Erityislapsen äiti ei enää jaksa!

Ap:lle ei kelpaa yhtään mikään: avustaja ei ole hyvä, opettaja ei ole hyvä, muut lapset ei ole hyviä. Entäpä Ap:n asenne? Olisiko sekin kenties ei hyvä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasut on tehty kaikista "tappeluun" osallistuneista.

ap

Jopa on lasutehtailua. 

Olen kolmen lapsen äiti ja kaikki ovat vähintääkin yläkoulussa (kaksi lukiossa) ja en ole edes kuullut mistään lasuista. 

Eli oletan, ettei joka kärhämästä tosiaankaan tehdä lasua koulun puolesta. Pidän tämän, että et kerro kaikkea, varsinkaan sitä olennaisinta eli oman lapsesi käyttäytymistä. 

Nyt ollaan saatu kuulla vain, että ihan kiltisti kokoaa legoja nurkassa. 

Joku kauhea "toisen kakara" kiusaa jne. 

Lastensuojelulaki muuttui 2008 eli nykyään niitä lasuja saattaa lentää kymmeniä milloin mistäkin syystä.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan tavislasten vanhemmat eivät kuuntele yhtään, mitä se oma mussukka on tehnyt. Meilläkin opettaja jopa pelkää yhden tavislapsen päällepäsmäri äitiä, joka ei kuuntele mitään kritiikkiä omasta lapsestaan, mutta valittaa rehtorille, miten poikani pitää saada pois koulusta.

Ja ongelma ei niinkään ole oppitunnit vaan välitunnit ja liikuntatunnit, jolloin muut lapset pääsevät ärsyttämään lastani.

ap

Myös välitunneilla on valvontaa, valvovan opettajan/opettajien täytyy olla perillä tilanteissa. Jos välitunneilla tapahtuu vaaratilanteita, valvontaa tulee lisätä. Liikuntatunti on opetusta, opettajan tehtävä on pitää ryhmä hallinnassa. Jos nämä tilanteet ovat koululla tiedossa, niin aikuisen tehtävä on seurata tilanteiden kulkua ja puuttua riittävän ajoissa.

Meillä on koulussa ja päiväkodissa ja harrastuksissa lasten ryhmissä erityislapsia. Olen kertonut lapsilleni miten erityinen saattaa kokea asiat ihan eri tavalla, miksi tekee ihan outoja juttuja, miksi ei jaksa keskittyä jne. Lapsia on kiinnostanut kovasti miten toisten aivot saattavat toimia eri lailla ja samalla on selvästi helpottanut kun on ymmärtänyt miksi toinen käyttäytyy miten käyttäytyy. Joku empatiakin sieltä on löytynyt, ymmärrys ettei se tahallaan eikä ehkä ole itsellekään helppoa.

Tietysti väkivaltaa ei pidä sietää, kaksi sellaistakin on valitettavasti ollut mutta ne lapset on siirretty muualle kun ryhmässä olo ei onnistunut. Mutta muuten lapset ovat kyllä valmiita joustamaan ja ymmärtämään erilaisuutta, kunhan vanhemmat vain ensin olisivat.

Onpa hankala tilanne. Helsingissä ei taida olla etappi-luokkiakaan tai ns. jalkautuvaa etappi-toimintaa, kuten Espoossa ja Vantaalla.

Minkälaisia oppilaita helsinkiläisten koulujen pienluokilla mahtaa olla, jos ap:n lapsi ei niille sovellu oppilaaksi? Eikö edes sairaalakouluun pääse?

Ainakin Espoossa ap:n lapsen kaltaisia lapsia on pienluokilla. Ikävän eriarvoinen tilanne eri kuntien välillä.

Radikaali vaihtoehto on muuttaa palveluiden äärelle, jos omasta kunnasta ei apua saa.

Pikaisesti kun luin tämän ketjun niin jäin ihmettelemään paria asiaa. Jos lapsella on avustaja niin luulisi todellakin että hän voisi pitää tilanteen enemmän kasassa esim. estää kiusaamista ja muuta ikävää. Sehän on hänen tehtävä. Jos ei onnistu, niin pitää todellakin ottaa lisää palavereja koulun ja ehkä lastensuojelunkin kanssa että nykyinen systeemi ei toimi. Kyllä joku ote pitää olla myös koulla kiusaajiin. Onko avustaja tarpeeksi pätevä tukemaan erityislasta?

Jos taas erityislapsen opiskelu ei suju edes avustajan kanssa niin luulisi sitten että ehkä joku erityisluokka olisi hänelle parempi? En vaan oikein ymmärrä kun alussa ap puhuu että lapsella on monia neurologisia ongelmia eli ei ehkä sieltä kaikkein vähiten oireilevien päästä ja silti ei hänelle muka tarjota mitään erityisluokkaa tai koulua? Miksi juuri hänelle ei muka löydy sopivanlaista paikkaa. Joka tapauksessa joku edellämainituista se pitäisi sopia, joko tavallinen luokka avustajan kanssa tai erityisluokka. Mutta tosiaan, kiusaamisesta ei kukaan voi tietää tässä tapauksessa miten asiat oikeasti ovat mutta onhan se selvä että sellaista ei pitäisi hyväksyä kenenkään lapsen kohdalla ja siihen pitää aina puuttua ja löytää ratkaisut sen poistamiseksi.

Ja onko aina kutsuttava lastensuojelu apuun? Luulisi että jos on ongelmia luokkalaisten lasten kesken niin ensiksi pitäisi palaveerata lasten vanhempien ja opettajien kesken. Mukaan myös rehtori ja koulupsykologi.  Ja lapset myös keskenään selvittelemään tilanteita ja kiusaamista aikuisen johdolla. Koulussa tapahtuvat asiat ovat ensisijaisesti koulun asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään koulut ovat pelkkiä kiusaamiskenttiä... lapsia kiusataan pienimmistäkin syistä ja koulun kanta on että kuljetaan vaan laput silmillä.

Erityislasten yksilölliset tarpeet on täysin unohdettu, niihin ei haluta panostaa ja resurssit ovat auttamatta riittämättömät. Ongelma on todella laaja ja kattaa koko maan. Kaikki kärsivät tilanteesta. Eniten se erityislapsi perheineen. Ryhmäkoot ovat aivan liian suuria. Ei pelkästään että erityislapsi ryhmässä tarvitsisi ammattitaitoisen erityisavustajan, tarpeet tulisi näkyä henkilökohtaisessa opetussuunnitelmassa.

Ryhmissä on usein myös useampi lapsi, joka tarvisisi tuettua opetusta, kuitenkaan saamatta sitä. On häiriköitä, todella hankalia ja opetusta häiritseviä tapauksia, joihin ei saada mitään kontaktia, heidän perheensä ovat täysin yhteistyöhaluttomia. Siinä sivussa koko muu luokka yrittää selvitä päivittäisistä opetustilanteista täyden kaaoksen keskellä.

Täytyisi vain palata takaisin vanhaan kunnon järjestelmään. Koulu tällä hetkellä käsittelee oppilaita massana. Yksilöllä ei ole mitään merkitystä. Tilanne ei palvele ketään ja opettajat eivät saa yhteyttä yhteenkään oppilaaseen.

Mikä se "vanha kunnon järjestelmä oli"? 

Tiedän monta, jotka ovat entiselle tarkkikselle joutuneet ihan pikkuvamman takia, esim. kuulo. Siellä sitten muuten lahjakas tyyppi luovii todella ongelmaisten kanssa. Syrjäytyminen on kymppivarmaa... 

Eli kannatan kyllä integrointia. Mutta resurssit kunnossa eli hyvät avustajat luokassa. 

En tarkoittanutkaan tarkkista, vaan selkeästi pienempiä ryhmäkokoja. Lisäksi sitä, että opettajalla on oikeus laittaa oppituntia häiritsevä lapsi jälki-istuntoon ilman, että vanhemmat uhkaavat opettajaa potkuilla ja koko koulua oikeusjutulla. Opettajilta on otettu täysin pois auktoriteetti, joka opetustyössä on avainasemassa.

Tarkkis ei ole milloinkaan ollut erityislapset paikka, vaan selkeästi ryhmään sopeutumattoman, tavallista ryhmäopetusta terrorisoivan lapsen paikka.

Aiemmin oli myös erityiskouluja, joissa ryhmät olivat todella pieniä ja kaikkien oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin vastattiin.

Nyt on mennyt erityislapsi ja käytöshäiriöisen luonteen omaava lapsi joillain sekaisin.

Miksi sillä erityislapsella on välkällä ja liikkatunnilla reppu mukana? Kiusaaminen eli se repun heittely loppuu kun jättää repun sinne minne muutkin.

Vaihtoehdot erityislapsille ovat erityiskoulu tai pienluokka tavallisessa luokassa. Lievemmillä diagnooseilla tavallinen luokka ja koko luokan kesken jaettavat avustajat. Ilm. Ap:n lapsi on tavallisessa luokassa ja lapsi koulukiusattu. Lapsi tarvitsee toimintaterapiaa osatakseen toimia tavallisessa kouluympäristössä. Selvitä onnidtuuko siirto pienluokkaan. valitettavasti erityislapsia on helppo kiusata. Nosta kiusaaminen erillisenä asiana esille. Koulun pitää tehdä asialle jotain. Samanaikaisesti pienryhmähakemus vetämään ja kirjallista puoltoa ja suositusta siihen hoitotaholta. Kiusaaminen ja lapsesi erityisyys on kaksi eri asiaa. Ne hoidetaan erillinä asioina.

Kyllä sulla on ihan lainkin mukaan oikeus lapsellesi erityistukeen!

Mun lapsen kaveri on erityislapsi. Ja hänellä on ihan koko ajan noita sosiaalisia kahnauksia. Osa niistä on kyllä ihan hänen omaa tulkintaansa. Hän kokee tulleensä kiusatuksi heti jos ei saa päättää kaikkea. On todella kova pomottamaan ja määräilemään (hallinnan tarve, mikä lie turvattomuusongelma takana) ja tietenkään aina kaikk eivät häntä tottele. Meidänkin mökillä oli meidän lasten Ja yhden kaverin kanssa ja koko ajan oli tätä. Paiskoi pelinappulat kun hävisi, mökötti huoneessa kun muut halusi uimaan ja hän ei jne.

Eli kannattaa suhtautua aika varoen niihin kiusaamisjuttuihin ja selvittää ne ensin kunnolla... myös tällä lapsella on jyrämäinen äiti, joka tulee heti lankoja pitkin, jos lapsi kertoo näitä tarinoira hänelle. Olen itsekin kerran saanut hänet kimppuuni kun tiedonkulku mätti ja kaikilla oli eri käsitys mitä oli sovittu. Ja siis heti alkoi se kiusaamissaarna vaikka kyse oli ihan puhtaasti siitä, että tieto ei tavoittanut kaikkia.

Oma lapseni onn kiltti ja hyvä luovimaan joten he pärjäävät hyvin. Sitten taaa toinen kaveri on erityislapsi itsekin ja sitä tappelua on ihan koko ajan.

Luultavasti ap:n lapsella ei ole älyssä vikaa eikä hän ap:n mukaan myöskään häiritse oppituntia.

Ap:n lapsi kärsii ilmeisesti impulsikontrollin puutteesta sekä koulukiusaamisesta. Muut provoavat kunnes lapsi ärtyy.

Niin Helsingillä on erityisluokkia vain oppimisvaikeuksisille tai muutoin häiritseville lapsille ja näissä lapsilta vaadittavaa oppimistasoakin madallettu. Opettajan, rehtorin, psykologin, terapeutin jne. mukaan tällaisessa ympäristössä lapselta menisi vain tulevaisuus.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko siis itse luokassa ja todistat että tapahtumien kulku tuo?

Tiedätkö, ihan hirveän usein se on just noin, vaikka kotona ne tavislapset kertookin aina vaan sen kohdan, missä se erityislapsi riehuu.

Mä olen yrittänyt opettaa omat lapseni katsomaan asioita vähän muiltakin kuin vain siltä omalta kantilta, ja kummasti  ne tarinat on  alkaneet näyttää vähän  erilaisilta. Kun tiedetään kuka ja miten provosoituu, häntä on tosi helppo härnätä pienilläkin jutuilla yli reunan. Ja porukalla. Ja sitten olla niin viattomina.

Omien lasteni luokalla on siis ollut aina myös pari erityislasta. Olen äärimmäisen ylpeä siitä, että oma lapseni on parhaansa mukaan asettunut  e-lapsen puolelle, ja pyytänyt muita jättämään tämän rauhaan, kun porukka meinaa taas lähteä laulamaan jotain typeriä " Eeli erityisluokalle"- laulujaan.

Tässä olisi jokaisella vanhemmalla syytä katsoa peiliin. Ihan hirveän moni kannustaa lapsiaan loppupeleissä kiusaamaan ja syrjimään e-lapsia, usein ihan ajattelemattomuuttaankin. Niin tein itsekin ennen kuin aloin oikeasti älytä mikä on järkevää ja mikä ei.

Mahtava ihminen olet, kiitos, kiitos.

Oikeastaan aika karmeaa, että inhimillisestä ja reilusta asennoitumisesta pitää tässä maailmanajassa KIITTÄÄ. Kun tuon sinun suhtautumisesi pitäisi olla JOKAISEN äidin asenne. Että heikompia ei potkita henkisesti eikä fyysisesti.

Sen sijaan täällä av:lla on henki, että erityislapset ovat aina sadistisia häiriköitä, ja heidät pitää siivota pois luokilta jonnekin pois, mieluummin kotiin vanhempansa opetettavaksi. Viis siitä, että kaikilla on oikeus opetukseen.

Jos jotain tapahtuu, vika on ilman muuta siinä diagnosoidussa lapsessa, koska av-mammaraati "tietää", että a) hänellä on laiskat vanhemmat ja b) vanhemmat ovat "hommanneet lapselleen jokun kirjainyhdistelmädiagnoosin", jonka paikkaansapitämättömyyden av-mammaraati tietää tosta vaan. Näitä ketjuja täällä piisaa viikottain.

Todellisuus on sitten kumminkin paljon monimutkaisempi.

Erityislapsissa on lapsia yhtä moneen junaan kuin ei-erityisissäkin. Osalla on laiskat evvk-vanhemmat, toisilla taas ei. Diagnooseja ei "hommata", vaan niitä antavat asiantuntijalääkärit usein viikojen tutkimuksien perusteella. Yleensä jo tutkimusvaiheet ovat niin monipolvisia ja perusteellisia, että vanhempia ja kasvatusta ruoditaan pilkunpaikkoja myöden. Joten ainakin minun tuntemillani erityislasten vanhemmilla on hyvinkin tarkka käsitys lastensa tuen tarpeesta ja he miettivät ja toteuttavat kasvatustaan keskivertoa paljon tarkemmin - koska on pakko!

Yleensä ongelmana on, että erityisen tuen saaminen on kunnissa vaikeaa. vaikka olisi diagnoosit ja lääkärin suositukset. Kunnat nimittäin joutuvat maksamaan erityisopetuksen itse, joten siitä säästetään mahdollisimman pitkälle, ja säästöistä kärsivät kaikki: erityisoppilaat, tavalliset oppilaat, opettajat, avustajat ja vanhemmat.

On todella ikävää, kun näistä keskusteltaessa demonisoidaan joku osapuoli. Ei ikään kuin enää nähdä sitä, että se "vastapuolikin" on ihminen, tässä tapauksessa viaton lapsi ja lapsestaan huolissaan olevat vanhemmat.

Itselläni on syrjäänvetäytyvä ja hiljainen asperger-lapsi. Olen kuullut/opettajat/avustajat ovat todistaneet, miten muut lapset tykkäävät mopata häntä: vähätellä, tyrkkiä ja repiä, kätkeä tavaroita, lällätellä. 

Tätä on jatkunut jo kohta kahdeksan vuotta. Asiaan on vaikea puuttua, koska valtaosa kiusaamisesta on psyykkistä, eikä sitä yleensä aikuiset näe. Poika itse ei suostu kertomaan mitään, koska kokee, että siitä seuraa ongelman paheneminen.

Olen joskus jopa hätäpäissäni ehdottanut, että tyrkkäisisi kusipäitä takaisin, jos he tyrkkivät ensin häntä - mutta sitäkään hän ei suostu tekemään. Ehkä hyväkin niin, koska en haluaisi lapselleni sitä tilannetta, että takaisintyrkkäys johtaisikin johonkin vakavampaan. Mutta siis väkivaltainen hän ei ole koskaan.

Lapsi ei tunge väkisin muiden porukoihin, päinvastoin tuo itsetunnon romuttamiskampanja on aikaansaanut sen, että hän ei halua olla missään tekemisissä muiden lasten kanssa kuin ihan pakollisen tuntityöskentelyn ajan. 

Ja vielä: asialla ovat olleet eniten juuri rinnakkaisluokkien ns. normaalit herrantertut. Poikani on erityisluokalla ollut aina, siellä meno voi olla villiä ajoittain, mutta samanlaista psyykkistä ja fyysistä kiusaamista ei ole.

Mutta hei, minäkin varmaan teidän normaaliherranterttujen äitien mielestä valehtelen, enkä kerro totuutta, joka teidän mielestänne on se, että minun lapseni on väkivaltainen häirikkö...

Suurin ongelma erityislasten koulunkäynnissä on se, että erilaisia pienluokkia ei ole. Vaihtoehtona on joko integrointi normaaliluokkaan tai pienluokka, jossa on koko vaikeuksien skaala hiljaisuutta ja vakautta kaipaavasta asperger-lapsesta uhmakkuushäiriöiseen alati äänessä olevaan adhd-lapseen.

Integrointi normaaliluokkaan on ihan kokeilemisen arvoinen asia, koska siitä voi olla lapselle hyötyä, mutta aina homma ei kerta kaikkiaan vaan toimi. Toimimiseen vaikuttaa lapsen itsensä lisäksi ennen kaikkea opettaja ja avustaja (tai avustajaresurssit) sekä luokan oppilaskokoonpano. Hämmästyttävän monella luokanopettajalla on täysin vaillinaiset tiedot lasten neurologisista häiriöistä ja niiden ilmenemisestä koulutyössä ja -ympäristössä, mistä johtuen lapsen häiriöön perustuvat täysin loogiset tapahtumaketjut nähdään vain ennalta-arvaamattomina purkauksina ja häiriökäyttäytymisenä, johon koulu ei mitenkään voi vaikuttaa.

Kouluissa pitäisi siis olla erilaisia pienluokkia erityylistä opetusta ja ympäristöä vaativille lapsille, jolloin mahdollisimman moni voisi keskittyä siihen, mihin koulu on tarkoitettukin, eli oppimiseen. Opettajien koulutukseen tulisi sisällyttää huomattavasti enemmän erityispedagogiikkaa ja avustajaresursseja ja avustajien koulutusta tulisi lisätä. Säästösyyt on huono tekosyy pienluokkien puutteelle, koska mikäli vaikeuksiin ei riittävän ajoissa löydetä toimivaa ratkaisua, tulee se maksamaan yhteiskunnalle lopulta huomattavasti enemmän (yleisin syy lastensuojelun sijoituksiin on koulunkäyntivaikeudet, lisäksi aikuisuuteen seuraavat syrjäytyminen, mt-ongelmat jne).

Vierailija kirjoitti:

Niin Helsingillä on erityisluokkia vain oppimisvaikeuksisille tai muutoin häiritseville lapsille ja näissä lapsilta vaadittavaa oppimistasoakin madallettu. Opettajan, rehtorin, psykologin, terapeutin jne. mukaan tällaisessa ympäristössä lapselta menisi vain tulevaisuus.

ap

Ei muuten pidä paikkaansa.

Laaja-alaisia erityisluokkia enemmistö, mutta niillä ON myös ihan muista kuin oppimisvaikeuksista kärsiviä. Esimerkiksi oma asperger-lapseni on opiskellut jo kahdeksan vuotta (tai siis nyt on 8. luokka menossa) yleisellä opetussuunnitelmalla erityisluokalla, ja tähtää lukioon. Osassa aineista on integroituna normaaliluokkaan, ensi vuoden syksystä kokonaan.

Mutta pienluokalla on ollut mahdollista myös sopeuttaa opetusta YLÖSPÄIN. Koska lapseni luki ja laski sujuvasti kouluun tullessaan, hän ekalla luokalla teki aineita ja luetun ymmärryksen tehtäviä, kun muut ekaluokkalaiset opettelivat lukemaan.

Suosittelen ottamaan yhteyttä oman koulupiirin erityisopetuksesta vastaavaan opettajaan ja juttelemaan vaihtoehdoista. Kannattaa myös ottaa rohkeasti yhteyttä lähimmän laaja-alaisen erityisluokan opettajaan ja käydä katsomassa tunnilla. Jokainen luokka on omanlaisensa, joten kannattaa vähän suorittaa "vakoilua": joissakin luokissa on enemmän oppimisvaikeuksista kärsiviä, toisissa kenties enemmän levottomia keskittymisongelmaisia, kolmansissa taas ehkä ihan sopivakin kombo sinun lapsellesi.

75, stadilainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos numero 29! Niin kun se lapsi ei tosiaan tee tahallaan asioita, vaan hänellä on kyllä ihan riittävän kova elämä vaikeuksiensa kanssa. Ja kuten sanottu itse jaksan ja pärjään lapseni kanssa erinomaisesti, ongelma on koulu, joka ei tunnu pärjäävän. Ja on todella raskasta pelätä lapsensa jokaista koulupäivää.

ap

Myös muilla luokkatovereilla voi olla raskas elämä ja omia vaikeuksia. Esimerkiksi ääniyliherkkyys eikä voi keskittyä kun lapsesi meluaa. Vanhemmat huolissaan kun lapsen kouluarvosanat tippuvat. Tosi tarina

Ääniyliherkälle peltorit kouluun? Omallani on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin Helsingillä on erityisluokkia vain oppimisvaikeuksisille tai muutoin häiritseville lapsille ja näissä lapsilta vaadittavaa oppimistasoakin madallettu. Opettajan, rehtorin, psykologin, terapeutin jne. mukaan tällaisessa ympäristössä lapselta menisi vain tulevaisuus.

ap

Ei muuten pidä paikkaansa.

Laaja-alaisia erityisluokkia enemmistö, mutta niillä ON myös ihan muista kuin oppimisvaikeuksista kärsiviä. Esimerkiksi oma asperger-lapseni on opiskellut jo kahdeksan vuotta (tai siis nyt on 8. luokka menossa) yleisellä opetussuunnitelmalla erityisluokalla, ja tähtää lukioon. Osassa aineista on integroituna normaaliluokkaan, ensi vuoden syksystä kokonaan.

Mutta pienluokalla on ollut mahdollista myös sopeuttaa opetusta YLÖSPÄIN. Koska lapseni luki ja laski sujuvasti kouluun tullessaan, hän ekalla luokalla teki aineita ja luetun ymmärryksen tehtäviä, kun muut ekaluokkalaiset opettelivat lukemaan.

Suosittelen ottamaan yhteyttä oman koulupiirin erityisopetuksesta vastaavaan opettajaan ja juttelemaan vaihtoehdoista. Kannattaa myös ottaa rohkeasti yhteyttä lähimmän laaja-alaisen erityisluokan opettajaan ja käydä katsomassa tunnilla. Jokainen luokka on omanlaisensa, joten kannattaa vähän suorittaa "vakoilua": joissakin luokissa on enemmän oppimisvaikeuksista kärsiviä, toisissa kenties enemmän levottomia keskittymisongelmaisia, kolmansissa taas ehkä ihan sopivakin kombo sinun lapsellesi.

75, stadilainen

Hyvä jos Helsingissä on näin. Omassa kotikunnassani on niin, että on käytöshäiriöisille ja sitten oppimisvaikeuksista kärsiville omat luokkansa, ja kumpikaan ei kyllä ole oikea paikka pelkästään keskittymishäiriöiselle lapselle, joka on osaava ja fiksu, mutta levoton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin Helsingillä on erityisluokkia vain oppimisvaikeuksisille tai muutoin häiritseville lapsille ja näissä lapsilta vaadittavaa oppimistasoakin madallettu. Opettajan, rehtorin, psykologin, terapeutin jne. mukaan tällaisessa ympäristössä lapselta menisi vain tulevaisuus.

ap

Ei muuten pidä paikkaansa.

Laaja-alaisia erityisluokkia enemmistö, mutta niillä ON myös ihan muista kuin oppimisvaikeuksista kärsiviä. Esimerkiksi oma asperger-lapseni on opiskellut jo kahdeksan vuotta (tai siis nyt on 8. luokka menossa) yleisellä opetussuunnitelmalla erityisluokalla, ja tähtää lukioon. Osassa aineista on integroituna normaaliluokkaan, ensi vuoden syksystä kokonaan.

Mutta pienluokalla on ollut mahdollista myös sopeuttaa opetusta YLÖSPÄIN. Koska lapseni luki ja laski sujuvasti kouluun tullessaan, hän ekalla luokalla teki aineita ja luetun ymmärryksen tehtäviä, kun muut ekaluokkalaiset opettelivat lukemaan.

Suosittelen ottamaan yhteyttä oman koulupiirin erityisopetuksesta vastaavaan opettajaan ja juttelemaan vaihtoehdoista. Kannattaa myös ottaa rohkeasti yhteyttä lähimmän laaja-alaisen erityisluokan opettajaan ja käydä katsomassa tunnilla. Jokainen luokka on omanlaisensa, joten kannattaa vähän suorittaa "vakoilua": joissakin luokissa on enemmän oppimisvaikeuksista kärsiviä, toisissa kenties enemmän levottomia keskittymisongelmaisia, kolmansissa taas ehkä ihan sopivakin kombo sinun lapsellesi.

75, stadilainen

Hyvä jos Helsingissä on näin. Omassa kotikunnassani on niin, että on käytöshäiriöisille ja sitten oppimisvaikeuksista kärsiville omat luokkansa, ja kumpikaan ei kyllä ole oikea paikka pelkästään keskittymishäiriöiselle lapselle, joka on osaava ja fiksu, mutta levoton.

Ei varmaan olekaan. Ap puhui kumminkin Helsingistä, joten vastasin siihen.

75

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko siis itse luokassa ja todistat että tapahtumien kulku tuo?

Tiedätkö, ihan hirveän usein se on just noin, vaikka kotona ne tavislapset kertookin aina vaan sen kohdan, missä se erityislapsi riehuu.

Mä olen yrittänyt opettaa omat lapseni katsomaan asioita vähän muiltakin kuin vain siltä omalta kantilta, ja kummasti  ne tarinat on  alkaneet näyttää vähän  erilaisilta. Kun tiedetään kuka ja miten provosoituu, häntä on tosi helppo härnätä pienilläkin jutuilla yli reunan. Ja porukalla. Ja sitten olla niin viattomina.

Omien lasteni luokalla on siis ollut aina myös pari erityislasta. Olen äärimmäisen ylpeä siitä, että oma lapseni on parhaansa mukaan asettunut  e-lapsen puolelle, ja pyytänyt muita jättämään tämän rauhaan, kun porukka meinaa taas lähteä laulamaan jotain typeriä " Eeli erityisluokalle"- laulujaan.

Tässä olisi jokaisella vanhemmalla syytä katsoa peiliin. Ihan hirveän moni kannustaa lapsiaan loppupeleissä kiusaamaan ja syrjimään e-lapsia, usein ihan ajattelemattomuuttaankin. Niin tein itsekin ennen kuin aloin oikeasti älytä mikä on järkevää ja mikä ei.

Minulla on opekoulutus ja ihan jo siellä harjoittelukouluissa kyllä näin, mikä se kuvio on. Kertaakaan en nähnyt tilannetta jossa viaton ja hento adhd-poika on aiheettoman hyökkäyksen kohteena, vaan yleensä sitä ns kiusaamista edelsi ainakin puoli tuntia täysaikaista opetuksen ja muiden häirintää. Ravataan, paiskotana, heitellään, huudellaan, tökitään, hörötelläänm ravataan vessassa, kaadetaan tuolia, maataan lattialla, kahlihdutaan patteriin, mölistään... sitten jollakulla palaa hermo ja uhriutuminen alkaa.

Tässä oikein esimerkkitapaus, jossa opettajankin mielestä on oikein, että neurologisesti poikkeavaa lasta kiusataan. Ei ole todellakaan mitenkään harvinaista. Miten se voikin olla niin vaikeaa tajuta, että ADHD on yhtä vähän valittu mutta yhtä lailla oikeasti oireileva poikkeavuus kuin vaikka näkövamma? Olisiko näkövammaista  ok muiden haukkua, jos ei "suostu" näkemään?

Se lapsi ei ole valinnut erityisyyttään. Hän ei valitse olla sellainen kuin on. Hän ei päätä missä luokassa hän opiskelee. Ihan hirveää, että opettajilla on edelleen tällainen asenne erityislapsia kohtaan. Ei auta yhtään ketään.

Mitä sille oppilaalle merkitsee, onko häiriökäyttäytyminen neurologista perua tai kasvatuksen tuotosta? 

Ihan sama lopputulos, opetusta ei voi seurata ja joutuu olemaan varuillaan tilanteiden suhteen. 

Ihme kunniakansalaisten ryhmä näistä "erityislapsistakin" on tullut. Kaikkea pitää sietää erityisyyden nimissä. 

Miksei samaa kohtelua ole lapselle, joka on todella vaikeista olosuhteista ja siksi oireilee?

Miten niin ei ole? Eikö me nykyään jo ainakin kovasti yritetä mennä siihen suuntaan, että ymmärrettäisiin että lapsi ei ole itse valinnut sairauksiaan, ympäristöään, kasvatustaan. Että rankaiseminen ei auta, vaan pitää etsiä keinoja ratkoa lapsen ongelmia, olipa ne mitä perua vaan.

Siinä on kyllä tosin vissi ero onko lapsen ongelmat peräisin kasvatuksesta vai neurologisista ominaisuuksista, ratkaisukeinot kun on varsin erilaiset. Ensimmäisten kanssa voidaan päätyä ihan normaaleiksi, jälkimmäisten kanssa pitää aina ottaa huomioon se poikkeavuus ja toimia sen mukaan.