Mitään ei jäänyt lapsuudesta muistoksi

Voi, voin samastua. Ehkä kuitenkin tulee mieleen hyviä muistoja ja tunnelmia lapsuudesta.. Halaus sinulle

Vierailija kirjoitti:

Voi, voin samastua. Ehkä kuitenkin tulee mieleen hyviä muistoja ja tunnelmia lapsuudesta.. Halaus sinulle

Jotakin hyvää mutta myös paljon pahaa. Kiitos halauksesta.

Muistot säilyvät parhaiten sydämessä ja mielessä :)

Olisko kannattanut viedä muistonsa pois lapsuudenkodista vähän ennen kuin iäkäs vanhempi menee palvelukotiin?

Tätä nyt ei voi tilanteeseesi verrata mutta olin noin 12-vuotias kun äitini heitti salaa pois Aku Ankan taskukirjani sekä koululainen- ja kultapossu-lehdet. Tästä olen katkera.

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut viedä muistonsa pois lapsuudenkodista vähän ennen kuin iäkäs vanhempi menee palvelukotiin?

Se tapahtui niin äkkiä eikä siitä edes ilmoitettu minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, voin samastua. Ehkä kuitenkin tulee mieleen hyviä muistoja ja tunnelmia lapsuudesta.. Halaus sinulle

Jotakin hyvää mutta myös paljon pahaa. Kiitos halauksesta.

Tunnen surusi. Paljon voimia Sinulle, kohti valoa! Minä sain traumaattisesta lapsuudestani aikuisuuden kynnyksellä terveiset isältäni " Hei mut koskaanhan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus vai mitä..." Yritä luoda itsellesi kuitenkin onnellinen ja turvallinen aikuisuus. Sinä ansaitset hyvää ja onnea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut viedä muistonsa pois lapsuudenkodista vähän ennen kuin iäkäs vanhempi menee palvelukotiin?

Se tapahtui niin äkkiä eikä siitä edes ilmoitettu minulle.

Kuinka kauan aikaa sitten olet muuttanut omillesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, voin samastua. Ehkä kuitenkin tulee mieleen hyviä muistoja ja tunnelmia lapsuudesta.. Halaus sinulle

Jotakin hyvää mutta myös paljon pahaa. Kiitos halauksesta.

Tunnen surusi. Paljon voimia Sinulle, kohti valoa! Minä sain traumaattisesta lapsuudestani aikuisuuden kynnyksellä terveiset isältäni " Hei mut koskaanhan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus vai mitä..." Yritä luoda itsellesi kuitenkin onnellinen ja turvallinen aikuisuus. Sinä ansaitset hyvää ja onnea.

Kiitos vaan mutta olen itsekkin jo aika vanha eikä elämäni ole onnellinen ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut viedä muistonsa pois lapsuudenkodista vähän ennen kuin iäkäs vanhempi menee palvelukotiin?

Se tapahtui niin äkkiä eikä siitä edes ilmoitettu minulle.

Kuinka kauan aikaa sitten olet muuttanut omillesi?

26 v sitten enkä muuta olisi halunnut kuin muutaman valokuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, voin samastua. Ehkä kuitenkin tulee mieleen hyviä muistoja ja tunnelmia lapsuudesta.. Halaus sinulle

Jotakin hyvää mutta myös paljon pahaa. Kiitos halauksesta.

Tunnen surusi. Paljon voimia Sinulle, kohti valoa! Minä sain traumaattisesta lapsuudestani aikuisuuden kynnyksellä terveiset isältäni " Hei mut koskaanhan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus vai mitä..." Yritä luoda itsellesi kuitenkin onnellinen ja turvallinen aikuisuus. Sinä ansaitset hyvää ja onnea.

Kiitos vaan mutta olen itsekkin jo aika vanha eikä elämäni ole onnellinen ollut.

Voimia kuitenkin paljon. Suru ja katkeruus helpottaa aikaa myöten. Oletko kertonut isällesi kuinka paljon sinua hänen tekonsa loukkasi ja satutti? Se voisi helpottaa Sinun oloasi hyvin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut viedä muistonsa pois lapsuudenkodista vähän ennen kuin iäkäs vanhempi menee palvelukotiin?

Se tapahtui niin äkkiä eikä siitä edes ilmoitettu minulle.

Kuinka kauan aikaa sitten olet muuttanut omillesi?

Varmaan siitä on jo ainakin 40 vuotta, jos kerran AP kertoo itsekin olevansa vanha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, voin samastua. Ehkä kuitenkin tulee mieleen hyviä muistoja ja tunnelmia lapsuudesta.. Halaus sinulle

Jotakin hyvää mutta myös paljon pahaa. Kiitos halauksesta.

Tunnen surusi. Paljon voimia Sinulle, kohti valoa! Minä sain traumaattisesta lapsuudestani aikuisuuden kynnyksellä terveiset isältäni " Hei mut koskaanhan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus vai mitä..." Yritä luoda itsellesi kuitenkin onnellinen ja turvallinen aikuisuus. Sinä ansaitset hyvää ja onnea.

Kiitos vaan mutta olen itsekkin jo aika vanha eikä elämäni ole onnellinen ollut.

Voimia kuitenkin paljon. Suru ja katkeruus helpottaa aikaa myöten. Oletko kertonut isällesi kuinka paljon sinua hänen tekonsa loukkasi ja satutti? Se voisi helpottaa Sinun oloasi hyvin paljon.

En ole. On tässä niin paljon muutakin murhetta suvun ja oman elämän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut viedä muistonsa pois lapsuudenkodista vähän ennen kuin iäkäs vanhempi menee palvelukotiin?

Se tapahtui niin äkkiä eikä siitä edes ilmoitettu minulle.

Kuinka kauan aikaa sitten olet muuttanut omillesi?

26 v sitten enkä muuta olisi halunnut kuin muutaman valokuvan.

Kiellettiinkö tai estetiinkö sinua ottamasta valokuvia mukaasi, kun muutit tai näitten kaikkien vuosien aikana? Anteeksi, että ylipäätään tästä mussutan, enhän sinua tunne, mutta tosi moni jättää tavaroitaan vanhemmilleen, jopa heidän  ja omien useitten muuttojen jälkeen säilytettäviksi, kun "on niillä porukoilla tilaa" ja sitten ihmetellään, kun jotain barbeja ja luokkakuvia ei olekaan enää tallella 30 vuoden päästä. Olisi tietysti kiva, että kysyttäisiin, ennen kuin hävitetään, mutta vielä kivempaa olisi aikuisen ottaa ne tavarat, jotka haluaa pitää ja loput hommata pois vanhempien nurkista. Ja korostan, etten tarkoita, että armeijaan menevän pojan pitäisi ottaa legot mukaan kasarmille sen varalta jos niillä tulevat lapset joskus leikkivät tai pieneen opiskelija-asuntoon viedä kaikkea juuri sillä siunaamalla. Mutta 26 vuotta! Se on vähän eri asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, voin samastua. Ehkä kuitenkin tulee mieleen hyviä muistoja ja tunnelmia lapsuudesta.. Halaus sinulle

Jotakin hyvää mutta myös paljon pahaa. Kiitos halauksesta.

Tunnen surusi. Paljon voimia Sinulle, kohti valoa! Minä sain traumaattisesta lapsuudestani aikuisuuden kynnyksellä terveiset isältäni " Hei mut koskaanhan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus vai mitä..." Yritä luoda itsellesi kuitenkin onnellinen ja turvallinen aikuisuus. Sinä ansaitset hyvää ja onnea.

Kiitos vaan mutta olen itsekkin jo aika vanha eikä elämäni ole onnellinen ollut.

Voimia kuitenkin paljon. Suru ja katkeruus helpottaa aikaa myöten. Oletko kertonut isällesi kuinka paljon sinua hänen tekonsa loukkasi ja satutti? Se voisi helpottaa Sinun oloasi hyvin paljon.

En ole. On tässä niin paljon muutakin murhetta suvun ja oman elämän kanssa.

Minusta olisi tärkeää, että kertoisit . jos et pysty kertomaan kirjoita kirje jossa kerrot, Usko mua se helpottaa ja voisi alkaa auttaa monessa muussakin asiassa. Eihän sieltä välttämätttä myötätuntoa tule takasin tai anteeksipyyntöä minkä tarvitsisit, mutta voisit sanoa itsellesi näin kävi, ilmaisin suuttumuksen, en voi enempää eikä asia ole minun syyni, kuten ei tietenkään olekaan. Ei kellään ole oikeutta heitää lapsuuskuvia kaatopaikalle, kertomatta mitään ja varsinkaan vanhemman. Onhan se jonkinlaista väkivaltaa mielestäni ja siitä on syytä loukkaantua ja ilmaista se !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut viedä muistonsa pois lapsuudenkodista vähän ennen kuin iäkäs vanhempi menee palvelukotiin?

Se tapahtui niin äkkiä eikä siitä edes ilmoitettu minulle.

Kuinka kauan aikaa sitten olet muuttanut omillesi?

26 v sitten enkä muuta olisi halunnut kuin muutaman valokuvan.

Kiellettiinkö tai estetiinkö sinua ottamasta valokuvia mukaasi, kun muutit tai näitten kaikkien vuosien aikana? Anteeksi, että ylipäätään tästä mussutan, enhän sinua tunne, mutta tosi moni jättää tavaroitaan vanhemmilleen, jopa heidän  ja omien useitten muuttojen jälkeen säilytettäviksi, kun "on niillä porukoilla tilaa" ja sitten ihmetellään, kun jotain barbeja ja luokkakuvia ei olekaan enää tallella 30 vuoden päästä. Olisi tietysti kiva, että kysyttäisiin, ennen kuin hävitetään, mutta vielä kivempaa olisi aikuisen ottaa ne tavarat, jotka haluaa pitää ja loput hommata pois vanhempien nurkista. Ja korostan, etten tarkoita, että armeijaan menevän pojan pitäisi ottaa legot mukaan kasarmille sen varalta jos niillä tulevat lapset joskus leikkivät tai pieneen opiskelija-asuntoon viedä kaikkea juuri sillä siunaamalla. Mutta 26 vuotta! Se on vähän eri asia. 

Aika harvoin kävin vanhempia tapaamassa koska mm äiti on yrittänyt tappaa minut lääkkeillä yms eli minulla on ollut vaikea lapsuus. Eikä koskaan annettu valokuvia silloin harvoin kun kävin vaikka niitä pyysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut viedä muistonsa pois lapsuudenkodista vähän ennen kuin iäkäs vanhempi menee palvelukotiin?

Se tapahtui niin äkkiä eikä siitä edes ilmoitettu minulle.

Kuinka kauan aikaa sitten olet muuttanut omillesi?

26 v sitten enkä muuta olisi halunnut kuin muutaman valokuvan.

Kiellettiinkö tai estetiinkö sinua ottamasta valokuvia mukaasi, kun muutit tai näitten kaikkien vuosien aikana? Anteeksi, että ylipäätään tästä mussutan, enhän sinua tunne, mutta tosi moni jättää tavaroitaan vanhemmilleen, jopa heidän  ja omien useitten muuttojen jälkeen säilytettäviksi, kun "on niillä porukoilla tilaa" ja sitten ihmetellään, kun jotain barbeja ja luokkakuvia ei olekaan enää tallella 30 vuoden päästä. Olisi tietysti kiva, että kysyttäisiin, ennen kuin hävitetään, mutta vielä kivempaa olisi aikuisen ottaa ne tavarat, jotka haluaa pitää ja loput hommata pois vanhempien nurkista. Ja korostan, etten tarkoita, että armeijaan menevän pojan pitäisi ottaa legot mukaan kasarmille sen varalta jos niillä tulevat lapset joskus leikkivät tai pieneen opiskelija-asuntoon viedä kaikkea juuri sillä siunaamalla. Mutta 26 vuotta! Se on vähän eri asia. 

Tuliko mieleen, että ne valokuvat eivät välttämättä olleet ap:n omia ja siten mukaan otettavia?

Jos ei 26 vuoteen saa haettua vanhempien nurkista omia tärkeitä valokuviaan, niin ihan on oma häppee!

Tässä on kyse ihan muusta kuin muutamasta valokuvasta, eikö niin AP?

Voimia aloittaja!!! oletko ollut terapiassa tai juttelemassa jossain lapsuutesi kauheuksista? Tarvitsisit ja ansaitsisit apua, olet kokenyt erittäin rankkoja asioita. Sinulla on oikeus tulla kuulluksi. tämä palstakin on kiva mutta ehkä jotain terapeuttisempaa?

terveiset myös terapiasta

AP on kirjoittanut tänne aiemminkin. Aina ei lääkitys ole kunnossa.