Talouden jako kun mies tienaa enemmän

Ei ole olemassa sellaista mallia mikä olisi täysin oikein ja täysin oikeudenmukainen kaikille tapauksille. Meillä on systeemi, jossa meillä on omat tilit ja yhteinen tili. Kortit tietysti on omiin tileihin ja molemmilla yhteiselle tilille. Palkat menee yhteiselle tilille. Joka kk otetaan omille tileille samansuuruiset summat omia menoja varten (vaatteet, huvitukset, harrastukset, säästäminen jne).

Tämä on meille paras systeemi. En haluaisi mitään muuta järjestelyä.

Olen tienannut viimeiset kymmenen vuotta enemmän kuin vaimoni (välillä reilustikin) mutta tämän vuoden puolella vaimo pääsi parempipalkkaisiin töihin kuin minä.

Tällä hetkellä perheen nettotulot on vajaat 6500.

Meillä on sellainen systeemi, että pienituloinen minä maksan ruuat, puolet bensasta, oman kännykkä laskun ja vähän vastiketta, jolloin minulle ei jää enää mitään. Toinen hoitaa laskut, auton, asunnon. Joskus saan rahaa häneltä kampaajaa varten ja alusvaatteisiin.

Me tienattiin miehen kanssa avioliiton alussa suurin piirtein saman verran. Alusta asti oli rahat yhteiset ja asunto ostettiin puoliksi. Lapsen myötä jäin kotiin liian pitkäksi aikaa enkä ole päässyt oikein takaisin työelämään, vaikka suoritin myöhemmin AMK-tutkinnon. Mies on saanut olla töissä ja edetä urallaan. Nyt ollaan tilanteessa, että mies tienaa nettona 5000€/kk ja minä 1200€/kk (ansiosidonnainen). Ei voida edes kuvitella, että maksettaisiin puoliksi yhteiset menot, mies ei ikinä suostuisi elämään sellaisessa köyhyydessä.

Meillä kumpikin saa käyttää rahaa vapaasti oman harkintansa mukaan. Minä en tietenkään shoppaile holtittomasti, vaan ainoastaan tarpeeseen. Miehellä on suurempi (henkinen) vapaus ostella itselleen kaikkea kivaa, mutta en minäkään kysy mieheltä lupaa saanko mennä kampaajalle. Ulkomaanmatkat tehdään aina perheenä ja niistä sovitaan yhdessä.

Kun sain pienen perinnön (90000€), annoin siitä puolet miehelle. Se ei tietenkään korvaa sitä, mitä mies on puolestani vuosien aikana maksanut, mutta oli kuitenkin jonkinlainen hyväntahdon ele ja osoitus siitä, etten ole pelkkä verenimijä vaan osallistun sen mukaan miten pystyn. 

Olisiko toimintamalli jotenkin erilainen, jos nainen tienaa enemmän vai miksi otsikossa painotettiin sukupuolia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leea kirjoitti:

En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he

olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan

rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei

vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi. 

Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka

tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.

Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.

Nuo ovat itse keksimiäsi asioita, eikä tässä ketjussa mainittuja. Eikö rakkautta voi mielestäsi osoittaa muuten kuin antamalla käyttöoikeuden rahoillesi? Laittaa miettimään, että mikä siinä miehessä edes kiinnostaa jos tuollaista vaatii. Aikuinen ihminen kyllä pitää huolen itsestään taloudellisesti, eikä miehen tarvitse naisen elämistä rahallisesti tukea. 

Ja sinunkaan puolisosi ei tarvitse sitten sinua tukea, ei vaihtaa vaippoja, ei ruokkia eikä viedä kävelylle, kun et enää itse osaisi takaisin kotiin? Vai onko raha sinulle se aarre, josta et voi jakaa, mutta itse olisit valmis ottamaan vastaan ne hyödyt, mitä itse parisuhteessa saat?

Toisen auttaminen on täysin eri asia kuin toiselle maksaminen ilman mitään järkevää syytä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leea kirjoitti:

En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he

olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan

rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei

vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi. 

Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka

tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.

Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.

Nuo ovat itse keksimiäsi asioita, eikä tässä ketjussa mainittuja. Eikö rakkautta voi mielestäsi osoittaa muuten kuin antamalla käyttöoikeuden rahoillesi? Laittaa miettimään, että mikä siinä miehessä edes kiinnostaa jos tuollaista vaatii. Aikuinen ihminen kyllä pitää huolen itsestään taloudellisesti, eikä miehen tarvitse naisen elämistä rahallisesti tukea. 

Ja sinunkaan puolisosi ei tarvitse sitten sinua tukea, ei vaihtaa vaippoja, ei ruokkia eikä viedä kävelylle, kun et enää itse osaisi takaisin kotiin? Vai onko raha sinulle se aarre, josta et voi jakaa, mutta itse olisit valmis ottamaan vastaan ne hyödyt, mitä itse parisuhteessa saat?

Toisen auttaminen on täysin eri asia kuin toiselle maksaminen ilman mitään järkevää syytä. 

Jos sinun läheisin (se ihminen, jonka pitäisi olla läheisin) ei halua kanssasi perhettä vaan kahden individuaalin yhteisasumisen, miksi hän haluaisi hoivapuolella symbioosin?

Vierailija kirjoitti:

Molemmat maksaa saman prosenttiosuuden palkastaan yhteisiin menoihin, esim 40 % netosta. Tällöin omiin huvituksiinkin jää sama prosenttiosuus netosta.

Juuri näin sen kuuluu mennä! Samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leea kirjoitti:

En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he

olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan

rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei

vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi. 

Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka

tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.

Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.

Nuo ovat itse keksimiäsi asioita, eikä tässä ketjussa mainittuja. Eikö rakkautta voi mielestäsi osoittaa muuten kuin antamalla käyttöoikeuden rahoillesi? Laittaa miettimään, että mikä siinä miehessä edes kiinnostaa jos tuollaista vaatii. Aikuinen ihminen kyllä pitää huolen itsestään taloudellisesti, eikä miehen tarvitse naisen elämistä rahallisesti tukea. 

Ja sinunkaan puolisosi ei tarvitse sitten sinua tukea, ei vaihtaa vaippoja, ei ruokkia eikä viedä kävelylle, kun et enää itse osaisi takaisin kotiin? Vai onko raha sinulle se aarre, josta et voi jakaa, mutta itse olisit valmis ottamaan vastaan ne hyödyt, mitä itse parisuhteessa saat?

Toisen auttaminen on täysin eri asia kuin toiselle maksaminen ilman mitään järkevää syytä. 

Ja toista ihmistä voi auttaa kerran tai pari, mutta vain perheenjäsenen eteen venytään viikkoja, kuukausia tai vuosia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leea kirjoitti:

En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he

olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan

rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei

vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi. 

Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka

tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.

Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.

Nuo ovat itse keksimiäsi asioita, eikä tässä ketjussa mainittuja. Eikö rakkautta voi mielestäsi osoittaa muuten kuin antamalla käyttöoikeuden rahoillesi? Laittaa miettimään, että mikä siinä miehessä edes kiinnostaa jos tuollaista vaatii. Aikuinen ihminen kyllä pitää huolen itsestään taloudellisesti, eikä miehen tarvitse naisen elämistä rahallisesti tukea. 

Ja sinunkaan puolisosi ei tarvitse sitten sinua tukea, ei vaihtaa vaippoja, ei ruokkia eikä viedä kävelylle, kun et enää itse osaisi takaisin kotiin? Vai onko raha sinulle se aarre, josta et voi jakaa, mutta itse olisit valmis ottamaan vastaan ne hyödyt, mitä itse parisuhteessa saat?

Toisen auttaminen on täysin eri asia kuin toiselle maksaminen ilman mitään järkevää syytä. 

Taloudellisestikin voi tarvita apua ja haluta auttaa. Miksi raha on sinulle noin pyhä asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leea kirjoitti:

En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he

olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan

rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei

vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi. 

Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka

tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.

Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.

Nuo ovat itse keksimiäsi asioita, eikä tässä ketjussa mainittuja. Eikö rakkautta voi mielestäsi osoittaa muuten kuin antamalla käyttöoikeuden rahoillesi? Laittaa miettimään, että mikä siinä miehessä edes kiinnostaa jos tuollaista vaatii. Aikuinen ihminen kyllä pitää huolen itsestään taloudellisesti, eikä miehen tarvitse naisen elämistä rahallisesti tukea. 

Ja sinunkaan puolisosi ei tarvitse sitten sinua tukea, ei vaihtaa vaippoja, ei ruokkia eikä viedä kävelylle, kun et enää itse osaisi takaisin kotiin? Vai onko raha sinulle se aarre, josta et voi jakaa, mutta itse olisit valmis ottamaan vastaan ne hyödyt, mitä itse parisuhteessa saat?

Toisen auttaminen on täysin eri asia kuin toiselle maksaminen ilman mitään järkevää syytä. 

Olen sitten varmaan ihan sekaisin, kun annan rahaa moneen eri kohteeseen kodin ulkopuolellekin ilman, että saan siitä mitään vastinetta itselle. Tuntuisi kauhealta, että olisi pihi omaa perheenjäsentään kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysijärkiset aikuiset ihmiset ymmärtävät, että parisuhde tarkoittaa sitä, että tulot ja menot ovat kaikki yhteisiä, aina.

Lähes ainoa järkevä kommentti tässä keskustelussa. Meilläkin on joku vuoroin ollut hoitovapaalla, opiskelija tai työtö ja toinen töissä, ei siinä tilanteessa ole helvetinkään järkeä alkaa laskemaan jotain, että se huonompituloinen asuisi pienemmässä kämpässä, söisi epäterveellisemmin eikä harrastaisi mitään. Vakiintuneessa parisuhteessa eletään yhteistä elämää yhteisillä varoilla, ja asumiset, ruoat sun muut maksetaan niistä rahoita, mitä jonkun tilillä on. Itse en ainakaan nykyisessä tilanteessa, kun puoliso on hoitovapaalla, tuntisi itseäni edes ihmiseksi, jos asettaisin hänet eri asemaan itseni kanssa, kun tekee tärkeätä hommaa hoitaessaan lapsiamme kotona. Tai vaikka olisi työtön, en ikinä ajattelisi, että ansaitsisi yhtään alempiarvoista elämää kuin mitä molemmat pystyisimme taloon tulevilla varoilla elämään.

Totta, että joissakin tilanteissa joutuu tästä järkevästä mallista poikkeamaan. Jos toinen joutuu hoitaa lasta kotona, niin silloin tietenkin tuolle työlle pitää laskea joku arvo. Kun palataan töihin, niin palataan myös samaan 50/50 -asetelmaan. 

Ei näin, ei todellakaan. Hyvä esimerkki, miksi tuollaiset 50/50-jaot voi laittaa romukoppaan, löytyy ihan lähipiiristäni. Toisella tulot pariskunnassa muutaman tonnin luokkaa ja toisella sata tonnia. Asuvat hienossa kartanossa ja autot sun muut tietenkin kaikilla herkuilla suoraan liikkeestä. Ja miksi ei, kun on kerraan varaa. Meinaako näin moni oikeasti, että se huonompituloinen pitäisi heivata pois asunnosta asumaan johonkin, mihin on itsellä varaa, ja autokai hänelle käytetty kosla, ettei liian mukavaa elämä olisi? Ja että tämän miljonäärin parinvalinta on mennyt pieleen, kun ei ole rakastunut toiseen yritysjohtajaan?

Eikun näiden 50-50 jakajien mielestä molempien pitäisi ilmeisesti asua kerrostalokaksiossa Kontulassa, syödä kaurapuuroa ja juhlia hääpäivää ABC:lla. Kaikki menot pitää suhteuttaa huonommin ansaitsevan puolison tulojen mukaan, vaikka ero olisi miten suuri. Unohdetaan täysin meidät, jotka haluamme ostaa niillä hyvillä tuloillamme arjen luksusta. Kaikkia kun ei kiinnosta käydä syömässä/leffassa/kylpylässä/etelänlomilla jne yksin, vaan nimenomaan sen kumppanin kanssa, joka on elämään juuri siksi valittu että sen kanssa on kiva viettää aikaa ja jakaa kokemuksia.

Ei juoksevat kulut juuri lainkaan nouse siitä, että asutko 10 neliön yksiössä vai 200 neliön asunnossa. Se mikä siinä maksaa on itse asunto. Jos toinen ostaa asunnon itselleen, niin sinä kyllä pystyt osallistumaan huonollakin palkalla juokseviin kuluihin. Kenellä ei muka Suomessa ole varaa käydä ravintolassa, kylpylässä ja ulkomailla? Ehkä jotkut pidemmät reissut kauaksi vaatii hieman säästämistä jos käy muutenkin jatkuvasti ravintoloissa ja vastaavassa. Ei nuo kuitenkaan jatkuvalla syötöllä ole mikään onnellisen elämän edellytys ja harvalla on muutenkaan mahdollisuutta matkustella jatkuvasti. 

Oletko nyt ihan pihalla? Kerros- ja rivitaloissa vastike riippuu suoraan neliöistä! Samoin omakotitalossa sähkö- ja lämmityskustannukset ja monet muutkin kulut riippuvat talon koosta. Ja kyllä, lähes kaikilla on varmaan joskus varaa syödä lähiöpizzerioissa ja käydä matkajokerireissulla Kanarialla. Tämä ei nyt ollut ihan se luksuksen taso mitä tarkoitin. Ei, kukaan ei varmasti tarvitse kalliita ravintoloita tai viiden tähden hotelleja eksoottisissa kohteissa, mutta jos sillä parempituloisella on niihin rahaa ja halua, niin miksi hitossa niissä ei saisi käydä?

Tottakai vastike on suhteutettuna asunnon kokoon, mutta ei tuo ole se syy miksi jollakin ei olisi varaa asua isossa asunnossa. Syy on siinä, että ei saa asuntolainaa noin kalliiseen asuntoon tai lyhennyssummat ovat kohtuuttoman suuria.

Halvasti pystyy matkustella ympäri maailmaa ja suurin menoerä on lennot. Toki jos haluaa kohteessa asua hulppeasti, niin siihen rahaa palaa, mutta onko kovinkaan merkityksellistä, että millainen hotellihuone siellä on, kun siellä tuskin vietetään aikaa juurikaan. Eli käytännössä yhtä hyvän matkan pystyy tekemään myös merkittävästi halvemmalla. 

No olipas perustelut. Sinä et koe tarvetta hienoon hotelliin, joten kukaan muukaan ei saisi sellaiseen haluta? Sinunko pitäisi päästä määrittelemään, mihin muut ihmiset saavat omat rahansa laittaa? Edelleen, toki asioita voi tehdä myös halvemmalla, mutta jäi vähän vajaiksi nuo perustelut miksi pitäisi jos ei halua eikä tarvitse? Jos minulla on tuplasti paremmat tulot kuin miehelläni, niin sanoohan sen järkikin, että minulla on varaa kalliimpaan elämään kuin hänellä. Jos kuitenkin haluan elää hänen kanssaan ja samalla elää itse niin mukavaa elämää kuin mahdollista, niin minun pitää maksaa enemmän yhteisiä kuluja. Muuten elintasomme määrittyy mieheni tulotason perusteella, enkä halua elää niin kitsaasti kun ei kerran ole pakko. Hirmu yksinkertaisesta lopulta, mutta joidenkin mielestä silti niin vaikeaa.

Eihän se tietenkään ole mikään pakko elää noin, mutta silloin elämä ei ole tasa-arvoista ja maksat toisen seurasta. Itse en haluaisi olla kumpanakaan osapuolena tuollaisessa. Jos olet kokoajan poissa hotellista, niin eikö silloin ole aika järjetöntä satsata hyvään hotelliin summia, jotka ovat yli toisen varojen? Toisekseen ihan hyvään hotelliin on kyllä varaa vähemmänkin tienaavalla. Tuntuu, että rahaa pitää tuhlata vain siksi, että sitä on, eikä silloin kun siihen on oikeasti tarvetta. Jos sinun pitää ehdottomasti saada jotain kallista, niin silloin ei jää muita vaihtoehtoja kuin tarjota myös toiselle. Sitten toisen osapuolen pitää miettiä, että haluaako ottaa tällaista lahjoitusta vastaan, vai lomaileeko mieluummin itsekseen halvemmalla. 

Niin no, ne perheet joissa on yhteiset rahat eivät yleensä näe asiaa niin mustavalkoisesti kuin sinä. En minä ainakaan koe maksavani kumppanilleni mistään, vaan me molemmat laitamme tulojemme mukaan rahaa yhteisiin asioihin. Sinun mielestäsi ehkä 50-50 on paras malli, mutta ei se ole mikään ainut oikea universaali totuus reilusta jakamisesta, se on vaan yksi mielipide muiden joukossa. En ymmärrä miksi sitä pitää väkisin tuputtaa muille kuin jotain uskontoa.

Ja mitä tulee matkojen hintoihin. Se nyt lopultakin on sivuseikka, millaisen matkan saa milläkin rahalla. Jos toinen saa tuplasti parempaa palkkaa kuin toinen, niin järkikin sanoo, että sillä parempituloisella on varaa parempaan elintasoon. Ihan turha vängätä siitä, mihin pienempituloisenkin rahojen pitäisi riittää tai millaiseen elintasoon sen parempituloisen pitäisi tyytyä ettei kenellekään ulkopuoliselle tule paha mieli. Fakta on se, että parempituloinen saa paremman elintason kun menot jaetaan suhteessa tuloihin kuin silloin kun elintaso pitää mitoittaa heikommin ansaitsevan mukaan. Kun minä teen hulluna työtä saadakseni itselleni hyvän elintason, niin en ymmärrä miksi minun pitäisi tinkiä siitä siksi, että mieheni sattuu saamaan vähän vähemmän rahaa. Ei se minun syyni ole.

Se on nimenomaan ainoa oikea tapa jos haluaa elää tasavertaisesti. Tietenkin jos näin ei halua tehdä, niin sitten on tekemättä. Siitä aiheutuu kuitenkin ongelmia moniin parisuhteisiin. Etenkin vähävaraisiin talouksiin, joissa on rahasta tiukkaa. Tietenkään satoja tuhansia tilillään makuuttava ei välitä juurikaan siitä jos toinen tekee jonkun isomman hankinnan. 

Hohhoijaa. Se on SINUSTA ainut oikea tapa elää tasavertaisesti. Sinun mielipiteesi. Kuten tästä ketjusta varmasti näet, niin asiaan on myös muita mielipiteitä, jotka ovat omasta näkökulmastaan ihan yhtä oikeita ja tosia. Sinä et ole mikään auktoriteetti jonka oikeudenmukaisuuskäsityksen mukaan julistetaan joku virallinen ainoa oikea perhemalli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leea kirjoitti:

En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he

olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan

rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei

vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi. 

Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka

tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.

Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.

Nuo ovat itse keksimiäsi asioita, eikä tässä ketjussa mainittuja. Eikö rakkautta voi mielestäsi osoittaa muuten kuin antamalla käyttöoikeuden rahoillesi? Laittaa miettimään, että mikä siinä miehessä edes kiinnostaa jos tuollaista vaatii. Aikuinen ihminen kyllä pitää huolen itsestään taloudellisesti, eikä miehen tarvitse naisen elämistä rahallisesti tukea. 

Ja sinunkaan puolisosi ei tarvitse sitten sinua tukea, ei vaihtaa vaippoja, ei ruokkia eikä viedä kävelylle, kun et enää itse osaisi takaisin kotiin? Vai onko raha sinulle se aarre, josta et voi jakaa, mutta itse olisit valmis ottamaan vastaan ne hyödyt, mitä itse parisuhteessa saat?

Toisen auttaminen on täysin eri asia kuin toiselle maksaminen ilman mitään järkevää syytä. 

Jos olisin se taloudellisesti heikompi ja koko elämäni olisin repinyt elannon selkänahastani, kun toinen vieressä harrastaa kalliisti ja kasvattaa sijoitussalkkua, ohjaisin hänet maksullisten hoitopalveluiden pariin.  

On ihan ok jos toinen maksaa yksin asuntolainaa, jos asunto on ostettu molempien nimissä, eikä ole avioehtoa joka rajaisi kyseistä asiaa. Tuolloin asunto menee eron sattuessa puoliksi. Meillä periaatteessa kk-budjetti on laskettu niin, että siihen kuuluu lainan osuus. Miehen osuus budjetista kattaa tuon lainan, voisi siis ajatella, että mies maksaa lainaa. Asialla ei kuitenkaan ole merkitystä, koska olemme avioliitossa, ja avioehto kattaa vain perinnöt, eron sattuessa. Muuten kaikki on yhteistä, huolimatta siitä kuka sen maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leea kirjoitti:

En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he

olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan

rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei

vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi. 

Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka

tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.

Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.

Nuo ovat itse keksimiäsi asioita, eikä tässä ketjussa mainittuja. Eikö rakkautta voi mielestäsi osoittaa muuten kuin antamalla käyttöoikeuden rahoillesi? Laittaa miettimään, että mikä siinä miehessä edes kiinnostaa jos tuollaista vaatii. Aikuinen ihminen kyllä pitää huolen itsestään taloudellisesti, eikä miehen tarvitse naisen elämistä rahallisesti tukea. 

Ja sinunkaan puolisosi ei tarvitse sitten sinua tukea, ei vaihtaa vaippoja, ei ruokkia eikä viedä kävelylle, kun et enää itse osaisi takaisin kotiin? Vai onko raha sinulle se aarre, josta et voi jakaa, mutta itse olisit valmis ottamaan vastaan ne hyödyt, mitä itse parisuhteessa saat?

Toisen auttaminen on täysin eri asia kuin toiselle maksaminen ilman mitään järkevää syytä. 

Jos sinun läheisin (se ihminen, jonka pitäisi olla läheisin) ei halua kanssasi perhettä vaan kahden individuaalin yhteisasumisen, miksi hän haluaisi hoivapuolella symbioosin?

Ai kyseessä ei ole perhe ellei toinen osapuoli syydä toiselle rahaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leea kirjoitti:

En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he

olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan

rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei

vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi. 

Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka

tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.

Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.

Nuo ovat itse keksimiäsi asioita, eikä tässä ketjussa mainittuja. Eikö rakkautta voi mielestäsi osoittaa muuten kuin antamalla käyttöoikeuden rahoillesi? Laittaa miettimään, että mikä siinä miehessä edes kiinnostaa jos tuollaista vaatii. Aikuinen ihminen kyllä pitää huolen itsestään taloudellisesti, eikä miehen tarvitse naisen elämistä rahallisesti tukea. 

Ja sinunkaan puolisosi ei tarvitse sitten sinua tukea, ei vaihtaa vaippoja, ei ruokkia eikä viedä kävelylle, kun et enää itse osaisi takaisin kotiin? Vai onko raha sinulle se aarre, josta et voi jakaa, mutta itse olisit valmis ottamaan vastaan ne hyödyt, mitä itse parisuhteessa saat?

Toisen auttaminen on täysin eri asia kuin toiselle maksaminen ilman mitään järkevää syytä. 

Se toinen voi sen auttamisen sijaan tehdä jotain, mistä saa rahaa, ottaa vaikka lisävuoroja töihin tai käyttää aikaa harrastuksiin. Varakkaampi voi tilata hoivapalvelua rahoillaan, kun niistä on aiemmin pitänyt niin hyvin kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leea kirjoitti:

En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he

olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan

rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei

vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi. 

Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka

tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.

Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.

Nuo ovat itse keksimiäsi asioita, eikä tässä ketjussa mainittuja. Eikö rakkautta voi mielestäsi osoittaa muuten kuin antamalla käyttöoikeuden rahoillesi? Laittaa miettimään, että mikä siinä miehessä edes kiinnostaa jos tuollaista vaatii. Aikuinen ihminen kyllä pitää huolen itsestään taloudellisesti, eikä miehen tarvitse naisen elämistä rahallisesti tukea. 

Ja sinunkaan puolisosi ei tarvitse sitten sinua tukea, ei vaihtaa vaippoja, ei ruokkia eikä viedä kävelylle, kun et enää itse osaisi takaisin kotiin? Vai onko raha sinulle se aarre, josta et voi jakaa, mutta itse olisit valmis ottamaan vastaan ne hyödyt, mitä itse parisuhteessa saat?

Toisen auttaminen on täysin eri asia kuin toiselle maksaminen ilman mitään järkevää syytä. 

Jos olisin se taloudellisesti heikompi ja koko elämäni olisin repinyt elannon selkänahastani, kun toinen vieressä harrastaa kalliisti ja kasvattaa sijoitussalkkua, ohjaisin hänet maksullisten hoitopalveluiden pariin.  

Elämään kuuluvia valintoja. Jos toinen on valinnut paremmin palkatun työn, niin sitten hän siitä rahasta nauttii. Yleensä hyvään palkkaan liittyy myös suurempi vastuu, mutta ei toki aina. Se, että toinen ei auta sinua rahallisesti, ei tarkoita sitä, että hän ei auttaisi sinua muuten. En minä avovaimolleni maksa ravintolaillallisia tai muita hänen menojaan, mutta jos hän tarvitsee apua jossain asiassa, niin tietenkin autan. Voin myös lainata rahaa jos hän sitä tarvitsee. 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko toimintamalli jotenkin erilainen, jos nainen tienaa enemmän vai miksi otsikossa painotettiin sukupuolia?

Olisi toinen. Jos tilanne olisi toisinpäin, niin molemmilla olisi omat rahat. Täällä toki jeesustellaan mitä sattuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leea kirjoitti:

En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he

olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan

rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei

vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi. 

Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka

tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.

Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.

Nuo ovat itse keksimiäsi asioita, eikä tässä ketjussa mainittuja. Eikö rakkautta voi mielestäsi osoittaa muuten kuin antamalla käyttöoikeuden rahoillesi? Laittaa miettimään, että mikä siinä miehessä edes kiinnostaa jos tuollaista vaatii. Aikuinen ihminen kyllä pitää huolen itsestään taloudellisesti, eikä miehen tarvitse naisen elämistä rahallisesti tukea. 

Ja sinunkaan puolisosi ei tarvitse sitten sinua tukea, ei vaihtaa vaippoja, ei ruokkia eikä viedä kävelylle, kun et enää itse osaisi takaisin kotiin? Vai onko raha sinulle se aarre, josta et voi jakaa, mutta itse olisit valmis ottamaan vastaan ne hyödyt, mitä itse parisuhteessa saat?

Toisen auttaminen on täysin eri asia kuin toiselle maksaminen ilman mitään järkevää syytä. 

Taloudellisestikin voi tarvita apua ja haluta auttaa. Miksi raha on sinulle noin pyhä asia?

Suomessa ei voi tarvia taloudellisesti apua ellei se tarve ole sitä, että haluaa elää yli varojensa. En ala tukemaan kenenkään järjetöntä tuhlailua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leea kirjoitti:

En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he

olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan

rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei

vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi. 

Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka

tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.

Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.

Nuo ovat itse keksimiäsi asioita, eikä tässä ketjussa mainittuja. Eikö rakkautta voi mielestäsi osoittaa muuten kuin antamalla käyttöoikeuden rahoillesi? Laittaa miettimään, että mikä siinä miehessä edes kiinnostaa jos tuollaista vaatii. Aikuinen ihminen kyllä pitää huolen itsestään taloudellisesti, eikä miehen tarvitse naisen elämistä rahallisesti tukea. 

Ja sinunkaan puolisosi ei tarvitse sitten sinua tukea, ei vaihtaa vaippoja, ei ruokkia eikä viedä kävelylle, kun et enää itse osaisi takaisin kotiin? Vai onko raha sinulle se aarre, josta et voi jakaa, mutta itse olisit valmis ottamaan vastaan ne hyödyt, mitä itse parisuhteessa saat?

Toisen auttaminen on täysin eri asia kuin toiselle maksaminen ilman mitään järkevää syytä. 

Jos sinun läheisin (se ihminen, jonka pitäisi olla läheisin) ei halua kanssasi perhettä vaan kahden individuaalin yhteisasumisen, miksi hän haluaisi hoivapuolella symbioosin?

Ai kyseessä ei ole perhe ellei toinen osapuoli syydä toiselle rahaa? 

Yleensä piheys koskee muutakin kuin rahaa. Pihdataan tunteita, kauniita sanoja, apua jne. Jos pidät kiinni tiukasti siitä, että on sinun rahat ja hänen rahat, oletko aidosti valmis ryhtymään hänen (omais)hoitajakseen, kun silloin uhraat rahaakin arvokkaampasi - oman elämäsi ja aikasi?

Olen ollut suhteessa pihin kanssa. En todellakaan tarvinnut rahaa, tienasin ihan yhtä hyvin ja oltiin tasavertaisen. Olisin kaivannut sitä, että välillä minä maksan ja välillä hän maksaa eikä sitä, että kaikki mitataan viivottimella ja tasataan. Lisäksi hänelle tuli tarve pyrkiä kontrolloimaan rahankäyttöäni, vaikka hän ei rahoittanut kulutustani millään tavalla. Iloa pihdattiin, yhteistä tekemistä pihdattiin, halauksia ja läheisyyttä pihdattiin, kauniita sanoja pihdattiin. Ihan äärettömän raskasta, kun itse uskon, että hyvän olon ja yhteisen rakkauden kanssa more is more. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leea kirjoitti:

En voi muuta kuin ihmetellä joittenkin suhtautumista omaan puolisoon ja perheeseen! Aivan kuin he

olisivat vastenmielinen kiviriippa jota on raahattava mukanaan ja joitten takia joutuu luopumaan

rahoistaan! Tuollaisten saitureiden olisi viisainta pysyä ihan yksikseen ja lihottaa omaisuuttaan-- ettei

vaan rakas vaimo tai omat lapset hänestä hyötyisi. 

Meillä yhteinen tili jota voi kumpikin käyttää miten haluaa-- kumpikaan ei ole kylläkään törsäri joka

tuhlaa turhanpäiväisyyksiin.

Sanos muuta. Jos parisuhde jo alkaa sillä, että mietitään, onko tuo nyt tarpeeksi kouluttautunut ja hyväpalkkainen ja paljonko sillä on omaisuutta jne., niin ei hyvin tule menemään ja entäs sitten, kun näihin tarkoin suunniteltuihin asioihin tulee muutoksia? Toinen rikastuu, toinen köyhtyy? Toinen on elämänsä kunnossa, toinen sairastuu? Kyllä ihmiset on sitten pinnallisia,turha odottaa sitä oikeaa rakkautta kohdalle.

Nuo ovat itse keksimiäsi asioita, eikä tässä ketjussa mainittuja. Eikö rakkautta voi mielestäsi osoittaa muuten kuin antamalla käyttöoikeuden rahoillesi? Laittaa miettimään, että mikä siinä miehessä edes kiinnostaa jos tuollaista vaatii. Aikuinen ihminen kyllä pitää huolen itsestään taloudellisesti, eikä miehen tarvitse naisen elämistä rahallisesti tukea. 

Ja sinunkaan puolisosi ei tarvitse sitten sinua tukea, ei vaihtaa vaippoja, ei ruokkia eikä viedä kävelylle, kun et enää itse osaisi takaisin kotiin? Vai onko raha sinulle se aarre, josta et voi jakaa, mutta itse olisit valmis ottamaan vastaan ne hyödyt, mitä itse parisuhteessa saat?

Toisen auttaminen on täysin eri asia kuin toiselle maksaminen ilman mitään järkevää syytä. 

Se toinen voi sen auttamisen sijaan tehdä jotain, mistä saa rahaa, ottaa vaikka lisävuoroja töihin tai käyttää aikaa harrastuksiin. Varakkaampi voi tilata hoivapalvelua rahoillaan, kun niistä on aiemmin pitänyt niin hyvin kiinni.

Niin no itse en ainakaan edes haluaisi, että puolisoni joutuisi omaishoitajakseni. Parempi, että joku muu hoitaa minua.