Yliopistomaailman käsittämättömyydet
Mitä et voinut ymmärtää yliopistoaikoinasi (tai jos opiskelet nyt, mitä et ymmärrä)? Kummastuttiko toisten opiskelijoiden käytös? Oliko opetuksessa jotakin outoa? Jäikö joku opiskelijoiden keskuudessa vallinnut erikoinen tapa tai muu asia opiskeluvuosilta mieleesi? Kerätään tähän ketjuun yliopistomaailman käsittämättömyyksiä.
Mun oli vaikea ymmärtää, miksi kaikissa opiskelijatapahtumissa täytyi olla alkoholia. Baarisuunnistukset ja muut ymmärrän, mutta jos mentiin vaikka keilaamaan/vietettiin lapsuuden klassikot -leffailtaa tms. niin silloinkin piti istua kaljatölkit kourassa (juominen ei siis ollut pakko, mutta osa porukasta ei selvästi osannut olla ilman).
Kommentit (373)
Vierailija kirjoitti:
N. 19-21 v tytöistä koostuvat fuksit ja joukossa joku 30-35 v fuksimies, joka ihan mielissään hengailee hyvännäköisten tyttöjen kans. :D
Joo, tää on niin ällöä. Mun kanssa samaan aikaan aloitti yks viisikymppinen mies, joka ihastui muhun niin päätä pahkaa, että paperit vain lenteli käsistä aina, kun törmäiltiin sattumalta yliopistolla. Noloa ja ällöttävää.
Ryhmätöitä, lukupiirejä ja ryhmäpohdintoja todella paljon. Usein vielä niin, että kurssia valittaessa ei lue, että tähän kuuluu sitten vielä pienryhmäpohdintaa, joka tulee suorittaa omalla ajalla ja tavata jossain kahvilassa tai luentojen jälkeen. Lisäksi iso osa ei vieläkään tunnu ymmärtävän, että ryhmätöissä kaikkien tulee tehdä hommia. Kyllä on monta kertaa vituttanut kirjoittaa ryhmä- ja harjoitustöihin sun muihin jonkun opiskelijan nimi, joka ei ole osallistunut ollenkaan, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan. Yksin en kehtaa "kannella" vastuuopettajalle tämmösistä, koska sitten ne sluibaajat loukkaantuisivat ja tietäisivät, että kuka heidät on käräyttänyt. Ärsyttää, mutta en tahdo "vihamiehiä" ja yliopistomaailmassa on aika oleellista se, että jokainen huolehtii vain omista asioistaan.
Kiinnostaisi muuten tietää, että häiritseekö muita psykologiaa opiskelevia se, että iso osa kursseista (ainakin perusopinnoista) on massaluentoja, joissa luennot lähetetään livenä toisista yliopistoista? Ja sitten tentit on lähinnä monivalintoja? Ekan vuoden opiskelijana hämmästelin tätä ja en paljon muuta vastausta keksi tähän kuin sen, että resursseja on vähän. Vaikkakin meillä vastuuopettajat ovat perustelleet tätä sillä, että tällä tavalla saadaan laajempi asiantuntijajoukko luennoimaan, kun voidaan lähettää luentoja eri yliopistoista.
Onkohan muilla aloilla tehty samanlaisia ratkaisuja? Kauanko tämmöistä on ollut?
Vierailija kirjoitti:
Minusta on väärin, että esimerkiksi englannin kääntäjiä koulutetaan koko ajan, vaikka entisistäkään suuri osa ei ole koulutustaan vastaaissa töissä. Tämä on minusta opiskelijoita kohtaan väärin. Vaikka inhoan Grahn-Laasosta, tavallaan on ihan järkevää kouluttaa työmarkkinoiden tarpeisiin. Humanismi on söpöä ja olen itsekin humanisti, se ei vain työllistä kovin hyvin, jos on antropologia tai folkloristiikka pääaineena.
Tiedän yhden nuoren kääntäjän, joka hankki lähihoitajan pätevyyden valmistuttuaan kääntäjäksi.
No ei mun kokemuksen mukaan esimerkiks noita antropologejakaan valmistu kovin montaa vuodessa ainakaan Tampereelta. Viime vuonna maisterivalinnassa taisi yks tai kaks tyyppiä valita antropologian opinnot. Että eipäs liioitella.
Monien (useimpien) yliopiston opettajien sosiaalisten ja pedagogisten taitojen puute usein hämmästytti opiskeluaikoinani parikymmentä vuotta takaperin.
Luennoilla puhuminen/pelaaminen/yms. Jos ei ole läsnäolopakkoa, niin miksi tullaan luennolle häiritsemään muita? Tällä viikolla joku katsoi läppäriltä koripalloa. Äänet päällä. Yläasteella kuvittelin, että lukiossa olisi vain motivoituneita ja oppimishaluisia ihmisiä. Lukiossa ajattelin, että ehkä sitten yliopistolla... Mut ei.
Ne helvetin ryhmätyöt, joita ainakin kasvatustieteissä on jatkuvasti. Joo, onhan niissä jonkin verran järkeäkin, koska ainakin ainakin lastentarhanopettajat toimivat työssään tiimissä, ja on tärkeää osata toimia yhteistyössä toisten kanssa. Mutta että joka kurssilla on joku ryhmätyötoteutus..
Ryhmätenttejä vihaan yli kaiken, sillä tentistä koko ryhmä saa saman numeron. Kyllä vituttaa saada huono numero siksi, että joku ryhmän jäsen haluaa tunkea esseeseen jotain asiaankuulumatonta/epätieteellistä bullshittiä tai muuten vaan kirjottaa päin persettä. Tai joku vapaamatkustaja joka ei ole tenttikirjaa edes avannut, saa muiden ansiosta hyvän numeron, vaikkei osallistu kokeen tekemiseen millään tavalla.
Mä tekisin mielellään esim. esseet yksin, koska on hankalaa ja hidasta kirjoittaa esim. neljän henkilön kanssa. On myös tosi vaikeaa löytää yhteistä aikaa koulun ulkopuolelta, koska mä teen myös paljon töitä.
Kurssien tosi vaihtelevat suoritukset. Jostakin kurssista läpi päästäkseen täytyi olla 80 % tunneista läsnä, palauttaa pari esseetä ja lopuksi oli vielä tentti, johon luettavaa oli toista tuhatta sivua. Sitten oli niitä kursseja, joissa kurssista pääsi läpi olemalla läsnä ja kirjoittamalla jonkun parin sivun mittaisen pohdinnan. Voisko noita jotenkin tasata (jos opintopistemäärissä ei juuri ole eroa)?
Vierailija kirjoitti:
Kurssien tosi vaihtelevat suoritukset. Jostakin kurssista läpi päästäkseen täytyi olla 80 % tunneista läsnä, palauttaa pari esseetä ja lopuksi oli vielä tentti, johon luettavaa oli toista tuhatta sivua. Sitten oli niitä kursseja, joissa kurssista pääsi läpi olemalla läsnä ja kirjoittamalla jonkun parin sivun mittaisen pohdinnan. Voisko noita jotenkin tasata (jos opintopistemäärissä ei juuri ole eroa)?
Nekin tehtävät on naurettavia, joissa sun käsketään tiivistää tosi laaja alue sivuun (kun proffa ei jaksa lukea enempää, kun on niin monta vastausta luettavana). Esim. selitä Suomen itsenäisyyden ajan tärkeät tapahtumat/mielialahäiriöiden erotusdiagnostiikka tai muu vastaava aihe yhdessä sivussa kattavasti.
Joidenkin ihmisten kuvitelma, että yliopistoon pääseminen = älykäs ihminen. Kyllä siellä parikymppisten joukossa näki monenlaista ja osa porukasta oli todella keskenkasvuista, lapsellista ja jutut kuin yläkoulussa. Keskityttiin bileisiin, toisista juoruamiseen ja ulkonäön tarkasteluun. Pääsykoekirjojen pänttääminen ei todellakaan tarkoita automaattisesti älykästä pääkoppaa.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelija bileet oli järkytys.
- Jotenkin kuvittelin että se meno olis vähän edes sivistyneempää, mutta sitseillä vedettiin raakaa viinaa ja ihannoitiin sitä joka kykeni vetää eniten (ja laattas sitten pari tuntia myöhemmin jossain puskassa).
.
Tämä juuri, tai se opiskelijatoiminnan alkoholikeskeisyys ylipäätään. Aina välillä puhuttiin siitä, miten alkoholittomia tapahtumia ja toimintaa pitäisi "kehittää ja ideoida" ja ajatus oli suunnilleen, että alkoholiton toiminta on jotain pitsinnypläystä. Minusta tällainen opiskelijoiden jaottelu kreiseihin bilettäjiin ja niuhoihin nyplääjiin vaan huonontaa tilannetta, sen sijaan, että ilmapiiristä olisi pyritty tekemään avoimempi jotta niitä, jotka tapahtumissa käyttivät alkoholia vain vähän tai ei ollenkaan ei olisi ihmetelty ja kyräilty. Minulle huudettin fuksiaisissa tehtävänsuorituspaikalla tehtävän "tuomarin" toimesta, että "liian selvinpäin." Selvä, eipähän tarvinnut jatkossa osallistua ainejärjestön tapahtumiin.
Se, että kaikista ryhmätöistä ja muista huolimatta voit olla todella yksinäinen yliopistolla. Ulkopuoliseksi jääminen on ihan yhtä realistista kuin aiemmissa kouluissa (vaikka kuinka muuta vakuuteltaisiin). Nimimerkillä mun opiskeluvuodet meni niin, et päivisin olin yliopistolla opiskelemassa ahkerasti ja kotiin palattuani itkin yksinäisyyttäni lattialla. Onneksi tilanne on opiskeluvuosien jälkeen korjaantunut ja olen löytänyt välittäviä ihmisiä elämääni.
Nämä ovat ällistyttäneet opettajankoulutuslaitoksella:
Kurssin arvosanat:
- Annetaan ryhmätyön tai ryhmätentin perusteella (kaikille sama arvosana riippumatta omasta työmäärästä)
- Annetaan monivalintatentin perusteella
Ryhmäytyminen
- Kuppikunnat
- Ryhmätöissä pakko päästä bestiksen kanssa samaan ryhmään, ei osata työskennellä uusien ihmisten kanssa
- Ei puhuta muille kun omalle kuppikunnalle
Seminaarit ja luennot
- Seminaareissa opponoijien ja muiden seminaariin osallistujien kommenttien laaduttomuus
- Kandi/graduohjaajan kiinnostuksen vähäisyys töitä kohtaan tai sen jakaminen epätasa-arvoisesti
- Luentojen tiukat poissaolorajat ja joustamattomuus niiden suhteen
Opiskelijabileet
- Valta osa niihin osallistujista on henkilöitä, jotka eivät alaikäisenä tai alle 20-vuotiaan bilettäneet ja nyt ottavat kaiken irti juhlimisesta
- Niissä soiva musiikki (aikuisten bileissä soi jotain Robinin ekoja biisejä ja kaikki on fiiliksissä?)
- Örvellys
- Haalaribileiden junttimaisuus
Muut
- Opettajien pedagogiset ja sosiaaliset taidot
- Mistään ei löydä opintoihin liittyvää tietoa
Miksi opiskeluaika on niin monelle henkisesti todella rankkaa? Tätä on itsellä vaikea käsittää, vaikka se oli itsellekin tuollaista.
Omalla alalla oli jännä huomata, kuinka kaikki lähes miehet löysi viimeistään opiskeluaikana kumppanin. Jopa sellaiset, joista ei ikinä olisi ulkoisesti uskonut (tämä kommentti tuli hyvännäköisen naisopiskelijan suusta).
Vierailija kirjoitti:
Laitoin tän kokemuksen jo toiseen ketjuun, mut käy tähänkin. En ymmärrä yliopistossa vallitsevaa kaksinaamaisuutta. Esimerkiksi plagioinnista sanotaan, kuinka väärin se on ja sanktioita tulee niin tehdessä, mutta käytännössä ei toimita niin.
Yliopistolla opponentti paljasti opponoitavansa tekstin olevan lähes kokonaan kopioitu netistä. Teksti oli löytynyt heti googlettamalla toisen oppilaan tekstin otsikon. Opponentti antoi opettajalle netistä löytyvän tekstin, johon verrata. Opettaja painoi asian villaisella (ilmeisesti noloa hänen kannaltaan) ja asia jäi plagioineen opiskelijan osalta siihen. Opponenttiin suhtauduttiin ryhmässä pahasti tapahtuneen jälkeen. Näin Suomessa.
Ikävää ja vahingollista, mutta ymmärrän yksittäisen opettaja näkökulman. Hän säästää huomattavasti omaa aikaansa, kun ei lähden kurinpitomenettelyyn, josta kuitenkin seuraisi enintään huomautus. Opinnäytteissä vilppiyritykset sitä paitsi havaitaan ennen kuin opiskelija on jättänyt suorituksen arvioitavaksi, ja silloin ohjaaja ei voi muuta kuin neuvoa ja opastaa.
Se sama, johon osa onkin jo viitannut: ainejärjestöjen "piiri pieni pyörii" -meininki. Itse opiskelen aika pientä alaa, joka kerää erikoisia, ehkä ainakin stereotypialtaan vähän "syrjäytymisvaarassa" olevia opiskelijoita. Opiskelijoiden vähyydestä ja heidän ongelmistaan johtuen olisi mukavaa, jos kaikkia pyrittäisiin huomioimaan ja tukemaan mahdollisuuksien mukaan. Turha toivo: ainejärjestön korkeimmilla palleilla (puheenjohtajaa ja sosiopoliittista vastaavaa myöten) naureskellaan ja ivaillaan muille sekä suoraan että selän takana.
Maisterien ylimielisyys, kun ovat muka muita parempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se et osa käyttäytyi yhä niinkuin yläasteella, muodosti kuppikuntia, juoruili ja jätti toisia ulkopuolelle.
Meillä oli tällainen useamman fuksitytön & parin fuksipojan muodostama porukka. Ryhmään päästäkseen piti olla riittävän hyvännäköinen. Tuo porukka katseli muita nenänvarttaan pitkin ja pitivät itseään muita parempina. Lähtivät jopa opiskeluaikoina yhdessä reissuun ulkomaille ja painattivat koko porukalle samanlaiset paidat tyyliin "sädehtivä seitsikko". Nyt toi jaksaa jo naurattaa. :D
Tuo kuulostaa kyllä lähinnä säälittävältä tai naurettavalta yliopistomaailmassa. Kumma jos "seitsikolle" ei ole naureskeltu.
Ehkä Gossip Girl oli kova sana siihen aikaan ja olivat vähän tyhmiä. Löytyikö Sädehtivästä Seitsikosta edes Chuck Bassia (joka ei kyllä muistaakseni jatkanut opintoja vaan luotti elämäm kovaan kouluun)?
Sisäänottomäärät. Mikä järki ottaa monille aloille iso kasa opiskelijoita, kun nykyisinkin näillä aloilla on työttömiä valmistuneita? Ihan hyvin sisäänotto voisi olla joka toinen vuosi tai sisäänottomäärä huomattavasti pienempi.