Mitään ei jäänyt lapsuudesta muistoksi

Vierailija kirjoitti:

Voimia aloittaja!!! oletko ollut terapiassa tai juttelemassa jossain lapsuutesi kauheuksista? Tarvitsisit ja ansaitsisit apua, olet kokenyt erittäin rankkoja asioita. Sinulla on oikeus tulla kuulluksi. tämä palstakin on kiva mutta ehkä jotain terapeuttisempaa?

terveiset myös terapiasta

Olen mä paljon terapiassa käynyt mutta en ole kokenut että siitä olisi hyötyä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut viedä muistonsa pois lapsuudenkodista vähän ennen kuin iäkäs vanhempi menee palvelukotiin?

Jospa ne olivat iäkkään vanhuksen omaisuutta, mitä ei niin vaan kärrätäkään omin luvin mihinkään?

Olen työskennellyt kodinhoitajana senioriväestön parissa, ja tämä on ollut ikuinen ongelma. On jopa usein pyydetty apua siihen, ettei "pappa tai mamma huomaa mitään" Ja "kerrot vaikka, että on x ja y hävinnyt tai keksit jotain..."

Mikä esti vaikka pyytämästä niitä kuvia? Vai oliko ne sun ottamat ja maksamat?

Niin heitti minunkin äitini kaiken minulle kuuluvan pois, kun muutin kotoa. Kerroin kyllä, että haen omani pois, kunhan ehdin, mutta eipä kunnioittanut sen vertaa. Kaikki kelpaavat antoi omalle kultamussukkapojalleen, jota on koko elämänsä muutenkin hoivannut ja elättänyt. Jopa henkilökohtaiset tavarani. Mussukka on uhannut poliisilla, kun pyysin omiani takaisin!

Surullista, että sulle teki isäsi noin. Ja vielä surullisempaa, jos oli tietoinen tekemisistään, eikä sairaus ollut syynä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut viedä muistonsa pois lapsuudenkodista vähän ennen kuin iäkäs vanhempi menee palvelukotiin?

Se tapahtui niin äkkiä eikä siitä edes ilmoitettu minulle.

Kuinka kauan aikaa sitten olet muuttanut omillesi?

26 v sitten enkä muuta olisi halunnut kuin muutaman valokuvan.

Kiellettiinkö tai estetiinkö sinua ottamasta valokuvia mukaasi, kun muutit tai näitten kaikkien vuosien aikana? Anteeksi, että ylipäätään tästä mussutan, enhän sinua tunne, mutta tosi moni jättää tavaroitaan vanhemmilleen, jopa heidän  ja omien useitten muuttojen jälkeen säilytettäviksi, kun "on niillä porukoilla tilaa" ja sitten ihmetellään, kun jotain barbeja ja luokkakuvia ei olekaan enää tallella 30 vuoden päästä. Olisi tietysti kiva, että kysyttäisiin, ennen kuin hävitetään, mutta vielä kivempaa olisi aikuisen ottaa ne tavarat, jotka haluaa pitää ja loput hommata pois vanhempien nurkista. Ja korostan, etten tarkoita, että armeijaan menevän pojan pitäisi ottaa legot mukaan kasarmille sen varalta jos niillä tulevat lapset joskus leikkivät tai pieneen opiskelija-asuntoon viedä kaikkea juuri sillä siunaamalla. Mutta 26 vuotta! Se on vähän eri asia. 

Tuliko mieleen, että ne valokuvat eivät välttämättä olleet ap:n omia ja siten mukaan otettavia?

No eihän ne olleet vieläkään tällä logiikalla? Isä heitti omia tavaroitaan kaatopaikalle. 

Vierailija kirjoitti:

AP on kirjoittanut tänne aiemminkin. Aina ei lääkitys ole kunnossa.

anna hänen kirjoittaa jatkossakin ja mitä tulee Sinuun älä sotkeudu asioihin joita et ymmärrä. Jos niin teet, voit vain syyttää itseäsi omasta ahdistuksestasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimia aloittaja!!! oletko ollut terapiassa tai juttelemassa jossain lapsuutesi kauheuksista? Tarvitsisit ja ansaitsisit apua, olet kokenyt erittäin rankkoja asioita. Sinulla on oikeus tulla kuulluksi. tämä palstakin on kiva mutta ehkä jotain terapeuttisempaa?

terveiset myös terapiasta

Olen mä paljon terapiassa käynyt mutta en ole kokenut että siitä olisi hyötyä ollut.

Sitten en osaa oikein muuten auttaa. Voimia

Mieti mikä auttaisi Sinua voimaan paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Mieti mikä auttaisi Sinua voimaan paremmin?

Voin kyllä ihan hyvin. Tämä asia vaan tuli mieleeni kun näin mieheni lapsuuskuvia ja mitä lääkitykseen tulee niin sitä on vain sydänlääkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti mikä auttaisi Sinua voimaan paremmin?

Voin kyllä ihan hyvin. Tämä asia vaan tuli mieleeni kun näin mieheni lapsuuskuvia ja mitä lääkitykseen tulee niin sitä on vain sydänlääkitys.

Hyvä kuulla. Äläkä välitä ilkeistä kommenteista, luultavasti samaa kipuilua sielläkin josta ei osata puhua asiallisesti. Kaikkea hyvää sulle olet taistelija.

Vierailija kirjoitti:

Isä heitti kaikki mm valokuvat kaatopaikalle kun muutti palvelutaloon. Muita kenellä ei ole lapsuudesta mitään muistoja?

Kuka oli auttamassa muutossa ja siivoamassa asuntoa? Palvelutaloon muuttanut on usein itse siinä kunnossa ettei heitä itse yhtään mitään roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut viedä muistonsa pois lapsuudenkodista vähän ennen kuin iäkäs vanhempi menee palvelukotiin?

Se tapahtui niin äkkiä eikä siitä edes ilmoitettu minulle.

Kuinka kauan aikaa sitten olet muuttanut omillesi?

26 v sitten enkä muuta olisi halunnut kuin muutaman valokuvan.

Kiellettiinkö tai estetiinkö sinua ottamasta valokuvia mukaasi, kun muutit tai näitten kaikkien vuosien aikana? Anteeksi, että ylipäätään tästä mussutan, enhän sinua tunne, mutta tosi moni jättää tavaroitaan vanhemmilleen, jopa heidän  ja omien useitten muuttojen jälkeen säilytettäviksi, kun "on niillä porukoilla tilaa" ja sitten ihmetellään, kun jotain barbeja ja luokkakuvia ei olekaan enää tallella 30 vuoden päästä. Olisi tietysti kiva, että kysyttäisiin, ennen kuin hävitetään, mutta vielä kivempaa olisi aikuisen ottaa ne tavarat, jotka haluaa pitää ja loput hommata pois vanhempien nurkista. Ja korostan, etten tarkoita, että armeijaan menevän pojan pitäisi ottaa legot mukaan kasarmille sen varalta jos niillä tulevat lapset joskus leikkivät tai pieneen opiskelija-asuntoon viedä kaikkea juuri sillä siunaamalla. Mutta 26 vuotta! Se on vähän eri asia. 

Tuliko mieleen, että ne valokuvat eivät välttämättä olleet ap:n omia ja siten mukaan otettavia?

No eihän ne olleet vieläkään tällä logiikalla? Isä heitti omia tavaroitaan kaatopaikalle. 

Jos ne olivat esimerkiksi kirjahyllyssä olleita perhekuvia tai joku ap:n ristiäiskuva, niin olisihan ne voinut antaa mieluummin niitä haluavalle jälkeläiselle kuin viedä kaatopaikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut viedä muistonsa pois lapsuudenkodista vähän ennen kuin iäkäs vanhempi menee palvelukotiin?

Se tapahtui niin äkkiä eikä siitä edes ilmoitettu minulle.

Kuinka kauan aikaa sitten olet muuttanut omillesi?

26 v sitten enkä muuta olisi halunnut kuin muutaman valokuvan.

Kiellettiinkö tai estetiinkö sinua ottamasta valokuvia mukaasi, kun muutit tai näitten kaikkien vuosien aikana? Anteeksi, että ylipäätään tästä mussutan, enhän sinua tunne, mutta tosi moni jättää tavaroitaan vanhemmilleen, jopa heidän  ja omien useitten muuttojen jälkeen säilytettäviksi, kun "on niillä porukoilla tilaa" ja sitten ihmetellään, kun jotain barbeja ja luokkakuvia ei olekaan enää tallella 30 vuoden päästä. Olisi tietysti kiva, että kysyttäisiin, ennen kuin hävitetään, mutta vielä kivempaa olisi aikuisen ottaa ne tavarat, jotka haluaa pitää ja loput hommata pois vanhempien nurkista. Ja korostan, etten tarkoita, että armeijaan menevän pojan pitäisi ottaa legot mukaan kasarmille sen varalta jos niillä tulevat lapset joskus leikkivät tai pieneen opiskelija-asuntoon viedä kaikkea juuri sillä siunaamalla. Mutta 26 vuotta! Se on vähän eri asia. 

Tuliko mieleen, että ne valokuvat eivät välttämättä olleet ap:n omia ja siten mukaan otettavia?

No eihän ne olleet vieläkään tällä logiikalla? Isä heitti omia tavaroitaan kaatopaikalle. 

Jos ne olivat esimerkiksi kirjahyllyssä olleita perhekuvia tai joku ap:n ristiäiskuva, niin olisihan ne voinut antaa mieluummin niitä haluavalle jälkeläiselle kuin viedä kaatopaikalle.

Totta kai, ei kai tässä siitä ollutkaan kyse.

Vierailija kirjoitti:

Isä heitti kaikki mm valokuvat kaatopaikalle kun muutti palvelutaloon. Muita kenellä ei ole lapsuudesta mitään muistoja?

Alkoiko hän konmarittajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti mikä auttaisi Sinua voimaan paremmin?

Voin kyllä ihan hyvin. Tämä asia vaan tuli mieleeni kun näin mieheni lapsuuskuvia ja mitä lääkitykseen tulee niin sitä on vain sydänlääkitys.

Isäsi heitti ne kuvat pois jo vuosia sitten? Millä tavalla äitisi yritti tappaa sinut? Saiko äitisi tuomion?

Vierailija kirjoitti:

Jos ei 26 vuoteen saa haettua vanhempien nurkista omia tärkeitä valokuviaan, niin ihan on oma häppee!

Tässä on kyse ihan muusta kuin muutamasta valokuvasta, eikö niin AP?

Taidat olla vähän yksinkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä heitti kaikki mm valokuvat kaatopaikalle kun muutti palvelutaloon. Muita kenellä ei ole lapsuudesta mitään muistoja?

Kuka oli auttamassa muutossa ja siivoamassa asuntoa? Palvelutaloon muuttanut on usein itse siinä kunnossa ettei heitä itse yhtään mitään roskiin.

Ei kukaan. Isäni on terve ja virkeä vanhus. Asuu siis yksin pikku yksiössä johon saa ruokapalvelun. Kaiken muun hoitaa itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, voin samastua. Ehkä kuitenkin tulee mieleen hyviä muistoja ja tunnelmia lapsuudesta.. Halaus sinulle

Jotakin hyvää mutta myös paljon pahaa. Kiitos halauksesta.

Tunnen surusi. Paljon voimia Sinulle, kohti valoa! Minä sain traumaattisesta lapsuudestani aikuisuuden kynnyksellä terveiset isältäni " Hei mut koskaanhan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus vai mitä..." Yritä luoda itsellesi kuitenkin onnellinen ja turvallinen aikuisuus. Sinä ansaitset hyvää ja onnea.

Tunnen surusi, my ass. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä heitti kaikki mm valokuvat kaatopaikalle kun muutti palvelutaloon. Muita kenellä ei ole lapsuudesta mitään muistoja?

Alkoiko hän konmarittajaksi?

Siinä vaiheessa, kun siirtyy palvelutaloon, on jo niin huonossa kunnossa, että joku muu hoitaa asunnon tyhjennyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti mikä auttaisi Sinua voimaan paremmin?

Voin kyllä ihan hyvin. Tämä asia vaan tuli mieleeni kun näin mieheni lapsuuskuvia ja mitä lääkitykseen tulee niin sitä on vain sydänlääkitys.

Isäsi heitti ne kuvat pois jo vuosia sitten? Millä tavalla äitisi yritti tappaa sinut? Saiko äitisi tuomion?

Ei saanut tuomiota. Väärin meni sen suhteen mutta sanoivat että yritin mikä itsemurhaa. Olin silloin 12 v ja äiti syötti mulle yliannostuksen psyykelääkkeitä. Lääkkeet oli määrätty mulle mikä masennukseen mutta antoi aina puolen tunnin välein lääkkeen. Kiltti kun olin niin otin ja sain yliannostuksen. Ambulanssia eivät meinanneet tilata. Lääkärit uskoivat heitä ei mua vaikka sanoin etten yrittänyt itsemurhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut viedä muistonsa pois lapsuudenkodista vähän ennen kuin iäkäs vanhempi menee palvelukotiin?

Se tapahtui niin äkkiä eikä siitä edes ilmoitettu minulle.

Kuinka kauan aikaa sitten olet muuttanut omillesi?

26 v sitten enkä muuta olisi halunnut kuin muutaman valokuvan.

Kiellettiinkö tai estetiinkö sinua ottamasta valokuvia mukaasi, kun muutit tai näitten kaikkien vuosien aikana? Anteeksi, että ylipäätään tästä mussutan, enhän sinua tunne, mutta tosi moni jättää tavaroitaan vanhemmilleen, jopa heidän  ja omien useitten muuttojen jälkeen säilytettäviksi, kun "on niillä porukoilla tilaa" ja sitten ihmetellään, kun jotain barbeja ja luokkakuvia ei olekaan enää tallella 30 vuoden päästä. Olisi tietysti kiva, että kysyttäisiin, ennen kuin hävitetään, mutta vielä kivempaa olisi aikuisen ottaa ne tavarat, jotka haluaa pitää ja loput hommata pois vanhempien nurkista. Ja korostan, etten tarkoita, että armeijaan menevän pojan pitäisi ottaa legot mukaan kasarmille sen varalta jos niillä tulevat lapset joskus leikkivät tai pieneen opiskelija-asuntoon viedä kaikkea juuri sillä siunaamalla. Mutta 26 vuotta! Se on vähän eri asia. 

Tuliko mieleen, että ne valokuvat eivät välttämättä olleet ap:n omia ja siten mukaan otettavia?

No eihän ne olleet vieläkään tällä logiikalla? Isä heitti omia tavaroitaan kaatopaikalle. 

Jos ne olivat esimerkiksi kirjahyllyssä olleita perhekuvia tai joku ap:n ristiäiskuva, niin olisihan ne voinut antaa mieluummin niitä haluavalle jälkeläiselle kuin viedä kaatopaikalle.

Totta kai, ei kai tässä siitä ollutkaan kyse.

Eikö tässä juuri siitä ole kyse? Mielestäni ap ei ole missään vaiheessa sanonut, että valokuvat olisivat olleet hänen omiaan.

Meillä äiti hävitti aivan kaikki lasten tavarat sitä mukaa "kun niitä ei enää tarvita". Toki hän itse määritti sen etten tarvitse lempinukkea tai ensimmäistä pehmoleluani, en ystäväkirjoja tai kirjeitä. Hän oli oman aikansa konmari - ja elelee nyt yksinäistä elämää tyhjässä talossa.

Päällimmäiseksi on jäänyt se maaninen raivausvimma kun jouluaattoaamunakin piti nousta kuudelta tuulettamaan peittoja ja tamppaamaan mattoja.