Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsen äiti ei enää jaksa!
20.03.2017 |
Miten voi Helsingin kokoisessa kaupungissa ole näin surkeaa erityislapsen avun saanti kouluun??? Lapsellani on monta neurologista sairautta ja tarvitsee niiden vuoksi kovasti apua esim. sosiaalisessa kanssakäymisessä. Helsingissä ei opetusviraston mukaan ole kuulemma yhtään lapselleni sopivaa erityisluokkaa, joten lapsi on aina vaan normiluokalla koulussa henkilökohtaisen avustajan kanssa. Ja avustaja ei yhtään estä tilanteita. Lastani haukutaan koko ajan vammaiseksi ja idiootiksi sun muuksi ja kun lapsi menettää tämän jälkeen hermonsa ja käy kiusaajien kimppuun, koulu poistaa hänet koulusta ja tekee lastensuojeluilmoituksia. Ongelmia ei ole missään muualla kuin koulussa. En enää tiedä miten voin itse käydä töissä, kun koko ajan on pelättävä mitä koulu taas tekee.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis itse luokassa ja todistat että tapahtumien kulku tuo?
Tiedätkö, ihan hirveän usein se on just noin, vaikka kotona ne tavislapset kertookin aina vaan sen kohdan, missä se erityislapsi riehuu.
Mä olen yrittänyt opettaa omat lapseni katsomaan asioita vähän muiltakin kuin vain siltä omalta kantilta, ja kummasti ne tarinat on alkaneet näyttää vähän erilaisilta. Kun tiedetään kuka ja miten provosoituu, häntä on tosi helppo härnätä pienilläkin jutuilla yli reunan. Ja porukalla. Ja sitten olla niin viattomina.
Omien lasteni luokalla on siis ollut aina myös pari erityislasta. Olen äärimmäisen ylpeä siitä, että oma lapseni on parhaansa mukaan asettunut e-lapsen puolelle, ja pyytänyt muita jättämään tämän rauhaan, kun porukka meinaa taas lähteä laulamaan jotain typeriä " Eeli erityisluokalle"- laulujaan.
Tässä olisi jokaisella vanhemmalla syytä katsoa peiliin. Ihan hirveän moni kannustaa lapsiaan loppupeleissä kiusaamaan ja syrjimään e-lapsia, usein ihan ajattelemattomuuttaankin. Niin tein itsekin ennen kuin aloin oikeasti älytä mikä on järkevää ja mikä ei.
Mahtava ihminen olet, kiitos, kiitos.
Oikeastaan aika karmeaa, että inhimillisestä ja reilusta asennoitumisesta pitää tässä maailmanajassa KIITTÄÄ. Kun tuon sinun suhtautumisesi pitäisi olla JOKAISEN äidin asenne. Että heikompia ei potkita henkisesti eikä fyysisesti.
Sen sijaan täällä av:lla on henki, että erityislapset ovat aina sadistisia häiriköitä, ja heidät pitää siivota pois luokilta jonnekin pois, mieluummin kotiin vanhempansa opetettavaksi. Viis siitä, että kaikilla on oikeus opetukseen.
Jos jotain tapahtuu, vika on ilman muuta siinä diagnosoidussa lapsessa, koska av-mammaraati "tietää", että a) hänellä on laiskat vanhemmat ja b) vanhemmat ovat "hommanneet lapselleen jokun kirjainyhdistelmädiagnoosin", jonka paikkaansapitämättömyyden av-mammaraati tietää tosta vaan. Näitä ketjuja täällä piisaa viikottain.
Todellisuus on sitten kumminkin paljon monimutkaisempi.
Erityislapsissa on lapsia yhtä moneen junaan kuin ei-erityisissäkin. Osalla on laiskat evvk-vanhemmat, toisilla taas ei. Diagnooseja ei "hommata", vaan niitä antavat asiantuntijalääkärit usein viikojen tutkimuksien perusteella. Yleensä jo tutkimusvaiheet ovat niin monipolvisia ja perusteellisia, että vanhempia ja kasvatusta ruoditaan pilkunpaikkoja myöden. Joten ainakin minun tuntemillani erityislasten vanhemmilla on hyvinkin tarkka käsitys lastensa tuen tarpeesta ja he miettivät ja toteuttavat kasvatustaan keskivertoa paljon tarkemmin - koska on pakko!
Yleensä ongelmana on, että erityisen tuen saaminen on kunnissa vaikeaa. vaikka olisi diagnoosit ja lääkärin suositukset. Kunnat nimittäin joutuvat maksamaan erityisopetuksen itse, joten siitä säästetään mahdollisimman pitkälle, ja säästöistä kärsivät kaikki: erityisoppilaat, tavalliset oppilaat, opettajat, avustajat ja vanhemmat.
On todella ikävää, kun näistä keskusteltaessa demonisoidaan joku osapuoli. Ei ikään kuin enää nähdä sitä, että se "vastapuolikin" on ihminen, tässä tapauksessa viaton lapsi ja lapsestaan huolissaan olevat vanhemmat.
Itselläni on syrjäänvetäytyvä ja hiljainen asperger-lapsi. Olen kuullut/opettajat/avustajat ovat todistaneet, miten muut lapset tykkäävät mopata häntä: vähätellä, tyrkkiä ja repiä, kätkeä tavaroita, lällätellä.
Tätä on jatkunut jo kohta kahdeksan vuotta. Asiaan on vaikea puuttua, koska valtaosa kiusaamisesta on psyykkistä, eikä sitä yleensä aikuiset näe. Poika itse ei suostu kertomaan mitään, koska kokee, että siitä seuraa ongelman paheneminen.
Olen joskus jopa hätäpäissäni ehdottanut, että tyrkkäisisi kusipäitä takaisin, jos he tyrkkivät ensin häntä - mutta sitäkään hän ei suostu tekemään. Ehkä hyväkin niin, koska en haluaisi lapselleni sitä tilannetta, että takaisintyrkkäys johtaisikin johonkin vakavampaan. Mutta siis väkivaltainen hän ei ole koskaan.
Lapsi ei tunge väkisin muiden porukoihin, päinvastoin tuo itsetunnon romuttamiskampanja on aikaansaanut sen, että hän ei halua olla missään tekemisissä muiden lasten kanssa kuin ihan pakollisen tuntityöskentelyn ajan.
Ja vielä: asialla ovat olleet eniten juuri rinnakkaisluokkien ns. normaalit herrantertut. Poikani on erityisluokalla ollut aina, siellä meno voi olla villiä ajoittain, mutta samanlaista psyykkistä ja fyysistä kiusaamista ei ole.
Mutta hei, minäkin varmaan teidän normaaliherranterttujen äitien mielestä valehtelen, enkä kerro totuutta, joka teidän mielestänne on se, että minun lapseni on väkivaltainen häirikkö...
Todella hyvä kirjoitus. Olisi aika jo monen tajuta että kaikki erityislapset (myöskään ne villit ADHD tapaukset) eivät ole väkivaltaisia tai aggressiivisesti käyttäytyviä toisia lapsia kohtaan. Vanhemmat voivatkin saada sitten vaikka mitä purkauksia vastaan kun kaikki ahdistus purkautuu kotona.
Tämä oli parasta mitä olen lukenut pitkään aikaan:
"Jos jotain tapahtuu, vika on ilman muuta siinä diagnosoidussa lapsessa, koska av-mammaraati "tietää", että a) hänellä on laiskat vanhemmat ja b) vanhemmat ovat "hommanneet lapselleen jokun kirjainyhdistelmädiagnoosin", jonka paikkaansapitämättömyyden av-mammaraati tietää tosta vaan. Näitä ketjuja täällä piisaa viikottain."
On suorastaan hupaisaa kuinka tälläkin palstalla näyttää olevan vallalla ajatus että tuikituntematon tietää jonkun lapsen tai perheen ongelmat, kasvatustavat, diagnoosit paljon paremmin kun perhe itse? Itse asiassa monet palstailijat ovat varmaan sitten missanneet turhaan jonkun huippu tutkijan uran yliopistossa kun näyttää siltä että he tietävät ratkaisut ja syyn moneen neurologiseen ja muuhunkin vaivaan paljon paremmin kun alan professorit ja lääkärit.
Tosielämässä palstan ulkopuolella tämä yleensä esiintyy niin että joistain henkilöstä, lapsista ja vanhemmista, josta ei oikein tykätä tai ei olla samaa mieltä asioista, ollaan valmiita tekemään omia mutu tuntumalla tehtyjä johtopäätöksiä ja jopa diagnooseja sen perustella mitä nyt on vähän nähty tai mitä kuvitellusti muka tiedetään kyseisistä henkilöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän asian sivusta mutta miten nykyään on niin paljon neurologisia häiriöitä? On ADHD, add, asperger ja ääniyliherkkyys ja vaikka mitä eri herkkyyksiä ja jotkut sanovat lapsensa olevan vielä erityisherkkäkin jossain yliluonnollisessa mielessä. Onko normaalin terveen lapsen muotti nykyään niin ahdas että vain tietynlaiset lapset ovat normaaleja ja muille pitää lätkäistä joku diagnoosi?
Tällä en mitenkään kyseenalaista sitä etteikö ap:n lapsella ole todellisia ongelmia. Ihmettelen vaan sitä miten paljon nykyään diagnosoidaan ja miten paljon kaikenlaisia ongelmia lapsilla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä! Te haukutte täällä APta, hän kertoo lapsensa tilanteesta ja täällä hyökätäään häntä vastaan.
Kyllä lapset osaavat olla todella ilkeitä, varsinkin erityislapsia kohtaan, etenkin jos aikuisella ei tilanteessa ole auktoriteettia pitää tapahtumia kurissa. Tietenkin muut lapset ärsyttävät APn lasta, koska tietävät että saavat reaktion aikaiseksi. Opettajan ja henkilökohtaisen avustajan tehtävä on estää tällaiset tilanteet.
Erityislapsilla on täysin erilainen impulsiivinen reaktio asioihin, pienikin tilanne voi toimia laukaisijana.Et ole yksin AP, olen työskennellyt vuosia erityislasten kanssa ja ymmärrän noita tilanteita. Valitettavasti "tavallisten" lasten vanhemmilla ei ole usein mitään halua ymmärtää. Erityislapsi nähdään ongelmana, jonka syyksi oman lapsen kaikki kouluvaikeudet voidaan sysätä. Eihän se niin mene.
No kun se möykkäävä häirikkö yleensä on se ainoa ongelma.
Noin voi toki mennä läpi koko elämän. Mistään ei tule mitään, koska muut. Hienoa asennetta opetat lapsellesi.
Mitäs jos vaan käärisitte hihat, ja lapsesi alkaisi tehdä töitä sen koulunkäyntinsä eteen, ja äitylikin sitä vaatisi, sen sijaan että selittää huonon menestyksen vieressä istuvan lapsen syyksi.
Niin sitä syytellään koulua ja kaikkia muita, mutta mitä olet itse tehnyt lapsesi eteen? Mua niin kyllästyttää nämä erityislasten vanhemmat, jotka ovat koko ajan vaatimassa jotain, mutta kuitenkaan mikään ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vähän asian sivusta mutta miten nykyään on niin paljon neurologisia häiriöitä? On ADHD, add, asperger ja ääniyliherkkyys ja vaikka mitä eri herkkyyksiä ja jotkut sanovat lapsensa olevan vielä erityisherkkäkin jossain yliluonnollisessa mielessä. Onko normaalin terveen lapsen muotti nykyään niin ahdas että vain tietynlaiset lapset ovat normaaleja ja muille pitää lätkäistä joku diagnoosi?
Tällä en mitenkään kyseenalaista sitä etteikö ap:n lapsella ole todellisia ongelmia. Ihmettelen vaan sitä miten paljon nykyään diagnosoidaan ja miten paljon kaikenlaisia ongelmia lapsilla on.
IHmiset on aina olleet erilaisia. Nykyään vaan kaikelle erilaisuudelle on nimi. Ja kaikesta erilaisuudesta tehdään ongelma, josta halutaan hirveästi eroon ja tehdä kaikista poikkeavista normaaleja.
Ei hyvä mun mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peltorit yms. on käytössä. Ja meille tosiaan opetusvirastostakin on sanottu, että poikani oppiminen häiriintyisi erityisluokilla. Itse olen moneen otteeseen kysynyt olisiko sellainen parempi vaihtoehto.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään koulut ovat pelkkiä kiusaamiskenttiä... lapsia kiusataan pienimmistäkin syistä ja koulun kanta on että kuljetaan vaan laput silmillä.
Erityislasten yksilölliset tarpeet on täysin unohdettu, niihin ei haluta panostaa ja resurssit ovat auttamatta riittämättömät. Ongelma on todella laaja ja kattaa koko maan. Kaikki kärsivät tilanteesta. Eniten se erityislapsi perheineen. Ryhmäkoot ovat aivan liian suuria. Ei pelkästään että erityislapsi ryhmässä tarvitsisi ammattitaitoisen erityisavustajan, tarpeet tulisi näkyä henkilökohtaisessa opetussuunnitelmassa.
Ryhmissä on usein myös useampi lapsi, joka tarvisisi tuettua opetusta, kuitenkaan saamatta sitä. On häiriköitä, todella hankalia ja opetusta häiritseviä tapauksia, joihin ei saada mitään kontaktia, heidän perheensä ovat täysin yhteistyöhaluttomia. Siinä sivussa koko muu luokka yrittää selvitä päivittäisistä opetustilanteista täyden kaaoksen keskellä.
Täytyisi vain palata takaisin vanhaan kunnon järjestelmään. Koulu tällä hetkellä käsittelee oppilaita massana. Yksilöllä ei ole mitään merkitystä. Tilanne ei palvele ketään ja opettajat eivät saa yhteyttä yhteenkään oppilaaseen.
Mikä se "vanha kunnon järjestelmä oli"?
Tiedän monta, jotka ovat entiselle tarkkikselle joutuneet ihan pikkuvamman takia, esim. kuulo. Siellä sitten muuten lahjakas tyyppi luovii todella ongelmaisten kanssa. Syrjäytyminen on kymppivarmaa...
Eli kannatan kyllä integrointia. Mutta resurssit kunnossa eli hyvät avustajat luokassa.
Ennen lahjakkaat meni oppikouluun, keskitaso keskikouluun ja se oppimaton aines kävi kansalaiskoulun.
Tämä systeemi takaisin.
Mummini ei päässyt oppikouluun, koska yksinkertaisesti ei ollut varaa.
Eli tämä takaisin?
Ei todellakaan mennyt näin, että lahjakkaimmat. Ehkä provoat ja tiedät kyllä, että varakkaista perheistä mentiin.
Oppikouluihin oli pääsykokeet. Sisään pääsi fiksuusjärjestyksessä. Ei rahalla.
Noin oli. 60-luvulla pari rikkaan perheen lasta kävi aina kehumassa, miten heille on jo oppikoulua varten ostettu niin ja niin hienot laukut ja vaatteet. Kumpikaan ei läpäissyt pääsykoetta, mutta minä pääsin. Silloin piti itse maksaa joku lukukausimaksu ja kirjat, mutta niihin oli mahdollista köyhillä saada avustusta. Ruoka koulussa oli maksullista ja useimmilla oli vain voileipiä eväinä.
Tietysti oli sellaisiakin perheitä, joista joku lapsi haluttiin vaikka kotitilalle jäädä töihin, niin hän ei sitten päässyt kouluun sen takia, kun vanhemmat eivät niin valinneet.
Joskus sata vuotta sitten oli kyllä tosiasia, että köyhällä fiksullakaan ei ollut mahdollisuutta koulutukseen, jossain oli perheitä, jonka lapset kävi vuoropäivinä koulussa, kun oli vain yhdet yhteiset kengät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on koulussa ja päiväkodissa ja harrastuksissa lasten ryhmissä erityislapsia. Olen kertonut lapsilleni miten erityinen saattaa kokea asiat ihan eri tavalla, miksi tekee ihan outoja juttuja, miksi ei jaksa keskittyä jne. Lapsia on kiinnostanut kovasti miten toisten aivot saattavat toimia eri lailla ja samalla on selvästi helpottanut kun on ymmärtänyt miksi toinen käyttäytyy miten käyttäytyy. Joku empatiakin sieltä on löytynyt, ymmärrys ettei se tahallaan eikä ehkä ole itsellekään helppoa.
Tietysti väkivaltaa ei pidä sietää, kaksi sellaistakin on valitettavasti ollut mutta ne lapset on siirretty muualle kun ryhmässä olo ei onnistunut. Mutta muuten lapset ovat kyllä valmiita joustamaan ja ymmärtämään erilaisuutta, kunhan vanhemmat vain ensin olisivat.
Juuri näin. Mä olen omilleni sanonut, että meillä jokaisella on omat haasteemme ja vaikeutemme tässä elämässä. Toisilla ne ovat isompia ja näkyvämpiä, mutta kaikilla niitä on. Ja että me voidaan kyllä ymmärtää ja auttaa toinen toisiamme jos halutaan.
Lapset yleensä haluaa, aikuiset on sitten taas ihan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Niin sitä syytellään koulua ja kaikkia muita, mutta mitä olet itse tehnyt lapsesi eteen? Mua niin kyllästyttää nämä erityislasten vanhemmat, jotka ovat koko ajan vaatimassa jotain, mutta kuitenkaan mikään ei kelpaa.
Huomaa että sulla ei ole erityislasta. Jos olisi, et päästelisi tuollaista paskaa suustasi.
Mulla on kaksi tavallista lasta, ja yksi erityinen. Ja voin kertoa, että ihan kaikessa tässä elämässä sen erityisen kanssa saa tehdä moninkertaisen työn verrattuna niihin taviksiin. Ei sellaista kukaan halua osakseen, mutta pakko on jaksaa. Ja kun niitä ongelmia vaan on. Ja jos koulu ei ole yhteistyöhaluinen tai opettaja ei edes halua yrittää ymmärtää ja auttaa, niin aika paljon siinä saa vääntää ja valittaa, että mitään tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numerolle 85: minkä huonon menestyksen? Lapseni on ylivoimaisesti luokkansa paras oppilas! Juuri tämän vuoksi opettajan ja opetusviraston mielestä poika ei kuulu erityisluokalle. Poikani on kaikki nämä vuodet tehnyt ajanvietteenä useita vuosia ylempien vuosikurssien koulukirjoja ja hän on aina tehnyt tunnin ohjelman parissa minuutissa. Pieni vinkki: se, että lapsi on erityislapsi ja hänellä on diagnoosit, ei tee hänestä tyhmää. Itse asiassa opettajankin epäilyn mukaan eräs syy kiusaamiseen on se, että poika on kaikessa niin taitava ja osaava ärsyttää näitä "taviksia".
ap
Vierailija kirjoitti:
Vähän asian sivusta mutta miten nykyään on niin paljon neurologisia häiriöitä? On ADHD, add, asperger ja ääniyliherkkyys ja vaikka mitä eri herkkyyksiä ja jotkut sanovat lapsensa olevan vielä erityisherkkäkin jossain yliluonnollisessa mielessä. Onko normaalin terveen lapsen muotti nykyään niin ahdas että vain tietynlaiset lapset ovat normaaleja ja muille pitää lätkäistä joku diagnoosi?
Tällä en mitenkään kyseenalaista sitä etteikö ap:n lapsella ole todellisia ongelmia. Ihmettelen vaan sitä miten paljon nykyään diagnosoidaan ja miten paljon kaikenlaisia ongelmia lapsilla on.
Kahdesta syystä:
1) tietoa ja ongelmien neurologisia taustoja tunnetaan nykyään paremmin. Joskus omassa lapsuudessani 70-luvulla oli vain normaalit lapset ja sitten häiriköt, jotka tungettiin tarkkikselle. Nyt tiedetään, että osa häiriökäytöksestä johtuu spesifistä neurologisesta, synnynnäisestä sairaudesta tai syndroomasta, eikä ole kasvatuksella aikaansaatua (kasvatuksella toki voi vaikuttaa oirehtimiseen). Tiedetään, että jos lapsi esimerkiksi ei pysty keskittymään opetukseen hälyn takia, hän ei ole "tuhma" tai "tyhmä" - vaan hommaan on omat konstinsa, jolla keskittymiskykyä voidaan parantaa.
2) Kunnat - koska joutuvat nykyään maksamaan erityisopetuksen omasta pussistaan - eivät enää anna tukea eikä Kela anna terapiaa ilman diagnoosia ja suosituksia. Eikä aina niidenkään kanssa. Eli jotta lapselle saisi mitään apua, hänet pitää tutkia ja diagnosoida.
Toisin sanoen diagnosointi on toisaalta lapsilähtöistä, toisaalta byrokratialähtöistä.
75
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Numerolle 85: minkä huonon menestyksen? Lapseni on ylivoimaisesti luokkansa paras oppilas! Juuri tämän vuoksi opettajan ja opetusviraston mielestä poika ei kuulu erityisluokalle. Poikani on kaikki nämä vuodet tehnyt ajanvietteenä useita vuosia ylempien vuosikurssien koulukirjoja ja hän on aina tehnyt tunnin ohjelman parissa minuutissa. Pieni vinkki: se, että lapsi on erityislapsi ja hänellä on diagnoosit, ei tee hänestä tyhmää. Itse asiassa opettajankin epäilyn mukaan eräs syy kiusaamiseen on se, että poika on kaikessa niin taitava ja osaava ärsyttää näitä "taviksia".
ap
En ole tuo nro 85 mutta vastaan omasta kokemuksestani. Oma lapseni oli pienluokalla aistiyliherkkyyksien ja impulsiivisuuden takia ja hänellä huonoin kouluarvosana oli 9. Samalla luokalla oli adhd-lapsia ja autismin kirjoon luokiteltavissa olevia lapsia. Osalla oli oppimisvaikeuksia, osa taas näitä ns. kympin oppilaita. Nykyään lapsi on jo yleisopetusluokassa, eikä ole mitään ylimääräistä tuen tarvetta mutta tuolloin pienluokalla ollessaan ei jäänyt jälkeen ja sai oppia omaan tahtiinsa. Meillä lapsen oireet eivät riittäneet mihinkään diagnoosiin saakka mutta saimme silti avun, terapiat ja tukitoimet niin lasten neuropsyk.-puolelta kuin koulultakin.
94/prototyyppi:
Hyvä että saitte tuet ilman diagnoosiakin. Nyt on kumminkin kuulemani perusteella tilanne vaikeutunut monessa kunnassa. Aiemmin tosiaan valtio tuki erityisopetusta, nyt kunnat joutuvat maksamaan kulut itse. Opetuslain muutos mahdollisti sen, että yhä vaikeampia tapauksia pakkointegroidaan huonolla tuella normaaliluokkiin (ja tällä en kiistä sitä, että monessa tapauksessa integrointi voi olla lapsellekin paras ratkaisu, mutta ei aina).
75
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voi Helsingin kokoisessa kaupungissa ole näin surkeaa erityislapsen avun saanti kouluun??? Lapsellani on monta neurologista sairautta ja tarvitsee niiden vuoksi kovasti apua esim. sosiaalisessa kanssakäymisessä. Helsingissä ei opetusviraston mukaan ole kuulemma yhtään lapselleni sopivaa erityisluokkaa, joten lapsi on aina vaan normiluokalla koulussa henkilökohtaisen avustajan kanssa. Ja avustaja ei yhtään estä tilanteita. Lastani haukutaan koko ajan vammaiseksi ja idiootiksi sun muuksi ja kun lapsi menettää tämän jälkeen hermonsa ja käy kiusaajien kimppuun, koulu poistaa hänet koulusta ja tekee lastensuojeluilmoituksia. Ongelmia ei ole missään muualla kuin koulussa. En enää tiedä miten voin itse käydä töissä, kun koko ajan on pelättävä mitä koulu taas tekee.
Kokeile julkisuutta. Päivitä facebookkiin tai tarjoa juttuasi lehtiin. Sillä voi olla yllättävä voima.
Näitä välttämättä ei ajatella niin paljoa. Erityislapsi voi olla myös lahjakkaampi, kuin muut. Siksi erinlainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis itse luokassa ja todistat että tapahtumien kulku tuo?
Tiedätkö, ihan hirveän usein se on just noin, vaikka kotona ne tavislapset kertookin aina vaan sen kohdan, missä se erityislapsi riehuu.
Mä olen yrittänyt opettaa omat lapseni katsomaan asioita vähän muiltakin kuin vain siltä omalta kantilta, ja kummasti ne tarinat on alkaneet näyttää vähän erilaisilta. Kun tiedetään kuka ja miten provosoituu, häntä on tosi helppo härnätä pienilläkin jutuilla yli reunan. Ja porukalla. Ja sitten olla niin viattomina.
Omien lasteni luokalla on siis ollut aina myös pari erityislasta. Olen äärimmäisen ylpeä siitä, että oma lapseni on parhaansa mukaan asettunut e-lapsen puolelle, ja pyytänyt muita jättämään tämän rauhaan, kun porukka meinaa taas lähteä laulamaan jotain typeriä " Eeli erityisluokalle"- laulujaan.
Tässä olisi jokaisella vanhemmalla syytä katsoa peiliin. Ihan hirveän moni kannustaa lapsiaan loppupeleissä kiusaamaan ja syrjimään e-lapsia, usein ihan ajattelemattomuuttaankin. Niin tein itsekin ennen kuin aloin oikeasti älytä mikä on järkevää ja mikä ei.
Minulla on opekoulutus ja ihan jo siellä harjoittelukouluissa kyllä näin, mikä se kuvio on. Kertaakaan en nähnyt tilannetta jossa viaton ja hento adhd-poika on aiheettoman hyökkäyksen kohteena, vaan yleensä sitä ns kiusaamista edelsi ainakin puoli tuntia täysaikaista opetuksen ja muiden häirintää. Ravataan, paiskotana, heitellään, huudellaan, tökitään, hörötelläänm ravataan vessassa, kaadetaan tuolia, maataan lattialla, kahlihdutaan patteriin, mölistään... sitten jollakulla palaa hermo ja uhriutuminen alkaa.
Vai että ihan "opekoulutus"...
Jos toisten lasten vanhemmat ovat tehneet lasuja, niin kenestä? Jos ovat huolissaan omien lastensa olosta koulussa, niin heistähän ne lasut pitäisi tehdä.
Ota yhteyttä erityisryhmien palveluohjaukseen/vammaispalveluun. Jos on neurologista sairautta, voisit saada omaishoidontukea. Ja palveluohjauksen vaatimaan erityisluokkaa kanssasi. Ja lääkärinlausuntoja koululle ja sosiaalitoimelle koko ajan menemään. Sosiaalitoimea on siis paljon muutakin kuin lastensuojelu.
Vierailija kirjoitti:
No minun lapseni ei häiritse opetusta, kun opettaja terapeutin ehdotuksesta järjestänyt niin, että lapsi voi esim. makoilla patjallaan/nojatuolissaan luokan perällä, lukea muita kirjoja, rakennella legoilla tms. Ongelma tulee, kun lapsi hermostuu jatkuvasta haukkumisesta ja kiusaamisesta (heitellään hänen reppuaan, hattuaan tms., piilotellaan tavaroita jne.)
ap
Erityislapsen äitinä, joka pn vasta integroidussa päiväkodissa , että onko tuollaisen lapsen paikka normaaliluokassa. Pienluokkaan ehdottomasti. Lapsesi on liian erilainen sopetuakseen ryhmään. Jollei ryhmäytymistä tapahdu hän on koko ajan se silmätikku, jota valitettavasti kiusataan.
Aika ymmärrettävästi erityislapsi ja "käytöshäiriöisen luonteen omaava" (wtf?) menevät sekaisin, kertoohan ap:kin aloituksessa, että hänen e-lapsellaan on tapana käydä toisten kimppuun... Tavisoppilaiden, heidän vanhempiensa ja koulun aikuisten kannalta häiriköinti ja väkivalta ovat ihan sitä samaa, oli syy sitten neurologinen diagnoosi tai joku muu.
Ja samalla tavalla nämä "vain käytöshäiriöiset" tarvitsevat apua ja tukea. Sinulla on heitä kohtaan syrjivä asenne, huomaatko?