Vielä 80-luvulla keskiluokkaan kuuluminen oli tae tietystä "tasosta", jonka pystyi saavuttamaan tekemällä töitä

Ainakin pienellä tehdaspaikkakunnalla pystyi hyvinkin elämään herroiksi 80-luvulla, vaikka vanhemmat olisivat olleet ihan duunaritehtävissä tehtaalla.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin pienellä tehdaspaikkakunnalla pystyi hyvinkin elämään herroiksi 80-luvulla, vaikka vanhemmat olisivat olleet ihan duunaritehtävissä tehtaalla.

Nykyisin ei tehdastyötä juuri ole. Duunareidenkin lapset joutuvat keskiluokkaisesti opiskelemaan tai syrjäytyvät. Liian moni syrjäytyy etenkin itäpuolella maata. Puuttuu koulutuksen arvostus ja nykyisin kun se ei automaattisesti tee herraa sekään.

Yksi asia on juurettomuus. Monella alalla ei saa töitä muualta kuin pääkaupunkiseudulta. Ei voida jäädä tuttuihin maisemiin vaikka haluaisiakin.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia on juurettomuus. Monella alalla ei saa töitä muualta kuin pääkaupunkiseudulta. Ei voida jäädä tuttuihin maisemiin vaikka haluaisiakin.

Harvempi haluaa jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia on juurettomuus. Monella alalla ei saa töitä muualta kuin pääkaupunkiseudulta. Ei voida jäädä tuttuihin maisemiin vaikka haluaisiakin.

Harvempi haluaa jäädä.

Itse asiassa moni haluaa jäädä. Useimmille Helsinki ei ole mikään paratiisi, vaan pakollinen paha, kun ei muualta töitä löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia on juurettomuus. Monella alalla ei saa töitä muualta kuin pääkaupunkiseudulta. Ei voida jäädä tuttuihin maisemiin vaikka haluaisiakin.

Harvempi haluaa jäädä.

Itse asiassa moni haluaa jäädä. Useimmille Helsinki ei ole mikään paratiisi, vaan pakollinen paha, kun ei muualta töitä löydy.

Olen nelissäkymmenissä. Koko tuttavapiirini on muuttanut tänne muualta. En tunne ketään, joka haluaisi palata. Elämät ovat asettuneet tänne. Ei elämää kannata lyhyellä tähtäimellä ajatella.

80-luvulla harvassa perheessä oli kahta autoa. Yleistyi vasta 80-90 -lukujen taitteessa.

Ne mökitkin olivat yleensä isovanhempien tai suvun yhteisiä mökkejä. Ei 80-luvulla nelikymppisillä keskiluokkaisilla ollut omia mökkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia on juurettomuus. Monella alalla ei saa töitä muualta kuin pääkaupunkiseudulta. Ei voida jäädä tuttuihin maisemiin vaikka haluaisiakin.

Harvempi haluaa jäädä.

Itse asiassa moni haluaa jäädä. Useimmille Helsinki ei ole mikään paratiisi, vaan pakollinen paha, kun ei muualta töitä löydy.

Olen nelissäkymmenissä. Koko tuttavapiirini on muuttanut tänne muualta. En tunne ketään, joka haluaisi palata. Elämät ovat asettuneet tänne. Ei elämää kannata lyhyellä tähtäimellä ajatella.

On eri asia, haluaako palata sitten kun on jo asettunut uuteen paikkaan, kuin että olisiko aikoinaan halunnut lähteä. Silloin se elämä ja tuttavapiiri olisi asettunut sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia on juurettomuus. Monella alalla ei saa töitä muualta kuin pääkaupunkiseudulta. Ei voida jäädä tuttuihin maisemiin vaikka haluaisiakin.

Harvempi haluaa jäädä.

Itse asiassa moni haluaa jäädä. Useimmille Helsinki ei ole mikään paratiisi, vaan pakollinen paha, kun ei muualta töitä löydy.

Ohis juurettomalla ymmärrän sen, että asutaan satojen kilometrien päästä lapsuuspaikkakunnalta. Eli lapsuuspaikkakunnalle ei noin vain kyläillä viikonloppuna ja pidetä yllä sosiaalisia suhteita sinne.

Vierailija kirjoitti:

Tuli vain mieleeni, kun luin tuon Hesarin artikkelin keskiluokan ahdingosta.

Mulle lapsuuteni keskiluokkaisuus oli sitä, että asuttiin omakotitalossa, käytiin kesällä mökillä ja lomamatkoilla. Elämä ei ollut yltäkylläistä, mutta siinä oli tietty taso ja aina pääsi eteen päin ahkeroimalla. Minunkin on iskostettu se keskiluokkainen asenne, että jokainen voi omalla työllä ja ahkeruudella päästä parempaan asemaan. Vasta joskus vähän alle 30-vuotiaana tajusin, ettei se ole totta.

Tuntuu, että nykyään omassa ystäväpiirissä on paljon "keskiluokasta pudonneita". Työt ovat pätkätöitä, tulot epäsäännöllisiä. Työntekoa varten ei voi enää uhrautua, koska sen varaan ei kannata rakentaa elämäänsä. Lapsia voidaan tehdä, mutta ne syntyvät epävarmaan maailmaan. Myös keskiluokka on köyhtynyt. Yhä useampi asuu vuokralla. Ei todellakaan ole kesäasuntoja, kahta autoa ym. mitä vielä kultaisella 80-luvulla. Aika moni on myös hurahtanut johonkin, kuka persuksi, konmarittajaksi tai fitness-urheilijaksi. Tämä on ajallemme ominaista. Huuhaa on korvannut keskiluokan ahkeruuteen ja työteliäisyyteen aikaisemmin pohjautuneen moraalisen arvomaailman.

Mä en oikein usko kaikkiin näihin väitteisiin. Ensinnäkään tilastot eivät tue suurinta osaa noista.

Vuonna 1985 Suomessa oli noin 1,5 miljoonaa autoa, nyt luku on yli 2,6 eli perheissä on keskimäärin useammin kaksi autoa. Pientalojen eli omakotitalojen määrä on kasvanut vuodesta 1990 vuoteen 2015 yli 200000 kappaleella ja kesämökkien määrä lähes 150000. Omistusasuntojen määrä on laskenut 1990-2015, mutta samaan aikaan ruokakuntien koko on myös laskenut. Kun vuonna 1990 yhden hengen talouksia oli noin 650000, niin nyt niitä on 1,1 miljoonaa.

Mun mielestä keskiluokan kurjistuminen on hirveä myytti, joka on syntynyt pääasiassa itseään oikeutettuina pitävien kolmikymppisten ruikutuksesta. En omasta lapsiudestani ja nuoruudestani 1980-luvulta muista ketään keskiluokkaista perhettä, jolla olisi ollut kaksi autoa. Yksi oli, ja sekin usein joku vanha kosla. Kesämökki oli, mutta se oli yleensä pieni ilman mitään mukavuuksia, usein edes sähköä, puuhuussi pihanperällä, ja usein vähän kesken - nykyään se ei kenellekään kelpaisi. Maailma oli epävarma, ei siksi, etteikö työtä olisi löytynyt jos ja kun edellisestä potkaistiin pihalle, vaan siksi, että suurvallat harjoittelivat maailmanlopun tuottamista aktiivisesti ja lapsille piti kansalaistaidon tunnilla koulussa opettaa ydinräjähdykseltä suojautumista - vaikka kaikki tiesivät, että heti luolevst ovst onnekkaita. Kaiken tämän jälkeen juuri meidän vanhemmilta vietiin 1991 kaikki heidän keskiluokkaisemn työnsä hedelmät ja jätettiin jäljelle vain velkaa.

Joo, meillä on pätkätöitä ja joskus työttömyyttä, mutta ei mitään suuria romahduksia. Meillä on evarmuutta, mutta se on pientä siihen nähden, että ilmastonmuutoskaan ei tapa kaikkia kerralla ja talouden osalta se koskee vain tulevaisuutta, ei myös nykyisen jo tehdyn arvon katoamista. Ihan rehellisesti, ei keskiluokallaene mitekään huonosti verrattuna aikaisempiin aikoihin, se vain kuvittelee, että sillä olisi oikeus johonkin vielä parempaan,

Kyllä näin on. Meidät verotetaan hengiltä. Ei siinä sen ihmeempää!

Jos 6000 euron palkasta menee 50% veroa, niin ei sillä paljon juhlita. Itse tekee hulluna työtä tuohon summaan, ja naapurin kauoankassa tekee saman käteen puolet pienemmällä palkalla, niin kyllä tässä itkettää..

Keskiluokka 80 -luvulla oli vielä hyvin yhtenäinen. Arvostettiin samoja asioita, katsottiin samat viihdeohjlemat tv:stä, käytiin samat lomamatkat ja syötiin samoja ruokia kotona. Tänä päivänä keskiluokan sisälläkin on hajontaa. Kaikki eivät välttämättä kilvoittele samoilla arvoilla ja statussymboleilla. Keskiluokka on hukassa. Elintasoltaan naapuri voi hyvinkin olla keskiluokkaa, mutta ei innostu mökkeilystä vaan kaupunkilomista Euroopassa tai ei edes osta autoa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näin on. Meidät verotetaan hengiltä. Ei siinä sen ihmeempää!

Jos 6000 euron palkasta menee 50% veroa, niin ei sillä paljon juhlita. Itse tekee hulluna työtä tuohon summaan, ja naapurin kauoankassa tekee saman käteen puolet pienemmällä palkalla, niin kyllä tässä itkettää..

Ja taas päästää työn verotukseen. Ja sitä tulkitsee nyt joku, joka ei tiedä verotuksesta mitään. Kaupan kassa saa bruttona 1500 ja nettona n. 1000 e. Tyyppi joka saa 6000 bruttona, saa nettona n. 3300. Kumman on helpompi pitää tuloillaan keskiluokan idylliä yllä....

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näin on. Meidät verotetaan hengiltä. Ei siinä sen ihmeempää!

Jos 6000 euron palkasta menee 50% veroa, niin ei sillä paljon juhlita. Itse tekee hulluna työtä tuohon summaan, ja naapurin kauoankassa tekee saman käteen puolet pienemmällä palkalla, niin kyllä tässä itkettää..

6000 euron palkasta menee alle 40% veroa.

Mitä se 80-luvun keskiluokkaisuus oli? Tätä muisteltiin nimittäin appivanhempien kanssa pari viikkoa sitten. Ajettiin Ladalla tai Nissan Cherryllä. Rakennettiin itse pieni kesämökki omien vanhempien maatilasta lohkaistulle tontille kun yksi veljistä jäi pitämään päätilaa. Käytiin kolmivuorotöissä tehtaassa. Kerran kahdessa vuodessa päästiin ulkomaanmatkalle, joka tarkoitti autoreissua (Ladalla), Norjaa tai Ruotsiin tai sitten joskus lentokoneella Kreikkaan tai Kanarialle. Ruokana oli ruskea kastike ja perunat, seuraavana päivänä perunat ja ruskea kastike. Talvella ei saatu juuri mitään tuoreita kasviksia. Oma talo rakennettiin, mutta korko oli 10% tai yli. Samaan aikaan palkatkin kyllä nousivat huimasti. Telkkarissa oli kaksi kanavaa ja lähetystä tuli muutama tunti päivässä. jne.

Vierailija kirjoitti:

mutta korko oli 10% tai yli. Samaan aikaan palkatkin kyllä nousivat huimasti.

Tähän kommentti, eli tosiaan ne jotka aina kauhistelee menneiden aikojen korkeita korkoja ja puolustavat euroa sillä, että korot on nyt matalat, niin eivät muista sitä, että inflaatio oli tuolloin vastaavasti korkea, eli jäljellä olevan lainan reaaliarvo laski kovaa vauhtia, mikä kompensoi niitä korkeita korkoja.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se 80-luvun keskiluokkaisuus oli? Tätä muisteltiin nimittäin appivanhempien kanssa pari viikkoa sitten. Ajettiin Ladalla tai Nissan Cherryllä. Rakennettiin itse pieni kesämökki omien vanhempien maatilasta lohkaistulle tontille kun yksi veljistä jäi pitämään päätilaa. Käytiin kolmivuorotöissä tehtaassa. Kerran kahdessa vuodessa päästiin ulkomaanmatkalle, joka tarkoitti autoreissua (Ladalla), Norjaa tai Ruotsiin tai sitten joskus lentokoneella Kreikkaan tai Kanarialle. Ruokana oli ruskea kastike ja perunat, seuraavana päivänä perunat ja ruskea kastike. Talvella ei saatu juuri mitään tuoreita kasviksia. Oma talo rakennettiin, mutta korko oli 10% tai yli. Samaan aikaan palkatkin kyllä nousivat huimasti. Telkkarissa oli kaksi kanavaa ja lähetystä tuli muutama tunti päivässä. jne.

Minä määrittäisin tuon kyllä työväenluokkaan. Tehdastyö ei ole keskiluokkaista, koska siihen ei 80 -luvulla tarvittu edes koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Telkkarissa oli kaksi kanavaa ja lähetystä tuli muutama tunti päivässä.

80-luvun alkupuolella ohjelmaa tuli arkisin viidestä keskiyöhön, eli aika paljon enemmän kuin muutama tunti. Olin itse lapsi silloin, ja usein sain kuulla vanhemmiltani, että tuijotan liikaa tv:tä (jo ennen videoiden tuloa), joten kai sitä ohjelmistoa oli silloinkin ihan riittävän hyvin.