Yliopistomaailman käsittämättömyydet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon on muuttunut sitten ysärin kun opiskelin ensimmäisen tutkintoni. Teen nyt toista. Verkko-opiskelu on räjähtänyt. Ysärillä vielä istuttiin luennoilla ja täytettiin tenttikuoria. Ei se raskasta ollut silloinkaan ja nyt suorastaan leikkiä. En ymmärtänyt silloin enkä nyt miten jotkut stressaa tai ahdistuu tästä.

Mitä ihmeen tenttikuoria?

Sellainen ruskea kuori, mihin täytettiin päälle omat tiedot ja tentti, mihin haluttiin ilmoittautua ja sitten ihan käveltiin yliopistolle palauttamaan se laatikkoon tiettyyn päivään mennessä. Näin ilmoittauduttiin ns. yleiseen tenttiin. Ja sitten tenttiaamuna mentiin salin oven eteen odottamaan omaa nimeä ja valvoja antoi sen saman kuoren sinulle ja sen sisällä oli ne kysymykset, jotka palautettiin vastauksen kanssa tentistä lähtiessä.

Vierailija kirjoitti:

Voiko yliopistolla vain opiskella rauhassa, tehdä hommansa ja lähteä kotiin? Vai alkaako selän takana supina, että mikä totakin vaivaa. Itse olen alan vaihtaja ja 30-vuotias ja menossa yliopistoon ensimmäistä kertaa - mikäli vain pääsen toki.

Ei kiinnostaisi lasten kuppikunnat ja seurat, tekemiset, olemiset. Minulla on oma elämä enkä usko, että minun tarvitsee juosta yliopiston kemuissa ja muissa. Onko tällainen normaalia vai pitääkö siellä jotenkin, noh, seurustella toisten kanssa :D En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan :D

Kuten joku jo vastasikin, nuorempien kanssaopiskelijoiden näkökulmasta olet ihan normaali jos käyt opiskelemassa ja suoraan kotiin, saattavat yllättyä (osa innokkaasti, osa epäröiden..) jos osoitat kiinnostusta juhliin. :D No, näin ainakin meillä englannin pääaineopiskelijoilla oli (minä 26v ekalla vuositasolla 19-21v kanssa, olin jo "semikalkkis"). Ei se ikä itsessään loppujen lopuksi mitään merkannut, mutta pääpiirteittäin mitä vanhempi sen enemmän omia menoja muutenkin ja sua ei ehkä niin helposti kysellä mukaan ellet itse ilmaise kiinnostusta. Ehkä vähän yksinäistä oli jälkeenpäin mietittynä, kyllä siellä sitten muiden alojen samanikäisiin tutustui jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Humanistisella alalla tietämättömyys luonnontieteistä ja perustilastotieteestä. Yleistä on myös asenne, että niistä ei tarviksekaan mitään tietää ja ne ovat täysin turhia, jos on humanisti.

Omalla humanistisella alalla olen kyllä törmännyt myös siihen että tilastotiedettä oikeasti kaivattaisiin opintoihin. Opiskelen kieliainetta ja olen siinä erikoistunut kielitieteeseen jossa tehdään paljon työtä myös numeroiden kanssa. Mutta joo, on niihin "enhän mä tätä osaa koska oon humanisti" tyyppeihinkin tullut törmättyä ja joka kerta vituttaa yhtä paljon. En koe itse edustavani kovin hyvin stereotyyppia humanistista joten ottaa päähän kun monet humanistitkin edesauttaa ton negatiivisen kuvan ylläpitämistä. Olis kiva löytää eri aloilta ne yhteistyötä haluavat tyypit ja jättää ne "noi on tollasii, me ollaan parhaita" tai "me vaa ollaa tällasii, ei me tajuta muita" tyypit jankuttamaan keskenään.

Luennolla jos kysyin selvennystä sekavaan opetukseen (ei toki sekavaksi moittien) niin kaikki tuijottivat tyrmistyneinä. Tai jos luennoitsija paasasi omia poliittisia mielipiteitään ja pyysin, että voidaanko siirtyä opetettavaan asiaan, sama tyrmistys.

Opetus oli naurettavaa pelleilyä ainakin humanistisessa tiedekunnassa. Suurin osa opettajista todella eksentrisiä ja normaalista elämänmenosta vierautuneita. 

Eri pääaineita opiskelevien nuorten naisten klikit vaikuttivat inhoavan toisiaan, jatkuvaa kyräilyä.

Se, että luennolle pitää tulla notkumaan ja valittaa koko,ajan tai näpytellä kännykkää, vaikka luento on vapaaehtoinen. Eli ei ole pakko osallistua.

Se, miten opintopisteet ei ole vertailukelpoisia eli jollain kurssilla on luennot ja demo/harjoitusryhmä, jossa käydään vaikka 10 kertaa ja sinne on pakko tehdä tehtäviä. Siitä saa sitten vaikka 5 opintopistettä. Vastaavasti menet kirjatenttiin, johon luet vaikka 2-3 kirjaa, kirjoitat sivutolkulla jotain höpölöpöä ja saat samat pisteet. Itselläni on kaksi maisterin tutkintoa, joten kokemusta kummastakin opiskelutyylistä.

Ja miten oikeasti niillä arvosanoilla ei ole hevon pylly verran merkitystä suurimmalla osalla aloista. Esim. ihan sama saatko tentistä vitosen vai ykkösen, ei työnantajat ole koskaan edes katsoneet tutkintotodistustani. Se on riittänyt, että on maisteri. Joten tenttien uusiminen on ihan tyhjänpäiväistä arvosanankorottamisen vuoksi.

Miten opiskelijoille ei kerrota, että mitä kannattaa oikeasti opiskella, jos tahtoo töitä. Onhan se kiva lukea jotain nais- tai kulttuurintutkimusta, mutta minne meinasit mennä oikeisiin töihin noilla opinnoilla? Yliopistolla saat tehdä tutkimusta just niin kauan ennen kuin valmistut tohtoriksija siihen loppuu. Syynä se, että tohtorille pitäisi maksaa jo oikeaa palkkaa. Yllätyksenä tulee varmaan sekin, ettei lisureita tai tohtoreita arvosteta yhtään ylemmäksi julkisella puolella. Meilläkin on koodarina pari tohtoria ja esimiehinä maistereita/insinöörejä/merkonomeja.

Vierailija kirjoitti:

Luennolla jos kysyin selvennystä sekavaan opetukseen (ei toki sekavaksi moittien) niin kaikki tuijottivat tyrmistyneinä. Tai jos luennoitsija paasasi omia poliittisia mielipiteitään ja pyysin, että voidaanko siirtyä opetettavaan asiaan, sama tyrmistys.

Opetus oli naurettavaa pelleilyä ainakin humanistisessa tiedekunnassa. Suurin osa opettajista todella eksentrisiä ja normaalista elämänmenosta vierautuneita. 

Eri pääaineita opiskelevien nuorten naisten klikit vaikuttivat inhoavan toisiaan, jatkuvaa kyräilyä.

Luennoilla kyselevät aina samat egosentrikot, jotka rakastavat omaa ääntään ja keskeyttelevät toisten oppimisen.

Vierailija kirjoitti:

Se, että luennolle pitää tulla notkumaan ja valittaa koko,ajan tai näpytellä kännykkää, vaikka luento on vapaaehtoinen. Eli ei ole pakko osallistua.

Se, miten opintopisteet ei ole vertailukelpoisia eli jollain kurssilla on luennot ja demo/harjoitusryhmä, jossa käydään vaikka 10 kertaa ja sinne on pakko tehdä tehtäviä. Siitä saa sitten vaikka 5 opintopistettä. Vastaavasti menet kirjatenttiin, johon luet vaikka 2-3 kirjaa, kirjoitat sivutolkulla jotain höpölöpöä ja saat samat pisteet. Itselläni on kaksi maisterin tutkintoa, joten kokemusta kummastakin opiskelutyylistä.

Ja miten oikeasti niillä arvosanoilla ei ole hevon pylly verran merkitystä suurimmalla osalla aloista. Esim. ihan sama saatko tentistä vitosen vai ykkösen, ei työnantajat ole koskaan edes katsoneet tutkintotodistustani. Se on riittänyt, että on maisteri. Joten tenttien uusiminen on ihan tyhjänpäiväistä arvosanankorottamisen vuoksi.

Miten opiskelijoille ei kerrota, että mitä kannattaa oikeasti opiskella, jos tahtoo töitä. Onhan se kiva lukea jotain nais- tai kulttuurintutkimusta, mutta minne meinasit mennä oikeisiin töihin noilla opinnoilla? Yliopistolla saat tehdä tutkimusta just niin kauan ennen kuin valmistut tohtoriksija siihen loppuu. Syynä se, että tohtorille pitäisi maksaa jo oikeaa palkkaa. Yllätyksenä tulee varmaan sekin, ettei lisureita tai tohtoreita arvosteta yhtään ylemmäksi julkisella puolella. Meilläkin on koodarina pari tohtoria ja esimiehinä maistereita/insinöörejä/merkonomeja.

Olet supermaisteri, mutta et vieläkään ymmärrä, että ei kannata yleistää lähinnä vain omiin kokemuksiin pohjautuen.

Vierailija kirjoitti:

Se, että luennolle pitää tulla notkumaan ja valittaa koko,ajan tai näpytellä kännykkää, vaikka luento on vapaaehtoinen. Eli ei ole pakko osallistua.

Se, miten opintopisteet ei ole vertailukelpoisia eli jollain kurssilla on luennot ja demo/harjoitusryhmä, jossa käydään vaikka 10 kertaa ja sinne on pakko tehdä tehtäviä. Siitä saa sitten vaikka 5 opintopistettä. Vastaavasti menet kirjatenttiin, johon luet vaikka 2-3 kirjaa, kirjoitat sivutolkulla jotain höpölöpöä ja saat samat pisteet. Itselläni on kaksi maisterin tutkintoa, joten kokemusta kummastakin opiskelutyylistä.

Ja miten oikeasti niillä arvosanoilla ei ole hevon pylly verran merkitystä suurimmalla osalla aloista. Esim. ihan sama saatko tentistä vitosen vai ykkösen, ei työnantajat ole koskaan edes katsoneet tutkintotodistustani. Se on riittänyt, että on maisteri. Joten tenttien uusiminen on ihan tyhjänpäiväistä arvosanankorottamisen vuoksi.

Miten opiskelijoille ei kerrota, että mitä kannattaa oikeasti opiskella, jos tahtoo töitä. Onhan se kiva lukea jotain nais- tai kulttuurintutkimusta, mutta minne meinasit mennä oikeisiin töihin noilla opinnoilla? Yliopistolla saat tehdä tutkimusta just niin kauan ennen kuin valmistut tohtoriksija siihen loppuu. Syynä se, että tohtorille pitäisi maksaa jo oikeaa palkkaa. Yllätyksenä tulee varmaan sekin, ettei lisureita tai tohtoreita arvosteta yhtään ylemmäksi julkisella puolella. Meilläkin on koodarina pari tohtoria ja esimiehinä maistereita/insinöörejä/merkonomeja.

Meillä oli opintojen alussa sivuaineinfo jossa eräs vanhempi opiskelija kertoi kuinka hän oli valinnut aineen x koska sen luennot ei yleensä mee pääaineen luentojen päälle. Tuohan se tietenkin onkin ainoa asia joka pitää huomioida sivuainetta valitessa... En kyllä koe et henkilökunnankaan puolelta ois tullu yhtään fiksumpaa opinto-ohjausta.

Toi heittely opintopisteiden määrässä on kyl itelleki tullu vastaan tosi selkeesti. 10 ja 3 opintopisteen kurssit saatto tuntua melkeen yhtä työläiltä jos ekan tentti ja tokan kävi kurssina. Ja sama arvosana siis tuli.

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmästytti tulevien juristien keskuudessa yleinen kiinnostuksen puute lainsäädännön yhteiskunnallista ulottuvutta kohtaan. Ei heitä kiinnostanut ajatella, mitä poliittisia tavoitteita tai keitä poliittisia toimijoita oli lakien takana. Ei muuta kuin pykälää päähän ja tenttiin. Oli toki toisenlaisiakin opiskelijoita, mutta vähemmistöön me jäimme.

En tiedä missä sinä olet opiskellut, mutta meidän tiedekunnassa ei kyllä monikaan tunne toisiaan niin hyvin, että voisi tuollaista yleistystä tehdä muiden ajatusmaailmasta. Oikeustieteellistä leimaa vahvasti se, että ihmiset ei sillä tavalla ole kovin tiiviissä yhteyksissä ja tutustu samalla tavalla kuin monissa muissa tiedekunnissa, jossa saatetaan tuntea koko vuosikurssi. Mulla ei ole mitään haisuliakaan mitä muut opiskelijat ajattelee, vaikka olen ihan ulospäin suuntautunut.

Tai sitten olet vain huomattavan sosiaalinen ihminen, joka aloittaa syvälliset keskustelut heti käsipäivän jälkeen ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että luennolle pitää tulla notkumaan ja valittaa koko,ajan tai näpytellä kännykkää, vaikka luento on vapaaehtoinen. Eli ei ole pakko osallistua.

Se, miten opintopisteet ei ole vertailukelpoisia eli jollain kurssilla on luennot ja demo/harjoitusryhmä, jossa käydään vaikka 10 kertaa ja sinne on pakko tehdä tehtäviä. Siitä saa sitten vaikka 5 opintopistettä. Vastaavasti menet kirjatenttiin, johon luet vaikka 2-3 kirjaa, kirjoitat sivutolkulla jotain höpölöpöä ja saat samat pisteet. Itselläni on kaksi maisterin tutkintoa, joten kokemusta kummastakin opiskelutyylistä.

Ja miten oikeasti niillä arvosanoilla ei ole hevon pylly verran merkitystä suurimmalla osalla aloista. Esim. ihan sama saatko tentistä vitosen vai ykkösen, ei työnantajat ole koskaan edes katsoneet tutkintotodistustani. Se on riittänyt, että on maisteri. Joten tenttien uusiminen on ihan tyhjänpäiväistä arvosanankorottamisen vuoksi.

Miten opiskelijoille ei kerrota, että mitä kannattaa oikeasti opiskella, jos tahtoo töitä. Onhan se kiva lukea jotain nais- tai kulttuurintutkimusta, mutta minne meinasit mennä oikeisiin töihin noilla opinnoilla? Yliopistolla saat tehdä tutkimusta just niin kauan ennen kuin valmistut tohtoriksija siihen loppuu. Syynä se, että tohtorille pitäisi maksaa jo oikeaa palkkaa. Yllätyksenä tulee varmaan sekin, ettei lisureita tai tohtoreita arvosteta yhtään ylemmäksi julkisella puolella. Meilläkin on koodarina pari tohtoria ja esimiehinä maistereita/insinöörejä/merkonomeja.

Olet supermaisteri, mutta et vieläkään ymmärrä, että ei kannata yleistää lähinnä vain omiin kokemuksiin pohjautuen.

No kenenkäs kokemuksiin perustuen pitäisi tehdä yleistyksiä? Ainakaan minun alallani ei ole tohtorintutkinnolla mitään merkitystä, eikä arvosanoilla. Ainoa, mistä ollaan kiinnostuneita on se, että oletko maisteri. Voisiko joku kertoa edes jonkun alan, missä oikeasti haastattelussa vertaillaan jotain yksittäisten kurssien tai gradujen arvosanoja? Eiköhän se kokemus ole aina asia, joka ajaa arvosanojen yli. Tunnen useamman tohtoriksi väitelleen, joka on kyllästynyt kerjäämään apurahoja joka vuosi ja siirtynyt yksityiselle puolelle tekemään samoja töitä huomattavasti vähemmän koulutettujen kanssa. Itse aloitin jatko-opinnot ja jätin ne kesken, kun tajusin, ettei urakehitykseni siitä mihinkään nousuun lähde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon on muuttunut sitten ysärin kun opiskelin ensimmäisen tutkintoni. Teen nyt toista. Verkko-opiskelu on räjähtänyt. Ysärillä vielä istuttiin luennoilla ja täytettiin tenttikuoria. Ei se raskasta ollut silloinkaan ja nyt suorastaan leikkiä. En ymmärtänyt silloin enkä nyt miten jotkut stressaa tai ahdistuu tästä.

Mitä ihmeen tenttikuoria?

Sellainen ruskea kuori, mihin täytettiin päälle omat tiedot ja tentti, mihin haluttiin ilmoittautua ja sitten ihan käveltiin yliopistolle palauttamaan se laatikkoon tiettyyn päivään mennessä. Näin ilmoittauduttiin ns. yleiseen tenttiin. Ja sitten tenttiaamuna mentiin salin oven eteen odottamaan omaa nimeä ja valvoja antoi sen saman kuoren sinulle ja sen sisällä oli ne kysymykset, jotka palautettiin vastauksen kanssa tentistä lähtiessä.

Muistan nämä :)

Se, että suurin osa opiskelijoista ei ymmärrä, ettei  yliopisto ole "koulu". Eli toisin sanoen, yliopisto-opetuksen kuuluukin olla "teoreettista", epämääräistä, eikä siellä tuoda kädestä pitäen vastauksia valmiiksi, ne pitää itse löytää. Yliopistossa pitäisi opetella kriittisyyttä, tiedon analysointia, omien kysymysten tekoa, luovuutta jne (harva tähän pystyy). Älkää menkö yliopistoon, jos ette jaksa avata kirjoja, pohtia, ette tiedä muutoinkaan mitä elämältänne haluatte. Yliopisto antaa suoran pätevyydenvain muutamaan ammattiin, kuten; opettaja, lääkäri, psykologi jne. Suurin osa opetuksesta  on sitä epämääräistä humanistista "hölynpölyä". Itselle suurin pettymys oli opiskelijoiden ja henk.kunnan kunnianhimon. luovuuden ja intohimon puute. Mutta näinhän on Suomessa joka paikassa ,kuin on myöskin kuppikuntia ja selkäänpuukottamista, yliopisto ei tässä mielessä muodota mitään poikkeusta. Elämme kilpailuyhteiskunnassa. Totuus vain taitaa olla ,että nykyisin yliopistoon otetaan liikaa porukkaa ja myös liian tyhmää. Tai en ehkä sanoisi liian tyhmää, mutta lahjatonta, ei luovaa. Monille riittäisi ihan se ammattikoulu tai AMK.

Vierailija kirjoitti:

Voiko yliopistolla vain opiskella rauhassa, tehdä hommansa ja lähteä kotiin? Vai alkaako selän takana supina, että mikä totakin vaivaa. Itse olen alan vaihtaja ja 30-vuotias ja menossa yliopistoon ensimmäistä kertaa - mikäli vain pääsen toki.

Ei kiinnostaisi lasten kuppikunnat ja seurat, tekemiset, olemiset. Minulla on oma elämä enkä usko, että minun tarvitsee juosta yliopiston kemuissa ja muissa. Onko tällainen normaalia vai pitääkö siellä jotenkin, noh, seurustella toisten kanssa :D En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan :D

Onpas alentuva asenne! Vai että ihan lasten kuppikunnat, ja (vain sulla) oma elämä... Juhliin osallistumattomuus tuskin on ongelma, mutta tuo käsittämättömän lapsellinen asenne kyllä on! Miten ajattelit opiskella vuosia ihmisten kanssa, joiden lähtökohtaisesti oletat olevan typeriä ja sinua huonompia? Ja kuitenkin, sä olet todennäköisesti vain noin 8-10 vuotta vanhempi kuin keskimääräinen opiskelija. Moni on todennäköisesti samassa elämäntilanteessa kanssasi, ja ainakin henkisesti kypsempikin.

Voin myös sanoa, että niiden "lapsellisten penskojenkin" kanssa verkostoituminen voi olla hyvin arvokasta. Ryhmätöiden tekeminen on huomattavasti miellyttävämpää kun tuntee muita, samoin hyvinkin yllättävästä henkilöstä voi olla apua harjoittelupaikan tai oikeidenkin töiden saamisessa. Jos menet opiskelemaan "Minä olen Niin Aikuinen ja muut typeriä" -asenteella, voi olla aika takkuista tehdä hommia yhdessä, eikä varmasti maineesikaan kovin mairitteleva ole kun opiskelijat alkavat myöhemmin suositella toisiaan työpaikkoihinsa...

T. 37v toisen tutkinnon opiskelija, jonka mielestä nuoret opiskelijat ovat keskimäärin todella fiksuja ja päteviä tyyppejä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, miten surkeaa kanssaopiskelijoiden opponointi graduryhmässä oli. "Joo, tosi kivalta vaikuttaa, jatka samaan malliin. En siis ehtiny lukee tätä mut vilkaisin sisällysluettelon." Itse olit tietty kirjoittanu kunnon palautteen toisille.

Tässä voi olla kyse siitäkin, ettei halua antaa negatiivista palautetta kavereilleen. Jos se arvioitava työ on sitten suoraan sanottuna täysi paska, niin mitä siinä voi sanoa? Itse opiskelen AMKssa ja ollaan tehty ryhmätöinä esim. labramittauksia ja sitten kirjoitettu niistä raportteja.

Joskus sattunut jonkun kirjoittama raportti olemaan ihan surkea ja esim. täynnä selviä kirjoitusvirheitä mutta en ole viitsinyt sanoa niistä yhtään mitään.

AMK ei ole yliopisto. Tässä ketjussa on puhe yliopistomaailmasta, ei AMK:sta

No tämäkin on yksi käsittämättömyys että yliopistolla haukutaan ja väheksytään AMK-opiskelijoita, luulisi niin sivistyneiden ja akateemisten ihmisten ymmärtävän että yhteiskunnassa tarvitaan sekä maistereita että niitä ammattilaisia tekemään työtä. Saattaa tulla yllätyksenä mutta AMK:ssa on myös fiksuja ihmisiä jotka pärjäisivät yliopistossa mutta sitä omaa alaa ei vaan sieltä löytynyt.

Me yliopistolaiset ymmärrämme kyllä, että AMK-opiskelijat ovat karjaa ja pohjasakkaa, joka aikanaan tulee meidän paimennettavaksemme. Kyllä sitäkin väkeä tarvitaan, mutta se ei tarkoita sitä, ettäkö heitä täytyisi mitenkään erityisemmin arvostaa, muutoin kuin raskaan työn raatajina, joiden uurastuksen hedelmät me viisaammat voimme kerätä.

TTA kirjoitti:

Opiskelusisällöt olivat vähän niin ja näin. Vaatimustaso oli todella matala sekä AMK:ssa että yliopistolla. Jotain kun kirjoitit, niin läpi meni ja jos vähän yritit, niin arvosana olikin korkea. Helppoa opiskelijan kannalta, muttei välttämättä hedelmällistä koko tutkintosisältöä ja oppimiskriteereitä ajatellen taikka loppuelämää miettien. Toisaalta kurssi- ja oppimistavoitteet olivat opetussuunnitelmissa myös usein korkealentoista diibadaabaa, joita henkilökuntakaan tai työnjohto ei aina osannut opiskelijoille selittää tai kertoa, että mitä tässä nyt piti tehdä.

Tuntuu, että opetuksen ja sisältöjen suunnittelu oli juosten kustu ja usein hyvin kaukana konkreettisesta työelämästä tai ko. alan töistä. Itselläni ainakin eniten opetti vasta gradun teko ja AMK:ssa yhteensä 20vko kestäneet harjoittelut työelämässä. Harjoitteluita olisi saanut olla enemmän! Vaikka palkattomia useimmilla olivatkin, niin tosi hedelmällisiä ne olivat ja jotkut onnekkaat onnistuivat neuvottelemaan työn tai edes kesätyön niiden kautta.

Tavallisesti jotkut yliopistotutkinnon suorittaneet sekä yliopisto-opiskelijat kritisoivat AMK-koulutusta perusteetta jostain syystä. Vastaavasti harva AMK-opiskelija haukkuu yliopisto-opiskelua. Vaikea sanoa, mistä tämä johtuu. Ehkä yliopistoa pidetään jollain lailla korkeatasoisempana ja perinteisenä koulutusinstituutiona Suomessa? Ihan yhtälailla AMK tekee tutkimus- ja opetustyötä jne. Lähinnä AMK.n yhteiskunnallinen painoarvo sekä rahoitusmallit ja org.rakenne tms. eroaa yliopistomaailmasta oleellisesti.

Tällaiset AMK:n haukkumiset kannattaa jättää omaan arvoonsa, ellei haukkujalla todellakin ole omakohtaista, vuosien opisk.kokemusta molemmista kouluista ja jotain järkeviä perusteita kritiikkinsä tueksi.

Työn tai kumppanin saantia ei kouluissa opettettu millään kursilla tuon 7 vuoden aikana, harmi kyllä, niihin olisi itse ainakin ottanut maximikurssit. Suosittelen harkitsemaan tarkkaan, miksi lähteä opiskelemaan. Nyt, jos olisin vielä 19, niin olisin valinnut ammattikoulun lukion sijasta taikka kaksoistutkinoot. Minulla olisi ihan asiallinen ammatti & asema jollain x alalla ja firmassa y, vakit.tulot, hyvälaatuinen asunto maksettu ja ehkä vielä se vaimo ja valkoinen aita & uudehko auto ja ehkä kesämökki omalla laiturilla. Hassua vai mitä? Korkeakoulutus ei välttämättä ole tie onneen ja autuuteen.

M30

Korkeakouluttamattomuus sen sijaan on tie niin syvällisen tason tyhmyyteen, että sitä ei voi puolustella millään.

Itse kävin AMK:n, mutta sama setti on yliopiston puolella. Mua ihmetyttää miten aina jaksetaan vaahdota siitä että korkeakoulussa kannattaa verkostoitua. Ja siis nimenomaan niin että kannattaisi verkostoitua niiden parhaiden bilehirmu-ainejärjestö-ikiopiskelijoiden kanssa.

Minä en käynyt opiskelijabileissä kuin kerran-kaksi vuodessa (lähinnä syyslukukauden avajaiset ja vappu), ja jatkuvasti sain kuulla siitä että miksen käy opiskelijabileissä, miksen verkostoidu. Eikö sitä voi muka normaaleina koulupäivinä koululla verkostoitua? Minä ainakin koin verkostoituvani kun hengasin koululla ja vapaa-ajalla (baarien ulkopuolella) tiettyjen kavereiden kanssa. Ja nuo kaverini sattuivat olemaan sitä luokan parhaimmistoa, eniten motivoitunutta ja parhaimpia arvosanoja saavia porukkaa. Mielestäni se oli win-win-tilanne, minä hengasin samanhenkisten kavereiden kanssa ja ryhmätyöt yms tenttien yhteislukemiset hoituivat hyvin kun ryhmässä oli oikeasti asiasta ymmärtäviä opiskelijoita. Sitten taas nämä bilehileet olivat aivan kamalia henkilöitä ryhmätöissä. Jos edellisenä iltana oli bileet niin aamulla ei ilmestytty paikalle tekemään ryhmätöitä tai jos ilmestyttiin niin oma osuus oli selvästi ryhmän heikointa.

Ihmettelen myös sitä miten aina väitetään että ainejärjestöissä mukanaolo on CV:ssä erittäin iso plussa. On varmasti näinkin, mutta ainakin omalta luokaltani nämä ainejärjestön porukka jätti itse koulun täysin varjoon. Kurssiarvosanat olivat kaikki huonoja, työharjoittelut olivat huonosti suoritettuja ja opinnäytetyö tehty rimaa hipoen läpi. Jos nyt edes ovat päättötyöhön asti päässeet, osa noista luokan aktiiveista ei ole valmistunut vieläkään vaikka olivat aloittaneet ennen minua, ja minäkin olen ollut valmistuneena jo vuoden päivät. Noh, jokainen taplaa tyylillään.

Itse kuitenkin näen asian niin että verkostoituminen kannattaa suorittaa parhaiden opiskelijoiden kanssa, ja hyvät työharjoittelut ja opinnäytetyöt hakkaavat CV:ssä pelkän ainejärjestössä mukanaolon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että luennolle pitää tulla notkumaan ja valittaa koko,ajan tai näpytellä kännykkää, vaikka luento on vapaaehtoinen. Eli ei ole pakko osallistua.

Se, miten opintopisteet ei ole vertailukelpoisia eli jollain kurssilla on luennot ja demo/harjoitusryhmä, jossa käydään vaikka 10 kertaa ja sinne on pakko tehdä tehtäviä. Siitä saa sitten vaikka 5 opintopistettä. Vastaavasti menet kirjatenttiin, johon luet vaikka 2-3 kirjaa, kirjoitat sivutolkulla jotain höpölöpöä ja saat samat pisteet. Itselläni on kaksi maisterin tutkintoa, joten kokemusta kummastakin opiskelutyylistä.

Ja miten oikeasti niillä arvosanoilla ei ole hevon pylly verran merkitystä suurimmalla osalla aloista. Esim. ihan sama saatko tentistä vitosen vai ykkösen, ei työnantajat ole koskaan edes katsoneet tutkintotodistustani. Se on riittänyt, että on maisteri. Joten tenttien uusiminen on ihan tyhjänpäiväistä arvosanankorottamisen vuoksi.

Miten opiskelijoille ei kerrota, että mitä kannattaa oikeasti opiskella, jos tahtoo töitä. Onhan se kiva lukea jotain nais- tai kulttuurintutkimusta, mutta minne meinasit mennä oikeisiin töihin noilla opinnoilla? Yliopistolla saat tehdä tutkimusta just niin kauan ennen kuin valmistut tohtoriksija siihen loppuu. Syynä se, että tohtorille pitäisi maksaa jo oikeaa palkkaa. Yllätyksenä tulee varmaan sekin, ettei lisureita tai tohtoreita arvosteta yhtään ylemmäksi julkisella puolella. Meilläkin on koodarina pari tohtoria ja esimiehinä maistereita/insinöörejä/merkonomeja.

Olet supermaisteri, mutta et vieläkään ymmärrä, että ei kannata yleistää lähinnä vain omiin kokemuksiin pohjautuen.

No kenenkäs kokemuksiin perustuen pitäisi tehdä yleistyksiä? Ainakaan minun alallani ei ole tohtorintutkinnolla mitään merkitystä, eikä arvosanoilla. Ainoa, mistä ollaan kiinnostuneita on se, että oletko maisteri. Voisiko joku kertoa edes jonkun alan, missä oikeasti haastattelussa vertaillaan jotain yksittäisten kurssien tai gradujen arvosanoja? Eiköhän se kokemus ole aina asia, joka ajaa arvosanojen yli. Tunnen useamman tohtoriksi väitelleen, joka on kyllästynyt kerjäämään apurahoja joka vuosi ja siirtynyt yksityiselle puolelle tekemään samoja töitä huomattavasti vähemmän koulutettujen kanssa. Itse aloitin jatko-opinnot ja jätin ne kesken, kun tajusin, ettei urakehitykseni siitä mihinkään nousuun lähde.

Öh? Jos oikeasti olet maisteri, kyllähän sinun pitäisi tietää yleistysten teon teoriaa ja käytäntöä. Ehkä oletkin vain olevinasi maisteri. Kyllä esim. minulta on parissa paikassa katsottu todistukset tarkkaan. Mutta sama se, arvosanakorotuksia ei aina tehdä vain mahdollisia työnantajien arvosanapyyntötarkistuksia ajatellen, vaan ihan esim. oman osaamisen vuoksi. Kaikki eivät ole tyytyväisiä ykkösiinsä, varsinkaan jos haluavat tehdä ko. aiheeseen liittyvää työtä tulevaisuudessa. Tentti on yksi mittari osaamisesti, ei absoluuttinen eikä aina hyvä, mutta yksi mittari kuitenkin. Voi olla muitakin aspekteja.

Vierailija kirjoitti:

Itse kävin AMK:n, mutta sama setti on yliopiston puolella. Mua ihmetyttää miten aina jaksetaan vaahdota siitä että korkeakoulussa kannattaa verkostoitua. Ja siis nimenomaan niin että kannattaisi verkostoitua niiden parhaiden bilehirmu-ainejärjestö-ikiopiskelijoiden kanssa.

Minä en käynyt opiskelijabileissä kuin kerran-kaksi vuodessa (lähinnä syyslukukauden avajaiset ja vappu), ja jatkuvasti sain kuulla siitä että miksen käy opiskelijabileissä, miksen verkostoidu. Eikö sitä voi muka normaaleina koulupäivinä koululla verkostoitua? Minä ainakin koin verkostoituvani kun hengasin koululla ja vapaa-ajalla (baarien ulkopuolella) tiettyjen kavereiden kanssa. Ja nuo kaverini sattuivat olemaan sitä luokan parhaimmistoa, eniten motivoitunutta ja parhaimpia arvosanoja saavia porukkaa. Mielestäni se oli win-win-tilanne, minä hengasin samanhenkisten kavereiden kanssa ja ryhmätyöt yms tenttien yhteislukemiset hoituivat hyvin kun ryhmässä oli oikeasti asiasta ymmärtäviä opiskelijoita. Sitten taas nämä bilehileet olivat aivan kamalia henkilöitä ryhmätöissä. Jos edellisenä iltana oli bileet niin aamulla ei ilmestytty paikalle tekemään ryhmätöitä tai jos ilmestyttiin niin oma osuus oli selvästi ryhmän heikointa.

Ihmettelen myös sitä miten aina väitetään että ainejärjestöissä mukanaolo on CV:ssä erittäin iso plussa. On varmasti näinkin, mutta ainakin omalta luokaltani nämä ainejärjestön porukka jätti itse koulun täysin varjoon. Kurssiarvosanat olivat kaikki huonoja, työharjoittelut olivat huonosti suoritettuja ja opinnäytetyö tehty rimaa hipoen läpi. Jos nyt edes ovat päättötyöhön asti päässeet, osa noista luokan aktiiveista ei ole valmistunut vieläkään vaikka olivat aloittaneet ennen minua, ja minäkin olen ollut valmistuneena jo vuoden päivät. Noh, jokainen taplaa tyylillään.

Itse kuitenkin näen asian niin että verkostoituminen kannattaa suorittaa parhaiden opiskelijoiden kanssa, ja hyvät työharjoittelut ja opinnäytetyöt hakkaavat CV:ssä pelkän ainejärjestössä mukanaolon.

Yksi professori sanoi kerran, että jollain ainejärjestössä mukana olemisella ei ole mitään arvoa, mutta tiedä sitten. Arvosanoja on jonkin verran katseltu.

Heh, plagioinnista mieleeni tuli, että ehkä se painetaan villaisella, koska niin moni kurssin pitäjä kopioi omat materiaalinsa jostain. Se on ehkä tullut yllätyksenä myös, kuinka helposti kursseista pääsee läpi eli 1 saaminen on useimmalta kurssilta helppoa. On sitten toisaalta harvakseltaan niitäkin kursseja, jotka pidetään todella epämääreisesti ja puolet on uusinnassa, vaikka opiskelijat ovat todella teräviä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen useamman tohtoriksi väitelleen, joka on kyllästynyt kerjäämään apurahoja joka vuosi ja siirtynyt yksityiselle puolelle tekemään samoja töitä huomattavasti vähemmän koulutettujen kanssa. Itse aloitin jatko-opinnot ja jätin ne kesken, kun tajusin, ettei urakehitykseni siitä mihinkään nousuun lähde.

Minä olen yksi mainitsemistasi. Valmistuin tohtoriksi ja siirryin yksityiselle sektorille, koska en jaksanut yliopistomaailman omahyväisyyttä, sisäsiittoisuutta ja selkään puukottamista. Osa henkilökunnasta oli lähellä avohoitotasoa tai muuten lähes työkyvytöntä.

Olen toiminut erilaisissa tuotekehitys- ja markkinointihommissa toistakymmentä vuotta, eikä tutkinto ole koskaan ollut minkäänlainen meriitti. Olen myös rekrytoinut useita, enkä ole koskaan katsonut arvosanoja tai edes tutkinnon yksityiskohtia, sivuaineita tms. Niillä ei ole mitään virkaa bisnespuolen yleishommissa. Työkokemus, työkokemus, työkokemus. Toki erikoistunut kirurgi tai juristi on toisenlainen tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen useamman tohtoriksi väitelleen, joka on kyllästynyt kerjäämään apurahoja joka vuosi ja siirtynyt yksityiselle puolelle tekemään samoja töitä huomattavasti vähemmän koulutettujen kanssa. Itse aloitin jatko-opinnot ja jätin ne kesken, kun tajusin, ettei urakehitykseni siitä mihinkään nousuun lähde.

Minä olen yksi mainitsemistasi. Valmistuin tohtoriksi ja siirryin yksityiselle sektorille, koska en jaksanut yliopistomaailman omahyväisyyttä, sisäsiittoisuutta ja selkään puukottamista. Osa henkilökunnasta oli lähellä avohoitotasoa tai muuten lähes työkyvytöntä.

Olen toiminut erilaisissa tuotekehitys- ja markkinointihommissa toistakymmentä vuotta, eikä tutkinto ole koskaan ollut minkäänlainen meriitti. Olen myös rekrytoinut useita, enkä ole koskaan katsonut arvosanoja tai edes tutkinnon yksityiskohtia, sivuaineita tms. Niillä ei ole mitään virkaa bisnespuolen yleishommissa. Työkokemus, työkokemus, työkokemus. Toki erikoistunut kirurgi tai juristi on toisenlainen tapaus.

Nykypäivänä relevanttia työkokemusta ei ihan noin vain hankita, varsinkaan jos aihepiiristä ei ole koulutusta.