Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vielä 80-luvulla keskiluokkaan kuuluminen oli tae tietystä "tasosta", jonka pystyi saavuttamaan tekemällä töitä
20.03.2017 |
Tuli vain mieleeni, kun luin tuon Hesarin artikkelin keskiluokan ahdingosta.
Mulle lapsuuteni keskiluokkaisuus oli sitä, että asuttiin omakotitalossa, käytiin kesällä mökillä ja lomamatkoilla. Elämä ei ollut yltäkylläistä, mutta siinä oli tietty taso ja aina pääsi eteen päin ahkeroimalla. Minunkin on iskostettu se keskiluokkainen asenne, että jokainen voi omalla työllä ja ahkeruudella päästä parempaan asemaan. Vasta joskus vähän alle 30-vuotiaana tajusin, ettei se ole totta.
Tuntuu, että nykyään omassa ystäväpiirissä on paljon "keskiluokasta pudonneita". Työt ovat pätkätöitä, tulot epäsäännöllisiä. Työntekoa varten ei voi enää uhrautua, koska sen varaan ei kannata rakentaa elämäänsä. Lapsia voidaan tehdä, mutta ne syntyvät epävarmaan maailmaan. Myös keskiluokka on köyhtynyt. Yhä useampi asuu vuokralla. Ei todellakaan ole kesäasuntoja, kahta autoa ym. mitä vielä kultaisella 80-luvulla. Aika moni on myös hurahtanut johonkin, kuka persuksi, konmarittajaksi tai fitness-urheilijaksi. Tämä on ajallemme ominaista. Huuhaa on korvannut keskiluokan ahkeruuteen ja työteliäisyyteen aikaisemmin pohjautuneen moraalisen arvomaailman.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla oli keskiluokan elintaso matalampi kuin nykyään. Ei perheissä ollut kahta autoa, kesämökki tosiaan sellainen lautahökkeli ulkohuusseineen ja eikä lomalle todellakaan lähdetty Thaimaahan tms, vaan kaukokohteet olivat tyyliin Kanaria tai Mallorca. Ruokakin oli kalliimpaa ja yksinkertaisempaa. Annoskoot pienempiä.
Mutta kuten joku jo kirjoitti: oli toivoa. Koulutus takasi hyvän työpaikan.
Nyt on ehkä parempi elintaso köyhemmälläkin, mutta toivo on mennyt.
Korjaisin vähän: duunarivanhemmillani teollisuuspaikkakunnalla oli itse rakennettu omakotitalo, itse rakennettu hirsimökki, kaksi autoa ja lasketteluloma Lapissa joka vuosi. Keskiluokka, eli lääkäriperheet, insinöörit, ostivat talot valmiina, rouva saattoi olla kotona, kävivät joka vuosi kanarialla, lapset kävivät ratsastamassa ja kielikursseilla ja käyttivät merkkivaatteita.
Minulla on nykyään tuonaikaisen keskiluokan työllä senaikaista duunaria huonompi elintaso.
Lapsilla ei ole sitäkään, koska on koulutus mutta ei töitä.
Valkokaulusköyhälistö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turha sinne menneisiin on haikailla. Ei ollut yksilönvapautta kuten nyt, kaikki poikkeava oli kamalaa jne. Saman elintason saa nykyään köyhäkin, jos yhtään osaa rahaa käyttää järkevästi.
Olet varmaan 90- luvulla syntynyt. 80- luku ei kauheasti eronnut nykyajasta muuten kuin tiedonkulun helppouden takia, koska netti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla oli keskiluokan elintaso matalampi kuin nykyään. Ei perheissä ollut kahta autoa, kesämökki tosiaan sellainen lautahökkeli ulkohuusseineen ja eikä lomalle todellakaan lähdetty Thaimaahan tms, vaan kaukokohteet olivat tyyliin Kanaria tai Mallorca. Ruokakin oli kalliimpaa ja yksinkertaisempaa. Annoskoot pienempiä.
Mutta kuten joku jo kirjoitti: oli toivoa. Koulutus takasi hyvän työpaikan.
Nyt on ehkä parempi elintaso köyhemmälläkin, mutta toivo on mennyt.
Korjaisin vähän: duunarivanhemmillani teollisuuspaikkakunnalla oli itse rakennettu omakotitalo, itse rakennettu hirsimökki, kaksi autoa ja lasketteluloma Lapissa joka vuosi. Keskiluokka, eli lääkäriperheet, insinöörit, ostivat talot valmiina, rouva saattoi olla kotona, kävivät joka vuosi kanarialla, lapset kävivät ratsastamassa ja kielikursseilla ja käyttivät merkkivaatteita.
Minulla on nykyään tuonaikaisen keskiluokan työllä senaikaista duunaria huonompi elintaso.
Lapsilla ei ole sitäkään, koska on koulutus mutta ei töitä.
Valkokaulusköyhälistö.
80-luvulla käytiin Kanarialla, nykyään käydään New Yorkissa, Meksikossa ja Thaimaassa. Ne samat ylemmän keskiluokan perheet. Talot ovat kasvaneet, autoja on enemmän. Sijoitusasuntoja on monilla, vapaa-ajan asuntoja ostellaan Italiasta ym.
Joillakin meni 80-luvulla hyvin, mutta monilla menee nykyään vielä paljon paremmin. Keskimäärin elintaso on noussut hurjasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mää ihmettelen.
Mitä ihmettä te sekoilette noiden palkkojenne kanssa???
Päälle kolmentonnin palkasta jää suomessa vit** käteen 1600 eeroo nettona.
Ja tuo kolmentonnin kuudensadan palkka on HYVÄ palkka.
Joku siivooja/ kassa tekee 2200 kuussa ja saa vit** sen 1300 käteen.Mistä te noita huimia eroja noihin palkkoihin saatte???
Ja mun porukat sai tt korvausta 10 000 markkaa ( yhteensä) käteen 80- luvun lopussa.
Ite päätin että opiskellaa ja hyvä työ ja omaisuutta!!! Jeeeee! Maailma odottaa!!!
- ja pask** !!! Mitään en oo saanu kun huonon talon, huonon auton, mihkään ei oo oikeesti varaa ja remppoihin otetaan piikkiä!!!
Verottaja muistaa kyllä laittaa verolappuja ja laskuja tupsahtelee, bensa maksaa törkeesti ja sähkö. Ruoassa veroo tiäs kuinka paljon.
Uutta autoo en ees harkitse.
Päätänpä itte mihin rahani laitan.
En ainakaan rahotusyhtiöille.
Mut ei tää elämä helppoa ole.Vielä 90-luvulla pidettiin pk-seudulla 10 000 mk brutto aika hyvän palkan rajana, joten sun vanhemmilla olleet hyvät työpaikat. Toki oli sitten johtajia, jotka tienasi 30 000 mk brutto, mutta mitään nykyisenkaltaisia miljoonapalkkoja ei ollut kenellään ellei itse omistanut työpaikkaansa. Olen ollut töissä 90-luvulla 5500 mk/kk ja 7500 mk/kk ja 9500 mk/kk.
Yhteensä saivat noin 10 000 markkaa tttukia ja asumistukea.
Mistä ihmeestä puhut. 10 000 mk oli kokeneen insinöörin palkka.
Vierailija kirjoitti:
Turha sinne menneisiin on haikailla. Ei ollut yksilönvapautta kuten nyt, kaikki poikkeava oli kamalaa jne. Saman elintason saa nykyään köyhäkin, jos yhtään osaa rahaa käyttää järkevästi.
Onko tässä nyt jotain muuta kaivattu kuin taloudellisia ratkaisuja ja arvoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sinne menneisiin on haikailla. Ei ollut yksilönvapautta kuten nyt, kaikki poikkeava oli kamalaa jne. Saman elintason saa nykyään köyhäkin, jos yhtään osaa rahaa käyttää järkevästi.
Olet varmaan 90- luvulla syntynyt. 80- luku ei kauheasti eronnut nykyajasta muuten kuin tiedonkulun helppouden takia, koska netti.
Olen 60-luvulla syntynyt, mutta joo :D
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka ei ole rahakysymys vaan elämäntapa ja -arvokysymys. Keskiluokkainen ihminen on koulutettu vähintään toisella asteella, ylemmällä keskiluokalla on sitten jo akateemiset tutkinnot. Keskiluokalle tyypillistä on nautintoihin säästäminen. Opiskellaan ensin, säästetään asuntoa varten, maksellaan asuntolainaa, säästetään lomamatkaa varten. Työväenluokassa tyypillistä sen sijaan on kädestä suuhun eläminen, töihin ilman koulutusta, vuokralla asuminen, palkan kantaminen kapakkaan jne. Työväenluokkaisellakin ihmisellä voi olla hyvä kuukausipalkka, mutta ei se häntä keskiluokaksi muuta. Toivon mentyä paremmasta tulevaisuudesta, keskiluokalta katoaa koko arvomaailma. Miksi säästää, miksi opiskella, miksi luoda uraa.
Sulla on kummallinen käsitys työväenluokasta. Mun tuntema työväenluokka on säästänyt määrätietoisesti omaan taloon eikä ole käynyt ulkona edes kahvilla saati syömässä, ja oluet on juotu kotona saunan päälle. Nimenomaan työväenluokassa koetaan ylpeydenaiheena, ettei asuta vuokralla ja on hyvä auto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia on juurettomuus. Monella alalla ei saa töitä muualta kuin pääkaupunkiseudulta. Ei voida jäädä tuttuihin maisemiin vaikka haluaisiakin.
Harvempi haluaa jäädä.
Suurin osa haluaa jäädä. Harvempi haluaa muuttaa pois.
Me oltiin alempaa keskiluokkaa. Molemmat vanhemmat kävivät säännöllisesti töissä. Ei tosiaan matkusteltu niin paljon kuin nykyisin tai ruokailtu ulkona. Juhlan kunniaksi saatettiin käydä ravintolassa pari kertaa vuodessa. Lauantaina katseltiin televisiota ja paistettiin uunissa lämpimiä voileipiä. Isoäiti (joka oli vanhempiani rikkaampi) toi kerran viikossa kassillisen ruokaa ja lapsille karkkia lauantaiksi. Vanhemmillani ei ollut kesäasuntoa, mutta isoäidillä oli 3 kpl.
Mutta silloin ei toisaan käytetty rahaa samalla tavalla. Shoppailu oli "luksusta", ei mitään perusteinille kuuluvaa ajanvietettä. Viikkoraha oli 10mk ja sen eteen piti imuroida ja tyhjentää tiskikonetta ja ulkoiluttaa koiraa. Matkalla käytiin ehkä parin-kolmen vuoden välein. Matkat suuntautuivat useammin kotimaahan. Säännöllisistä tuloista huolimatta oli tarkoitus saada rahaa säästöön pahan päivän varalle, vaikka se vaatikin elintasosta tinkimistä.
Joskus isä sanoi "mitenhän meille sitten kävisi, jos toinen vanhempi jäisi työttömäksi?". Äiti vastasi siihen, että "kamalaa, asuttaisiin varmaan jossain rivarinpäädyssä!". Työttömyys oli ehkä pahin skenaario, joka vanhemmilleni olisi tullut mieleen.
t. 80-90-luvulla keskiluokkaisen perheen elämää elänyt koulutetumpi mutta vanhempiaan köyhempi, jolle omistusasunto olisi luksusta jonain päivänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainankorkojen ollessa ennätysalhaalla yhä useampi omistaa asuntonsa. Autoja ei ollut kahta perheessä 80-luvulla. Nykyään matkustellaan paljon enemmän ulkomaille. Ei oikein aukene 80 -luvun fantasiointi 😃
Vierailija kirjoitti:
Lainankorkojen ollessa ennätysalhaalla yhä useampi omistaa asuntonsa. Autoja ei ollut kahta perheessä 80-luvulla. Nykyään matkustellaan paljon enemmän ulkomaille. Ei oikein aukene 80 -luvun fantasiointi 😃
Kuka matkustelee, kuka ei. Kenellä on auto ja kenellä ei.
Ratkaisevaa oli se, että 80-luvulla sai työpaikan kuka tahansa, joka sellaisen halusi, ja työtä tekemällä saattoi sitten pyrkiä kohti noita tavoitteita. Nykyään suurella osaa kansaa ei ole sitä mahdolisuutta. Ahkeruus, opiskelu ym. mikä ennen takasi tietyn elintason, ei enää sitä tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainankorkojen ollessa ennätysalhaalla yhä useampi omistaa asuntonsa. Autoja ei ollut kahta perheessä 80-luvulla. Nykyään matkustellaan paljon enemmän ulkomaille. Ei oikein aukene 80 -luvun fantasiointi 😃
Kuka matkustelee, kuka ei. Kenellä on auto ja kenellä ei.
Ratkaisevaa oli se, että 80-luvulla sai työpaikan kuka tahansa, joka sellaisen halusi, ja työtä tekemällä saattoi sitten pyrkiä kohti noita tavoitteita. Nykyään suurella osaa kansaa ei ole sitä mahdolisuutta. Ahkeruus, opiskelu ym. mikä ennen takasi tietyn elintason, ei enää sitä tee.
Työtä sai, mutta kulutustavat olivat ihan toista kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainankorkojen ollessa ennätysalhaalla yhä useampi omistaa asuntonsa. Autoja ei ollut kahta perheessä 80-luvulla. Nykyään matkustellaan paljon enemmän ulkomaille. Ei oikein aukene 80 -luvun fantasiointi 😃
Kuka matkustelee, kuka ei. Kenellä on auto ja kenellä ei.
Ratkaisevaa oli se, että 80-luvulla sai työpaikan kuka tahansa, joka sellaisen halusi, ja työtä tekemällä saattoi sitten pyrkiä kohti noita tavoitteita. Nykyään suurella osaa kansaa ei ole sitä mahdolisuutta. Ahkeruus, opiskelu ym. mikä ennen takasi tietyn elintason, ei enää sitä tee.
70-luvulla lähti valtava massa työttömiä Ruotsiin, eikä 80-luvullakaan täystyöllisyyttä ollut. Toki silloin ihmiset ottivat herkemmin kaikenlaiset työt vastaan, koska työn arvostus oli suurempaa kuin nykyään.
Eräs tuttu yrittäjä sanoo, että suomalaisia ei enää tahdo saada tehdastöihin, kun tuet ovat hyvät. Onneksi Virosta saa työntekijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia on juurettomuus. Monella alalla ei saa töitä muualta kuin pääkaupunkiseudulta. Ei voida jäädä tuttuihin maisemiin vaikka haluaisiakin.
Harvempi haluaa jäädä.
Itse asiassa moni haluaa jäädä. Useimmille Helsinki ei ole mikään paratiisi, vaan pakollinen paha, kun ei muualta töitä löydy.
Olen nelissäkymmenissä. Koko tuttavapiirini on muuttanut tänne muualta. En tunne ketään, joka haluaisi palata. Elämät ovat asettuneet tänne. Ei elämää kannata lyhyellä tähtäimellä ajatella.
Ai, minä tunnen paljonkin juuri nelikymppisiä paluumuuttajia, elämä helsingissä ei kannata, saman saa muussa "isoissa" kaupungeissa ilman helsingin haittoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainankorkojen ollessa ennätysalhaalla yhä useampi omistaa asuntonsa. Autoja ei ollut kahta perheessä 80-luvulla. Nykyään matkustellaan paljon enemmän ulkomaille. Ei oikein aukene 80 -luvun fantasiointi 😃
Kuka matkustelee, kuka ei. Kenellä on auto ja kenellä ei.
Ratkaisevaa oli se, että 80-luvulla sai työpaikan kuka tahansa, joka sellaisen halusi, ja työtä tekemällä saattoi sitten pyrkiä kohti noita tavoitteita. Nykyään suurella osaa kansaa ei ole sitä mahdolisuutta. Ahkeruus, opiskelu ym. mikä ennen takasi tietyn elintason, ei enää sitä tee.
70-luvulla lähti valtava massa työttömiä Ruotsiin, eikä 80-luvullakaan täystyöllisyyttä ollut. Toki silloin ihmiset ottivat herkemmin kaikenlaiset työt vastaan, koska työn arvostus oli suurempaa kuin nykyään.
Eräs tuttu yrittäjä sanoo, että suomalaisia ei enää tahdo saada tehdastöihin, kun tuet ovat hyvät. Onneksi Virosta saa työntekijöitä.
Silloin routa ajoi porsaan töihin. Ei voinut venkoilla ja olla ottamatta vastaan työtä. Lisäksi kannustinloukku oli pienempi, kun tuet olivat huonommat. Lisäksi oli häpeä olla tukien varassa, sitä teki vain syrjäytyneet henkilöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainankorkojen ollessa ennätysalhaalla yhä useampi omistaa asuntonsa. Autoja ei ollut kahta perheessä 80-luvulla. Nykyään matkustellaan paljon enemmän ulkomaille. Ei oikein aukene 80 -luvun fantasiointi 😃
Kuka matkustelee, kuka ei. Kenellä on auto ja kenellä ei.
Ratkaisevaa oli se, että 80-luvulla sai työpaikan kuka tahansa, joka sellaisen halusi, ja työtä tekemällä saattoi sitten pyrkiä kohti noita tavoitteita. Nykyään suurella osaa kansaa ei ole sitä mahdolisuutta. Ahkeruus, opiskelu ym. mikä ennen takasi tietyn elintason, ei enää sitä tee.
Työtä sai, mutta kulutustavat olivat ihan toista kuin nykyään.
Mulla ei... 80-luvulla töissäkäyvänä kulutin jokseenkin samoin kuin nyt työttömänä. Kotimaan matkusteluun käytin enemmän rahaa. Julkinen terveydenhuolto pelasi silloin paremmin, terveyttä oli varaa pitää paremmin yllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainankorkojen ollessa ennätysalhaalla yhä useampi omistaa asuntonsa. Autoja ei ollut kahta perheessä 80-luvulla. Nykyään matkustellaan paljon enemmän ulkomaille. Ei oikein aukene 80 -luvun fantasiointi 😃
Kuka matkustelee, kuka ei. Kenellä on auto ja kenellä ei.
Ratkaisevaa oli se, että 80-luvulla sai työpaikan kuka tahansa, joka sellaisen halusi, ja työtä tekemällä saattoi sitten pyrkiä kohti noita tavoitteita. Nykyään suurella osaa kansaa ei ole sitä mahdolisuutta. Ahkeruus, opiskelu ym. mikä ennen takasi tietyn elintason, ei enää sitä tee.
70-luvulla lähti valtava massa työttömiä Ruotsiin, eikä 80-luvullakaan täystyöllisyyttä ollut. Toki silloin ihmiset ottivat herkemmin kaikenlaiset työt vastaan, koska työn arvostus oli suurempaa kuin nykyään.
Eräs tuttu yrittäjä sanoo, että suomalaisia ei enää tahdo saada tehdastöihin, kun tuet ovat hyvät. Onneksi Virosta saa työntekijöitä.
Silloin routa ajoi porsaan töihin. Ei voinut venkoilla ja olla ottamatta vastaan työtä. Lisäksi kannustinloukku oli pienempi, kun tuet olivat huonommat. Lisäksi oli häpeä olla tukien varassa, sitä teki vain syrjäytyneet henkilöt.
Tunge sinä se kannustinloukkusi sanonko mihin! Olen hakenut esim. varastotöihin, siivoamaan, puhelinmyyjäksikin, mutta en kelpaa! Liikaa koulutusta, näes.
80-luvulla opiskellessani tein yhdessä firmassa kesäduunina yksinkertaista toimistotyötä, ottivat toiseksikin kesäksi, ja sitten kuulin kun työkaveri kertoi että jäisi mielellään puolipäivätöihin, mutta ei päästetä kun ei ole ketään tekemään sitä toista puolikasta. No, ilmoittautuin, ja suunnilleen riemusta kiljuivat. Minulla opinnot siinä tilanteessa että hyvin pystyin niiden ohessa duunaamaan, kun oli aika vapaat työajat.
Omasta puolestani olisin voinun jatkaa pidempäänkin ja vaikka kokopäiväisena valmistuttuani, eli ei ollut nirsoilusta kiinni. Vaan tuli se 90-luvun alun lama juuri kun valmistuin, niin eipä enää työvoima kelvannut.
Kyllä minulle vieläkin tuollainen työ kävisi, jos sitä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttu yrittäjä sanoo, että suomalaisia ei enää tahdo saada tehdastöihin, kun tuet ovat hyvät. Onneksi Virosta saa työntekijöitä.
Kerrotko missä tämä tuttusi tehdas on ja pitääkö osata jotain erityistä sinne päästäkseen?
Kokemukseni mukaan nämä työvoimapulaa valittavat kummasti katoavat aina kun rupeaa vähän yksityiskohtaisemmin tiedustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainankorkojen ollessa ennätysalhaalla yhä useampi omistaa asuntonsa. Autoja ei ollut kahta perheessä 80-luvulla. Nykyään matkustellaan paljon enemmän ulkomaille. Ei oikein aukene 80 -luvun fantasiointi 😃
Kuka matkustelee, kuka ei. Kenellä on auto ja kenellä ei.
Ratkaisevaa oli se, että 80-luvulla sai työpaikan kuka tahansa, joka sellaisen halusi, ja työtä tekemällä saattoi sitten pyrkiä kohti noita tavoitteita. Nykyään suurella osaa kansaa ei ole sitä mahdolisuutta. Ahkeruus, opiskelu ym. mikä ennen takasi tietyn elintason, ei enää sitä tee.
Työtä sai, mutta kulutustavat olivat ihan toista kuin nykyään.
Mulla ei... 80-luvulla töissäkäyvänä kulutin jokseenkin samoin kuin nyt työttömänä. Kotimaan matkusteluun käytin enemmän rahaa. Julkinen terveydenhuolto pelasi silloin paremmin, terveyttä oli varaa pitää paremmin yllä.
Edellinen taisikin tarkoittaa, että 80-luvulla työssäkäyvä kulutti samalla tavalla kuin nykyisin työttömät kuluttavat. Nykyisin työssäkäyvät kuluttavat eri tavalla kuin työssäkäyvät 80-luvulla.
Alue: Aihe vapaa
Turha sinne menneisiin on haikailla. Ei ollut yksilönvapautta kuten nyt, kaikki poikkeava oli kamalaa jne. Saman elintason saa nykyään köyhäkin, jos yhtään osaa rahaa käyttää järkevästi.