Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yliopistomaailman käsittämättömyydet
18.03.2017 |
Mitä et voinut ymmärtää yliopistoaikoinasi (tai jos opiskelet nyt, mitä et ymmärrä)? Kummastuttiko toisten opiskelijoiden käytös? Oliko opetuksessa jotakin outoa? Jäikö joku opiskelijoiden keskuudessa vallinnut erikoinen tapa tai muu asia opiskeluvuosilta mieleesi? Kerätään tähän ketjuun yliopistomaailman käsittämättömyyksiä.
Mun oli vaikea ymmärtää, miksi kaikissa opiskelijatapahtumissa täytyi olla alkoholia. Baarisuunnistukset ja muut ymmärrän, mutta jos mentiin vaikka keilaamaan/vietettiin lapsuuden klassikot -leffailtaa tms. niin silloinkin piti istua kaljatölkit kourassa (juominen ei siis ollut pakko, mutta osa porukasta ei selvästi osannut olla ilman).
Kommentit (373)
Se, että vaihto-opiskelua pidetään usein pelkkänä Erasmus-kännäyksenä ja matkusteluna. En ole Suomen opinnoissani kirjoittamaan koskaan niin paljon esseitä tai tekemään ryhmätöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Humanistisella alalla tietämättömyys luonnontieteistä ja perustilastotieteestä. Yleistä on myös asenne, että niistä ei tarviksekaan mitään tietää ja ne ovat täysin turhia, jos on humanisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätyöt kurssin vetäjän määräämissä ryhmissä oli helvettiä. Todella tavallista oli, että neljän hengen porukasta kaksi jätti kurssin kesken kenellekään ilmoittamatta ja siinä kahdestaan koitat väsätä ryhmätyön ihmisen kanssa, jota asia ei kiinnosta ollenkaan tai joka ilmoittaa "mulle käy ryhmätyöajaksi vaan pe klo 9-10, muuten oon varattu".
Tämä! Tosi paljon oli perheellisiä alanvaihtajia, jotka vielä asuivat toisessa kaupungissa. "Minulle ei sovi muu aika kuin tiistaisin tai torstaisin klo 12-14, sillä olen vain silloin kaupungissa. Lisäksi minun täytyy hakea lapset päiväkodista, kunhan olen ensin matkustanut kotikaupunkiini 1,5 tuntia, joten muu ei nyt käy." Argh, ärsytti nää jotka kuvitteli että muut joustaa heidän aikataulujensa mukaan.
No et itse usko miten paljon perheellistä ärsyttää se että villit ja vapaat opiskelijat ei ymmärrä että joillakin oikeasti on aikatauluja elämässään. Onhan se eri juttu jos sinun pitää vääntäytyä johonkin aikaan päivästä yo:lle ja toisen pitää hoitaa perhe ja kaikki muu siinä sivussa. Minua ainakin ärsytti ihan tuhottomasti se miten paljon aikaa tuhlattiin ihan turhuuteen eikä opiskeltu. Kiva jos olet saanut lapsen hoitoon siihen ryhmätyöaikaan ja sitten Isa-Amanda ja Doramaria suunnilleen lakkailevat kynsiään ja miettivät mitä objektiivinen tarkoittaa. Tehokkuus nolla.
Samanlaisia leikkikouluja yliopisto sekä AMK olivat täällä lounaisrannikolla. Kävin tradenomipuolen ja siihen jatkoksi vielä kauppakorkean maisterivaiheen muutama vuosi sitten.
Miksi nämä olivat leikkikouluja? Siksi, että olen molemmista kuitannut loppututkinnot (tradenomi & valt.tiet. maisteri) alusta loppuun ja hyvillä arvosanoilla sekä määräajassa. Tuutorinakin olin ja ties missä tämmösissä verkostoitumisjutuissa. Töitä on erittäin vaikea saada huolimatta siitä, että koko opiskeluajan olin erilaisissa hanttihommissa opiskelun ohella. 7 vuoden opiskelutyön tulos oli pettymys!
Oman alan tai muuten asiallisia töitä saadaan lähinnä suhteilla, ei tutkinnoilla tai laajalla työkokemuksella. Erilaisia laatikonkanto- yms. hanttihommia voi kyllä saada 10 euron tuntipalkalla, mutta ne eivät enää monen vuoden jälkeen motivoi. Viheliäisintä on se, että maisterina kisaat samoista työpaikoista kuin tradenomit, joita on hakijoissa moninkertaisesti enemmän.
Opiskelu oli rahallisesti kannattamatonta, töitä tehdään sivutoimisesti illat ja viikonloput, jos haluaa jossain asua ja syödä muutakin kuin säilykkeitä vuosikausia. Sitä paitsi vaatteitakin piti ostaa, bussikortti ladata ja ehkä jopa harrastaa jotakin. Useimmat ottavat lainaa elleivät vanhemmat tai suku sponsoroi tai ellei ole varakasta kumppania, jonka luona elää. Kaikilla ei vanhemmat sponsoroi tai edes voi sponsoroida vaikka haluaisivatkin eikä kumppaniakaan kaikille tuosta vain tule - puhumattakaan varakkaasta kumppanista.
Valmistumisen jälkeinen ansiosidonnainen työttömyysetuus on vaatimaton opisk.ajan pätkätyökokemuksella. Opintolainan takaisinmaksaminen on aloitettava välittömästi 2 vuotta valmistumisen jälkeen, pankkia ei kiinnosta vaikka olet työtön ja vailla maksukykyä. Pankkia kiinnostaa, että saa omansa pois ja nopesti.
Opiskelusisällöt olivat vähän niin ja näin. Vaatimustaso oli todella matala sekä AMK:ssa että yliopistolla. Jotain kun kirjoitit, niin läpi meni ja jos vähän yritit, niin arvosana olikin korkea. Helppoa opiskelijan kannalta, muttei välttämättä hedelmällistä koko tutkintosisältöä ja oppimiskriteereitä ajatellen taikka loppuelämää miettien. Toisaalta kurssi- ja oppimistavoitteet olivat opetussuunnitelmissa myös usein korkealentoista diibadaabaa, joita henkilökuntakaan tai työnjohto ei aina osannut opiskelijoille selittää tai kertoa, että mitä tässä nyt piti tehdä.
Tuntuu, että opetuksen ja sisältöjen suunnittelu oli juosten kustu ja usein hyvin kaukana konkreettisesta työelämästä tai ko. alan töistä. Itselläni ainakin eniten opetti vasta gradun teko ja AMK:ssa yhteensä 20vko kestäneet harjoittelut työelämässä. Harjoitteluita olisi saanut olla enemmän! Vaikka palkattomia useimmilla olivatkin, niin tosi hedelmällisiä ne olivat ja jotkut onnekkaat onnistuivat neuvottelemaan työn tai edes kesätyön niiden kautta.
Tavallisesti jotkut yliopistotutkinnon suorittaneet sekä yliopisto-opiskelijat kritisoivat AMK-koulutusta perusteetta jostain syystä. Vastaavasti harva AMK-opiskelija haukkuu yliopisto-opiskelua. Vaikea sanoa, mistä tämä johtuu. Ehkä yliopistoa pidetään jollain lailla korkeatasoisempana ja perinteisenä koulutusinstituutiona Suomessa? Ihan yhtälailla AMK tekee tutkimus- ja opetustyötä jne. Lähinnä AMK.n yhteiskunnallinen painoarvo sekä rahoitusmallit ja org.rakenne tms. eroaa yliopistomaailmasta oleellisesti.
Tällaiset AMK:n haukkumiset kannattaa jättää omaan arvoonsa, ellei haukkujalla todellakin ole omakohtaista, vuosien opisk.kokemusta molemmista kouluista ja jotain järkeviä perusteita kritiikkinsä tueksi.
Työn tai kumppanin saantia ei kouluissa opettettu millään kursilla tuon 7 vuoden aikana, harmi kyllä, niihin olisi itse ainakin ottanut maximikurssit. Suosittelen harkitsemaan tarkkaan, miksi lähteä opiskelemaan. Nyt, jos olisin vielä 19, niin olisin valinnut ammattikoulun lukion sijasta taikka kaksoistutkinnon. Minulla olisi ihan asiallinen ammatti & asema jollain x alalla ja firmassa y, vakit.tulot, hyvälaatuinen asunto maksettu ja ehkä vielä se vaimo ja valkoinen aita & uudehko auto ja ehkä kesämökki omalla laiturilla. Hassua vai mitä? Korkeakoulutus ei välttämättä ole tie onneen ja autuuteen.
M30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko yliopistolla vain opiskella rauhassa, tehdä hommansa ja lähteä kotiin? Vai alkaako selän takana supina, että mikä totakin vaivaa. Itse olen alan vaihtaja ja 30-vuotias ja menossa yliopistoon ensimmäistä kertaa - mikäli vain pääsen toki.
Ei kiinnostaisi lasten kuppikunnat ja seurat, tekemiset, olemiset. Minulla on oma elämä enkä usko, että minun tarvitsee juosta yliopiston kemuissa ja muissa. Onko tällainen normaalia vai pitääkö siellä jotenkin, noh, seurustella toisten kanssa :D En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätyöt kurssin vetäjän määräämissä ryhmissä oli helvettiä. Todella tavallista oli, että neljän hengen porukasta kaksi jätti kurssin kesken kenellekään ilmoittamatta ja siinä kahdestaan koitat väsätä ryhmätyön ihmisen kanssa, jota asia ei kiinnosta ollenkaan tai joka ilmoittaa "mulle käy ryhmätyöajaksi vaan pe klo 9-10, muuten oon varattu".
Tämä! Tosi paljon oli perheellisiä alanvaihtajia, jotka vielä asuivat toisessa kaupungissa. "Minulle ei sovi muu aika kuin tiistaisin tai torstaisin klo 12-14, sillä olen vain silloin kaupungissa. Lisäksi minun täytyy hakea lapset päiväkodista, kunhan olen ensin matkustanut kotikaupunkiini 1,5 tuntia, joten muu ei nyt käy." Argh, ärsytti nää jotka kuvitteli että muut joustaa heidän aikataulujensa mukaan.
No et itse usko miten paljon perheellistä ärsyttää se että villit ja vapaat opiskelijat ei ymmärrä että joillakin oikeasti on aikatauluja elämässään. Onhan se eri juttu jos sinun pitää vääntäytyä johonkin aikaan päivästä yo:lle ja toisen pitää hoitaa perhe ja kaikki muu siinä sivussa. Minua ainakin ärsytti ihan tuhottomasti se miten paljon aikaa tuhlattiin ihan turhuuteen eikä opiskeltu. Kiva jos olet saanut lapsen hoitoon siihen ryhmätyöaikaan ja sitten Isa-Amanda ja Doramaria suunnilleen lakkailevat kynsiään ja miettivät mitä objektiivinen tarkoittaa. Tehokkuus nolla.
Kaikki nuoret eivät ole villejä ja vapaita. Mulla oli kalenteri täynnä luentoja monena päivänä (päälle kotona opiskelu) sekä osa-aikatyöt. On silloinkin vaikea sovitella aikatauluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Humanistisella alalla tietämättömyys luonnontieteistä ja perustilastotieteestä. Yleistä on myös asenne, että niistä ei tarviksekaan mitään tietää ja ne ovat täysin turhia, jos on humanisti.
Tämä. Kävin tuolta sivuaineen ja ai että rasautteli, kun oltiin niin akateemista älymystöä, mutta prosenttilaskutkin tuottivat ongelmia
Vierailija kirjoitti:
Voiko yliopistolla vain opiskella rauhassa, tehdä hommansa ja lähteä kotiin? Vai alkaako selän takana supina, että mikä totakin vaivaa. Itse olen alan vaihtaja ja 30-vuotias ja menossa yliopistoon ensimmäistä kertaa - mikäli vain pääsen toki.
Ei kiinnostaisi lasten kuppikunnat ja seurat, tekemiset, olemiset. Minulla on oma elämä enkä usko, että minun tarvitsee juosta yliopiston kemuissa ja muissa. Onko tällainen normaalia vai pitääkö siellä jotenkin, noh, seurustella toisten kanssa :D En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan :D
Itse asiassa sulta varmaan odotetaan juuri sellaista toimintaa. Ite oon 30+ ja joillekin oli hui kauhistus, kun olin kiinnostunut yliopiston kemuista ja muista. Osalle oli heti alusta ok, osalle pienen ihmettelyn jälkeen, mutta joillekin oli ylitsepääsemätöntä, että tämmöinen "kalkkis" on mukana. Vaikka en edes ole mitenkään kalkkis ja ajattelin itseni samanlaiseksi opiskelijaksi kuin muutkin ihan iästä riippumatta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhmätyöt
-kun joku uhraa koko elämänsä ja odottaa muilta samaa
-kun joku ei tee tarpeeksi
-kun ei saada tehtyä tehokkaasti
-kun joku tekee huonosti ja tämän jälkiä joutuu paikkailemaan
-kun joku ryhmässä dominoi liikaa
-kun jonkun mielestä pitää ehdottomasti työskennellä samaan aikaan tai tiettyyn aikaan, vaikka se aikataulujen puolesta ei ole mahdollista tai järkevää. Netti on keksitty.
Opinto-ohjaus
-"tee sitä, miltä tuntuu" / "panosta siihen, mikä kiinnostaa", kun haluat faktoihin ja järkevyyteen perustuvia neuvoja
Vierailija kirjoitti:
Mä en vieläkään kässää miks se UniCafen sämpylä on halvempi paikan päällä syötynä kuin mukaan otettuna. Näin oli ainakin omina opiskeluvuosina. :D
Eri veroaste. Näkeehän tätä joissain muissakin yrityksissä, esim. lähelläni olevassa kiinalaisesssa ravintolassa mukaan otetut annokset ovat halvempia.
Ja tästä kommentista tuleekin muuten mieleen, että välillä humanistit tms. saattavat olla hämmentävän tietämättömiä ja omassa maailmassaan, kun on kyse jostain kaupallisesta. Ihmetellään, että kun Unicafessa opiskelijaruoka on halpaa (niin on, koska Kela korvaa joka annoksesta osan) ja sitten samalla sitä, kun Unicafen kakkupala on sitten ihan markkinahintainen (eli kallis) eikä opiskelijahintainen. Ihan hyvää hyvyyttäänhän niitä opiskelija-alennuksia annetaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko yliopistolla vain opiskella rauhassa, tehdä hommansa ja lähteä kotiin? Vai alkaako selän takana supina, että mikä totakin vaivaa. Itse olen alan vaihtaja ja 30-vuotias ja menossa yliopistoon ensimmäistä kertaa - mikäli vain pääsen toki.
Ei kiinnostaisi lasten kuppikunnat ja seurat, tekemiset, olemiset. Minulla on oma elämä enkä usko, että minun tarvitsee juosta yliopiston kemuissa ja muissa. Onko tällainen normaalia vai pitääkö siellä jotenkin, noh, seurustella toisten kanssa :D En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan :D
Hyvin yksinäistä opiskelua sitten tiedossa...yritä saada edes muutama "kaveri" tai tuttu, vaikka pelkästään opiskeluun keskittyisitkin. Eristäytyä ei kannata, ainakaan täysin. Mitään ei tietenkään ole elämässä pakko tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko yliopistolla vain opiskella rauhassa, tehdä hommansa ja lähteä kotiin? Vai alkaako selän takana supina, että mikä totakin vaivaa. Itse olen alan vaihtaja ja 30-vuotias ja menossa yliopistoon ensimmäistä kertaa - mikäli vain pääsen toki.
Ei kiinnostaisi lasten kuppikunnat ja seurat, tekemiset, olemiset. Minulla on oma elämä enkä usko, että minun tarvitsee juosta yliopiston kemuissa ja muissa. Onko tällainen normaalia vai pitääkö siellä jotenkin, noh, seurustella toisten kanssa :D En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan :D
Hyvin yksinäistä opiskelua sitten tiedossa...yritä saada edes muutama "kaveri" tai tuttu, vaikka pelkästään opiskeluun keskittyisitkin. Eristäytyä ei kannata, ainakaan täysin. Mitään ei tietenkään ole elämässä pakko tehdä.
Mitä tarkoitat yksinäisellä opiskelulla? Itsellä ei ainakaan ole mitään porukan tarvetta, voin jutella ja hengailla ihmisten kanssa mutta en varta vasten ajaudu kenenkään seuraan vain yksinäisyyttäni. Minulla ei ole mitään käsitystä yliopisto-opiskelusta käytännössä, senkään takia en välttämättä ymmärtänyt kommenttiasi.
t. se jolle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitoin tän kokemuksen jo toiseen ketjuun, mut käy tähänkin. En ymmärrä yliopistossa vallitsevaa kaksinaamaisuutta. Esimerkiksi plagioinnista sanotaan, kuinka väärin se on ja sanktioita tulee niin tehdessä, mutta käytännössä ei toimita niin.
Yliopistolla opponentti paljasti opponoitavansa tekstin olevan lähes kokonaan kopioitu netistä. Teksti oli löytynyt heti googlettamalla toisen oppilaan tekstin otsikon. Opponentti antoi opettajalle netistä löytyvän tekstin, johon verrata. Opettaja painoi asian villaisella (ilmeisesti noloa hänen kannaltaan) ja asia jäi plagioineen opiskelijan osalta siihen. Opponenttiin suhtauduttiin ryhmässä pahasti tapahtuneen jälkeen. Näin Suomessa.
Ihan samanlainen kokemus vuosien takaa. Silloin ei vielä tekstinkäsittely ollut samalla tasolla kuin nyt, niin oli ihan oikeasti kopioinut osan tekstistä kopiokoneella ja liittänyt omaan tekstiinsä. Ohjaaja sivuutti tämän ihan täysin, vaikka otettiin esille. Ei edes mitään moitteita, eikä näkynyt mitenkään arvosanassa.
Vierailija kirjoitti:
Voiko yliopistolla vain opiskella rauhassa, tehdä hommansa ja lähteä kotiin? Vai alkaako selän takana supina, että mikä totakin vaivaa. Itse olen alan vaihtaja ja 30-vuotias ja menossa yliopistoon ensimmäistä kertaa - mikäli vain pääsen toki.
Ei kiinnostaisi lasten kuppikunnat ja seurat, tekemiset, olemiset. Minulla on oma elämä enkä usko, että minun tarvitsee juosta yliopiston kemuissa ja muissa. Onko tällainen normaalia vai pitääkö siellä jotenkin, noh, seurustella toisten kanssa :D En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan :D
Voi. Itse tein tällä tavalla ekan tutkinnon kohdalla. Mutta järjestöt ovat erityyppisiä ja joissakin niistä liikkuu myös vanhempaa 30 v -porukkaa, jos ei halua kokonaan piirien ulkopuolelle. Tyypillisesti ainejärjestöt on nuorille, osakunnista ja ylioppilaskunnasta löytyy vähän varttuneempiakin tyyppejä.
Lapin yliopiston taidepuolella hämmästytti vanhempana opiskelijana se miten tietämättömiä nuoremmat olivat vaikkapa muiden maiden politiikasta ja tilanteesta (enkä tarkoita nyt mitään erikoisempaa vaan vaikkapa USA:ta) sekä useammankin vanhanaikainen asenne tai käsitys vaikkapa tämän maan alkuperäiskansoista. Ehkä jälkimmäisessä vaikutti enemmän se mistä oli kotoisin, kuin ikä.
Toisaalta, yksilöerojahan nuo ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko yliopistolla vain opiskella rauhassa, tehdä hommansa ja lähteä kotiin? Vai alkaako selän takana supina, että mikä totakin vaivaa. Itse olen alan vaihtaja ja 30-vuotias ja menossa yliopistoon ensimmäistä kertaa - mikäli vain pääsen toki.
Ei kiinnostaisi lasten kuppikunnat ja seurat, tekemiset, olemiset. Minulla on oma elämä enkä usko, että minun tarvitsee juosta yliopiston kemuissa ja muissa. Onko tällainen normaalia vai pitääkö siellä jotenkin, noh, seurustella toisten kanssa :D En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan :D
Hyvin yksinäistä opiskelua sitten tiedossa...yritä saada edes muutama "kaveri" tai tuttu, vaikka pelkästään opiskeluun keskittyisitkin. Eristäytyä ei kannata, ainakaan täysin. Mitään ei tietenkään ole elämässä pakko tehdä.
Mitä tarkoitat yksinäisellä opiskelulla? Itsellä ei ainakaan ole mitään porukan tarvetta, voin jutella ja hengailla ihmisten kanssa mutta en varta vasten ajaudu kenenkään seuraan vain yksinäisyyttäni. Minulla ei ole mitään käsitystä yliopisto-opiskelusta käytännössä, senkään takia en välttämättä ymmärtänyt kommenttiasi.
t. se jolle vastasit
Vastaan tähän kans sivusta: kun opiskelin humanistiksi, niin tuollaista spontaania juttelua ja hengailua ei todellakaan kenenkään kanssa ollut. Jotain hyvänpäiväntuttuja tuli, mutta useimmiten kukaan vieressä luennolla istuva ei alkanut juttelemaan eikä koskaan jutellut takaisin, jos kommentoin jotain, harvoin ryhmätöissä tai -keskusteluissa samaan aikaan olevista tuli edes juttelututtuja. Tai jos tuli, niin sitten kurssin jälkeen tähän hyvänpäiväntuttuun saattoi hyvällä tuurilla törmätä kerran viikossa. Ihmiset saattoivat olla myös kovin vaivaantuneita, jos kysyin jotakuta lounasseuraksi, koska tämä oli tuttu jostain kurssilta.
Uskoisin, että se johtuu tässäkin keskustelussa mainituista asioista: nuoret opiskelijat kuppikunnittuvat nopeasti eikä heillä ole tarve sen jälkeen enää harrastaa mitään yhteisöllisyyttä, sitten on ne sosiaalisesti rajoittuneet, ujot tyypit, joille kommunikointi on muutenkin epäluontevaa ja sitten on ihmisiä, jotka muuten vaan kokevat, etteivät tarvitse uusia tuttavuuksia. Lopputulos: yliopisto-opiskelu on todella yksinäistä puuhaa, jos et ole heti opiskelun alussa alkanut tiivisti hengaamaan kurssikavereiden kanssa.
Joka asiasta vain yksi totuus, ja jos muuta ehdottaa, ihmiset suhtautuvat pelonsekaisella hämmennyksellä ja vaikenevat kaikki toisinajattelijat kuoliaaksi.
Ryhmätyösluibaajat jatkaa sluibailuaan just niin kauan kun niille se sallitaan. Mä olen kerran "potkaissut" tyypin ulos ryhmätyöstä, kun ei se tehnyt siihen yhtään mitään (toki siis muu ryhmä oli mun kanssa samaa mieltä). Se ei vastannut edes viesteihin ja sitten vasta n. 10 min. ennen tuntia, kun työ piti jo esitellä, se saapuu paikalle ja kysyy, että "no mitäs me oikein tehdään". Sanoin ihan suoraan, että me muut aiotaan pitää tää esitys ja kysyin että miksi se kuvittelee että sillä on joku oikeus osallistua kun ei se ole tehnyt yhtään mitään.
Ei olla moikattu sen jälkeen, mutta en mä kyllä tarvitsekaan minkäänlaista tervehtimissuhdetta kyseiseen ihmiseen.
Alue: Aihe vapaa
Ajattelin samalla tavalla kanssasi siihen saakka kunnes menin itse yliopistoon. Koin suurta alemmuudentunnetta yliopisto-opiskelijoihin verrattuna, jonka vuoksi ajattelin noin. Todellisuudessa tiesin yliopisto-opiskelijoiden suhtautumisesta AMK-opiskelijoihin vain esim. tämän sivuston perusteella, josta ei kannata tehdä johtopäätöksiä todelliseen elämään.