Vielä 80-luvulla keskiluokkaan kuuluminen oli tae tietystä "tasosta", jonka pystyi saavuttamaan tekemällä töitä

Vielä taulukko t nro 51

http://www.tilastokeskus.fi/til/tjt/2014/01/tjt_2014_01_2016-03-18_tie_…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha tästä vääntää kun on ihan tutkittu että nykyajan nuoret ovat suhteessa köyhempiä kuin vanhempansa.

Linkitäthän tutkimuksen.

Tässä yksi kirjoitus miljoonasta.

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/historiallinen-kaanne-elakelaisilla-o…

Tähän keskusteluun sopii hyvin huomio siitä, miten suuret ikäluokat ovat pilanneet kaiken. Ennen lapsena kesät olivat aina aurinkoisia, kioskilta sai karkkia, telkkarista tuli vain hyviä ohjelmia ja mistää ei ollut huolta. Sitten joku meni ottamaan minulle asuntolainan, toi lapsia nurkkiin pyörimään, antoi töitä taakaksi ja vei nuoruuden. Syytän siitä suuria ikäluokkia, jotka saivat itse elää helppoja vuosia turvallisessa maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mää ihmettelen.

Mitä ihmettä te sekoilette noiden palkkojenne kanssa???
Päälle kolmentonnin palkasta jää suomessa vit** käteen 1600 eeroo nettona.

Ja tuo kolmentonnin kuudensadan palkka on HYVÄ palkka.

Joku siivooja/ kassa tekee 2200 kuussa ja saa vit** sen 1300 käteen.

Mistä te noita huimia eroja noihin palkkoihin saatte???

Ja mun porukat sai tt korvausta 10 000 markkaa ( yhteensä) käteen 80- luvun lopussa.

Ite päätin että opiskellaa ja hyvä työ ja omaisuutta!!! Jeeeee! Maailma odottaa!!!

- ja pask** !!! Mitään en oo saanu kun huonon talon, huonon auton, mihkään ei oo oikeesti varaa ja remppoihin otetaan piikkiä!!!

Verottaja muistaa kyllä laittaa verolappuja ja laskuja tupsahtelee, bensa maksaa törkeesti ja sähkö. Ruoassa veroo tiäs kuinka paljon.

Uutta autoo en ees harkitse.

Päätänpä itte mihin rahani laitan.

En ainakaan rahotusyhtiöille.

Mut ei tää elämä helppoa ole.

Veroprosenttilaskurin mukaan (jos ei ole mitään vähennyksiä, kotikunta on Vantaa eikä ole kirkollisverovelvollinen) 3600 € kuukausipalkasta menee veroa 21,39% ja tähän vielä työeläkemaksu (6,15%) sekä työttömyysvakuutusmaksu (1,6%) ja käteen palkansaajalle jää silloin  2550,96 € (3600 €-1049,04 €). Tarkista nyt hyvä ihminen veroprosenttisi, jos 3600 €:n palkasta saat käteen vain 1600 €.

Heh, mun veroprossa on 31,7 ja siitä muut maksut pois joten käteen jää se alle 2000 joten kiitos vaan.

Missään kunnassa ei ole 10% korkeampi kunnallisveroprosentti. Ei vaikka olisi kirkollisverokin laskettu tuohon. Mutta sä saat sitten kivasti veronpalautuksia. 

Pääomatulojen veroprosentti on 30 000 euroon saakka 30 prosenttia, ja siitä ylöspäin 34 prosenttia. Ei kyllä vaikuta siltä, että tuo yllä oleva kirjoittaja olisi mikään suursijoittaja.

Kannattaa myös muistaa, että asiat tulevat paketissa. Jos halutaan palata "turvalliseen" keskiluokkaiseen kekkosen aikaan, niin mukana tulee sitten myös yhteiset normit, valinnanvapauden rajoitukset ja ylhäältä saneltu tulevaisuus. Eli pitää muistaa, että "ennen" katsottiin juuri sitä viihdettä mitä Spede keksi telkkariin järjestää, kuultiin totuus puoliyhdeksän uutisista ja mentiin putkessa peruskoulusta lukioon ja yliopistoon. En vaihtaisi itse mistään hinnasta takaisin 80-luvulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mää ihmettelen.

Mitä ihmettä te sekoilette noiden palkkojenne kanssa???
Päälle kolmentonnin palkasta jää suomessa vit** käteen 1600 eeroo nettona.

Ja tuo kolmentonnin kuudensadan palkka on HYVÄ palkka.

Joku siivooja/ kassa tekee 2200 kuussa ja saa vit** sen 1300 käteen.

Mistä te noita huimia eroja noihin palkkoihin saatte???

Ja mun porukat sai tt korvausta 10 000 markkaa ( yhteensä) käteen 80- luvun lopussa.

Ite päätin että opiskellaa ja hyvä työ ja omaisuutta!!! Jeeeee! Maailma odottaa!!!

- ja pask** !!! Mitään en oo saanu kun huonon talon, huonon auton, mihkään ei oo oikeesti varaa ja remppoihin otetaan piikkiä!!!

Verottaja muistaa kyllä laittaa verolappuja ja laskuja tupsahtelee, bensa maksaa törkeesti ja sähkö. Ruoassa veroo tiäs kuinka paljon.

Uutta autoo en ees harkitse.

Päätänpä itte mihin rahani laitan.

En ainakaan rahotusyhtiöille.

Mut ei tää elämä helppoa ole.

Veroprosenttilaskurin mukaan (jos ei ole mitään vähennyksiä, kotikunta on Vantaa eikä ole kirkollisverovelvollinen) 3600 € kuukausipalkasta menee veroa 21,39% ja tähän vielä työeläkemaksu (6,15%) sekä työttömyysvakuutusmaksu (1,6%) ja käteen palkansaajalle jää silloin  2550,96 € (3600 €-1049,04 €). Tarkista nyt hyvä ihminen veroprosenttisi, jos 3600 €:n palkasta saat käteen vain 1600 €.

Heh, mun veroprossa on 31,7 ja siitä muut maksut pois joten käteen jää se alle 2000 joten kiitos vaan.

Missään kunnassa ei ole 10% korkeampi kunnallisveroprosentti. Ei vaikka olisi kirkollisverokin laskettu tuohon. Mutta sä saat sitten kivasti veronpalautuksia. 

Missään kunnassa ei ole 15 alempi veroprosentti, sori siitä. Mutta silti tuo veroprossa on liioittelua. En tajua, miten tuo 31,7 olisi mahdollista edes ja missä. 

Ongelma on että nykyään ihmiset luulee että keskiluokkaisella ihmisellä kuuluu olla se kallein iphone, uusi audi, 200m2 omakotitalo jossa artekin kalusteet, kesämökki rukalla ja lapsilla krossipyörät, canada gooset ja iivo niskasen sukset. Ennen oli pienemmät talot joissa sisustus oli mitä sattuu, autot oli vain vanhoja saabbeja ja lapset harrasti sitä mitä itse keksivät vähällä rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Tähän keskusteluun sopii hyvin huomio siitä, miten suuret ikäluokat ovat pilanneet kaiken. Ennen lapsena kesät olivat aina aurinkoisia, kioskilta sai karkkia, telkkarista tuli vain hyviä ohjelmia ja mistää ei ollut huolta. Sitten joku meni ottamaan minulle asuntolainan, toi lapsia nurkkiin pyörimään, antoi töitä taakaksi ja vei nuoruuden. Syytän siitä suuria ikäluokkia, jotka saivat itse elää helppoja vuosia turvallisessa maailmassa.

Ne saakutin suuret ikäluokat. Ensin niillä itsellään oli paljon leikkikavereita sodan jälkeen, ja sitten tekivät meidät onnettomat pienet ikäluokat nyhjöttämään yksin kotona avain kaulassa. Itse vain töissä mennä humputtelivat.

Nyt me raukat täällä kidutaan kotihoidontuella ja av-palstaillaan, kun yhteiskunta syyllistää vauvojen viemisestä hoitoon. Suuria ikäluokkia ei kukaan syyllistänyt, sen kuin pistivät kuusiviikkoisen vauvan hoitoon ja lähtivät töihin lepäämään. Oikeita töitähän ei kukaan heistä tehnyt, ja valetöitä riitti siihen aikaan kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Asia on juurikin näin. 80-luvulla oli perheellä yksi lankapuhelin eteisessä, ei ollut kännyköitä olemassakaan, tietokoneista  puhumattakaan. Enintään Commodore 64 jollain varakkaan perheen nörtillä. Autoja yksi jos sitäkään kaupungissa asuvilla. Asunnot ahtaampia.. Se yksi kuvaputkitelkkari, ja lomat oltiin jossain ulkohuusimökillä, jos oli sitäkään. Ei tilattu netistä joka viikko lisää roinaa, kun ei ollut nettiäkään.

80-luvun puolivälissä minulla ja melkein kaikilla tuntemillani pojilla oli jonkinlainen tietokone. 80-luvun alussa muotia olivat elektroniikka- ja videopelit, tietokoneet tulivat sitten vähän niiden jatkena, tuossa vaiheessa siis moni (suurin osa?) käytti tietokoneita vain pelaamiseen. Kokemukseni mukaan 80-luvun loppupuolella tietokonekulttuuri alkoi sitten eriytyä ja keskittyä "nörttien" harrastukseksi. Ennen nettiaikaa tietokoneethan eivät olleet mikään välttämättömyys kotona, ja tuona aikana tietokoneet mielestäni kertoivat enemmän ihmisten kiinnostuksesta ja harrastuneisuudesta kuin tulotasosta.

Vierailija kirjoitti:

Huuhaa on korvannut keskiluokan ahkeruuteen ja työteliäisyyteen aikaisemmin pohjautuneen moraalisen arvomaailman.

Ei minun moraalinen arvomaailmani miksikään ole muuttunut. Nyt vain on niin, että ahkeruus ja työteliäisyys eivät enää riitäkään, jotta saisi työpaikan. Minun nuoruudessani 80-luvulla pidettiin ilman muuta selvänä, että kun vähän opiskelee, saa työpaikan, jossa harjoittaa noita ahkeruuden ja työteliäisyyden hyveitä. Vaan eipä se niin sitten ollutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän keskusteluun sopii hyvin huomio siitä, miten suuret ikäluokat ovat pilanneet kaiken. Ennen lapsena kesät olivat aina aurinkoisia, kioskilta sai karkkia, telkkarista tuli vain hyviä ohjelmia ja mistää ei ollut huolta. Sitten joku meni ottamaan minulle asuntolainan, toi lapsia nurkkiin pyörimään, antoi töitä taakaksi ja vei nuoruuden. Syytän siitä suuria ikäluokkia, jotka saivat itse elää helppoja vuosia turvallisessa maailmassa.

Ne saakutin suuret ikäluokat. Ensin niillä itsellään oli paljon leikkikavereita sodan jälkeen, ja sitten tekivät meidät onnettomat pienet ikäluokat nyhjöttämään yksin kotona avain kaulassa. Itse vain töissä mennä humputtelivat.

Nyt me raukat täällä kidutaan kotihoidontuella ja av-palstaillaan, kun yhteiskunta syyllistää vauvojen viemisestä hoitoon. Suuria ikäluokkia ei kukaan syyllistänyt, sen kuin pistivät kuusiviikkoisen vauvan hoitoon ja lähtivät töihin lepäämään. Oikeita töitähän ei kukaan heistä tehnyt, ja valetöitä riitti siihen aikaan kaikille.

Tykkään sun ajatusmallista, mutta olet kuitenkin ihan väärässä. Suuret ikäluokathan sai tehdä lapset (eli meidät) turvalliseen kekkoslaiseen Suomeen, jossa ei ollut huolta huomisesta. Me saimme kasvaa lintukodossa, jossa kaikista pidettiin huolta ja kaikista tuli jos ei maistereita, niin ainakin merkonoomeja. Ja suuret ikäluokathan vasta oikeita töitä tekivätkin! Silloin kynnettiin peltoja, väännettiin mutteria, annettiin rahaa pankin tiskiltä pankkikirjaa vastaan, tehtiin ruokaa vanhuksille ja rakennettiin taloja. Nykyään työpaikat ovat vain jotain koordinaattoreita, koodareita ja hyvinvointiavustajia. Ja meidän lapset, mitä niistäkin tulee kun internetti pillaa ne heti kapalosta päästytään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin pienellä tehdaspaikkakunnalla pystyi hyvinkin elämään herroiksi 80-luvulla, vaikka vanhemmat olisivat olleet ihan duunaritehtävissä tehtaalla.

Nykyisin ei tehdastyötä juuri ole. Duunareidenkin lapset joutuvat keskiluokkaisesti opiskelemaan tai syrjäytyvät. Liian moni syrjäytyy etenkin itäpuolella maata. Puuttuu koulutuksen arvostus ja nykyisin kun se ei automaattisesti tee herraa sekään.

Heh, se menee kyllä niin, että joutuvat keskiluokkaisesti opiskelemaan ja syrjäytyvät. Työpaikat saadaan yhä edelleen suhteilla. Ennen se duunarinkakara sai työn samasta tehtaasta kuin vanhemmat, nyt niillä jaetaan myös keskiluokan työpaikat ja siitä käytetään nimitystä verkostoituminen. Tutkintotodistuksella voi pyyhkiä pyllynsä.

Vierailija kirjoitti:

Turha tästä vääntää kun on ihan tutkittu että nykyajan nuoret ovat suhteessa köyhempiä kuin vanhempansa.

Tämä. Joo, on nuorilla nykyään varaa ostaa niitä indokiinassa tehtyjä muutaman sentin rättejä huomattavasti enemmän, koska ne ova paljon halvempia kuin vaatteet 80-luvulla. Mutta teidättekö mitä, niitä on myös pakko ostaa, koska ne eivät kestä kuin sen pari pesua 30 asteen hienopesussa. Ihan toista maata kuin 80-luvun farkkuja jatkuvasti pestessä... Ja ihan saman verran ne puhelimet maksoivat palkkaan nähden kuin nykyään (en nyt puhu kalleimmista iphoneista vaan niistä älypuhelinmalleista, joita ostetaan eniten nuorille, eli halvempaa androidia jne).

Takoma konkassa. F-secure yt:ssä. Vielä vähän tätä nousua niin ei naurata enään yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Ne mökitkin olivat yleensä isovanhempien tai suvun yhteisiä mökkejä. Ei 80-luvulla nelikymppisillä keskiluokkaisilla ollut omia mökkejä.

80-luvulla ihmiset asuivat ahtaammin, ei käytetty rahaa sisustuskamaan, vaatteita oli hirveän paljon vähemmän, ruoka oli edullista perusruokaa, ravintoloissa käytiin aniharvoin, ei ollut liiemmin teknologiaa, ja millaisia olivat ne mökit? Pieniä, ahtaita ilman mukavuuksia jne.

Minusta on paskapuhetta, että 80-luvulla oltaisiin oltu "varakkaampia". Päin vastoin. Ihmisten vaatimustaso on vain noussut hirveästi. Ihmiset elävät - tai ainakin oletus on - että jokaisen pitäisi elää suoranaista kulutusjuhlaa tai on köyhä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin pienellä tehdaspaikkakunnalla pystyi hyvinkin elämään herroiksi 80-luvulla, vaikka vanhemmat olisivat olleet ihan duunaritehtävissä tehtaalla.

Omillakin vanhemmilla oli varaa ostaa iso ok-talo ja silti pitää yllä hyvä elintaso.

Isä työskenteli huoltomiehenä ja äiti oli keittiöapulainen. Eli ei edes mitään keskiluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne mökitkin olivat yleensä isovanhempien tai suvun yhteisiä mökkejä. Ei 80-luvulla nelikymppisillä keskiluokkaisilla ollut omia mökkejä.

80-luvulla ihmiset asuivat ahtaammin, ei käytetty rahaa sisustuskamaan, vaatteita oli hirveän paljon vähemmän, ruoka oli edullista perusruokaa, ravintoloissa käytiin aniharvoin, ei ollut liiemmin teknologiaa, ja millaisia olivat ne mökit? Pieniä, ahtaita ilman mukavuuksia jne.

Minusta on paskapuhetta, että 80-luvulla oltaisiin oltu "varakkaampia". Päin vastoin. Ihmisten vaatimustaso on vain noussut hirveästi. Ihmiset elävät - tai ainakin oletus on - että jokaisen pitäisi elää suoranaista kulutusjuhlaa tai on köyhä.

Unohdin mainita että 80-luvulla omavaraisuuteen pyrkiminen oli ihan eri luokkaa kuin nykyisin. Marjat ja sienet oikeasti poimittiin itse, kaikissa ok-taloissa oli isot kasvimaat, marjapensaikot ja monet miehet kalasti. Leivottiin leipomukset itse tai mummo leipoi. Vaatteet korjattiin ja jopa tehtiin itse tai kierrätettiin ja vaatteita huom jopa pestiin harvemmin tyyliin kerran viikossa vaihdettiin puhtaat päällysvaatteet! Sauna lämpeni kerran viikossa. Talkootyö oli voimissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha tästä vääntää kun on ihan tutkittu että nykyajan nuoret ovat suhteessa köyhempiä kuin vanhempansa.

Tämä. Joo, on nuorilla nykyään varaa ostaa niitä indokiinassa tehtyjä muutaman sentin rättejä huomattavasti enemmän, koska ne ova paljon halvempia kuin vaatteet 80-luvulla. Mutta teidättekö mitä, niitä on myös pakko ostaa, koska ne eivät kestä kuin sen pari pesua 30 asteen hienopesussa. Ihan toista maata kuin 80-luvun farkkuja jatkuvasti pestessä... Ja ihan saman verran ne puhelimet maksoivat palkkaan nähden kuin nykyään (en nyt puhu kalleimmista iphoneista vaan niistä älypuhelinmalleista, joita ostetaan eniten nuorille, eli halvempaa androidia jne).

Mun eka puhelin (GSM) Nokia 2110 maksoi Stockkan kantistarjouksessa noin 2500 mk. Tuntipalkkani oli 35 markkaa eli kuukausipalkaksi muunnettuna brutto 5 600 mk.

Tuo oli hieno puhelin, sillä pystyi sekä lähettämään että vastaanottamaan tekstiviestejä =)

Ystävän Ericssonilla pystyi vain vastaanottamaan viestit ja kihlatun NMT oli vain soittamista varten. 

Olen syntynyt vuonna -82.

Muistan, että ostettiin uusi rivitaloasunto vuosikymmenen puolivälissä. Isän auto oli uusi Nissan Sunny, samanlainen kuin papan vastaava mutta eri värinen.

Kesällä käytiin mummin ja papan mökillä, Särkänniemessä ja Linnanmäellä. Kosin saarelle Kreikkaan tehtiin minun eka ulkomaanmatkani joskus -89?

Kotona oli mikroaaltouuni, kaksi lankapuhelinta, kaksi telkkaria ja Filmnet. Ensimmäinen tietokone tuli meille 90-luvun alussa, videonauhuri varmaan vähän ennen sitä. Koskaan en kuullut että vanhemmat olisivat riidelleet rahasta, ja koskaan en kuullut sanottavan että ei olisi rahaa johonkin, vaikka en saanut kaikkea mitä pyysin.

Lama ei koskettanut meitä eikä meidän lähipiiriä mitenkään. Vasta äidin paha alkoholisoituminen rikkoi perheidyllin. Sitä ennen elin todella kultaisen 80-luvun ja vähän seuraavaakin.

Olen itse mennyt peruskouluun 1980-luvulla ja nyt lapseni puolestaan koulussa. Huomaamiani eroja:

- minun hampaiden oikomishoitoni oli ilmainen, nyt vuorossa lapseni. Koska kyseessä on vain kosmeettinen haitta (sama kuin minulla aikoinani) kunnalliseen hammashoitoon ei pääse, vaan maksan yksityisellä lystistä noin 2000 euroa

- itse kävin puheterapeutilla ala-asteella hyvin lievän S-vian takia. Ystävälleni suunnilleen naurettiin, kun soitti kuntaan lapsensa R-viasta. Ei kuulemma aikoja kuin vaikeille puhevioille, R-vian kanssa voi kuulemma hyvin odotella vielä monia vuosia.

- minä kävin ala-asteella joka kevät luokkaretkellä esim. Tampereella Särkänniemessä (yli 3 h matka), kunta maksoi. Kunta ei enää maksa luokkaretkiä lapsille ollenkaan. Joku ilmaiskonsertti saattaa koululla olla, mutta bussimatkoille ei todellaakan lähdetä.

- Kaikki koulutarvikkeet sain koulusta hyväkuntoisena, nykyisin osa käytetyistä kirjoista niin huonoja, että opettaja ehdottaa kirjan ostamista uutena, vanhempien rahoilla tottakai.

Perheemme yli 65-vuotiaat ovat tehneet (akateemisen) työuransa julkisella puolella ja heidän eläkkeensä on suurempi kuin puolella lapsistaan palkka. Ja lasten palkat eivät näytä nousevan sitä vauhtia, että lähivuosina ohittaisivat vanhempiensa eläkkeen. Ja lasten eläkkeet jäänevät n. 50 % vanhempiensa eläkkeestä