Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsen äiti ei enää jaksa!
20.03.2017 |
Miten voi Helsingin kokoisessa kaupungissa ole näin surkeaa erityislapsen avun saanti kouluun??? Lapsellani on monta neurologista sairautta ja tarvitsee niiden vuoksi kovasti apua esim. sosiaalisessa kanssakäymisessä. Helsingissä ei opetusviraston mukaan ole kuulemma yhtään lapselleni sopivaa erityisluokkaa, joten lapsi on aina vaan normiluokalla koulussa henkilökohtaisen avustajan kanssa. Ja avustaja ei yhtään estä tilanteita. Lastani haukutaan koko ajan vammaiseksi ja idiootiksi sun muuksi ja kun lapsi menettää tämän jälkeen hermonsa ja käy kiusaajien kimppuun, koulu poistaa hänet koulusta ja tekee lastensuojeluilmoituksia. Ongelmia ei ole missään muualla kuin koulussa. En enää tiedä miten voin itse käydä töissä, kun koko ajan on pelättävä mitä koulu taas tekee.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis itse luokassa ja todistat että tapahtumien kulku tuo?
Tiedätkö, ihan hirveän usein se on just noin, vaikka kotona ne tavislapset kertookin aina vaan sen kohdan, missä se erityislapsi riehuu.
Mä olen yrittänyt opettaa omat lapseni katsomaan asioita vähän muiltakin kuin vain siltä omalta kantilta, ja kummasti ne tarinat on alkaneet näyttää vähän erilaisilta. Kun tiedetään kuka ja miten provosoituu, häntä on tosi helppo härnätä pienilläkin jutuilla yli reunan. Ja porukalla. Ja sitten olla niin viattomina.
Omien lasteni luokalla on siis ollut aina myös pari erityislasta. Olen äärimmäisen ylpeä siitä, että oma lapseni on parhaansa mukaan asettunut e-lapsen puolelle, ja pyytänyt muita jättämään tämän rauhaan, kun porukka meinaa taas lähteä laulamaan jotain typeriä " Eeli erityisluokalle"- laulujaan.
Tässä olisi jokaisella vanhemmalla syytä katsoa peiliin. Ihan hirveän moni kannustaa lapsiaan loppupeleissä kiusaamaan ja syrjimään e-lapsia, usein ihan ajattelemattomuuttaankin. Niin tein itsekin ennen kuin aloin oikeasti älytä mikä on järkevää ja mikä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäpä kotiopetus? Pystyttekö palkkaamaan kotiin opettajan tai pystytkö itse opettamaan? Vaikea kuvitella että lapsen oppiminen mitenkään edistyisi tuollaisessa ympäristössä, tai miten se edesauttaisi sosiaalistumista. Jospa otat/-te AU-pairin kotiin joka vastaisi lapsen hoidosta työpäivän aikana ja kotiopetuksesta vastaatte sitten itse.
Suomessa on oma yhdistyskin kotioppijoille. Moni on valinnut kotiopetuksen lapsen ongelmien ja toisaalta koulun riittämättömien resurssien vuoksi.
Ei varmaan sinällään auta sosiaalistumista, mutta erityislapsen kohdalla kotiopetus ei ole vaihtoehto. Kun tavoitteena on ilmeisesti, että lapsesta tulisi tässä yhteiskunnassa jollain tapaa pärjäävä aikuinen. Eri asia sitten ihan koko ikänsä autettavat vammaiset. Nimenomaan nyt Helsingin kaupungin tulisi järjestää erityislapsille paikka, jossa opetella sosiaalisuutta ja saada oppivelvollisuus suoritettua. Säästämällä tässä, ovat kulut moninkertaiset myöhemmin.
-ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis itse luokassa ja todistat että tapahtumien kulku tuo?
Tiedätkö, ihan hirveän usein se on just noin, vaikka kotona ne tavislapset kertookin aina vaan sen kohdan, missä se erityislapsi riehuu.
Mä olen yrittänyt opettaa omat lapseni katsomaan asioita vähän muiltakin kuin vain siltä omalta kantilta, ja kummasti ne tarinat on alkaneet näyttää vähän erilaisilta. Kun tiedetään kuka ja miten provosoituu, häntä on tosi helppo härnätä pienilläkin jutuilla yli reunan. Ja porukalla. Ja sitten olla niin viattomina.
Omien lasteni luokalla on siis ollut aina myös pari erityislasta. Olen äärimmäisen ylpeä siitä, että oma lapseni on parhaansa mukaan asettunut e-lapsen puolelle, ja pyytänyt muita jättämään tämän rauhaan, kun porukka meinaa taas lähteä laulamaan jotain typeriä " Eeli erityisluokalle"- laulujaan.
Tässä olisi jokaisella vanhemmalla syytä katsoa peiliin. Ihan hirveän moni kannustaa lapsiaan loppupeleissä kiusaamaan ja syrjimään e-lapsia, usein ihan ajattelemattomuuttaankin. Niin tein itsekin ennen kuin aloin oikeasti älytä mikä on järkevää ja mikä ei.
Minulla on opekoulutus ja ihan jo siellä harjoittelukouluissa kyllä näin, mikä se kuvio on. Kertaakaan en nähnyt tilannetta jossa viaton ja hento adhd-poika on aiheettoman hyökkäyksen kohteena, vaan yleensä sitä ns kiusaamista edelsi ainakin puoli tuntia täysaikaista opetuksen ja muiden häirintää. Ravataan, paiskotana, heitellään, huudellaan, tökitään, hörötelläänm ravataan vessassa, kaadetaan tuolia, maataan lattialla, kahlihdutaan patteriin, mölistään... sitten jollakulla palaa hermo ja uhriutuminen alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä vammaiseksi tai idiootiksi haukkuvia ei poisteta luokasta?
Koska kiusaajia ei missään nimessä saa syyllistää tai herra paratkoon leimata kiusaajiksi,
Tismalleen noin numero 22! Tästä on meilläkin mm. terapeutin todisteet!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis itse luokassa ja todistat että tapahtumien kulku tuo?
Tiedätkö, ihan hirveän usein se on just noin, vaikka kotona ne tavislapset kertookin aina vaan sen kohdan, missä se erityislapsi riehuu.
Mä olen yrittänyt opettaa omat lapseni katsomaan asioita vähän muiltakin kuin vain siltä omalta kantilta, ja kummasti ne tarinat on alkaneet näyttää vähän erilaisilta. Kun tiedetään kuka ja miten provosoituu, häntä on tosi helppo härnätä pienilläkin jutuilla yli reunan. Ja porukalla. Ja sitten olla niin viattomina.
Omien lasteni luokalla on siis ollut aina myös pari erityislasta. Olen äärimmäisen ylpeä siitä, että oma lapseni on parhaansa mukaan asettunut e-lapsen puolelle, ja pyytänyt muita jättämään tämän rauhaan, kun porukka meinaa taas lähteä laulamaan jotain typeriä " Eeli erityisluokalle"- laulujaan.
Tässä olisi jokaisella vanhemmalla syytä katsoa peiliin. Ihan hirveän moni kannustaa lapsiaan loppupeleissä kiusaamaan ja syrjimään e-lapsia, usein ihan ajattelemattomuuttaankin. Niin tein itsekin ennen kuin aloin oikeasti älytä mikä on järkevää ja mikä ei.
Haluan vielä lisätä, että omat lapset voi oikeasti opettaa ymmärtämään muita. Monet erityislapset reagoivat voimakkaasti sellaisiin asioihin, joihin tavislapset eivät. Eli usein se "kiusaaminen" lähtee siitä, että tavis ei ymmärrä e-lapsen reaktioita, ei välttämättä ymmärrä sitä koskaan, koska kavereiden kanssa samanlainen läpänheitto toimii.
Kaikista tylsintä näissä on nämä vastakkainasettelut. Kaikille olisi parempi, jos taviksille opetettaisiin keinoja jeesata e-lasta pysymään porukoissa. Mutta tuntuu, että ihmiset ei millään ymmärrä, että kaikkein raskain se e-lapsi on omalle itselleen. Ei siitä enää enempää tarvitse rankaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis itse luokassa ja todistat että tapahtumien kulku tuo?
Tiedätkö, ihan hirveän usein se on just noin, vaikka kotona ne tavislapset kertookin aina vaan sen kohdan, missä se erityislapsi riehuu.
Mä olen yrittänyt opettaa omat lapseni katsomaan asioita vähän muiltakin kuin vain siltä omalta kantilta, ja kummasti ne tarinat on alkaneet näyttää vähän erilaisilta. Kun tiedetään kuka ja miten provosoituu, häntä on tosi helppo härnätä pienilläkin jutuilla yli reunan. Ja porukalla. Ja sitten olla niin viattomina.
Omien lasteni luokalla on siis ollut aina myös pari erityislasta. Olen äärimmäisen ylpeä siitä, että oma lapseni on parhaansa mukaan asettunut e-lapsen puolelle, ja pyytänyt muita jättämään tämän rauhaan, kun porukka meinaa taas lähteä laulamaan jotain typeriä " Eeli erityisluokalle"- laulujaan.
Tässä olisi jokaisella vanhemmalla syytä katsoa peiliin. Ihan hirveän moni kannustaa lapsiaan loppupeleissä kiusaamaan ja syrjimään e-lapsia, usein ihan ajattelemattomuuttaankin. Niin tein itsekin ennen kuin aloin oikeasti älytä mikä on järkevää ja mikä ei.
Minulla on opekoulutus ja ihan jo siellä harjoittelukouluissa kyllä näin, mikä se kuvio on. Kertaakaan en nähnyt tilannetta jossa viaton ja hento adhd-poika on aiheettoman hyökkäyksen kohteena, vaan yleensä sitä ns kiusaamista edelsi ainakin puoli tuntia täysaikaista opetuksen ja muiden häirintää. Ravataan, paiskotana, heitellään, huudellaan, tökitään, hörötelläänm ravataan vessassa, kaadetaan tuolia, maataan lattialla, kahlihdutaan patteriin, mölistään... sitten jollakulla palaa hermo ja uhriutuminen alkaa.
Voisitko oikeasti yrittää ymmärtää ilmiötä hieman syvällisemmin? Kun tiedetään, että näillä lapsilla on ylivilkkautta, impulsiivisuutta ja vaikeuksia kontrolloida itseään, tarvitsisivat he paljon tukea ja apua kasvaakseen tasapainoisiksi aikuisiksi. Aikuisenahan oireet yleensä lievittyvät. Ei se ole noilta lapsiltakaan ihan valittavissa olevaa, tietoista käytöstä, jonka voi vaan lopettaa "naps". Jokainen varmasti haluaisi ja toivoisi pystyvänsä hyvään koulunkäyntiin. Toivottavasti et opeta peruskoulussa, jos tietämyksesi taso ja kykysi reflektoida omia tunnetilojasi on tuollainen.
- ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis itse luokassa ja todistat että tapahtumien kulku tuo?
Tiedätkö, ihan hirveän usein se on just noin, vaikka kotona ne tavislapset kertookin aina vaan sen kohdan, missä se erityislapsi riehuu.
Mä olen yrittänyt opettaa omat lapseni katsomaan asioita vähän muiltakin kuin vain siltä omalta kantilta, ja kummasti ne tarinat on alkaneet näyttää vähän erilaisilta. Kun tiedetään kuka ja miten provosoituu, häntä on tosi helppo härnätä pienilläkin jutuilla yli reunan. Ja porukalla. Ja sitten olla niin viattomina.
Omien lasteni luokalla on siis ollut aina myös pari erityislasta. Olen äärimmäisen ylpeä siitä, että oma lapseni on parhaansa mukaan asettunut e-lapsen puolelle, ja pyytänyt muita jättämään tämän rauhaan, kun porukka meinaa taas lähteä laulamaan jotain typeriä " Eeli erityisluokalle"- laulujaan.
Tässä olisi jokaisella vanhemmalla syytä katsoa peiliin. Ihan hirveän moni kannustaa lapsiaan loppupeleissä kiusaamaan ja syrjimään e-lapsia, usein ihan ajattelemattomuuttaankin. Niin tein itsekin ennen kuin aloin oikeasti älytä mikä on järkevää ja mikä ei.
Minulla on opekoulutus ja ihan jo siellä harjoittelukouluissa kyllä näin, mikä se kuvio on. Kertaakaan en nähnyt tilannetta jossa viaton ja hento adhd-poika on aiheettoman hyökkäyksen kohteena, vaan yleensä sitä ns kiusaamista edelsi ainakin puoli tuntia täysaikaista opetuksen ja muiden häirintää. Ravataan, paiskotana, heitellään, huudellaan, tökitään, hörötelläänm ravataan vessassa, kaadetaan tuolia, maataan lattialla, kahlihdutaan patteriin, mölistään... sitten jollakulla palaa hermo ja uhriutuminen alkaa.
Tässä oikein esimerkkitapaus, jossa opettajankin mielestä on oikein, että neurologisesti poikkeavaa lasta kiusataan. Ei ole todellakaan mitenkään harvinaista. Miten se voikin olla niin vaikeaa tajuta, että ADHD on yhtä vähän valittu mutta yhtä lailla oikeasti oireileva poikkeavuus kuin vaikka näkövamma? Olisiko näkövammaista ok muiden haukkua, jos ei "suostu" näkemään?
Se lapsi ei ole valinnut erityisyyttään. Hän ei valitse olla sellainen kuin on. Hän ei päätä missä luokassa hän opiskelee. Ihan hirveää, että opettajilla on edelleen tällainen asenne erityislapsia kohtaan. Ei auta yhtään ketään.
Kiitos numero 29! Niin kun se lapsi ei tosiaan tee tahallaan asioita, vaan hänellä on kyllä ihan riittävän kova elämä vaikeuksiensa kanssa. Ja kuten sanottu itse jaksan ja pärjään lapseni kanssa erinomaisesti, ongelma on koulu, joka ei tunnu pärjäävän. Ja on todella raskasta pelätä lapsensa jokaista koulupäivää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis itse luokassa ja todistat että tapahtumien kulku tuo?
Tiedätkö, ihan hirveän usein se on just noin, vaikka kotona ne tavislapset kertookin aina vaan sen kohdan, missä se erityislapsi riehuu.
Mä olen yrittänyt opettaa omat lapseni katsomaan asioita vähän muiltakin kuin vain siltä omalta kantilta, ja kummasti ne tarinat on alkaneet näyttää vähän erilaisilta. Kun tiedetään kuka ja miten provosoituu, häntä on tosi helppo härnätä pienilläkin jutuilla yli reunan. Ja porukalla. Ja sitten olla niin viattomina.
Omien lasteni luokalla on siis ollut aina myös pari erityislasta. Olen äärimmäisen ylpeä siitä, että oma lapseni on parhaansa mukaan asettunut e-lapsen puolelle, ja pyytänyt muita jättämään tämän rauhaan, kun porukka meinaa taas lähteä laulamaan jotain typeriä " Eeli erityisluokalle"- laulujaan.
Tässä olisi jokaisella vanhemmalla syytä katsoa peiliin. Ihan hirveän moni kannustaa lapsiaan loppupeleissä kiusaamaan ja syrjimään e-lapsia, usein ihan ajattelemattomuuttaankin. Niin tein itsekin ennen kuin aloin oikeasti älytä mikä on järkevää ja mikä ei.
Minulla on opekoulutus ja ihan jo siellä harjoittelukouluissa kyllä näin, mikä se kuvio on. Kertaakaan en nähnyt tilannetta jossa viaton ja hento adhd-poika on aiheettoman hyökkäyksen kohteena, vaan yleensä sitä ns kiusaamista edelsi ainakin puoli tuntia täysaikaista opetuksen ja muiden häirintää. Ravataan, paiskotana, heitellään, huudellaan, tökitään, hörötelläänm ravataan vessassa, kaadetaan tuolia, maataan lattialla, kahlihdutaan patteriin, mölistään... sitten jollakulla palaa hermo ja uhriutuminen alkaa.
Tässä oikein esimerkkitapaus, jossa opettajankin mielestä on oikein, että neurologisesti poikkeavaa lasta kiusataan. Ei ole todellakaan mitenkään harvinaista. Miten se voikin olla niin vaikeaa tajuta, että ADHD on yhtä vähän valittu mutta yhtä lailla oikeasti oireileva poikkeavuus kuin vaikka näkövamma? Olisiko näkövammaista ok muiden haukkua, jos ei "suostu" näkemään?
Se lapsi ei ole valinnut erityisyyttään. Hän ei valitse olla sellainen kuin on. Hän ei päätä missä luokassa hän opiskelee. Ihan hirveää, että opettajilla on edelleen tällainen asenne erityislapsia kohtaan. Ei auta yhtään ketään.
Mikä asenne? Kerroin vain ihan havainnoijan havainnot useasta koulusta, miten se ap:n mainitsema ns kiusaamistilanne syntyy.
Se ei synny siksi, että viaton pulmunen vain joutuu uhriksi, vaan siksi että niiltä muilta viedään oikeudet.
Integraatio ei toimi.
Jotain hämärää aloittajan tekstissä. Todella syyttävä muita kohtaan eikä teissä ole mitään vikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sun nyt on vaan jaksettava. Lapsesi ei varmasti ole pyytänyt syntyä tähän maailmaan, joten sinä kannat vastuun vaikka se raskasta voi ollakin. Jos sinä et jaksa, niin kuka sitten jaksaa?
No voi hyvää päivää. Tämmöiset kommentit varmasti auttavat erityislapsen vanhempia jaksamaan. Tziisus sentään.
Ap, olet onneksi saanut muutamia hyviä neuvoja tässä ketjussa. Jos vaan pystyt vaikka ottamaan pari lomapäivää ja jalkautumaan koululle katsomaan mitä siellä tapahtuu, niin se olisi varmaan hyvä pohja jatkotoimille. Koulua kannattaa myös painostaa järjestämään kiusaajien ja kiusatun vanhempien välinen palaveri: koulut eivät yleensä halua sellaista palaveria järjestää, joten jos jaksaa painostaa tässä, niin hyvässä lykyssä siellä ryhdytään oikeasti selvittelemään kiusaamistilanteita ja saadaan ne loppumaan kouluajalla. Toinen keino on joko luokan vanhempaintoimikunnan, lapsen tai googlen avulla selvittää kiusaajien vanhempien yhteystiedot ja ottaa heihin suoraan yhteyttä. Usein kiusaaminen loppuu tätä kautta.
Kun kyseessä on erityislapsi, niin tosi tärkeää ovat tietysti palaverit lapsen hoitavan tahon ja koulun välillä. Mutta jos opettaja on huono eikä ymmärrä, niin ei sekään auta.
Niin lapsella on sairaudet, joihin hän on saanut hoitoa, terapiaa ja lääkitystä ihan pienestä pitäen. Lapsen syykö se on, että hän sattuu olemaan erityislapsi sairauksineen? Kyllä hänelläkin pitäisi olla oikeus käydä koulua ilman kiusaamista ja ärsyttämistä, hänellä on varmasti riitttävän raskas elämä jo muutoin. :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis itse luokassa ja todistat että tapahtumien kulku tuo?
Tiedätkö, ihan hirveän usein se on just noin, vaikka kotona ne tavislapset kertookin aina vaan sen kohdan, missä se erityislapsi riehuu.
Mä olen yrittänyt opettaa omat lapseni katsomaan asioita vähän muiltakin kuin vain siltä omalta kantilta, ja kummasti ne tarinat on alkaneet näyttää vähän erilaisilta. Kun tiedetään kuka ja miten provosoituu, häntä on tosi helppo härnätä pienilläkin jutuilla yli reunan. Ja porukalla. Ja sitten olla niin viattomina.
Omien lasteni luokalla on siis ollut aina myös pari erityislasta. Olen äärimmäisen ylpeä siitä, että oma lapseni on parhaansa mukaan asettunut e-lapsen puolelle, ja pyytänyt muita jättämään tämän rauhaan, kun porukka meinaa taas lähteä laulamaan jotain typeriä " Eeli erityisluokalle"- laulujaan.
Tässä olisi jokaisella vanhemmalla syytä katsoa peiliin. Ihan hirveän moni kannustaa lapsiaan loppupeleissä kiusaamaan ja syrjimään e-lapsia, usein ihan ajattelemattomuuttaankin. Niin tein itsekin ennen kuin aloin oikeasti älytä mikä on järkevää ja mikä ei.
Minulla on opekoulutus ja ihan jo siellä harjoittelukouluissa kyllä näin, mikä se kuvio on. Kertaakaan en nähnyt tilannetta jossa viaton ja hento adhd-poika on aiheettoman hyökkäyksen kohteena, vaan yleensä sitä ns kiusaamista edelsi ainakin puoli tuntia täysaikaista opetuksen ja muiden häirintää. Ravataan, paiskotana, heitellään, huudellaan, tökitään, hörötelläänm ravataan vessassa, kaadetaan tuolia, maataan lattialla, kahlihdutaan patteriin, mölistään... sitten jollakulla palaa hermo ja uhriutuminen alkaa.
Tässä oikein esimerkkitapaus, jossa opettajankin mielestä on oikein, että neurologisesti poikkeavaa lasta kiusataan. Ei ole todellakaan mitenkään harvinaista. Miten se voikin olla niin vaikeaa tajuta, että ADHD on yhtä vähän valittu mutta yhtä lailla oikeasti oireileva poikkeavuus kuin vaikka näkövamma? Olisiko näkövammaista ok muiden haukkua, jos ei "suostu" näkemään?
Se lapsi ei ole valinnut erityisyyttään. Hän ei valitse olla sellainen kuin on. Hän ei päätä missä luokassa hän opiskelee. Ihan hirveää, että opettajilla on edelleen tällainen asenne erityislapsia kohtaan. Ei auta yhtään ketään.
Mikä asenne? Kerroin vain ihan havainnoijan havainnot useasta koulusta, miten se ap:n mainitsema ns kiusaamistilanne syntyy.
Se ei synny siksi, että viaton pulmunen vain joutuu uhriksi, vaan siksi että niiltä muilta viedään oikeudet.
Integraatio ei toimi.
Edelleenkin: Se ADHD-lapsi on ihan yhtä viaton kuin ne kaikki muutkin. Hänen neurologinen poikkeavuutensa tulee näkyviin tuossa käytöksessään, näkövammaisen siinä ettei näe vaikka lukea taululta. Kumpikaan ei ole toista viattomampi.
Mikä tässä on niin vaikeaa tajuta? Ja ihan samalla tavalla kuin on turha odottaa, että näkövammainen yht´äkkiä alkaisi nähdä kuten muut kurilla, komentamisella ja antamalla muiden kiusata, ihan yhtä turhaa on odottaa ADHD-lapsen muuttuvan normaaliksi.
Mutta kun niitä keinoja auttaa tuollaista lasta on. Yleensä se on eniten opettajasta kiinni ymmärtääkö niihin tarttua, vai uhriutuuko ja kiukutteleeko ja leimaako lapsen mahdottomaksi.
Kuten joku toinen jo sanoi, toivottavasti et ole perusopetuksessa tuolla meiningillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis itse luokassa ja todistat että tapahtumien kulku tuo?
Tiedätkö, ihan hirveän usein se on just noin, vaikka kotona ne tavislapset kertookin aina vaan sen kohdan, missä se erityislapsi riehuu.
Mä olen yrittänyt opettaa omat lapseni katsomaan asioita vähän muiltakin kuin vain siltä omalta kantilta, ja kummasti ne tarinat on alkaneet näyttää vähän erilaisilta. Kun tiedetään kuka ja miten provosoituu, häntä on tosi helppo härnätä pienilläkin jutuilla yli reunan. Ja porukalla. Ja sitten olla niin viattomina.
Omien lasteni luokalla on siis ollut aina myös pari erityislasta. Olen äärimmäisen ylpeä siitä, että oma lapseni on parhaansa mukaan asettunut e-lapsen puolelle, ja pyytänyt muita jättämään tämän rauhaan, kun porukka meinaa taas lähteä laulamaan jotain typeriä " Eeli erityisluokalle"- laulujaan.
Tässä olisi jokaisella vanhemmalla syytä katsoa peiliin. Ihan hirveän moni kannustaa lapsiaan loppupeleissä kiusaamaan ja syrjimään e-lapsia, usein ihan ajattelemattomuuttaankin. Niin tein itsekin ennen kuin aloin oikeasti älytä mikä on järkevää ja mikä ei.
Minulla on opekoulutus ja ihan jo siellä harjoittelukouluissa kyllä näin, mikä se kuvio on. Kertaakaan en nähnyt tilannetta jossa viaton ja hento adhd-poika on aiheettoman hyökkäyksen kohteena, vaan yleensä sitä ns kiusaamista edelsi ainakin puoli tuntia täysaikaista opetuksen ja muiden häirintää. Ravataan, paiskotana, heitellään, huudellaan, tökitään, hörötelläänm ravataan vessassa, kaadetaan tuolia, maataan lattialla, kahlihdutaan patteriin, mölistään... sitten jollakulla palaa hermo ja uhriutuminen alkaa.
Tässä oikein esimerkkitapaus, jossa opettajankin mielestä on oikein, että neurologisesti poikkeavaa lasta kiusataan. Ei ole todellakaan mitenkään harvinaista. Miten se voikin olla niin vaikeaa tajuta, että ADHD on yhtä vähän valittu mutta yhtä lailla oikeasti oireileva poikkeavuus kuin vaikka näkövamma? Olisiko näkövammaista ok muiden haukkua, jos ei "suostu" näkemään?
Se lapsi ei ole valinnut erityisyyttään. Hän ei valitse olla sellainen kuin on. Hän ei päätä missä luokassa hän opiskelee. Ihan hirveää, että opettajilla on edelleen tällainen asenne erityislapsia kohtaan. Ei auta yhtään ketään.
Mikä asenne? Kerroin vain ihan havainnoijan havainnot useasta koulusta, miten se ap:n mainitsema ns kiusaamistilanne syntyy.
Se ei synny siksi, että viaton pulmunen vain joutuu uhriksi, vaan siksi että niiltä muilta viedään oikeudet.
Integraatio ei toimi.
Edelleenkin: Se ADHD-lapsi on ihan yhtä viaton kuin ne kaikki muutkin. Hänen neurologinen poikkeavuutensa tulee näkyviin tuossa käytöksessään, näkövammaisen siinä ettei näe vaikka lukea taululta. Kumpikaan ei ole toista viattomampi.
Mikä tässä on niin vaikeaa tajuta? Ja ihan samalla tavalla kuin on turha odottaa, että näkövammainen yht´äkkiä alkaisi nähdä kuten muut kurilla, komentamisella ja antamalla muiden kiusata, ihan yhtä turhaa on odottaa ADHD-lapsen muuttuvan normaaliksi.
Mutta kun niitä keinoja auttaa tuollaista lasta on. Yleensä se on eniten opettajasta kiinni ymmärtääkö niihin tarttua, vai uhriutuuko ja kiukutteleeko ja leimaako lapsen mahdottomaksi.
Kuten joku toinen jo sanoi, toivottavasti et ole perusopetuksessa tuolla meiningillä.
Niin. Mutta kai tajuat ettei tuo silti ole oikein niitä 24 muuta lasta kohtaan. Se että heidän ns koulunkäyntinsä on tuota.
Ja se ope ei voi keskittyä vain siihen ns erityislpaseen. Ja kyllä tarkoituksella on tuo ns koska mitenkään ei ole mahdollista että adhd on niin yleistä kuin mitä noita diagnooseja nykään lätkitään.
En usko ap:n kertomukseen pätkääkään.
No minä taas en voi ymmärtää miten avustaja ei pysty estämään kiusaamista eikä yhteenottoja.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis itse luokassa ja todistat että tapahtumien kulku tuo?
Tiedätkö, ihan hirveän usein se on just noin, vaikka kotona ne tavislapset kertookin aina vaan sen kohdan, missä se erityislapsi riehuu.
Mä olen yrittänyt opettaa omat lapseni katsomaan asioita vähän muiltakin kuin vain siltä omalta kantilta, ja kummasti ne tarinat on alkaneet näyttää vähän erilaisilta. Kun tiedetään kuka ja miten provosoituu, häntä on tosi helppo härnätä pienilläkin jutuilla yli reunan. Ja porukalla. Ja sitten olla niin viattomina.
Omien lasteni luokalla on siis ollut aina myös pari erityislasta. Olen äärimmäisen ylpeä siitä, että oma lapseni on parhaansa mukaan asettunut e-lapsen puolelle, ja pyytänyt muita jättämään tämän rauhaan, kun porukka meinaa taas lähteä laulamaan jotain typeriä " Eeli erityisluokalle"- laulujaan.
Tässä olisi jokaisella vanhemmalla syytä katsoa peiliin. Ihan hirveän moni kannustaa lapsiaan loppupeleissä kiusaamaan ja syrjimään e-lapsia, usein ihan ajattelemattomuuttaankin. Niin tein itsekin ennen kuin aloin oikeasti älytä mikä on järkevää ja mikä ei.
Minulla on opekoulutus ja ihan jo siellä harjoittelukouluissa kyllä näin, mikä se kuvio on. Kertaakaan en nähnyt tilannetta jossa viaton ja hento adhd-poika on aiheettoman hyökkäyksen kohteena, vaan yleensä sitä ns kiusaamista edelsi ainakin puoli tuntia täysaikaista opetuksen ja muiden häirintää. Ravataan, paiskotana, heitellään, huudellaan, tökitään, hörötelläänm ravataan vessassa, kaadetaan tuolia, maataan lattialla, kahlihdutaan patteriin, mölistään... sitten jollakulla palaa hermo ja uhriutuminen alkaa.
Tässä oikein esimerkkitapaus, jossa opettajankin mielestä on oikein, että neurologisesti poikkeavaa lasta kiusataan. Ei ole todellakaan mitenkään harvinaista. Miten se voikin olla niin vaikeaa tajuta, että ADHD on yhtä vähän valittu mutta yhtä lailla oikeasti oireileva poikkeavuus kuin vaikka näkövamma? Olisiko näkövammaista ok muiden haukkua, jos ei "suostu" näkemään?
Se lapsi ei ole valinnut erityisyyttään. Hän ei valitse olla sellainen kuin on. Hän ei päätä missä luokassa hän opiskelee. Ihan hirveää, että opettajilla on edelleen tällainen asenne erityislapsia kohtaan. Ei auta yhtään ketään.
Mitä sille oppilaalle merkitsee, onko häiriökäyttäytyminen neurologista perua tai kasvatuksen tuotosta?
Ihan sama lopputulos, opetusta ei voi seurata ja joutuu olemaan varuillaan tilanteiden suhteen.
Ihme kunniakansalaisten ryhmä näistä "erityislapsistakin" on tullut. Kaikkea pitää sietää erityisyyden nimissä.
Miksei samaa kohtelua ole lapselle, joka on todella vaikeista olosuhteista ja siksi oireilee?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki sympatiat aappeelle, noin toisen erityislapsen äitinä.
Oikeasti lapsesi kannalta on kuitnekin hyvä, että hän sa aolla normaaliluokalla. Se antaa PALJON paremmat mahdollisuudet tulevaisuudessa, myös sosiaalisesti. Erityisluokilla luvataan yhdenksän hyvää ja kahdeksan kaunista, mutta oikeasti meno siellä on vielä pahempaa, kiusaamista on enemmän ja se on rajumpaa ja oppimisen taso mitätöntä. ne ovat varastoja, joissa lapsia säilötään, kunnes koulun "vastuu" on ohi. Laita lapsesi sinne, etkä enää edes pysty seuraamaan, mitä tapahtuu.
Sen sijaan sun pitää vaatia nykyistä koulua tekemään kiusaamisen lopettamiseksi enemmän ja paremmin. Vaadi oppilashuoltopalavereja koulun kanssa ja vaadi, että avustajan pitää olla niissä läsnä. Vaadi, että avustaja saa ja menee koulutukseen (työajalla) jossa käsitellään lapsesi kaltaisten erityislasten ohjaamista ja sosiaaliaia suhteita. Näitä parin kerran tehokursseja järjestää usein esim yliopistolliset ja keskussairaalat, jotka hoitaa kyseisen kaltaisia lapsia - ne ovat osallistujilleen ilmaisia. Monissa kunnissa on tarjolla myös neuropsykologista jalkaitusta kouluihin, eli joku asiantuntija voi käydä koululla puhumassa opettajille ja avustajille. Vaadi, että lapsesi opettajat ja avustajat osallistuvat. Jos ja kun oletan, että lapsesi on myös jossain kuntoutuksessa tai terapiassa, useisiin kuntoutuksiin ja terapioihin kuuluu myös mahdollisuus siihen, että kountoutuspsykologi tai terapeutti käy koululla sekä tarkkailemassa lasta, jotta voi terapiassa ottaa huomioon oikeita ongelmia, että kertomassa koulun väelle, miten parhaiten hoitaa ongelmia paikan päällä. Puhu asioista hoitotahon kanssa ja koulun rehtorin, luokanopettajan ja kunnan koulutoimenjohtajan kanssa. Selvitä ja vaadi.
Lisäksi ilmoita, että jos kiusaaminen jatkuu, teet rikosilmoituksen.
Tässä tuli hyvin se, mikä erityiskouluissa mättää. Opetuksen taso on aivan järkyttävää.
No minun lapseni ei häiritse opetusta, kun opettaja terapeutin ehdotuksesta järjestänyt niin, että lapsi voi esim. makoilla patjallaan/nojatuolissaan luokan perällä, lukea muita kirjoja, rakennella legoilla tms. Ongelma tulee, kun lapsi hermostuu jatkuvasta haukkumisesta ja kiusaamisesta (heitellään hänen reppuaan, hattuaan tms., piilotellaan tavaroita jne.)
ap
Niin lapsen terapeutti ja lääkäri ovat käyneet koululla kouluttamassa moneenkin kertaan jne. Sitten koulu ei vain silti pärjää eikä siitä tule mitään. Minulla ei ole siis mitään ongelmaa jaksaa lapseni kanssa, vaan koulu on se ongelma. Arvatkaa millaista on joka päivä pelätä mitä koulussa on tapahtunut ja mitä siitä taas seuraa.
ap