Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vielä 80-luvulla keskiluokkaan kuuluminen oli tae tietystä "tasosta", jonka pystyi saavuttamaan tekemällä töitä
20.03.2017 |
Tuli vain mieleeni, kun luin tuon Hesarin artikkelin keskiluokan ahdingosta.
Mulle lapsuuteni keskiluokkaisuus oli sitä, että asuttiin omakotitalossa, käytiin kesällä mökillä ja lomamatkoilla. Elämä ei ollut yltäkylläistä, mutta siinä oli tietty taso ja aina pääsi eteen päin ahkeroimalla. Minunkin on iskostettu se keskiluokkainen asenne, että jokainen voi omalla työllä ja ahkeruudella päästä parempaan asemaan. Vasta joskus vähän alle 30-vuotiaana tajusin, ettei se ole totta.
Tuntuu, että nykyään omassa ystäväpiirissä on paljon "keskiluokasta pudonneita". Työt ovat pätkätöitä, tulot epäsäännöllisiä. Työntekoa varten ei voi enää uhrautua, koska sen varaan ei kannata rakentaa elämäänsä. Lapsia voidaan tehdä, mutta ne syntyvät epävarmaan maailmaan. Myös keskiluokka on köyhtynyt. Yhä useampi asuu vuokralla. Ei todellakaan ole kesäasuntoja, kahta autoa ym. mitä vielä kultaisella 80-luvulla. Aika moni on myös hurahtanut johonkin, kuka persuksi, konmarittajaksi tai fitness-urheilijaksi. Tämä on ajallemme ominaista. Huuhaa on korvannut keskiluokan ahkeruuteen ja työteliäisyyteen aikaisemmin pohjautuneen moraalisen arvomaailman.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia on juurettomuus. Monella alalla ei saa töitä muualta kuin pääkaupunkiseudulta. Ei voida jäädä tuttuihin maisemiin vaikka haluaisiakin.
Harvempi haluaa jäädä.
Itse asiassa moni haluaa jäädä. Useimmille Helsinki ei ole mikään paratiisi, vaan pakollinen paha, kun ei muualta töitä löydy.
Ainahan ihmiset ovat pyrkineet asumaan siellä, mistä ovat työtä ja toimeentulonsa saaneet.
Ennen maa- ja metsätalous työllisti paljon ihmisiä, joten suuri osa ihmisistä asui maaseudulla, siellä missä työkin oli. Nykyään taas maatalous ei paljon työllistä, vaan paremmin työpaikkoja löytyy kaupungeista palveluista ja teollisuudesta, joten on luonnollista että ihmiset siirtyvät asumaan kaupunkeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla ihmiset käyttivät huomattavasti nykypäivää suuremman osan tuloistaan perusjuttuihin: ruokaan ja vaatteisiin. Ei ollut varaa syödä säännöllisesti ravintoloissa nykytyyliin tai matkailla vähän väliä. Tai oli, mutta siihen otettiin velkaa, ja sen pituinen se.
Itse olen maalta kotoisin. Kirjastosta haettiin lukemista, koulun urheiluseurassa harrastettiin ja syksyt marjastettiin.
Olen saanut esikoiseni 80-luvun puolivälissä ja merkittävin ero nykypäivään on, että silloin meillä oli toivoa. Luottamusta tulevaisuuteen. Ajattelimme, että menestyksemme on omissa käsissämme ja on vain itsestämme kiinni, mitä elämässä haluamme saavuttaa. Töitä riitti kaikille, olipa koulutusta tai ei. Koulutus takasi paremmin palkatun työpaikan. Monesti pätkätöitä silloinkin, mutta uusia pätkiä oli aina tarjolla niin, että sai valita, minkä niistä ottaa vastaan. Uskalsimme suunnitella elämäämme vuosienkin päähän.
Omat lapseni ovat jo aikuisia. He suunnittelevat elämäänsä eteenpäin vain sen verran kuin työsuhde kestää. Usein vain muutamia kuukausia, jonka jälkeen on taas kuukausien työttömyysjakso. Ja heidän pitää työssä ollessaan varautua taas edessä olevaan työttömyyteen. Oma sukuhaarani päättyy lapsiini, koska he eivät halua lapsia elämäntilanteeseen, jossa jatkuvasti eletään veitsenterällä talouden suhteen.
ala-luokka= ei duunia, elää tuilla.
keski-luokka= on töissä. Tienaa alle 2000 kuussa.
Ylä-luokka= tienaa 2000-4000 kuussa
rikkaat= tienaa enemmän kuin 4000 kuussa.
Kaikki mitä luette lehdestä että keskiluokka tienaisi 3000 kuussa on paskapuhetta.
Jos itse tienaisin etes sen 2000 kuussa niin olo olisi kun miljonäärillä kun on varaa ostella kaupasta vaatteitakin.
Vierailija kirjoitti:
ala-luokka= ei duunia, elää tuilla.
keski-luokka= on töissä. Tienaa alle 2000 kuussa.
Ylä-luokka= tienaa 2000-4000 kuussa
rikkaat= tienaa enemmän kuin 4000 kuussa.Kaikki mitä luette lehdestä että keskiluokka tienaisi 3000 kuussa on paskapuhetta.
Jos itse tienaisin etes sen 2000 kuussa niin olo olisi kun miljonäärillä kun on varaa ostella kaupasta vaatteitakin.
Mihin ylläoleva tulkinta perustuu?
http://www.findikaattori.fi/fi/13
Kannattaa siis mennä valtiolle töihin: Helpoin tie päästä keskiluokkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se 80-luvun keskiluokkaisuus oli? Tätä muisteltiin nimittäin appivanhempien kanssa pari viikkoa sitten. Ajettiin Ladalla tai Nissan Cherryllä. Rakennettiin itse pieni kesämökki omien vanhempien maatilasta lohkaistulle tontille kun yksi veljistä jäi pitämään päätilaa. Käytiin kolmivuorotöissä tehtaassa. Kerran kahdessa vuodessa päästiin ulkomaanmatkalle, joka tarkoitti autoreissua (Ladalla), Norjaa tai Ruotsiin tai sitten joskus lentokoneella Kreikkaan tai Kanarialle. Ruokana oli ruskea kastike ja perunat, seuraavana päivänä perunat ja ruskea kastike. Talvella ei saatu juuri mitään tuoreita kasviksia. Oma talo rakennettiin, mutta korko oli 10% tai yli. Samaan aikaan palkatkin kyllä nousivat huimasti. Telkkarissa oli kaksi kanavaa ja lähetystä tuli muutama tunti päivässä. jne.
Niin mikä oli pointtisi? Minä ja mieheni olemme suunnilleen keskipalkkaisia. Asutaan kaupungin vuokrakämpässä, minun työni yhtä pätkää, kuppainen auto löytyy kun pakko pitää miehen työn vuoksi, muuta omistusta ei ole, tarpeeksi suurta asuntolainaa emme saa, ei ole mökkiä, vamhemmat eivät auta, käymme ehkä kerran parissa vuodessa etelänmatkalla, syömme halvasti. Elämme siis köyhemmin kuin tuo esimerkkisi perhe.
Kirjoitit valtavan hyvin!! Ei juuri lisättävää.
Minutkin on kasvatettu siihen, että kouluja täytyy käydä ja hankkia hyvä tutkinto, töitä täytyy elämässä tehdä ja lujasti. Mutta tässä sitä ollaan, osa-aikatyön ja pätkien loukussa, vailla lainaoikeutta ja turhautuneena hurahtanut urheiluun. No kroppa on kuosissa, vaikka muu elämä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se 80-luvun keskiluokkaisuus oli? Tätä muisteltiin nimittäin appivanhempien kanssa pari viikkoa sitten. Ajettiin Ladalla tai Nissan Cherryllä. Rakennettiin itse pieni kesämökki omien vanhempien maatilasta lohkaistulle tontille kun yksi veljistä jäi pitämään päätilaa. Käytiin kolmivuorotöissä tehtaassa. Kerran kahdessa vuodessa päästiin ulkomaanmatkalle, joka tarkoitti autoreissua (Ladalla), Norjaa tai Ruotsiin tai sitten joskus lentokoneella Kreikkaan tai Kanarialle. Ruokana oli ruskea kastike ja perunat, seuraavana päivänä perunat ja ruskea kastike. Talvella ei saatu juuri mitään tuoreita kasviksia. Oma talo rakennettiin, mutta korko oli 10% tai yli. Samaan aikaan palkatkin kyllä nousivat huimasti. Telkkarissa oli kaksi kanavaa ja lähetystä tuli muutama tunti päivässä. jne.
Niin mikä oli pointtisi? Minä ja mieheni olemme suunnilleen keskipalkkaisia. Asutaan kaupungin vuokrakämpässä, minun työni yhtä pätkää, kuppainen auto löytyy kun pakko pitää miehen työn vuoksi, muuta omistusta ei ole, tarpeeksi suurta asuntolainaa emme saa, ei ole mökkiä, vamhemmat eivät auta, käymme ehkä kerran parissa vuodessa etelänmatkalla, syömme halvasti. Elämme siis köyhemmin kuin tuo esimerkkisi perhe.
Keskipalkalla ilmeisesti tarkoitat mediaanipalkkaa, joka on bruttona noin 3500 euroa kuussa. (todellinen laskennallinen keskipalkka olisi enemmän). Eli teillä on taloudessanne noin seitsemän tonnin bruttotulot, joilla ette pärjää.
Meillä on samanlaiset tulot, ja lisäksi kaksi päiväkoti-ikäistä lasta. Hyvin pärjäämme kuppaisella autolla. Mökkiä meilläkään ei ole, mutta noin 200 000 asuntolainan olemme onnistuneet saamaan, vaikka meilläkin toinen teki pätkää lainaa haettaessa. Säästöön menee joka kuukausi noin 500 euroa, etelässä emme matkaile.
Eikä olisi todellakaan pokkaa pyytää apua eläkkeellä olevilta vanhemmiltamme.
Suomi oli vauraimmillaan 80-luvulla. Ajallisesti se sattui yksiin kun suuret ikäluokat olivat parhaassa työiässä.
Nykyään suuret ikäluokat ovat eläkkeellä ja elintason nousu tasaantunut, mutta se on vain puolet totuudesta. Tänä päivänä kehitysmaissa osataan tehdä kaikkea mitä kehittyneissäkin maissa ja teollisuustyöpaikat siirtyvät sinne koska siellä on halvempaa. Sitten 80-luvun Suomesta onkin hävinnyt 300 000 teollista työpaikkaa, ja missä teollisuus siellä keskiluokka. Näin se tulee valitettavasti vielä jatkumaankin koska seuraavaksi automaatio ja tekoäly alkavat viedä vielä jäljellä olevia työpaikkoja.
Suomessa olisi hyvät mahdollisuudet varautua tulevaan vähentämällä kulutusta mutta jatkuva lainanotto ja sähköverkkojen ja muun infrastruktuurin myynti ulkomaille ei kyllä edesauta sitä, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla oli keskiluokan elintaso matalampi kuin nykyään. Ei perheissä ollut kahta autoa, kesämökki tosiaan sellainen lautahökkeli ulkohuusseineen ja eikä lomalle todellakaan lähdetty Thaimaahan tms, vaan kaukokohteet olivat tyyliin Kanaria tai Mallorca. Ruokakin oli kalliimpaa ja yksinkertaisempaa. Annoskoot pienempiä.
Mutta kuten joku jo kirjoitti: oli toivoa. Koulutus takasi hyvän työpaikan.
Nyt on ehkä parempi elintaso köyhemmälläkin, mutta toivo on mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1985 Suomessa oli noin 1,5 miljoonaa autoa, nyt luku on yli 2,6 eli perheissä on keskimäärin useammin kaksi autoa. Pientalojen eli omakotitalojen määrä on kasvanut vuodesta 1990 vuoteen 2015 yli 200000 kappaleella ja kesämökkien määrä lähes 150000. Omistusasuntojen määrä on laskenut 1990-2015, mutta samaan aikaan ruokakuntien koko on myös laskenut. Kun vuonna 1990 yhden hengen talouksia oli noin 650000, niin nyt niitä on 1,1 miljoonaa.
Onhan ihmisiäkin enemmän. Onko siis esim. mökkien määrä lisääntynyt suhteessa väestömäärän kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1985 Suomessa oli noin 1,5 miljoonaa autoa, nyt luku on yli 2,6 eli perheissä on keskimäärin useammin kaksi autoa. Pientalojen eli omakotitalojen määrä on kasvanut vuodesta 1990 vuoteen 2015 yli 200000 kappaleella ja kesämökkien määrä lähes 150000. Omistusasuntojen määrä on laskenut 1990-2015, mutta samaan aikaan ruokakuntien koko on myös laskenut. Kun vuonna 1990 yhden hengen talouksia oli noin 650000, niin nyt niitä on 1,1 miljoonaa.
Onhan ihmisiäkin enemmän. Onko siis esim. mökkien määrä lisääntynyt suhteessa väestömäärän kanssa?
Ainakin laatu on ihan toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se 80-luvun keskiluokkaisuus oli? Tätä muisteltiin nimittäin appivanhempien kanssa pari viikkoa sitten. Ajettiin Ladalla tai Nissan Cherryllä. Rakennettiin itse pieni kesämökki omien vanhempien maatilasta lohkaistulle tontille kun yksi veljistä jäi pitämään päätilaa. Käytiin kolmivuorotöissä tehtaassa. Kerran kahdessa vuodessa päästiin ulkomaanmatkalle, joka tarkoitti autoreissua (Ladalla), Norjaa tai Ruotsiin tai sitten joskus lentokoneella Kreikkaan tai Kanarialle. Ruokana oli ruskea kastike ja perunat, seuraavana päivänä perunat ja ruskea kastike. Talvella ei saatu juuri mitään tuoreita kasviksia. Oma talo rakennettiin, mutta korko oli 10% tai yli. Samaan aikaan palkatkin kyllä nousivat huimasti. Telkkarissa oli kaksi kanavaa ja lähetystä tuli muutama tunti päivässä. jne.
Niin mikä oli pointtisi? Minä ja mieheni olemme suunnilleen keskipalkkaisia. Asutaan kaupungin vuokrakämpässä, minun työni yhtä pätkää, kuppainen auto löytyy kun pakko pitää miehen työn vuoksi, muuta omistusta ei ole, tarpeeksi suurta asuntolainaa emme saa, ei ole mökkiä, vamhemmat eivät auta, käymme ehkä kerran parissa vuodessa etelänmatkalla, syömme halvasti. Elämme siis köyhemmin kuin tuo esimerkkisi perhe.
Keskipalkalla ilmeisesti tarkoitat mediaanipalkkaa, joka on bruttona noin 3500 euroa kuussa. (todellinen laskennallinen keskipalkka olisi enemmän). Eli teillä on taloudessanne noin seitsemän tonnin bruttotulot, joilla ette pärjää.
Meillä on samanlaiset tulot, ja lisäksi kaksi päiväkoti-ikäistä lasta. Hyvin pärjäämme kuppaisella autolla. Mökkiä meilläkään ei ole, mutta noin 200 000 asuntolainan olemme onnistuneet saamaan, vaikka meilläkin toinen teki pätkää lainaa haettaessa. Säästöön menee joka kuukausi noin 500 euroa, etelässä emme matkaile.
Eikä olisi todellakaan pokkaa pyytää apua eläkkeellä olevilta vanhemmiltamme.
Minun bruttopalkka on ollut siinä 2500-3000 tienoilla kun olin töissä. Miehellä vaihdellen n. 3000-3300. Tietysti meni ihan hyvin kun olimme kummatkin töissä. Käteen jäi parhaimmillaan yhteensä ehkä 3800. Siitä sitten maksettiin ent. (paremman) auton lainaa, opintolainaa, elatusmaksua ym. joten emme eläneet kovin leveästi. Nyt kun minä olen työttömänä jää käteen yhteensä 2500 enimmillään. Vuokra nielee jo ison lohkon. Emme saa lainaa, jolla saisi perheelle tarpeeksi ison asunnon täältä missä työt ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on aina niin absurdia, kun huudellaan että 80-luku oli jotenkin yltäkylläistä. No ei ollut. Olin itse teini 80-luvulla ja huomattavan niukkaa oli meno verrattuna nykykeskiluokan teineihin. Ei ollut mitään shoppailukulttuuria, ei alaikäiset käyneet kahviloissa (korkeintaan joskus Macissa), mopoja tms oli vain kaikista rikkaimmilla, mitään Linnanmäkeä oli turha kuvitella joka kesä, ravintolassa käytiin ehkä synttäreinä jne. Matkailu oli tosiaan Ruotsin risteily ja ehkä kerran viidessä vuodessa Kanarialle. Autoja oli yksi. Vaatetta oli sen verran, että jotain puhdasta sai päälle, mutta mitään joka-vuosi-uudet-talvikengät-ja-takki menoa ei todellakaan. Talossa yksi telkkari ja vain harvoilla tietokone. Mökkejä oli osalla, ei läheskään kaikilla. Ihan keskiluokkaisessa perheessä.
Ostovoima on sotien jälkeen kasvanut rajusti vuoteen 2008 asti, jonka jälkeen se on lievästi laskenut, nyt taas tasoittunut. Sopii googlettaa "ostovoiman kehitys", lähteitä löytyy useita.
Eli kyllä, tietynlainen varmuus siitä niukemmasta elintasosta on keskiluokalla varmasti ollut 80-luvulla (älkää kuitenkaan unohtako 90-luvun lamaa). Mutta väitteet korkeammasta elintasosta voitte kyllä unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se 80-luvun keskiluokkaisuus oli? Tätä muisteltiin nimittäin appivanhempien kanssa pari viikkoa sitten. Ajettiin Ladalla tai Nissan Cherryllä. Rakennettiin itse pieni kesämökki omien vanhempien maatilasta lohkaistulle tontille kun yksi veljistä jäi pitämään päätilaa. Käytiin kolmivuorotöissä tehtaassa. Kerran kahdessa vuodessa päästiin ulkomaanmatkalle, joka tarkoitti autoreissua (Ladalla), Norjaa tai Ruotsiin tai sitten joskus lentokoneella Kreikkaan tai Kanarialle. Ruokana oli ruskea kastike ja perunat, seuraavana päivänä perunat ja ruskea kastike. Talvella ei saatu juuri mitään tuoreita kasviksia. Oma talo rakennettiin, mutta korko oli 10% tai yli. Samaan aikaan palkatkin kyllä nousivat huimasti. Telkkarissa oli kaksi kanavaa ja lähetystä tuli muutama tunti päivässä. jne.
Niin mikä oli pointtisi? Minä ja mieheni olemme suunnilleen keskipalkkaisia. Asutaan kaupungin vuokrakämpässä, minun työni yhtä pätkää, kuppainen auto löytyy kun pakko pitää miehen työn vuoksi, muuta omistusta ei ole, tarpeeksi suurta asuntolainaa emme saa, ei ole mökkiä, vamhemmat eivät auta, käymme ehkä kerran parissa vuodessa etelänmatkalla, syömme halvasti. Elämme siis köyhemmin kuin tuo esimerkkisi perhe.
Keskipalkalla ilmeisesti tarkoitat mediaanipalkkaa, joka on bruttona noin 3500 euroa kuussa. (todellinen laskennallinen keskipalkka olisi enemmän). Eli teillä on taloudessanne noin seitsemän tonnin bruttotulot, joilla ette pärjää.
Meillä on samanlaiset tulot, ja lisäksi kaksi päiväkoti-ikäistä lasta. Hyvin pärjäämme kuppaisella autolla. Mökkiä meilläkään ei ole, mutta noin 200 000 asuntolainan olemme onnistuneet saamaan, vaikka meilläkin toinen teki pätkää lainaa haettaessa. Säästöön menee joka kuukausi noin 500 euroa, etelässä emme matkaile.
Eikä olisi todellakaan pokkaa pyytää apua eläkkeellä olevilta vanhemmiltamme.
Minun bruttopalkka on ollut siinä 2500-3000 tienoilla kun olin töissä. Miehellä vaihdellen n. 3000-3300. Tietysti meni ihan hyvin kun olimme kummatkin töissä. Käteen jäi parhaimmillaan yhteensä ehkä 3800. Siitä sitten maksettiin ent. (paremman) auton lainaa, opintolainaa, elatusmaksua ym. joten emme eläneet kovin leveästi. Nyt kun minä olen työttömänä jää käteen yhteensä 2500 enimmillään. Vuokra nielee jo ison lohkon. Emme saa lainaa, jolla saisi perheelle tarpeeksi ison asunnon täältä missä työt ovat.
Alkuperäisen viestisi sisältö oli: olemme keskituloisia, työt yhtä pätkää, ei ole rahaa omistusasuntoon. Nyt viesti onkin: olen työtön, maksetaan elatusmaksuja ja lainoja, ei ole rahaa riittävän isoon omistusasuntoon sieltä, mistä sen haluaisi.
Varmasti ikävää elämää, mutta edelleenkään en oikein usko, että 2010-luvulla olisi niin yyberkurjaa menneisiin aikoihin verrattuna.
Keskituloinen ja keskiluokkainen eivät ole sama asia. Verotuksen tulontasaus on suonut pienituloisellekin niin hyvät oltavat (tai huonot, mutta kuitenkin tasavertaiset), että näkisin keskiluokkaisuuden olevan sitä, että tulot ovat yli keskitulon 3500 - 6000 e/kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1985 Suomessa oli noin 1,5 miljoonaa autoa, nyt luku on yli 2,6 eli perheissä on keskimäärin useammin kaksi autoa. Pientalojen eli omakotitalojen määrä on kasvanut vuodesta 1990 vuoteen 2015 yli 200000 kappaleella ja kesämökkien määrä lähes 150000. Omistusasuntojen määrä on laskenut 1990-2015, mutta samaan aikaan ruokakuntien koko on myös laskenut. Kun vuonna 1990 yhden hengen talouksia oli noin 650000, niin nyt niitä on 1,1 miljoonaa.
Onhan ihmisiäkin enemmän. Onko siis esim. mökkien määrä lisääntynyt suhteessa väestömäärän kanssa?
Suomen väkiluku 1985 oli 4,9 miljoonaa ja tämän vuoden alussa 5,5 miljoonaa. Mökkien määrää vuonna 1985 ei tuossa ole kerrottu, joten ilman sitä tietoa ei voi laskea miten niiden määrä suhteessa väestömäärään on kehittynyt.
Oleellinen muutos tuossa on mielestäni yhden hengen ruokakuntien kasvun määrä.
Yhden hengen ruokakunnat tulevat yhteiskunnalle kalliiksi, koska tällöin asumistukia ja toimeentulotukia jne joudutaan maksamaan paljon enemmän, kun jos nämä henkilöt asuisivat "muiden nurkissa".
kyllä, yhteiskunta on moninaistunut ja erilaistunut: ihmiset voivat vapaammin olla mitä ovat. Ei ole pakko olla hetero, sitoutua asuntolainaan, olla 2 lasta+koira setti, omistaa kesämökkiä ja katsella tv:stä napakymppiä tms.
Se, että kaipaat 80-luvun "laatua", kuvastaa kuitenkin lapsen näkökulmaa siitä ajasta. Mieleesi ovat painuneet huolettomat kesät mökillä, lukuisat ihanan tahmaiset mehujäät ja Linnanmäen-reissut yms. Äiti ja isä olivat ihanan tavallisia työssäkäyviä vanhempia, jotka iltaisin olivat turvallisesti kotona ja saatavilla. Katsottiin saunan jälkeen Ruusun aikaa ja syötiin samalla lämpimiä voileipiä (tai mitä nyt teittekin). Sinun lapsuutesi oli riittävän huoleton, jotta edelleen osaat sitä kaivata. Se ei kuitenkaan kerro mitään siitä, miltä ahdasmielinen Suomi on 80-luvulla tuntunut aikuisten näkökulmasta...
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aina niin absurdia, kun huudellaan että 80-luku oli jotenkin yltäkylläistä. No ei ollut. Olin itse teini 80-luvulla ja huomattavan niukkaa oli meno verrattuna nykykeskiluokan teineihin. Ei ollut mitään shoppailukulttuuria, ei alaikäiset käyneet kahviloissa (korkeintaan joskus Macissa), mopoja tms oli vain kaikista rikkaimmilla, mitään Linnanmäkeä oli turha kuvitella joka kesä, ravintolassa käytiin ehkä synttäreinä jne. Matkailu oli tosiaan Ruotsin risteily ja ehkä kerran viidessä vuodessa Kanarialle. Autoja oli yksi. Vaatetta oli sen verran, että jotain puhdasta sai päälle, mutta mitään joka-vuosi-uudet-talvikengät-ja-takki menoa ei todellakaan. Talossa yksi telkkari ja vain harvoilla tietokone. Mökkejä oli osalla, ei läheskään kaikilla. Ihan keskiluokkaisessa perheessä.
Ostovoima on sotien jälkeen kasvanut rajusti vuoteen 2008 asti, jonka jälkeen se on lievästi laskenut, nyt taas tasoittunut. Sopii googlettaa "ostovoiman kehitys", lähteitä löytyy useita.
Eli kyllä, tietynlainen varmuus siitä niukemmasta elintasosta on keskiluokalla varmasti ollut 80-luvulla (älkää kuitenkaan unohtako 90-luvun lamaa). Mutta väitteet korkeammasta elintasosta voitte kyllä unohtaa.
Asia on juurikin näin. 80-luvulla oli perheellä yksi lankapuhelin eteisessä, ei ollut kännyköitä olemassakaan, tietokoneista puhumattakaan. Enintään Commodore 64 jollain varakkaan perheen nörtillä. Autoja yksi jos sitäkään kaupungissa asuvilla. Asunnot ahtaampia.. Se yksi kuvaputkitelkkari, ja lomat oltiin jossain ulkohuusimökillä, jos oli sitäkään. Ei tilattu netistä joka viikko lisää roinaa, kun ei ollut nettiäkään.
Alue: Aihe vapaa
80-luku oli pelkkä kupla, joka puhkesi 90-luvulla.