Yliopistomaailman käsittämättömyydet

Opiskelija bileet oli järkytys.

- Jotenkin kuvittelin että se meno olis vähän edes sivistyneempää, mutta sitseillä vedettiin raakaa viinaa ja ihannoitiin sitä joka kykeni vetää eniten (ja laattas sitten pari tuntia myöhemmin jossain puskassa).

- Toinen ylläri oli se pettämisen määrä noilla sitseillä. Todella moni oli kieli jonkun toisen kurkussa... tai jopa paneskeli (perskännissä tietenkin), vaikka poika-/tyttöystävä oli jo olemassa.

- Se jäätävän huono musiikki, jota kuunneltiin repeatilla

Tämä siis pienessä ruotsinkielisessä ainejärjestössä HY:ssä.

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei yliopistolla aloittaessa korosteta riittävästi, että toisten opiskelijoiden kanssa TODELLA KANNATTAA verkostoitua, mikäli haluaa pärjätä työelämässä. Nimimerkillä kävin vaan luennoilla, opiskelin etänä ja vietin perhe-elämää. Valmistumisen jälkeen uupuikin opiskelukavereista koostuvat verkostot ja heidän kautta saatavat työpaikat (tai vinkit/suositukset), vertaistuki jne. Näitäpä ei saakaan enää helposti työelämässä/sinne pyrkiessä korjattua, kun opiskeluvuodet ovat ohitse.

Vinkki yliopistossa vielä oleville/sinne meneville: menkää oikeasti mukaan opiskelijatoimintaan, vaikka sosiaalistelu ei kiinnostaisi. Tällainen verkostojen puute harmittaa myöhemmin.

Suurimmillaan tuon merkitys on, jos jää opiskelupaikkakunnalle töihin. Merkitys vähenee jonkin verran jo silloin, jos lähtee toiselle puolelle Suomea töihin. Silloin se merkitys vasta väheneekin, jos lähtee ulkomaille töihin. En minäkään ketään sieltä ennestään tuntisi, jos lähtisin maapallon toiselle puolelle jonnekkin miljoonakaupunkiin ja silloin tuskin Suomessa olevat verkostot auttaisivat juuri mitään.

Työelämässä sitten voi saada työkavereita ja heiltä kaikkia noita mitä mainitsit.

Vierailija kirjoitti:

Professorien ja opettajien pedagogisten taitojen puuttuminen. Oli kyllä sellaistakin hiihtäjää siellä piirtoheitinkalvojen (2000-luvulla!) takana että hirvittää. Onneksi hyviäkin opettajia löytyi muutama.

Toisaalta meidän oppiaineessa oli joitain vanhoja proffia, jotka oli tosi teknologiarajoitteisia (tosiaan piirtoheitintä käytettiin tai jopa pelkästään liitutaulua, kun ei edes piirtoheitintä osattu käyttää), mutta silti saattoivat olla tosi loistavia opettajia.

Vierailija kirjoitti:

Professorien ja opettajien pedagogisten taitojen puuttuminen. Oli kyllä sellaistakin hiihtäjää siellä piirtoheitinkalvojen (2000-luvulla!) takana että hirvittää. Onneksi hyviäkin opettajia löytyi muutama.

- Meillä on yksi täti, joka tarvitsee luentosaliinsa kaksi (!) piirtoheitintä. En usko, että piirtoheittimstä päästään luopumaan ennenkuin hän jää eläkkeelle.

Se, miten jotkut kuvittelee yliopiston olevan koko elämä. Sitten seuraakin yliopiston jälkeen järkytys, kun kaikkia ei kiinnostakaan, miten siellä ännännen vuoden opiskelijalla menee.

Mua on hämmästyttänyt se, miten äkkiä nuo vuodet meni. Opiskelin suositusten mukaan viidessä vuodessa ja aika tuntui silti hujaukselta. Toivonkin, että olisin ottanut tuosta ajasta enemmän irti.

Yliopistolla ei haluta myöntää et maisterinpaperit ei nykyisin takaa töitä. Monella alalla myös vääristellään näitä "kuinka moni opiskelija on vuoden kuluttua valmistumisesta töissä" kyselyitä tyyliin "80% on vuoden kuluttua töissä". Totuus on se, että oman alan töitä on löytänyt 40% ja 40 % on mennyt oman alan töiden puuttuessa kaupan kassalle/siivoamaan ja loput on työttömänä tai vaihtaneet jo uusiin opintoihin. Tätä ei tietysti kerrota.

Vierailija kirjoitti:

Ryhmätyöt kurssin vetäjän määräämissä ryhmissä oli helvettiä. Todella tavallista oli, että neljän hengen porukasta kaksi jätti kurssin kesken kenellekään ilmoittamatta ja siinä kahdestaan koitat väsätä ryhmätyön ihmisen kanssa, jota asia ei kiinnosta ollenkaan tai joka ilmoittaa "mulle käy ryhmätyöajaksi vaan pe klo 9-10, muuten oon varattu".

Tämän allekirjoitan itsekin. En kuitenkaan syyllistä kokonaan ihmisiä siitä, että joku sanoo, että "käy vain "se ja se" ajankohta ajaksi". Joo, kyllähän se osalla voi olla laiskuuttakin ja mukavuudenhalua, mutta osalla siihen voi olla syynä ihan hyväkin syy. Kuten päivät täynnä muuta opiskelua, työssäkäynti, vaikeat kulkumatkat välillä koti-yliopisto-työpaikka-yliopisto-koti jne.

Tähän samaistun kanssasi täysin, että sen myönnän olevan erittäin ärsyttävää, että osa jätti kurssin kesken ilmoittamatta siitä muille. Sitä en voinut koskaan ymmärtää. Itse muistan erään kerran, kun ryhmässämme oli eräs ulkomaalainen opiskelija. Sitten sitä ei näkynyt eikä kuulunut pitkään aikaan, eikä sitä saanut kiinni millään. Ryhmässä oli myös toinen ulkomaalainen opiskelija ja siltä kysyimme, että tietääkö hän siitä toisesta mitään, koska hän pyöri samoissa kaveripiireissä tämän poissaolevan opiskelijan kanssa. No, hän sai hänet lopulta kiinni ja tämä "sankari" oli meidän kaikkien tietämättä lähtenyt matkalle toiselle puolelle maapalloa. Ihan pelkkä huvimatka oli se hänen matkansa, mitää vakavaa tai pätevää tarvetta ei sille matkalle ollut. (Nyt varmaan olen paha ja ilkeä suomalainen, kun tällaista tänne kirjoitin)

Muutaman kerran kävin myös sellaisella ryhmätyökurssilla, jossa kurssin toteutus oli suunniteltu erittäin huonosti ryhmätyöhön sitoutumista varten. Sellaisten kurssien suorittaminen kun saattoi riippua muustakin kuin pelkästä ryhmätyön suorittamisesta. Eli esim. riittävästä läsnäolosta luennoille ja/tai harjoituksiin, riittävän hyvin suorituminen muista kurssin tehtävistä jne. Jos vaikka nuo feilasi, niin ei voinut enää päästä kurssista läpi. No, silloin jos ei ole mahdollista päästä enää kurssista läpi, niin ymmärrän kyllä, että ei taida silloin enää olla näillä opiskelijoilla juuri halua jatkaa ryhmätyötäkään. V-mäistä toki ryhmään jäljelle jäävien opiskelijoiden kannalta, mutta kyllä tuollaisissa tapauksissa ymmärrän myös niitä keskeyttäviä opiskelijoita. Ihan verrattavissa siihen, että jatkaisitko töissäkään, jos tietäisit, ettet tule siitä palkkaa saamaan. Tällaisissa tapauksissa syytän itse eniten kurssin huonoa toteutusta, että sinne on päässyt tuollaisia "kannustinloukkuja" muodostumaan. Sittenpä kävikin niin, että seuraavan vuoden toteutukselle nuo aiemmin mainitsemani vaaditut muut tehtävät yms. muutettiin vapaaehtoisiksi, että kurssin läpipääsy ei enää ollut niistä kiinni. Joku sanoisi ehkä, että kädenojennus laiskureille. Mutta parempi sekin vaihtoehto kuin se, että alkaa suhteellisten ahkerien opiskelijoiden ryhmätyöt menemään perseelleen sen vuoksi, että ryhmästä lähtee porukkaa, koska keskeyttävät kurssin. Tuolla uudella tavalla laiskurit kuitenkin aiheuttivat vahinkoa enää vain korkeintaan itselleen, ei enää muille.

Itse yritin opiskeluaikana välttää ryhmätöitä mahdollisimman paljon, koska koin ne käytännöllisyyltään liian raskaiksi ja hankaliksi. Jos kurssilla oli jokin muu suoritustapa, valitsin aina sen, tai sitten etsin mahdollisuutta tehdä ryhmätyö yksin.

Vierailija kirjoitti:

N. 19-21 v tytöistä koostuvat fuksit ja joukossa joku 30-35 v fuksimies, joka ihan mielissään hengailee hyvännäköisten tyttöjen kans. :D

Mitä käsittämätöntä tässä on? 

Vierailija kirjoitti:

Laitoin tän kokemuksen jo toiseen ketjuun, mut käy tähänkin. En ymmärrä yliopistossa vallitsevaa kaksinaamaisuutta. Esimerkiksi plagioinnista sanotaan, kuinka väärin se on ja sanktioita tulee niin tehdessä, mutta käytännössä ei toimita niin.

Yliopistolla opponentti paljasti opponoitavansa tekstin olevan lähes kokonaan kopioitu netistä. Teksti oli löytynyt heti googlettamalla toisen oppilaan tekstin otsikon. Opponentti antoi opettajalle netistä löytyvän tekstin, johon verrata. Opettaja painoi asian villaisella (ilmeisesti noloa hänen kannaltaan) ja asia jäi plagioineen opiskelijan osalta siihen. Opponenttiin suhtauduttiin ryhmässä pahasti tapahtuneen jälkeen. Näin Suomessa.

Näistä plagiointitapauksista ei yleensä kauheasti huudella, mutta tuo plagioija on hyvin voinut olla dekaanin / rehtorin puhuttelussa. Riippuu vähän, minkä tasoinen teksti on plagioitu.

En ole nähnyt yhtäkään opiskelutoveria sitten opiskelun. Kun tuosta verkostoitumisesta oli puhe... Riippuu paljolti alasta.

t. Psykologi

Tämän ketjun perusteella AMK on kyllä täysin vertailukelpoinen yliopiston kanssa :D

Eipä kovin laadukkaalta menolta kuulosta. AMK:ssa moni asia on huomattavasti paremmin, vaikka sitä usein väheksytään...

Vierailija kirjoitti:

Ryhmätyöt kurssin vetäjän määräämissä ryhmissä oli helvettiä. Todella tavallista oli, että neljän hengen porukasta kaksi jätti kurssin kesken kenellekään ilmoittamatta ja siinä kahdestaan koitat väsätä ryhmätyön ihmisen kanssa, jota asia ei kiinnosta ollenkaan tai joka ilmoittaa "mulle käy ryhmätyöajaksi vaan pe klo 9-10, muuten oon varattu".

Tämä! Tosi paljon oli perheellisiä alanvaihtajia, jotka vielä asuivat toisessa kaupungissa. "Minulle ei sovi muu aika kuin tiistaisin tai torstaisin klo 12-14, sillä olen vain silloin kaupungissa. Lisäksi minun täytyy hakea lapset päiväkodista, kunhan olen ensin matkustanut kotikaupunkiini 1,5 tuntia, joten muu ei nyt käy." Argh, ärsytti nää jotka kuvitteli että muut joustaa heidän aikataulujensa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on väärin, että esimerkiksi englannin kääntäjiä koulutetaan koko ajan, vaikka entisistäkään suuri osa ei ole koulutustaan vastaaissa töissä. Tämä on minusta opiskelijoita kohtaan väärin. Vaikka inhoan Grahn-Laasosta, tavallaan on ihan järkevää kouluttaa työmarkkinoiden tarpeisiin. Humanismi on söpöä ja olen itsekin humanisti, se ei vain työllistä kovin hyvin, jos on antropologia tai folkloristiikka pääaineena. 

Tiedän yhden nuoren kääntäjän, joka hankki lähihoitajan pätevyyden valmistuttuaan kääntäjäksi. 

Niin tai sitten voidaan lähestyä asiaa siltä kannalta, että Suomessa aivan järjettömän joustamaton työelämä, eikä noita erilaisia tutkintoja osata hyödyntää ollenkaan sillä tavalla, kuin monessa muussa maassa osataan. Eli itse olen sitä mieltä, että ensisijaisesti pitäisi lähteä muuttamaan sitä puolta. Tässä hyvä kirjoitus asiasta, esimerkkinä just antropologia: https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/kansantaloudelle-hyodytonta-na…

Niin luin itsekin tuon artikkelin. Käytännössähän tuossa kehuttiin antropologien valmiuksia esimerkiksi käytettävyyssuunnitteluun. Olisiko sittenkin ollut parempi, että nämä henkilöt olisivat opiskelleet käytettävyyttä eivätkä antropologiaa? Itselläni on ollut antropologia sivuaineena, ja niin hauskaa kuin se olikin, käytettävyystutkimukseen se ei itse asiassa auta kovin pitkälle. 

Eräässä tiedekunnassa perinteinen "miehet tutkii, naiset opettaa". Saman tdkn proffalla suhde tohtorikoulutettavaan. Ihmisten odotetiin tekevän töitä ilman palkkaa ja työsuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhmätyöt kurssin vetäjän määräämissä ryhmissä oli helvettiä. Todella tavallista oli, että neljän hengen porukasta kaksi jätti kurssin kesken kenellekään ilmoittamatta ja siinä kahdestaan koitat väsätä ryhmätyön ihmisen kanssa, jota asia ei kiinnosta ollenkaan tai joka ilmoittaa "mulle käy ryhmätyöajaksi vaan pe klo 9-10, muuten oon varattu".

Tämä! Tosi paljon oli perheellisiä alanvaihtajia, jotka vielä asuivat toisessa kaupungissa. "Minulle ei sovi muu aika kuin tiistaisin tai torstaisin klo 12-14, sillä olen vain silloin kaupungissa. Lisäksi minun täytyy hakea lapset päiväkodista, kunhan olen ensin matkustanut kotikaupunkiini 1,5 tuntia, joten muu ei nyt käy." Argh, ärsytti nää jotka kuvitteli että muut joustaa heidän aikataulujensa mukaan.

Sinä ajapeukuttaja taidat itse olla tuollainen mamma, joka ei ymmärrä miksei muut halua hyppiä sun pillin mukaan? Muillakin opiskelijoilla on oma elämä, ei sinun elämäsi ole tärkeämpi kuin muiden. Pitää etsiä aika joka suurimmalle osalle sopii. Jos olet se ulkopuolelle jäävä niin voi voi.

Osa luennoitsijoista ovat erinomaisia alallaan, mutta pedagogiset taidot puuttuvat lähes täysin. Toisaalta vastaan on tullut pedagogisilta taidoiltaan erinomaisia opettajia, parhaita koko koulu- ja opiskeluajoiltani kaikkiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, miten surkeaa kanssaopiskelijoiden opponointi graduryhmässä oli. "Joo, tosi kivalta vaikuttaa, jatka samaan malliin. En siis ehtiny lukee tätä mut vilkaisin sisällysluettelon." Itse olit tietty kirjoittanu kunnon palautteen toisille.

Tässä voi olla kyse siitäkin, ettei halua antaa negatiivista palautetta kavereilleen. Jos se arvioitava työ on sitten suoraan sanottuna täysi paska, niin mitä siinä voi sanoa? Itse opiskelen AMKssa ja ollaan tehty ryhmätöinä esim. labramittauksia ja sitten kirjoitettu niistä raportteja.

Joskus sattunut jonkun kirjoittama raportti olemaan ihan surkea ja esim. täynnä selviä kirjoitusvirheitä mutta en ole viitsinyt sanoa niistä yhtään mitään.

AMK ei ole yliopisto. Tässä ketjussa on puhe yliopistomaailmasta, ei AMK:sta

Se, miten joku keskinkertainen opiskelija saattoi saada paljon anteeksi, jos oli proffien suosikki. Keskinkertaisista arvosanoista huolimatta nämä tyypit istuivat ainejärjestöjen johdossa tai saivat valmistujaispuheenvuorot ja muut. Samalla joku vitosen papereiden hiljainen tyyppi jäi sivuun, vaikka oli oikeasti lahjakkaampi. En siis ymmärrä sitä jatkuvaa ekstroverttiuden korostamista.

Se on käsittämätöntä että ainakin A:lla alkavassa yliopistossa suositaan projektipäälliköinä merkonomeja. Tasokasta? Tuolta valmistuneet maisterit menisi noihin tehtäviin, jos pääsisi. Palkka on projektipäällikön palkka.