuin esittäisit, että on jotenkin luonnotonta, jos nainen ei missään vaiheessa ala haluta lapsia, koska äitiys on se ainoa oikea ja luonnollinen valinta naiselle. Juuri tällaisilla kommenteilla sinä osoitat, kuinka suvaitsemattomia te äidit oikeasti pinnan alla olette muita (lapsettomia) naisia kohtaan.
Ihan itse neito lukee nyt uudelleen mitä kirjoitti HYVIN halveksivaan sävyyn.
Sinä et oikeasti voi olla tosissasi??
Tai ehkä se kuuluisa vauvakuume on pehmentänyt oman ajatusmaailmasi, etkä tajua, millaisilta teidän selittelyt lasten hankinnalle muiden korvissa kuulostavat?
Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että jos joku hankkii lapsia, koska se kuuluu tiettyyn ikään, tekee parisuhteen vakavammaksi, vanhuudenturva on turvattu, lapset voivat sitten hoitaa pikkusisaruksiaan, se on naisen luonnollinen tehtävä, joka pitää täyttää, ei voi muuten tietää, mitä rakkaus on jne., on lasten kannalta vahingollista. Ja toivon todella, ettei tällainen ajatusmaailma siirry lapsille, vaan he pystyvät tekemään omat päätöksensä oman elämänsä suhteen. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että joutuu kyseenalaistamaan tällaiset mammapaineet äitiensä taholta.
Mitkä ihmeen mammapaineet??
Sä oot oikeasti lapsiparka niin sekaisin.
En mä jaksa puhua tuollaisen kanssa joka on täysin irrallaan normaalista elämästä.
Mä kysyn edelleen, aloitetaan siitä minkä ikäisen ihmisen kanssa keskustelen, epäilen puhuvani parikymppisen kanssa?Miksi kuvittelet, että haluan kanssasi edes keskustella? Et selvästi ole kykeneväinen keskusteluun.
Ainut toiveesi ja argumentointitapasi tässä "keskustelussa" on leimata minut lapsiparaksi, täysin irrallaan normaalista elämästä olevaksi parikymppiseksi, jotta voisit itseäsi tyydyttävällä syyllä (nuori ikä) mitätöidä toisen ihmisen näkökulmat merkityksettömiksi.
En ole parikymppinen lapsiparka. Olen tätä mieltä etkä valitettavasti voi mielipidettäni mitätöidä vetoamalla liian nuoreen ikään. Tietenkin voit sen pikkupääkopassasi tehdä, jos et millään pysty sisäistämään, että joku ihminen voi olla eri mieltä kanssasi.
Mitkä ihmeen näkökulmat.
Mä sanon edelleenkin, lue mitä kirjoitit ja mieti sitten uudelleen.
Sulle on normaali elämä ilmeisesti ihan outo käsite. Mä en tiä mitä sulle on tehty, mut voin sanoa että ihan normaalit ihmiset hankkii ihan normaaleista syistä ihan normaaliin parisuhteeseen ihan normaaleja lapsia ja se on ihan normaalia.
Ei sulla ollut mitään näkökulmia vaan kirjoitit perheistä ja äideistä hirvittävän rumaan sävyyn.
Edelleen, ne asiat, mitä siinä viestissä oli lueteltu, olivat teidän av-mammalaisten omista viesteistä poimittuja. Te olette tuollaisia kirjoitelleet syiksi lasten hankinnalle. Älä siis sysää vastuuta teidän mammojen perusteluista muiden suuhun. Ja tuo sun normaalin elämän julistus alleviivaa hyvin selvästi, miksi sinun kanssasi on turha vaihtaa ajatuksia erilaisista elämänvalinnoista. Sinulle on olemassa vain se yksi ja ainoa oikea normaali elämäntapa. Muuta et edes osaa kuvitella.
Toivon, että lapsillesi tulee hieman avarampi näkökulma elämään ja muihin ihmisiin. Ehkä koulussa opetetaan, kun kotona selvästikään ei.
Sinulta kysyttiin jo, mikä on sinusta " hyväksyttävä" syy haluta lapsia?
Minusta aikaisemmin yksi kirjoittaja oli kuvannut hyvin, kuinka hän haluaa uuden yksilön, perheenjäsenen osaksi perhettään ja osa tämän ihmisen itsenäiseksi persoonaksi kasvamisen prosessia. Lapsi ei siis ollut keino vakiinnuttaa parisuhde ja muuttaa se vakavammaksi. Lapsi ei ollut vanhuudenturvan tae tai lapsenlikka nuoremmille sisaruksille. Lasta ei hankittu, koska oltiin tultu tiettyyn ikään ja ajateltiin sen olevan merkki aikuistumisesta tai ainut keino kokea aitoa rakkautta. Vaan omaan perheeseen haluttiin uusi yksilö lisää. Se kuulosti minusta siltä, että lapsi oli itsessään toivottu. Ei vain tavan vuoksi hankittu, keinona saavuttaa "normaalius" muiden silmissä tms. Sellaisen syyn ymmärrän. Mutta toivon, että myös ymmärretään, ettei se ole kaikkia varten.
No totta helkkarissa tuo on jokaisen äidin pohjimmainen syy, mitä ihmettä sä kuvittelit?
Luulitko oikeasti että joku palvelija ja hyväksikäytettävän saanti on ykkösprioriteetti??
Itse koin vauvakuumeen tuovan minulle vapautuksen peloistani. Pelkäsin raskautta, synnytystä, verikokeita, uutta elämänvaihetta.
Sitten se kaipuu lapseen iski ja luonto hoiti asian niin, että lapsenkaipuu peitti pelot ja huolen ja päätin heittäytyä.
Meillä ainakin jokainen lapsi on erilainen yksilönsä joista olen onnellinen että olen saanut JUURI HÄNET meille.
Ei nyt oikeasti kenenkään syy haluta lasta ole mikään aika tai ulkopuolinen paine, älä höpsi!!!
En usko, että se on jokaisen äidin pohjimmainen syy. Varsinkin näissä tapauksessa, missä äidit kiihkeästi julistavat, miten normaalin elämän pitää mennä. Normaali parisuhde, normaali perhe, normaali elämä, normaali, normaali. Siitä huomaa, että jotkut äidit odottavat lapsen olevan jatke sille omalle normaalina pitämälleen elämälle. Ei tiedosteta sitä, että lapsi tosiaan on yksilö, joka saattaa valita jotakin aivan muuta itselleen kuin vanhempansa. Mites sitten kun lapsi ei täytäkään sitä äidin julistamaa normaaliutta?
Ja kyllähän useampi on täälläkin kirjoittanut, että ulkopuolinen paine sai hankkimaan lapsia. Tämähän tuli ilmi ketjussa, jossa lasten hankintaa katuvat äidit puivat ajatuksiaan. Mutta palstallahan tämä halutaan lakaista maton alle höpsispöpsis-puheena tai leimata kyseiset äidit epänormaaleiksi ja mielenvikaiseksi. Ulkopuolisten paine lastenhankintaan on ihan aito ilmiö. Minkähän takia sitä ei vain haluta myöntää ja ehkä korjata sitä käytöstä muita naisia kohtaan sen sijaan, että leimaisi naiset, jotka haluavat jotakin muuta kuin lapsia elämältään...
Moni lapseton sotkee nyt vauva-arjen ja lapsiperheen elämän. Lapsihan on vauva vain pienen hetken elämästään, ja se on vain tilapäinen vaihe. Ja sitäkin on jakamassa kaksi vanhempaa, monella on lisäksi vielä tukijoukkoja. Ja isojen lasten maailmasta saa kyllä paljon, ja tulee lähdettyä paikkoihin, jonne ei muuten lähtisi.
Kun One Direction oli Suomessa, keikalla oli lapsia ja vanhempia, ei nelikymppisiä lapsettomia. Oli se kokemus sitten hyvä tai huono, se avartaa nelikymppisen elämää, kuten moni muukin nuoren kanssa koettu asia. Nyt olemme nuoren toiveesta lähdössä alligaattoreita katsomaan Floridan suomaastoon. Ei lapsiperheen elämä ole pelkkää niskakakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen asian niin, että "mistään luopuminen" kattaa vain ne asiat, jotka itselle ovat tärkeitä.
Ehei, nyt ei venytetä sanojen merityksiä, vaan haussa ovat ne extradimensionaaliset ihmeäidit, jotka ovat kykeneet jatkamaan elämäänsä aivan samaan malliin joutumatta kuukauden sisään lastenhuollon asiakkaiksi. Heidän salaisuutensa on valjastettava koko ihmiskunnan parhaaksi! -ap
Havainnointini perusteella nämä äidit ovat niitä, joiden vanhemmat ja puoliso hoitavat lapset ja lähes kaikki käytännön hommat perheessä ja he itse voivat jatkaa harrastamista, ystävien tapaamista ja risteilyreissuja, baareissa käyntejä ym.
Omasta puolestani voin sanoa, että suurimmat muutokset lapsen saannissa olivat alkoholinkäytön ja baarissa käymisen poisjääminen (eikä näitä nyt tehty jatkuvasti ennen lapsiakaan, mutta ehkä kerran, pari kuukaudessa) ja harrastuksistani lähinnä luontokuvaaminen, joka on suurimmaksi osaksi tauolla nyt kun lapset ovat pieniä. Kahdenkeskinen aika miehen kanssa myös väheni huomattavasti, sillä meillä ei ole tukiverkkoja ja mies on iltauninen ja tekee paljon töitä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se, että monet naiset ovat onnellisia elämäänsä lasten saannin jälkeen, suututtaa niin monia?
Ei se suututa. Miksi äitejä suututtaa niin paljon se, että jotkut naiset eivät halua lapsia ja ovat lapsettomuudesta huolimatta tai jopa sen ansiosta niin onnellisia elämässään?
Sä taidat olla oikeasti hieman sekaisin. Keksit päästäsi asioita. Luepa uudestaan tuo lainaamasi viesti. Tuollaistahan siellä ei lainkaan mainittu vaan nuo ovat sinun omia ajatuksenlentojasi ja piilomerkitysten epätoivoista hakemista. Kuten olen jo moneen kertaan sanonut, niin nuo viestiin poimitut asiat ovat ihan täältä teidän omista viesteistä luettuja perusteluita lastenhankinnalle. Teidän äitien palstalla esittämiä selityksiä, miksi lapsettomuus on hölmö valinta ja lasten hankkiminen sen sijaan parempi vaihtoehto. Mutta jos itsekin näet niissä perusteluissa hivenen itsekkyyttä, niin ehkä et enää jatkossa yritä esittää, että lasten hankkiminen olisi jotenkin epäitsekkäämpi ratkaisu kuin lapsettomuus.