Vapaaehtoisesti lapseton, miksi ihmeessä?
En halua aiheuttaa riitaa vaan haluan vaan kysyä vilpittömästi miksi et halua lapsia. Kun minä olen tehnyt lapset enkä ole nähnyt elämälleni muuta suuntaa. En tiedä mitä tekisin jos ei olisi lapsia. En keksi muuta tekemistä. Joten mikä on saanut sinut valitsemaan toisin?
Kommentit (395)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tosiasia on se, että kaikki eivät ole kypsiä huolehtimaan toisesta ihmisestä.
Ei V***U! Kaikki eivät HALUA huolehtia, ymmärrätkö? Sullakin menneet aivot lapsiveden mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
velajohtaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netin orjia velat! Säälittävää. Ette tule koskaan olemaan mitään.
Minä johdan keskisuurta yritystä, vieläpä naisena.
Minulle ei riittäisi se että olisin "vain" jonkun tai joidenkin äiti. Haluan tehdä jotain merkittävämpää.
Tiedän että minut nostettiin muiden hakijoiden joukosta tälle jalustalle, koska minulla ei ole lapsia ja olin tehnyt selväksi ettei sellaisia suunnitelmia ole. Meidän yrityksessä kun on saatu tarpeeksi siitä kun kaikki edelliset vastuuhenkilöt olivat koko ajan poissa sairaiden lasten takia.
Vau! Olet vain työläinen. Et muuta. Ikinä.
Ja sä olet pelkkä sossumamma, joten otan osaa. Laita se siideripullo pois kourasta ja mene välillä katsomaan sitä Äpäriinaa että mitä se huutaa siellä pahvilaatikossaan.
Uli uli. Toiset naiset kun hallitsevat sekä urakehityksen, että perhe-elämän. Toiset, kuten sinä, ovat niitä työläisiä.
Urakehitys JA perhe-elämä eivät sovi samaan lauseeseen.
Vierailija kirjoitti:
Velat ohoi. Sterkattuna voi typerille utelijoille sanoa valehtelematta, että voi voi kun en voi saada lapsia. Krokotiilinkyyneleen tirauttaminen on vapaaehtoista.
Mua aina ihmetyttää nämä, että jonkun udellessa lapsiasiasta vastaisi ikään kuin ei voisi saada lapsia. Ymmärrän kyllä, että vastauksella voi hämmentää ärsyttävän utelijan, mutta velana en todellakaan halua antaa kenellekään sellaista virheellistä käsitystä, että haluaisin kyllä mutta en saa.
Minulla on kolme lasta, ja ymmärrän oikein hyvin, että joku ei lapsia halua. Itselläni ei ole koskaan ollut ns. vauvakuumetta, lapset nyt vain tuli tehtyä ja vaikka en heitä tietenkään mihinkään vaihtaisi, niin jos nyt saisin valita ja tietäisin sen minkä nyt tiedän, en haluaisi lapsia....
kirjoitti:
Ohis, mutta minua ärsyttää lapsettomien tapa tuoda esille se miksi he ovat lapsettomia. On ihan ok olla haluamatta lapsia, mutta poikkeuksetta kommentit ovat tämän tyylisiä "minä haluan elää vapaata elämää, enkä sitoutua mihinkään huutavaan sinappikoneeseen! Lapset pilaavat elämän ja naisen vartalon." jotenkin tosi loukkaavaa lapsellisia kohtaan. Ei minun lapseni ole pilannut elämääni, eikä vartaloani! Hän on parasta mitä minulle on käynyt. Vähän kunnioitusta toisten valintoja kohtaan.
Ootko tosissasi? Sua ärsyttää, koska lapsettomat vastaavat mamman kysymykseen ketjussa, jossa mamma penää perusteluita lapsettomilta valinnalleen? Sua ärsyttää, kun lapsettomat sitten vastaavat tällaisen mamman uteluun, joka ei suostu hyväksymään, että muut haluavat elää toisenlaista elämää? SUA ärsyttää, että lapsettomilla on omat perustelunsa valinnalleen, jonka tuovat esille ketjussa, jossa yritetään kyseenalaistaa heidän oikeus erilaiseen elämään? Vau...
En ikinä tuntenut vähäisintäkään mielenkiintoa asiaa kohtaan, en leikkinyt lapsena nukeilla enkä edes pitänyt useimmista samanikäisistä lapsista eli päätös etten hanki lapsia on aina ollut ihan yhtä itsestäänselvää kuin vaikka hengittäminen, ei sitäkäkään tarvitse miettiä.
-Nainen 40+
Koska olen itsekäs. En voisi kuvitellakkaan että meille muuttaisi tuntematon pikku kaveri joka vaatii huomiota 24/7 ja minun ansaitsemaa rahaa!
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta mua ällöttää jotenkin tuo sanonta että TEHDÄ lapsia. Tekeminen kuulostaa tehtailulta eli siltä että lapsi väännetään kohtuun jostain koeputkesta, ja joka leikataan naisesta ulos jonain sellaisena kivana päivänä joka halutaan sen lapsen synttäripäiväksi "kun on varmasti niin paljon kivempaa olla jousimies kuin kauris horoskoopiltaan".
Lapsia loppujen lopuksi saadaan eikä tehdä.
Ei niitä haikara sinne kohtuun aseta. Kyllä ne tehdään ja vielä niinkin iljettävällä tavalla kuin n*ssimalla ilman ehkäisyä. Ja eikös "tehty" eli haluttu lapsi ole parempi juttu kuin "saatu" eli vahinkolapsi?
Kunpa en olisi hankkinut lasta. Tämä vauva-arki on mega-ahdistavaa. En selviä tästä, en näköjään edes lääkityksellä. Tekisi mieli lähtee vetää. Tää on niin hirveätä, älkää tehkö lapsia, se on hirvein ansa ja virhe.
En halua lapsia.
Ei siihen ole mitään muuta syytä. En halua monia muitakaan asioita ja ne on ihan samalla tavalla mun omia henkilökohtaisia tuntemuksia. Se on jotain niin sisäsyntyistä, että ei sitä tarvitse edes erikseen miettiä. En inhoa lapsia, en vaan koe niitä kiinnostaviksi, eivätkä ne herätä mitään "pakko saada omia"-tuntemuksia.
Koen eläväni täysin täysipainoista, mielenkiintoista ja onnellista elämää näin. Elän juuri siten kuin itse haluan, toivon että niin tekee muutkin. :)
Ei kiinnosta huolehtia jonkun toisen suolentoiminnasta useita vuosia.
Ne jotka sanoo etteivät ole joutuneet luopumaan mistään lasten myötä, puhuvat täyttä paskaa. Itse olen joutunut luopumaan koko elämästäni. Olen orja, kroppa pilalla, omaa elämää tai rauhaa ei enää ole. Lapsen hankinta oli elämäni pahin virhe.
Mä oon just aloittanu työt pitkien kotivuosien jälkeen (kaks lasta, 4v kotona). uskomatonta, miten sitä voi olla väsynyt, ja oma aika kutistui nyt lähes olemattomiin. ennen lapsia kun tuli töistä kotiin, ni ah, mikä rauha, sai nostaa jalat sohvalle ja nukkua. nyt ei puhettakaan.. rakastan toki lapsiani, enkä pois antaisi, mutta kyllä muistelen kaiholla aikaa, kun kävi vaan töissä :D joskushan tää toki loppuu, ja saa taas lorvia töiden jälkeen, kun lapset ei enää niin tarvitse mua. mutta en ihmettele yhtään, jos joku haluaa elää sellaista elämää aina!!
En halua luopua vapaudestani, töitten jälkeen salille ja tallille eli harrastuksiin menee suurin osa ajasta. En myöskään ole ikinä oikein pitänyt lapsista, en osaa olla heidän kanssaan luontevasti. Ehkä joskus mieleni muuttuu, mutta tällä hetkellä en halua muuttaa elämääni ja nautin arjestani näin.
- En hirveästi pidä lapsista. Omasta lapsesta kyllä varmaan pitäisin. Pidän enemmän esim. koiranpennuista kuin lapsista.
- En halua synnyttää, imettää, olla lapsen kanssa kotona, kuunnella kitinää, hoitaa sitä, mennä leikkipuistoihin, viedä päiväkotiin, tehdä ruokaa sille, viedä kouluun, kuskata harrastuksiin, kuunnella teini-ikäisen raivoamista.
- Haluan käydä töissä ja säästää rahaa, haluan herätä viikonloppuisin silloin kun huvittaa, haluan matkustella helposti, harrastaa silloin kun haluan jne.
- En vaan näe itseäni äitinä. Jos joku näkee, niin kiva. Esim. äitini tykkää lapsista hirveästi ja hänellä onkin neljä lasta. Ei ole koskaan halunnut esim. matkustaa vaan mieluummin on ollut lasten kanssa.
- Nyt olen siis 25-v, voihan olla, että joskus vielä hankinkin lapsia. Tällä hetkellä en vaan usko.
En ole ikinä halunnut. Ei mun juttu. Mun homma on keskittynyt työhön ja uran luomiseen. En ole äitihahmo. Pitäisikö lapsia tehdä, koska niin kuuluu..... Minä nyt vaan olen tämmöinen. En ymmärrä yhtään olettamusta, että kaikki naiset haluavat lapsia.
Fatalji, asianajaja
Vauvat ovat ihan suloisia katsella, mutta eivät niin suloisia että uhraisin yöuneni ja mielenterveyteni niitä hoitaessa ja niistä huolehtiessa. En myös jaksa useimpien pienten lasten juttuja enkä pystyisi millään tavalla varmistamaan, että oma lapsi olisi sellainen rauhallisempi kirjanörttitapaus, jonka kanssa tulisin helpommin toimeen kuin vilkkaan ja äänekkään "minulle heti huomiota nyt" touhukakaran kanssa. Myöskään teini-ikäisen vanhemmuudesta tuskin nauttisin. Oikeastaan nauttisin siis potentiaalisen lapseni seurasta vasta sitten kun hän olisi aikuistunut.
Minä vain satun tietämään, että olisin todella huono isä, jos hankkisin lapsia. En osaisi hoitaa saati kasvattaa lapsia juuri lainkaan eli vaikka hankkisin lapsia, niin todellisuus olisi varmasti sitä, että lasten äiti hoitaisi lapsia yksinhuoltajana ja minä vain maksaisin elatusmaksut tapaamatta lapsia juuri koskaan, sillä ei heidän äitikään varmasti haluaisi tälläisen huonon isän olevan mukana kuvioissa. Minusta ei ole hyötyä hankkia lapsia, jos en sitten olisi mukana heidän elämässään muuten kuin maksamalla elatusmaksut.
En kerkeä moista tekemään, ehkä sitten lähempänä viiskymppisiä.
Liika mielenkiintoista tekemistä ja kokemista vielä näin kolmekymppisenä.