Lue keskustelun säännöt.
Sinä vanhempi, joka "et joutunut luopumaan mistään" hankittuasi lapsia – minkälaista elämää oikein elit?
21.03.2017 |
Kommentoin toiseen ketjuun, että jos minä saisin lapsia ja jatkaisin elämää samaan malliin, lapseni otettaisiin huostaan alle viikossa. Ymmärrän täysin, että jollakulla se eniten vaativa juttu elämässä on työväenopiston jumppa kerran viikossa, ja sellaiseen elämään lapsi solahtaa varmaan paljon helpommn.
En kuitenkaan oikein osaa kuvitella, miten on fysiikan lakienkaan mahdollista ottaa hoidettavakseen jokin lapsen kokoinen projekti ilman, että se on jostakin muusta pois. Aikaa ja rahaa kun on meillä jokaisella rajoitettu määrä.
Jos olet sellainen aika–avaruusjatkumoa venyttävä supermamma, etkä ole joutunut luopumaan harrastuskerroistasi, yksinolotunneistasi, kahdenkeskisistä hetkistäsi puolison kanssa,kahvilla ja kaljalla käynneistäsi, kaveritapaamiskerroistasi, jokaviikonloppuisista pitkään nukkumisista puolisosi kanssa, seksistä milloin ja missä tahansa, osastakaan shoppailubudjettiasi tai yleisestä elämän heppoudesta ja huolettomuudesta, haluaisin tosissani kuulla, miten se on mahdollista.
Olen kyllä valmis myös hyväksymään, ettei tämä ole oikeasti mahdollista, mutta yritetään!
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?En ole avioeroperheestä enkä ole traumatisoitunut. Kuinka niin? Luuletko, että jos nainen ei halua lapsia hänen on oltava jollakin tavalla traumatisoitunut tai päästään vialla? Tajuatko yhtään mitä selität? Minut on vain yksinkertaisesti kasvatettu tavoittelemaan sellaista elämää, mikä tuntuu itselle sopivalta. Ja jos siihen ei kuulu lapset, niin se on ollut yhtä luonnollinen valinta kuin jollekin toiselle lasten hankkiminen. Minua ei ole kasvatettu ajattelemaan, että naisen rooliin kuuluu automaattisesti olla myös äiti vaan, että naisella on arvo myös ilman lapsia ja lisääntymistä.
"Luonto hoitaa asian" Juuri tällaiset kommentit ovat inhottavia ja alentavia teidän äitien suunnalta. Ihan kuin esittäisit, että on jotenkin luonnotonta, jos nainen ei missään vaiheessa ala haluta lapsia, koska äitiys on se ainoa oikea ja luonnollinen valinta naiselle. Juuri tällaisilla kommenteilla sinä osoitat, kuinka suvaitsemattomia te äidit oikeasti pinnan alla olette muita (lapsettomia) naisia kohtaan.
Ihan itse neito lukee nyt uudelleen mitä kirjoitti HYVIN halveksivaan sävyyn.
Sinä et oikeasti voi olla tosissasi??
Tai ehkä se kuuluisa vauvakuume on pehmentänyt oman ajatusmaailmasi, etkä tajua, millaisilta teidän selittelyt lasten hankinnalle muiden korvissa kuulostavat?
Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että jos joku hankkii lapsia, koska se kuuluu tiettyyn ikään, tekee parisuhteen vakavammaksi, vanhuudenturva on turvattu, lapset voivat sitten hoitaa pikkusisaruksiaan, se on naisen luonnollinen tehtävä, joka pitää täyttää, ei voi muuten tietää, mitä rakkaus on jne., on lasten kannalta vahingollista. Ja toivon todella, ettei tällainen ajatusmaailma siirry lapsille, vaan he pystyvät tekemään omat päätöksensä oman elämänsä suhteen. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että joutuu kyseenalaistamaan tällaiset mammapaineet äitiensä taholta.
Mitkä ihmeen mammapaineet??
Sä oot oikeasti lapsiparka niin sekaisin.
En mä jaksa puhua tuollaisen kanssa joka on täysin irrallaan normaalista elämästä.
Mä kysyn edelleen, aloitetaan siitä minkä ikäisen ihmisen kanssa keskustelen, epäilen puhuvani parikymppisen kanssa?Miksi kuvittelet, että haluan kanssasi edes keskustella? Et selvästi ole kykeneväinen keskusteluun.
Ainut toiveesi ja argumentointitapasi tässä "keskustelussa" on leimata minut lapsiparaksi, täysin irrallaan normaalista elämästä olevaksi parikymppiseksi, jotta voisit itseäsi tyydyttävällä syyllä (nuori ikä) mitätöidä toisen ihmisen näkökulmat merkityksettömiksi.
En ole parikymppinen lapsiparka. Olen tätä mieltä etkä valitettavasti voi mielipidettäni mitätöidä vetoamalla liian nuoreen ikään. Tietenkin voit sen pikkupääkopassasi tehdä, jos et millään pysty sisäistämään, että joku ihminen voi olla eri mieltä kanssasi.
Mitkä ihmeen näkökulmat.
Mä sanon edelleenkin, lue mitä kirjoitit ja mieti sitten uudelleen.
Sulle on normaali elämä ilmeisesti ihan outo käsite. Mä en tiä mitä sulle on tehty, mut voin sanoa että ihan normaalit ihmiset hankkii ihan normaaleista syistä ihan normaaliin parisuhteeseen ihan normaaleja lapsia ja se on ihan normaalia.
Ei sulla ollut mitään näkökulmia vaan kirjoitit perheistä ja äideistä hirvittävän rumaan sävyyn.
Edelleen, ne asiat, mitä siinä viestissä oli lueteltu, olivat teidän av-mammalaisten omista viesteistä poimittuja. Te olette tuollaisia kirjoitelleet syiksi lasten hankinnalle. Älä siis sysää vastuuta teidän mammojen perusteluista muiden suuhun. Ja tuo sun normaalin elämän julistus alleviivaa hyvin selvästi, miksi sinun kanssasi on turha vaihtaa ajatuksia erilaisista elämänvalinnoista. Sinulle on olemassa vain se yksi ja ainoa oikea normaali elämäntapa. Muuta et edes osaa kuvitella.
Toivon, että lapsillesi tulee hieman avarampi näkökulma elämään ja muihin ihmisiin. Ehkä koulussa opetetaan, kun kotona selvästikään ei.
Sinulta kysyttiin jo, mikä on sinusta " hyväksyttävä" syy haluta lapsia?
Minusta aikaisemmin yksi kirjoittaja oli kuvannut hyvin, kuinka hän haluaa uuden yksilön, perheenjäsenen osaksi perhettään ja osa tämän ihmisen itsenäiseksi persoonaksi kasvamisen prosessia. Lapsi ei siis ollut keino vakiinnuttaa parisuhde ja muuttaa se vakavammaksi. Lapsi ei ollut vanhuudenturvan tae tai lapsenlikka nuoremmille sisaruksille. Lasta ei hankittu, koska oltiin tultu tiettyyn ikään ja ajateltiin sen olevan merkki aikuistumisesta tai ainut keino kokea aitoa rakkautta. Vaan omaan perheeseen haluttiin uusi yksilö lisää. Se kuulosti minusta siltä, että lapsi oli itsessään toivottu. Ei vain tavan vuoksi hankittu, keinona saavuttaa "normaalius" muiden silmissä tms. Sellaisen syyn ymmärrän. Mutta toivon, että myös ymmärretään, ettei se ole kaikkia varten.
No totta helkkarissa tuo on jokaisen äidin pohjimmainen syy, mitä ihmettä sä kuvittelit?
Luulitko oikeasti että joku palvelija ja hyväksikäytettävän saanti on ykkösprioriteetti??
Itse koin vauvakuumeen tuovan minulle vapautuksen peloistani. Pelkäsin raskautta, synnytystä, verikokeita, uutta elämänvaihetta.
Sitten se kaipuu lapseen iski ja luonto hoiti asian niin, että lapsenkaipuu peitti pelot ja huolen ja päätin heittäytyä.
Meillä ainakin jokainen lapsi on erilainen yksilönsä joista olen onnellinen että olen saanut JUURI HÄNET meille.
Ei nyt oikeasti kenenkään syy haluta lasta ole mikään aika tai ulkopuolinen paine, älä höpsi!!!Älä itse höpsi! Turhankin moni vain pamahtaa paksuksi tai hankkii vauvan pelastamaan parisuhdetta.
Ja se on sun syy suhtautua perheisiin ja äiteihin vihamielisesti, joku sinun itsesi aivottelema juttu?
Jos nyt joku sanoo kysyttäessä että parisuhde syveni tai sai uusia värejä, ei se tarkoita että lapsi on haluttu parisuhdetta pelastamaan.
Tai jos kysytään miksi useampi lapsi ja toinen kertoo niistä olevan seuraa toisilleen ja isommista jopa apua, niin ei sekään mikään pohjimmainen syy ole ( eikä varsinkaan kuten sinä kärjistit, syy saada lastenhoitaja)Kyllä perheillä on ihan tavallisia, normaaleja syitä haluta lapsia.. Eikä se tee sinusta mitenkään epänormaalia kenenkään silmissä, vaikka et ole valmis keskusteluiden läpi näkemäänkään.
Se että puhuin normaalista, puhuin perheiden normaaliudesta, en yleisestä normaalista. Kuka meistä nyt olisi normaali, kukin elää ja on tyylillään. Anna sinäkin kaikkien olla, kuten haluavat.
Sä juttelet nyt useamman kirjoittajan kanssa, ihan bytheway. Edellinen viesti ei ollut minulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen että oon joutunut luopumaan vain puolison kanssa elokuvissa käymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Moni lapseton sotkee nyt vauva-arjen ja lapsiperheen elämän. Lapsihan on vauva vain pienen hetken elämästään, ja se on vain tilapäinen vaihe. Ja sitäkin on jakamassa kaksi vanhempaa, monella on lisäksi vielä tukijoukkoja. Ja isojen lasten maailmasta saa kyllä paljon, ja tulee lähdettyä paikkoihin, jonne ei muuten lähtisi.
Kun One Direction oli Suomessa, keikalla oli lapsia ja vanhempia, ei nelikymppisiä lapsettomia. Oli se kokemus sitten hyvä tai huono, se avartaa nelikymppisen elämää, kuten moni muukin nuoren kanssa koettu asia. Nyt olemme nuoren toiveesta lähdössä alligaattoreita katsomaan Floridan suomaastoon. Ei lapsiperheen elämä ole pelkkää niskakakkaa.
No itse en ainakaan halua elää arkea vauvan kanssa, en taaperoikäisen kanssa, en tarha- enkä kouluikäisen kanssa enkä teini-ikäisen kanssa. Ei siis ole kyse mistään väärinkäsityksestä. Kaikki eivät vain halua lapsia. Edes sen vauvavaiheen jälkeen.
En ainakaan huomannut, että olisin mistään luopunut. Lapsen ollessa isompi ainut asia oli pitkään nukkuminen, mutta vauva aikana sekin onnistui.
Ai niin rintojen kiinteys meni, mutta sehän oli rakaudest johtuvaa.
Itseasiassa taloudellinentilanne koheni, kun opintotuki vaihtui äitiysrahaan ja vielä enemmän, kun alkoi kotihoidontuki.
Minulla ei ole tapana kaljotellä ja kahvilla kävin lapsen kanssa. Harrastukseni kävely, leipominen ja elokuvat ei mitenkään kärsineet.
Miksi kavereita ei voi tavata lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni lapseton sotkee nyt vauva-arjen ja lapsiperheen elämän. Lapsihan on vauva vain pienen hetken elämästään, ja se on vain tilapäinen vaihe. Ja sitäkin on jakamassa kaksi vanhempaa, monella on lisäksi vielä tukijoukkoja. Ja isojen lasten maailmasta saa kyllä paljon, ja tulee lähdettyä paikkoihin, jonne ei muuten lähtisi.
Kun One Direction oli Suomessa, keikalla oli lapsia ja vanhempia, ei nelikymppisiä lapsettomia. Oli se kokemus sitten hyvä tai huono, se avartaa nelikymppisen elämää, kuten moni muukin nuoren kanssa koettu asia. Nyt olemme nuoren toiveesta lähdössä alligaattoreita katsomaan Floridan suomaastoon. Ei lapsiperheen elämä ole pelkkää niskakakkaa.
No itse en ainakaan halua elää arkea vauvan kanssa, en taaperoikäisen kanssa, en tarha- enkä kouluikäisen kanssa enkä teini-ikäisen kanssa. Ei siis ole kyse mistään väärinkäsityksestä. Kaikki eivät vain halua lapsia. Edes sen vauvavaiheen jälkeen.
Ei sinun tarvitse, eikä kukaan pakota. Tässä ketjussa on vaan moni haukkunut nimenomaan lapsiperheiden elämää sen vauvavaiheen takia, ja sekin on ihan kivaa aikaa monelle, mutta ei tosiaan ainoa asia.
Minusta on ihan ok, että ette halua lapsia, mutta ikävää on tämän ketjun kaltainen haukkuminen, koska lapsiperheen elämä voi olla hyvin hauskaa, antoisaa ja spontaania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei sitä elämää ole koskaan ollutkaan, ei lapsen tulo voi sitä ryövätä. Käy oikeesti sääliksi nää no-life päärynät, joilla "lasten saaminen ei muuttanut mitään". Jos näin on niin news flash: elossa oleminen ei ole yhtä kuin eläminen.
Miksi pitäisi olla koko ajan sielätäällätuolla menossa, tai muuten on säälittävä?
Itse haluan vain elää rauhassa ja vetäydyn mieluummin kotiin kuin lähden mihinkään harrasteisiin, tai vielä pahempaa: kauppakeskuksiin.
Olisi hirveää elämää, jos pitäisi olla koko ajan menossa johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä sitten koet joutuvasi luopumaan.
Itsellä lapsia, mutta koiraa koitettiin ja luovuttiin, koska siitä oli aivan järkyttävästi työtä ja vaivaa.
Koko perhe oli voinut tuon ajan kun meillä oli koira, huonosti. Huomattiin se jälkikäteen, kun tilanne oli ohi. Joten itse koirattomana ja koirallisena näen, että en koiraa vaivoikseni hankkisi enää ikinä. Lapset eivät ole niin paljon valvomista, vaivaa, sotkua ja tuhoa aiheuttaneet kuin tuo eläin.
Jos sen kanssa jaksat, jaksat lapsen kanssa.
Minä olen erittäin koira-rakas ihminen, joten koen että kaikki vaiva, mitä koirastani tulee on sen arvoista, että minulla on koira. Esim. on joskus ärsyttävää kun koko työporukka jää afterworkeille, mutta minun pitää mennä käymään kotona ja hakea koira mukaan afterworkille, tai venkslata avopuolison kanssa siitä kumpi ottaa ilta-vastuun koirasta. Kuitenkin näen kaiken tämän todella pienenä vaivana ja hintana sille, että saan olla koiran omistaja. Hetket koiran kanssa selättää nämä satunnaiset ärsytykset.
Lapset taas tuovat erilaista vaivaa. Jos hankin lapsia, haluan että en kadu sitä, että minun pitää laittaa heidät ykköseksi. Lapsia en voisi/haluaisi jättää pitkän työpäivän jälkeen jonnekin hoitoon, jotta itse pääsisin lasilliselle. Tunnen myös itseni: jos ottaisin vapaa illan lapsista, minulla olisi koko illan huono-omatunto siitä, että en ole heidän kanssaan.
Koiran kanssa eläminen on suht helppoa ja mutkatonta, pystyn tehdä monia asioita "extempore" , mitä en usko lapsien kanssa pystyväni tehdä.
Mut just se, et meilläkin oli jo lapset ja noh " rajoittunut" elämä, johon koira oli aivan liikaa.
Se ettei päässyt enää mökille tai huvipuistoon tai yökylään tai päivän reissuun, tuhot, karvat ja vaiva oli meille aivan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ihmiset vois vaan antaa olla tämän vastakkainasettelun.. kumpikaan ei muuta mielipidettään jonkun avlla roikkuvan tyypin takia ja ainakin itseäni surettaa se, miten täällä haukutaan omia valintojani (siis tehdä lapsia), tämä on kuitenkin VAUVApalsta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?En ole avioeroperheestä enkä ole traumatisoitunut. Kuinka niin? Luuletko, että jos nainen ei halua lapsia hänen on oltava jollakin tavalla traumatisoitunut tai päästään vialla? Tajuatko yhtään mitä selität? Minut on vain yksinkertaisesti kasvatettu tavoittelemaan sellaista elämää, mikä tuntuu itselle sopivalta. Ja jos siihen ei kuulu lapset, niin se on ollut yhtä luonnollinen valinta kuin jollekin toiselle lasten hankkiminen. Minua ei ole kasvatettu ajattelemaan, että naisen rooliin kuuluu automaattisesti olla myös äiti vaan, että naisella on arvo myös ilman lapsia ja lisääntymistä.
"Luonto hoitaa asian" Juuri tällaiset kommentit ovat inhottavia ja alentavia teidän äitien suunnalta. Ihan kuin esittäisit, että on jotenkin luonnotonta, jos nainen ei missään vaiheessa ala haluta lapsia, koska äitiys on se ainoa oikea ja luonnollinen valinta naiselle. Juuri tällaisilla kommenteilla sinä osoitat, kuinka suvaitsemattomia te äidit oikeasti pinnan alla olette muita (lapsettomia) naisia kohtaan.
Ihan itse neito lukee nyt uudelleen mitä kirjoitti HYVIN halveksivaan sävyyn.
Sinä et oikeasti voi olla tosissasi??
Tai ehkä se kuuluisa vauvakuume on pehmentänyt oman ajatusmaailmasi, etkä tajua, millaisilta teidän selittelyt lasten hankinnalle muiden korvissa kuulostavat?
Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että jos joku hankkii lapsia, koska se kuuluu tiettyyn ikään, tekee parisuhteen vakavammaksi, vanhuudenturva on turvattu, lapset voivat sitten hoitaa pikkusisaruksiaan, se on naisen luonnollinen tehtävä, joka pitää täyttää, ei voi muuten tietää, mitä rakkaus on jne., on lasten kannalta vahingollista. Ja toivon todella, ettei tällainen ajatusmaailma siirry lapsille, vaan he pystyvät tekemään omat päätöksensä oman elämänsä suhteen. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että joutuu kyseenalaistamaan tällaiset mammapaineet äitiensä taholta.
Mitkä ihmeen mammapaineet??
Sä oot oikeasti lapsiparka niin sekaisin.
En mä jaksa puhua tuollaisen kanssa joka on täysin irrallaan normaalista elämästä.
Mä kysyn edelleen, aloitetaan siitä minkä ikäisen ihmisen kanssa keskustelen, epäilen puhuvani parikymppisen kanssa?Miksi kuvittelet, että haluan kanssasi edes keskustella? Et selvästi ole kykeneväinen keskusteluun.
Ainut toiveesi ja argumentointitapasi tässä "keskustelussa" on leimata minut lapsiparaksi, täysin irrallaan normaalista elämästä olevaksi parikymppiseksi, jotta voisit itseäsi tyydyttävällä syyllä (nuori ikä) mitätöidä toisen ihmisen näkökulmat merkityksettömiksi.
En ole parikymppinen lapsiparka. Olen tätä mieltä etkä valitettavasti voi mielipidettäni mitätöidä vetoamalla liian nuoreen ikään. Tietenkin voit sen pikkupääkopassasi tehdä, jos et millään pysty sisäistämään, että joku ihminen voi olla eri mieltä kanssasi.
Mitkä ihmeen näkökulmat.
Mä sanon edelleenkin, lue mitä kirjoitit ja mieti sitten uudelleen.
Sulle on normaali elämä ilmeisesti ihan outo käsite. Mä en tiä mitä sulle on tehty, mut voin sanoa että ihan normaalit ihmiset hankkii ihan normaaleista syistä ihan normaaliin parisuhteeseen ihan normaaleja lapsia ja se on ihan normaalia.
Ei sulla ollut mitään näkökulmia vaan kirjoitit perheistä ja äideistä hirvittävän rumaan sävyyn.
Edelleen, ne asiat, mitä siinä viestissä oli lueteltu, olivat teidän av-mammalaisten omista viesteistä poimittuja. Te olette tuollaisia kirjoitelleet syiksi lasten hankinnalle. Älä siis sysää vastuuta teidän mammojen perusteluista muiden suuhun. Ja tuo sun normaalin elämän julistus alleviivaa hyvin selvästi, miksi sinun kanssasi on turha vaihtaa ajatuksia erilaisista elämänvalinnoista. Sinulle on olemassa vain se yksi ja ainoa oikea normaali elämäntapa. Muuta et edes osaa kuvitella.
Toivon, että lapsillesi tulee hieman avarampi näkökulma elämään ja muihin ihmisiin. Ehkä koulussa opetetaan, kun kotona selvästikään ei.
Sinulta kysyttiin jo, mikä on sinusta " hyväksyttävä" syy haluta lapsia?
Minusta aikaisemmin yksi kirjoittaja oli kuvannut hyvin, kuinka hän haluaa uuden yksilön, perheenjäsenen osaksi perhettään ja osa tämän ihmisen itsenäiseksi persoonaksi kasvamisen prosessia. Lapsi ei siis ollut keino vakiinnuttaa parisuhde ja muuttaa se vakavammaksi. Lapsi ei ollut vanhuudenturvan tae tai lapsenlikka nuoremmille sisaruksille. Lasta ei hankittu, koska oltiin tultu tiettyyn ikään ja ajateltiin sen olevan merkki aikuistumisesta tai ainut keino kokea aitoa rakkautta. Vaan omaan perheeseen haluttiin uusi yksilö lisää. Se kuulosti minusta siltä, että lapsi oli itsessään toivottu. Ei vain tavan vuoksi hankittu, keinona saavuttaa "normaalius" muiden silmissä tms. Sellaisen syyn ymmärrän. Mutta toivon, että myös ymmärretään, ettei se ole kaikkia varten.
No totta helkkarissa tuo on jokaisen äidin pohjimmainen syy, mitä ihmettä sä kuvittelit?
Luulitko oikeasti että joku palvelija ja hyväksikäytettävän saanti on ykkösprioriteetti??
Itse koin vauvakuumeen tuovan minulle vapautuksen peloistani. Pelkäsin raskautta, synnytystä, verikokeita, uutta elämänvaihetta.
Sitten se kaipuu lapseen iski ja luonto hoiti asian niin, että lapsenkaipuu peitti pelot ja huolen ja päätin heittäytyä.
Meillä ainakin jokainen lapsi on erilainen yksilönsä joista olen onnellinen että olen saanut JUURI HÄNET meille.
Ei nyt oikeasti kenenkään syy haluta lasta ole mikään aika tai ulkopuolinen paine, älä höpsi!!!En usko, että se on jokaisen äidin pohjimmainen syy. Varsinkin näissä tapauksessa, missä äidit kiihkeästi julistavat, miten normaalin elämän pitää mennä. Normaali parisuhde, normaali perhe, normaali elämä, normaali, normaali. Siitä huomaa, että jotkut äidit odottavat lapsen olevan jatke sille omalle normaalina pitämälleen elämälle. Ei tiedosteta sitä, että lapsi tosiaan on yksilö, joka saattaa valita jotakin aivan muuta itselleen kuin vanhempansa. Mites sitten kun lapsi ei täytäkään sitä äidin julistamaa normaaliutta?
Ja kyllähän useampi on täälläkin kirjoittanut, että ulkopuolinen paine sai hankkimaan lapsia. Tämähän tuli ilmi ketjussa, jossa lasten hankintaa katuvat äidit puivat ajatuksiaan. Mutta palstallahan tämä halutaan lakaista maton alle höpsispöpsis-puheena tai leimata kyseiset äidit epänormaaleiksi ja mielenvikaiseksi. Ulkopuolisten paine lastenhankintaan on ihan aito ilmiö. Minkähän takia sitä ei vain haluta myöntää ja ehkä korjata sitä käytöstä muita naisia kohtaan sen sijaan, että leimaisi naiset, jotka haluavat jotakin muuta kuin lapsia elämältään...
Toi normaali oli vastine tuolle sun älyttömälle maailmankuvalle jonka latasit eetteriin ensimmäisenä, eli se teksti, johon vastasin alunperin, ei siis ap.n kirjoitus vaan sun kommentti.
Lue se niin ymmärrät mihin vastasin niin ei tarvi enää saivarrella, jooko?
Kukaan ei hanki lapsia ulkopuolisesta paineesta, eikä sunkaan tarvi.
Normaali lapsiperhe ei hanki lapsia orjiksi, kuten sinä sanoit.
Sitä tarkoitin normaalilla.
Mut sun normaalista en tiedä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmiset vois vaan antaa olla tämän vastakkainasettelun.. kumpikaan ei muuta mielipidettään jonkun avlla roikkuvan tyypin takia ja ainakin itseäni surettaa se, miten täällä haukutaan omia valintojani (siis tehdä lapsia), tämä on kuitenkin VAUVApalsta.
Herrajumala jos joku lapseton kokee kiusaamisena ja paineena sen, että hän kysyy miksi on lapsia, ja äiti vastaa että tule hyvä fiilis hankkia lapsia, ja seuraavassa hetkessä tää äiti on itsekkäistä syistä tehnyt sen lapsen orjaksi itselleen, niin kenenköhän tässä on aika hieraista silmiään?
Ja jos kysytään onko jostain luopunut ja äiti sanoo että eipä oo mitään mainittavaa luopumista tapahtunut, niin onkin elämätön luuseri, niin kumpi puoli tässä on ihan vitun sekaisin??
Joo on vauva palsta, mut on tää perhe ja lapsiviha jotain ihan sairasta.
Onhan se nyt selvää, että jos on bilehile ja matkustelusta ja sen sellaisesta stereotyyppisestä "Sinkkuelämää" -elämästä pitävä, niin lasten saaminen mullistaa elämän. Enää ei voi päähänpistosta lähteä koko yöksi bilettämään tai illaksi litkimään viiniä kaverin luokse. Mökki- tai minilomista nyt puhumattakaan. Ei pääse sinkoilemaan ja sekoilemaan ilman suunnittelua ja hoitajien hankkimista.
Jos taas on fiksu ja kypsä nainen, niin ymmärtää että lasten kanssa eläminen on erilaista, mutta ei yhtään huonompaa elämää. Kyllä sitä mieleistä tekemistä löytyy vaikka perheessä on lapsia.
t. myöhäisherännäisen bilehileen ex-mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?En ole avioeroperheestä enkä ole traumatisoitunut. Kuinka niin? Luuletko, että jos nainen ei halua lapsia hänen on oltava jollakin tavalla traumatisoitunut tai päästään vialla? Tajuatko yhtään mitä selität? Minut on vain yksinkertaisesti kasvatettu tavoittelemaan sellaista elämää, mikä tuntuu itselle sopivalta. Ja jos siihen ei kuulu lapset, niin se on ollut yhtä luonnollinen valinta kuin jollekin toiselle lasten hankkiminen. Minua ei ole kasvatettu ajattelemaan, että naisen rooliin kuuluu automaattisesti olla myös äiti vaan, että naisella on arvo myös ilman lapsia ja lisääntymistä.
"Luonto hoitaa asian" Juuri tällaiset kommentit ovat inhottavia ja alentavia teidän äitien suunnalta. Ihan kuin esittäisit, että on jotenkin luonnotonta, jos nainen ei missään vaiheessa ala haluta lapsia, koska äitiys on se ainoa oikea ja luonnollinen valinta naiselle. Juuri tällaisilla kommenteilla sinä osoitat, kuinka suvaitsemattomia te äidit oikeasti pinnan alla olette muita (lapsettomia) naisia kohtaan.
Ihan itse neito lukee nyt uudelleen mitä kirjoitti HYVIN halveksivaan sävyyn.
Sinä et oikeasti voi olla tosissasi??
Tai ehkä se kuuluisa vauvakuume on pehmentänyt oman ajatusmaailmasi, etkä tajua, millaisilta teidän selittelyt lasten hankinnalle muiden korvissa kuulostavat?
Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että jos joku hankkii lapsia, koska se kuuluu tiettyyn ikään, tekee parisuhteen vakavammaksi, vanhuudenturva on turvattu, lapset voivat sitten hoitaa pikkusisaruksiaan, se on naisen luonnollinen tehtävä, joka pitää täyttää, ei voi muuten tietää, mitä rakkaus on jne., on lasten kannalta vahingollista. Ja toivon todella, ettei tällainen ajatusmaailma siirry lapsille, vaan he pystyvät tekemään omat päätöksensä oman elämänsä suhteen. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että joutuu kyseenalaistamaan tällaiset mammapaineet äitiensä taholta.
Mitkä ihmeen mammapaineet??
Sä oot oikeasti lapsiparka niin sekaisin.
En mä jaksa puhua tuollaisen kanssa joka on täysin irrallaan normaalista elämästä.
Mä kysyn edelleen, aloitetaan siitä minkä ikäisen ihmisen kanssa keskustelen, epäilen puhuvani parikymppisen kanssa?Miksi kuvittelet, että haluan kanssasi edes keskustella? Et selvästi ole kykeneväinen keskusteluun.
Ainut toiveesi ja argumentointitapasi tässä "keskustelussa" on leimata minut lapsiparaksi, täysin irrallaan normaalista elämästä olevaksi parikymppiseksi, jotta voisit itseäsi tyydyttävällä syyllä (nuori ikä) mitätöidä toisen ihmisen näkökulmat merkityksettömiksi.
En ole parikymppinen lapsiparka. Olen tätä mieltä etkä valitettavasti voi mielipidettäni mitätöidä vetoamalla liian nuoreen ikään. Tietenkin voit sen pikkupääkopassasi tehdä, jos et millään pysty sisäistämään, että joku ihminen voi olla eri mieltä kanssasi.
Mitkä ihmeen näkökulmat.
Mä sanon edelleenkin, lue mitä kirjoitit ja mieti sitten uudelleen.
Sulle on normaali elämä ilmeisesti ihan outo käsite. Mä en tiä mitä sulle on tehty, mut voin sanoa että ihan normaalit ihmiset hankkii ihan normaaleista syistä ihan normaaliin parisuhteeseen ihan normaaleja lapsia ja se on ihan normaalia.
Ei sulla ollut mitään näkökulmia vaan kirjoitit perheistä ja äideistä hirvittävän rumaan sävyyn.
Edelleen, ne asiat, mitä siinä viestissä oli lueteltu, olivat teidän av-mammalaisten omista viesteistä poimittuja. Te olette tuollaisia kirjoitelleet syiksi lasten hankinnalle. Älä siis sysää vastuuta teidän mammojen perusteluista muiden suuhun. Ja tuo sun normaalin elämän julistus alleviivaa hyvin selvästi, miksi sinun kanssasi on turha vaihtaa ajatuksia erilaisista elämänvalinnoista. Sinulle on olemassa vain se yksi ja ainoa oikea normaali elämäntapa. Muuta et edes osaa kuvitella.
Toivon, että lapsillesi tulee hieman avarampi näkökulma elämään ja muihin ihmisiin. Ehkä koulussa opetetaan, kun kotona selvästikään ei.
Sinulta kysyttiin jo, mikä on sinusta " hyväksyttävä" syy haluta lapsia?
Minusta aikaisemmin yksi kirjoittaja oli kuvannut hyvin, kuinka hän haluaa uuden yksilön, perheenjäsenen osaksi perhettään ja osa tämän ihmisen itsenäiseksi persoonaksi kasvamisen prosessia. Lapsi ei siis ollut keino vakiinnuttaa parisuhde ja muuttaa se vakavammaksi. Lapsi ei ollut vanhuudenturvan tae tai lapsenlikka nuoremmille sisaruksille. Lasta ei hankittu, koska oltiin tultu tiettyyn ikään ja ajateltiin sen olevan merkki aikuistumisesta tai ainut keino kokea aitoa rakkautta. Vaan omaan perheeseen haluttiin uusi yksilö lisää. Se kuulosti minusta siltä, että lapsi oli itsessään toivottu. Ei vain tavan vuoksi hankittu, keinona saavuttaa "normaalius" muiden silmissä tms. Sellaisen syyn ymmärrän. Mutta toivon, että myös ymmärretään, ettei se ole kaikkia varten.
No totta helkkarissa tuo on jokaisen äidin pohjimmainen syy, mitä ihmettä sä kuvittelit?
Luulitko oikeasti että joku palvelija ja hyväksikäytettävän saanti on ykkösprioriteetti??
Itse koin vauvakuumeen tuovan minulle vapautuksen peloistani. Pelkäsin raskautta, synnytystä, verikokeita, uutta elämänvaihetta.
Sitten se kaipuu lapseen iski ja luonto hoiti asian niin, että lapsenkaipuu peitti pelot ja huolen ja päätin heittäytyä.
Meillä ainakin jokainen lapsi on erilainen yksilönsä joista olen onnellinen että olen saanut JUURI HÄNET meille.
Ei nyt oikeasti kenenkään syy haluta lasta ole mikään aika tai ulkopuolinen paine, älä höpsi!!!En usko, että se on jokaisen äidin pohjimmainen syy. Varsinkin näissä tapauksessa, missä äidit kiihkeästi julistavat, miten normaalin elämän pitää mennä. Normaali parisuhde, normaali perhe, normaali elämä, normaali, normaali. Siitä huomaa, että jotkut äidit odottavat lapsen olevan jatke sille omalle normaalina pitämälleen elämälle. Ei tiedosteta sitä, että lapsi tosiaan on yksilö, joka saattaa valita jotakin aivan muuta itselleen kuin vanhempansa. Mites sitten kun lapsi ei täytäkään sitä äidin julistamaa normaaliutta?
Ja kyllähän useampi on täälläkin kirjoittanut, että ulkopuolinen paine sai hankkimaan lapsia. Tämähän tuli ilmi ketjussa, jossa lasten hankintaa katuvat äidit puivat ajatuksiaan. Mutta palstallahan tämä halutaan lakaista maton alle höpsispöpsis-puheena tai leimata kyseiset äidit epänormaaleiksi ja mielenvikaiseksi. Ulkopuolisten paine lastenhankintaan on ihan aito ilmiö. Minkähän takia sitä ei vain haluta myöntää ja ehkä korjata sitä käytöstä muita naisia kohtaan sen sijaan, että leimaisi naiset, jotka haluavat jotakin muuta kuin lapsia elämältään...
Toi normaali oli vastine tuolle sun älyttömälle maailmankuvalle jonka latasit eetteriin ensimmäisenä, eli se teksti, johon vastasin alunperin, ei siis ap.n kirjoitus vaan sun kommentti.
Lue se niin ymmärrät mihin vastasin niin ei tarvi enää saivarrella, jooko?Kukaan ei hanki lapsia ulkopuolisesta paineesta, eikä sunkaan tarvi.
Normaali lapsiperhe ei hanki lapsia orjiksi, kuten sinä sanoit.
Sitä tarkoitin normaalilla.
Mut sun normaalista en tiedä mitään.
Plus jos on hankkimassa lapsia "ulkopuolisen paineen takia", niin kannattaisi ehdottomasti odottaa vielä ainakin viisi vuotta henkistä kypsymistä.
Kukaan ei pakota hankkimaan lapsia. Jos ei halua, ei hankita.
Tyhmintä mitä voi vain tehdä, on hankkia niitä ja sen jälkeen syyttää muita kun ei ajatellut hommaa loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä sitten koet joutuvasi luopumaan.
Itsellä lapsia, mutta koiraa koitettiin ja luovuttiin, koska siitä oli aivan järkyttävästi työtä ja vaivaa.
Koko perhe oli voinut tuon ajan kun meillä oli koira, huonosti. Huomattiin se jälkikäteen, kun tilanne oli ohi. Joten itse koirattomana ja koirallisena näen, että en koiraa vaivoikseni hankkisi enää ikinä. Lapset eivät ole niin paljon valvomista, vaivaa, sotkua ja tuhoa aiheuttaneet kuin tuo eläin.
Jos sen kanssa jaksat, jaksat lapsen kanssa.
Minä olen erittäin koira-rakas ihminen, joten koen että kaikki vaiva, mitä koirastani tulee on sen arvoista, että minulla on koira. Esim. on joskus ärsyttävää kun koko työporukka jää afterworkeille, mutta minun pitää mennä käymään kotona ja hakea koira mukaan afterworkille, tai venkslata avopuolison kanssa siitä kumpi ottaa ilta-vastuun koirasta. Kuitenkin näen kaiken tämän todella pienenä vaivana ja hintana sille, että saan olla koiran omistaja. Hetket koiran kanssa selättää nämä satunnaiset ärsytykset.
Lapset taas tuovat erilaista vaivaa. Jos hankin lapsia, haluan että en kadu sitä, että minun pitää laittaa heidät ykköseksi. Lapsia en voisi/haluaisi jättää pitkän työpäivän jälkeen jonnekin hoitoon, jotta itse pääsisin lasilliselle. Tunnen myös itseni: jos ottaisin vapaa illan lapsista, minulla olisi koko illan huono-omatunto siitä, että en ole heidän kanssaan.
Koiran kanssa eläminen on suht helppoa ja mutkatonta, pystyn tehdä monia asioita "extempore" , mitä en usko lapsien kanssa pystyväni tehdä.
Mut just se, et meilläkin oli jo lapset ja noh " rajoittunut" elämä, johon koira oli aivan liikaa.
Se ettei päässyt enää mökille tai huvipuistoon tai yökylään tai päivän reissuun, tuhot, karvat ja vaiva oli meille aivan liikaa.
Onpa hauska nähdä joku samoin ajatteleva. Meillä myös lapsia ja koira, olen ehdottomasti sitä mieltä että koirasta vaivaa oli paljon,paljon enemmän kuin yhdestäkään lapsesta. Me emme päätyneet luopumaan koirasta(siis mitenkään teidän päätöstä tuomitsematta,ymmärrän ihan täysin että luovuitte) mutta oli se ensimmäinen puoli vuotta aivan tajuttoman raskas. Koira valvotti yöllä, pissaa ja kakkaa oli KOKOAJAN jokapuolella,oksennuksia sai siivota harva se päivä,lenkille piti mennä 15 kertaa päivässä, koira puri kaikkia perheenjäseniä ja hajotti jatkuvasti jotakin, eläinlääkärillä sai ravata useammin kuin yhdenkään lapsen kanssa lääkärissä. Koira kärsi ensin eroahdistuksesta ja siitä oli hirveä työ opetella pois ja stressata miten koiralla mennyt kotona. Pelkästään se univelka ja ihan jatkuva lattioiden luuttuaminen ja kakkojen keräys, yölläkin sait nousta parin tunnin välein siivoamaan...uhhuh.
Nyt koira on sisäsiisti ja muutenkin "fiksu aikuinen", mutta on siitä työtä ja vaivaa kyllä edelleen. Väittäisin että yhtä paljon kuin lapsesta, joskus enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmiset vois vaan antaa olla tämän vastakkainasettelun.. kumpikaan ei muuta mielipidettään jonkun avlla roikkuvan tyypin takia ja ainakin itseäni surettaa se, miten täällä haukutaan omia valintojani (siis tehdä lapsia), tämä on kuitenkin VAUVApalsta.
Herrajumala jos joku lapseton kokee kiusaamisena ja paineena sen, että hän kysyy miksi on lapsia, ja äiti vastaa että tule hyvä fiilis hankkia lapsia, ja seuraavassa hetkessä tää äiti on itsekkäistä syistä tehnyt sen lapsen orjaksi itselleen, niin kenenköhän tässä on aika hieraista silmiään?
Ja jos kysytään onko jostain luopunut ja äiti sanoo että eipä oo mitään mainittavaa luopumista tapahtunut, niin onkin elämätön luuseri, niin kumpi puoli tässä on ihan vitun sekaisin??
Joo on vauva palsta, mut on tää perhe ja lapsiviha jotain ihan sairasta.
Ketjussahan pyydettiin vain kertomaan, että minkälaista elämää nämä vanhemmat ovat viettäneet ennen lapsia, jos kerran mikään ei ole muuttunut tai mistään ei ole joutunut luopumaan. Tuntuu omituiselta, että elämä ei yhtään muutu lasten myötä. Mistä revit tätä lapsivihaa siis? Kauhean voimakas ja ylimitoitettu puolustelureaktio, vaikka kyse oli aidosta ihmettelystä, että voiko elämä tosiaan olla täysin samanlaista ennen lapsia ja lasten jälkeen?
Ja tämähän on AV, eli aihe vapaa. Tässä ei siis tarvitse olla pelkkiin vauvoihin ja lapsiperhe-elämään liittyviä aloituksia. Kannattaa mennä hieman itseensä jos ottaa noin koville se, että kaikille ne lapset eivät ole erityisen tärkeä etappi elämässä ja monet voivat hyvin ilman lapsia elää. Ihmiset kun ovat erilaisia. Toisin kuin luulet, lapsettomuus ei tarkoita lapsivihaa. Tuo on sinun oma tulkintasi asiasta. Surettaa noin ehdottomasti ja negatiivisesti muista ihmisistä ajattelevat ihmiset. Tuollainen ehdottomuus on sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt selvää, että jos on bilehile ja matkustelusta ja sen sellaisesta stereotyyppisestä "Sinkkuelämää" -elämästä pitävä, niin lasten saaminen mullistaa elämän. Enää ei voi päähänpistosta lähteä koko yöksi bilettämään tai illaksi litkimään viiniä kaverin luokse. Mökki- tai minilomista nyt puhumattakaan. Ei pääse sinkoilemaan ja sekoilemaan ilman suunnittelua ja hoitajien hankkimista.
Jos taas on fiksu ja kypsä nainen, niin ymmärtää että lasten kanssa eläminen on erilaista, mutta ei yhtään huonompaa elämää. Kyllä sitä mieleistä tekemistä löytyy vaikka perheessä on lapsia.
t. myöhäisherännäisen bilehileen ex-mies
Lapsettomuus ei tarkoita välttämättä sitä, että haluaa jatkaa sinkun bilehile-elämää. Monet naiset eivät vain yksinkertaisesti kaipaa lapsia elämäänsä. Ovat onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä ilman lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?En ole avioeroperheestä enkä ole traumatisoitunut. Kuinka niin? Luuletko, että jos nainen ei halua lapsia hänen on oltava jollakin tavalla traumatisoitunut tai päästään vialla? Tajuatko yhtään mitä selität? Minut on vain yksinkertaisesti kasvatettu tavoittelemaan sellaista elämää, mikä tuntuu itselle sopivalta. Ja jos siihen ei kuulu lapset, niin se on ollut yhtä luonnollinen valinta kuin jollekin toiselle lasten hankkiminen. Minua ei ole kasvatettu ajattelemaan, että naisen rooliin kuuluu automaattisesti olla myös äiti vaan, että naisella on arvo myös ilman lapsia ja lisääntymistä.
"Luonto hoitaa asian" Juuri tällaiset kommentit ovat inhottavia ja alentavia teidän äitien suunnalta. Ihan kuin esittäisit, että on jotenkin luonnotonta, jos nainen ei missään vaiheessa ala haluta lapsia, koska äitiys on se ainoa oikea ja luonnollinen valinta naiselle. Juuri tällaisilla kommenteilla sinä osoitat, kuinka suvaitsemattomia te äidit oikeasti pinnan alla olette muita (lapsettomia) naisia kohtaan.
Ihan itse neito lukee nyt uudelleen mitä kirjoitti HYVIN halveksivaan sävyyn.
Sinä et oikeasti voi olla tosissasi??
Tai ehkä se kuuluisa vauvakuume on pehmentänyt oman ajatusmaailmasi, etkä tajua, millaisilta teidän selittelyt lasten hankinnalle muiden korvissa kuulostavat?
Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että jos joku hankkii lapsia, koska se kuuluu tiettyyn ikään, tekee parisuhteen vakavammaksi, vanhuudenturva on turvattu, lapset voivat sitten hoitaa pikkusisaruksiaan, se on naisen luonnollinen tehtävä, joka pitää täyttää, ei voi muuten tietää, mitä rakkaus on jne., on lasten kannalta vahingollista. Ja toivon todella, ettei tällainen ajatusmaailma siirry lapsille, vaan he pystyvät tekemään omat päätöksensä oman elämänsä suhteen. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että joutuu kyseenalaistamaan tällaiset mammapaineet äitiensä taholta.
Mitkä ihmeen mammapaineet??
Sä oot oikeasti lapsiparka niin sekaisin.
En mä jaksa puhua tuollaisen kanssa joka on täysin irrallaan normaalista elämästä.
Mä kysyn edelleen, aloitetaan siitä minkä ikäisen ihmisen kanssa keskustelen, epäilen puhuvani parikymppisen kanssa?Miksi kuvittelet, että haluan kanssasi edes keskustella? Et selvästi ole kykeneväinen keskusteluun.
Ainut toiveesi ja argumentointitapasi tässä "keskustelussa" on leimata minut lapsiparaksi, täysin irrallaan normaalista elämästä olevaksi parikymppiseksi, jotta voisit itseäsi tyydyttävällä syyllä (nuori ikä) mitätöidä toisen ihmisen näkökulmat merkityksettömiksi.
En ole parikymppinen lapsiparka. Olen tätä mieltä etkä valitettavasti voi mielipidettäni mitätöidä vetoamalla liian nuoreen ikään. Tietenkin voit sen pikkupääkopassasi tehdä, jos et millään pysty sisäistämään, että joku ihminen voi olla eri mieltä kanssasi.
Mitkä ihmeen näkökulmat.
Mä sanon edelleenkin, lue mitä kirjoitit ja mieti sitten uudelleen.
Sulle on normaali elämä ilmeisesti ihan outo käsite. Mä en tiä mitä sulle on tehty, mut voin sanoa että ihan normaalit ihmiset hankkii ihan normaaleista syistä ihan normaaliin parisuhteeseen ihan normaaleja lapsia ja se on ihan normaalia.
Ei sulla ollut mitään näkökulmia vaan kirjoitit perheistä ja äideistä hirvittävän rumaan sävyyn.
Edelleen, ne asiat, mitä siinä viestissä oli lueteltu, olivat teidän av-mammalaisten omista viesteistä poimittuja. Te olette tuollaisia kirjoitelleet syiksi lasten hankinnalle. Älä siis sysää vastuuta teidän mammojen perusteluista muiden suuhun. Ja tuo sun normaalin elämän julistus alleviivaa hyvin selvästi, miksi sinun kanssasi on turha vaihtaa ajatuksia erilaisista elämänvalinnoista. Sinulle on olemassa vain se yksi ja ainoa oikea normaali elämäntapa. Muuta et edes osaa kuvitella.
Toivon, että lapsillesi tulee hieman avarampi näkökulma elämään ja muihin ihmisiin. Ehkä koulussa opetetaan, kun kotona selvästikään ei.
Sinulta kysyttiin jo, mikä on sinusta " hyväksyttävä" syy haluta lapsia?
Minusta aikaisemmin yksi kirjoittaja oli kuvannut hyvin, kuinka hän haluaa uuden yksilön, perheenjäsenen osaksi perhettään ja osa tämän ihmisen itsenäiseksi persoonaksi kasvamisen prosessia. Lapsi ei siis ollut keino vakiinnuttaa parisuhde ja muuttaa se vakavammaksi. Lapsi ei ollut vanhuudenturvan tae tai lapsenlikka nuoremmille sisaruksille. Lasta ei hankittu, koska oltiin tultu tiettyyn ikään ja ajateltiin sen olevan merkki aikuistumisesta tai ainut keino kokea aitoa rakkautta. Vaan omaan perheeseen haluttiin uusi yksilö lisää. Se kuulosti minusta siltä, että lapsi oli itsessään toivottu. Ei vain tavan vuoksi hankittu, keinona saavuttaa "normaalius" muiden silmissä tms. Sellaisen syyn ymmärrän. Mutta toivon, että myös ymmärretään, ettei se ole kaikkia varten.
No totta helkkarissa tuo on jokaisen äidin pohjimmainen syy, mitä ihmettä sä kuvittelit?
Luulitko oikeasti että joku palvelija ja hyväksikäytettävän saanti on ykkösprioriteetti??
Itse koin vauvakuumeen tuovan minulle vapautuksen peloistani. Pelkäsin raskautta, synnytystä, verikokeita, uutta elämänvaihetta.
Sitten se kaipuu lapseen iski ja luonto hoiti asian niin, että lapsenkaipuu peitti pelot ja huolen ja päätin heittäytyä.
Meillä ainakin jokainen lapsi on erilainen yksilönsä joista olen onnellinen että olen saanut JUURI HÄNET meille.
Ei nyt oikeasti kenenkään syy haluta lasta ole mikään aika tai ulkopuolinen paine, älä höpsi!!!En usko, että se on jokaisen äidin pohjimmainen syy. Varsinkin näissä tapauksessa, missä äidit kiihkeästi julistavat, miten normaalin elämän pitää mennä. Normaali parisuhde, normaali perhe, normaali elämä, normaali, normaali. Siitä huomaa, että jotkut äidit odottavat lapsen olevan jatke sille omalle normaalina pitämälleen elämälle. Ei tiedosteta sitä, että lapsi tosiaan on yksilö, joka saattaa valita jotakin aivan muuta itselleen kuin vanhempansa. Mites sitten kun lapsi ei täytäkään sitä äidin julistamaa normaaliutta?
Ja kyllähän useampi on täälläkin kirjoittanut, että ulkopuolinen paine sai hankkimaan lapsia. Tämähän tuli ilmi ketjussa, jossa lasten hankintaa katuvat äidit puivat ajatuksiaan. Mutta palstallahan tämä halutaan lakaista maton alle höpsispöpsis-puheena tai leimata kyseiset äidit epänormaaleiksi ja mielenvikaiseksi. Ulkopuolisten paine lastenhankintaan on ihan aito ilmiö. Minkähän takia sitä ei vain haluta myöntää ja ehkä korjata sitä käytöstä muita naisia kohtaan sen sijaan, että leimaisi naiset, jotka haluavat jotakin muuta kuin lapsia elämältään...
Toi normaali oli vastine tuolle sun älyttömälle maailmankuvalle jonka latasit eetteriin ensimmäisenä, eli se teksti, johon vastasin alunperin, ei siis ap.n kirjoitus vaan sun kommentti.
Lue se niin ymmärrät mihin vastasin niin ei tarvi enää saivarrella, jooko?Kukaan ei hanki lapsia ulkopuolisesta paineesta, eikä sunkaan tarvi.
Normaali lapsiperhe ei hanki lapsia orjiksi, kuten sinä sanoit.
Sitä tarkoitin normaalilla.
Mut sun normaalista en tiedä mitään.
En ole todellakaan sanonut, että lapsi hankitaan ORJAKSI. Sä olet ihan sekaisin. Kehtaatkin väittää tuollaisia valheita!
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmiset vois vaan antaa olla tämän vastakkainasettelun.. kumpikaan ei muuta mielipidettään jonkun avlla roikkuvan tyypin takia ja ainakin itseäni surettaa se, miten täällä haukutaan omia valintojani (siis tehdä lapsia), tämä on kuitenkin VAUVApalsta.
AV = AIHE VAPAA
Luetun ymmärtämisessä on selvästi mammoilla vikaa. Missäköhän on taas haukuttu lasten hankinnasta. Ihmetelty kyllä syitä lasten hankkimiselle ja sitä, että elämä ei muka mitenkään muutu kun lapsia saa.
Tämäkö nyt on haukkumista ja kiusaamista. Kyllä on herkkää.
Meillä alkoi olla elämä suht kotikissoina olemista, siinä tilanteessa oli hyvä alkaakin miettiä, että mitäs nyt? Ja lasten oli aika tulla. Bileet oli biletetty ja vähät kaverit myös pariutuivat ja tekivät lapsia.
Satunnaisesti kävin moikkaamassa kavereita, kävin lenkillä (joka onnistui kärryjen kanssa myös), tein käsitöitä ja niitä pystyi tekemään edelleen kotona. Leffoja katteltiin himassa kainaloittain, ei vähentynyt.
Köllöttelyä on harrastettu aina, sitä voi tehdä myös perheenä. Seksiä on ollut aina, kun on tahtonut.
Lapset ovat hyväunisia, ettei mulla ole yöunet kärsineet.
Mies on tasavertainen vanhempi, joten aika hyvin olemme saaneet pidettyä omat aikamme ja vähät menomme.
Mitä ap luetteli, niin uskallan väittää, ettei tarvinnut tinkiä. Tietty muuttui samalla paljon, kun olikin yksi ja sittemmin kaksi ihanaa otusta mukana jakamassa tuota arkea. Mutten saa päähäni, että olisin joutunut luopumaan oikein mistään. Meillä on myös vanhemmat ja sisarukset läsnä, että ei ole kummosemmin tarvinnut järjestellä hoitopaikkoja, jos miehen kanssa jossain on käyty kaksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?Voi sinua aikuista äityliiniä. Sinä olet niin kypsä ja aikuistunut lasten myötä. Voit alentavasti leikkiä, että toinen on pikkuinen ja nuori, kun on eri mieltä kanssasi. Voi voi kuin olet esimerkillinen aikuistunut ja kypsä äityliini. Puspus. Taputa itseäsi olkapäälle kun olet noin kypsä aikuistunut mammaliini lisääntymisen myötä.
Ydinperheen unelmaa..
Mikä se sellainen on? Oletko itse eroperheestä ja traumatisoitunut?
Kuka on vaatinut selityksiä sinulta?
Mikä on ryhmäpaine? Mielumminkin luonto hoitaa asian.
Se on vähän niin, että kun se vauvakuume tulee, niin ei siinä paljon kysellä " rohkeutta" sitä vastaan taistella.
Ja mikä on sinusta " oikea" syy toivoa lapsia?En ole avioeroperheestä enkä ole traumatisoitunut. Kuinka niin? Luuletko, että jos nainen ei halua lapsia hänen on oltava jollakin tavalla traumatisoitunut tai päästään vialla? Tajuatko yhtään mitä selität? Minut on vain yksinkertaisesti kasvatettu tavoittelemaan sellaista elämää, mikä tuntuu itselle sopivalta. Ja jos siihen ei kuulu lapset, niin se on ollut yhtä luonnollinen valinta kuin jollekin toiselle lasten hankkiminen. Minua ei ole kasvatettu ajattelemaan, että naisen rooliin kuuluu automaattisesti olla myös äiti vaan, että naisella on arvo myös ilman lapsia ja lisääntymistä.
"Luonto hoitaa asian" Juuri tällaiset kommentit ovat inhottavia ja alentavia teidän äitien suunnalta. Ihan kuin esittäisit, että on jotenkin luonnotonta, jos nainen ei missään vaiheessa ala haluta lapsia, koska äitiys on se ainoa oikea ja luonnollinen valinta naiselle. Juuri tällaisilla kommenteilla sinä osoitat, kuinka suvaitsemattomia te äidit oikeasti pinnan alla olette muita (lapsettomia) naisia kohtaan.
Ihan itse neito lukee nyt uudelleen mitä kirjoitti HYVIN halveksivaan sävyyn.
Sinä et oikeasti voi olla tosissasi??
Tai ehkä se kuuluisa vauvakuume on pehmentänyt oman ajatusmaailmasi, etkä tajua, millaisilta teidän selittelyt lasten hankinnalle muiden korvissa kuulostavat?
Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että jos joku hankkii lapsia, koska se kuuluu tiettyyn ikään, tekee parisuhteen vakavammaksi, vanhuudenturva on turvattu, lapset voivat sitten hoitaa pikkusisaruksiaan, se on naisen luonnollinen tehtävä, joka pitää täyttää, ei voi muuten tietää, mitä rakkaus on jne., on lasten kannalta vahingollista. Ja toivon todella, ettei tällainen ajatusmaailma siirry lapsille, vaan he pystyvät tekemään omat päätöksensä oman elämänsä suhteen. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että joutuu kyseenalaistamaan tällaiset mammapaineet äitiensä taholta.
Mitkä ihmeen mammapaineet??
Sä oot oikeasti lapsiparka niin sekaisin.
En mä jaksa puhua tuollaisen kanssa joka on täysin irrallaan normaalista elämästä.
Mä kysyn edelleen, aloitetaan siitä minkä ikäisen ihmisen kanssa keskustelen, epäilen puhuvani parikymppisen kanssa?Miksi kuvittelet, että haluan kanssasi edes keskustella? Et selvästi ole kykeneväinen keskusteluun.
Ainut toiveesi ja argumentointitapasi tässä "keskustelussa" on leimata minut lapsiparaksi, täysin irrallaan normaalista elämästä olevaksi parikymppiseksi, jotta voisit itseäsi tyydyttävällä syyllä (nuori ikä) mitätöidä toisen ihmisen näkökulmat merkityksettömiksi.
En ole parikymppinen lapsiparka. Olen tätä mieltä etkä valitettavasti voi mielipidettäni mitätöidä vetoamalla liian nuoreen ikään. Tietenkin voit sen pikkupääkopassasi tehdä, jos et millään pysty sisäistämään, että joku ihminen voi olla eri mieltä kanssasi.
Mitkä ihmeen näkökulmat.
Mä sanon edelleenkin, lue mitä kirjoitit ja mieti sitten uudelleen.
Sulle on normaali elämä ilmeisesti ihan outo käsite. Mä en tiä mitä sulle on tehty, mut voin sanoa että ihan normaalit ihmiset hankkii ihan normaaleista syistä ihan normaaliin parisuhteeseen ihan normaaleja lapsia ja se on ihan normaalia.
Ei sulla ollut mitään näkökulmia vaan kirjoitit perheistä ja äideistä hirvittävän rumaan sävyyn.
Edelleen, ne asiat, mitä siinä viestissä oli lueteltu, olivat teidän av-mammalaisten omista viesteistä poimittuja. Te olette tuollaisia kirjoitelleet syiksi lasten hankinnalle. Älä siis sysää vastuuta teidän mammojen perusteluista muiden suuhun. Ja tuo sun normaalin elämän julistus alleviivaa hyvin selvästi, miksi sinun kanssasi on turha vaihtaa ajatuksia erilaisista elämänvalinnoista. Sinulle on olemassa vain se yksi ja ainoa oikea normaali elämäntapa. Muuta et edes osaa kuvitella.
Toivon, että lapsillesi tulee hieman avarampi näkökulma elämään ja muihin ihmisiin. Ehkä koulussa opetetaan, kun kotona selvästikään ei.
Sinulta kysyttiin jo, mikä on sinusta " hyväksyttävä" syy haluta lapsia?
Minusta aikaisemmin yksi kirjoittaja oli kuvannut hyvin, kuinka hän haluaa uuden yksilön, perheenjäsenen osaksi perhettään ja osa tämän ihmisen itsenäiseksi persoonaksi kasvamisen prosessia. Lapsi ei siis ollut keino vakiinnuttaa parisuhde ja muuttaa se vakavammaksi. Lapsi ei ollut vanhuudenturvan tae tai lapsenlikka nuoremmille sisaruksille. Lasta ei hankittu, koska oltiin tultu tiettyyn ikään ja ajateltiin sen olevan merkki aikuistumisesta tai ainut keino kokea aitoa rakkautta. Vaan omaan perheeseen haluttiin uusi yksilö lisää. Se kuulosti minusta siltä, että lapsi oli itsessään toivottu. Ei vain tavan vuoksi hankittu, keinona saavuttaa "normaalius" muiden silmissä tms. Sellaisen syyn ymmärrän. Mutta toivon, että myös ymmärretään, ettei se ole kaikkia varten.
No totta helkkarissa tuo on jokaisen äidin pohjimmainen syy, mitä ihmettä sä kuvittelit?
Luulitko oikeasti että joku palvelija ja hyväksikäytettävän saanti on ykkösprioriteetti??
Itse koin vauvakuumeen tuovan minulle vapautuksen peloistani. Pelkäsin raskautta, synnytystä, verikokeita, uutta elämänvaihetta.
Sitten se kaipuu lapseen iski ja luonto hoiti asian niin, että lapsenkaipuu peitti pelot ja huolen ja päätin heittäytyä.
Meillä ainakin jokainen lapsi on erilainen yksilönsä joista olen onnellinen että olen saanut JUURI HÄNET meille.
Ei nyt oikeasti kenenkään syy haluta lasta ole mikään aika tai ulkopuolinen paine, älä höpsi!!!En usko, että se on jokaisen äidin pohjimmainen syy. Varsinkin näissä tapauksessa, missä äidit kiihkeästi julistavat, miten normaalin elämän pitää mennä. Normaali parisuhde, normaali perhe, normaali elämä, normaali, normaali. Siitä huomaa, että jotkut äidit odottavat lapsen olevan jatke sille omalle normaalina pitämälleen elämälle. Ei tiedosteta sitä, että lapsi tosiaan on yksilö, joka saattaa valita jotakin aivan muuta itselleen kuin vanhempansa. Mites sitten kun lapsi ei täytäkään sitä äidin julistamaa normaaliutta?
Ja kyllähän useampi on täälläkin kirjoittanut, että ulkopuolinen paine sai hankkimaan lapsia. Tämähän tuli ilmi ketjussa, jossa lasten hankintaa katuvat äidit puivat ajatuksiaan. Mutta palstallahan tämä halutaan lakaista maton alle höpsispöpsis-puheena tai leimata kyseiset äidit epänormaaleiksi ja mielenvikaiseksi. Ulkopuolisten paine lastenhankintaan on ihan aito ilmiö. Minkähän takia sitä ei vain haluta myöntää ja ehkä korjata sitä käytöstä muita naisia kohtaan sen sijaan, että leimaisi naiset, jotka haluavat jotakin muuta kuin lapsia elämältään...
Toi normaali oli vastine tuolle sun älyttömälle maailmankuvalle jonka latasit eetteriin ensimmäisenä, eli se teksti, johon vastasin alunperin, ei siis ap.n kirjoitus vaan sun kommentti.
Lue se niin ymmärrät mihin vastasin niin ei tarvi enää saivarrella, jooko?Kukaan ei hanki lapsia ulkopuolisesta paineesta, eikä sunkaan tarvi.
Normaali lapsiperhe ei hanki lapsia orjiksi, kuten sinä sanoit.
Sitä tarkoitin normaalilla.
Mut sun normaalista en tiedä mitään.
Näytäpä muillekin, missä on sanottu, että äidit hankkivat lapset orjiksi?
Ennen lasten hankkimista kannattaa miettiä tarkkaan mistä voi luopua ja mistä ei halua luopua.
Ja sitten pitää suhteuttaa hankittava lapsimäärä näihin haluihin.
Meillä meni näin:
emme halunneet luopua asuinalueesta, joten tiesimme taloudelliset rajoitteet isomman asunnon hankinnasta. Minä pidän työstäni ja se on minulle tärkeää (monessakin mielessä), joten halusin
pitää kiinni työelämästä. Matkustelu on erityisesti minulle elinehto, maisemaa on vain pakko päästä vaihtamaan tasaisin väliajoin. Miehellä on tärkeä, kohtuullisesti aikaavievä harrastus, josta hän halusi pitää kiinni. AIka nopeasti päädyimme siihen tulokseen, että oikea lapsiluku meille on yksi.
Aina joutuu jostain luopumaan, erityisesti spontaaniudesta tehdä asioita, mutta eipä niitä spontaanisti tehtyjä asioita kaksi työssäkäyvää koiranomistajaa (meillä oli 2 koiraa kun lapsi syntyi) voi kovin paljoa muutenkaan tehdä.
Pahinta luopumisen kannalta ovat pari ensimmäistä vuotta, jolloin on tosi tiiviisti kiinni rutiineissa. Kun lapsi kasvaa, vapautta tulee taas lisää. Kaikki muuttuu lasten myötä, myös se, mitä pitää tärkeänä. Me onnistuimme pitämään kiinni meille tärkeistä asioista, ainakin suunnilleen ja suurimman osan aikaa. Jos meillä ei olisi lasta, tuskin eläisimme kuitenkaan samanlaista elämää kuin 13 vuotta sitten, ikäkin (ja se, että ihmiset ympärillä tekevät omia elämänvalintojaan) vaikuttaa moneen asiaan. Minä ajattelen niin, ettei elämän kuulukaan olla aina samanlaista.