Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsen äiti ei enää jaksa!
20.03.2017 |
Miten voi Helsingin kokoisessa kaupungissa ole näin surkeaa erityislapsen avun saanti kouluun??? Lapsellani on monta neurologista sairautta ja tarvitsee niiden vuoksi kovasti apua esim. sosiaalisessa kanssakäymisessä. Helsingissä ei opetusviraston mukaan ole kuulemma yhtään lapselleni sopivaa erityisluokkaa, joten lapsi on aina vaan normiluokalla koulussa henkilökohtaisen avustajan kanssa. Ja avustaja ei yhtään estä tilanteita. Lastani haukutaan koko ajan vammaiseksi ja idiootiksi sun muuksi ja kun lapsi menettää tämän jälkeen hermonsa ja käy kiusaajien kimppuun, koulu poistaa hänet koulusta ja tekee lastensuojeluilmoituksia. Ongelmia ei ole missään muualla kuin koulussa. En enää tiedä miten voin itse käydä töissä, kun koko ajan on pelättävä mitä koulu taas tekee.
Kommentit (124)
Nykyään koulut ovat pelkkiä kiusaamiskenttiä... lapsia kiusataan pienimmistäkin syistä ja koulun kanta on että kuljetaan vaan laput silmillä.
Erityislasten yksilölliset tarpeet on täysin unohdettu, niihin ei haluta panostaa ja resurssit ovat auttamatta riittämättömät. Ongelma on todella laaja ja kattaa koko maan. Kaikki kärsivät tilanteesta. Eniten se erityislapsi perheineen. Ryhmäkoot ovat aivan liian suuria. Ei pelkästään että erityislapsi ryhmässä tarvitsisi ammattitaitoisen erityisavustajan, tarpeet tulisi näkyä henkilökohtaisessa opetussuunnitelmassa.
Ryhmissä on usein myös useampi lapsi, joka tarvisisi tuettua opetusta, kuitenkaan saamatta sitä. On häiriköitä, todella hankalia ja opetusta häiritseviä tapauksia, joihin ei saada mitään kontaktia, heidän perheensä ovat täysin yhteistyöhaluttomia. Siinä sivussa koko muu luokka yrittää selvitä päivittäisistä opetustilanteista täyden kaaoksen keskellä.
Täytyisi vain palata takaisin vanhaan kunnon järjestelmään. Koulu tällä hetkellä käsittelee oppilaita massana. Yksilöllä ei ole mitään merkitystä. Tilanne ei palvele ketään ja opettajat eivät saa yhteyttä yhteenkään oppilaaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasut on tehty kaikista "tappeluun" osallistuneista.
ap
Kaikki erityislapset eivät ole käytöshäiriöisiä, ainakaan kovin paljon. Juuri kai se, miten osaa oppitunneilla olla, on kai ratkaisevaa integroidaanko normiluokalle vai ei. Se taas on ihan hirveää, että kiltit ja rauhalliset, mutta oppimisvaikeuksia omaavat (ja siitä syystä enemmän aikuisen tukea tarvitsevat) lapset laitetaan samalle erityisluokalle käytöshäiriöisten kanssa. Siellä ne sitten kärsivät tai muuttuvat itsekin huonosti käyttäytyviksi mallioppimisen kautta.
Vierailija kirjoitti:
No minun lapseni ei häiritse opetusta, kun opettaja terapeutin ehdotuksesta järjestänyt niin, että lapsi voi esim. makoilla patjallaan/nojatuolissaan luokan perällä, lukea muita kirjoja, rakennella legoilla tms. Ongelma tulee, kun lapsi hermostuu jatkuvasta haukkumisesta ja kiusaamisesta (heitellään hänen reppuaan, hattuaan tms., piilotellaan tavaroita jne.)
ap
Ja tämän sinä tiedät mistä? Lapsi kertoi?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos numero 29! Niin kun se lapsi ei tosiaan tee tahallaan asioita, vaan hänellä on kyllä ihan riittävän kova elämä vaikeuksiensa kanssa. Ja kuten sanottu itse jaksan ja pärjään lapseni kanssa erinomaisesti, ongelma on koulu, joka ei tunnu pärjäävän. Ja on todella raskasta pelätä lapsensa jokaista koulupäivää.
ap
Myös muilla luokkatovereilla voi olla raskas elämä ja omia vaikeuksia. Esimerkiksi ääniyliherkkyys eikä voi keskittyä kun lapsesi meluaa. Vanhemmat huolissaan kun lapsen kouluarvosanat tippuvat. Tosi tarina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä taas en voi ymmärtää miten avustaja ei pysty estämään kiusaamista eikä yhteenottoja.
ap
Avustajalla on aika vähän mahdollisuuksia. Ei kurinpito oikeutta, ei oikeutta pitää kiinni. Jos oppilaat eivät puhetta usko, niin konstit on vähäiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis itse luokassa ja todistat että tapahtumien kulku tuo?
Tiedätkö, ihan hirveän usein se on just noin, vaikka kotona ne tavislapset kertookin aina vaan sen kohdan, missä se erityislapsi riehuu.
Mä olen yrittänyt opettaa omat lapseni katsomaan asioita vähän muiltakin kuin vain siltä omalta kantilta, ja kummasti ne tarinat on alkaneet näyttää vähän erilaisilta. Kun tiedetään kuka ja miten provosoituu, häntä on tosi helppo härnätä pienilläkin jutuilla yli reunan. Ja porukalla. Ja sitten olla niin viattomina.
Omien lasteni luokalla on siis ollut aina myös pari erityislasta. Olen äärimmäisen ylpeä siitä, että oma lapseni on parhaansa mukaan asettunut e-lapsen puolelle, ja pyytänyt muita jättämään tämän rauhaan, kun porukka meinaa taas lähteä laulamaan jotain typeriä " Eeli erityisluokalle"- laulujaan.
Tässä olisi jokaisella vanhemmalla syytä katsoa peiliin. Ihan hirveän moni kannustaa lapsiaan loppupeleissä kiusaamaan ja syrjimään e-lapsia, usein ihan ajattelemattomuuttaankin. Niin tein itsekin ennen kuin aloin oikeasti älytä mikä on järkevää ja mikä ei.
Minulla on opekoulutus ja ihan jo siellä harjoittelukouluissa kyllä näin, mikä se kuvio on. Kertaakaan en nähnyt tilannetta jossa viaton ja hento adhd-poika on aiheettoman hyökkäyksen kohteena, vaan yleensä sitä ns kiusaamista edelsi ainakin puoli tuntia täysaikaista opetuksen ja muiden häirintää. Ravataan, paiskotana, heitellään, huudellaan, tökitään, hörötelläänm ravataan vessassa, kaadetaan tuolia, maataan lattialla, kahlihdutaan patteriin, mölistään... sitten jollakulla palaa hermo ja uhriutuminen alkaa.
Tässä oikein esimerkkitapaus, jossa opettajankin mielestä on oikein, että neurologisesti poikkeavaa lasta kiusataan. Ei ole todellakaan mitenkään harvinaista. Miten se voikin olla niin vaikeaa tajuta, että ADHD on yhtä vähän valittu mutta yhtä lailla oikeasti oireileva poikkeavuus kuin vaikka näkövamma? Olisiko näkövammaista ok muiden haukkua, jos ei "suostu" näkemään?
Se lapsi ei ole valinnut erityisyyttään. Hän ei valitse olla sellainen kuin on. Hän ei päätä missä luokassa hän opiskelee. Ihan hirveää, että opettajilla on edelleen tällainen asenne erityislapsia kohtaan. Ei auta yhtään ketään.
Mikä asenne? Kerroin vain ihan havainnoijan havainnot useasta koulusta, miten se ap:n mainitsema ns kiusaamistilanne syntyy.
Se ei synny siksi, että viaton pulmunen vain joutuu uhriksi, vaan siksi että niiltä muilta viedään oikeudet.
Integraatio ei toimi.
Edelleenkin: Se ADHD-lapsi on ihan yhtä viaton kuin ne kaikki muutkin. Hänen neurologinen poikkeavuutensa tulee näkyviin tuossa käytöksessään, näkövammaisen siinä ettei näe vaikka lukea taululta. Kumpikaan ei ole toista viattomampi.
Mikä tässä on niin vaikeaa tajuta? Ja ihan samalla tavalla kuin on turha odottaa, että näkövammainen yht´äkkiä alkaisi nähdä kuten muut kurilla, komentamisella ja antamalla muiden kiusata, ihan yhtä turhaa on odottaa ADHD-lapsen muuttuvan normaaliksi.
Mutta kun niitä keinoja auttaa tuollaista lasta on. Yleensä se on eniten opettajasta kiinni ymmärtääkö niihin tarttua, vai uhriutuuko ja kiukutteleeko ja leimaako lapsen mahdottomaksi.
Kuten joku toinen jo sanoi, toivottavasti et ole perusopetuksessa tuolla meiningillä.
Niin. Mutta kai tajuat ettei tuo silti ole oikein niitä 24 muuta lasta kohtaan. Se että heidän ns koulunkäyntinsä on tuota.
Ja se ope ei voi keskittyä vain siihen ns erityislpaseen. Ja kyllä tarkoituksella on tuo ns koska mitenkään ei ole mahdollista että adhd on niin yleistä kuin mitä noita diagnooseja nykään lätkitään.
En usko ap:n kertomukseen pätkääkään.
Ei se edelleenkään ole sen lapsen vika. Ei hän ansaitse tulla kiusatuksi tai syrjityksi, johtuipa hänen käytöksensä oikeasta neurologisesta ongelmasta tai ympäristöstä. Hän on joka tapauksessa lapsi, joka ei kumpaankaan asiaan voi vaikuttaa.
Ei open tarvitse keskittyä vain siihen erityislapseen, jos hänellä on oikeasti halua yrittää jotain muuta kuin jatkuvaa komentamista ja yritystä saada lapsi samaan muottiin muiden kanssa. Apukeinoja on monia, mutta tärkeintä olisi edes haluta ymmärtää ja hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on.
Ja mä kyllä uskon ap;n tarinan. Mun omat lapseni on taviksina luokalla, missä on just tuollainen meno e-lasta kohtaan. Ja se myös eskaloituu juuri noin. Ja muiden tavisten vanhemmat ei yhtään tunnu koskaan edes kysyvän mitä se oma lapsi on tehnyt tai hiljaa hyväksynyt ennen kuin tilanteet eskaloituu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minun lapseni ei häiritse opetusta, kun opettaja terapeutin ehdotuksesta järjestänyt niin, että lapsi voi esim. makoilla patjallaan/nojatuolissaan luokan perällä, lukea muita kirjoja, rakennella legoilla tms. Ongelma tulee, kun lapsi hermostuu jatkuvasta haukkumisesta ja kiusaamisesta (heitellään hänen reppuaan, hattuaan tms., piilotellaan.
Opettaja itse on kertonut tämän. Ja minunkin lapsellani on sairauksiensa lisäksi vielä aistiyliherkkyyksiä, mm. kuuloyliherkkyyttä!
ap
Siis mitä! Te haukutte täällä APta, hän kertoo lapsensa tilanteesta ja täällä hyökätäään häntä vastaan.
Kyllä lapset osaavat olla todella ilkeitä, varsinkin erityislapsia kohtaan, etenkin jos aikuisella ei tilanteessa ole auktoriteettia pitää tapahtumia kurissa. Tietenkin muut lapset ärsyttävät APn lasta, koska tietävät että saavat reaktion aikaiseksi. Opettajan ja henkilökohtaisen avustajan tehtävä on estää tällaiset tilanteet.
Erityislapsilla on täysin erilainen impulsiivinen reaktio asioihin, pienikin tilanne voi toimia laukaisijana.
Et ole yksin AP, olen työskennellyt vuosia erityislasten kanssa ja ymmärrän noita tilanteita. Valitettavasti "tavallisten" lasten vanhemmilla ei ole usein mitään halua ymmärtää. Erityislapsi nähdään ongelmana, jonka syyksi oman lapsen kaikki kouluvaikeudet voidaan sysätä. Eihän se niin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä! Te haukutte täällä APta, hän kertoo lapsensa tilanteesta ja täällä hyökätäään häntä vastaan.
Kyllä lapset osaavat olla todella ilkeitä, varsinkin erityislapsia kohtaan, etenkin jos aikuisella ei tilanteessa ole auktoriteettia pitää tapahtumia kurissa. Tietenkin muut lapset ärsyttävät APn lasta, koska tietävät että saavat reaktion aikaiseksi. Opettajan ja henkilökohtaisen avustajan tehtävä on estää tällaiset tilanteet.
Erityislapsilla on täysin erilainen impulsiivinen reaktio asioihin, pienikin tilanne voi toimia laukaisijana.Et ole yksin AP, olen työskennellyt vuosia erityislasten kanssa ja ymmärrän noita tilanteita. Valitettavasti "tavallisten" lasten vanhemmilla ei ole usein mitään halua ymmärtää. Erityislapsi nähdään ongelmana, jonka syyksi oman lapsen kaikki kouluvaikeudet voidaan sysätä. Eihän se niin mene.
No kun se möykkäävä häirikkö yleensä on se ainoa ongelma.
Nimenomaan tavislasten vanhemmat eivät kuuntele yhtään, mitä se oma mussukka on tehnyt. Meilläkin opettaja jopa pelkää yhden tavislapsen päällepäsmäri äitiä, joka ei kuuntele mitään kritiikkiä omasta lapsestaan, mutta valittaa rehtorille, miten poikani pitää saada pois koulusta.
Ja ongelma ei niinkään ole oppitunnit vaan välitunnit ja liikuntatunnit, jolloin muut lapset pääsevät ärsyttämään lastani.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuin monet ovat neuvoneet, ap:n pitää mennä sinne kouluun ainakin päiväksi seuraamaan tapahtumia, on helpompi sitten analysoida tilannetta kun näkee totuuden ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään koulut ovat pelkkiä kiusaamiskenttiä... lapsia kiusataan pienimmistäkin syistä ja koulun kanta on että kuljetaan vaan laput silmillä.
Erityislasten yksilölliset tarpeet on täysin unohdettu, niihin ei haluta panostaa ja resurssit ovat auttamatta riittämättömät. Ongelma on todella laaja ja kattaa koko maan. Kaikki kärsivät tilanteesta. Eniten se erityislapsi perheineen. Ryhmäkoot ovat aivan liian suuria. Ei pelkästään että erityislapsi ryhmässä tarvitsisi ammattitaitoisen erityisavustajan, tarpeet tulisi näkyä henkilökohtaisessa opetussuunnitelmassa.
Ryhmissä on usein myös useampi lapsi, joka tarvisisi tuettua opetusta, kuitenkaan saamatta sitä. On häiriköitä, todella hankalia ja opetusta häiritseviä tapauksia, joihin ei saada mitään kontaktia, heidän perheensä ovat täysin yhteistyöhaluttomia. Siinä sivussa koko muu luokka yrittää selvitä päivittäisistä opetustilanteista täyden kaaoksen keskellä.
Täytyisi vain palata takaisin vanhaan kunnon järjestelmään. Koulu tällä hetkellä käsittelee oppilaita massana. Yksilöllä ei ole mitään merkitystä. Tilanne ei palvele ketään ja opettajat eivät saa yhteyttä yhteenkään oppilaaseen.
Mikä se "vanha kunnon järjestelmä oli"?
Tiedän monta, jotka ovat entiselle tarkkikselle joutuneet ihan pikkuvamman takia, esim. kuulo. Siellä sitten muuten lahjakas tyyppi luovii todella ongelmaisten kanssa. Syrjäytyminen on kymppivarmaa...
Eli kannatan kyllä integrointia. Mutta resurssit kunnossa eli hyvät avustajat luokassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään koulut ovat pelkkiä kiusaamiskenttiä... lapsia kiusataan pienimmistäkin syistä ja koulun kanta on että kuljetaan vaan laput silmillä.
Erityislasten yksilölliset tarpeet on täysin unohdettu, niihin ei haluta panostaa ja resurssit ovat auttamatta riittämättömät. Ongelma on todella laaja ja kattaa koko maan. Kaikki kärsivät tilanteesta. Eniten se erityislapsi perheineen. Ryhmäkoot ovat aivan liian suuria. Ei pelkästään että erityislapsi ryhmässä tarvitsisi ammattitaitoisen erityisavustajan, tarpeet tulisi näkyä henkilökohtaisessa opetussuunnitelmassa.
Ryhmissä on usein myös useampi lapsi, joka tarvisisi tuettua opetusta, kuitenkaan saamatta sitä. On häiriköitä, todella hankalia ja opetusta häiritseviä tapauksia, joihin ei saada mitään kontaktia, heidän perheensä ovat täysin yhteistyöhaluttomia. Siinä sivussa koko muu luokka yrittää selvitä päivittäisistä opetustilanteista täyden kaaoksen keskellä.
Täytyisi vain palata takaisin vanhaan kunnon järjestelmään. Koulu tällä hetkellä käsittelee oppilaita massana. Yksilöllä ei ole mitään merkitystä. Tilanne ei palvele ketään ja opettajat eivät saa yhteyttä yhteenkään oppilaaseen.
Mikä se "vanha kunnon järjestelmä oli"?
Tiedän monta, jotka ovat entiselle tarkkikselle joutuneet ihan pikkuvamman takia, esim. kuulo. Siellä sitten muuten lahjakas tyyppi luovii todella ongelmaisten kanssa. Syrjäytyminen on kymppivarmaa...
Eli kannatan kyllä integrointia. Mutta resurssit kunnossa eli hyvät avustajat luokassa.
Ennen lahjakkaat meni oppikouluun, keskitaso keskikouluun ja se oppimaton aines kävi kansalaiskoulun.
Tämä systeemi takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan tavislasten vanhemmat eivät kuuntele yhtään, mitä se oma mussukka on tehnyt. Meilläkin opettaja jopa pelkää yhden tavislapsen päällepäsmäri äitiä, joka ei kuuntele mitään kritiikkiä omasta lapsestaan, mutta valittaa rehtorille, miten poikani pitää saada pois koulusta.
Ja ongelma ei niinkään ole oppitunnit vaan välitunnit ja liikuntatunnit, jolloin muut lapset pääsevät ärsyttämään lastani.
ap
Öh. No sitten sinä moitit ihan turhaan sitä opettajaa vimmassasi. Ei hän ole siellä kuin aina omalla vuorollaan vaan.
Vierailija kirjoitti:
Lasut on tehty kaikista "tappeluun" osallistuneista.
ap
Jopa on lasutehtailua.
Olen kolmen lapsen äiti ja kaikki ovat vähintääkin yläkoulussa (kaksi lukiossa) ja en ole edes kuullut mistään lasuista.
Eli oletan, ettei joka kärhämästä tosiaankaan tehdä lasua koulun puolesta. Pidän tämän, että et kerro kaikkea, varsinkaan sitä olennaisinta eli oman lapsesi käyttäytymistä.
Nyt ollaan saatu kuulla vain, että ihan kiltisti kokoaa legoja nurkassa.
Joku kauhea "toisen kakara" kiusaa jne.
Niin no kyllä kai lasten pitää kouluaika olla koulun ja opettajien vastuulla. En minä voi mitään päiväsajan tapahtumille. Ja jos pojalla on avustaja, jonka tehtävä on nimenomaan olla välitunnit pojan kanssa, niin en ymmärrä, miten koko ajan sattuu ja tapahtuu.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään koulut ovat pelkkiä kiusaamiskenttiä... lapsia kiusataan pienimmistäkin syistä ja koulun kanta on että kuljetaan vaan laput silmillä.
Erityislasten yksilölliset tarpeet on täysin unohdettu, niihin ei haluta panostaa ja resurssit ovat auttamatta riittämättömät. Ongelma on todella laaja ja kattaa koko maan. Kaikki kärsivät tilanteesta. Eniten se erityislapsi perheineen. Ryhmäkoot ovat aivan liian suuria. Ei pelkästään että erityislapsi ryhmässä tarvitsisi ammattitaitoisen erityisavustajan, tarpeet tulisi näkyä henkilökohtaisessa opetussuunnitelmassa.
Ryhmissä on usein myös useampi lapsi, joka tarvisisi tuettua opetusta, kuitenkaan saamatta sitä. On häiriköitä, todella hankalia ja opetusta häiritseviä tapauksia, joihin ei saada mitään kontaktia, heidän perheensä ovat täysin yhteistyöhaluttomia. Siinä sivussa koko muu luokka yrittää selvitä päivittäisistä opetustilanteista täyden kaaoksen keskellä.
Täytyisi vain palata takaisin vanhaan kunnon järjestelmään. Koulu tällä hetkellä käsittelee oppilaita massana. Yksilöllä ei ole mitään merkitystä. Tilanne ei palvele ketään ja opettajat eivät saa yhteyttä yhteenkään oppilaaseen.
Mikä se "vanha kunnon järjestelmä oli"?
Tiedän monta, jotka ovat entiselle tarkkikselle joutuneet ihan pikkuvamman takia, esim. kuulo. Siellä sitten muuten lahjakas tyyppi luovii todella ongelmaisten kanssa. Syrjäytyminen on kymppivarmaa...
Eli kannatan kyllä integrointia. Mutta resurssit kunnossa eli hyvät avustajat luokassa.
Ennen lahjakkaat meni oppikouluun, keskitaso keskikouluun ja se oppimaton aines kävi kansalaiskoulun.
Tämä systeemi takaisin.
Mummini ei päässyt oppikouluun, koska yksinkertaisesti ei ollut varaa.
Eli tämä takaisin?
Ei todellakaan mennyt näin, että lahjakkaimmat. Ehkä provoat ja tiedät kyllä, että varakkaista perheistä mentiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään koulut ovat pelkkiä kiusaamiskenttiä... lapsia kiusataan pienimmistäkin syistä ja koulun kanta on että kuljetaan vaan laput silmillä.
Erityislasten yksilölliset tarpeet on täysin unohdettu, niihin ei haluta panostaa ja resurssit ovat auttamatta riittämättömät. Ongelma on todella laaja ja kattaa koko maan. Kaikki kärsivät tilanteesta. Eniten se erityislapsi perheineen. Ryhmäkoot ovat aivan liian suuria. Ei pelkästään että erityislapsi ryhmässä tarvitsisi ammattitaitoisen erityisavustajan, tarpeet tulisi näkyä henkilökohtaisessa opetussuunnitelmassa.
Ryhmissä on usein myös useampi lapsi, joka tarvisisi tuettua opetusta, kuitenkaan saamatta sitä. On häiriköitä, todella hankalia ja opetusta häiritseviä tapauksia, joihin ei saada mitään kontaktia, heidän perheensä ovat täysin yhteistyöhaluttomia. Siinä sivussa koko muu luokka yrittää selvitä päivittäisistä opetustilanteista täyden kaaoksen keskellä.
Täytyisi vain palata takaisin vanhaan kunnon järjestelmään. Koulu tällä hetkellä käsittelee oppilaita massana. Yksilöllä ei ole mitään merkitystä. Tilanne ei palvele ketään ja opettajat eivät saa yhteyttä yhteenkään oppilaaseen.
Mikä se "vanha kunnon järjestelmä oli"?
Tiedän monta, jotka ovat entiselle tarkkikselle joutuneet ihan pikkuvamman takia, esim. kuulo. Siellä sitten muuten lahjakas tyyppi luovii todella ongelmaisten kanssa. Syrjäytyminen on kymppivarmaa...
Eli kannatan kyllä integrointia. Mutta resurssit kunnossa eli hyvät avustajat luokassa.
Ennen lahjakkaat meni oppikouluun, keskitaso keskikouluun ja se oppimaton aines kävi kansalaiskoulun.
Tämä systeemi takaisin.
Mummini ei päässyt oppikouluun, koska yksinkertaisesti ei ollut varaa.
Eli tämä takaisin?
Ei todellakaan mennyt näin, että lahjakkaimmat. Ehkä provoat ja tiedät kyllä, että varakkaista perheistä mentiin.
Oppikouluihin oli pääsykokeet. Sisään pääsi fiksuusjärjestyksessä. Ei rahalla.
Mistä syystä niitä lasuja sitten tehdään, kun vika on kaikissa muissa kuin teissä?
Oletko ollut näkemässä näitä tilanteita? Vaikka edes niiden vammaislinssien läpi, mutta kuitenkin.