Vapaaehtoisesti lapseton, miksi ihmeessä?
En halua aiheuttaa riitaa vaan haluan vaan kysyä vilpittömästi miksi et halua lapsia. Kun minä olen tehnyt lapset enkä ole nähnyt elämälleni muuta suuntaa. En tiedä mitä tekisin jos ei olisi lapsia. En keksi muuta tekemistä. Joten mikä on saanut sinut valitsemaan toisin?
Kommentit (395)
Minulla on niin huonot kokemukset lapsena olemisesta, että en halua vastaavaa kenellekään. En nimittäin usko, että osaisin olla hyvä isä. Eipä tosin olisi niille lapsille äitiäkään, joten olen vapaaehtoisuuden suhteen vähän rajatapaus.
Minä en tykkää mistään tekemisestä, en varsinkaan pakolla tulevasta. Nautin rennosta elämästä jossa voin vaikka röhnöttää päivät pitkät sängyssä tai pelata tietokoneella, tai tissutella kaljaa tai mitä vaan milloinkin huvittaa. Ajatuskin siitä että olisi lapsiperherutiinien orja ahdistaa.
t. 42 v vapaaehtoisesti miehetön ja lapseton
Millähän täytät loppuelämäsi, lapset eivät ole ikuisesti lapsia. Mutta kysymykseen, en halua synnyttää ja nautin vapaudesta tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä nopeastikin reissuun, valvoa kun huvittaa miettimättä aamua, jolloin on pakko herätä lasten takia aikaisin. Pidän lapsista, mutta en tarvitse omia, sukulaisten ja ystävien lasten kanssa saa viettää aikaa riittävästi.
Et todellakaan keksisi muuta tekemistä? Kannattaa miettiä jotain sitä päivää varten, kun lapsilla on oma elämä ja äitimuoria ehtii käydä moikkaamassa silloin tällöin.
En ole koskaan halunnut hevosta. Onhan ne nättejä eläimiä, mutta kalliita ja työläitä ylläpitää. Harva hankkii hevosta jollei sitä erikseen haluamalla halua. Eikä hevosen haluamattomuus tarkoita että niitä vihaisi tai olisi jotenkin kypsymätön ottamaan vastuuta eläimestä josta huolehtiminen vie suuren osan elämästäsi.
Vaihda hevosen tilalle lapsi.
Tsiigaa kuules uutisia ja tsekkaa tilanne; harvalla omatunto joustaa niiin paljon jonkun vauvakuumeen takia.
En pidä lapsista enkä usko pitäväni lapsiperheen arjesta varsinkaan yksinhuoltajana.
Lopunajan. Taas hakattiin Britanniassa 2 1 vuotiaista. Kohta loppuu.
Ei kiinnosta olla raskaana, synnyttää, kasvattaa, hoitaa ja huolehtia.
No minä taas en näe muuta suuntaa kuin lapsettomuus. Tuskin osaan sitä sen paremmin selittää, kuin sinä osaisit selittää sitä, että miksi haluat lapsia. Siis luultavasti yhtä vahva halu, mutta päinvastainen.
Koska olen vapaaehtoisesti kumppaniton hetero.
Sinä koet elämäsi suunnaksi lapset ja perhe elämän, minä koen kahden aikuisen parisuhteen ja vapauden valita mitä milloinkin tekee.
hoitanut niin kamalia lapsia, paras ehkäisykeino
Minä keksin muutakin tekemistä kuin lapsen hoitamisen. Minulla on paljon mieleistä tekemistä ja jos tekisin lapsen, joutuisin luopumaan asioista joista pidän.
Minulla ja miehellä on kyllä lemmikkejä, joita huolehdimme sydän pakahtuen. Ne täyttävät sen hoivavietin, mitä meistä löytyy. Ihmislapseen liittyy kauheasti asioita joita en kaipaa elämääni, lemmikkien ja lapsien erot lienevät kaikille selvät vaikka tottakai lemmikistäkin pidetään hyvää huolta.
Ei ole ollut vauvakuumetta. Ei ole koskaan ollut sellaista tunnetta että pitäisi olla vauva tai se olisi elämäntarkoitus. Tuntuu ettei elämästä meinaa selvitä järkipäissään edes työpaneiden takia. Lapsi huonontaisi vain tilannetta 1)lisää velvollisuuksia 2)vähemmän tuloja (mun ammatissa autaa vapaus). Liian mukavaa vain omilla omillaan, mennä kun huvittaa ja nukuttaa kun huvittaa. Sairastaa ihan reporankata ja syödä silloin kun itsestä tuntuu. Näin se vain on!
Tykkään lapsista ja lasten hoitamisesta, mutta:
a) en halua olla raskaana ja synnyttää, en ole mikään siitosnauta jota ronkitaan ja sorkitaan. Ajatuskin tekee pahaa.
B) nykyaika on liian pelottava, millaisessa maailmassa lapseni joutuisi elämään?
Kun ei vaan huvita. Olisit itsekin valinnut lapsettomuuden niin ei tarvitsisi täällä kerran viikossa ruikuttaa.
Ei ole vaan koskaan tullut minkäänlaista halua aiheeseen.
Olen 34v joten toki sitä on joskus pohtinut, että pitäisikö niitä nyt hankkia, koska niin "kuuluu" tehdä, ajatuskin on tuntunut ahdistavalta ja epämiellyttävältä.
En vain ole koskaan, edes ohikiitävän hetken, halunnut lapsia.
Ainoa mikä mietityttää, että kuinka yksinäinen ja oman onneni nojassa olen sitten joskus vanhuksena, kun ei ole jälkikasvua moikkailemassa tai huolehtimassa, mutta en koe sitä tarpeeksi suureksi syyksi hankkia muksuja.
En minä tiedä miksen halua. En vain halua. Nautin lapsettomasta elämästä.
En vain yksinkertaisesti halua lapsia, ei mitään sen kummempaa.