Mitään ei jäänyt lapsuudesta muistoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti mikä auttaisi Sinua voimaan paremmin?

Voin kyllä ihan hyvin. Tämä asia vaan tuli mieleeni kun näin mieheni lapsuuskuvia ja mitä lääkitykseen tulee niin sitä on vain sydänlääkitys.

Isäsi heitti ne kuvat pois jo vuosia sitten? Millä tavalla äitisi yritti tappaa sinut? Saiko äitisi tuomion?

Ei saanut tuomiota. Väärin meni sen suhteen mutta sanoivat että yritin mikä itsemurhaa. Olin silloin 12 v ja äiti syötti mulle yliannostuksen psyykelääkkeitä. Lääkkeet oli määrätty mulle mikä masennukseen mutta antoi aina puolen tunnin välein lääkkeen. Kiltti kun olin niin otin ja sain yliannostuksen. Ambulanssia eivät meinanneet tilata. Lääkärit uskoivat heitä ei mua vaikka sanoin etten yrittänyt itsemurhaa.

Tämä saa vereni kuohahtamaan ja täytyy hillitä itseään mitä sanoo. Kyseessä on poliisijuttu. Olet varmasti kärsinyt ihan helvetisti. VOIMIA!

Jotenkin huvittavia nämä vastaukset. Viisikymppisen naisen isä on muuttaessaan heittänyt ylimääräiset tavarat pois muuttaessaan palvelutaloon. Nyt vuosia myöhemmin nainen muistaa tapahtuman .

Vastauksissa otetaan osaa suruun ja toivotaan kestämistä;)

Mulle vihjailtiin nuorempana suvun taholta että voisin lähteä maasta kun en ole kovin toivottu tytär. vastaan siihen aikuisena että maatani ette vie. ja jos joku lähtee se on se joka toista yrittää karkottaa. piste.

Mulla alkoi soida päässä se Mamban biisi jossa lauletaan valokuvista jne. Arghhhhhhh😁

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin huvittavia nämä vastaukset. Viisikymppisen naisen isä on muuttaessaan heittänyt ylimääräiset tavarat pois muuttaessaan palvelutaloon. Nyt vuosia myöhemmin nainen muistaa tapahtuman .

Vastauksissa otetaan osaa suruun ja toivotaan kestämistä;)

En ole kyllä lähellekkään vielä viisikymppinen.

Mulla jäi: ainoa lelu oli jumissa kuuman patterin takana.

Ei ole montakaan muistoa muualla kuin päässä. Lelut myytiin osto- ja myyntiliikkeeseen muuton yhteydessä, kun olin 14. Minusta oli ihan ok.

Isä kuoli jo vuosia sitten ja äiti hävitti kanssa tavarat muuttaessaan palvelutaloon. Valokuvat olin ottanut mukaani muuttaessani kotoa parikymppisenä, mutta suuri osa tuhoutui vesivahingossa (olivat kerrostalon ullakolla säilössä ja sinne valui vettä katolta).

Kouluaikaisia piirustuksia ja kokeita oli tallella, mutta ne hävitin muutama vuosi sitten. Vielä on jäljellä muutama valokuva, koulun käsityö ja päiväkirja.

Monessa perheessähän lapsuuskuvat on vanhempien kotona albumissa. Nyt voisi olla aika niistä teettää kopiot itselle, etteivät ne muistokuvat häviä. Olen itse makro-objektiivilla ottanut ihan suoraan kuvasta kuvia, niin ei ole vanhusten tarvinnut pelätä niiden jäämistä mukaan lainattaessa. Toki niistä varmaan pitäisi vielä tehdä paperikuvat, kun ei koskaan tiedä, miten nuo digikuvat tulevaisuudessa säilyvät jne.

Ennen vanhaan kuvia yleensä teetettiin sukulaisillekin, joten niitä voi tädeiltä ja sediltäkin kysellä kopioitavaksi.

Tämä nyt vain yleisesti, ei ole mikään kannanotto aloitukseen.