Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte suorituselämää? Mä en vaan jaksa :(
18.03.2017 |
Viikonloppuisin kaipaan ja tarvitsen lepoa, sitä että en-tee-yhtään-mitään. Jos viikonloppu on täynnä menemistä, tulemista ja tekemistä (yleensä kivaa ja itse valittua) , seuraava viikko on raskastakin raskaampi.
Joka paikka tunkee listoja siitä, mitä pitäisi tehdä ja kuinka olla tehokas/terveellinen/aktiivinen. En voi kuvitellakaan lenkkeilyä la tai su-aamuna klo7, haluan nukkua/lueskella sängyssä. Tänä aamuna oli lapsen vienti harrastusmenoon klo7 ja olo on tuskaisen tukkoinen, ei mikään pirteä ja reipas. Nyt sitten pitää aloittaa viikkosiivous, pyykkihuolto jne. Siihen menisi kaksi päivää putkeen enkä siltikään olisi sitä mieltä että kaikki on tehty -varsinkaan näin kauden vaihtuessa kun talvikampetta voi alkaa pestä ja pakata pois- Pitäisi lukea ja opiskella työn ohessa, harrastaa monipuolista liikuntaan 7pv/vko, laittaa monipuolista ja terveellistä ruokaa lähiluomuaineksista ja nauttia elämästä. Mutta kun en nauti vaan aina koen että pitäisi tehdä enemmän (tai edes jotain)
Työ vie viikolla kaikki mehut, työpäivät ovat suunnilleen klo9-18 eli siis aavistuksen normaalia pidemmät mutta ei mikään rahoitus- tai lakialan 14h/pv. Palkka on ihan ok muttei superhyvä ja näitä rahaketjuja lukiessa en vaan saa säästöön riittävästi. Eikä ole lapsillakaan mitään isoja säästöjä kerryttettynä, muutamia satasia kummallakin
Tunnen oloni niin totaalisen väsyneeksi ja riittämättömäksi; sopisin paljon paremmin joksikin 1900-luvun alun torppaan. Elämä olisi rankkaan ja ankeaa mutta ei tarvitsisi revetä koko ajan miljoonaan paikkaan. Millä jaksatte töissä, nukutte tarpeeksi, harrastatte monipuolisesti mielekkäitä lajeja, koti on sisustettu ja hoidettu, kodinhoidon, ruoanlaitto sujuaa ja kavereita/perhettäkin ehditte nähdä eikä väsytä?? Olenko ainoa kipuilija tämän kanssa?
Kommentit (115)
Vaihda työpaikkaa, jossa pääset helpommalla. Palkka saattaa pienentyä.
Vaihda lapsen harrastusta, jossa sun ei tarvitse kuskailla vaan voi itse kävellä. Jos lapsen harratus on ylitsepääsemättömän tärkeä, muuta lähemmäksi harrastuspaikkaa.
Elämä on valintoja. Priorisoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä ymmärtänyt miksi pitää elää tuollaista elämää.
Ei kai siihen kukaan pysty. Minä olen antanut itselleni armoa. Esim. viikonloppuaamuisin nukun pitkään. Teen vain pakolliset.
Joko olet menestyjä tai luuseri, oma valinta. Kuka sanoo että elämän pitäisi olla helppoa ja kivaa? Tai edes mukavaa?
Tee vain pakolliset. Siivoa pitkin viikkoa pikkuisen, niin ei mene koko päivää. Ei kukaan tee viikkosiivouksia enää. Joka viikonloppu on kuitenkin vaihdettava lakanoita, että vaihtoväli pysyy 2 viikossa. Kaikki ylimääräinen meno pois, kutsu vieraita kotiisi kahville, se ei ole niin kuluttavaa. Tee kodista viihtyisä pesä, josta ei tee mieli poistua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella meistä on lupa rakentaa elämänsä juuri sellaiseksi kuin haluaa, sinullakin. Mitä tapahtuu jos et viekään lasta harrastukseen, pidäkään siivouspäivää jne?
On pakko pyrkiä tekemään jotain merkittävää, koska elämässä ei ole muuta sisältöä ja pitää jotenkin yrittää peittää masennus. Tietenkään mikään suoritus ei poista masennusta tai yksinäisyyttä, mutta ainakin hetkellinen positiivinen tunne tulee välillä. En oikein jaksa tätäkään, mutta parempaa elämää ei ole mahdollista saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksan, kun viittaan kintaalla kaiken maailman suosituksille, valistuksille ja joka tuutista tulevalle syyllistykselle huonosta vanhemmuudesta ja surkeista elämäntavoista.
Syömme perusterveellisesti, mutta stressitilanteissa turvaudumme surutta pikaruokaan tai valmisruokaan. Liikumme sen verran kuin saamme aikaan, kukaan perheestä kuitenkaan ei asu sohvalla tai ruudun ääressä. Menemme tarpeen mukaan sieltä missä aita on matalin ja keskitymme siihen että sekä vanhemmilla että lapsilla on mukavat ja ihmisarvoiset oltavat. Vanhempien jaksaminen on meillä yksi tärkeimmistä prioriteeteista, koska stressaantunut vanhempi ei jaksa olla mukana lasten elämässä samoin kuin rento ja läsnäoleva, vaikka suorittaisi ruokavaliot, harrastukset ja kasvatukset täysin ohjekirjan mukaan. Lapsia rohkaistaan jokaisen omaan tasoon sopivaan itsenäisyyteen ja vastuunottoon, ja uusien asioiden oppimista ja maailmasta kiinnostumista pidetään tärkeämpänä kuin suositusten mukaisia elämäntapoja.
Ja siltä varalta että joku näkee tässä ylipainoiset lapset ja välinpitämättömät vanhemmat, voin vielä tarkentaa että täydellisestä suorittamisesta lipsuminen ei tarkoita sitä että ollaan heti toisessa ääripäässä. Ulkopuolinen näkee meitä katsoessaan tavallisen, mukavasti pärjäävän perheen, jossa kenelläkään ei ole kuopuksen perussairausta lukuunottamatta mainittavia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Joko olet menestyjä tai luuseri, oma valinta. Kuka sanoo että elämän pitäisi olla helppoa ja kivaa? Tai edes mukavaa?
AP:stä ei taida olla edes sitä valintaa tekemään. Toiset ovat syntyneet voittamaan, toiset huolehtimaan voittajien tarpeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko olet menestyjä tai luuseri, oma valinta. Kuka sanoo että elämän pitäisi olla helppoa ja kivaa? Tai edes mukavaa?
Minä sanon. Jos elämä ei ole edes mukavaa, niin missä on sen elämän syy? Samahan se on sitten vaikka kuolla pois, se voisi olla vaihtoehtona ihan mukava.
Laske rimaa. Ei kukaan ulkopuolinen vaadi sinulta tuota kaikkea vaan sinä itse. Listaa, mitkä on niitä asiota, jotka tekee elämästä mielekästä ja mitkä epämielekästä. Lisää niitä kivoja asioita ja vähennä epämieluisia. Osta ulkopuolista apua. Siivooja kaksi kertaa kuussa maksaa jonkun 150€. Jos palkka yhtään antaa myöden, niin on todellakin sen arvoinen sijoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, ihan samat fiilikset. Olen ihminen, joka tarvitsee erakoitumista aina silloin tällöin, eli totaalivetäytymistä omiin oloihin. Tässä modernin elämän oravanpyörässä se ei ole mahdollista kuin harvoin. Eli lomalla. Paitsi että lomatkin pitää nykyään olla suorittamista, uusien kokemuksien keräämistä, matkustelua tai vähintään niiden rästiin jääneiden hommien tekemistä. Huoh sentään. Silti, jos pitäisi valita suorittavan elämän tai olla vaan möllöttelyn välillä, niin valitsisin suorittavan. Jollain kierolla tavalla siitäkin saa tyytyväisyyden tunnetta, että saa edes jotain aikaiseksi elämässään. Olla möllötellä voi tuntua mukavalta aluksi, mutta sitten tulee turhautuminen ja tunne, että elämä valuu hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko olet menestyjä tai luuseri, oma valinta. Kuka sanoo että elämän pitäisi olla helppoa ja kivaa? Tai edes mukavaa?
AP:stä ei taida olla edes sitä valintaa tekemään. Toiset ovat syntyneet voittamaan, toiset huolehtimaan voittajien tarpeista.
Ovatko voittajat niitä, jotka elävät mielenkiintoista ja innostavaa elämää, vai niitä jotka elävät täydellisen oikein, niin ettei kenelläkään ole varaa arvostella?
Itse valitsen ensimmäisen, oli se sitten voittajien tai luusereiden elämä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota huomioon että median ja somen antama kuva on vain pintaa. Jokaisella on vaikeuksia ja vaivoja, mutta niitä ei näytetä, kun halutaan pitää kiinni pintakiillosta. Tavis on kirosana mutta niitä on oikeasti lähes kaikki kansasta! Käydään kaupassa, tehdään tavallista kotiruokaa, töllötetään tv:tä, pyykätään jne. Se on sitä normaalia arkea ja arvokasta. On neurootista yrittää elää jonkin keinotekoisen mallin mukaan. Ennen vanhaan ilman somea oli oikeus olla tyhmäkin ja tavallinen, kun ei ollut ihannekuvia muusta. Nykyisin tyrkytetään kaupallisista syistä uusia tavaroita ja tarpeita joka mediassa. Kysy siis itseltäsi: mitä itse haluan ja mitä perhe haluaa? Millään muulla ei ole väliä ja te elätte omaa elämäänne, ette kenenkään muun! t. tavisäiti
Miksi sun pitää tehdä viikkosiivous ja pyykkihuolto lauantai aamuna, tai ylipäätään jonain tiettynä aikana? Miksi pitää aina tehdä luomuruokaa, harrastaa joka päivä ja lukea väkipakolla? Ketä varten oikein esität? Minä en tee noista mitään jos ei huvita tai en jaksa. Joskus pyykit ja tiskit kerääntyy, enkä koe mitään huonoa omaatuntoa asiasta. minun kotinihan tämä on, ja kotona saa olla rennosti niin kuin ellun kana jos huvittaa, eikä se tarkoita että hukuttaisiin epäjärjestykseen ja elettäisiin kaatopaikalla. Asiat vain tehdään omalla painollaan. En ole koskaan tajunnut tuollaista suorittamista ja näkymättömän sääntökirjan mukaan elämistä. Kuulostaa jotenkin laitosmaiselta.
En jaksakaan. Sen vuoksi olen jättänyt suorittamisen työelämään ja vastapainoksi vapaa-ajalla ei suoriteta.
En mäkään jaksa suorittaa elämää. Enkä usko, että kukaan muukaan jaksaa. Pitää löytää se elämänilo elämään niin se osittain auttaa siihen ettei kaikki tunnu ainoastaan suoritukselta vaan osaa nauttia esim. siivouksesta, lukemisesta yms.
Ymmärrän erittäin hyvin ja oma valintani on osa-aikatyö. Ehtii hyvin viikolla hoitaa niitä pakollisia juttuja, jolloin viikonloput jäävät lähinnä rentoutumiseen ja mukavien asioiden tekemiseen. Esim. 80% työaikaan siirtyminen (yleensä 32h/vko) vaikuttaa palkkaan yllättävän vähän, mutta parantaa omaa jaksamista todella paljon. Suosittelen lämpimästi muillekin.
Ei se sovikaan naiselle. Moni nainen palaa loppuun, jos panostaa työelämään ja kotiin yhtä aikaa. Se on väärä elämisen tyyli useimmille.
En jaksaisi. Mutta olenkin sinkku ja lapseton. Oma valinta ja hyvä näin.
Voisitko vaikka töitä vähentää?